Olen yh-äiti ja lasten isäviikonloppuina vain nukun lähinnä - mikä mua vaivaa?

Lataat akkuja.

Voisi olla jonkunlainen pieni masennus aina silloin pinnassa enkä nyt tarkoita tätä oikeaa masennusta

Väsymys vaivaa. Arkena et päästä sitä pintaan, koska tiedät että on pakko jaksaa lasten ja töiden takia. Kun tulee mahdollisuus levätä, kaikki patoutunut väsymys iskee päälle. Kuulostaa samalta ilmiöltä kuin se, että moni pysyy terveenä rankan työputken ajan, mutta tulee kipeäksi heti kun loma alkaa.

Vierailija kirjoitti:

Lataat akkuja.

Voisi olla jonkunlainen pieni masennus aina silloin pinnassa enkä nyt tarkoita tätä oikeaa masennusta

Kieltämättä mulla on masennuksen oireita sillä tavalla, että en jaksaisi edes nousta sängystä, en jaksaisi syödä mitään (ja nälkä on poissa), tavallaan mikään muu kuin nukkuminen ei kiinnosta. Jännitän aina hieman lasten isäviikonloppuja myös sekä ikävöin lapsia. Exäni nimittäin toimii monessa juuri päinvastoin kuin itse toimin ja tiedän, että mulla on taas kova savotta kasvatuksellisesti edessä, kun kaivatut lapset palaavat.

Exä nimittäin antaa lasten vapaasti sotkea ja rikkoakin paikkoja kotonaan, kiroilee lasten kuullen (lapset matkivat sitten), ilmaisee itseään huutamalla (lapsetkin huutavat ja puhuvat törkeästi palatessaan), ostaa heille lähes kaiken heidän pyytämänsä kaupasta ja syöttää karkkia paljon (mun pitää laittaa rajoja enemmän, joten olen sitten se "tylsä" vanhempi). Lisäksi lasten unirytmi menee aina sekaisin (exä antaa lasten valvoa pitkään ja nukkua päiväunia periaatteella "mitä pidempään, sen parempi"). Menee muutama vuorokausi, että kaikki on taas sekaisin ja juuri kun saadaan nauttia parista mukavasti ja rauhallisesta päivästä, niin on taas isäviikonlopun aika (=kaikki viikonloput käytännössä - arjen lapset ovat luonani).

T. Ap

Vierailija kirjoitti:

Väsymys vaivaa. Arkena et päästä sitä pintaan, koska tiedät että on pakko jaksaa lasten ja töiden takia. Kun tulee mahdollisuus levätä, kaikki patoutunut väsymys iskee päälle. Kuulostaa samalta ilmiöltä kuin se, että moni pysyy terveenä rankan työputken ajan, mutta tulee kipeäksi heti kun loma alkaa.

Tämäkin on varmasti totta, sillä kärsin univajeestakin viikolla, sillä lasten unentarvekin vaikuttaisi olevan melko vähäinen ja menen heidän jälkeensä nukkumaan ja herään ennen heitä.

Minkä ihmeen takia lapset viettävät kaikki viikonloput isällään ja sinulla arjet? Eikö tuossa olisi vuoroviikot parempi vaihtoehto? 

Meillä lapset käyvät isällään joka toinen viikonloppu ja samaa savottaa täälläkin tarvotaan. Isällä eletään kuin pellossa, ilman rutiineja ja minä olen sitten se natsi, kun lapset kotiutuvat. Meillä minä olen virallisesti lasten ainoa holhooja, koska isällä on niin paljon muita ongelmia.

Miksi lapset ovat isällään joka vkl? Eihän tuossa ole järkeä. Joko viikko-viikko-systeemi tai joka toinen vkl.

Ja nuku itsekin se aika kun lapset nukkuvat. Ei mitään järkeä mennä nukkumaan myöhemmin ja nousta ylös aiemmin!!

Vierailija kirjoitti:

Miksi lapset ovat isällään joka vkl? Eihän tuossa ole järkeä. Joko viikko-viikko-systeemi tai joka toinen vkl.

Ja nuku itsekin se aika kun lapset nukkuvat. Ei mitään järkeä mennä nukkumaan myöhemmin ja nousta ylös aiemmin!!

