Onko teistä kiusaamista, jos blogeista ja niiden pitäjistä keskustelaan netissä?

Vierailija kirjoitti:

Kyllä niin on, että itse bloggaaja ns. julkisuutensa valitsee. Kukaan ei pakota pitämään julkista blogia. Se ei ole kiusaamista, jos blogin sisällöstä ja bloggaajasta keskustellaan, koska itse hän on antanut aiheet siihen. Yhtä hyvin voi poistua julkisuudesta, jos kokee että kiusataan. 

Minä en ainakaan jatkaisi bloggaamista tai itseni ja perheeni esittelyä, mikäli kokisin keskustelun kiusaamiseksi.

Voidaan ajatella niin, että silloin kiusaaja on päässyt päämääräänsä, kun blogi loppuu. Ehkä sen onkin syytä loppua, jos ei kestetä kritiikkiä. Tietenkään ei pidä haukkua ylenmäärin ja suunapäänä, mutta kyllä bloggaajan valintoja saa ja voi arvostella. Syyllisen tässä näkee kun vilkaisee peiliin.

Kenenkään ei ole pakko kuin kuolla viime kädessä, loput ovat omia valintoja, joista tulee kantaa vastuu.

Pitäisi vähän vaivata päänuppiaan tässä, eikä lähteä ruikuttamaan kiusaamisesta.

Niinpä, mutta mielestäni vastuu kirjoitustensa sisällöstä on aina kirjoittajalla itsellään. Bloggaajalla blogitekstistään, kun taas nettikeskustelijoilla ja blogiin kommentoivilla omista kommenteistaan.

Bloggaaja ei ole vastuussa siitä, mitä muut hänen blogistaan kirjoittelevat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osa on epäasiallista, mutta sellaisesta ei pääse koskaan täysin eroon,mielestäni aikuinen voi valita. Jos avaa jonkun blogin ja jatkaa sitä vuodesta toiseen, niin silloin tavallaan pitää kestää myös tietyt asiat. Itse en ikinä viitsisi pitää blogia enkä haluais   lukea paskaa .Monihan elää sillä, joten työssä on aina negapuolensa....

Mutta sepäs se, tuo asenne juuri aiheuttaa sitä kiusaamista: sun mielestä se on bloggaajan omaa syytä, että häntä kiusataan. Näin niitä kiusattuja aina syyllistetään niin koulu- kuin työelämässäkin.

Mullekin opettajat rehtoria myöten sanoi, että "olet niin herkkä, älä välitä, että sua kiusataan." Kyllä, menee tunteisiin, vaikken bloggajaa olekaan...

En ole aiempi kommentoija mutta ihan oikeasti vertaat bloggaajista käytäviä keskustelua koulukiusaamiseen? :-O Jos itse kirjoittaisin blogia niin kirjoittaisin vain niistä asioista, joista voisin käydä julkista keskustelua. Siis en kertoisi aroista asioista, jos pelkäisin, että nämä kääntyvät minua vastaan tai nettikeskusteluissa puitaisiin näitä asioita.  Jos itse kertoisin vaikka kuinka tapailen kuukauden sisään kymmennettä miestä ja hehkuttaisin irtoseksin perään. Jos tätä postausta sitten luettaisiin tuhansia kertoja ja tienaisin tällää lomarahat. Sen jälkeen vielä päivystäisin keskustelupalstoilla poistelemassa keskusteluja kyseisestä postauksesta ja arvostelisin kuinka minua kiustaan. Etkö näe mitään ristiriitaa tässä?

Ei voi hallita sitä miten muut ihmiset käyttäytyvät. Voit vain vaikuttaa siihen miten itse suhtaudut asioihin. Niihin nettikeskusteluihin ei ole pakko klikata ja blogiin ei ole pakko hyväksyä sopimattomia kommentteja. Eri asia perättömät juorut ym. mutta niistä voi varmasti viedä asian jo eteenpäin. Niin kauan kun blogi on julkinen ja sitä voi lukea ketä tahansa niin se on vain fakta, että kaikki eivät tule olemaan niitä hehkuttajia, koska näin ei "normaalissakaan elämässä" ole. Jos tuntuu rajulta, että omaa elämää riepotellaan niin ehkä ne rahat kannaattaa kääriä sitten jostakin muusta kuin oman elämän tuomisesta julkisesti esille.

Sanotko koulukiusatullekin, että mitä menet lukemaan luokan Whatsapp-ryhmän viestejä, joissa sinua kiusataan? Tai että ei sinun ole pakko kuunnella pilkkaa koulun käytävillä, sen kun pistät kuulosuojaimet. Kiusaaminen ei lopu, vaikka sille ummistaisi silmänsä.

Melkeinpä voisi jo sanoa, että oma kommenttisi on kiusaamista, kun väkisin haluat vääntää toisen sanoja ja verrata bloggaajien teksteistä keskustelua koulukiusaamisen ja siihen, että itse muka tukisin tällaista. Voin sanoa olevani aika empaattinen ihminen ja tunnen suurta myötätuntoa kaikkia kiusattuja kohtaan. Voin kuvitella kuinka monen kiusatun elämä voi olla vielä aikuisuudessakin haastavaa, kun kiusaaminen on jättänyt niin syvät arvet.

Sitten on tämä osa bloggaajien sakki ja näitä puolustava joukko, joka leimaa kaiken blogeja koskevan keskustelun kiusaamiseksi ja vertaa tätä koulukiusaamisen. Siis henkilöt, jotka elättävät itsensä yksityiselämästään kirjoittamisella. Tämä yksityiselämästä kirjoittaminen mahdollistaa monellekin bloggajalle hulppean elintason. Voidaan matkustella ja pitää lomaa silloin kun huvittaa ja saadaan vielä suurin osa tavaroista blogin kautta ilmaiseksi. Monet näistä hehuttavat upeaa elämää ja tekevät hyvin selväksi, että elämän eri osa-alueet on kunnossa. Eli aika hienoa siis. Eikö? Välillä voidaan provoistua lukijoille ja kirjoittaa suorastaan ala-arvoista tekstiä ja välillä taas halutaan osoittaa kuinka ollaan selkeästi lukijoiden yläpuolella. Edustetaan pinnallisia arvoja ja jos esim. tästä on jollakin kritisoitavaa tai keskusteltavaa, niin johan tulee bloggaajan puolelta kiusaamiskorttia. Mielestäni on suorastaan oksettavaa tämä bloggaajien kiusaamisen vertaaminen koulukiusaamiseen.  Eli voitko itse lopettaa sen nettikiusaamisen.

Ihan samoja perusteita ainakin kiusaajat esittävät toiminnalleen, on kyseessä nettikiusaus- tai koulukiusaaminen, joten kyllä minä ainakin näen tässä ihan saman käytösmallin. Haetaan syy siitä kohteesta, eikä oteta vastuuta omasta toiminnasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osa on epäasiallista, mutta sellaisesta ei pääse koskaan täysin eroon,mielestäni aikuinen voi valita. Jos avaa jonkun blogin ja jatkaa sitä vuodesta toiseen, niin silloin tavallaan pitää kestää myös tietyt asiat. Itse en ikinä viitsisi pitää blogia enkä haluais   lukea paskaa .Monihan elää sillä, joten työssä on aina negapuolensa....

Mutta sepäs se, tuo asenne juuri aiheuttaa sitä kiusaamista: sun mielestä se on bloggaajan omaa syytä, että häntä kiusataan. Näin niitä kiusattuja aina syyllistetään niin koulu- kuin työelämässäkin.

Mullekin opettajat rehtoria myöten sanoi, että "olet niin herkkä, älä välitä, että sua kiusataan." Kyllä, menee tunteisiin, vaikken bloggajaa olekaan...

En ole aiempi kommentoija mutta ihan oikeasti vertaat bloggaajista käytäviä keskustelua koulukiusaamiseen? :-O Jos itse kirjoittaisin blogia niin kirjoittaisin vain niistä asioista, joista voisin käydä julkista keskustelua. Siis en kertoisi aroista asioista, jos pelkäisin, että nämä kääntyvät minua vastaan tai nettikeskusteluissa puitaisiin näitä asioita.  Jos itse kertoisin vaikka kuinka tapailen kuukauden sisään kymmennettä miestä ja hehkuttaisin irtoseksin perään. Jos tätä postausta sitten luettaisiin tuhansia kertoja ja tienaisin tällää lomarahat. Sen jälkeen vielä päivystäisin keskustelupalstoilla poistelemassa keskusteluja kyseisestä postauksesta ja arvostelisin kuinka minua kiustaan. Etkö näe mitään ristiriitaa tässä?

Ei voi hallita sitä miten muut ihmiset käyttäytyvät. Voit vain vaikuttaa siihen miten itse suhtaudut asioihin. Niihin nettikeskusteluihin ei ole pakko klikata ja blogiin ei ole pakko hyväksyä sopimattomia kommentteja. Eri asia perättömät juorut ym. mutta niistä voi varmasti viedä asian jo eteenpäin. Niin kauan kun blogi on julkinen ja sitä voi lukea ketä tahansa niin se on vain fakta, että kaikki eivät tule olemaan niitä hehkuttajia, koska näin ei "normaalissakaan elämässä" ole. Jos tuntuu rajulta, että omaa elämää riepotellaan niin ehkä ne rahat kannaattaa kääriä sitten jostakin muusta kuin oman elämän tuomisesta julkisesti esille.

Sanotko koulukiusatullekin, että mitä menet lukemaan luokan Whatsapp-ryhmän viestejä, joissa sinua kiusataan? Tai että ei sinun ole pakko kuunnella pilkkaa koulun käytävillä, sen kun pistät kuulosuojaimet. Kiusaaminen ei lopu, vaikka sille ummistaisi silmänsä.

Melkeinpä voisi jo sanoa, että oma kommenttisi on kiusaamista, kun väkisin haluat vääntää toisen sanoja ja verrata bloggaajien teksteistä keskustelua koulukiusaamisen ja siihen, että itse muka tukisin tällaista. Voin sanoa olevani aika empaattinen ihminen ja tunnen suurta myötätuntoa kaikkia kiusattuja kohtaan. Voin kuvitella kuinka monen kiusatun elämä voi olla vielä aikuisuudessakin haastavaa, kun kiusaaminen on jättänyt niin syvät arvet.

Sitten on tämä osa bloggaajien sakki ja näitä puolustava joukko, joka leimaa kaiken blogeja koskevan keskustelun kiusaamiseksi ja vertaa tätä koulukiusaamisen. Siis henkilöt, jotka elättävät itsensä yksityiselämästään kirjoittamisella. Tämä yksityiselämästä kirjoittaminen mahdollistaa monellekin bloggajalle hulppean elintason. Voidaan matkustella ja pitää lomaa silloin kun huvittaa ja saadaan vielä suurin osa tavaroista blogin kautta ilmaiseksi. Monet näistä hehuttavat upeaa elämää ja tekevät hyvin selväksi, että elämän eri osa-alueet on kunnossa. Eli aika hienoa siis. Eikö? Välillä voidaan provoistua lukijoille ja kirjoittaa suorastaan ala-arvoista tekstiä ja välillä taas halutaan osoittaa kuinka ollaan selkeästi lukijoiden yläpuolella. Edustetaan pinnallisia arvoja ja jos esim. tästä on jollakin kritisoitavaa tai keskusteltavaa, niin johan tulee bloggaajan puolelta kiusaamiskorttia. Mielestäni on suorastaan oksettavaa tämä bloggaajien kiusaamisen vertaaminen koulukiusaamiseen.  Eli voitko itse lopettaa sen nettikiusaamisen.

