Lue keskustelun säännöt.
Ensitapaaminen "anopin" kanssa
Alkuperäinen
06.01.2018 |
Vuosi sitten jouluna olin tapaillut 2kk ajan erästä miestä, tavattiin siis lokakuussa.
Jouluaattona sitten mies laittoi viestiä että hänen äitinsä haluaisi tulla käymään nopeasti ovellani ja tuomaan jotain.
En tosiaan ollut valmistautunut yhtään tai puhunut tuolle miehelle mitään vanhempien tapaamisesta tms.
Vastasin viestiin että ehkä ei nyt kuitenkaan kun ei minullakaan ole hänelle antaa mitään.
Mies kuitenkin jatkoi että ei hänen äitinsä mitään ootakaan, mutta haluaa nyt kuitenkin tulla tuomaan oman lahjuksensa minulle.
Minä sitten suostuin kun en kehdannut enää sanoa että en halua.
No, "anoppi" toi lahjansa ja lähti.
Tämä asia nousi nyt mieleen kun tässä on tullut muitakin tilanteita eteen jossa mies tuntuu kuuntelevan ja kunnioittavan enemmän äidin mielipiteitä ja sanomisia kuin minun. Eikä tietenkään itse site myönnä kun olen asiasta sanonut, suuttuu vaan ihan silmittömästi.
Tuo ensitapaaminenhan sujui myös siis täysin "anopin" tahdon mukaan, ei siinä kuunneltu mun eriävää kantaa asiaan.
Jotenkin odotin että mies sanoo äitilleen tollaisessa tilanteessa että xxxx (eli minä) ehdotan kyllä sitten itse kun/jos olen valmis tapaamaan.
Mitä mieltä olette? Onko mies ihan vässykkä vai ylireagoinko?
Kommentit (60)
En oikein pysty käsittämään miten ihminen noin mitätöntä asiaa voi märehtiä yli vuoden. Tee miehellesi palvelus ja lopeta suhde. Parempi hänen kannaltaan. Haluat ilmeisesti tossukan, joka tekee juuri nikn kuin sinä haluat. Yksi tuollainen despootti itsellä oli, mutta tajusin sen lopettaa onneksi ajoissa.
Silloin kun itse olin seurustellut tyttöystäväni kanssa (nykyisin vaimo) pari kuukautta, olimme tavanneet toisten vanhemmat. En ymmärrä mikä ihmeen virstanpylväs se suhteessa on niin, että sitä pitää suunnitella. Tai joskus olisi jotenkin huono hetki.
Kyllä itselläkin on joitain tavaroita vielä vanhempieni luona vaikken siellä ole 15 vuoteen asunut. Esinerkiksi vaatteita on viikon reissua varten kaapissa jemmassa. Ja jotain muutakin tavaraa siellä on. Vaimoni soittelee vanhempiensa kanssa päivittäin. En koe sitä uhkana itselleni. Itse juttelen vanhempieni kanssa kerran tai pari kuukaudessa. Jokaisella on omat tapansa.
Jotenkin pidän ap:ta moukkana kun ei pyytänyt sisään ja tarjonnut vaikka kahvia/teetä. Itsellä on tapana pytää ihminen kahville, jos oven taakse tulee. Olis itten anoppi, kaveri tai naapuri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos oma äitini olisi halunnut tuoda puolisoni ovelle joulutervehdyksen, ja puolisoni olisi sanonut ei, olisin hävennyt puolisoni puolesta siinä määrin, että tuskinpa olisin suhdetta edes jatkanut.
Ap, mitä jos miehesi äiti onkin aidosti mitä hyväsydämisin? Hän aidosti halusi ilahduttaa sinua eikä miehesi vain halunnut pahoittaa äitinsä mieltä? Kuulostat lapselliselta moukalta!
Ja mitä pahaa siinä on, jos miehesi puhuu vanhempiensa kanssa päivittäin puhelimessa? Mitä tämä "kumpi on tärkeämpi"-vouhotus on? Omakin mieheni puhuu vanhemmilleen, jos ei päivittäin, niin joka toinen päivä. Miten tämä on minulta pois? Sinä tässä kuulostat määräilijältä ja tunnut sanelevan, kehen saa pitää yhteyttä ja kuinka usein. Määräätkö kaverisuhteistakin, vai onko oma äiti vain mustalla listalla?
Me oltiin tapailtu 2 kktta, edes minun lapseni ei ollut vielä nähnyt tätä miestä.
Tunnen hänet kyllä tällä hetkellä. Ja siksi pystynkin sanomaan että syy oli varmasti nähdä että kenen kanssa poika viettää aikaansa.
En määrää, enkä päätä.
Minä en koe sitä normaalina että kun on oma perhe ja lapset niin vanhempien kanssa eletään edelleen tiukassa symbioosissa, ja vanhempien tekemiset ja menemiset on aina tiedossa, ja heidän pitää olla kartalla meidän menoista.
Alkuperäinen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alkuperäinen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuo äidin ovelle tuleminen joulumuistamisen kanssa oli ihan normaalia, eikä siitä ollut mitäön syytä kieltäytyä eikä miehesi toiminut väärin. Kuuluu hyviin käytöstapoihin vastaanottaa tervehdys, vaikka sen taustalla oliskin uteliaisuus. Niin se vaan menee.
Muista tilanteista vaikea ottaa kantaa, kun et kerro niistä. Se, että miehellä on tavaroita lapsuudenkodissaan kuulostaa ihan normaalilta myös, esim. mun mies toi just joulukuussa rippilahjaksi saamansa kakkulapion omaan kotiinsa pois lapsuudenkodista. Ja on 37v :D. Säilyttää myös jotain tavaroita heidän varastossa. Esim. kesärenkaita.
Päivittäin soittelu kuulostaa kyllä minustakin liian tiheältä.