No kieltämättä tuntuu hieman epäreilulta se, että emme voi viettää vapaapäiviä yhdessä, vaan ne lapset viettävät aina isänsä kanssa ja mun luonani vietetään ne arkipäivät. Lasten isä asuu noin seitsemän kilometrin päässä meistä, joten hän vetoaa siihen, että päiväkoti on meidän vieressään, joten ei voi lapsia sinne viedä arkena (vaikka hänellä on sinänsä henkilöauto käytössään). Lisäksi hän tekee iltaisinkin töitä toisinaan.

Mun kannaltani on ikävää, että emme voi juurikaan tehdä mitään kivoja retkiä tai sukulaisvierailuja lasten kanssa, kun arkena töiden/päiväkodin jälkeen moni paikka on vain vähän aikaa auki ja siinä vaiheessa on mukavaa vain mennä kotiin syömäänkin. Ja siis viikonloput lapset ovat isällään.

T. Ap

Missä luki, että ovat joka vkl isällään?

Ap, lataat akkuja. Lepää, kun on mahdollisuus. Mitä sinusta sinun pitäisi tehdä vapaavkl? Itse erosin ja ystävät kuvittelivat, että kun lapset lähtee isälleen, niin baila baila. Kuka sellaista. Lepään ja ulkoilen vähän. Käyn ehkä katselemassa ostarilla.

Ja siis mun on vähän niinkuin pakko mennä exäni toiveiden mukaan, että saadaan asiat järjestymään edes jotenkin.

Vastaava juttu on elareidenkin kanssa. Hän siis maksaa oman valintansa mukaan nyt 250 euroa yhteensä kahdelta lapselta (päivähoitomaksuihinkin pelkästään menee minulta jo n. 300 euroa/kk + ruoat ja vaatteet jne.), vaikka hän tienaa erittäin hyvin (n. 8000 bruttona/kk). Jos yhtään yritän pyytää jotain muuta, niin hän rupeaa raivoamaan ja uhkailemaan.

Erossa en saanut rahallisesti mitään, vaan itse maksoin miehelle säästetyistä lapsilisistä puolet. En sinänsä edes vaatinutkaan toisaalta, mutta siis itselläni on taloudellisesti todella tiukkaa, vaikka käyn kohtuupalkkaisessa työssä. Mun oli pakko antaa ne hänen vaatimansa rahat, jotta pääsimme turvallisesti muuttamaan sieltä pois.

Eilen nuorempi lapsista kuulemma itki kamalasti, kun joutui menemään isälleen, mutta minkäs tässä tekee? :( Yritän tässä selvitä päivä kerrallaan ja viikko kerrallaan. Mitään omia ihmissuhteita mulla ei voi nykyisen kaltaisessa tilanteessa olla vuosikausiin.

Vierailija kirjoitti:

Missä luki, että ovat joka vkl isällään?

Ap, lataat akkuja. Lepää, kun on mahdollisuus. Mitä sinusta sinun pitäisi tehdä vapaavkl? Itse erosin ja ystävät kuvittelivat, että kun lapset lähtee isälleen, niin baila baila. Kuka sellaista. Lepään ja ulkoilen vähän. Käyn ehkä katselemassa ostarilla.

Ovat he sinänsä joka viikonloppu isällään. Mun pitäisi tehdä kaikkia kodin juttuja, viikkosiivous ja pestä pyykkikori tyhjäksi sekä lukea/opiskella jtn juttuja.

Nyt on monesti käynyt siten, että pitää sitten siivota lasten ollessa kotona, kun en ole vain kyennyt siivoamaan ollessani yksin, kun käytin ajan nukkumiseen lähinnä. Siis ihan siistiä on muuten, mutta pitää silti toki aina siivota kunnolla myöskin.

Myös jotain leipomisjuttuja (vaikkapa sämpylöitä jättisatsi osin pakkaseenkin) on helpompaa tehdä, kun lapset ovat isällään. Tulee sellainen olo, että mun pitäisi käyttää tehokkaasti se aika, kun he ovat isällään ja mä onneton vain nukunkin sitten.

