Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko teistä kiusaamista, jos blogeista ja niiden pitäjistä keskustelaan netissä?
05.01.2018 |
Mä en itse ihan allekirjoita nyt kaikkia, esim. Hanna G:n väitteitä. Jos ihminen itse pitää julkisia blogeja ja ansaitsee sillä, niin onhan se ihan selvä, että vapaa-ajan palstoilla syntyy keskustelua mm. elämäntyylistä, vaatteista yms. Eikä se aina ole vain positiivista. Eri asia on, jos puidaan esim. lapsien ulkonäköä, aikuisten ulkonäköä tai jotain ala-arvoista, mutta mielestäni kaikki negatiivisetkaan kommentit eivät ole kiusaamista. En itse ole mikään blogin pitäjä, niin en ehkä ole oikea ihminen tähän ottamaan kantaa. Jotenkin vaan tuntuu hassulta, että jotkut ihan vapaaehtoisesti pitävät blogeja ja julkisia instagrameja, haalivat niihin lukijoita joka puolelta, ja jos joku sanoo jotain mutta kuin ihanaa, niin se on kiusaamista??? Tuohan on ihan vapaaehtoinen elämäntapa.
Kommentit (92)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osa on epäasiallista, mutta sellaisesta ei pääse koskaan täysin eroon,mielestäni aikuinen voi valita. Jos avaa jonkun blogin ja jatkaa sitä vuodesta toiseen, niin silloin tavallaan pitää kestää myös tietyt asiat. Itse en ikinä viitsisi pitää blogia enkä haluais lukea paskaa .Monihan elää sillä, joten työssä on aina negapuolensa....
Mutta sepäs se, tuo asenne juuri aiheuttaa sitä kiusaamista: sun mielestä se on bloggaajan omaa syytä, että häntä kiusataan. Näin niitä kiusattuja aina syyllistetään niin koulu- kuin työelämässäkin.
Mullekin opettajat rehtoria myöten sanoi, että "olet niin herkkä, älä välitä, että sua kiusataan." Kyllä, menee tunteisiin, vaikken bloggajaa olekaan...
En ole aiempi kommentoija mutta ihan oikeasti vertaat bloggaajista käytäviä keskustelua koulukiusaamiseen? :-O Jos itse kirjoittaisin blogia niin kirjoittaisin vain niistä asioista, joista voisin käydä julkista keskustelua. Siis en kertoisi aroista asioista, jos pelkäisin, että nämä kääntyvät minua vastaan tai nettikeskusteluissa puitaisiin näitä asioita. Jos itse kertoisin vaikka kuinka tapailen kuukauden sisään kymmennettä miestä ja hehkuttaisin irtoseksin perään. Jos tätä postausta sitten luettaisiin tuhansia kertoja ja tienaisin tällää lomarahat. Sen jälkeen vielä päivystäisin keskustelupalstoilla poistelemassa keskusteluja kyseisestä postauksesta ja arvostelisin kuinka minua kiustaan. Etkö näe mitään ristiriitaa tässä?
Ei voi hallita sitä miten muut ihmiset käyttäytyvät. Voit vain vaikuttaa siihen miten itse suhtaudut asioihin. Niihin nettikeskusteluihin ei ole pakko klikata ja blogiin ei ole pakko hyväksyä sopimattomia kommentteja. Eri asia perättömät juorut ym. mutta niistä voi varmasti viedä asian jo eteenpäin. Niin kauan kun blogi on julkinen ja sitä voi lukea ketä tahansa niin se on vain fakta, että kaikki eivät tule olemaan niitä hehkuttajia, koska näin ei "normaalissakaan elämässä" ole. Jos tuntuu rajulta, että omaa elämää riepotellaan niin ehkä ne rahat kannaattaa kääriä sitten jostakin muusta kuin oman elämän tuomisesta julkisesti esille.
Sanotko koulukiusatullekin, että mitä menet lukemaan luokan Whatsapp-ryhmän viestejä, joissa sinua kiusataan? Tai että ei sinun ole pakko kuunnella pilkkaa koulun käytävillä, sen kun pistät kuulosuojaimet. Kiusaaminen ei lopu, vaikka sille ummistaisi silmänsä.
Melkeinpä voisi jo sanoa, että oma kommenttisi on kiusaamista, kun väkisin haluat vääntää toisen sanoja ja verrata bloggaajien teksteistä keskustelua koulukiusaamisen ja siihen, että itse muka tukisin tällaista. Voin sanoa olevani aika empaattinen ihminen ja tunnen suurta myötätuntoa kaikkia kiusattuja kohtaan. Voin kuvitella kuinka monen kiusatun elämä voi olla vielä aikuisuudessakin haastavaa, kun kiusaaminen on jättänyt niin syvät arvet.
Sitten on tämä osa bloggaajien sakki ja näitä puolustava joukko, joka leimaa kaiken blogeja koskevan keskustelun kiusaamiseksi ja vertaa tätä koulukiusaamisen. Siis henkilöt, jotka elättävät itsensä yksityiselämästään kirjoittamisella. Tämä yksityiselämästä kirjoittaminen mahdollistaa monellekin bloggajalle hulppean elintason. Voidaan matkustella ja pitää lomaa silloin kun huvittaa ja saadaan vielä suurin osa tavaroista blogin kautta ilmaiseksi. Monet näistä hehuttavat upeaa elämää ja tekevät hyvin selväksi, että elämän eri osa-alueet on kunnossa. Eli aika hienoa siis. Eikö? Välillä voidaan provoistua lukijoille ja kirjoittaa suorastaan ala-arvoista tekstiä ja välillä taas halutaan osoittaa kuinka ollaan selkeästi lukijoiden yläpuolella. Edustetaan pinnallisia arvoja ja jos esim. tästä on jollakin kritisoitavaa tai keskusteltavaa, niin johan tulee bloggaajan puolelta kiusaamiskorttia. Mielestäni on suorastaan oksettavaa tämä bloggaajien kiusaamisen vertaaminen koulukiusaamiseen. Eli voitko itse lopettaa sen nettikiusaamisen.
Ihan samoja perusteita ainakin kiusaajat esittävät toiminnalleen, on kyseessä nettikiusaus- tai koulukiusaaminen, joten kyllä minä ainakin näen tässä ihan saman käytösmallin. Haetaan syy siitä kohteesta, eikä oteta vastuuta omasta toiminnasta.
Olisi ihan mielenkiintoista kuulla mikä mielestäsi on kiusaamista? Se, että joku aloittaa ketjun, jossa kommentoi kuinka bloggaaja X:n hattu asukuvissa on mauton ei ole kiusaamista. Jos tähän sitten muut yhtyvät, että totta tosiaan olipa tämä turkissomisteinen hattu mauton niin se ei edelleenkään ole kiusaamista.
Ei ole mikään uusi asia, että" julkiset henkilöt" kiinnostuvat, vielä vähemmän ihmettelevämpää se on henkilöiden kohdalla, jotka jakavat omaa yksityiselämäänsä. Fakta on se, että monia kiinnostaa sosiaaliporno. MIksi esim. Seiska- lehti on ollut toiminnassa yli 20 vuotta tai miksi monet tosi-tv:t ovat kiinnostavia. Siksi koska ihmiset ovat uteliaita. Julkisesti elämäänsä avavilla on luonnollisesti hieman korkeampi kynnys mitä tulee heistä keskusteluun. Jos katsoo esim. tubaajia ym. jotka ovat tällä hetkellä yhtä suosittuja nuorten keskuudessa kuin blogit sillon 2010- luvun alussa. Sielläkin monet suosituimmat tai ainakin paljon klikkejä keräävät ovat näitä, jotka avautuvat omasta elämästään. Jos joku kritisoi sitä mitä itse tuot julkisuuteen niin tämä ei ole kiusaamista. Voi toki miettiä miksi katsot tai luet sellaista mistä et tykkää mutta oman mielipiteen ilmaiseminen ei ole automaattisesti kiusaamista. Kiusaamista on haukkuminen, solvaaminen ja perättömien levittely. Postauksen kritisointi tai esim. turkiksien käytön ihmettely ei ole kiusaamista, vaan aivan normaalia ja jopa suotavaa keskustelua.
Mielestäni on kiusaamista aloittaa nettiin ketju, jossa kommentoi jonkun bloggaajan hattua mauttomaksi,, koska kukapa tuollaista ketjua aloittaisi muussa, kuin kiusaamistarkoituksessa.
Kukapa koulun pihalla sanoisi toiselle, että piposi on mauton tai takkisi ei sovi noiden kenkien kanssa, muussa kuin kiusaamis- ja mielenpahoittamistarkoituksessa.
Itse asiassa esimerkissä oli kyse turkishatusta. Mielestäni taas, jos bloggaja kokee netissä käytävän keskustelun omasta turkishatustaan kiusaamiseksi ja pahoittaa mielensä tästä, niin ehkä ammatinvalintaa voisi miettiä uudestaan. Jos oikeasti pahoittaa mielestä anonyymista kommentista koskien omaa turkista niin se julkisesti arvosteltavana olo ei välttämättä ole se paras vaihtoehto. En itsekään tällaista kommenttia tai ketjua aloittaisi, jossa arvostelin edes toisen asuja mutta aika ihmeelliseksi alkaa menemään oikeasti touhu, jos tätä verrataan koulukiusaamiseen.