Minä muuten menin tapaamaan mieheni äitiä lupaa kyselemättä. Sanoin miehelle, että tulen mukaan, kun hän lähti käymään siellä 4kk seukattuamme. Ei kysytty äidiltä, sopiiko. Otti ystävällisesti vastaan. Olin utelias ja halusin tavata rakkaani äidin.
Itse en koe sitä normaalina että hän pamahti ovelle 2kk tapailun jälkeen. Mutta niinhän tein, otin tervehdyksen kohteliaasti vastaan, vaikka koin että mies olisi aivan hyvin voinut hänelle sanoa että ei sinne nyt mennä. Piste.
Tietenkin ymmärrän esim.renkaiden säilytyksen jos on paremmin toisaalla tilaa ja siellä renkaat vaihtaa.Sinun olisi pitänyt sanoa, että et pidä sitä normaalina tai vain, että et halua sitä. Ei sinun pitäisi välittää siitä, mitä täällä yritetään väittää oikeaksi elämäksi. Sinä elät elämääsi kuten haluat, tai ainakin sinun pitäisi. Jos jokin tuntuu sinusta epämukavalta ja muut sanovat että sinun kuuluu sitä sietää, joudut kärsimään siitä epämukavuudesta aina.
Miehelle tuo ilmeisesti on normaalia, laittaa äitinsä yksin käymään naisen luona jonka mies on tuntenut 2 kuukautta. Sinulle se ei ole. Sen sijaan että olisit näyttänyt missä sinun rajasi menevät, annoit miehen määritellä rajasi. Hän tekee sitä jatkossakin, jos et itse osaa.
Niin olisi, en vaan siinä rohjennut niin tehdä kun menin kuitenkin kohteliaisuus edellä. Se harmittaa ettei mies ymmärrä yhtään mun kantaani tässä. Että koen hyvin usein olevani se kenen mielipidettä/tunnetta ei tarvitse huomioida. Ja jos sen tekee, niin tekee sen hyvin läpinäkyvästi niin että hänen vanhempansa saavat tietää kyseessä olevan nimenomaan minun eriävä mielipide.
No, sinähän opetit heti alussa että ei tarvitse huomioda. Siksi mies teki noin lyhyen tuntemisen jälkeen tuon ehdotuksen, että katsoi missä rajasi menee. Sinä näytit, että ylitsesi voi kävellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos oma äitini olisi halunnut tuoda puolisoni ovelle joulutervehdyksen, ja puolisoni olisi sanonut ei, olisin hävennyt puolisoni puolesta siinä määrin, että tuskinpa olisin suhdetta edes jatkanut.
Ap, mitä jos miehesi äiti onkin aidosti mitä hyväsydämisin? Hän aidosti halusi ilahduttaa sinua eikä miehesi vain halunnut pahoittaa äitinsä mieltä? Kuulostat lapselliselta moukalta!
Ja mitä pahaa siinä on, jos miehesi puhuu vanhempiensa kanssa päivittäin puhelimessa? Mitä tämä "kumpi on tärkeämpi"-vouhotus on? Omakin mieheni puhuu vanhemmilleen, jos ei päivittäin, niin joka toinen päivä. Miten tämä on minulta pois? Sinä tässä kuulostat määräilijältä ja tunnut sanelevan, kehen saa pitää yhteyttä ja kuinka usein. Määräätkö kaverisuhteistakin, vai onko oma äiti vain mustalla listalla?Eli jos joku haluaa itse päättää ketä hänen kotiinsa tulee ja milloin, hän on lapsellinen moukka?
No tässä tapauksessa kyllä, kun edes kotiin sisälle ei oltu tulossa. Huonotapainen ja lapsellinen moukka. Kaikella tapaa hankala ja pikkumainen ihminen, jonka perimmäiseen luonteeseen kuuluu aina olla ilonpilaaja ja kamala niuhottaja. Miehesi saisi elämältä enemmän, jos ymmärtäisi jättää ap:n. On olemassa myös ihmisiä, joilla käytöstavat ovat hallussa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos oma äitini olisi halunnut tuoda puolisoni ovelle joulutervehdyksen, ja puolisoni olisi sanonut ei, olisin hävennyt puolisoni puolesta siinä määrin, että tuskinpa olisin suhdetta edes jatkanut.
Ap, mitä jos miehesi äiti onkin aidosti mitä hyväsydämisin? Hän aidosti halusi ilahduttaa sinua eikä miehesi vain halunnut pahoittaa äitinsä mieltä? Kuulostat lapselliselta moukalta!
Ja mitä pahaa siinä on, jos miehesi puhuu vanhempiensa kanssa päivittäin puhelimessa? Mitä tämä "kumpi on tärkeämpi"-vouhotus on? Omakin mieheni puhuu vanhemmilleen, jos ei päivittäin, niin joka toinen päivä. Miten tämä on minulta pois? Sinä tässä kuulostat määräilijältä ja tunnut sanelevan, kehen saa pitää yhteyttä ja kuinka usein. Määräätkö kaverisuhteistakin, vai onko oma äiti vain mustalla listalla?Eli jos joku haluaa itse päättää ketä hänen kotiinsa tulee ja milloin, hän on lapsellinen moukka?
No tässä tapauksessa kyllä, kun edes kotiin sisälle ei oltu tulossa. Huonotapainen ja lapsellinen moukka. Kaikella tapaa hankala ja pikkumainen ihminen, jonka perimmäiseen luonteeseen kuuluu aina olla ilonpilaaja ja kamala niuhottaja. Miehesi saisi elämältä enemmän, jos ymmärtäisi jättää ap:n. On olemassa myös ihmisiä, joilla käytöstavat ovat hallussa.
miehesi = mies
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Alkuperäinen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alkuperäinen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuo äidin ovelle tuleminen joulumuistamisen kanssa oli ihan normaalia, eikä siitä ollut mitäön syytä kieltäytyä eikä miehesi toiminut väärin. Kuuluu hyviin käytöstapoihin vastaanottaa tervehdys, vaikka sen taustalla oliskin uteliaisuus. Niin se vaan menee.