Ihan samoja perusteita ainakin kiusaajat esittävät toiminnalleen, on kyseessä nettikiusaus- tai koulukiusaaminen, joten kyllä minä ainakin näen tässä ihan saman käytösmallin. Haetaan syy siitä kohteesta, eikä oteta vastuuta omasta toiminnasta.

Olisi ihan mielenkiintoista kuulla mikä mielestäsi on kiusaamista? Se, että joku aloittaa ketjun, jossa kommentoi kuinka bloggaaja X:n hattu asukuvissa on mauton ei ole kiusaamista. Jos tähän sitten muut yhtyvät, että totta tosiaan olipa tämä turkissomisteinen hattu mauton niin se ei edelleenkään ole kiusaamista.

Ei ole mikään uusi asia, että" julkiset henkilöt" kiinnostuvat, vielä vähemmän ihmettelevämpää se on henkilöiden kohdalla, jotka jakavat omaa yksityiselämäänsä. Fakta on se, että monia kiinnostaa sosiaaliporno. MIksi esim. Seiska- lehti on ollut toiminnassa yli 20 vuotta tai miksi monet tosi-tv:t ovat kiinnostavia. Siksi koska ihmiset ovat uteliaita. Julkisesti elämäänsä avavilla on luonnollisesti hieman korkeampi kynnys mitä tulee heistä keskusteluun. Jos katsoo esim. tubaajia ym. jotka ovat tällä hetkellä yhtä suosittuja nuorten keskuudessa kuin blogit sillon 2010- luvun alussa. Sielläkin monet suosituimmat tai ainakin paljon klikkejä keräävät ovat näitä, jotka avautuvat omasta elämästään. Jos joku kritisoi sitä mitä itse tuot julkisuuteen niin tämä ei ole kiusaamista. Voi toki miettiä miksi katsot tai luet sellaista mistä et tykkää mutta oman mielipiteen ilmaiseminen ei ole automaattisesti kiusaamista. Kiusaamista on haukkuminen, solvaaminen ja perättömien levittely. Postauksen kritisointi tai  esim. turkiksien käytön ihmettely ei ole kiusaamista, vaan aivan normaalia ja jopa suotavaa keskustelua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä niin on, että itse bloggaaja ns. julkisuutensa valitsee. Kukaan ei pakota pitämään julkista blogia. Se ei ole kiusaamista, jos blogin sisällöstä ja bloggaajasta keskustellaan, koska itse hän on antanut aiheet siihen. Yhtä hyvin voi poistua julkisuudesta, jos kokee että kiusataan. 

Minä en ainakaan jatkaisi bloggaamista tai itseni ja perheeni esittelyä, mikäli kokisin keskustelun kiusaamiseksi.

Voidaan ajatella niin, että silloin kiusaaja on päässyt päämääräänsä, kun blogi loppuu. Ehkä sen onkin syytä loppua, jos ei kestetä kritiikkiä. Tietenkään ei pidä haukkua ylenmäärin ja suunapäänä, mutta kyllä bloggaajan valintoja saa ja voi arvostella. Syyllisen tässä näkee kun vilkaisee peiliin.

Kenenkään ei ole pakko kuin kuolla viime kädessä, loput ovat omia valintoja, joista tulee kantaa vastuu.

Pitäisi vähän vaivata päänuppiaan tässä, eikä lähteä ruikuttamaan kiusaamisesta.

Niinpä, mutta mielestäni vastuu kirjoitustensa sisällöstä on aina kirjoittajalla itsellään. Bloggaajalla blogitekstistään, kun taas nettikeskustelijoilla ja blogiin kommentoivilla omista kommenteistaan.

Bloggaaja ei ole vastuussa siitä, mitä muut hänen blogistaan kirjoittelevat.

Tietenkin on mutta nythän bloggajat nimenomaan ottavat sitä lukijoidenkin vastuuta itselleen, ku kieltävät kaiken keskustelun. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osa on epäasiallista, mutta sellaisesta ei pääse koskaan täysin eroon,mielestäni aikuinen voi valita. Jos avaa jonkun blogin ja jatkaa sitä vuodesta toiseen, niin silloin tavallaan pitää kestää myös tietyt asiat. Itse en ikinä viitsisi pitää blogia enkä haluais   lukea paskaa .Monihan elää sillä, joten työssä on aina negapuolensa....

Mutta sepäs se, tuo asenne juuri aiheuttaa sitä kiusaamista: sun mielestä se on bloggaajan omaa syytä, että häntä kiusataan. Näin niitä kiusattuja aina syyllistetään niin koulu- kuin työelämässäkin.

Mullekin opettajat rehtoria myöten sanoi, että "olet niin herkkä, älä välitä, että sua kiusataan." Kyllä, menee tunteisiin, vaikken bloggajaa olekaan...

En ole aiempi kommentoija mutta ihan oikeasti vertaat bloggaajista käytäviä keskustelua koulukiusaamiseen? :-O Jos itse kirjoittaisin blogia niin kirjoittaisin vain niistä asioista, joista voisin käydä julkista keskustelua. Siis en kertoisi aroista asioista, jos pelkäisin, että nämä kääntyvät minua vastaan tai nettikeskusteluissa puitaisiin näitä asioita.  Jos itse kertoisin vaikka kuinka tapailen kuukauden sisään kymmennettä miestä ja hehkuttaisin irtoseksin perään. Jos tätä postausta sitten luettaisiin tuhansia kertoja ja tienaisin tällää lomarahat. Sen jälkeen vielä päivystäisin keskustelupalstoilla poistelemassa keskusteluja kyseisestä postauksesta ja arvostelisin kuinka minua kiustaan. Etkö näe mitään ristiriitaa tässä?

Ei voi hallita sitä miten muut ihmiset käyttäytyvät. Voit vain vaikuttaa siihen miten itse suhtaudut asioihin. Niihin nettikeskusteluihin ei ole pakko klikata ja blogiin ei ole pakko hyväksyä sopimattomia kommentteja. Eri asia perättömät juorut ym. mutta niistä voi varmasti viedä asian jo eteenpäin. Niin kauan kun blogi on julkinen ja sitä voi lukea ketä tahansa niin se on vain fakta, että kaikki eivät tule olemaan niitä hehkuttajia, koska näin ei "normaalissakaan elämässä" ole. Jos tuntuu rajulta, että omaa elämää riepotellaan niin ehkä ne rahat kannaattaa kääriä sitten jostakin muusta kuin oman elämän tuomisesta julkisesti esille.

Sanotko koulukiusatullekin, että mitä menet lukemaan luokan Whatsapp-ryhmän viestejä, joissa sinua kiusataan? Tai että ei sinun ole pakko kuunnella pilkkaa koulun käytävillä, sen kun pistät kuulosuojaimet. Kiusaaminen ei lopu, vaikka sille ummistaisi silmänsä.

Melkeinpä voisi jo sanoa, että oma kommenttisi on kiusaamista, kun väkisin haluat vääntää toisen sanoja ja verrata bloggaajien teksteistä keskustelua koulukiusaamisen ja siihen, että itse muka tukisin tällaista. Voin sanoa olevani aika empaattinen ihminen ja tunnen suurta myötätuntoa kaikkia kiusattuja kohtaan. Voin kuvitella kuinka monen kiusatun elämä voi olla vielä aikuisuudessakin haastavaa, kun kiusaaminen on jättänyt niin syvät arvet.

Sitten on tämä osa bloggaajien sakki ja näitä puolustava joukko, joka leimaa kaiken blogeja koskevan keskustelun kiusaamiseksi ja vertaa tätä koulukiusaamisen. Siis henkilöt, jotka elättävät itsensä yksityiselämästään kirjoittamisella. Tämä yksityiselämästä kirjoittaminen mahdollistaa monellekin bloggajalle hulppean elintason. Voidaan matkustella ja pitää lomaa silloin kun huvittaa ja saadaan vielä suurin osa tavaroista blogin kautta ilmaiseksi. Monet näistä hehuttavat upeaa elämää ja tekevät hyvin selväksi, että elämän eri osa-alueet on kunnossa. Eli aika hienoa siis. Eikö? Välillä voidaan provoistua lukijoille ja kirjoittaa suorastaan ala-arvoista tekstiä ja välillä taas halutaan osoittaa kuinka ollaan selkeästi lukijoiden yläpuolella. Edustetaan pinnallisia arvoja ja jos esim. tästä on jollakin kritisoitavaa tai keskusteltavaa, niin johan tulee bloggaajan puolelta kiusaamiskorttia. Mielestäni on suorastaan oksettavaa tämä bloggaajien kiusaamisen vertaaminen koulukiusaamiseen.  Eli voitko itse lopettaa sen nettikiusaamisen.

Ihan samoja perusteita ainakin kiusaajat esittävät toiminnalleen, on kyseessä nettikiusaus- tai koulukiusaaminen, joten kyllä minä ainakin näen tässä ihan saman käytösmallin. Haetaan syy siitä kohteesta, eikä oteta vastuuta omasta toiminnasta.

Olisi ihan mielenkiintoista kuulla mikä mielestäsi on kiusaamista? Se, että joku aloittaa ketjun, jossa kommentoi kuinka bloggaaja X:n hattu asukuvissa on mauton ei ole kiusaamista. Jos tähän sitten muut yhtyvät, että totta tosiaan olipa tämä turkissomisteinen hattu mauton niin se ei edelleenkään ole kiusaamista.

Ei ole mikään uusi asia, että" julkiset henkilöt" kiinnostuvat, vielä vähemmän ihmettelevämpää se on henkilöiden kohdalla, jotka jakavat omaa yksityiselämäänsä. Fakta on se, että monia kiinnostaa sosiaaliporno. MIksi esim. Seiska- lehti on ollut toiminnassa yli 20 vuotta tai miksi monet tosi-tv:t ovat kiinnostavia. Siksi koska ihmiset ovat uteliaita. Julkisesti elämäänsä avavilla on luonnollisesti hieman korkeampi kynnys mitä tulee heistä keskusteluun. Jos katsoo esim. tubaajia ym. jotka ovat tällä hetkellä yhtä suosittuja nuorten keskuudessa kuin blogit sillon 2010- luvun alussa. Sielläkin monet suosituimmat tai ainakin paljon klikkejä keräävät ovat näitä, jotka avautuvat omasta elämästään. Jos joku kritisoi sitä mitä itse tuot julkisuuteen niin tämä ei ole kiusaamista. Voi toki miettiä miksi katsot tai luet sellaista mistä et tykkää mutta oman mielipiteen ilmaiseminen ei ole automaattisesti kiusaamista. Kiusaamista on haukkuminen, solvaaminen ja perättömien levittely. Postauksen kritisointi tai  esim. turkiksien käytön ihmettely ei ole kiusaamista, vaan aivan normaalia ja jopa suotavaa keskustelua.