Tässä tulikin esimerkki siitä, miksi itse näen aika monet blogikeskustelut lähempänä kiusaamista kuin asiallista kritiikkiä blogin sisällöstä: kaivellaan muistien kätköistä jotain vuosia vanhoja blogipostauksia kritisoitavaksi, vaikka kritiikkiä on varmasti esitetty myös silloin kun se oli ajankohtaista.
Ööh, turkiskommentti oli kuvitteelinen. Tosin varmasti joidenkin kohdalla tapahtunut sekin. Lähinnä pointtina oli tuoda esiin, jos itse valitsee kirjoittaa vaikka seksuaalisen häirinnästä ja mielipide poikkeaa valtaväestöstä niin ihan oletettavaa, että tämä synnyttää keskustelua. Ei se ole mitään kiusaamista tällöin, vaikka bloggaaja voi niin itselleen uskotellakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en oikeastaan ymmärrä sitäkään että jos bloggaajan jokin kirjoitus on loukannut lukijaa, niin sinne pitäisi mennä sitten haukkumaan takaisin. Tai provosoivaan tekstiin pitää tarttua. Miksi pitäisi?
En tee niin "oikeassa elämässäkään" niin miksi toimintatapa muuttuu netissä? Jos törmään arjessa johonkin tyyppiin josta en pidä, niin tulen toimeen sen verran mitä täytyy ja en hakeudu enää hänen seuraansa. Provosoivia huutelijoita löytyy kyllä yöelämästä, mutta miksi tuhlaisin arvokasta aikaani tuollaisiin? Antaa provojen huudella.
Eli jos luen netissä blogia jonka kirjoitukset itseäni ärsyttävät tai tuntuu että bloggaaja on inhottava ihminen, niin suljen blogin enkä palaa. En hyökkää sitä vastaan ja lähde kisaan kumpi pystyy naljailemaan toiselle taidokkaammin.
Sitten eri asia jos bloggaajan kirjoitukset on täysin asiattomia, toisten kiusaamista, rasismia ja muutoin väärin, niihin varmasti puuttuisinkin kuten normaalistikin elämässä pyrin puuttumaan. (tosin aina en onnistu)
Tästä viestistä tajusin, että itse toimin blogien suhteen niin kuin toimin muutoinkin elämässä. Jos olen tekemisissä ihmisen kanssa, jonka mielipiteet ovat hyvin erilaisia kuin omani tai jonka kanssa en tule toimeen, ihan varmasti juttelisin tästä ystävilleni. Parhaimmassa tapauksessa hekin tuntevat henkilön, joten keskusteltavaa riittää.
Joidenkin mielestä tämä on varmasti kamalaa juoruamista. Itse en hauku muita ihmisiä, mutta tykkään keskustella ilmiöistä, elämänvalinnoista, erilaisuudesta. Ihan samaa kaipaan blogeja lukiessa: haluan kuulla ihmisten näkemyksiä asioihin.
Ei tätä mielestäni voi tehdä suoraan blogissa. Tai no, on bloggaajia, jotka sallivat enemmän keskustelua kommenteissa, mutta en minä halua usein kuulla lisää samalta ihmiseltä, joka on asiasta jo postauksen kirjoittanut, vaan juuri niiden muiden näkemyksiä kaipaan.
Tämä tietenkin tarkoittaa oikeaa rakentavaa keskustelua, ei pilkkaamista, vähättelyä, haukkumista. Harmittaa, kun täälläkin keskutelut usein menevät niin ilkeiksi.
Olen pääpiirteissään samaa mieltä.
Mutta pitäisi kuitenkin ehkä ottaa huomioon, että keskustelu julkisella nettipalstalla ei ole ihan sama asia, kuin kaveri- tai tuttavapiirissä juoruilu.
Itseäni ei esimerkiksi haittaa, kuinka voisikaan, jos minusta ilkeään sävyyn keskustellaan ns. selkäni takana, ellen tule siitä tietämään. Nettikeskustelussa on se puoli, että jos nimetyistä ihmisistä keskustellaan, niin silloin kohde, tai hänen läheisensä saattavat lukea itseään koskevan keskustelun.
Olen samaa mieltä, että julkisuus tuo asiaan uuden ulottuvuuden verrattuna kaverien kanssa jutteluun. Tosin julkisuuselementin asiaan tuo jo bloggaaja itse, enkä ihan tiedä, miten asia tulisi ratkaista.
Mielestäni kuitenkin pitäisi olla ok keskustella bloggaajien itse julkisuuteen tuomista asioista julkisesti.
Oikeasti asiallista keskustelua ei kai kukaan paheksukaan, edes bloggaajat.
Itse olen yrittänyt pitää sellaista linjaa, etten kirjoita anonyyminä nettiin mitään, minkä takana en voisi seistä omalla nimelläni tai mitä en voisi sanoa toiselle naamakkain.
On ihan eri asia olla tykkäämättä jonkun mekosta. Sanoa, että housut ei sovi vartalotyypille. Tai olla eri mieltä jostain bloggarin mielipiteestä. Mutta esim. satunnaisesti velloneet Chicago Ida ketjut ovat kyllä olleet ihan puhdasta kiusaamista.
Raja on hyvin häilyvä. Asuvalinnoista ja teksteistä voi keskustella, mutta senkin voi tehdä asiallisesti tai vähemmän asiallisesti. Tällä palstalla blogikeskustelut lipsahtavat monesti asiattoman puolelle.
Vierailija kirjoitti:
Mä en itse ihan allekirjoita nyt kaikkia, esim. Hanna G:n väitteitä. Jos ihminen itse pitää julkisia blogeja ja ansaitsee sillä, niin onhan se ihan selvä, että vapaa-ajan palstoilla syntyy keskustelua mm. elämäntyylistä, vaatteista yms. Eikä se aina ole vain positiivista. Eri asia on, jos puidaan esim. lapsien ulkonäköä, aikuisten ulkonäköä tai jotain ala-arvoista, mutta mielestäni kaikki negatiivisetkaan kommentit eivät ole kiusaamista. En itse ole mikään blogin pitäjä, niin en ehkä ole oikea ihminen tähän ottamaan kantaa. Jotenkin vaan tuntuu hassulta, että jotkut ihan vapaaehtoisesti pitävät blogeja ja julkisia instagrameja, haalivat niihin lukijoita joka puolelta, ja jos joku sanoo jotain mutta kuin ihanaa, niin se on kiusaamista??? Tuohan on ihan vapaaehtoinen elämäntapa.
Kaupallista blogia pitävällä ei ole yksityisyyttä niiden asioiden suhteen jotka blogissa tulevat esiin. Niin se vain on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osa on epäasiallista, mutta sellaisesta ei pääse koskaan täysin eroon,mielestäni aikuinen voi valita. Jos avaa jonkun blogin ja jatkaa sitä vuodesta toiseen, niin silloin tavallaan pitää kestää myös tietyt asiat. Itse en ikinä viitsisi pitää blogia enkä haluais lukea paskaa .Monihan elää sillä, joten työssä on aina negapuolensa....
Mutta sepäs se, tuo asenne juuri aiheuttaa sitä kiusaamista: sun mielestä se on bloggaajan omaa syytä, että häntä kiusataan. Näin niitä kiusattuja aina syyllistetään niin koulu- kuin työelämässäkin.
Mullekin opettajat rehtoria myöten sanoi, että "olet niin herkkä, älä välitä, että sua kiusataan." Kyllä, menee tunteisiin, vaikken bloggajaa olekaan...
En ole aiempi kommentoija mutta ihan oikeasti vertaat bloggaajista käytäviä keskustelua koulukiusaamiseen? :-O Jos itse kirjoittaisin blogia niin kirjoittaisin vain niistä asioista, joista voisin käydä julkista keskustelua. Siis en kertoisi aroista asioista, jos pelkäisin, että nämä kääntyvät minua vastaan tai nettikeskusteluissa puitaisiin näitä asioita. Jos itse kertoisin vaikka kuinka tapailen kuukauden sisään kymmennettä miestä ja hehkuttaisin irtoseksin perään. Jos tätä postausta sitten luettaisiin tuhansia kertoja ja tienaisin tällää lomarahat. Sen jälkeen vielä päivystäisin keskustelupalstoilla poistelemassa keskusteluja kyseisestä postauksesta ja arvostelisin kuinka minua kiustaan. Etkö näe mitään ristiriitaa tässä?
Ei voi hallita sitä miten muut ihmiset käyttäytyvät. Voit vain vaikuttaa siihen miten itse suhtaudut asioihin. Niihin nettikeskusteluihin ei ole pakko klikata ja blogiin ei ole pakko hyväksyä sopimattomia kommentteja. Eri asia perättömät juorut ym. mutta niistä voi varmasti viedä asian jo eteenpäin. Niin kauan kun blogi on julkinen ja sitä voi lukea ketä tahansa niin se on vain fakta, että kaikki eivät tule olemaan niitä hehkuttajia, koska näin ei "normaalissakaan elämässä" ole. Jos tuntuu rajulta, että omaa elämää riepotellaan niin ehkä ne rahat kannaattaa kääriä sitten jostakin muusta kuin oman elämän tuomisesta julkisesti esille.