Muista tilanteista vaikea ottaa kantaa, kun et kerro niistä. Se, että miehellä on tavaroita lapsuudenkodissaan kuulostaa ihan normaalilta myös, esim. mun mies toi just joulukuussa rippilahjaksi saamansa kakkulapion omaan kotiinsa pois lapsuudenkodista. Ja on 37v :D. Säilyttää myös jotain tavaroita heidän varastossa. Esim. kesärenkaita.
Päivittäin soittelu kuulostaa kyllä minustakin liian tiheältä.
Minä muuten menin tapaamaan mieheni äitiä lupaa kyselemättä. Sanoin miehelle, että tulen mukaan, kun hän lähti käymään siellä 4kk seukattuamme. Ei kysytty äidiltä, sopiiko. Otti ystävällisesti vastaan. Olin utelias ja halusin tavata rakkaani äidin.
Itse en koe sitä normaalina että hän pamahti ovelle 2kk tapailun jälkeen. Mutta niinhän tein, otin tervehdyksen kohteliaasti vastaan, vaikka koin että mies olisi aivan hyvin voinut hänelle sanoa että ei sinne nyt mennä. Piste.
Tietenkin ymmärrän esim.renkaiden säilytyksen jos on paremmin toisaalla tilaa ja siellä renkaat vaihtaa.Sinun olisi pitänyt sanoa, että et pidä sitä normaalina tai vain, että et halua sitä. Ei sinun pitäisi välittää siitä, mitä täällä yritetään väittää oikeaksi elämäksi. Sinä elät elämääsi kuten haluat, tai ainakin sinun pitäisi. Jos jokin tuntuu sinusta epämukavalta ja muut sanovat että sinun kuuluu sitä sietää, joudut kärsimään siitä epämukavuudesta aina.
Miehelle tuo ilmeisesti on normaalia, laittaa äitinsä yksin käymään naisen luona jonka mies on tuntenut 2 kuukautta. Sinulle se ei ole. Sen sijaan että olisit näyttänyt missä sinun rajasi menevät, annoit miehen määritellä rajasi. Hän tekee sitä jatkossakin, jos et itse osaa.
Niin olisi, en vaan siinä rohjennut niin tehdä kun menin kuitenkin kohteliaisuus edellä. Se harmittaa ettei mies ymmärrä yhtään mun kantaani tässä. Että koen hyvin usein olevani se kenen mielipidettä/tunnetta ei tarvitse huomioida. Ja jos sen tekee, niin tekee sen hyvin läpinäkyvästi niin että hänen vanhempansa saavat tietää kyseessä olevan nimenomaan minun eriävä mielipide.
No, sinähän opetit heti alussa että ei tarvitse huomioda. Siksi mies teki noin lyhyen tuntemisen jälkeen tuon ehdotuksen, että katsoi missä rajasi menee. Sinä näytit, että ylitsesi voi kävellä.
Ja tällaisista asioista ei aikuiset ilmeisestikään voi enää keskustella? Koska niin silloin tapahtui, niin se on vallitseva aina?
Vierailija kirjoitti:
En oikein pysty käsittämään miten ihminen noin mitätöntä asiaa voi märehtiä yli vuoden. Tee miehellesi palvelus ja lopeta suhde. Parempi hänen kannaltaan. Haluat ilmeisesti tossukan, joka tekee juuri nikn kuin sinä haluat. Yksi tuollainen despootti itsellä oli, mutta tajusin sen lopettaa onneksi ajoissa.
Silloin kun itse olin seurustellut tyttöystäväni kanssa (nykyisin vaimo) pari kuukautta, olimme tavanneet toisten vanhemmat. En ymmärrä mikä ihmeen virstanpylväs se suhteessa on niin, että sitä pitää suunnitella. Tai joskus olisi jotenkin huono hetki.
Kyllä itselläkin on joitain tavaroita vielä vanhempieni luona vaikken siellä ole 15 vuoteen asunut. Esinerkiksi vaatteita on viikon reissua varten kaapissa jemmassa. Ja jotain muutakin tavaraa siellä on. Vaimoni soittelee vanhempiensa kanssa päivittäin. En koe sitä uhkana itselleni. Itse juttelen vanhempieni kanssa kerran tai pari kuukaudessa. Jokaisella on omat tapansa.
Jotenkin pidän ap:ta moukkana kun ei pyytänyt sisään ja tarjonnut vaikka kahvia/teetä. Itsellä on tapana pytää ihminen kahville, jos oven taakse tulee. Olis itten anoppi, kaveri tai naapuri.
Minä taas annoin kenkää miehelle, jonka mielestä pitää olla kaveri koko maailman kanssa. Omaa tilaa ei saisi ikinä haluta eikä kenenkään tarvitsisi sitä kunnioittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos oma äitini olisi halunnut tuoda puolisoni ovelle joulutervehdyksen, ja puolisoni olisi sanonut ei, olisin hävennyt puolisoni puolesta siinä määrin, että tuskinpa olisin suhdetta edes jatkanut.
Ap, mitä jos miehesi äiti onkin aidosti mitä hyväsydämisin? Hän aidosti halusi ilahduttaa sinua eikä miehesi vain halunnut pahoittaa äitinsä mieltä? Kuulostat lapselliselta moukalta!