Mielestäni on kiusaamista aloittaa nettiin ketju, jossa kommentoi jonkun bloggaajan hattua mauttomaksi,, koska kukapa tuollaista ketjua aloittaisi muussa, kuin kiusaamistarkoituksessa.

Kukapa koulun pihalla sanoisi toiselle, että piposi on mauton tai takkisi ei sovi noiden kenkien kanssa, muussa kuin kiusaamis- ja mielenpahoittamistarkoituksessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä niin on, että itse bloggaaja ns. julkisuutensa valitsee. Kukaan ei pakota pitämään julkista blogia. Se ei ole kiusaamista, jos blogin sisällöstä ja bloggaajasta keskustellaan, koska itse hän on antanut aiheet siihen. Yhtä hyvin voi poistua julkisuudesta, jos kokee että kiusataan. 

Minä en ainakaan jatkaisi bloggaamista tai itseni ja perheeni esittelyä, mikäli kokisin keskustelun kiusaamiseksi.

Voidaan ajatella niin, että silloin kiusaaja on päässyt päämääräänsä, kun blogi loppuu. Ehkä sen onkin syytä loppua, jos ei kestetä kritiikkiä. Tietenkään ei pidä haukkua ylenmäärin ja suunapäänä, mutta kyllä bloggaajan valintoja saa ja voi arvostella. Syyllisen tässä näkee kun vilkaisee peiliin.

Kenenkään ei ole pakko kuin kuolla viime kädessä, loput ovat omia valintoja, joista tulee kantaa vastuu.

Pitäisi vähän vaivata päänuppiaan tässä, eikä lähteä ruikuttamaan kiusaamisesta.

Niinpä, mutta mielestäni vastuu kirjoitustensa sisällöstä on aina kirjoittajalla itsellään. Bloggaajalla blogitekstistään, kun taas nettikeskustelijoilla ja blogiin kommentoivilla omista kommenteistaan.

Bloggaaja ei ole vastuussa siitä, mitä muut hänen blogistaan kirjoittelevat.

Tietenkin on mutta nythän bloggajat nimenomaan ottavat sitä lukijoidenkin vastuuta itselleen, ku kieltävät kaiken keskustelun. 

Miten he sen muka kieltävät. Se, jos joku bloggaaja ei julkaise jotain kommenttia ei siirrä vastuuta kommentin sisällöstä bloggaajalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osa on epäasiallista, mutta sellaisesta ei pääse koskaan täysin eroon,mielestäni aikuinen voi valita. Jos avaa jonkun blogin ja jatkaa sitä vuodesta toiseen, niin silloin tavallaan pitää kestää myös tietyt asiat. Itse en ikinä viitsisi pitää blogia enkä haluais   lukea paskaa .Monihan elää sillä, joten työssä on aina negapuolensa....

Mutta sepäs se, tuo asenne juuri aiheuttaa sitä kiusaamista: sun mielestä se on bloggaajan omaa syytä, että häntä kiusataan. Näin niitä kiusattuja aina syyllistetään niin koulu- kuin työelämässäkin.

Mullekin opettajat rehtoria myöten sanoi, että "olet niin herkkä, älä välitä, että sua kiusataan." Kyllä, menee tunteisiin, vaikken bloggajaa olekaan...

En ole aiempi kommentoija mutta ihan oikeasti vertaat bloggaajista käytäviä keskustelua koulukiusaamiseen? :-O Jos itse kirjoittaisin blogia niin kirjoittaisin vain niistä asioista, joista voisin käydä julkista keskustelua. Siis en kertoisi aroista asioista, jos pelkäisin, että nämä kääntyvät minua vastaan tai nettikeskusteluissa puitaisiin näitä asioita.  Jos itse kertoisin vaikka kuinka tapailen kuukauden sisään kymmennettä miestä ja hehkuttaisin irtoseksin perään. Jos tätä postausta sitten luettaisiin tuhansia kertoja ja tienaisin tällää lomarahat. Sen jälkeen vielä päivystäisin keskustelupalstoilla poistelemassa keskusteluja kyseisestä postauksesta ja arvostelisin kuinka minua kiustaan. Etkö näe mitään ristiriitaa tässä?

Ei voi hallita sitä miten muut ihmiset käyttäytyvät. Voit vain vaikuttaa siihen miten itse suhtaudut asioihin. Niihin nettikeskusteluihin ei ole pakko klikata ja blogiin ei ole pakko hyväksyä sopimattomia kommentteja. Eri asia perättömät juorut ym. mutta niistä voi varmasti viedä asian jo eteenpäin. Niin kauan kun blogi on julkinen ja sitä voi lukea ketä tahansa niin se on vain fakta, että kaikki eivät tule olemaan niitä hehkuttajia, koska näin ei "normaalissakaan elämässä" ole. Jos tuntuu rajulta, että omaa elämää riepotellaan niin ehkä ne rahat kannaattaa kääriä sitten jostakin muusta kuin oman elämän tuomisesta julkisesti esille.

Sanotko koulukiusatullekin, että mitä menet lukemaan luokan Whatsapp-ryhmän viestejä, joissa sinua kiusataan? Tai että ei sinun ole pakko kuunnella pilkkaa koulun käytävillä, sen kun pistät kuulosuojaimet. Kiusaaminen ei lopu, vaikka sille ummistaisi silmänsä.

Melkeinpä voisi jo sanoa, että oma kommenttisi on kiusaamista, kun väkisin haluat vääntää toisen sanoja ja verrata bloggaajien teksteistä keskustelua koulukiusaamisen ja siihen, että itse muka tukisin tällaista. Voin sanoa olevani aika empaattinen ihminen ja tunnen suurta myötätuntoa kaikkia kiusattuja kohtaan. Voin kuvitella kuinka monen kiusatun elämä voi olla vielä aikuisuudessakin haastavaa, kun kiusaaminen on jättänyt niin syvät arvet.

Sitten on tämä osa bloggaajien sakki ja näitä puolustava joukko, joka leimaa kaiken blogeja koskevan keskustelun kiusaamiseksi ja vertaa tätä koulukiusaamisen. Siis henkilöt, jotka elättävät itsensä yksityiselämästään kirjoittamisella. Tämä yksityiselämästä kirjoittaminen mahdollistaa monellekin bloggajalle hulppean elintason. Voidaan matkustella ja pitää lomaa silloin kun huvittaa ja saadaan vielä suurin osa tavaroista blogin kautta ilmaiseksi. Monet näistä hehuttavat upeaa elämää ja tekevät hyvin selväksi, että elämän eri osa-alueet on kunnossa. Eli aika hienoa siis. Eikö? Välillä voidaan provoistua lukijoille ja kirjoittaa suorastaan ala-arvoista tekstiä ja välillä taas halutaan osoittaa kuinka ollaan selkeästi lukijoiden yläpuolella. Edustetaan pinnallisia arvoja ja jos esim. tästä on jollakin kritisoitavaa tai keskusteltavaa, niin johan tulee bloggaajan puolelta kiusaamiskorttia. Mielestäni on suorastaan oksettavaa tämä bloggaajien kiusaamisen vertaaminen koulukiusaamiseen.  Eli voitko itse lopettaa sen nettikiusaamisen.

Ihan samoja perusteita ainakin kiusaajat esittävät toiminnalleen, on kyseessä nettikiusaus- tai koulukiusaaminen, joten kyllä minä ainakin näen tässä ihan saman käytösmallin. Haetaan syy siitä kohteesta, eikä oteta vastuuta omasta toiminnasta.

Olisi ihan mielenkiintoista kuulla mikä mielestäsi on kiusaamista? Se, että joku aloittaa ketjun, jossa kommentoi kuinka bloggaaja X:n hattu asukuvissa on mauton ei ole kiusaamista. Jos tähän sitten muut yhtyvät, että totta tosiaan olipa tämä turkissomisteinen hattu mauton niin se ei edelleenkään ole kiusaamista.

Ei ole mikään uusi asia, että" julkiset henkilöt" kiinnostuvat, vielä vähemmän ihmettelevämpää se on henkilöiden kohdalla, jotka jakavat omaa yksityiselämäänsä. Fakta on se, että monia kiinnostaa sosiaaliporno. MIksi esim. Seiska- lehti on ollut toiminnassa yli 20 vuotta tai miksi monet tosi-tv:t ovat kiinnostavia. Siksi koska ihmiset ovat uteliaita. Julkisesti elämäänsä avavilla on luonnollisesti hieman korkeampi kynnys mitä tulee heistä keskusteluun. Jos katsoo esim. tubaajia ym. jotka ovat tällä hetkellä yhtä suosittuja nuorten keskuudessa kuin blogit sillon 2010- luvun alussa. Sielläkin monet suosituimmat tai ainakin paljon klikkejä keräävät ovat näitä, jotka avautuvat omasta elämästään. Jos joku kritisoi sitä mitä itse tuot julkisuuteen niin tämä ei ole kiusaamista. Voi toki miettiä miksi katsot tai luet sellaista mistä et tykkää mutta oman mielipiteen ilmaiseminen ei ole automaattisesti kiusaamista. Kiusaamista on haukkuminen, solvaaminen ja perättömien levittely. Postauksen kritisointi tai  esim. turkiksien käytön ihmettely ei ole kiusaamista, vaan aivan normaalia ja jopa suotavaa keskustelua.

Mielestäni on kiusaamista aloittaa nettiin ketju, jossa kommentoi jonkun bloggaajan hattua mauttomaksi,, koska kukapa tuollaista ketjua aloittaisi muussa, kuin kiusaamistarkoituksessa.

Kukapa koulun pihalla sanoisi toiselle, että piposi on mauton tai takkisi ei sovi noiden kenkien kanssa, muussa kuin kiusaamis- ja mielenpahoittamistarkoituksessa.

Itse asiassa esimerkissä oli kyse turkishatusta. Mielestäni taas, jos bloggaja kokee netissä käytävän keskustelun omasta turkishatustaan kiusaamiseksi ja pahoittaa mielensä tästä, niin ehkä ammatinvalintaa voisi miettiä uudestaan. Jos oikeasti pahoittaa mielestä anonyymista kommentista koskien omaa turkista niin se julkisesti arvosteltavana olo ei välttämättä ole se paras vaihtoehto. En itsekään tällaista kommenttia tai ketjua aloittaisi, jossa arvostelin edes toisen asuja mutta aika ihmeelliseksi alkaa menemään oikeasti touhu, jos tätä verrataan koulukiusaamiseen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osa on epäasiallista, mutta sellaisesta ei pääse koskaan täysin eroon,mielestäni aikuinen voi valita. Jos avaa jonkun blogin ja jatkaa sitä vuodesta toiseen, niin silloin tavallaan pitää kestää myös tietyt asiat. Itse en ikinä viitsisi pitää blogia enkä haluais   lukea paskaa .Monihan elää sillä, joten työssä on aina negapuolensa....

Mutta sepäs se, tuo asenne juuri aiheuttaa sitä kiusaamista: sun mielestä se on bloggaajan omaa syytä, että häntä kiusataan. Näin niitä kiusattuja aina syyllistetään niin koulu- kuin työelämässäkin.