Sanotko koulukiusatullekin, että mitä menet lukemaan luokan Whatsapp-ryhmän viestejä, joissa sinua kiusataan? Tai että ei sinun ole pakko kuunnella pilkkaa koulun käytävillä, sen kun pistät kuulosuojaimet. Kiusaaminen ei lopu, vaikka sille ummistaisi silmänsä.
Melkeinpä voisi jo sanoa, että oma kommenttisi on kiusaamista, kun väkisin haluat vääntää toisen sanoja ja verrata bloggaajien teksteistä keskustelua koulukiusaamisen ja siihen, että itse muka tukisin tällaista. Voin sanoa olevani aika empaattinen ihminen ja tunnen suurta myötätuntoa kaikkia kiusattuja kohtaan. Voin kuvitella kuinka monen kiusatun elämä voi olla vielä aikuisuudessakin haastavaa, kun kiusaaminen on jättänyt niin syvät arvet.
Sitten on tämä osa bloggaajien sakki ja näitä puolustava joukko, joka leimaa kaiken blogeja koskevan keskustelun kiusaamiseksi ja vertaa tätä koulukiusaamisen. Siis henkilöt, jotka elättävät itsensä yksityiselämästään kirjoittamisella. Tämä yksityiselämästä kirjoittaminen mahdollistaa monellekin bloggajalle hulppean elintason. Voidaan matkustella ja pitää lomaa silloin kun huvittaa ja saadaan vielä suurin osa tavaroista blogin kautta ilmaiseksi. Monet näistä hehuttavat upeaa elämää ja tekevät hyvin selväksi, että elämän eri osa-alueet on kunnossa. Eli aika hienoa siis. Eikö? Välillä voidaan provoistua lukijoille ja kirjoittaa suorastaan ala-arvoista tekstiä ja välillä taas halutaan osoittaa kuinka ollaan selkeästi lukijoiden yläpuolella. Edustetaan pinnallisia arvoja ja jos esim. tästä on jollakin kritisoitavaa tai keskusteltavaa, niin johan tulee bloggaajan puolelta kiusaamiskorttia. Mielestäni on suorastaan oksettavaa tämä bloggaajien kiusaamisen vertaaminen koulukiusaamiseen. Eli voitko itse lopettaa sen nettikiusaamisen.
Mihin se empaattisuutesi unohtuu silloin, kun on kyse bloggaajista?
Jos luit kommenttini mutta et sisäistänyt sitä niin oma empaattisuuteni on silti tallella, itse et vain ymmärtänyt pointtia. Olisi mielenkiintoista tietää millaisia te, jotka näette bloggajia kohtaan kohdistuvaa kiusaamista joka puolella niin olette normaalielämässä. Oletteko aina kiusattujen puolella ja puolustatte heikompia vai onko bloggaajat vain se arka paikka, jonka näette raukkoina ja kiusattuina.
Kannattaa ehkä itsekin miettiä mitä nettiin kirjoittelee, jos on ihan ok verrata esim. ala-asteikäistä kiusattua, jonka koko elämä on pelkkää tuskaa ja kipua siihen, että joku bloggaaja suuttuu, kun hänen pinnallista elämäntyyliä tai yhteiskunnallisia kannanottoja arvostellaan. Siis bloggaja, joka näistä provoisivista teksteistä saa rahaa, kustantaakseen luksuselämän.
En tunne mitään empaattisuutta ihmistä kohtaan joka myy koko perheensä julkisuudelle jotta saa mainostuloja. En siis kerrassaan mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osa on epäasiallista, mutta sellaisesta ei pääse koskaan täysin eroon,mielestäni aikuinen voi valita. Jos avaa jonkun blogin ja jatkaa sitä vuodesta toiseen, niin silloin tavallaan pitää kestää myös tietyt asiat. Itse en ikinä viitsisi pitää blogia enkä haluais lukea paskaa .Monihan elää sillä, joten työssä on aina negapuolensa....
Mutta sepäs se, tuo asenne juuri aiheuttaa sitä kiusaamista: sun mielestä se on bloggaajan omaa syytä, että häntä kiusataan. Näin niitä kiusattuja aina syyllistetään niin koulu- kuin työelämässäkin.
Mullekin opettajat rehtoria myöten sanoi, että "olet niin herkkä, älä välitä, että sua kiusataan." Kyllä, menee tunteisiin, vaikken bloggajaa olekaan...
En ole aiempi kommentoija mutta ihan oikeasti vertaat bloggaajista käytäviä keskustelua koulukiusaamiseen? :-O Jos itse kirjoittaisin blogia niin kirjoittaisin vain niistä asioista, joista voisin käydä julkista keskustelua. Siis en kertoisi aroista asioista, jos pelkäisin, että nämä kääntyvät minua vastaan tai nettikeskusteluissa puitaisiin näitä asioita. Jos itse kertoisin vaikka kuinka tapailen kuukauden sisään kymmennettä miestä ja hehkuttaisin irtoseksin perään. Jos tätä postausta sitten luettaisiin tuhansia kertoja ja tienaisin tällää lomarahat. Sen jälkeen vielä päivystäisin keskustelupalstoilla poistelemassa keskusteluja kyseisestä postauksesta ja arvostelisin kuinka minua kiustaan. Etkö näe mitään ristiriitaa tässä?
Ei voi hallita sitä miten muut ihmiset käyttäytyvät. Voit vain vaikuttaa siihen miten itse suhtaudut asioihin. Niihin nettikeskusteluihin ei ole pakko klikata ja blogiin ei ole pakko hyväksyä sopimattomia kommentteja. Eri asia perättömät juorut ym. mutta niistä voi varmasti viedä asian jo eteenpäin. Niin kauan kun blogi on julkinen ja sitä voi lukea ketä tahansa niin se on vain fakta, että kaikki eivät tule olemaan niitä hehkuttajia, koska näin ei "normaalissakaan elämässä" ole. Jos tuntuu rajulta, että omaa elämää riepotellaan niin ehkä ne rahat kannaattaa kääriä sitten jostakin muusta kuin oman elämän tuomisesta julkisesti esille.
Sanotko koulukiusatullekin, että mitä menet lukemaan luokan Whatsapp-ryhmän viestejä, joissa sinua kiusataan? Tai että ei sinun ole pakko kuunnella pilkkaa koulun käytävillä, sen kun pistät kuulosuojaimet. Kiusaaminen ei lopu, vaikka sille ummistaisi silmänsä.
Melkeinpä voisi jo sanoa, että oma kommenttisi on kiusaamista, kun väkisin haluat vääntää toisen sanoja ja verrata bloggaajien teksteistä keskustelua koulukiusaamisen ja siihen, että itse muka tukisin tällaista. Voin sanoa olevani aika empaattinen ihminen ja tunnen suurta myötätuntoa kaikkia kiusattuja kohtaan. Voin kuvitella kuinka monen kiusatun elämä voi olla vielä aikuisuudessakin haastavaa, kun kiusaaminen on jättänyt niin syvät arvet.
Sitten on tämä osa bloggaajien sakki ja näitä puolustava joukko, joka leimaa kaiken blogeja koskevan keskustelun kiusaamiseksi ja vertaa tätä koulukiusaamisen. Siis henkilöt, jotka elättävät itsensä yksityiselämästään kirjoittamisella. Tämä yksityiselämästä kirjoittaminen mahdollistaa monellekin bloggajalle hulppean elintason. Voidaan matkustella ja pitää lomaa silloin kun huvittaa ja saadaan vielä suurin osa tavaroista blogin kautta ilmaiseksi. Monet näistä hehuttavat upeaa elämää ja tekevät hyvin selväksi, että elämän eri osa-alueet on kunnossa. Eli aika hienoa siis. Eikö? Välillä voidaan provoistua lukijoille ja kirjoittaa suorastaan ala-arvoista tekstiä ja välillä taas halutaan osoittaa kuinka ollaan selkeästi lukijoiden yläpuolella. Edustetaan pinnallisia arvoja ja jos esim. tästä on jollakin kritisoitavaa tai keskusteltavaa, niin johan tulee bloggaajan puolelta kiusaamiskorttia. Mielestäni on suorastaan oksettavaa tämä bloggaajien kiusaamisen vertaaminen koulukiusaamiseen. Eli voitko itse lopettaa sen nettikiusaamisen.
Ihan samoja perusteita ainakin kiusaajat esittävät toiminnalleen, on kyseessä nettikiusaus- tai koulukiusaaminen, joten kyllä minä ainakin näen tässä ihan saman käytösmallin. Haetaan syy siitä kohteesta, eikä oteta vastuuta omasta toiminnasta.
Olisi ihan mielenkiintoista kuulla mikä mielestäsi on kiusaamista? Se, että joku aloittaa ketjun, jossa kommentoi kuinka bloggaaja X:n hattu asukuvissa on mauton ei ole kiusaamista. Jos tähän sitten muut yhtyvät, että totta tosiaan olipa tämä turkissomisteinen hattu mauton niin se ei edelleenkään ole kiusaamista.
