Lue keskustelun säännöt.
Ensitapaaminen "anopin" kanssa
Alkuperäinen
06.01.2018 |
Vuosi sitten jouluna olin tapaillut 2kk ajan erästä miestä, tavattiin siis lokakuussa.
Jouluaattona sitten mies laittoi viestiä että hänen äitinsä haluaisi tulla käymään nopeasti ovellani ja tuomaan jotain.
En tosiaan ollut valmistautunut yhtään tai puhunut tuolle miehelle mitään vanhempien tapaamisesta tms.
Vastasin viestiin että ehkä ei nyt kuitenkaan kun ei minullakaan ole hänelle antaa mitään.
Mies kuitenkin jatkoi että ei hänen äitinsä mitään ootakaan, mutta haluaa nyt kuitenkin tulla tuomaan oman lahjuksensa minulle.
Minä sitten suostuin kun en kehdannut enää sanoa että en halua.
No, "anoppi" toi lahjansa ja lähti.
Tämä asia nousi nyt mieleen kun tässä on tullut muitakin tilanteita eteen jossa mies tuntuu kuuntelevan ja kunnioittavan enemmän äidin mielipiteitä ja sanomisia kuin minun. Eikä tietenkään itse site myönnä kun olen asiasta sanonut, suuttuu vaan ihan silmittömästi.
Tuo ensitapaaminenhan sujui myös siis täysin "anopin" tahdon mukaan, ei siinä kuunneltu mun eriävää kantaa asiaan.
Jotenkin odotin että mies sanoo äitilleen tollaisessa tilanteessa että xxxx (eli minä) ehdotan kyllä sitten itse kun/jos olen valmis tapaamaan.
Mitä mieltä olette? Onko mies ihan vässykkä vai ylireagoinko?
Kommentit (60)
Alkuperäinen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehesi on vielä liikaa kiinni äidissä. Suhteenne oli tuolloin vielä tuore, joten ehkei se silloin ollut ihmekään, mutta jos sama meno on jatkunut, niin vähän pahalta vaikuttaa.
Sinun tulee olla miehesi elämässä tärkein nainen, niin se vain on. Erityisesti konfliktitilanteissa parisuhteessa pitää joskus tehdä valinta vanhempien tai puolison välillä, ja sen valinnan pitää olla puoliso. Muuten ette voi rakentaa yhteistä elämää eteenpäin kahdestaan toistenne mielipiteitä kunnioittaen, vaan suhdettanne sanelee myös anoppi.
Toki voit itsekin valita antaa välillä periksi, siinä ei ole mitään väärää. Mutta jos oma kantasi on anopin kanssa vastakkain, niin miehesi pitää tukea sinua.
Noin itsekin ajattelen, mutta valitettavasti mies taas ei näe asiaa niin. Tuntuu että oon jossain teinisuhteessa. Heillä on autot ja vakuutukset ja lainatkin mikä kenenkin nimissä, miehellä edelleen tavaroita/vaatteita vanhempiensa luona jne (tilaa kyllä on omassakin asunnossa niille)
Mulla on kaksi poikaa ja molemmat asuvat avovaimojensa kanssa kolme vuotta. Heillä on vielä tavaroitaan täällä lapsuudenkodissa. Onko se kamalaa, kun miehesi tavaroita on anopin luona? Minusta ei, vaikka heillä on tilaa, mutta kun muutan tästä omakotitalosta kerrostaloon, niin silloin on pakko käydä kaikki tavarat läpi. Enkä aio säilyttää heidän tavaroitaan enää sen jälkeen. Oletko kenties mustasukkainen miehen tavaroille siellä anoppilassa? Ole tyytyväinen, ettei kaikkea roinaansa sinne kanna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Alkuperäinen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millainen ihminen ei päästäisi miehen äitiä edes ovelle tuomaan joulutervehdystä? Vaikkei tunne koko ihmistä? Torjuva kontrollifriikki siis. Voin kuvitella miten pahalta tuntuisi tuommoinen että ei edes ovea avaisi. Miksi haluat ensi töiksesi loukata vanhempaa ihmistä? Miten luulet että tutustuminen sujuisi tästä eteenpäin? Onneksi ei elämä vielä ole tuollaisia miniäkokelaita vastaan tuonut. Kyllä täällä sitten on hullua porukkaa en paremmin sano. Ja iso osa vielä kannustaa tuollaiseen käytökseen.