Mullekin opettajat rehtoria myöten sanoi, että "olet niin herkkä, älä välitä, että sua kiusataan." Kyllä, menee tunteisiin, vaikken bloggajaa olekaan...

En ole aiempi kommentoija mutta ihan oikeasti vertaat bloggaajista käytäviä keskustelua koulukiusaamiseen? :-O Jos itse kirjoittaisin blogia niin kirjoittaisin vain niistä asioista, joista voisin käydä julkista keskustelua. Siis en kertoisi aroista asioista, jos pelkäisin, että nämä kääntyvät minua vastaan tai nettikeskusteluissa puitaisiin näitä asioita.  Jos itse kertoisin vaikka kuinka tapailen kuukauden sisään kymmennettä miestä ja hehkuttaisin irtoseksin perään. Jos tätä postausta sitten luettaisiin tuhansia kertoja ja tienaisin tällää lomarahat. Sen jälkeen vielä päivystäisin keskustelupalstoilla poistelemassa keskusteluja kyseisestä postauksesta ja arvostelisin kuinka minua kiustaan. Etkö näe mitään ristiriitaa tässä?

Ei voi hallita sitä miten muut ihmiset käyttäytyvät. Voit vain vaikuttaa siihen miten itse suhtaudut asioihin. Niihin nettikeskusteluihin ei ole pakko klikata ja blogiin ei ole pakko hyväksyä sopimattomia kommentteja. Eri asia perättömät juorut ym. mutta niistä voi varmasti viedä asian jo eteenpäin. Niin kauan kun blogi on julkinen ja sitä voi lukea ketä tahansa niin se on vain fakta, että kaikki eivät tule olemaan niitä hehkuttajia, koska näin ei "normaalissakaan elämässä" ole. Jos tuntuu rajulta, että omaa elämää riepotellaan niin ehkä ne rahat kannaattaa kääriä sitten jostakin muusta kuin oman elämän tuomisesta julkisesti esille.

Sanotko koulukiusatullekin, että mitä menet lukemaan luokan Whatsapp-ryhmän viestejä, joissa sinua kiusataan? Tai että ei sinun ole pakko kuunnella pilkkaa koulun käytävillä, sen kun pistät kuulosuojaimet. Kiusaaminen ei lopu, vaikka sille ummistaisi silmänsä.

Melkeinpä voisi jo sanoa, että oma kommenttisi on kiusaamista, kun väkisin haluat vääntää toisen sanoja ja verrata bloggaajien teksteistä keskustelua koulukiusaamisen ja siihen, että itse muka tukisin tällaista. Voin sanoa olevani aika empaattinen ihminen ja tunnen suurta myötätuntoa kaikkia kiusattuja kohtaan. Voin kuvitella kuinka monen kiusatun elämä voi olla vielä aikuisuudessakin haastavaa, kun kiusaaminen on jättänyt niin syvät arvet.

Sitten on tämä osa bloggaajien sakki ja näitä puolustava joukko, joka leimaa kaiken blogeja koskevan keskustelun kiusaamiseksi ja vertaa tätä koulukiusaamisen. Siis henkilöt, jotka elättävät itsensä yksityiselämästään kirjoittamisella. Tämä yksityiselämästä kirjoittaminen mahdollistaa monellekin bloggajalle hulppean elintason. Voidaan matkustella ja pitää lomaa silloin kun huvittaa ja saadaan vielä suurin osa tavaroista blogin kautta ilmaiseksi. Monet näistä hehuttavat upeaa elämää ja tekevät hyvin selväksi, että elämän eri osa-alueet on kunnossa. Eli aika hienoa siis. Eikö? Välillä voidaan provoistua lukijoille ja kirjoittaa suorastaan ala-arvoista tekstiä ja välillä taas halutaan osoittaa kuinka ollaan selkeästi lukijoiden yläpuolella. Edustetaan pinnallisia arvoja ja jos esim. tästä on jollakin kritisoitavaa tai keskusteltavaa, niin johan tulee bloggaajan puolelta kiusaamiskorttia. Mielestäni on suorastaan oksettavaa tämä bloggaajien kiusaamisen vertaaminen koulukiusaamiseen.  Eli voitko itse lopettaa sen nettikiusaamisen.

Ihan samoja perusteita ainakin kiusaajat esittävät toiminnalleen, on kyseessä nettikiusaus- tai koulukiusaaminen, joten kyllä minä ainakin näen tässä ihan saman käytösmallin. Haetaan syy siitä kohteesta, eikä oteta vastuuta omasta toiminnasta.

Olisi ihan mielenkiintoista kuulla mikä mielestäsi on kiusaamista? Se, että joku aloittaa ketjun, jossa kommentoi kuinka bloggaaja X:n hattu asukuvissa on mauton ei ole kiusaamista. Jos tähän sitten muut yhtyvät, että totta tosiaan olipa tämä turkissomisteinen hattu mauton niin se ei edelleenkään ole kiusaamista.

Ei ole mikään uusi asia, että" julkiset henkilöt" kiinnostuvat, vielä vähemmän ihmettelevämpää se on henkilöiden kohdalla, jotka jakavat omaa yksityiselämäänsä. Fakta on se, että monia kiinnostaa sosiaaliporno. MIksi esim. Seiska- lehti on ollut toiminnassa yli 20 vuotta tai miksi monet tosi-tv:t ovat kiinnostavia. Siksi koska ihmiset ovat uteliaita. Julkisesti elämäänsä avavilla on luonnollisesti hieman korkeampi kynnys mitä tulee heistä keskusteluun. Jos katsoo esim. tubaajia ym. jotka ovat tällä hetkellä yhtä suosittuja nuorten keskuudessa kuin blogit sillon 2010- luvun alussa. Sielläkin monet suosituimmat tai ainakin paljon klikkejä keräävät ovat näitä, jotka avautuvat omasta elämästään. Jos joku kritisoi sitä mitä itse tuot julkisuuteen niin tämä ei ole kiusaamista. Voi toki miettiä miksi katsot tai luet sellaista mistä et tykkää mutta oman mielipiteen ilmaiseminen ei ole automaattisesti kiusaamista. Kiusaamista on haukkuminen, solvaaminen ja perättömien levittely. Postauksen kritisointi tai  esim. turkiksien käytön ihmettely ei ole kiusaamista, vaan aivan normaalia ja jopa suotavaa keskustelua.

Mielestäni on kiusaamista aloittaa nettiin ketju, jossa kommentoi jonkun bloggaajan hattua mauttomaksi,, koska kukapa tuollaista ketjua aloittaisi muussa, kuin kiusaamistarkoituksessa.

Kukapa koulun pihalla sanoisi toiselle, että piposi on mauton tai takkisi ei sovi noiden kenkien kanssa, muussa kuin kiusaamis- ja mielenpahoittamistarkoituksessa.

Itse asiassa esimerkissä oli kyse turkishatusta. Mielestäni taas, jos bloggaja kokee netissä käytävän keskustelun omasta turkishatustaan kiusaamiseksi ja pahoittaa mielensä tästä, niin ehkä ammatinvalintaa voisi miettiä uudestaan. Jos oikeasti pahoittaa mielestä anonyymista kommentista koskien omaa turkista niin se julkisesti arvosteltavana olo ei välttämättä ole se paras vaihtoehto. En itsekään tällaista kommenttia tai ketjua aloittaisi, jossa arvostelin edes toisen asuja mutta aika ihmeelliseksi alkaa menemään oikeasti touhu, jos tätä verrataan koulukiusaamiseen. 

No mikset kertonut, että kyse oli turkishatusta. Vaikea keskustella, jos toinen kirjoittaa aidanseipäästää, mutta tarkoittaakin aitaa...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osa on epäasiallista, mutta sellaisesta ei pääse koskaan täysin eroon,mielestäni aikuinen voi valita. Jos avaa jonkun blogin ja jatkaa sitä vuodesta toiseen, niin silloin tavallaan pitää kestää myös tietyt asiat. Itse en ikinä viitsisi pitää blogia enkä haluais   lukea paskaa .Monihan elää sillä, joten työssä on aina negapuolensa....

Mutta sepäs se, tuo asenne juuri aiheuttaa sitä kiusaamista: sun mielestä se on bloggaajan omaa syytä, että häntä kiusataan. Näin niitä kiusattuja aina syyllistetään niin koulu- kuin työelämässäkin.

Mullekin opettajat rehtoria myöten sanoi, että "olet niin herkkä, älä välitä, että sua kiusataan." Kyllä, menee tunteisiin, vaikken bloggajaa olekaan...

En ole aiempi kommentoija mutta ihan oikeasti vertaat bloggaajista käytäviä keskustelua koulukiusaamiseen? :-O Jos itse kirjoittaisin blogia niin kirjoittaisin vain niistä asioista, joista voisin käydä julkista keskustelua. Siis en kertoisi aroista asioista, jos pelkäisin, että nämä kääntyvät minua vastaan tai nettikeskusteluissa puitaisiin näitä asioita.  Jos itse kertoisin vaikka kuinka tapailen kuukauden sisään kymmennettä miestä ja hehkuttaisin irtoseksin perään. Jos tätä postausta sitten luettaisiin tuhansia kertoja ja tienaisin tällää lomarahat. Sen jälkeen vielä päivystäisin keskustelupalstoilla poistelemassa keskusteluja kyseisestä postauksesta ja arvostelisin kuinka minua kiustaan. Etkö näe mitään ristiriitaa tässä?

Ei voi hallita sitä miten muut ihmiset käyttäytyvät. Voit vain vaikuttaa siihen miten itse suhtaudut asioihin. Niihin nettikeskusteluihin ei ole pakko klikata ja blogiin ei ole pakko hyväksyä sopimattomia kommentteja. Eri asia perättömät juorut ym. mutta niistä voi varmasti viedä asian jo eteenpäin. Niin kauan kun blogi on julkinen ja sitä voi lukea ketä tahansa niin se on vain fakta, että kaikki eivät tule olemaan niitä hehkuttajia, koska näin ei "normaalissakaan elämässä" ole. Jos tuntuu rajulta, että omaa elämää riepotellaan niin ehkä ne rahat kannaattaa kääriä sitten jostakin muusta kuin oman elämän tuomisesta julkisesti esille.

Sanotko koulukiusatullekin, että mitä menet lukemaan luokan Whatsapp-ryhmän viestejä, joissa sinua kiusataan? Tai että ei sinun ole pakko kuunnella pilkkaa koulun käytävillä, sen kun pistät kuulosuojaimet. Kiusaaminen ei lopu, vaikka sille ummistaisi silmänsä.

Melkeinpä voisi jo sanoa, että oma kommenttisi on kiusaamista, kun väkisin haluat vääntää toisen sanoja ja verrata bloggaajien teksteistä keskustelua koulukiusaamisen ja siihen, että itse muka tukisin tällaista. Voin sanoa olevani aika empaattinen ihminen ja tunnen suurta myötätuntoa kaikkia kiusattuja kohtaan. Voin kuvitella kuinka monen kiusatun elämä voi olla vielä aikuisuudessakin haastavaa, kun kiusaaminen on jättänyt niin syvät arvet.