Ei ole mikään uusi asia, että" julkiset henkilöt" kiinnostuvat, vielä vähemmän ihmettelevämpää se on henkilöiden kohdalla, jotka jakavat omaa yksityiselämäänsä. Fakta on se, että monia kiinnostaa sosiaaliporno. MIksi esim. Seiska- lehti on ollut toiminnassa yli 20 vuotta tai miksi monet tosi-tv:t ovat kiinnostavia. Siksi koska ihmiset ovat uteliaita. Julkisesti elämäänsä avavilla on luonnollisesti hieman korkeampi kynnys mitä tulee heistä keskusteluun. Jos katsoo esim. tubaajia ym. jotka ovat tällä hetkellä yhtä suosittuja nuorten keskuudessa kuin blogit sillon 2010- luvun alussa. Sielläkin monet suosituimmat tai ainakin paljon klikkejä keräävät ovat näitä, jotka avautuvat omasta elämästään. Jos joku kritisoi sitä mitä itse tuot julkisuuteen niin tämä ei ole kiusaamista. Voi toki miettiä miksi katsot tai luet sellaista mistä et tykkää mutta oman mielipiteen ilmaiseminen ei ole automaattisesti kiusaamista. Kiusaamista on haukkuminen, solvaaminen ja perättömien levittely. Postauksen kritisointi tai esim. turkiksien käytön ihmettely ei ole kiusaamista, vaan aivan normaalia ja jopa suotavaa keskustelua.
Mielestäni on kiusaamista aloittaa nettiin ketju, jossa kommentoi jonkun bloggaajan hattua mauttomaksi,, koska kukapa tuollaista ketjua aloittaisi muussa, kuin kiusaamistarkoituksessa.
Kukapa koulun pihalla sanoisi toiselle, että piposi on mauton tai takkisi ei sovi noiden kenkien kanssa, muussa kuin kiusaamis- ja mielenpahoittamistarkoituksessa.
Itse asiassa esimerkissä oli kyse turkishatusta. Mielestäni taas, jos bloggaja kokee netissä käytävän keskustelun omasta turkishatustaan kiusaamiseksi ja pahoittaa mielensä tästä, niin ehkä ammatinvalintaa voisi miettiä uudestaan. Jos oikeasti pahoittaa mielestä anonyymista kommentista koskien omaa turkista niin se julkisesti arvosteltavana olo ei välttämättä ole se paras vaihtoehto. En itsekään tällaista kommenttia tai ketjua aloittaisi, jossa arvostelin edes toisen asuja mutta aika ihmeelliseksi alkaa menemään oikeasti touhu, jos tätä verrataan koulukiusaamiseen.
Tässä tulikin esimerkki siitä, miksi itse näen aika monet blogikeskustelut lähempänä kiusaamista kuin asiallista kritiikkiä blogin sisällöstä: kaivellaan muistien kätköistä jotain vuosia vanhoja blogipostauksia kritisoitavaksi, vaikka kritiikkiä on varmasti esitetty myös silloin kun se oli ajankohtaista.
Ööh, turkiskommentti oli kuvitteelinen. Tosin varmasti joidenkin kohdalla tapahtunut sekin. Lähinnä pointtina oli tuoda esiin, jos itse valitsee kirjoittaa vaikka seksuaalisen häirinnästä ja mielipide poikkeaa valtaväestöstä niin ihan oletettavaa, että tämä synnyttää keskustelua. Ei se ole mitään kiusaamista tällöin, vaikka bloggaaja voi niin itselleen uskotellakin.
Kiusaaminen, kuten seksuaalinen häirintäkin, on osittain subjektiivinen kokemus. Toisen mielestä voi olla ihan harmitonta kehua jonkun olevan pantavan näköinen ja vähän taputella pepulle, mutta kohde voi kokea sen tosi ikävänä.
Sama se on muussakin kommunikoinnissa. Joku loukkaa ja on tahallaan ilkeaä, mutta joskus mielen voi pahoittaa, vaiikka joku vain omasta mielestään asiallista kritiikkiä esittää. Siinä on sivullisen aika turhaa alkaa inttää, että et sä saa tuosta noin ajatella.
Mutta kyllä kai suurin osa niistä kommenteista ja keskustelusta, joka bloggaajien mielestä on kiusaamista, on ihan tarkoituksellista ilkeilyä. Olennaista on myös kirjoituksessa käytetty kielenkäyttö. Saman asian kun voi sanoa/kirjoittaa niin monella tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osa on epäasiallista, mutta sellaisesta ei pääse koskaan täysin eroon,mielestäni aikuinen voi valita. Jos avaa jonkun blogin ja jatkaa sitä vuodesta toiseen, niin silloin tavallaan pitää kestää myös tietyt asiat. Itse en ikinä viitsisi pitää blogia enkä haluais lukea paskaa .Monihan elää sillä, joten työssä on aina negapuolensa....
Mutta sepäs se, tuo asenne juuri aiheuttaa sitä kiusaamista: sun mielestä se on bloggaajan omaa syytä, että häntä kiusataan. Näin niitä kiusattuja aina syyllistetään niin koulu- kuin työelämässäkin.
Mullekin opettajat rehtoria myöten sanoi, että "olet niin herkkä, älä välitä, että sua kiusataan." Kyllä, menee tunteisiin, vaikken bloggajaa olekaan...
En ole aiempi kommentoija mutta ihan oikeasti vertaat bloggaajista käytäviä keskustelua koulukiusaamiseen? :-O Jos itse kirjoittaisin blogia niin kirjoittaisin vain niistä asioista, joista voisin käydä julkista keskustelua. Siis en kertoisi aroista asioista, jos pelkäisin, että nämä kääntyvät minua vastaan tai nettikeskusteluissa puitaisiin näitä asioita. Jos itse kertoisin vaikka kuinka tapailen kuukauden sisään kymmennettä miestä ja hehkuttaisin irtoseksin perään. Jos tätä postausta sitten luettaisiin tuhansia kertoja ja tienaisin tällää lomarahat. Sen jälkeen vielä päivystäisin keskustelupalstoilla poistelemassa keskusteluja kyseisestä postauksesta ja arvostelisin kuinka minua kiustaan. Etkö näe mitään ristiriitaa tässä?
Ei voi hallita sitä miten muut ihmiset käyttäytyvät. Voit vain vaikuttaa siihen miten itse suhtaudut asioihin. Niihin nettikeskusteluihin ei ole pakko klikata ja blogiin ei ole pakko hyväksyä sopimattomia kommentteja. Eri asia perättömät juorut ym. mutta niistä voi varmasti viedä asian jo eteenpäin. Niin kauan kun blogi on julkinen ja sitä voi lukea ketä tahansa niin se on vain fakta, että kaikki eivät tule olemaan niitä hehkuttajia, koska näin ei "normaalissakaan elämässä" ole. Jos tuntuu rajulta, että omaa elämää riepotellaan niin ehkä ne rahat kannaattaa kääriä sitten jostakin muusta kuin oman elämän tuomisesta julkisesti esille.
Sanotko koulukiusatullekin, että mitä menet lukemaan luokan Whatsapp-ryhmän viestejä, joissa sinua kiusataan? Tai että ei sinun ole pakko kuunnella pilkkaa koulun käytävillä, sen kun pistät kuulosuojaimet. Kiusaaminen ei lopu, vaikka sille ummistaisi silmänsä.
Melkeinpä voisi jo sanoa, että oma kommenttisi on kiusaamista, kun väkisin haluat vääntää toisen sanoja ja verrata bloggaajien teksteistä keskustelua koulukiusaamisen ja siihen, että itse muka tukisin tällaista. Voin sanoa olevani aika empaattinen ihminen ja tunnen suurta myötätuntoa kaikkia kiusattuja kohtaan. Voin kuvitella kuinka monen kiusatun elämä voi olla vielä aikuisuudessakin haastavaa, kun kiusaaminen on jättänyt niin syvät arvet.
Sitten on tämä osa bloggaajien sakki ja näitä puolustava joukko, joka leimaa kaiken blogeja koskevan keskustelun kiusaamiseksi ja vertaa tätä koulukiusaamisen. Siis henkilöt, jotka elättävät itsensä yksityiselämästään kirjoittamisella. Tämä yksityiselämästä kirjoittaminen mahdollistaa monellekin bloggajalle hulppean elintason. Voidaan matkustella ja pitää lomaa silloin kun huvittaa ja saadaan vielä suurin osa tavaroista blogin kautta ilmaiseksi. Monet näistä hehuttavat upeaa elämää ja tekevät hyvin selväksi, että elämän eri osa-alueet on kunnossa. Eli aika hienoa siis. Eikö? Välillä voidaan provoistua lukijoille ja kirjoittaa suorastaan ala-arvoista tekstiä ja välillä taas halutaan osoittaa kuinka ollaan selkeästi lukijoiden yläpuolella. Edustetaan pinnallisia arvoja ja jos esim. tästä on jollakin kritisoitavaa tai keskusteltavaa, niin johan tulee bloggaajan puolelta kiusaamiskorttia. Mielestäni on suorastaan oksettavaa tämä bloggaajien kiusaamisen vertaaminen koulukiusaamiseen. Eli voitko itse lopettaa sen nettikiusaamisen.
Ihan samoja perusteita ainakin kiusaajat esittävät toiminnalleen, on kyseessä nettikiusaus- tai koulukiusaaminen, joten kyllä minä ainakin näen tässä ihan saman käytösmallin. Haetaan syy siitä kohteesta, eikä oteta vastuuta omasta toiminnasta.