Itselläni ei ole lainkaan voimia mihinkään bailaamiseen tai uusiin ihmissuhteisiin. Tuntuu, että hädin tuskin jaksan tätä nykyisenkaltaistakaan elämää. Omat vanhempani asuvat samassa kaupungissa, mutta ovat erittäin passiivisia ja kiireisiä omilla tahoillaan. Joskus arjessa auttaisi sekin, jos he vaikkapa tulisivat kyläilemään, niin olisi mulla aikuista juttuseuraa, mikä auttaisi jaksamisessa. Mutta eivät he jaksa tulla ja äitiäni kiinnostaa enemmän oma uusi kumppaninsa kuin tyttärensä tai lapsenlapset. Joskus toki menen käymään heidän luonaan.

T. Ap

Höpöhöpö. Nyt pääsi hallitsemattomalle laukalle.

Vierailija kirjoitti:

Ja siis mun on vähän niinkuin pakko mennä exäni toiveiden mukaan, että saadaan asiat järjestymään edes jotenkin.

Vastaava juttu on elareidenkin kanssa. Hän siis maksaa oman valintansa mukaan nyt 250 euroa yhteensä kahdelta lapselta (päivähoitomaksuihinkin pelkästään menee minulta jo n. 300 euroa/kk + ruoat ja vaatteet jne.), vaikka hän tienaa erittäin hyvin (n. 8000 bruttona/kk). Jos yhtään yritän pyytää jotain muuta, niin hän rupeaa raivoamaan ja uhkailemaan.

Erossa en saanut rahallisesti mitään, vaan itse maksoin miehelle säästetyistä lapsilisistä puolet. En sinänsä edes vaatinutkaan toisaalta, mutta siis itselläni on taloudellisesti todella tiukkaa, vaikka käyn kohtuupalkkaisessa työssä. Mun oli pakko antaa ne hänen vaatimansa rahat, jotta pääsimme turvallisesti muuttamaan sieltä pois.

Eilen nuorempi lapsista kuulemma itki kamalasti, kun joutui menemään isälleen, mutta minkäs tässä tekee? :( Yritän tässä selvitä päivä kerrallaan ja viikko kerrallaan. Mitään omia ihmissuhteita mulla ei voi nykyisen kaltaisessa tilanteessa olla vuosikausiin.

Ei. Hyvä ihminen. Ei näin kuulu mennä. Ei sille, ettet saa ikinä viettää viikonloppuja lapsiesi kanssa. Ei sille, että olet yksin vastuussa lasten arjesta. Ei uhkailulle ja kiristykselle. Oletteko käyneet lastenvalvojalla? Jos sieltä ei ollut apua niin pahimmassa tapauksessa oikeuteen. En tiedä kuka voisi auttaa sinua miettimään asioita. Kysy neuvoa vaikka neuvolasta? Mutta tuo järjestely on puhdasta kiusaa ja kyykyttämistä. Kyse ei ole ainoastaan sinun vaan myös lasten oikeuksista. Lapsilla on oikeus viettää vapaa-aikaa myös sinun kanssasi - ja niin ettet ole kuolemanväsynyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja siis mun on vähän niinkuin pakko mennä exäni toiveiden mukaan, että saadaan asiat järjestymään edes jotenkin.

Vastaava juttu on elareidenkin kanssa. Hän siis maksaa oman valintansa mukaan nyt 250 euroa yhteensä kahdelta lapselta (päivähoitomaksuihinkin pelkästään menee minulta jo n. 300 euroa/kk + ruoat ja vaatteet jne.), vaikka hän tienaa erittäin hyvin (n. 8000 bruttona/kk). Jos yhtään yritän pyytää jotain muuta, niin hän rupeaa raivoamaan ja uhkailemaan.

Erossa en saanut rahallisesti mitään, vaan itse maksoin miehelle säästetyistä lapsilisistä puolet. En sinänsä edes vaatinutkaan toisaalta, mutta siis itselläni on taloudellisesti todella tiukkaa, vaikka käyn kohtuupalkkaisessa työssä. Mun oli pakko antaa ne hänen vaatimansa rahat, jotta pääsimme turvallisesti muuttamaan sieltä pois.

Eilen nuorempi lapsista kuulemma itki kamalasti, kun joutui menemään isälleen, mutta minkäs tässä tekee? :( Yritän tässä selvitä päivä kerrallaan ja viikko kerrallaan. Mitään omia ihmissuhteita mulla ei voi nykyisen kaltaisessa tilanteessa olla vuosikausiin.