Sitten on tämä osa bloggaajien sakki ja näitä puolustava joukko, joka leimaa kaiken blogeja koskevan keskustelun kiusaamiseksi ja vertaa tätä koulukiusaamisen. Siis henkilöt, jotka elättävät itsensä yksityiselämästään kirjoittamisella. Tämä yksityiselämästä kirjoittaminen mahdollistaa monellekin bloggajalle hulppean elintason. Voidaan matkustella ja pitää lomaa silloin kun huvittaa ja saadaan vielä suurin osa tavaroista blogin kautta ilmaiseksi. Monet näistä hehuttavat upeaa elämää ja tekevät hyvin selväksi, että elämän eri osa-alueet on kunnossa. Eli aika hienoa siis. Eikö? Välillä voidaan provoistua lukijoille ja kirjoittaa suorastaan ala-arvoista tekstiä ja välillä taas halutaan osoittaa kuinka ollaan selkeästi lukijoiden yläpuolella. Edustetaan pinnallisia arvoja ja jos esim. tästä on jollakin kritisoitavaa tai keskusteltavaa, niin johan tulee bloggaajan puolelta kiusaamiskorttia. Mielestäni on suorastaan oksettavaa tämä bloggaajien kiusaamisen vertaaminen koulukiusaamiseen.  Eli voitko itse lopettaa sen nettikiusaamisen.

Ihan samoja perusteita ainakin kiusaajat esittävät toiminnalleen, on kyseessä nettikiusaus- tai koulukiusaaminen, joten kyllä minä ainakin näen tässä ihan saman käytösmallin. Haetaan syy siitä kohteesta, eikä oteta vastuuta omasta toiminnasta.

Olisi ihan mielenkiintoista kuulla mikä mielestäsi on kiusaamista? Se, että joku aloittaa ketjun, jossa kommentoi kuinka bloggaaja X:n hattu asukuvissa on mauton ei ole kiusaamista. Jos tähän sitten muut yhtyvät, että totta tosiaan olipa tämä turkissomisteinen hattu mauton niin se ei edelleenkään ole kiusaamista.

Ei ole mikään uusi asia, että" julkiset henkilöt" kiinnostuvat, vielä vähemmän ihmettelevämpää se on henkilöiden kohdalla, jotka jakavat omaa yksityiselämäänsä. Fakta on se, että monia kiinnostaa sosiaaliporno. MIksi esim. Seiska- lehti on ollut toiminnassa yli 20 vuotta tai miksi monet tosi-tv:t ovat kiinnostavia. Siksi koska ihmiset ovat uteliaita. Julkisesti elämäänsä avavilla on luonnollisesti hieman korkeampi kynnys mitä tulee heistä keskusteluun. Jos katsoo esim. tubaajia ym. jotka ovat tällä hetkellä yhtä suosittuja nuorten keskuudessa kuin blogit sillon 2010- luvun alussa. Sielläkin monet suosituimmat tai ainakin paljon klikkejä keräävät ovat näitä, jotka avautuvat omasta elämästään. Jos joku kritisoi sitä mitä itse tuot julkisuuteen niin tämä ei ole kiusaamista. Voi toki miettiä miksi katsot tai luet sellaista mistä et tykkää mutta oman mielipiteen ilmaiseminen ei ole automaattisesti kiusaamista. Kiusaamista on haukkuminen, solvaaminen ja perättömien levittely. Postauksen kritisointi tai  esim. turkiksien käytön ihmettely ei ole kiusaamista, vaan aivan normaalia ja jopa suotavaa keskustelua.

Mielestäni on kiusaamista aloittaa nettiin ketju, jossa kommentoi jonkun bloggaajan hattua mauttomaksi,, koska kukapa tuollaista ketjua aloittaisi muussa, kuin kiusaamistarkoituksessa.

Kukapa koulun pihalla sanoisi toiselle, että piposi on mauton tai takkisi ei sovi noiden kenkien kanssa, muussa kuin kiusaamis- ja mielenpahoittamistarkoituksessa.

Itse asiassa esimerkissä oli kyse turkishatusta. Mielestäni taas, jos bloggaja kokee netissä käytävän keskustelun omasta turkishatustaan kiusaamiseksi ja pahoittaa mielensä tästä, niin ehkä ammatinvalintaa voisi miettiä uudestaan. Jos oikeasti pahoittaa mielestä anonyymista kommentista koskien omaa turkista niin se julkisesti arvosteltavana olo ei välttämättä ole se paras vaihtoehto. En itsekään tällaista kommenttia tai ketjua aloittaisi, jossa arvostelin edes toisen asuja mutta aika ihmeelliseksi alkaa menemään oikeasti touhu, jos tätä verrataan koulukiusaamiseen. 

Klassinen esimerkki huonosta kommunikoinnista. Kirjoittaa yhtä, ja kun siihen vastataan, kertoo, että tarkoittikin itse asiassa ihan muuta ja kommentoi jatkokommentin siltä pohjalta, kuin edellinen kommentoija olisi tiennyt mitä oikeasti tarkoitettiin.

Älä nyt ota tätä kiusaamisena, vaan asiallisena kritiikkinä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osa on epäasiallista, mutta sellaisesta ei pääse koskaan täysin eroon,mielestäni aikuinen voi valita. Jos avaa jonkun blogin ja jatkaa sitä vuodesta toiseen, niin silloin tavallaan pitää kestää myös tietyt asiat. Itse en ikinä viitsisi pitää blogia enkä haluais   lukea paskaa .Monihan elää sillä, joten työssä on aina negapuolensa....

Mutta sepäs se, tuo asenne juuri aiheuttaa sitä kiusaamista: sun mielestä se on bloggaajan omaa syytä, että häntä kiusataan. Näin niitä kiusattuja aina syyllistetään niin koulu- kuin työelämässäkin.

Mullekin opettajat rehtoria myöten sanoi, että "olet niin herkkä, älä välitä, että sua kiusataan." Kyllä, menee tunteisiin, vaikken bloggajaa olekaan...

En ole aiempi kommentoija mutta ihan oikeasti vertaat bloggaajista käytäviä keskustelua koulukiusaamiseen? :-O Jos itse kirjoittaisin blogia niin kirjoittaisin vain niistä asioista, joista voisin käydä julkista keskustelua. Siis en kertoisi aroista asioista, jos pelkäisin, että nämä kääntyvät minua vastaan tai nettikeskusteluissa puitaisiin näitä asioita.  Jos itse kertoisin vaikka kuinka tapailen kuukauden sisään kymmennettä miestä ja hehkuttaisin irtoseksin perään. Jos tätä postausta sitten luettaisiin tuhansia kertoja ja tienaisin tällää lomarahat. Sen jälkeen vielä päivystäisin keskustelupalstoilla poistelemassa keskusteluja kyseisestä postauksesta ja arvostelisin kuinka minua kiustaan. Etkö näe mitään ristiriitaa tässä?

Ei voi hallita sitä miten muut ihmiset käyttäytyvät. Voit vain vaikuttaa siihen miten itse suhtaudut asioihin. Niihin nettikeskusteluihin ei ole pakko klikata ja blogiin ei ole pakko hyväksyä sopimattomia kommentteja. Eri asia perättömät juorut ym. mutta niistä voi varmasti viedä asian jo eteenpäin. Niin kauan kun blogi on julkinen ja sitä voi lukea ketä tahansa niin se on vain fakta, että kaikki eivät tule olemaan niitä hehkuttajia, koska näin ei "normaalissakaan elämässä" ole. Jos tuntuu rajulta, että omaa elämää riepotellaan niin ehkä ne rahat kannaattaa kääriä sitten jostakin muusta kuin oman elämän tuomisesta julkisesti esille.

Sanotko koulukiusatullekin, että mitä menet lukemaan luokan Whatsapp-ryhmän viestejä, joissa sinua kiusataan? Tai että ei sinun ole pakko kuunnella pilkkaa koulun käytävillä, sen kun pistät kuulosuojaimet. Kiusaaminen ei lopu, vaikka sille ummistaisi silmänsä.

Melkeinpä voisi jo sanoa, että oma kommenttisi on kiusaamista, kun väkisin haluat vääntää toisen sanoja ja verrata bloggaajien teksteistä keskustelua koulukiusaamisen ja siihen, että itse muka tukisin tällaista. Voin sanoa olevani aika empaattinen ihminen ja tunnen suurta myötätuntoa kaikkia kiusattuja kohtaan. Voin kuvitella kuinka monen kiusatun elämä voi olla vielä aikuisuudessakin haastavaa, kun kiusaaminen on jättänyt niin syvät arvet.

Sitten on tämä osa bloggaajien sakki ja näitä puolustava joukko, joka leimaa kaiken blogeja koskevan keskustelun kiusaamiseksi ja vertaa tätä koulukiusaamisen. Siis henkilöt, jotka elättävät itsensä yksityiselämästään kirjoittamisella. Tämä yksityiselämästä kirjoittaminen mahdollistaa monellekin bloggajalle hulppean elintason. Voidaan matkustella ja pitää lomaa silloin kun huvittaa ja saadaan vielä suurin osa tavaroista blogin kautta ilmaiseksi. Monet näistä hehuttavat upeaa elämää ja tekevät hyvin selväksi, että elämän eri osa-alueet on kunnossa. Eli aika hienoa siis. Eikö? Välillä voidaan provoistua lukijoille ja kirjoittaa suorastaan ala-arvoista tekstiä ja välillä taas halutaan osoittaa kuinka ollaan selkeästi lukijoiden yläpuolella. Edustetaan pinnallisia arvoja ja jos esim. tästä on jollakin kritisoitavaa tai keskusteltavaa, niin johan tulee bloggaajan puolelta kiusaamiskorttia. Mielestäni on suorastaan oksettavaa tämä bloggaajien kiusaamisen vertaaminen koulukiusaamiseen.  Eli voitko itse lopettaa sen nettikiusaamisen.

Ihan samoja perusteita ainakin kiusaajat esittävät toiminnalleen, on kyseessä nettikiusaus- tai koulukiusaaminen, joten kyllä minä ainakin näen tässä ihan saman käytösmallin. Haetaan syy siitä kohteesta, eikä oteta vastuuta omasta toiminnasta.

Olisi ihan mielenkiintoista kuulla mikä mielestäsi on kiusaamista? Se, että joku aloittaa ketjun, jossa kommentoi kuinka bloggaaja X:n hattu asukuvissa on mauton ei ole kiusaamista. Jos tähän sitten muut yhtyvät, että totta tosiaan olipa tämä turkissomisteinen hattu mauton niin se ei edelleenkään ole kiusaamista.