Olisi ihan mielenkiintoista kuulla mikä mielestäsi on kiusaamista? Se, että joku aloittaa ketjun, jossa kommentoi kuinka bloggaaja X:n hattu asukuvissa on mauton ei ole kiusaamista. Jos tähän sitten muut yhtyvät, että totta tosiaan olipa tämä turkissomisteinen hattu mauton niin se ei edelleenkään ole kiusaamista.
Ei ole mikään uusi asia, että" julkiset henkilöt" kiinnostuvat, vielä vähemmän ihmettelevämpää se on henkilöiden kohdalla, jotka jakavat omaa yksityiselämäänsä. Fakta on se, että monia kiinnostaa sosiaaliporno. MIksi esim. Seiska- lehti on ollut toiminnassa yli 20 vuotta tai miksi monet tosi-tv:t ovat kiinnostavia. Siksi koska ihmiset ovat uteliaita. Julkisesti elämäänsä avavilla on luonnollisesti hieman korkeampi kynnys mitä tulee heistä keskusteluun. Jos katsoo esim. tubaajia ym. jotka ovat tällä hetkellä yhtä suosittuja nuorten keskuudessa kuin blogit sillon 2010- luvun alussa. Sielläkin monet suosituimmat tai ainakin paljon klikkejä keräävät ovat näitä, jotka avautuvat omasta elämästään. Jos joku kritisoi sitä mitä itse tuot julkisuuteen niin tämä ei ole kiusaamista. Voi toki miettiä miksi katsot tai luet sellaista mistä et tykkää mutta oman mielipiteen ilmaiseminen ei ole automaattisesti kiusaamista. Kiusaamista on haukkuminen, solvaaminen ja perättömien levittely. Postauksen kritisointi tai esim. turkiksien käytön ihmettely ei ole kiusaamista, vaan aivan normaalia ja jopa suotavaa keskustelua.
Mielestäni on kiusaamista aloittaa nettiin ketju, jossa kommentoi jonkun bloggaajan hattua mauttomaksi,, koska kukapa tuollaista ketjua aloittaisi muussa, kuin kiusaamistarkoituksessa.
Kukapa koulun pihalla sanoisi toiselle, että piposi on mauton tai takkisi ei sovi noiden kenkien kanssa, muussa kuin kiusaamis- ja mielenpahoittamistarkoituksessa.
Itse asiassa esimerkissä oli kyse turkishatusta. Mielestäni taas, jos bloggaja kokee netissä käytävän keskustelun omasta turkishatustaan kiusaamiseksi ja pahoittaa mielensä tästä, niin ehkä ammatinvalintaa voisi miettiä uudestaan. Jos oikeasti pahoittaa mielestä anonyymista kommentista koskien omaa turkista niin se julkisesti arvosteltavana olo ei välttämättä ole se paras vaihtoehto. En itsekään tällaista kommenttia tai ketjua aloittaisi, jossa arvostelin edes toisen asuja mutta aika ihmeelliseksi alkaa menemään oikeasti touhu, jos tätä verrataan koulukiusaamiseen.
Tässä tulikin esimerkki siitä, miksi itse näen aika monet blogikeskustelut lähempänä kiusaamista kuin asiallista kritiikkiä blogin sisällöstä: kaivellaan muistien kätköistä jotain vuosia vanhoja blogipostauksia kritisoitavaksi, vaikka kritiikkiä on varmasti esitetty myös silloin kun se oli ajankohtaista.
Niinpä. Tuli myös esiin se, mikä on usein takana siinä, että netissä kirjoitellaan ilkeästi jostain bloggaajasta. Tai siis "kritisoidaan asiallisesti". On itse loukkaannuttu ehkä jostain jonkun bloggaajan vastauksesta omaan kommenttiin, ja siitä sitten loukkaannutaan ja kannetaan kaunaa vuosikausia.
Ja ollaan sitä mieltä, että bloggaajien pitää kyllä kestää, mutta kommentoijilla on oikeus pahoittaa mielensä rivien väleistäkin.
Kaupallinen bloggaaja on julkisuuden henkilö ja he mainostavat itseään vaikuttajina. Silloin hän on selkeästi antautunut julkisuuden armoille ja muiden silmätikuksi. Selvää se on että kaikki ei ole positiivista julkisuutta eivätkä kaikki tykkää. Kun myy itseään, vaikkapa sitten blogin kautta niin kyllä sitä pitää olla kiltti niille jotka seuraavat ja kommentoivat vaikkei aina huvittaisi. Mainostajia kiinnostavat ne seuraajat nimenomaan. Eivät he laita bloggajaan rahaa likoon ihailun vuoksi vaan siksi että bloggaajan on tarkoitus tuoda asiakkaita mainostajille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En tunne mitään empaattisuutta ihmistä kohtaan joka myy koko perheensä julkisuudelle jotta saa mainostuloja. En siis kerrassaan mitään.
Entäs sen lapsia? Saako niitä haukkua? Saako anopin firmasta levitellä itse keksimäänsä faktaa? Onko ok naureskella miehen orastavalle kaljulle, ei esitelty blogissa, mutta joku bongannut livenä. Saako sitä bloggaaja itseään siis haukkua loputtomasti aiheesta kuin aiheesta siksi, että itse toi naamansa "julkisuuteen"? Läskitellä, spekuloida huumeidenkäytöllä tai syömishäiriöllä. Esittää juoruja faktoina?
Ja ennen kaikkea? Tekisitkö samaa livenä vai oletko vain perus anonössö joka ei elävässä elämässä kykenisi seisomaan nettimölinänsä takana?
Ap, tuo ei ole mikään mielipidekysymys.
Olennaista on, levitetäänkö bloginpitäjästä jotakin tietoa tai mielipidettä, joka EI liity hänen toimintaansa bloginpitäjänä. Hänen blogiaan saa arvostella ja hänen julkisuuskuvaansa, mutta ei hänen yksityiselämäänsä tai vaikkapa kertoilla hänen yksityiselämän tekemisistään, jotka eivät liity hänen bloginpitoonsa.
JSN:n ja tuomioistuinten linja on se, että:
1) kunnianloukkaukset ovat lainvastaisia, myös somessa. Eli ei voi kenestäkään - on sitten julkkis tai ei - levittää valheellista, halventavaa tietoa netissä tai perinteisessä mediassa.
2) vaikka väittämäsi olisi tosikin, voit syyllistyä yksityiselämää loukkaavan tiedon levittämiseen. Jopa julkkiksella on yksityiselämää, tosin tämän laajuuteen vaikuttaa se, miten paljon hän itse on pitänyt tapanaan julkistaa. Joku omasta elämästään yksityiskohtaisesti kertoileva nauttii suppeammasta yksityiselämän suojasta kuin toinen, joka ei kerro perheestään yms. julkisesti mitään - näin siis julkisuuden henkilöidenkin kohdalla.
Kumpikin noista on laitonta, tässä lakiteksti:
"8 §
Yksityiselämää loukkaava tiedon levittäminen
Joka oikeudettomasti
1) joukkotiedotusvälinettä käyttämällä tai
2) muuten toimittamalla lukuisten ihmisten saataville
esittää toisen yksityiselämästä tiedon, vihjauksen tai kuvan siten, että teko on omiaan aiheuttamaan vahinkoa tai kärsimystä loukatulle taikka häneen kohdistuvaa halveksuntaa, on tuomittava yksityiselämää loukkaavasta tiedon levittämisestä sakkoon.
Yksityiselämää loukkaavana tiedon levittämisenä ei pidetä sellaisen yksityiselämää koskevan tiedon, vihjauksen tai kuvan esittämistä politiikassa, elinkeinoelämässä tai julkisessa virassa tai tehtävässä taikka näihin rinnastettavassa tehtävässä toimivasta, joka voi vaikuttaa tämän toiminnan arviointiin mainitussa tehtävässä, jos esittäminen on tarpeen yhteiskunnallisesti merkittävän asian käsittelemiseksi.
Yksityiselämää loukkaavana tiedon levittämisenä ei myöskään pidetä yleiseltä kannalta merkittävän asian käsittelemiseksi esitettyä ilmaisua, jos sen esittäminen, huomioon ottaen sen sisältö, toisten oikeudet ja muut olosuhteet, ei selvästi ylitä sitä, mitä voidaan pitää hyväksyttävänä.
8 a §
Törkeä yksityiselämää loukkaava tiedon levittäminen
....
9 §
Kunnianloukkaus
Joka
1) esittää toisesta valheellisen tiedon tai vihjauksen siten, että teko on omiaan aiheuttamaan vahinkoa tai kärsimystä loukatulle taikka häneen kohdistuvaa halveksuntaa, taikka
2) muuten kuin 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla halventaa toista,
on tuomittava kunnianloukkauksesta sakkoon.
Kunnianloukkauksesta tuomitaan myös se, joka esittää kuolleesta henkilöstä valheellisen tiedon tai vihjauksen siten, että teko on omiaan aiheuttamaan kärsimystä ihmiselle, jolle vainaja oli erityisen läheinen.