Ja mitä pahaa siinä on, jos miehesi puhuu vanhempiensa kanssa päivittäin puhelimessa? Mitä tämä "kumpi on tärkeämpi"-vouhotus on? Omakin mieheni puhuu vanhemmilleen, jos ei päivittäin, niin joka toinen päivä. Miten tämä on minulta pois? Sinä tässä kuulostat määräilijältä ja tunnut sanelevan, kehen saa pitää yhteyttä ja kuinka usein. Määräätkö kaverisuhteistakin, vai onko oma äiti vain mustalla listalla?Eli jos joku haluaa itse päättää ketä hänen kotiinsa tulee ja milloin, hän on lapsellinen moukka?
No tässä tapauksessa kyllä, kun edes kotiin sisälle ei oltu tulossa. Huonotapainen ja lapsellinen moukka. Kaikella tapaa hankala ja pikkumainen ihminen, jonka perimmäiseen luonteeseen kuuluu aina olla ilonpilaaja ja kamala niuhottaja. Miehesi saisi elämältä enemmän, jos ymmärtäisi jättää ap:n. On olemassa myös ihmisiä, joilla käytöstavat ovat hallussa.
Hetkinen. Enkös minä kohteliaasti ottanut miehen äidin vastaan ovella?
Alkuperäinen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alkuperäinen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alkuperäinen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuo äidin ovelle tuleminen joulumuistamisen kanssa oli ihan normaalia, eikä siitä ollut mitäön syytä kieltäytyä eikä miehesi toiminut väärin. Kuuluu hyviin käytöstapoihin vastaanottaa tervehdys, vaikka sen taustalla oliskin uteliaisuus. Niin se vaan menee.
Muista tilanteista vaikea ottaa kantaa, kun et kerro niistä. Se, että miehellä on tavaroita lapsuudenkodissaan kuulostaa ihan normaalilta myös, esim. mun mies toi just joulukuussa rippilahjaksi saamansa kakkulapion omaan kotiinsa pois lapsuudenkodista. Ja on 37v :D. Säilyttää myös jotain tavaroita heidän varastossa. Esim. kesärenkaita.
Päivittäin soittelu kuulostaa kyllä minustakin liian tiheältä.
Minä muuten menin tapaamaan mieheni äitiä lupaa kyselemättä. Sanoin miehelle, että tulen mukaan, kun hän lähti käymään siellä 4kk seukattuamme. Ei kysytty äidiltä, sopiiko. Otti ystävällisesti vastaan. Olin utelias ja halusin tavata rakkaani äidin.
Itse en koe sitä normaalina että hän pamahti ovelle 2kk tapailun jälkeen. Mutta niinhän tein, otin tervehdyksen kohteliaasti vastaan, vaikka koin että mies olisi aivan hyvin voinut hänelle sanoa että ei sinne nyt mennä. Piste.
Tietenkin ymmärrän esim.renkaiden säilytyksen jos on paremmin toisaalla tilaa ja siellä renkaat vaihtaa.Sinun olisi pitänyt sanoa, että et pidä sitä normaalina tai vain, että et halua sitä. Ei sinun pitäisi välittää siitä, mitä täällä yritetään väittää oikeaksi elämäksi. Sinä elät elämääsi kuten haluat, tai ainakin sinun pitäisi. Jos jokin tuntuu sinusta epämukavalta ja muut sanovat että sinun kuuluu sitä sietää, joudut kärsimään siitä epämukavuudesta aina.
Miehelle tuo ilmeisesti on normaalia, laittaa äitinsä yksin käymään naisen luona jonka mies on tuntenut 2 kuukautta. Sinulle se ei ole. Sen sijaan että olisit näyttänyt missä sinun rajasi menevät, annoit miehen määritellä rajasi. Hän tekee sitä jatkossakin, jos et itse osaa.
Niin olisi, en vaan siinä rohjennut niin tehdä kun menin kuitenkin kohteliaisuus edellä. Se harmittaa ettei mies ymmärrä yhtään mun kantaani tässä. Että koen hyvin usein olevani se kenen mielipidettä/tunnetta ei tarvitse huomioida. Ja jos sen tekee, niin tekee sen hyvin läpinäkyvästi niin että hänen vanhempansa saavat tietää kyseessä olevan nimenomaan minun eriävä mielipide.
No, sinähän opetit heti alussa että ei tarvitse huomioda. Siksi mies teki noin lyhyen tuntemisen jälkeen tuon ehdotuksen, että katsoi missä rajasi menee. Sinä näytit, että ylitsesi voi kävellä.
Ja tällaisista asioista ei aikuiset ilmeisestikään voi enää keskustella? Koska niin silloin tapahtui, niin se on vallitseva aina?
No jos ei ole, miksi jauhat siitä täällä yli vuosi jälkeenpäin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos oma äitini olisi halunnut tuoda puolisoni ovelle joulutervehdyksen, ja puolisoni olisi sanonut ei, olisin hävennyt puolisoni puolesta siinä määrin, että tuskinpa olisin suhdetta edes jatkanut.
Ap, mitä jos miehesi äiti onkin aidosti mitä hyväsydämisin? Hän aidosti halusi ilahduttaa sinua eikä miehesi vain halunnut pahoittaa äitinsä mieltä? Kuulostat lapselliselta moukalta!
Ja mitä pahaa siinä on, jos miehesi puhuu vanhempiensa kanssa päivittäin puhelimessa? Mitä tämä "kumpi on tärkeämpi"-vouhotus on? Omakin mieheni puhuu vanhemmilleen, jos ei päivittäin, niin joka toinen päivä. Miten tämä on minulta pois? Sinä tässä kuulostat määräilijältä ja tunnut sanelevan, kehen saa pitää yhteyttä ja kuinka usein. Määräätkö kaverisuhteistakin, vai onko oma äiti vain mustalla listalla?Eli jos joku haluaa itse päättää ketä hänen kotiinsa tulee ja milloin, hän on lapsellinen moukka?