Jopas oli kysymyksiä.
En ole kontrollifriikki. Koen tämän vanhemman ihmisen ainoastaan uteliaaksi, ja mieheni munattomaksi joka ei kyennyt sanomaan että et sinä sinne nyt mene. 2kk tapailun jälkeen. Koen tämmösen kuitenkin sellaisena asiana että minullakin olisi pitänyt olla jotain sanomista että haluanko -ja milloin haluan- tavata hänen vanhempansa.Kyllähän sinulla oli mahdollisuus sanoa oma mielipiteesi ja pitäytyä. Olisit vain tiukasti sanonut että ei, en halua vielä tavata, tai että mielummin vasta myöhemmin. Oma moka, kun et kerran kehdannut ja saanut suutasi auki kunnolla.
Niin oli, tiedän. Kirjoitinkin tuolla aiemmin etten kehdannut enää alkaa jankuttamaan että ei.
Silloin en vielä ikävä kyllä tiennyt että tämä on ihan tavanomaista käytöstä. My bad.
Se tässä on nyt se isoin riidanaihe ja mikä elintä otsaan kasvattaa, että mies ei tietenkään myönnä toimineen äitinsä tahdon mukaan.
Joudun edelleen kuuntelemaan äitini avautumisia jo edesmenneestä anopistaan... tai joutuisin, mutta lopetan puhelun lyhyeen.
Ap eroa, kukaan ei jaksa kuunnella ko. märehtimisiä.
Minusta tuo äidin ovelle tuleminen joulumuistamisen kanssa oli ihan normaalia, eikä siitä ollut mitäön syytä kieltäytyä eikä miehesi toiminut väärin. Kuuluu hyviin käytöstapoihin vastaanottaa tervehdys, vaikka sen taustalla oliskin uteliaisuus. Niin se vaan menee.
Muista tilanteista vaikea ottaa kantaa, kun et kerro niistä. Se, että miehellä on tavaroita lapsuudenkodissaan kuulostaa ihan normaalilta myös, esim. mun mies toi just joulukuussa rippilahjaksi saamansa kakkulapion omaan kotiinsa pois lapsuudenkodista. Ja on 37v :D. Säilyttää myös jotain tavaroita heidän varastossa. Esim. kesärenkaita.
Päivittäin soittelu kuulostaa kyllä minustakin liian tiheältä.
Minä muuten menin tapaamaan mieheni äitiä lupaa kyselemättä. Sanoin miehelle, että tulen mukaan, kun hän lähti käymään siellä 4kk seukattuamme. Ei kysytty äidiltä, sopiiko. Otti ystävällisesti vastaan. Olin utelias ja halusin tavata rakkaani äidin.
Alkuperäinen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alkuperäinen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millainen ihminen ei päästäisi miehen äitiä edes ovelle tuomaan joulutervehdystä? Vaikkei tunne koko ihmistä? Torjuva kontrollifriikki siis. Voin kuvitella miten pahalta tuntuisi tuommoinen että ei edes ovea avaisi. Miksi haluat ensi töiksesi loukata vanhempaa ihmistä? Miten luulet että tutustuminen sujuisi tästä eteenpäin? Onneksi ei elämä vielä ole tuollaisia miniäkokelaita vastaan tuonut. Kyllä täällä sitten on hullua porukkaa en paremmin sano. Ja iso osa vielä kannustaa tuollaiseen käytökseen.
Jopas oli kysymyksiä.