Ei ole mikään uusi asia, että" julkiset henkilöt" kiinnostuvat, vielä vähemmän ihmettelevämpää se on henkilöiden kohdalla, jotka jakavat omaa yksityiselämäänsä. Fakta on se, että monia kiinnostaa sosiaaliporno. MIksi esim. Seiska- lehti on ollut toiminnassa yli 20 vuotta tai miksi monet tosi-tv:t ovat kiinnostavia. Siksi koska ihmiset ovat uteliaita. Julkisesti elämäänsä avavilla on luonnollisesti hieman korkeampi kynnys mitä tulee heistä keskusteluun. Jos katsoo esim. tubaajia ym. jotka ovat tällä hetkellä yhtä suosittuja nuorten keskuudessa kuin blogit sillon 2010- luvun alussa. Sielläkin monet suosituimmat tai ainakin paljon klikkejä keräävät ovat näitä, jotka avautuvat omasta elämästään. Jos joku kritisoi sitä mitä itse tuot julkisuuteen niin tämä ei ole kiusaamista. Voi toki miettiä miksi katsot tai luet sellaista mistä et tykkää mutta oman mielipiteen ilmaiseminen ei ole automaattisesti kiusaamista. Kiusaamista on haukkuminen, solvaaminen ja perättömien levittely. Postauksen kritisointi tai  esim. turkiksien käytön ihmettely ei ole kiusaamista, vaan aivan normaalia ja jopa suotavaa keskustelua.

Mielestäni on kiusaamista aloittaa nettiin ketju, jossa kommentoi jonkun bloggaajan hattua mauttomaksi,, koska kukapa tuollaista ketjua aloittaisi muussa, kuin kiusaamistarkoituksessa.

Kukapa koulun pihalla sanoisi toiselle, että piposi on mauton tai takkisi ei sovi noiden kenkien kanssa, muussa kuin kiusaamis- ja mielenpahoittamistarkoituksessa.

Itse asiassa esimerkissä oli kyse turkishatusta. Mielestäni taas, jos bloggaja kokee netissä käytävän keskustelun omasta turkishatustaan kiusaamiseksi ja pahoittaa mielensä tästä, niin ehkä ammatinvalintaa voisi miettiä uudestaan. Jos oikeasti pahoittaa mielestä anonyymista kommentista koskien omaa turkista niin se julkisesti arvosteltavana olo ei välttämättä ole se paras vaihtoehto. En itsekään tällaista kommenttia tai ketjua aloittaisi, jossa arvostelin edes toisen asuja mutta aika ihmeelliseksi alkaa menemään oikeasti touhu, jos tätä verrataan koulukiusaamiseen. 

No mikset kertonut, että kyse oli turkishatusta. Vaikea keskustella, jos toinen kirjoittaa aidanseipäästää, mutta tarkoittaakin aitaa...

Se kyllä luki kommentissa.

Vierailija kirjoitti:

Mä en oikeastaan ymmärrä sitäkään että jos bloggaajan jokin kirjoitus on loukannut lukijaa, niin sinne pitäisi mennä sitten haukkumaan takaisin. Tai provosoivaan tekstiin pitää tarttua. Miksi pitäisi?

En tee niin "oikeassa elämässäkään" niin miksi toimintatapa muuttuu netissä? Jos törmään arjessa johonkin tyyppiin josta en pidä, niin tulen toimeen sen verran mitä täytyy ja en hakeudu enää hänen seuraansa. Provosoivia huutelijoita löytyy kyllä yöelämästä, mutta miksi tuhlaisin arvokasta aikaani tuollaisiin? Antaa provojen huudella.

Eli jos luen netissä blogia jonka kirjoitukset itseäni ärsyttävät tai tuntuu että bloggaaja on inhottava ihminen, niin suljen blogin enkä palaa. En hyökkää sitä vastaan ja lähde kisaan kumpi pystyy naljailemaan toiselle taidokkaammin.

Sitten eri asia jos bloggaajan kirjoitukset on täysin asiattomia, toisten kiusaamista, rasismia ja muutoin väärin, niihin varmasti puuttuisinkin kuten normaalistikin elämässä pyrin puuttumaan. (tosin aina en onnistu)

Tästä viestistä tajusin, että itse toimin blogien suhteen niin kuin toimin muutoinkin elämässä. Jos olen tekemisissä ihmisen kanssa, jonka mielipiteet ovat hyvin erilaisia kuin omani tai jonka kanssa en tule toimeen, ihan varmasti juttelisin tästä ystävilleni. Parhaimmassa tapauksessa hekin tuntevat henkilön, joten keskusteltavaa riittää.

Joidenkin mielestä tämä on varmasti kamalaa juoruamista. Itse en hauku muita ihmisiä, mutta tykkään keskustella ilmiöistä, elämänvalinnoista, erilaisuudesta. Ihan samaa kaipaan blogeja lukiessa: haluan kuulla ihmisten näkemyksiä asioihin.

Ei tätä mielestäni voi tehdä suoraan blogissa. Tai no, on bloggaajia, jotka sallivat enemmän keskustelua kommenteissa, mutta en minä halua usein kuulla lisää samalta ihmiseltä, joka on asiasta jo postauksen kirjoittanut, vaan juuri niiden muiden näkemyksiä kaipaan.

Tämä tietenkin tarkoittaa oikeaa rakentavaa keskustelua, ei pilkkaamista, vähättelyä, haukkumista. Harmittaa, kun täälläkin keskutelut usein menevät niin ilkeiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osa on epäasiallista, mutta sellaisesta ei pääse koskaan täysin eroon,mielestäni aikuinen voi valita. Jos avaa jonkun blogin ja jatkaa sitä vuodesta toiseen, niin silloin tavallaan pitää kestää myös tietyt asiat. Itse en ikinä viitsisi pitää blogia enkä haluais   lukea paskaa .Monihan elää sillä, joten työssä on aina negapuolensa....

Mutta sepäs se, tuo asenne juuri aiheuttaa sitä kiusaamista: sun mielestä se on bloggaajan omaa syytä, että häntä kiusataan. Näin niitä kiusattuja aina syyllistetään niin koulu- kuin työelämässäkin.

Mullekin opettajat rehtoria myöten sanoi, että "olet niin herkkä, älä välitä, että sua kiusataan." Kyllä, menee tunteisiin, vaikken bloggajaa olekaan...

En ole aiempi kommentoija mutta ihan oikeasti vertaat bloggaajista käytäviä keskustelua koulukiusaamiseen? :-O Jos itse kirjoittaisin blogia niin kirjoittaisin vain niistä asioista, joista voisin käydä julkista keskustelua. Siis en kertoisi aroista asioista, jos pelkäisin, että nämä kääntyvät minua vastaan tai nettikeskusteluissa puitaisiin näitä asioita.  Jos itse kertoisin vaikka kuinka tapailen kuukauden sisään kymmennettä miestä ja hehkuttaisin irtoseksin perään. Jos tätä postausta sitten luettaisiin tuhansia kertoja ja tienaisin tällää lomarahat. Sen jälkeen vielä päivystäisin keskustelupalstoilla poistelemassa keskusteluja kyseisestä postauksesta ja arvostelisin kuinka minua kiustaan. Etkö näe mitään ristiriitaa tässä?

Ei voi hallita sitä miten muut ihmiset käyttäytyvät. Voit vain vaikuttaa siihen miten itse suhtaudut asioihin. Niihin nettikeskusteluihin ei ole pakko klikata ja blogiin ei ole pakko hyväksyä sopimattomia kommentteja. Eri asia perättömät juorut ym. mutta niistä voi varmasti viedä asian jo eteenpäin. Niin kauan kun blogi on julkinen ja sitä voi lukea ketä tahansa niin se on vain fakta, että kaikki eivät tule olemaan niitä hehkuttajia, koska näin ei "normaalissakaan elämässä" ole. Jos tuntuu rajulta, että omaa elämää riepotellaan niin ehkä ne rahat kannaattaa kääriä sitten jostakin muusta kuin oman elämän tuomisesta julkisesti esille.

Sanotko koulukiusatullekin, että mitä menet lukemaan luokan Whatsapp-ryhmän viestejä, joissa sinua kiusataan? Tai että ei sinun ole pakko kuunnella pilkkaa koulun käytävillä, sen kun pistät kuulosuojaimet. Kiusaaminen ei lopu, vaikka sille ummistaisi silmänsä.

Melkeinpä voisi jo sanoa, että oma kommenttisi on kiusaamista, kun väkisin haluat vääntää toisen sanoja ja verrata bloggaajien teksteistä keskustelua koulukiusaamisen ja siihen, että itse muka tukisin tällaista. Voin sanoa olevani aika empaattinen ihminen ja tunnen suurta myötätuntoa kaikkia kiusattuja kohtaan. Voin kuvitella kuinka monen kiusatun elämä voi olla vielä aikuisuudessakin haastavaa, kun kiusaaminen on jättänyt niin syvät arvet.

Sitten on tämä osa bloggaajien sakki ja näitä puolustava joukko, joka leimaa kaiken blogeja koskevan keskustelun kiusaamiseksi ja vertaa tätä koulukiusaamisen. Siis henkilöt, jotka elättävät itsensä yksityiselämästään kirjoittamisella. Tämä yksityiselämästä kirjoittaminen mahdollistaa monellekin bloggajalle hulppean elintason. Voidaan matkustella ja pitää lomaa silloin kun huvittaa ja saadaan vielä suurin osa tavaroista blogin kautta ilmaiseksi. Monet näistä hehuttavat upeaa elämää ja tekevät hyvin selväksi, että elämän eri osa-alueet on kunnossa. Eli aika hienoa siis. Eikö? Välillä voidaan provoistua lukijoille ja kirjoittaa suorastaan ala-arvoista tekstiä ja välillä taas halutaan osoittaa kuinka ollaan selkeästi lukijoiden yläpuolella. Edustetaan pinnallisia arvoja ja jos esim. tästä on jollakin kritisoitavaa tai keskusteltavaa, niin johan tulee bloggaajan puolelta kiusaamiskorttia. Mielestäni on suorastaan oksettavaa tämä bloggaajien kiusaamisen vertaaminen koulukiusaamiseen.  Eli voitko itse lopettaa sen nettikiusaamisen.

Ihan samoja perusteita ainakin kiusaajat esittävät toiminnalleen, on kyseessä nettikiusaus- tai koulukiusaaminen, joten kyllä minä ainakin näen tässä ihan saman käytösmallin. Haetaan syy siitä kohteesta, eikä oteta vastuuta omasta toiminnasta.

Olisi ihan mielenkiintoista kuulla mikä mielestäsi on kiusaamista? Se, että joku aloittaa ketjun, jossa kommentoi kuinka bloggaaja X:n hattu asukuvissa on mauton ei ole kiusaamista. Jos tähän sitten muut yhtyvät, että totta tosiaan olipa tämä turkissomisteinen hattu mauton niin se ei edelleenkään ole kiusaamista.

Ei ole mikään uusi asia, että" julkiset henkilöt" kiinnostuvat, vielä vähemmän ihmettelevämpää se on henkilöiden kohdalla, jotka jakavat omaa yksityiselämäänsä. Fakta on se, että monia kiinnostaa sosiaaliporno. MIksi esim. Seiska- lehti on ollut toiminnassa yli 20 vuotta tai miksi monet tosi-tv:t ovat kiinnostavia. Siksi koska ihmiset ovat uteliaita. Julkisesti elämäänsä avavilla on luonnollisesti hieman korkeampi kynnys mitä tulee heistä keskusteluun. Jos katsoo esim. tubaajia ym. jotka ovat tällä hetkellä yhtä suosittuja nuorten keskuudessa kuin blogit sillon 2010- luvun alussa. Sielläkin monet suosituimmat tai ainakin paljon klikkejä keräävät ovat näitä, jotka avautuvat omasta elämästään. Jos joku kritisoi sitä mitä itse tuot julkisuuteen niin tämä ei ole kiusaamista. Voi toki miettiä miksi katsot tai luet sellaista mistä et tykkää mutta oman mielipiteen ilmaiseminen ei ole automaattisesti kiusaamista. Kiusaamista on haukkuminen, solvaaminen ja perättömien levittely. Postauksen kritisointi tai  esim. turkiksien käytön ihmettely ei ole kiusaamista, vaan aivan normaalia ja jopa suotavaa keskustelua.