No tässä tapauksessa kyllä, kun edes kotiin sisälle ei oltu tulossa. Huonotapainen ja lapsellinen moukka. Kaikella tapaa hankala ja pikkumainen ihminen, jonka perimmäiseen luonteeseen kuuluu aina olla ilonpilaaja ja kamala niuhottaja. Miehesi saisi elämältä enemmän, jos ymmärtäisi jättää ap:n. On olemassa myös ihmisiä, joilla käytöstavat ovat hallussa.
No nyt meni niin yli että en osaa tätä kohteliaasti sanoa.
Oletko sinä ihan tosissasi? Voiko sinunlaisiasi idiootteja olla oikeasti olemassa?
Vierailija kirjoitti:
Alkuperäinen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alkuperäinen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alkuperäinen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuo äidin ovelle tuleminen joulumuistamisen kanssa oli ihan normaalia, eikä siitä ollut mitäön syytä kieltäytyä eikä miehesi toiminut väärin. Kuuluu hyviin käytöstapoihin vastaanottaa tervehdys, vaikka sen taustalla oliskin uteliaisuus. Niin se vaan menee.
Muista tilanteista vaikea ottaa kantaa, kun et kerro niistä. Se, että miehellä on tavaroita lapsuudenkodissaan kuulostaa ihan normaalilta myös, esim. mun mies toi just joulukuussa rippilahjaksi saamansa kakkulapion omaan kotiinsa pois lapsuudenkodista. Ja on 37v :D. Säilyttää myös jotain tavaroita heidän varastossa. Esim. kesärenkaita.
Päivittäin soittelu kuulostaa kyllä minustakin liian tiheältä.
Minä muuten menin tapaamaan mieheni äitiä lupaa kyselemättä. Sanoin miehelle, että tulen mukaan, kun hän lähti käymään siellä 4kk seukattuamme. Ei kysytty äidiltä, sopiiko. Otti ystävällisesti vastaan. Olin utelias ja halusin tavata rakkaani äidin.
Itse en koe sitä normaalina että hän pamahti ovelle 2kk tapailun jälkeen. Mutta niinhän tein, otin tervehdyksen kohteliaasti vastaan, vaikka koin että mies olisi aivan hyvin voinut hänelle sanoa että ei sinne nyt mennä. Piste.
Tietenkin ymmärrän esim.renkaiden säilytyksen jos on paremmin toisaalla tilaa ja siellä renkaat vaihtaa.Sinun olisi pitänyt sanoa, että et pidä sitä normaalina tai vain, että et halua sitä. Ei sinun pitäisi välittää siitä, mitä täällä yritetään väittää oikeaksi elämäksi. Sinä elät elämääsi kuten haluat, tai ainakin sinun pitäisi. Jos jokin tuntuu sinusta epämukavalta ja muut sanovat että sinun kuuluu sitä sietää, joudut kärsimään siitä epämukavuudesta aina.
Miehelle tuo ilmeisesti on normaalia, laittaa äitinsä yksin käymään naisen luona jonka mies on tuntenut 2 kuukautta. Sinulle se ei ole. Sen sijaan että olisit näyttänyt missä sinun rajasi menevät, annoit miehen määritellä rajasi. Hän tekee sitä jatkossakin, jos et itse osaa.
Niin olisi, en vaan siinä rohjennut niin tehdä kun menin kuitenkin kohteliaisuus edellä. Se harmittaa ettei mies ymmärrä yhtään mun kantaani tässä. Että koen hyvin usein olevani se kenen mielipidettä/tunnetta ei tarvitse huomioida. Ja jos sen tekee, niin tekee sen hyvin läpinäkyvästi niin että hänen vanhempansa saavat tietää kyseessä olevan nimenomaan minun eriävä mielipide.
No, sinähän opetit heti alussa että ei tarvitse huomioda. Siksi mies teki noin lyhyen tuntemisen jälkeen tuon ehdotuksen, että katsoi missä rajasi menee. Sinä näytit, että ylitsesi voi kävellä.
Ja tällaisista asioista ei aikuiset ilmeisestikään voi enää keskustella? Koska niin silloin tapahtui, niin se on vallitseva aina?
No jos ei ole, miksi jauhat siitä täällä yli vuosi jälkeenpäin?
Siksi, kun mua v*tuttaa miehen asenne kun hän ei myönnä toimineensa äitinsä tahdon mukaan. Ja kun näitä samantyylisiä tilanteita on tullut useampi, mutta hän ei siltikään myönnä mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alkuperäinen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos oma äitini olisi halunnut tuoda puolisoni ovelle joulutervehdyksen, ja puolisoni olisi sanonut ei, olisin hävennyt puolisoni puolesta siinä määrin, että tuskinpa olisin suhdetta edes jatkanut.
Ap, mitä jos miehesi äiti onkin aidosti mitä hyväsydämisin? Hän aidosti halusi ilahduttaa sinua eikä miehesi vain halunnut pahoittaa äitinsä mieltä? Kuulostat lapselliselta moukalta!
Ja mitä pahaa siinä on, jos miehesi puhuu vanhempiensa kanssa päivittäin puhelimessa? Mitä tämä "kumpi on tärkeämpi"-vouhotus on? Omakin mieheni puhuu vanhemmilleen, jos ei päivittäin, niin joka toinen päivä. Miten tämä on minulta pois? Sinä tässä kuulostat määräilijältä ja tunnut sanelevan, kehen saa pitää yhteyttä ja kuinka usein. Määräätkö kaverisuhteistakin, vai onko oma äiti vain mustalla listalla?Me oltiin tapailtu 2 kktta, edes minun lapseni ei ollut vielä nähnyt tätä miestä.
Tunnen hänet kyllä tällä hetkellä. Ja siksi pystynkin sanomaan että syy oli varmasti nähdä että kenen kanssa poika viettää aikaansa.
En määrää, enkä päätä.