En ole kontrollifriikki. Koen tämän vanhemman ihmisen ainoastaan uteliaaksi, ja mieheni munattomaksi joka ei kyennyt sanomaan että et sinä sinne nyt mene. 2kk tapailun jälkeen. Koen tämmösen kuitenkin sellaisena asiana että minullakin olisi pitänyt olla jotain sanomista että haluanko -ja milloin haluan- tavata hänen vanhempansa.Kyllähän sinulla oli mahdollisuus sanoa oma mielipiteesi ja pitäytyä. Olisit vain tiukasti sanonut että ei, en halua vielä tavata, tai että mielummin vasta myöhemmin. Oma moka, kun et kerran kehdannut ja saanut suutasi auki kunnolla.
Niin oli, tiedän. Kirjoitinkin tuolla aiemmin etten kehdannut enää alkaa jankuttamaan että ei.
Silloin en vielä ikävä kyllä tiennyt että tämä on ihan tavanomaista käytöstä. My bad.Se tässä on nyt se isoin riidanaihe ja mikä elintä otsaan kasvattaa, että mies ei tietenkään myönnä toimineen äitinsä tahdon mukaan.
Mitä iloa saat noista riidoista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikutat todella mustasukkaiselta ja keskenkasvuiselta, sekä pitkävihaiselta märehtijältä. Asiasta on vuosi aikaa. Jos kammottavampia tilanteita ei ole vastaan tullut ja tämä on ainoa mitä mietit, on asiasi liian hyvin ja sinulla on liikaa aikaa. Voisitko ajatella jotain vapaaehtoistyötä?
Ei mies ole vässykkä, vaan sinä. Annoit miehen, jonka olet tuntenut 2 kuukautta (!), päättää että sinulle tuntematon ihminen tulee kotiisi, vaikka sanoit ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Alkuperäinen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehesi on vielä liikaa kiinni äidissä. Suhteenne oli tuolloin vielä tuore, joten ehkei se silloin ollut ihmekään, mutta jos sama meno on jatkunut, niin vähän pahalta vaikuttaa.
Sinun tulee olla miehesi elämässä tärkein nainen, niin se vain on. Erityisesti konfliktitilanteissa parisuhteessa pitää joskus tehdä valinta vanhempien tai puolison välillä, ja sen valinnan pitää olla puoliso. Muuten ette voi rakentaa yhteistä elämää eteenpäin kahdestaan toistenne mielipiteitä kunnioittaen, vaan suhdettanne sanelee myös anoppi.
Toki voit itsekin valita antaa välillä periksi, siinä ei ole mitään väärää. Mutta jos oma kantasi on anopin kanssa vastakkain, niin miehesi pitää tukea sinua.
Noin itsekin ajattelen, mutta valitettavasti mies taas ei näe asiaa niin. Tuntuu että oon jossain teinisuhteessa. Heillä on autot ja vakuutukset ja lainatkin mikä kenenkin nimissä, miehellä edelleen tavaroita/vaatteita vanhempiensa luona jne (tilaa kyllä on omassakin asunnossa niille)
Mulla on kaksi poikaa ja molemmat asuvat avovaimojensa kanssa kolme vuotta. Heillä on vielä tavaroitaan täällä lapsuudenkodissa. Onko se kamalaa, kun miehesi tavaroita on anopin luona? Minusta ei, vaikka heillä on tilaa, mutta kun muutan tästä omakotitalosta kerrostaloon, niin silloin on pakko käydä kaikki tavarat läpi. Enkä aio säilyttää heidän tavaroitaan enää sen jälkeen. Oletko kenties mustasukkainen miehen tavaroille siellä anoppilassa? Ole tyytyväinen, ettei kaikkea roinaansa sinne kanna.
Miksi heidän tavaroitaan on siellä sinun luonasi? Enkä ole mustasukkainen tavaroille(?)
Enkä ihmisille.
Itse vaan koen asian eri tavoin. Mulla on hyvät ja lämpimät välit omiin vanhempiini, mutta ei mun tarvitse olla lähes päivittäin yhteydessä. En osaa edes kuvitella että he soittelisivat muutaman päivän välein, tai lomareissuilla puhelin soisi kun pitäisi päästä kertomaan joku "tärkeä" asia tai saada tietää miten meillä menee. Puhun siis max viikon lomareissusta.