Ei. Hyvä ihminen. Ei näin kuulu mennä. Ei sille, ettet saa ikinä viettää viikonloppuja lapsiesi kanssa. Ei sille, että olet yksin vastuussa lasten arjesta. Ei uhkailulle ja kiristykselle. Oletteko käyneet lastenvalvojalla? Jos sieltä ei ollut apua niin pahimmassa tapauksessa oikeuteen. En tiedä kuka voisi auttaa sinua miettimään asioita. Kysy neuvoa vaikka neuvolasta? Mutta tuo järjestely on puhdasta kiusaa ja kyykyttämistä. Kyse ei ole ainoastaan sinun vaan myös lasten oikeuksista. Lapsilla on oikeus viettää vapaa-aikaa myös sinun kanssasi - ja niin ettet ole kuolemanväsynyt.

Ollaan varmaankin alkuvuodesta menossa lastenvalvojalle. Tosin viime kerralla hän oli selvästi piti mieheni puolia ja mieheni flirttaili (!) ko. naiselle ja oli kuin paraskin seuramies siellä käydessämme. Seurauksena oli se, että emme sitten käsitelleet elariasiaa lainkaan ja lastenvalvoja jotenkin painoi villaisella koko seikan (se jäi siis auki). Mieheni oli riemuissaan, kun oli saanut kaikki toiveensa läpi ja enemmänkin ja muuttui mua kohtaan ilkeäksi välittömästi, kun pääsimme sieltä ulos. Ihmettelinkin, miksi hän yhtäkkiä oli kuin eri ihminen, kun olimme siellä.

Yritän myös neuvotella noista viikonlopuista exäni kanssa jotenkin varovasti. Exäni haluaa kaikesta aina jonkun "diilin", mistä kokee itse hyötyvänsä. Ts. hänelle menee asiat läpi siten, että hän elää ainakin vaikutelmassa, että hän itse on se "voittaja".

Avioliittomme oli täysin painajaismainen, joten tavallaan tämä nykytilannekaan ei tunnu yhtään niin pahalta kuin se, millaista oli elää exäni kanssa. Mutta on se toki epäreilua ja erittäin kuluttavaa edelleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja siis mun on vähän niinkuin pakko mennä exäni toiveiden mukaan, että saadaan asiat järjestymään edes jotenkin.

Vastaava juttu on elareidenkin kanssa. Hän siis maksaa oman valintansa mukaan nyt 250 euroa yhteensä kahdelta lapselta (päivähoitomaksuihinkin pelkästään menee minulta jo n. 300 euroa/kk + ruoat ja vaatteet jne.), vaikka hän tienaa erittäin hyvin (n. 8000 bruttona/kk). Jos yhtään yritän pyytää jotain muuta, niin hän rupeaa raivoamaan ja uhkailemaan.

Erossa en saanut rahallisesti mitään, vaan itse maksoin miehelle säästetyistä lapsilisistä puolet. En sinänsä edes vaatinutkaan toisaalta, mutta siis itselläni on taloudellisesti todella tiukkaa, vaikka käyn kohtuupalkkaisessa työssä. Mun oli pakko antaa ne hänen vaatimansa rahat, jotta pääsimme turvallisesti muuttamaan sieltä pois.

Eilen nuorempi lapsista kuulemma itki kamalasti, kun joutui menemään isälleen, mutta minkäs tässä tekee? :( Yritän tässä selvitä päivä kerrallaan ja viikko kerrallaan. Mitään omia ihmissuhteita mulla ei voi nykyisen kaltaisessa tilanteessa olla vuosikausiin.

Ei. Hyvä ihminen. Ei näin kuulu mennä. Ei sille, ettet saa ikinä viettää viikonloppuja lapsiesi kanssa. Ei sille, että olet yksin vastuussa lasten arjesta. Ei uhkailulle ja kiristykselle. Oletteko käyneet lastenvalvojalla? Jos sieltä ei ollut apua niin pahimmassa tapauksessa oikeuteen. En tiedä kuka voisi auttaa sinua miettimään asioita. Kysy neuvoa vaikka neuvolasta? Mutta tuo järjestely on puhdasta kiusaa ja kyykyttämistä. Kyse ei ole ainoastaan sinun vaan myös lasten oikeuksista. Lapsilla on oikeus viettää vapaa-aikaa myös sinun kanssasi - ja niin ettet ole kuolemanväsynyt.