Mielestäni on kiusaamista aloittaa nettiin ketju, jossa kommentoi jonkun bloggaajan hattua mauttomaksi,, koska kukapa tuollaista ketjua aloittaisi muussa, kuin kiusaamistarkoituksessa.

Kukapa koulun pihalla sanoisi toiselle, että piposi on mauton tai takkisi ei sovi noiden kenkien kanssa, muussa kuin kiusaamis- ja mielenpahoittamistarkoituksessa.

Itse asiassa esimerkissä oli kyse turkishatusta. Mielestäni taas, jos bloggaja kokee netissä käytävän keskustelun omasta turkishatustaan kiusaamiseksi ja pahoittaa mielensä tästä, niin ehkä ammatinvalintaa voisi miettiä uudestaan. Jos oikeasti pahoittaa mielestä anonyymista kommentista koskien omaa turkista niin se julkisesti arvosteltavana olo ei välttämättä ole se paras vaihtoehto. En itsekään tällaista kommenttia tai ketjua aloittaisi, jossa arvostelin edes toisen asuja mutta aika ihmeelliseksi alkaa menemään oikeasti touhu, jos tätä verrataan koulukiusaamiseen. 

Tuohan muuttaa asian, jos tarkoituksena siis on ottaa kantaa ensisijaisesti turkiksia vastaan, eikä mautonta hattua. Miksi, oi miksi ei voi heti kirjoittaa, mitä tarkoittaa, niin ei tulisi niin paljon turhia mielensäpahoittamisiakaan.

Seiskalehti on hyvä esimerkki julkisuuden sietokyvystä missä ruoditaan kaikki mahdollinen yksityinen lihomisesta laihtumiseen, asunnon koosta autoihin sekä sinkkuuteen/perhe/eroihin välillä välillä igkuvien tai blogien perusteella tehtyjä juttuja. Onko se kiusaamista vai julkisuuden kiroja?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en oikeastaan ymmärrä sitäkään että jos bloggaajan jokin kirjoitus on loukannut lukijaa, niin sinne pitäisi mennä sitten haukkumaan takaisin. Tai provosoivaan tekstiin pitää tarttua. Miksi pitäisi?

En tee niin "oikeassa elämässäkään" niin miksi toimintatapa muuttuu netissä? Jos törmään arjessa johonkin tyyppiin josta en pidä, niin tulen toimeen sen verran mitä täytyy ja en hakeudu enää hänen seuraansa. Provosoivia huutelijoita löytyy kyllä yöelämästä, mutta miksi tuhlaisin arvokasta aikaani tuollaisiin? Antaa provojen huudella.

Eli jos luen netissä blogia jonka kirjoitukset itseäni ärsyttävät tai tuntuu että bloggaaja on inhottava ihminen, niin suljen blogin enkä palaa. En hyökkää sitä vastaan ja lähde kisaan kumpi pystyy naljailemaan toiselle taidokkaammin.

Sitten eri asia jos bloggaajan kirjoitukset on täysin asiattomia, toisten kiusaamista, rasismia ja muutoin väärin, niihin varmasti puuttuisinkin kuten normaalistikin elämässä pyrin puuttumaan. (tosin aina en onnistu)

Tästä viestistä tajusin, että itse toimin blogien suhteen niin kuin toimin muutoinkin elämässä. Jos olen tekemisissä ihmisen kanssa, jonka mielipiteet ovat hyvin erilaisia kuin omani tai jonka kanssa en tule toimeen, ihan varmasti juttelisin tästä ystävilleni. Parhaimmassa tapauksessa hekin tuntevat henkilön, joten keskusteltavaa riittää.

Joidenkin mielestä tämä on varmasti kamalaa juoruamista. Itse en hauku muita ihmisiä, mutta tykkään keskustella ilmiöistä, elämänvalinnoista, erilaisuudesta. Ihan samaa kaipaan blogeja lukiessa: haluan kuulla ihmisten näkemyksiä asioihin.

Ei tätä mielestäni voi tehdä suoraan blogissa. Tai no, on bloggaajia, jotka sallivat enemmän keskustelua kommenteissa, mutta en minä halua usein kuulla lisää samalta ihmiseltä, joka on asiasta jo postauksen kirjoittanut, vaan juuri niiden muiden näkemyksiä kaipaan.

Tämä tietenkin tarkoittaa oikeaa rakentavaa keskustelua, ei pilkkaamista, vähättelyä, haukkumista. Harmittaa, kun täälläkin keskutelut usein menevät niin ilkeiksi.

Olen pääpiirteissään samaa mieltä.

Mutta pitäisi kuitenkin ehkä ottaa huomioon, että keskustelu julkisella nettipalstalla ei ole ihan sama asia, kuin kaveri- tai tuttavapiirissä juoruilu.

Itseäni ei esimerkiksi haittaa, kuinka voisikaan, jos minusta ilkeään sävyyn keskustellaan ns. selkäni takana, ellen tule siitä tietämään. Nettikeskustelussa on se puoli, että jos nimetyistä ihmisistä keskustellaan, niin silloin kohde, tai hänen läheisensä saattavat lukea itseään koskevan keskustelun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osa on epäasiallista, mutta sellaisesta ei pääse koskaan täysin eroon,mielestäni aikuinen voi valita. Jos avaa jonkun blogin ja jatkaa sitä vuodesta toiseen, niin silloin tavallaan pitää kestää myös tietyt asiat. Itse en ikinä viitsisi pitää blogia enkä haluais   lukea paskaa .Monihan elää sillä, joten työssä on aina negapuolensa....

Mutta sepäs se, tuo asenne juuri aiheuttaa sitä kiusaamista: sun mielestä se on bloggaajan omaa syytä, että häntä kiusataan. Näin niitä kiusattuja aina syyllistetään niin koulu- kuin työelämässäkin.

Mullekin opettajat rehtoria myöten sanoi, että "olet niin herkkä, älä välitä, että sua kiusataan." Kyllä, menee tunteisiin, vaikken bloggajaa olekaan...

En ole aiempi kommentoija mutta ihan oikeasti vertaat bloggaajista käytäviä keskustelua koulukiusaamiseen? :-O Jos itse kirjoittaisin blogia niin kirjoittaisin vain niistä asioista, joista voisin käydä julkista keskustelua. Siis en kertoisi aroista asioista, jos pelkäisin, että nämä kääntyvät minua vastaan tai nettikeskusteluissa puitaisiin näitä asioita.  Jos itse kertoisin vaikka kuinka tapailen kuukauden sisään kymmennettä miestä ja hehkuttaisin irtoseksin perään. Jos tätä postausta sitten luettaisiin tuhansia kertoja ja tienaisin tällää lomarahat. Sen jälkeen vielä päivystäisin keskustelupalstoilla poistelemassa keskusteluja kyseisestä postauksesta ja arvostelisin kuinka minua kiustaan. Etkö näe mitään ristiriitaa tässä?

Ei voi hallita sitä miten muut ihmiset käyttäytyvät. Voit vain vaikuttaa siihen miten itse suhtaudut asioihin. Niihin nettikeskusteluihin ei ole pakko klikata ja blogiin ei ole pakko hyväksyä sopimattomia kommentteja. Eri asia perättömät juorut ym. mutta niistä voi varmasti viedä asian jo eteenpäin. Niin kauan kun blogi on julkinen ja sitä voi lukea ketä tahansa niin se on vain fakta, että kaikki eivät tule olemaan niitä hehkuttajia, koska näin ei "normaalissakaan elämässä" ole. Jos tuntuu rajulta, että omaa elämää riepotellaan niin ehkä ne rahat kannaattaa kääriä sitten jostakin muusta kuin oman elämän tuomisesta julkisesti esille.

Sanotko koulukiusatullekin, että mitä menet lukemaan luokan Whatsapp-ryhmän viestejä, joissa sinua kiusataan? Tai että ei sinun ole pakko kuunnella pilkkaa koulun käytävillä, sen kun pistät kuulosuojaimet. Kiusaaminen ei lopu, vaikka sille ummistaisi silmänsä.

Melkeinpä voisi jo sanoa, että oma kommenttisi on kiusaamista, kun väkisin haluat vääntää toisen sanoja ja verrata bloggaajien teksteistä keskustelua koulukiusaamisen ja siihen, että itse muka tukisin tällaista. Voin sanoa olevani aika empaattinen ihminen ja tunnen suurta myötätuntoa kaikkia kiusattuja kohtaan. Voin kuvitella kuinka monen kiusatun elämä voi olla vielä aikuisuudessakin haastavaa, kun kiusaaminen on jättänyt niin syvät arvet.

Sitten on tämä osa bloggaajien sakki ja näitä puolustava joukko, joka leimaa kaiken blogeja koskevan keskustelun kiusaamiseksi ja vertaa tätä koulukiusaamisen. Siis henkilöt, jotka elättävät itsensä yksityiselämästään kirjoittamisella. Tämä yksityiselämästä kirjoittaminen mahdollistaa monellekin bloggajalle hulppean elintason. Voidaan matkustella ja pitää lomaa silloin kun huvittaa ja saadaan vielä suurin osa tavaroista blogin kautta ilmaiseksi. Monet näistä hehuttavat upeaa elämää ja tekevät hyvin selväksi, että elämän eri osa-alueet on kunnossa. Eli aika hienoa siis. Eikö? Välillä voidaan provoistua lukijoille ja kirjoittaa suorastaan ala-arvoista tekstiä ja välillä taas halutaan osoittaa kuinka ollaan selkeästi lukijoiden yläpuolella. Edustetaan pinnallisia arvoja ja jos esim. tästä on jollakin kritisoitavaa tai keskusteltavaa, niin johan tulee bloggaajan puolelta kiusaamiskorttia. Mielestäni on suorastaan oksettavaa tämä bloggaajien kiusaamisen vertaaminen koulukiusaamiseen.  Eli voitko itse lopettaa sen nettikiusaamisen.

Ihan samoja perusteita ainakin kiusaajat esittävät toiminnalleen, on kyseessä nettikiusaus- tai koulukiusaaminen, joten kyllä minä ainakin näen tässä ihan saman käytösmallin. Haetaan syy siitä kohteesta, eikä oteta vastuuta omasta toiminnasta.

Olisi ihan mielenkiintoista kuulla mikä mielestäsi on kiusaamista? Se, että joku aloittaa ketjun, jossa kommentoi kuinka bloggaaja X:n hattu asukuvissa on mauton ei ole kiusaamista. Jos tähän sitten muut yhtyvät, että totta tosiaan olipa tämä turkissomisteinen hattu mauton niin se ei edelleenkään ole kiusaamista.