Alkuperäinen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alkuperäinen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millainen ihminen ei päästäisi miehen äitiä edes ovelle tuomaan joulutervehdystä? Vaikkei tunne koko ihmistä? Torjuva kontrollifriikki siis. Voin kuvitella miten pahalta tuntuisi tuommoinen että ei edes ovea avaisi. Miksi haluat ensi töiksesi loukata vanhempaa ihmistä? Miten luulet että tutustuminen sujuisi tästä eteenpäin? Onneksi ei elämä vielä ole tuollaisia miniäkokelaita vastaan tuonut. Kyllä täällä sitten on hullua porukkaa en paremmin sano. Ja iso osa vielä kannustaa tuollaiseen käytökseen.
Jopas oli kysymyksiä.
En ole kontrollifriikki. Koen tämän vanhemman ihmisen ainoastaan uteliaaksi, ja mieheni munattomaksi joka ei kyennyt sanomaan että et sinä sinne nyt mene. 2kk tapailun jälkeen. Koen tämmösen kuitenkin sellaisena asiana että minullakin olisi pitänyt olla jotain sanomista että haluanko -ja milloin haluan- tavata hänen vanhempansa.Kyllähän sinulla oli mahdollisuus sanoa oma mielipiteesi ja pitäytyä. Olisit vain tiukasti sanonut että ei, en halua vielä tavata, tai että mielummin vasta myöhemmin. Oma moka, kun et kerran kehdannut ja saanut suutasi auki kunnolla.
Niin oli, tiedän. Kirjoitinkin tuolla aiemmin etten kehdannut enää alkaa jankuttamaan että ei.
Silloin en vielä ikävä kyllä tiennyt että tämä on ihan tavanomaista käytöstä. My bad.Se tässä on nyt se isoin riidanaihe ja mikä elintä otsaan kasvattaa, että mies ei tietenkään myönnä toimineen äitinsä tahdon mukaan.
Siis ihanko totta riitelette tuosta joulu tapaamisesta edelleen?? Mitään pahempaa siis ei ole tapahtunut? Kato peiliin, se on se vika sinussa, kun jaksat vinkua vieläkin jostain pikku jutusta, ja ihan riidellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Alkuperäinen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis olette nyt seurustelleet yli vuoden ja etkö ole tavannut miehen äidin kuin kerran?
Olen, hyvinkin usein.
Nyt oon tässä vaan miettinyt kun näitä samantyylisiä tilanteita on eteen tullut, että sehän olikin näköjään jo alusta asti nähtävissä että kenen puolella mies oikeasti seisoo ja kenen mielipiteillä on väliä.
Hän ei sitä kuitenkaan itse myönnä että äitinsä tahdon mukaan olisi toiminut.Mahdatko tietää, että o äärettömän epäkohteliasta kieltäytyä joulumuistamisesta etenkin kun sen tuoja todella poistuu samantien? Ehkä miehesi on vain saanut paljon paremman kasvatuksen kuin sinä?
Minä ainakin voin aivan mainiosti elää sen asian kanssa että olen jonkun mielestä "äärettömän epäkohtelias", jos se tarkoittaa että minun ei tarvitse ottaa vastaan lahjaa ventovieraalta ihmiseltä JOULUAATTONA omassa kodissani. Varsinkin, kun tuossa määritetään ne rajat, mitä anopilla on tai ei ole, jos suhteesta joskus tulee vakava. Koti on minulle hyvin yksityinen paikka, sinne ei tungeta ilman että minä kutsun. Ei edes siihen ovelle.
Kaikilla ei ole yhtä tarkat rajat ja se on OK. Mutta minulla on.
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuo äidin ovelle tuleminen joulumuistamisen kanssa oli ihan normaalia, eikä siitä ollut mitäön syytä kieltäytyä eikä miehesi toiminut väärin. Kuuluu hyviin käytöstapoihin vastaanottaa tervehdys, vaikka sen taustalla oliskin uteliaisuus. Niin se vaan menee.