Ollaan varmaankin alkuvuodesta menossa lastenvalvojalle. Tosin viime kerralla hän oli selvästi piti mieheni puolia ja mieheni flirttaili (!) ko. naiselle ja oli kuin paraskin seuramies siellä käydessämme. Seurauksena oli se, että emme sitten käsitelleet elariasiaa lainkaan ja lastenvalvoja jotenkin painoi villaisella koko seikan (se jäi siis auki). Mieheni oli riemuissaan, kun oli saanut kaikki toiveensa läpi ja enemmänkin ja muuttui mua kohtaan ilkeäksi välittömästi, kun pääsimme sieltä ulos. Ihmettelinkin, miksi hän yhtäkkiä oli kuin eri ihminen, kun olimme siellä.

Yritän myös neuvotella noista viikonlopuista exäni kanssa jotenkin varovasti. Exäni haluaa kaikesta aina jonkun "diilin", mistä kokee itse hyötyvänsä. Ts. hänelle menee asiat läpi siten, että hän elää ainakin vaikutelmassa, että hän itse on se "voittaja".

Avioliittomme oli täysin painajaismainen, joten tavallaan tämä nykytilannekaan ei tunnu yhtään niin pahalta kuin se, millaista oli elää exäni kanssa. Mutta on se toki epäreilua ja erittäin kuluttavaa edelleen.

Tarvitset ehdottomasti jonkun joka voisi tukea, auttaa ja miettiä sun kanssa vaihtoehtoja. Jonkun joka tietäisi oikeutesi ja velvollisuutesi ja joka samalla osaisi neuvoa miten kommunikoida eksäsi kanssa. Olen pahoillani etten osaa neuvoa oikeaa tahoa. Tunnistan kuitenkin sinussa samaa alistuneisuutta, pahoittelevaa olemassaoloa ja syyllisyydenkantoa kaikesta, jota itse koin aikoinaan pahaa henkistä väkivaltaa sisältäneessä liitossa ja sen jälkimainingeissa. En osaa muuta auttaa kuin että sisäistä oma arvosi ja arvosi myös lapsillesi ja pyydä ja hae apua ja neuvoja ja juttele ihmisten kanssa. Kaikkea hyvää sinulle ja lapsillesi.

Oot selvästi vaan väsynyt? 

Vierailija kirjoitti:

Lähinnä nukun siis ja se jo alkaa perjantaina pian sen jälkeen, kun tulen töistä kotiin ja isä hakee lapset päiväkodista suoraan luokseen. Eilenkin nukuin koko illan klo 18- 23. Kävin juomassa lasin vettä ja palasin nukkumaan. Nukuin koko yön ja välillä heräilin.

Aamulla heräsin, mutta päätin mennä takaisin nukkumaan. Lopulta sitten heräsin taas klo 11 ja nyt en enää jaksaisi nukkua, vaikka tekisi mieli. Nukuin siis yhteensä 17 tuntia putkeen ja haluaisin vain jatkaa.

En ole syönyt mitään eilisen alkuillan jälkeen ja nälkä on täysin poissa. Haluaisin vain nukkua. Sama toistuu aina viikonlopouisin, kun lapset ovat isällään. Arkisin käyn töissä ja olen aktiivinen lasten kanssa. Mikä mua vaivaa?

KILPIRAUHASARVOT heti tsekkaukseen hyva ihminen!

Itse teinina menin koulusta tullessa valittomasti sohvalle nukkumaan ja oisin voinut vaikka aamuun asti nukkua, ei ollut mikaan masennus. Olen aika varma etta loytavat haikkaa arvoistasi ja laakityksella paranee.

Vierailija kirjoitti:

Höpöhöpö. Nyt pääsi hallitsemattomalle laukalle.

Mun ex-mieheni oli tavatessamme erittäin pihi ja piintynyt vanhapoika ja "mammanpoika", ajatuksiltaan jotenkin pakkomielteinen ja outo peräkammarinpoika. Siis hän on erittäin nuuka ja hänen ajatuksensa pyörivät rahan ympärillä. Kyllä hän oli ihan komea tavatessamme ja koulutettu, mutta jotenkin erikoinen ja hyvin pihi sekä tarkka siitä, ettei missään muussakaan asiassa jää vahingossakaan heikoille. Lisäksi hän paljasti inhoavansa naisia jne. outoa, mutta mä olin kuulemma poikkeus. Oli virhe mennä hänen kanssaan naimisiin, mutta ihastuin häneen ja luulin muuttavani hänet (mikä oli erittäin paha virhe).