Minä en koe sitä normaalina että kun on oma perhe ja lapset niin vanhempien kanssa eletään edelleen tiukassa symbioosissa, ja vanhempien tekemiset ja menemiset on aina tiedossa, ja heidän pitää olla kartalla meidän menoista.
No mitä niin helvetin maagista siinä sitten tapahtui, kun anopin näit? Tuskin sinä anoppiasi tunnet. Johan sen näkee tavastasi käyttäytyä, ettet edes halua oppia tuntemaan häntä.
Mutta jos miehesi kokee sen normaalina? En oikein ymmärrä vieläkään, onko se yhteydenpito siis paha asia, koska se ei sinusta ole normaalia? Suurimmassa osassa maailmaa se on ihan normaalia. Sitä kutsutaan kuulumisten vaihdoksi! Sinä et pidä siitä, mutta anna nyt herran jumala edes miehesi pitää siitä, ennen kuin alat känkkäränkkäilemään! "Byhyy, mum mies puhuu vanhempien kanssa puhelimessa! Byähähää, sen pitäis olla sekin 15 min mun ja MUN lapsen viihdyttäjänä! Tai vaikka mä en ole paikalla, niin ei siltikään saa"
Toivottavasti nämä lukuisat alapeukut nut kertoivat sinulle: sinä et tässä ole se normaali, vaan miehesi ja anoppisi.
Minä olen se, joka tuolla ylempänä kertoi säilyttävänsä kahden poikansa tavaroita täällä omakotitalon varastossa ym. tiloissa. On auton toiset renkaat, täällä myös vaihtavat ne. Vintissä on vielä jotain luistinta, laskettelusuksia, työkaluja jne. Olen leski, mies kuoli ja olen tosiaan siirtymässä omakotitalosta kerrostaloon, niin silloin lähtevät poikien viimeiset tavarat, se osoite on vielä epävarma, onko se sitten heidän oma varasto, heidän anoppilansa varastot, molempien appivanhemmat asuvat omakotitaloissa, vai vuokravarasto, jätekeskus, mikä lie. Ei ole enää minun päänsärkyni. Tilasta se on kiinni. Jos ymmärrät?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Alkuperäinen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos oma äitini olisi halunnut tuoda puolisoni ovelle joulutervehdyksen, ja puolisoni olisi sanonut ei, olisin hävennyt puolisoni puolesta siinä määrin, että tuskinpa olisin suhdetta edes jatkanut.
Ap, mitä jos miehesi äiti onkin aidosti mitä hyväsydämisin? Hän aidosti halusi ilahduttaa sinua eikä miehesi vain halunnut pahoittaa äitinsä mieltä? Kuulostat lapselliselta moukalta!
Ja mitä pahaa siinä on, jos miehesi puhuu vanhempiensa kanssa päivittäin puhelimessa? Mitä tämä "kumpi on tärkeämpi"-vouhotus on? Omakin mieheni puhuu vanhemmilleen, jos ei päivittäin, niin joka toinen päivä. Miten tämä on minulta pois? Sinä tässä kuulostat määräilijältä ja tunnut sanelevan, kehen saa pitää yhteyttä ja kuinka usein. Määräätkö kaverisuhteistakin, vai onko oma äiti vain mustalla listalla?Me oltiin tapailtu 2 kktta, edes minun lapseni ei ollut vielä nähnyt tätä miestä.
Tunnen hänet kyllä tällä hetkellä. Ja siksi pystynkin sanomaan että syy oli varmasti nähdä että kenen kanssa poika viettää aikaansa.
En määrää, enkä päätä.
Minä en koe sitä normaalina että kun on oma perhe ja lapset niin vanhempien kanssa eletään edelleen tiukassa symbioosissa, ja vanhempien tekemiset ja menemiset on aina tiedossa, ja heidän pitää olla kartalla meidän menoista.No mitä niin helvetin maagista siinä sitten tapahtui, kun anopin näit? Tuskin sinä anoppiasi tunnet. Johan sen näkee tavastasi käyttäytyä, ettet edes halua oppia tuntemaan häntä.
Mutta jos miehesi kokee sen normaalina? En oikein ymmärrä vieläkään, onko se yhteydenpito siis paha asia, koska se ei sinusta ole normaalia? Suurimmassa osassa maailmaa se on ihan normaalia. Sitä kutsutaan kuulumisten vaihdoksi! Sinä et pidä siitä, mutta anna nyt herran jumala edes miehesi pitää siitä, ennen kuin alat känkkäränkkäilemään! "Byhyy, mum mies puhuu vanhempien kanssa puhelimessa! Byähähää, sen pitäis olla sekin 15 min mun ja MUN lapsen viihdyttäjänä! Tai vaikka mä en ole paikalla, niin ei siltikään saa"
Toivottavasti nämä lukuisat alapeukut nut kertoivat sinulle: sinä et tässä ole se normaali, vaan miehesi ja anoppisi.
Tunnen minä, ja olen tutustunut ja pidän hänestä. Ei tässä kyse ole siitä.
(Onpa muuten harvinaisen aggressiivista ja lapsellista tekstiä sulta, kuulostat ihan mieheltäni) Se puhuu just noin kun tästä asiasta keskustellaan.
Vierailija kirjoitti:
Miksi vitussa porukka jauhaa täällä anopista, vaikka se oli HEITTOMERKEISSÄ? Olette tyhmiä XDD Ja ap, se ei ole mikään "anoppi" vaan yksinkertaisesti miehen äiti. Simppeliä, eikös.
Ei edes miehen äiti vaan 2 kk ajan tunnetun heilan äiti
Vierailija kirjoitti:
En oikein pysty käsittämään miten ihminen noin mitätöntä asiaa voi märehtiä yli vuoden.
Jotenkin pidän ap:ta moukkana kun ei pyytänyt sisään ja tarjonnut vaikka kahvia/teetä. Itsellä on tapana pytää ihminen kahville, jos oven taakse tulee. Olis itten anoppi, kaveri tai naapuri.