Muista tilanteista vaikea ottaa kantaa, kun et kerro niistä. Se, että miehellä on tavaroita lapsuudenkodissaan kuulostaa ihan normaalilta myös, esim. mun mies toi just joulukuussa rippilahjaksi saamansa kakkulapion omaan kotiinsa pois lapsuudenkodista. Ja on 37v :D. Säilyttää myös jotain tavaroita heidän varastossa. Esim. kesärenkaita.
Päivittäin soittelu kuulostaa kyllä minustakin liian tiheältä.
Minä muuten menin tapaamaan mieheni äitiä lupaa kyselemättä. Sanoin miehelle, että tulen mukaan, kun hän lähti käymään siellä 4kk seukattuamme. Ei kysytty äidiltä, sopiiko. Otti ystävällisesti vastaan. Olin utelias ja halusin tavata rakkaani äidin.
Itse en koe sitä normaalina että hän pamahti ovelle 2kk tapailun jälkeen. Mutta niinhän tein, otin tervehdyksen kohteliaasti vastaan, vaikka koin että mies olisi aivan hyvin voinut hänelle sanoa että ei sinne nyt mennä. Piste.
Tietenkin ymmärrän esim.renkaiden säilytyksen jos on paremmin toisaalla tilaa ja siellä renkaat vaihtaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet oikeassa ap. Parisuhteen ongelmakohdat näyttäytyvät usein jo suhteen alussa, mutta harva niitä silloin ymmärtää niin vakaviksi kuin mitä ne myöhemmin osoittautuvat.
Tässä keskustelussa sinuun kohdistuvaa kritiikkiä en ymmärrä ollenkaan. Sisälukutaito tosi pahasti hukassa keskustelijoilta.
Miesystäväsi kuulostaa olevan tosi pahasti äidin tossun alla. Ei lomilta päivittäinen äidille soittelu /viestittely ole normaalia!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alkuperäinen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis olette nyt seurustelleet yli vuoden ja etkö ole tavannut miehen äidin kuin kerran?
Olen, hyvinkin usein.
Nyt oon tässä vaan miettinyt kun näitä samantyylisiä tilanteita on eteen tullut, että sehän olikin näköjään jo alusta asti nähtävissä että kenen puolella mies oikeasti seisoo ja kenen mielipiteillä on väliä.
Hän ei sitä kuitenkaan itse myönnä että äitinsä tahdon mukaan olisi toiminut.Mahdatko tietää, että o äärettömän epäkohteliasta kieltäytyä joulumuistamisesta etenkin kun sen tuoja todella poistuu samantien? Ehkä miehesi on vain saanut paljon paremman kasvatuksen kuin sinä?
Minä ainakin voin aivan mainiosti elää sen asian kanssa että olen jonkun mielestä "äärettömän epäkohtelias", jos se tarkoittaa että minun ei tarvitse ottaa vastaan lahjaa ventovieraalta ihmiseltä JOULUAATTONA omassa kodissani. Varsinkin, kun tuossa määritetään ne rajat, mitä anopilla on tai ei ole, jos suhteesta joskus tulee vakava. Koti on minulle hyvin yksityinen paikka, sinne ei tungeta ilman että minä kutsun. Ei edes siihen ovelle.
Kaikilla ei ole yhtä tarkat rajat ja se on OK. Mutta minulla on.
No tätä itsekin haen takaa.
Että koin tilanteen epämiellyttäväksi, sellaiseksi ettei mies halunnut ymmärtää yhtään vaikka yritin kohteliaasti kieltäytyä.
Tuon jälkeen (keväällä) miehen vanhemmat tuli myös ovesta sisään ilmoittamatta. Enkä siinä tilanteessa sanonut mitään (eikä mieskään, tietenkään). Mutta onneksi sen sain taottua miehen päähän että tekee heille selväksi että tänne ei tulla noin.