Edellä 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettuna kunnianloukkauksena ei pidetä arvostelua, joka kohdistuu toisen menettelyyn politiikassa, elinkeinoelämässä, julkisessa virassa tai tehtävässä, tieteessä, taiteessa taikka näihin rinnastettavassa julkisessa toiminnassa ja joka ei selvästi ylitä sitä, mitä voidaan pitää hyväksyttävänä.
Kunnianloukkauksena ei myöskään pidetä yleiseltä kannalta merkittävän asian käsittelemiseksi esitettyä ilmaisua, jos sen esittäminen, huomioon ottaen sen sisältö, toisten oikeudet ja muut olosuhteet, ei selvästi ylitä sitä, mitä voidaan pitää hyväksyttävänä.
10 §
Törkeä kunnianloukkaus
...."
Lähde: https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2013/20130879?search%5Btype%5D=pika…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä erityisasema bloggareilla on arvostelun suhteen? Arvostellaanhan esim. laulajien ja kirjailijoidenkin ulkomuotoa ja tuotoksia, eikä läheskään aina positiivisesti. Myös kaikkia muita työntekijöitä ja asiakaspalvelussa olevia kehutaan/haukutaan tekemisiensä ja muiden ominaisuuksiensa suhteen sekä esimiesten että asiakkaiden toimesta. Lukijathan ovat bloggareiden asiakkaita, sillä heidän klikkauksistaanhan bloggareille maksetaan. Monet bloggarit julkaisevat sivuillaan vain saamansa positiivisen palautteen, joten jossainhan siitä negatiivisestakin pitää voida puhua. Mitä jumalasta seuraavia bloggarit luulevat olevansa? Kaiken arvostelun yläpuolella?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osa on epäasiallista, mutta sellaisesta ei pääse koskaan täysin eroon,mielestäni aikuinen voi valita. Jos avaa jonkun blogin ja jatkaa sitä vuodesta toiseen, niin silloin tavallaan pitää kestää myös tietyt asiat. Itse en ikinä viitsisi pitää blogia enkä haluais lukea paskaa .Monihan elää sillä, joten työssä on aina negapuolensa....
Mutta sepäs se, tuo asenne juuri aiheuttaa sitä kiusaamista: sun mielestä se on bloggaajan omaa syytä, että häntä kiusataan. Näin niitä kiusattuja aina syyllistetään niin koulu- kuin työelämässäkin.
Mullekin opettajat rehtoria myöten sanoi, että "olet niin herkkä, älä välitä, että sua kiusataan." Kyllä, menee tunteisiin, vaikken bloggajaa olekaan...
En ole aiempi kommentoija mutta ihan oikeasti vertaat bloggaajista käytäviä keskustelua koulukiusaamiseen? :-O Jos itse kirjoittaisin blogia niin kirjoittaisin vain niistä asioista, joista voisin käydä julkista keskustelua. Siis en kertoisi aroista asioista, jos pelkäisin, että nämä kääntyvät minua vastaan tai nettikeskusteluissa puitaisiin näitä asioita. Jos itse kertoisin vaikka kuinka tapailen kuukauden sisään kymmennettä miestä ja hehkuttaisin irtoseksin perään. Jos tätä postausta sitten luettaisiin tuhansia kertoja ja tienaisin tällää lomarahat. Sen jälkeen vielä päivystäisin keskustelupalstoilla poistelemassa keskusteluja kyseisestä postauksesta ja arvostelisin kuinka minua kiustaan. Etkö näe mitään ristiriitaa tässä?
Ei voi hallita sitä miten muut ihmiset käyttäytyvät. Voit vain vaikuttaa siihen miten itse suhtaudut asioihin. Niihin nettikeskusteluihin ei ole pakko klikata ja blogiin ei ole pakko hyväksyä sopimattomia kommentteja. Eri asia perättömät juorut ym. mutta niistä voi varmasti viedä asian jo eteenpäin. Niin kauan kun blogi on julkinen ja sitä voi lukea ketä tahansa niin se on vain fakta, että kaikki eivät tule olemaan niitä hehkuttajia, koska näin ei "normaalissakaan elämässä" ole. Jos tuntuu rajulta, että omaa elämää riepotellaan niin ehkä ne rahat kannaattaa kääriä sitten jostakin muusta kuin oman elämän tuomisesta julkisesti esille.
Sanotko koulukiusatullekin, että mitä menet lukemaan luokan Whatsapp-ryhmän viestejä, joissa sinua kiusataan? Tai että ei sinun ole pakko kuunnella pilkkaa koulun käytävillä, sen kun pistät kuulosuojaimet. Kiusaaminen ei lopu, vaikka sille ummistaisi silmänsä.
Melkeinpä voisi jo sanoa, että oma kommenttisi on kiusaamista, kun väkisin haluat vääntää toisen sanoja ja verrata bloggaajien teksteistä keskustelua koulukiusaamisen ja siihen, että itse muka tukisin tällaista. Voin sanoa olevani aika empaattinen ihminen ja tunnen suurta myötätuntoa kaikkia kiusattuja kohtaan. Voin kuvitella kuinka monen kiusatun elämä voi olla vielä aikuisuudessakin haastavaa, kun kiusaaminen on jättänyt niin syvät arvet.
Sitten on tämä osa bloggaajien sakki ja näitä puolustava joukko, joka leimaa kaiken blogeja koskevan keskustelun kiusaamiseksi ja vertaa tätä koulukiusaamisen. Siis henkilöt, jotka elättävät itsensä yksityiselämästään kirjoittamisella. Tämä yksityiselämästä kirjoittaminen mahdollistaa monellekin bloggajalle hulppean elintason. Voidaan matkustella ja pitää lomaa silloin kun huvittaa ja saadaan vielä suurin osa tavaroista blogin kautta ilmaiseksi. Monet näistä hehuttavat upeaa elämää ja tekevät hyvin selväksi, että elämän eri osa-alueet on kunnossa. Eli aika hienoa siis. Eikö? Välillä voidaan provoistua lukijoille ja kirjoittaa suorastaan ala-arvoista tekstiä ja välillä taas halutaan osoittaa kuinka ollaan selkeästi lukijoiden yläpuolella. Edustetaan pinnallisia arvoja ja jos esim. tästä on jollakin kritisoitavaa tai keskusteltavaa, niin johan tulee bloggaajan puolelta kiusaamiskorttia. Mielestäni on suorastaan oksettavaa tämä bloggaajien kiusaamisen vertaaminen koulukiusaamiseen. Eli voitko itse lopettaa sen nettikiusaamisen.
Ihan samoja perusteita ainakin kiusaajat esittävät toiminnalleen, on kyseessä nettikiusaus- tai koulukiusaaminen, joten kyllä minä ainakin näen tässä ihan saman käytösmallin. Haetaan syy siitä kohteesta, eikä oteta vastuuta omasta toiminnasta.
Olisi ihan mielenkiintoista kuulla mikä mielestäsi on kiusaamista? Se, että joku aloittaa ketjun, jossa kommentoi kuinka bloggaaja X:n hattu asukuvissa on mauton ei ole kiusaamista. Jos tähän sitten muut yhtyvät, että totta tosiaan olipa tämä turkissomisteinen hattu mauton niin se ei edelleenkään ole kiusaamista.
Ei ole mikään uusi asia, että" julkiset henkilöt" kiinnostuvat, vielä vähemmän ihmettelevämpää se on henkilöiden kohdalla, jotka jakavat omaa yksityiselämäänsä. Fakta on se, että monia kiinnostaa sosiaaliporno. MIksi esim. Seiska- lehti on ollut toiminnassa yli 20 vuotta tai miksi monet tosi-tv:t ovat kiinnostavia. Siksi koska ihmiset ovat uteliaita. Julkisesti elämäänsä avavilla on luonnollisesti hieman korkeampi kynnys mitä tulee heistä keskusteluun. Jos katsoo esim. tubaajia ym. jotka ovat tällä hetkellä yhtä suosittuja nuorten keskuudessa kuin blogit sillon 2010- luvun alussa. Sielläkin monet suosituimmat tai ainakin paljon klikkejä keräävät ovat näitä, jotka avautuvat omasta elämästään. Jos joku kritisoi sitä mitä itse tuot julkisuuteen niin tämä ei ole kiusaamista. Voi toki miettiä miksi katsot tai luet sellaista mistä et tykkää mutta oman mielipiteen ilmaiseminen ei ole automaattisesti kiusaamista. Kiusaamista on haukkuminen, solvaaminen ja perättömien levittely. Postauksen kritisointi tai esim. turkiksien käytön ihmettely ei ole kiusaamista, vaan aivan normaalia ja jopa suotavaa keskustelua.
Mielestäni on kiusaamista aloittaa nettiin ketju, jossa kommentoi jonkun bloggaajan hattua mauttomaksi,, koska kukapa tuollaista ketjua aloittaisi muussa, kuin kiusaamistarkoituksessa.
Kukapa koulun pihalla sanoisi toiselle, että piposi on mauton tai takkisi ei sovi noiden kenkien kanssa, muussa kuin kiusaamis- ja mielenpahoittamistarkoituksessa.
