Inhoatteko oikeasti työmatkoja?

En tykkää yhtään. Pitkiä päiviä ja sitten yksin jossain tylsässä hotellissa viettää iltaa. Kaikki kotihommat jää puolisolle ja unensaanti vieraassa paikassa on vähän niin ja näin. Ainoa hyvä puoli on hotelliaamiainen. Onneksi ei tarvitse reissata nykyään kuin pari kertaa vuodessa.

Olen tehnyt paljon matkatyötä, koska teen projekteja ja asiakkaat on välillä kauempana. Sekä kotimaassa että ulkomailla.  Parhaimmillaan on ollut 120 matkapäivää vuodessa. Koska mieskin on joutunut työkseen matkustamaan, arki kolmen lapsen kanssa vaatii suunnittelua ja kyllä me saatiin se hyvin pyörimään, toinen vanhempi oli kotona kun toinen oli reissulla ja päin vastoin. Hyvin harvoin tarvittiin muuta apua, anoppi oli meillä ehkä pari kertaa kaikkien näiden vuosien aikana jeesaamassa kun sattui päällekkäiset reissut. 

Onhan se matkatyö rankkaa. Työpäivät ovat pitkiä, lentokentillä ja rautatieasemilla on ikävä notkua ja illat menee seuraavaa työpäivää valmistellessa tai muissa töissä. Ihmiset, jotka kuvittelee matkatyön olevan rilluttelua eivät tiedä, mistä puhuvat. 

Nyt asiakkaani ovat pääasiassa pk-seudulla ja asiat hoidetaan pitkälti nettimiitingeillä, joten elämä on paljon helpompaa. 

Ei ne mukavia ole. Jonnekin amerikkaan en suostuisi lähtemään kun se on nykyisin niin poliisivaltio. Ennemmin vaikka lopputili.

Vierailija kirjoitti:

Tässä puhutaan nyt ulkomaan työmatkoista ja päivittäisestä matkasta kodin ja työpaikan välillä sekaisin....

Mistäs sie ton keksit? Ei aloituksessa ollut mitään rajauksia

Minä kävelen tai pyöräilen työmatkani, ja pidän siitä.

On niin lyhyt työmatka , ettei autoa tarvita

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä puhutaan nyt ulkomaan työmatkoista ja päivittäisestä matkasta kodin ja työpaikan välillä sekaisin....

Mistäs sie ton keksit? Ei aloituksessa ollut mitään rajauksia

Minä kävelen tai pyöräilen työmatkani, ja pidän siitä.

On niin lyhyt työmatka , ettei autoa tarvita

Hanki kristallipallo. Kaikilla muilla on jo sellainen.

Mikä tää työaikafiksaatio on? Ei kai missään matkahommissa lasketa tunteja, valtiolla ehkä, vaan ne hommat pitää tehdä mitkä pitää tehdä riippumatta siitä mitä niihin menee aikaa. Jos on lupautunut reissuhommiin niin sitten niitä reissuja on eikä auta vaikka kuinka olisi tyttöystävän kissan nimipäivä eikä oikein voisi lähteä.

Vierailija kirjoitti:

Mikä tää työaikafiksaatio on? Ei kai missään matkahommissa lasketa tunteja, valtiolla ehkä, vaan ne hommat pitää tehdä mitkä pitää tehdä riippumatta siitä mitä niihin menee aikaa. Jos on lupautunut reissuhommiin niin sitten niitä reissuja on eikä auta vaikka kuinka olisi tyttöystävän kissan nimipäivä eikä oikein voisi lähteä.

Ei lasketa tunteja valtiollakaan matkojen aikana. Ja aikataulut on usein tosi rankkoja, kokoustetaan kuuteen-seitsemään, siitä illalliselle jossa jatketaan vielä samoja juttuja epävirallisemmin. Juuri tulin viime yönä puoli kahdelta kotiin, nyt otankin laiskan aamun ja herättelen aivoja jotta jaksaisivat taas kymmeneltä kokouksessa toimia. Nuorena oli kiva yöpyä hienoissa hotelleissa ja syödä hanhenmaksaa, nykyään ei innostaisi yhtään, pakkaa lenkkikamppeet ja villasukat mukaan. Lentokenttäkokoukset ovat myrkkyä mutta tehokkaita, toisinaan vielä näkee ja kokee reissuilla jotain mieleenpainuvaa kun paikalliset näyttävät ja kertovat.