Alkuperäinen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuo äidin ovelle tuleminen joulumuistamisen kanssa oli ihan normaalia, eikä siitä ollut mitäön syytä kieltäytyä eikä miehesi toiminut väärin. Kuuluu hyviin käytöstapoihin vastaanottaa tervehdys, vaikka sen taustalla oliskin uteliaisuus. Niin se vaan menee.
Muista tilanteista vaikea ottaa kantaa, kun et kerro niistä. Se, että miehellä on tavaroita lapsuudenkodissaan kuulostaa ihan normaalilta myös, esim. mun mies toi just joulukuussa rippilahjaksi saamansa kakkulapion omaan kotiinsa pois lapsuudenkodista. Ja on 37v :D. Säilyttää myös jotain tavaroita heidän varastossa. Esim. kesärenkaita.
Päivittäin soittelu kuulostaa kyllä minustakin liian tiheältä.
Minä muuten menin tapaamaan mieheni äitiä lupaa kyselemättä. Sanoin miehelle, että tulen mukaan, kun hän lähti käymään siellä 4kk seukattuamme. Ei kysytty äidiltä, sopiiko. Otti ystävällisesti vastaan. Olin utelias ja halusin tavata rakkaani äidin.
Itse en koe sitä normaalina että hän pamahti ovelle 2kk tapailun jälkeen. Mutta niinhän tein, otin tervehdyksen kohteliaasti vastaan, vaikka koin että mies olisi aivan hyvin voinut hänelle sanoa että ei sinne nyt mennä. Piste.
Tietenkin ymmärrän esim.renkaiden säilytyksen jos on paremmin toisaalla tilaa ja siellä renkaat vaihtaa.
Sinun olisi pitänyt sanoa, että et pidä sitä normaalina tai vain, että et halua sitä. Ei sinun pitäisi välittää siitä, mitä täällä yritetään väittää oikeaksi elämäksi. Sinä elät elämääsi kuten haluat, tai ainakin sinun pitäisi. Jos jokin tuntuu sinusta epämukavalta ja muut sanovat että sinun kuuluu sitä sietää, joudut kärsimään siitä epämukavuudesta aina.
Miehelle tuo ilmeisesti on normaalia, laittaa äitinsä yksin käymään naisen luona jonka mies on tuntenut 2 kuukautta. Sinulle se ei ole. Sen sijaan että olisit näyttänyt missä sinun rajasi menevät, annoit miehen määritellä rajasi. Hän tekee sitä jatkossakin, jos et itse osaa.
Jos oma äitini olisi halunnut tuoda puolisoni ovelle joulutervehdyksen, ja puolisoni olisi sanonut ei, olisin hävennyt puolisoni puolesta siinä määrin, että tuskinpa olisin suhdetta edes jatkanut.
Ap, mitä jos miehesi äiti onkin aidosti mitä hyväsydämisin? Hän aidosti halusi ilahduttaa sinua eikä miehesi vain halunnut pahoittaa äitinsä mieltä? Kuulostat lapselliselta moukalta!
Ja mitä pahaa siinä on, jos miehesi puhuu vanhempiensa kanssa päivittäin puhelimessa? Mitä tämä "kumpi on tärkeämpi"-vouhotus on? Omakin mieheni puhuu vanhemmilleen, jos ei päivittäin, niin joka toinen päivä. Miten tämä on minulta pois? Sinä tässä kuulostat määräilijältä ja tunnut sanelevan, kehen saa pitää yhteyttä ja kuinka usein. Määräätkö kaverisuhteistakin, vai onko oma äiti vain mustalla listalla?
Vierailija kirjoitti:
Jos oma äitini olisi halunnut tuoda puolisoni ovelle joulutervehdyksen, ja puolisoni olisi sanonut ei, olisin hävennyt puolisoni puolesta siinä määrin, että tuskinpa olisin suhdetta edes jatkanut.
Ap, mitä jos miehesi äiti onkin aidosti mitä hyväsydämisin? Hän aidosti halusi ilahduttaa sinua eikä miehesi vain halunnut pahoittaa äitinsä mieltä? Kuulostat lapselliselta moukalta!