Kilpirauhasen vajaatoiminta kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähinnä nukun siis ja se jo alkaa perjantaina pian sen jälkeen, kun tulen töistä kotiin ja isä hakee lapset päiväkodista suoraan luokseen. Eilenkin nukuin koko illan klo 18- 23. Kävin juomassa lasin vettä ja palasin nukkumaan. Nukuin koko yön ja välillä heräilin.

Aamulla heräsin, mutta päätin mennä takaisin nukkumaan. Lopulta sitten heräsin taas klo 11 ja nyt en enää jaksaisi nukkua, vaikka tekisi mieli. Nukuin siis yhteensä 17 tuntia putkeen ja haluaisin vain jatkaa.

En ole syönyt mitään eilisen alkuillan jälkeen ja nälkä on täysin poissa. Haluaisin vain nukkua. Sama toistuu aina viikonlopouisin, kun lapset ovat isällään. Arkisin käyn töissä ja olen aktiivinen lasten kanssa. Mikä mua vaivaa?

KILPIRAUHASARVOT heti tsekkaukseen hyva ihminen!

Itse teinina menin koulusta tullessa valittomasti sohvalle nukkumaan ja oisin voinut vaikka aamuun asti nukkua, ei ollut mikaan masennus. Olen aika varma etta loytavat haikkaa arvoistasi ja laakityksella paranee.

Täytyy tarkistaa nuo kieltämättä. Kiitos tästä vinkistä.

Vierailija kirjoitti:

Ja siis mun on vähän niinkuin pakko mennä exäni toiveiden mukaan, että saadaan asiat järjestymään edes jotenkin.

Vastaava juttu on elareidenkin kanssa. Hän siis maksaa oman valintansa mukaan nyt 250 euroa yhteensä kahdelta lapselta (päivähoitomaksuihinkin pelkästään menee minulta jo n. 300 euroa/kk + ruoat ja vaatteet jne.), vaikka hän tienaa erittäin hyvin (n. 8000 bruttona/kk). Jos yhtään yritän pyytää jotain muuta, niin hän rupeaa raivoamaan ja uhkailemaan.

Erossa en saanut rahallisesti mitään, vaan itse maksoin miehelle säästetyistä lapsilisistä puolet. En sinänsä edes vaatinutkaan toisaalta, mutta siis itselläni on taloudellisesti todella tiukkaa, vaikka käyn kohtuupalkkaisessa työssä. Mun oli pakko antaa ne hänen vaatimansa rahat, jotta pääsimme turvallisesti muuttamaan sieltä pois.

Eilen nuorempi lapsista kuulemma itki kamalasti, kun joutui menemään isälleen, mutta minkäs tässä tekee? :( Yritän tässä selvitä päivä kerrallaan ja viikko kerrallaan. Mitään omia ihmissuhteita mulla ei voi nykyisen kaltaisessa tilanteessa olla vuosikausiin.

Nyt äkkiä lastenvalvojalle, teet lasun miehestä ja rikosilmoitus raha-asioista! Nyt kovaa kovaa vastaan. Sovit raha-asiat uusiksi ja lapset isälleen vasta sitten kun meininki alkaa helpottaa. Älä suostu viikko viikko systeemiin, koska mies puijaa taas elareissa minkä kerkiää. Tsiisus nainen, ei näin.

kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja siis mun on vähän niinkuin pakko mennä exäni toiveiden mukaan, että saadaan asiat järjestymään edes jotenkin.

Vastaava juttu on elareidenkin kanssa. Hän siis maksaa oman valintansa mukaan nyt 250 euroa yhteensä kahdelta lapselta (päivähoitomaksuihinkin pelkästään menee minulta jo n. 300 euroa/kk + ruoat ja vaatteet jne.), vaikka hän tienaa erittäin hyvin (n. 8000 bruttona/kk). Jos yhtään yritän pyytää jotain muuta, niin hän rupeaa raivoamaan ja uhkailemaan.