Inhoan. Onneksi ei ole pitkään aikaan tarvinnut tehdä työmatkoja. En pidä aikaisista herätyksistä ja lähdöistä. En pidä lentokentillä odottelusta, lentämisestä enkä pitkistä työpäivistä kohdepaikassa. Aikoinaan olin työpaikassa, jossa oli kolmena peräkkäisenä päivänä palavereja Kuopiossa. Olisi saanut jäädä hotelliinkin öiksi, mutta koska olin kahden koululaisen yksinhuoltaja, mun oli lennettävä aina illaksi kotiin ja taas seuraavana aamuna kukonpieraisun aikaan lähdettävä taas Helsingistä Kuopioon. Todella väsyttävää. Ulkomaanreissut eivät ole yhtään sen parempia, pitkiä lentoja, pitkiä odotuksia tai sitten nopeita koneenvaihtoja jollain kentällä,  jolloin saa stressata, onko edellinen lento myöhässä ja ehtiikö seuraavalle lennolle.

Nykyisin inhoan työmatkoja jopa niin paljon, että olen viimeiset 6 vuotta tehnyt etätöitä kotona enkä käynyt toimistollakaan kuin ehkä 10 kertaa näiden kuuden vuoden aikana. Palaverit ympäri maailmaa onnistuvat 99%:sti netin kautta. En edes tiedä, missä mun herätyskelloni on... en ole tarvinnut sitä enää moneen vuoteen. Kun lähden lomareissulle, en koskaan ota aamulentoja. 

Mun työmatka on aamulla noin 7 minuuttia kävellen ja iltapäivällä matka menee ripeämmin, ehkä noin 6 min. Eli kaksi matkaa per/työpäivä. Tykkään kävellä raittiissa ilmassa. Miksi työmatkoja pitäisi inhota (ymmärrän kyllä, että ruuhkassa istuminen ei ole kivaa)?

Vierailija kirjoitti:

Mun työmatka on aamulla noin 7 minuuttia kävellen ja iltapäivällä matka menee ripeämmin, ehkä noin 6 min. Eli kaksi matkaa per/työpäivä. Tykkään kävellä raittiissa ilmassa. Miksi työmatkoja pitäisi inhota (ymmärrän kyllä, että ruuhkassa istuminen ei ole kivaa)?

Sä et joudukaan lentämään työmatkojasi etkä viettämään iltojasi yksin hotellihuoneessa. 

Minä vihaan työmatkoja yli kaiken. Päivässä menee pahimmillaan kolme tuntia työpäivän lisäksi siihen, että möhöttää jossain liikennevälineessä. Olisi edes niin, että olisi lyhyt matka asemalle ja asemalta työpaikalle, mutta kun ei. Se on eka kävellen asemalle (koska pyörät varastetaan heti), sitten junalla, toisella junalla ja taas kävellen, metrolla tai bussilla ja taas kävellen... Omalla autolla menisi noin 40 min suuntaansa.

Avioero käynyt muutaman kerran mielessä, kun itse joudun rämpimään kelissä kuin kelissä ja stressaamaan noita julkisten myöhästymisiä ja mieheni saa kävellä suoraan omaan autoonsa ja autonkin saa työpaikan oven eteen. Eihän häntä haittaa asua tuolla hevonkuusessa...

Kotimaan työmatkani tarkoittavat neljän viikon pätkiä, jolloin asun muissa kaupungeissa hotelleissa ma-to ja todellakin inhoan niitä. Ulkomaille on vain pari matkaa vuodessa ja ne ovat raskaita. Ei siinä ehdi kohteesta nähdä mitään kun päivät alkavat aikaisin aamulla ja päättyvät yhteiseen pakolliseen päivälliseen illalla.

Vierailija kirjoitti:

Minä vihaan työmatkoja yli kaiken. Päivässä menee pahimmillaan kolme tuntia työpäivän lisäksi siihen, että möhöttää jossain liikennevälineessä. Olisi edes niin, että olisi lyhyt matka asemalle ja asemalta työpaikalle, mutta kun ei. Se on eka kävellen asemalle (koska pyörät varastetaan heti), sitten junalla, toisella junalla ja taas kävellen, metrolla tai bussilla ja taas kävellen... Omalla autolla menisi noin 40 min suuntaansa.

Avioero käynyt muutaman kerran mielessä, kun itse joudun rämpimään kelissä kuin kelissä ja stressaamaan noita julkisten myöhästymisiä ja mieheni saa kävellä suoraan omaan autoonsa ja autonkin saa työpaikan oven eteen. Eihän häntä haittaa asua tuolla hevonkuusessa...

Mikset osta autoa? Kuinka pitkä se miehen työmatka on? Mikset sä aja sitä autoa ja mies mene julkisilla?

Yleensä siitä vaihtelevasta työstä tai koulutuksesta, mikä ikinä matkan syynä onkaan, pidän kyllä, mutta vihaan yli kaiken pitkien matkojen matkustamista varsinkin vain yhdeksi päiväksi ja vaikka olis pidempikin reissu niin ärsyttää, että omat rutiinit menee ihan sekaisin, kun yöpyy jossain muualla kuin kotona. Mulla jo ne päivämatkata, jolloin joutuu istumaan pitkään bussissa/junassa/autossa ja on vähän erilainen rytmi kuin päivässä normaalisti niin saa vatsan aivan käsittämättön turvonneeksi ja se ei ole kauheen kivaa, saatika sitten että sama jatkuisi useampana päivänä. Mulla on siis tosi herkkä vatsa, joka reagoi pienimpiinkin muutoksiin turpoamalla ilmapalloksi ja sitten olo on todella tukala.