Itse asiassa esimerkissä oli kyse turkishatusta. Mielestäni taas, jos bloggaja kokee netissä käytävän keskustelun omasta turkishatustaan kiusaamiseksi ja pahoittaa mielensä tästä, niin ehkä ammatinvalintaa voisi miettiä uudestaan. Jos oikeasti pahoittaa mielestä anonyymista kommentista koskien omaa turkista niin se julkisesti arvosteltavana olo ei välttämättä ole se paras vaihtoehto. En itsekään tällaista kommenttia tai ketjua aloittaisi, jossa arvostelin edes toisen asuja mutta aika ihmeelliseksi alkaa menemään oikeasti touhu, jos tätä verrataan koulukiusaamiseen.
Tässä tulikin esimerkki siitä, miksi itse näen aika monet blogikeskustelut lähempänä kiusaamista kuin asiallista kritiikkiä blogin sisällöstä: kaivellaan muistien kätköistä jotain vuosia vanhoja blogipostauksia kritisoitavaksi, vaikka kritiikkiä on varmasti esitetty myös silloin kun se oli ajankohtaista.
Niinpä. Tuli myös esiin se, mikä on usein takana siinä, että netissä kirjoitellaan ilkeästi jostain bloggaajasta. Tai siis "kritisoidaan asiallisesti". On itse loukkaannuttu ehkä jostain jonkun bloggaajan vastauksesta omaan kommenttiin, ja siitä sitten loukkaannutaan ja kannetaan kaunaa vuosikausia.
Ja ollaan sitä mieltä, että bloggaajien pitää kyllä kestää, mutta kommentoijilla on oikeus pahoittaa mielensä rivien väleistäkin.
Kaupallinen bloggaaja on julkisuuden henkilö ja he mainostavat itseään vaikuttajina. Silloin hän on selkeästi antautunut julkisuuden armoille ja muiden silmätikuksi. Selvää se on että kaikki ei ole positiivista julkisuutta eivätkä kaikki tykkää. Kun myy itseään, vaikkapa sitten blogin kautta niin kyllä sitä pitää olla kiltti niille jotka seuraavat ja kommentoivat vaikkei aina huvittaisi. Mainostajia kiinnostavat ne seuraajat nimenomaan. Eivät he laita bloggajaan rahaa likoon ihailun vuoksi vaan siksi että bloggaajan on tarkoitus tuoda asiakkaita mainostajille.
Ohiksena: kiltteys ei estä vastaanväittämistä, eikä väärien tietojen oikaisua tai napakkaa vastaamista ilkeilyyn.
Sitä paitsi kannattaa nyt muistaa, että jos joku veetuilee nimimerkin suojista anonyymisti ja toisella on pelissä naama ja maine, tilanne ei ole mitenkään reilu.
Joka tapauksessa se, että joku on julkisuudessa, EI suinkaan tarkoita, että häntä saisi panetella tai levittää hänestä yksityiselämään liittyviä tietoja. Katsopa tuolta kopioimani lainkohdat.
(73 ohiksena)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän semmoisen ihan asiasta kritisoimisen, esim. jos bloggari on todella omituisten ja selkeästi provosoivien postauksien kanssa yrittääkin saada reaktiota aikaan, mutta ei mitenkään suostu julkaisemaan kommentteja blogissaan, niin keskustelupalstathan ovat ainoa paikka missä asiasta keskustella.
Kylhän mm, pari näitä "I am not like other girls"-bloggareita jotka kirjoittivat me too kampanjasta erittäin omituisesti mutta omassa blogeissaan eivät kommentteja julkaisseet. Muuta kuin niitä positiivisia.
Myöskin bloggareiden haippiringistä ei saanut missään jutella, kuin täällä palstoilla aina sen pienen hetken ennen kuin olivat täällä taas ilmiantamassa keskusteluja.
Haukkumista en ymmärrä, eikä siihen oikeuta mikään. Joka väittää, että blogia kun pitää niin pitää ottaa negatiiviset kommentit vaan vastaan. Tällä logiikallahan koulu- ja työpaikkakiusaaminen ovat oikeutettuja myös, koska "no mitä tuli sinne kouluun/töihin" "Mitäs on erilainen lapsi kuin muut". Tai samalla logiikalla oikeuttaisi ihan perinteiset pahoinpitelyt kadulla "no mitäs kävelee siellä",
Hannag:n blogiin tuli mm. kommentti hänen SYÖVÄN SAIRASTENEELLE miehelleen, että toivottavasti saat syövän niin saat oikeita ongelmia. Tämä on kyllä täysin sairaan ihmisen koneelta tollainen viesti. Eikä se ole kritiikkiä, vaan täysin sekopäistä hommaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osa on epäasiallista, mutta sellaisesta ei pääse koskaan täysin eroon,mielestäni aikuinen voi valita. Jos avaa jonkun blogin ja jatkaa sitä vuodesta toiseen, niin silloin tavallaan pitää kestää myös tietyt asiat. Itse en ikinä viitsisi pitää blogia enkä haluais lukea paskaa .Monihan elää sillä, joten työssä on aina negapuolensa....
Mutta sepäs se, tuo asenne juuri aiheuttaa sitä kiusaamista: sun mielestä se on bloggaajan omaa syytä, että häntä kiusataan. Näin niitä kiusattuja aina syyllistetään niin koulu- kuin työelämässäkin.
Mullekin opettajat rehtoria myöten sanoi, että "olet niin herkkä, älä välitä, että sua kiusataan." Kyllä, menee tunteisiin, vaikken bloggajaa olekaan...
En ole aiempi kommentoija mutta ihan oikeasti vertaat bloggaajista käytäviä keskustelua koulukiusaamiseen? :-O Jos itse kirjoittaisin blogia niin kirjoittaisin vain niistä asioista, joista voisin käydä julkista keskustelua. Siis en kertoisi aroista asioista, jos pelkäisin, että nämä kääntyvät minua vastaan tai nettikeskusteluissa puitaisiin näitä asioita. Jos itse kertoisin vaikka kuinka tapailen kuukauden sisään kymmennettä miestä ja hehkuttaisin irtoseksin perään. Jos tätä postausta sitten luettaisiin tuhansia kertoja ja tienaisin tällää lomarahat. Sen jälkeen vielä päivystäisin keskustelupalstoilla poistelemassa keskusteluja kyseisestä postauksesta ja arvostelisin kuinka minua kiustaan. Etkö näe mitään ristiriitaa tässä?
Ei voi hallita sitä miten muut ihmiset käyttäytyvät. Voit vain vaikuttaa siihen miten itse suhtaudut asioihin. Niihin nettikeskusteluihin ei ole pakko klikata ja blogiin ei ole pakko hyväksyä sopimattomia kommentteja. Eri asia perättömät juorut ym. mutta niistä voi varmasti viedä asian jo eteenpäin. Niin kauan kun blogi on julkinen ja sitä voi lukea ketä tahansa niin se on vain fakta, että kaikki eivät tule olemaan niitä hehkuttajia, koska näin ei "normaalissakaan elämässä" ole. Jos tuntuu rajulta, että omaa elämää riepotellaan niin ehkä ne rahat kannaattaa kääriä sitten jostakin muusta kuin oman elämän tuomisesta julkisesti esille.
Sanotko koulukiusatullekin, että mitä menet lukemaan luokan Whatsapp-ryhmän viestejä, joissa sinua kiusataan? Tai että ei sinun ole pakko kuunnella pilkkaa koulun käytävillä, sen kun pistät kuulosuojaimet. Kiusaaminen ei lopu, vaikka sille ummistaisi silmänsä.
Melkeinpä voisi jo sanoa, että oma kommenttisi on kiusaamista, kun väkisin haluat vääntää toisen sanoja ja verrata bloggaajien teksteistä keskustelua koulukiusaamisen ja siihen, että itse muka tukisin tällaista. Voin sanoa olevani aika empaattinen ihminen ja tunnen suurta myötätuntoa kaikkia kiusattuja kohtaan. Voin kuvitella kuinka monen kiusatun elämä voi olla vielä aikuisuudessakin haastavaa, kun kiusaaminen on jättänyt niin syvät arvet.
Sitten on tämä osa bloggaajien sakki ja näitä puolustava joukko, joka leimaa kaiken blogeja koskevan keskustelun kiusaamiseksi ja vertaa tätä koulukiusaamisen. Siis henkilöt, jotka elättävät itsensä yksityiselämästään kirjoittamisella. Tämä yksityiselämästä kirjoittaminen mahdollistaa monellekin bloggajalle hulppean elintason. Voidaan matkustella ja pitää lomaa silloin kun huvittaa ja saadaan vielä suurin osa tavaroista blogin kautta ilmaiseksi. Monet näistä hehuttavat upeaa elämää ja tekevät hyvin selväksi, että elämän eri osa-alueet on kunnossa. Eli aika hienoa siis. Eikö? Välillä voidaan provoistua lukijoille ja kirjoittaa suorastaan ala-arvoista tekstiä ja välillä taas halutaan osoittaa kuinka ollaan selkeästi lukijoiden yläpuolella. Edustetaan pinnallisia arvoja ja jos esim. tästä on jollakin kritisoitavaa tai keskusteltavaa, niin johan tulee bloggaajan puolelta kiusaamiskorttia. Mielestäni on suorastaan oksettavaa tämä bloggaajien kiusaamisen vertaaminen koulukiusaamiseen. Eli voitko itse lopettaa sen nettikiusaamisen.