Ja mitä pahaa siinä on, jos miehesi puhuu vanhempiensa kanssa päivittäin puhelimessa? Mitä tämä "kumpi on tärkeämpi"-vouhotus on? Omakin mieheni puhuu vanhemmilleen, jos ei päivittäin, niin joka toinen päivä. Miten tämä on minulta pois? Sinä tässä kuulostat määräilijältä ja tunnut sanelevan, kehen saa pitää yhteyttä ja kuinka usein. Määräätkö kaverisuhteistakin, vai onko oma äiti vain mustalla listalla?
Eli jos joku haluaa itse päättää ketä hänen kotiinsa tulee ja milloin, hän on lapsellinen moukka?
Vierailija kirjoitti:
Alkuperäinen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuo äidin ovelle tuleminen joulumuistamisen kanssa oli ihan normaalia, eikä siitä ollut mitäön syytä kieltäytyä eikä miehesi toiminut väärin. Kuuluu hyviin käytöstapoihin vastaanottaa tervehdys, vaikka sen taustalla oliskin uteliaisuus. Niin se vaan menee.
Muista tilanteista vaikea ottaa kantaa, kun et kerro niistä. Se, että miehellä on tavaroita lapsuudenkodissaan kuulostaa ihan normaalilta myös, esim. mun mies toi just joulukuussa rippilahjaksi saamansa kakkulapion omaan kotiinsa pois lapsuudenkodista. Ja on 37v :D. Säilyttää myös jotain tavaroita heidän varastossa. Esim. kesärenkaita.
Päivittäin soittelu kuulostaa kyllä minustakin liian tiheältä.
Minä muuten menin tapaamaan mieheni äitiä lupaa kyselemättä. Sanoin miehelle, että tulen mukaan, kun hän lähti käymään siellä 4kk seukattuamme. Ei kysytty äidiltä, sopiiko. Otti ystävällisesti vastaan. Olin utelias ja halusin tavata rakkaani äidin.
Itse en koe sitä normaalina että hän pamahti ovelle 2kk tapailun jälkeen. Mutta niinhän tein, otin tervehdyksen kohteliaasti vastaan, vaikka koin että mies olisi aivan hyvin voinut hänelle sanoa että ei sinne nyt mennä. Piste.
Tietenkin ymmärrän esim.renkaiden säilytyksen jos on paremmin toisaalla tilaa ja siellä renkaat vaihtaa.Sinun olisi pitänyt sanoa, että et pidä sitä normaalina tai vain, että et halua sitä. Ei sinun pitäisi välittää siitä, mitä täällä yritetään väittää oikeaksi elämäksi. Sinä elät elämääsi kuten haluat, tai ainakin sinun pitäisi. Jos jokin tuntuu sinusta epämukavalta ja muut sanovat että sinun kuuluu sitä sietää, joudut kärsimään siitä epämukavuudesta aina.
Miehelle tuo ilmeisesti on normaalia, laittaa äitinsä yksin käymään naisen luona jonka mies on tuntenut 2 kuukautta. Sinulle se ei ole. Sen sijaan että olisit näyttänyt missä sinun rajasi menevät, annoit miehen määritellä rajasi. Hän tekee sitä jatkossakin, jos et itse osaa.
Niin olisi, en vaan siinä rohjennut niin tehdä kun menin kuitenkin kohteliaisuus edellä. Se harmittaa ettei mies ymmärrä yhtään mun kantaani tässä. Että koen hyvin usein olevani se kenen mielipidettä/tunnetta ei tarvitse huomioida. Ja jos sen tekee, niin tekee sen hyvin läpinäkyvästi niin että hänen vanhempansa saavat tietää kyseessä olevan nimenomaan minun eriävä mielipide.
Kyllähän sinulla oli mahdollisuus sanoa oma mielipiteesi ja pitäytyä. Olisit vain tiukasti sanonut että ei, en halua vielä tavata, tai että mielummin vasta myöhemmin. Oma moka, kun et kerran kehdannut ja saanut suutasi auki kunnolla.