Erossa en saanut rahallisesti mitään, vaan itse maksoin miehelle säästetyistä lapsilisistä puolet. En sinänsä edes vaatinutkaan toisaalta, mutta siis itselläni on taloudellisesti todella tiukkaa, vaikka käyn kohtuupalkkaisessa työssä. Mun oli pakko antaa ne hänen vaatimansa rahat, jotta pääsimme turvallisesti muuttamaan sieltä pois.

Eilen nuorempi lapsista kuulemma itki kamalasti, kun joutui menemään isälleen, mutta minkäs tässä tekee? :( Yritän tässä selvitä päivä kerrallaan ja viikko kerrallaan. Mitään omia ihmissuhteita mulla ei voi nykyisen kaltaisessa tilanteessa olla vuosikausiin.

Ei. Hyvä ihminen. Ei näin kuulu mennä. Ei sille, ettet saa ikinä viettää viikonloppuja lapsiesi kanssa. Ei sille, että olet yksin vastuussa lasten arjesta. Ei uhkailulle ja kiristykselle. Oletteko käyneet lastenvalvojalla? Jos sieltä ei ollut apua niin pahimmassa tapauksessa oikeuteen. En tiedä kuka voisi auttaa sinua miettimään asioita. Kysy neuvoa vaikka neuvolasta? Mutta tuo järjestely on puhdasta kiusaa ja kyykyttämistä. Kyse ei ole ainoastaan sinun vaan myös lasten oikeuksista. Lapsilla on oikeus viettää vapaa-aikaa myös sinun kanssasi - ja niin ettet ole kuolemanväsynyt.

Ollaan varmaankin alkuvuodesta menossa lastenvalvojalle. Tosin viime kerralla hän oli selvästi piti mieheni puolia ja mieheni flirttaili (!) ko. naiselle ja oli kuin paraskin seuramies siellä käydessämme. Seurauksena oli se, että emme sitten käsitelleet elariasiaa lainkaan ja lastenvalvoja jotenkin painoi villaisella koko seikan (se jäi siis auki). Mieheni oli riemuissaan, kun oli saanut kaikki toiveensa läpi ja enemmänkin ja muuttui mua kohtaan ilkeäksi välittömästi, kun pääsimme sieltä ulos. Ihmettelinkin, miksi hän yhtäkkiä oli kuin eri ihminen, kun olimme siellä.

Yritän myös neuvotella noista viikonlopuista exäni kanssa jotenkin varovasti. Exäni haluaa kaikesta aina jonkun "diilin", mistä kokee itse hyötyvänsä. Ts. hänelle menee asiat läpi siten, että hän elää ainakin vaikutelmassa, että hän itse on se "voittaja".

Avioliittomme oli täysin painajaismainen, joten tavallaan tämä nykytilannekaan ei tunnu yhtään niin pahalta kuin se, millaista oli elää exäni kanssa. Mutta on se toki epäreilua ja erittäin kuluttavaa edelleen.

Tarvitset ehdottomasti jonkun joka voisi tukea, auttaa ja miettiä sun kanssa vaihtoehtoja. Jonkun joka tietäisi oikeutesi ja velvollisuutesi ja joka samalla osaisi neuvoa miten kommunikoida eksäsi kanssa. Olen pahoillani etten osaa neuvoa oikeaa tahoa. Tunnistan kuitenkin sinussa samaa alistuneisuutta, pahoittelevaa olemassaoloa ja syyllisyydenkantoa kaikesta, jota itse koin aikoinaan pahaa henkistä väkivaltaa sisältäneessä liitossa ja sen jälkimainingeissa. En osaa muuta auttaa kuin että sisäistä oma arvosi ja arvosi myös lapsillesi ja pyydä ja hae apua ja neuvoja ja juttele ihmisten kanssa. Kaikkea hyvää sinulle ja lapsillesi.

Tee lasu itse itsestäsi! Oon kuullut aiemminkin noita juttuja lastenvalvohista jotka menevät isän tai sen hauskemman hahmon puolelle eivätkä omaa pelisilmää yhtään. Toinen vaihtehto on soittaa neuvolaan ja kysyä sieltä apua. Tee se tai tee jotain mutta älä käytä isää enää lastenvahtina että ehtisit tehdä asioita ilman lapsia, vaan pakota hänet olemaan vanhempi lapsilleen.