Ihan samoja perusteita ainakin kiusaajat esittävät toiminnalleen, on kyseessä nettikiusaus- tai koulukiusaaminen, joten kyllä minä ainakin näen tässä ihan saman käytösmallin. Haetaan syy siitä kohteesta, eikä oteta vastuuta omasta toiminnasta.
Olisi ihan mielenkiintoista kuulla mikä mielestäsi on kiusaamista? Se, että joku aloittaa ketjun, jossa kommentoi kuinka bloggaaja X:n hattu asukuvissa on mauton ei ole kiusaamista. Jos tähän sitten muut yhtyvät, että totta tosiaan olipa tämä turkissomisteinen hattu mauton niin se ei edelleenkään ole kiusaamista.
Ei ole mikään uusi asia, että" julkiset henkilöt" kiinnostuvat, vielä vähemmän ihmettelevämpää se on henkilöiden kohdalla, jotka jakavat omaa yksityiselämäänsä. Fakta on se, että monia kiinnostaa sosiaaliporno. MIksi esim. Seiska- lehti on ollut toiminnassa yli 20 vuotta tai miksi monet tosi-tv:t ovat kiinnostavia. Siksi koska ihmiset ovat uteliaita. Julkisesti elämäänsä avavilla on luonnollisesti hieman korkeampi kynnys mitä tulee heistä keskusteluun. Jos katsoo esim. tubaajia ym. jotka ovat tällä hetkellä yhtä suosittuja nuorten keskuudessa kuin blogit sillon 2010- luvun alussa. Sielläkin monet suosituimmat tai ainakin paljon klikkejä keräävät ovat näitä, jotka avautuvat omasta elämästään. Jos joku kritisoi sitä mitä itse tuot julkisuuteen niin tämä ei ole kiusaamista. Voi toki miettiä miksi katsot tai luet sellaista mistä et tykkää mutta oman mielipiteen ilmaiseminen ei ole automaattisesti kiusaamista. Kiusaamista on haukkuminen, solvaaminen ja perättömien levittely. Postauksen kritisointi tai esim. turkiksien käytön ihmettely ei ole kiusaamista, vaan aivan normaalia ja jopa suotavaa keskustelua.
Mielestäni on kiusaamista aloittaa nettiin ketju, jossa kommentoi jonkun bloggaajan hattua mauttomaksi,, koska kukapa tuollaista ketjua aloittaisi muussa, kuin kiusaamistarkoituksessa.
Kukapa koulun pihalla sanoisi toiselle, että piposi on mauton tai takkisi ei sovi noiden kenkien kanssa, muussa kuin kiusaamis- ja mielenpahoittamistarkoituksessa.
Itse asiassa esimerkissä oli kyse turkishatusta. Mielestäni taas, jos bloggaja kokee netissä käytävän keskustelun omasta turkishatustaan kiusaamiseksi ja pahoittaa mielensä tästä, niin ehkä ammatinvalintaa voisi miettiä uudestaan. Jos oikeasti pahoittaa mielestä anonyymista kommentista koskien omaa turkista niin se julkisesti arvosteltavana olo ei välttämättä ole se paras vaihtoehto. En itsekään tällaista kommenttia tai ketjua aloittaisi, jossa arvostelin edes toisen asuja mutta aika ihmeelliseksi alkaa menemään oikeasti touhu, jos tätä verrataan koulukiusaamiseen.
Tässä tulikin esimerkki siitä, miksi itse näen aika monet blogikeskustelut lähempänä kiusaamista kuin asiallista kritiikkiä blogin sisällöstä: kaivellaan muistien kätköistä jotain vuosia vanhoja blogipostauksia kritisoitavaksi, vaikka kritiikkiä on varmasti esitetty myös silloin kun se oli ajankohtaista.
Niinpä. Tuli myös esiin se, mikä on usein takana siinä, että netissä kirjoitellaan ilkeästi jostain bloggaajasta. Tai siis "kritisoidaan asiallisesti". On itse loukkaannuttu ehkä jostain jonkun bloggaajan vastauksesta omaan kommenttiin, ja siitä sitten loukkaannutaan ja kannetaan kaunaa vuosikausia.
Ja ollaan sitä mieltä, että bloggaajien pitää kyllä kestää, mutta kommentoijilla on oikeus pahoittaa mielensä rivien väleistäkin.
Kaupallinen bloggaaja on julkisuuden henkilö ja he mainostavat itseään vaikuttajina. Silloin hän on selkeästi antautunut julkisuuden armoille ja muiden silmätikuksi. Selvää se on että kaikki ei ole positiivista julkisuutta eivätkä kaikki tykkää. Kun myy itseään, vaikkapa sitten blogin kautta niin kyllä sitä pitää olla kiltti niille jotka seuraavat ja kommentoivat vaikkei aina huvittaisi. Mainostajia kiinnostavat ne seuraajat nimenomaan. Eivät he laita bloggajaan rahaa likoon ihailun vuoksi vaan siksi että bloggaajan on tarkoitus tuoda asiakkaita mainostajille.
Ohiksena: kiltteys ei estä vastaanväittämistä, eikä väärien tietojen oikaisua tai napakkaa vastaamista ilkeilyyn.
Sitä paitsi kannattaa nyt muistaa, että jos joku veetuilee nimimerkin suojista anonyymisti ja toisella on pelissä naama ja maine, tilanne ei ole mitenkään reilu.
Joka tapauksessa se, että joku on julkisuudessa, EI suinkaan tarkoita, että häntä saisi panetella tai levittää hänestä yksityiselämään liittyviä tietoja. Katsopa tuolta kopioimani lainkohdat.
(73 ohiksena)
sori, siis 72.
Kaupallisia bloggaajia saa arvostella.
Valheita ei saa keksiä eikä panetella mutta kritiikkiä saa olla sekä eriäviä mielipiteitä. Bloggaajasta ei tarvitse tykätä mutta hän on asettanut itsensä julkiseen tilaan ihan itse joten häntä voi seurata ihan kuka tahansa. Nekin jotka eivät hänestä tykkää. Mikään laki ei tätä estä.
Vierailija kirjoitti:
Mikä erityisasema bloggareilla on arvostelun suhteen? Arvostellaanhan esim. laulajien ja kirjailijoidenkin ulkomuotoa ja tuotoksia, eikä läheskään aina positiivisesti. Myös kaikkia muita työntekijöitä ja asiakaspalvelussa olevia kehutaan/haukutaan tekemisiensä ja muiden ominaisuuksiensa suhteen sekä esimiesten että asiakkaiden toimesta. Lukijathan ovat bloggareiden asiakkaita, sillä heidän klikkauksistaanhan bloggareille maksetaan. Monet bloggarit julkaisevat sivuillaan vain saamansa positiivisen palautteen, joten jossainhan siitä negatiivisestakin pitää voida puhua. Mitä jumalasta seuraavia bloggarit luulevat olevansa? Kaiken arvostelun yläpuolella?
Ei heillä ole sen kummempaa asemaa kuin muillakaan julkisuuden henkilöillä. Saa arvostella heidän blogiaan ja tyyliään blogistina, ei kuitenkaan levittää valheita tai esittää heidän yksityiselämästään tietoja. Lue nuo rikoslain kohdat, jotka kopioin ylemmäs.
72
Vierailija kirjoitti:
Kaupallisia bloggaajia saa arvostella.
Valheita ei saa keksiä eikä panetella mutta kritiikkiä saa olla sekä eriäviä mielipiteitä. Bloggaajasta ei tarvitse tykätä mutta hän on asettanut itsensä julkiseen tilaan ihan itse joten häntä voi seurata ihan kuka tahansa. Nekin jotka eivät hänestä tykkää. Mikään laki ei tätä estä.
Näinpä. Ja kriitikin on syytä kohdistua hänen työhönsä, ei siviiliminään.
72
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seiskalehti on hyvä esimerkki julkisuuden sietokyvystä missä ruoditaan kaikki mahdollinen yksityinen lihomisesta laihtumiseen, asunnon koosta autoihin sekä sinkkuuteen/perhe/eroihin välillä välillä igkuvien tai blogien perusteella tehtyjä juttuja. Onko se kiusaamista vai julkisuuden kiroja?
Sanoisin, että tuo on pääasiassa oma valinta. Enkä tällä tarkoita valintaa olla julkisuudessa, vaan valintaa tuoda tiettyjä elämän osa-alueita julkisuuteen. Kyllä Seiska tekee aika paljon yhteistyötä ”julkkisten” kanssa ja ihan suoraan maksaa heille matkoja ym. juttuja vastaan.
Seiska vaan ei edes yritä esiintyä minään asiallisena, kriittisenä julkaisuna, vaan toimittajat itsekin tietävät kirjoittavansa roskaa.
Alue: Aihe vapaa
Niinpä. Tuli myös esiin se, mikä on usein takana siinä, että netissä kirjoitellaan ilkeästi jostain bloggaajasta. Tai siis "kritisoidaan asiallisesti". On itse loukkaannuttu ehkä jostain jonkun bloggaajan vastauksesta omaan kommenttiin, ja siitä sitten loukkaannutaan ja kannetaan kaunaa vuosikausia.
Ja ollaan sitä mieltä, että bloggaajien pitää kyllä kestää, mutta kommentoijilla on oikeus pahoittaa mielensä rivien väleistäkin.