Eihän ap tätä miehen äidin vierailua ole vuotta märehrinyt! Lukekaa nyt ihmiset rauhassa ensin viestit,joita kommentoitte. Hänhän vaan oivalsi,että hälytyskelloja olisi kannattanut kuunnella jo vuosi sitten.
Onko sinulla todella tapana pyytää jouluaattona kaikki joulutervehdysten tuojat kahville? Eihän ap edes tiennyt vielä, onko oikeasti kiinnostunut vasta kaksi kk sitten tapaamastaan miehestä. Vähän suhteellisuudentajua peliin, kiitos. 859
Alkuperäinen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuo äidin ovelle tuleminen joulumuistamisen kanssa oli ihan normaalia, eikä siitä ollut mitäön syytä kieltäytyä eikä miehesi toiminut väärin. Kuuluu hyviin käytöstapoihin vastaanottaa tervehdys, vaikka sen taustalla oliskin uteliaisuus. Niin se vaan menee.
Muista tilanteista vaikea ottaa kantaa, kun et kerro niistä. Se, että miehellä on tavaroita lapsuudenkodissaan kuulostaa ihan normaalilta myös, esim. mun mies toi just joulukuussa rippilahjaksi saamansa kakkulapion omaan kotiinsa pois lapsuudenkodista. Ja on 37v :D. Säilyttää myös jotain tavaroita heidän varastossa. Esim. kesärenkaita.
Päivittäin soittelu kuulostaa kyllä minustakin liian tiheältä.
Minä muuten menin tapaamaan mieheni äitiä lupaa kyselemättä. Sanoin miehelle, että tulen mukaan, kun hän lähti käymään siellä 4kk seukattuamme. Ei kysytty äidiltä, sopiiko. Otti ystävällisesti vastaan. Olin utelias ja halusin tavata rakkaani äidin.
Itse en koe sitä normaalina että hän pamahti ovelle 2kk tapailun jälkeen. Mutta niinhän tein, otin tervehdyksen kohteliaasti vastaan, vaikka koin että mies olisi aivan hyvin voinut hänelle sanoa että ei sinne nyt mennä. Piste.
Tietenkin ymmärrän esim.renkaiden säilytyksen jos on paremmin toisaalla tilaa ja siellä renkaat vaihtaa.
Olen kanssasi samaa mieltä. On epäkohteliasta tuppaantua puoliväkisin tuntemattoman ihmisen kotiin. Varsinkin jos hän sanoo ei. Vaikka se ihminen olis kuinka0 pojan tapailukumppani. "Anoppi" olis voinut antaa lahjan pojalleen ja pyytää tätä antamaan sen. Jos nyt mitään lahjaa edes tarvitaan vielä tuossa vaiheessa. Kyseessä oli vasta tapailuvaihe. Ja ei, siinä vaiheessa kun vasta tapaillaan ei tarvi esittäytyä anopeille. Ei sanominen ei tuossa vaiheessa ole epäkohteliasta, epäkohtelias on se äiti joka ovelle on tuppaantumassa. Esittäytyminen tapahtuu sitten jos homma etenee seurusteluksi.
Kyllähän se vaikuttaa siltä, että miesystäväsi on äitinsä käskyvallan alla, jos tuollaista sattuu useinkin, että sun mielipiteellä ei ole mitään väliä vaan äidin tahdon mukaan mennään aina.
Alkuperäinen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alkuperäinen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alkuperäinen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alkuperäinen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuo äidin ovelle tuleminen joulumuistamisen kanssa oli ihan normaalia, eikä siitä ollut mitäön syytä kieltäytyä eikä miehesi toiminut väärin. Kuuluu hyviin käytöstapoihin vastaanottaa tervehdys, vaikka sen taustalla oliskin uteliaisuus. Niin se vaan menee.
Muista tilanteista vaikea ottaa kantaa, kun et kerro niistä. Se, että miehellä on tavaroita lapsuudenkodissaan kuulostaa ihan normaalilta myös, esim. mun mies toi just joulukuussa rippilahjaksi saamansa kakkulapion omaan kotiinsa pois lapsuudenkodista. Ja on 37v :D. Säilyttää myös jotain tavaroita heidän varastossa. Esim. kesärenkaita.
Päivittäin soittelu kuulostaa kyllä minustakin liian tiheältä.
Minä muuten menin tapaamaan mieheni äitiä lupaa kyselemättä. Sanoin miehelle, että tulen mukaan, kun hän lähti käymään siellä 4kk seukattuamme. Ei kysytty äidiltä, sopiiko. Otti ystävällisesti vastaan. Olin utelias ja halusin tavata rakkaani äidin.
Itse en koe sitä normaalina että hän pamahti ovelle 2kk tapailun jälkeen. Mutta niinhän tein, otin tervehdyksen kohteliaasti vastaan, vaikka koin että mies olisi aivan hyvin voinut hänelle sanoa että ei sinne nyt mennä. Piste.
Tietenkin ymmärrän esim.renkaiden säilytyksen jos on paremmin toisaalla tilaa ja siellä renkaat vaihtaa.Sinun olisi pitänyt sanoa, että et pidä sitä normaalina tai vain, että et halua sitä. Ei sinun pitäisi välittää siitä, mitä täällä yritetään väittää oikeaksi elämäksi. Sinä elät elämääsi kuten haluat, tai ainakin sinun pitäisi. Jos jokin tuntuu sinusta epämukavalta ja muut sanovat että sinun kuuluu sitä sietää, joudut kärsimään siitä epämukavuudesta aina.