Tykkään edelleen, kun niitä on sopivasti (n. 1 kpl./kk). Mutta totta on, että vanhemmiten työpäivän päätteeksi kotiin pääseminen kiinnostaa entistä enemmän ja lasten takia reissaaminen ei ole enää läheskään yhtä kivaa kuin nuorempana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä vihaan työmatkoja yli kaiken. Päivässä menee pahimmillaan kolme tuntia työpäivän lisäksi siihen, että möhöttää jossain liikennevälineessä. Olisi edes niin, että olisi lyhyt matka asemalle ja asemalta työpaikalle, mutta kun ei. Se on eka kävellen asemalle (koska pyörät varastetaan heti), sitten junalla, toisella junalla ja taas kävellen, metrolla tai bussilla ja taas kävellen... Omalla autolla menisi noin 40 min suuntaansa.

Avioero käynyt muutaman kerran mielessä, kun itse joudun rämpimään kelissä kuin kelissä ja stressaamaan noita julkisten myöhästymisiä ja mieheni saa kävellä suoraan omaan autoonsa ja autonkin saa työpaikan oven eteen. Eihän häntä haittaa asua tuolla hevonkuusessa...

Mikset osta autoa? Kuinka pitkä se miehen työmatka on? Mikset sä aja sitä autoa ja mies mene julkisilla?

Ei ole varaa pitää kahta autoa ja peräkylillä olevasta asunnosta ei saa myytäessä edes käsirahaa pääkaupunkiseudun asuntoon. Miehelläni on työmatka noin puolet minun työmatkastani, mutta hänen työvuoronsa alkavat "normaaliaikojen" ulkopuolella ja usein alkavat/loppuvat silloin, kun julkiset eivät kulje. Minä olen päivätyössä, joten minulla on "helpompi" kulkea julkisilla töihin. Mutta vihaan sitä joka-aamuisiin ruuhkajuniin tunkemista, stressaamista että ehdinkö siihen bussiin, joka ajaa vain kerran puolessa tunnissa ja vaikka minulla on liukuva työaika, päivän lopustahan sitten pitää jäädä taas pidempään ja taas joutuu sumplimaan miten töistä lähtee ja kotiin pääsee. Eli ei todellakaan ole mitään teeskentelyä, vaan vihaan suunnilleen kaikkea elämässäni aamukuuden ja iltakuuden välissä.

Vierailija kirjoitti:

Voiko työmatkoista perustellusti kieltäytyä? Ihan periaatteellisista syistä en halua ikinä astua esim. USA:han.

Tottakai voi. Tosin työnantaja voi myös todeta, että sun tilalles etsitään joku muu työntekijä joka tekee annetut työtehtävät.

Inhoan perhe-elämää, (lähinnä asperger-pojan vuoksi varpaisillaan oloa). Työmatkat on henkireikä, kun saa "luvan kanssa" ottaa lapsivapaata aikaa. 

M42

Viihdyn reissutyössä vaikka itse lentäminen ei kiinnosta tippaakaan ja aamulennot ovat myrkkyä. Teen suorittavaa työtä (asennus ja virittäminen) ja saan kohteessa mennä aika vapaasti ja määrittää itse oman työaikani. Lisäksi useimmissa maissa saadaan ottaa vuokra-auto ja ajaa itse. Se antaa paljon vapauksia varsinkin jos on pidempään reissussa.

Inhottavinta on valmiiksi ohjelmoidut reissut. Esimerkiksi lähtö hotellilta klo 7:30, paluu 18:00, päivällinen 20:00. Tykkään että saan olla illalla hotellilla rauhassa.

Lentokentillä helpottaa Finnairin kultakortti jolla pääsee loungeen.

En erityisemmin tykkää. Inhoan hotelliasumista ja kaikenmaailman pakollisia iltaohjelmia. Viimeksi olisin halunnut pitkän päivän päälle mennä vain rauhassa hotelliin, mutta ei, oli pakko osallistua iltaohjelmaan, vaikkei olisi jaksanut. Koko ajan odotin, että tulisi se hetki että kehtaa häipyä.

Inhoan myös junia ja lentokoneita ja niiden odottelua. Työmatkoissa ei ole mitään hienoa, ehkä joskus alkuun oli, mutta nyt ne ovat vain pakollinen paha. Onneksi suuren osan töistä saa tehtyä etänä, en käy edes toimistolla kuin harvoin, koska työni on sen verran itsenäistä ja yhteisetkin työt teen muilla paikkakunnilla olevien kanssa.