Miehelle tuo ilmeisesti on normaalia, laittaa äitinsä yksin käymään naisen luona jonka mies on tuntenut 2 kuukautta. Sinulle se ei ole. Sen sijaan että olisit näyttänyt missä sinun rajasi menevät, annoit miehen määritellä rajasi. Hän tekee sitä jatkossakin, jos et itse osaa.
Niin olisi, en vaan siinä rohjennut niin tehdä kun menin kuitenkin kohteliaisuus edellä. Se harmittaa ettei mies ymmärrä yhtään mun kantaani tässä. Että koen hyvin usein olevani se kenen mielipidettä/tunnetta ei tarvitse huomioida. Ja jos sen tekee, niin tekee sen hyvin läpinäkyvästi niin että hänen vanhempansa saavat tietää kyseessä olevan nimenomaan minun eriävä mielipide.
No, sinähän opetit heti alussa että ei tarvitse huomioda. Siksi mies teki noin lyhyen tuntemisen jälkeen tuon ehdotuksen, että katsoi missä rajasi menee. Sinä näytit, että ylitsesi voi kävellä.
Ja tällaisista asioista ei aikuiset ilmeisestikään voi enää keskustella? Koska niin silloin tapahtui, niin se on vallitseva aina?
No jos ei ole, miksi jauhat siitä täällä yli vuosi jälkeenpäin?
Siksi, kun mua v*tuttaa miehen asenne kun hän ei myönnä toimineensa äitinsä tahdon mukaan. Ja kun näitä samantyylisiä tilanteita on tullut useampi, mutta hän ei siltikään myönnä mitään.
Mihin edellinen suhteesi päättyi?
Vierailija kirjoitti:
Alkuperäinen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alkuperäinen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alkuperäinen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alkuperäinen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuo äidin ovelle tuleminen joulumuistamisen kanssa oli ihan normaalia, eikä siitä ollut mitäön syytä kieltäytyä eikä miehesi toiminut väärin. Kuuluu hyviin käytöstapoihin vastaanottaa tervehdys, vaikka sen taustalla oliskin uteliaisuus. Niin se vaan menee.
Muista tilanteista vaikea ottaa kantaa, kun et kerro niistä. Se, että miehellä on tavaroita lapsuudenkodissaan kuulostaa ihan normaalilta myös, esim. mun mies toi just joulukuussa rippilahjaksi saamansa kakkulapion omaan kotiinsa pois lapsuudenkodista. Ja on 37v :D. Säilyttää myös jotain tavaroita heidän varastossa. Esim. kesärenkaita.
Päivittäin soittelu kuulostaa kyllä minustakin liian tiheältä.
Minä muuten menin tapaamaan mieheni äitiä lupaa kyselemättä. Sanoin miehelle, että tulen mukaan, kun hän lähti käymään siellä 4kk seukattuamme. Ei kysytty äidiltä, sopiiko. Otti ystävällisesti vastaan. Olin utelias ja halusin tavata rakkaani äidin.
Itse en koe sitä normaalina että hän pamahti ovelle 2kk tapailun jälkeen. Mutta niinhän tein, otin tervehdyksen kohteliaasti vastaan, vaikka koin että mies olisi aivan hyvin voinut hänelle sanoa että ei sinne nyt mennä. Piste.
Tietenkin ymmärrän esim.renkaiden säilytyksen jos on paremmin toisaalla tilaa ja siellä renkaat vaihtaa.Sinun olisi pitänyt sanoa, että et pidä sitä normaalina tai vain, että et halua sitä. Ei sinun pitäisi välittää siitä, mitä täällä yritetään väittää oikeaksi elämäksi. Sinä elät elämääsi kuten haluat, tai ainakin sinun pitäisi. Jos jokin tuntuu sinusta epämukavalta ja muut sanovat että sinun kuuluu sitä sietää, joudut kärsimään siitä epämukavuudesta aina.
Miehelle tuo ilmeisesti on normaalia, laittaa äitinsä yksin käymään naisen luona jonka mies on tuntenut 2 kuukautta. Sinulle se ei ole. Sen sijaan että olisit näyttänyt missä sinun rajasi menevät, annoit miehen määritellä rajasi. Hän tekee sitä jatkossakin, jos et itse osaa.
Niin olisi, en vaan siinä rohjennut niin tehdä kun menin kuitenkin kohteliaisuus edellä. Se harmittaa ettei mies ymmärrä yhtään mun kantaani tässä. Että koen hyvin usein olevani se kenen mielipidettä/tunnetta ei tarvitse huomioida. Ja jos sen tekee, niin tekee sen hyvin läpinäkyvästi niin että hänen vanhempansa saavat tietää kyseessä olevan nimenomaan minun eriävä mielipide.
No, sinähän opetit heti alussa että ei tarvitse huomioda. Siksi mies teki noin lyhyen tuntemisen jälkeen tuon ehdotuksen, että katsoi missä rajasi menee. Sinä näytit, että ylitsesi voi kävellä.
Ja tällaisista asioista ei aikuiset ilmeisestikään voi enää keskustella? Koska niin silloin tapahtui, niin se on vallitseva aina?
No jos ei ole, miksi jauhat siitä täällä yli vuosi jälkeenpäin?
Siksi, kun mua v*tuttaa miehen asenne kun hän ei myönnä toimineensa äitinsä tahdon mukaan. Ja kun näitä samantyylisiä tilanteita on tullut useampi, mutta hän ei siltikään myönnä mitään.
Mihin edellinen suhteesi päättyi?
En ymmärrä miten tämä tähän liittyy? Erottiin ihan yhteisymmärryksessä kun todettiin että teineinä aloitettu suhde ei ollut enää se mitä kumpikaan halusi.
Jo viisi alapeukuttajaa olisi kieltämässä minulta oikeuden olla rauhassa kotonani, ilman että 2 kuukautta tuntemani ihminen päättää ketä luonani käy jouluaattona. Minusta TE olette kaikki huonokäytöksisiä moukkia.