Ei ole mikään uusi asia, että" julkiset henkilöt" kiinnostuvat, vielä vähemmän ihmettelevämpää se on henkilöiden kohdalla, jotka jakavat omaa yksityiselämäänsä. Fakta on se, että monia kiinnostaa sosiaaliporno. MIksi esim. Seiska- lehti on ollut toiminnassa yli 20 vuotta tai miksi monet tosi-tv:t ovat kiinnostavia. Siksi koska ihmiset ovat uteliaita. Julkisesti elämäänsä avavilla on luonnollisesti hieman korkeampi kynnys mitä tulee heistä keskusteluun. Jos katsoo esim. tubaajia ym. jotka ovat tällä hetkellä yhtä suosittuja nuorten keskuudessa kuin blogit sillon 2010- luvun alussa. Sielläkin monet suosituimmat tai ainakin paljon klikkejä keräävät ovat näitä, jotka avautuvat omasta elämästään. Jos joku kritisoi sitä mitä itse tuot julkisuuteen niin tämä ei ole kiusaamista. Voi toki miettiä miksi katsot tai luet sellaista mistä et tykkää mutta oman mielipiteen ilmaiseminen ei ole automaattisesti kiusaamista. Kiusaamista on haukkuminen, solvaaminen ja perättömien levittely. Postauksen kritisointi tai  esim. turkiksien käytön ihmettely ei ole kiusaamista, vaan aivan normaalia ja jopa suotavaa keskustelua.

Mielestäni on kiusaamista aloittaa nettiin ketju, jossa kommentoi jonkun bloggaajan hattua mauttomaksi,, koska kukapa tuollaista ketjua aloittaisi muussa, kuin kiusaamistarkoituksessa.

Kukapa koulun pihalla sanoisi toiselle, että piposi on mauton tai takkisi ei sovi noiden kenkien kanssa, muussa kuin kiusaamis- ja mielenpahoittamistarkoituksessa.

Itse asiassa esimerkissä oli kyse turkishatusta. Mielestäni taas, jos bloggaja kokee netissä käytävän keskustelun omasta turkishatustaan kiusaamiseksi ja pahoittaa mielensä tästä, niin ehkä ammatinvalintaa voisi miettiä uudestaan. Jos oikeasti pahoittaa mielestä anonyymista kommentista koskien omaa turkista niin se julkisesti arvosteltavana olo ei välttämättä ole se paras vaihtoehto. En itsekään tällaista kommenttia tai ketjua aloittaisi, jossa arvostelin edes toisen asuja mutta aika ihmeelliseksi alkaa menemään oikeasti touhu, jos tätä verrataan koulukiusaamiseen. 

Tässä tulikin esimerkki siitä, miksi itse näen aika monet blogikeskustelut lähempänä kiusaamista kuin asiallista kritiikkiä blogin sisällöstä: kaivellaan muistien kätköistä jotain vuosia vanhoja blogipostauksia kritisoitavaksi, vaikka kritiikkiä on varmasti esitetty myös silloin kun se oli ajankohtaista.

Vierailija kirjoitti:

Seiskalehti on hyvä esimerkki julkisuuden sietokyvystä missä ruoditaan kaikki mahdollinen yksityinen lihomisesta laihtumiseen, asunnon koosta autoihin sekä sinkkuuteen/perhe/eroihin välillä välillä igkuvien tai blogien perusteella tehtyjä juttuja. Onko se kiusaamista vai julkisuuden kiroja?

Sanoisin, että tuo on pääasiassa oma valinta. Enkä tällä tarkoita valintaa olla julkisuudessa, vaan valintaa tuoda tiettyjä elämän osa-alueita julkisuuteen. Kyllä Seiska tekee aika paljon yhteistyötä ”julkkisten” kanssa ja ihan suoraan maksaa heille matkoja ym. juttuja vastaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osa on epäasiallista, mutta sellaisesta ei pääse koskaan täysin eroon,mielestäni aikuinen voi valita. Jos avaa jonkun blogin ja jatkaa sitä vuodesta toiseen, niin silloin tavallaan pitää kestää myös tietyt asiat. Itse en ikinä viitsisi pitää blogia enkä haluais   lukea paskaa .Monihan elää sillä, joten työssä on aina negapuolensa....

Mutta sepäs se, tuo asenne juuri aiheuttaa sitä kiusaamista: sun mielestä se on bloggaajan omaa syytä, että häntä kiusataan. Näin niitä kiusattuja aina syyllistetään niin koulu- kuin työelämässäkin.

Mullekin opettajat rehtoria myöten sanoi, että "olet niin herkkä, älä välitä, että sua kiusataan." Kyllä, menee tunteisiin, vaikken bloggajaa olekaan...

En ole aiempi kommentoija mutta ihan oikeasti vertaat bloggaajista käytäviä keskustelua koulukiusaamiseen? :-O Jos itse kirjoittaisin blogia niin kirjoittaisin vain niistä asioista, joista voisin käydä julkista keskustelua. Siis en kertoisi aroista asioista, jos pelkäisin, että nämä kääntyvät minua vastaan tai nettikeskusteluissa puitaisiin näitä asioita.  Jos itse kertoisin vaikka kuinka tapailen kuukauden sisään kymmennettä miestä ja hehkuttaisin irtoseksin perään. Jos tätä postausta sitten luettaisiin tuhansia kertoja ja tienaisin tällää lomarahat. Sen jälkeen vielä päivystäisin keskustelupalstoilla poistelemassa keskusteluja kyseisestä postauksesta ja arvostelisin kuinka minua kiustaan. Etkö näe mitään ristiriitaa tässä?

Ei voi hallita sitä miten muut ihmiset käyttäytyvät. Voit vain vaikuttaa siihen miten itse suhtaudut asioihin. Niihin nettikeskusteluihin ei ole pakko klikata ja blogiin ei ole pakko hyväksyä sopimattomia kommentteja. Eri asia perättömät juorut ym. mutta niistä voi varmasti viedä asian jo eteenpäin. Niin kauan kun blogi on julkinen ja sitä voi lukea ketä tahansa niin se on vain fakta, että kaikki eivät tule olemaan niitä hehkuttajia, koska näin ei "normaalissakaan elämässä" ole. Jos tuntuu rajulta, että omaa elämää riepotellaan niin ehkä ne rahat kannaattaa kääriä sitten jostakin muusta kuin oman elämän tuomisesta julkisesti esille.

Sanotko koulukiusatullekin, että mitä menet lukemaan luokan Whatsapp-ryhmän viestejä, joissa sinua kiusataan? Tai että ei sinun ole pakko kuunnella pilkkaa koulun käytävillä, sen kun pistät kuulosuojaimet. Kiusaaminen ei lopu, vaikka sille ummistaisi silmänsä.

Melkeinpä voisi jo sanoa, että oma kommenttisi on kiusaamista, kun väkisin haluat vääntää toisen sanoja ja verrata bloggaajien teksteistä keskustelua koulukiusaamisen ja siihen, että itse muka tukisin tällaista. Voin sanoa olevani aika empaattinen ihminen ja tunnen suurta myötätuntoa kaikkia kiusattuja kohtaan. Voin kuvitella kuinka monen kiusatun elämä voi olla vielä aikuisuudessakin haastavaa, kun kiusaaminen on jättänyt niin syvät arvet.

Sitten on tämä osa bloggaajien sakki ja näitä puolustava joukko, joka leimaa kaiken blogeja koskevan keskustelun kiusaamiseksi ja vertaa tätä koulukiusaamisen. Siis henkilöt, jotka elättävät itsensä yksityiselämästään kirjoittamisella. Tämä yksityiselämästä kirjoittaminen mahdollistaa monellekin bloggajalle hulppean elintason. Voidaan matkustella ja pitää lomaa silloin kun huvittaa ja saadaan vielä suurin osa tavaroista blogin kautta ilmaiseksi. Monet näistä hehuttavat upeaa elämää ja tekevät hyvin selväksi, että elämän eri osa-alueet on kunnossa. Eli aika hienoa siis. Eikö? Välillä voidaan provoistua lukijoille ja kirjoittaa suorastaan ala-arvoista tekstiä ja välillä taas halutaan osoittaa kuinka ollaan selkeästi lukijoiden yläpuolella. Edustetaan pinnallisia arvoja ja jos esim. tästä on jollakin kritisoitavaa tai keskusteltavaa, niin johan tulee bloggaajan puolelta kiusaamiskorttia. Mielestäni on suorastaan oksettavaa tämä bloggaajien kiusaamisen vertaaminen koulukiusaamiseen.  Eli voitko itse lopettaa sen nettikiusaamisen.

Mihin se empaattisuutesi unohtuu silloin, kun on kyse bloggaajista?

Vierailija kirjoitti:

Seiskalehti on hyvä esimerkki julkisuuden sietokyvystä missä ruoditaan kaikki mahdollinen yksityinen lihomisesta laihtumiseen, asunnon koosta autoihin sekä sinkkuuteen/perhe/eroihin välillä välillä igkuvien tai blogien perusteella tehtyjä juttuja. Onko se kiusaamista vai julkisuuden kiroja?

Siis mikä? Seiskan jutut?

Jos ne ovat loukkaavia ja ilkeitä, niin ei kai niitä oikein mitenkään voi puolustella. Muuten kuin kaupalliselta kannalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en oikeastaan ymmärrä sitäkään että jos bloggaajan jokin kirjoitus on loukannut lukijaa, niin sinne pitäisi mennä sitten haukkumaan takaisin. Tai provosoivaan tekstiin pitää tarttua. Miksi pitäisi?

En tee niin "oikeassa elämässäkään" niin miksi toimintatapa muuttuu netissä? Jos törmään arjessa johonkin tyyppiin josta en pidä, niin tulen toimeen sen verran mitä täytyy ja en hakeudu enää hänen seuraansa. Provosoivia huutelijoita löytyy kyllä yöelämästä, mutta miksi tuhlaisin arvokasta aikaani tuollaisiin? Antaa provojen huudella.

Eli jos luen netissä blogia jonka kirjoitukset itseäni ärsyttävät tai tuntuu että bloggaaja on inhottava ihminen, niin suljen blogin enkä palaa. En hyökkää sitä vastaan ja lähde kisaan kumpi pystyy naljailemaan toiselle taidokkaammin.

Sitten eri asia jos bloggaajan kirjoitukset on täysin asiattomia, toisten kiusaamista, rasismia ja muutoin väärin, niihin varmasti puuttuisinkin kuten normaalistikin elämässä pyrin puuttumaan. (tosin aina en onnistu)

Tästä viestistä tajusin, että itse toimin blogien suhteen niin kuin toimin muutoinkin elämässä. Jos olen tekemisissä ihmisen kanssa, jonka mielipiteet ovat hyvin erilaisia kuin omani tai jonka kanssa en tule toimeen, ihan varmasti juttelisin tästä ystävilleni. Parhaimmassa tapauksessa hekin tuntevat henkilön, joten keskusteltavaa riittää.

Joidenkin mielestä tämä on varmasti kamalaa juoruamista. Itse en hauku muita ihmisiä, mutta tykkään keskustella ilmiöistä, elämänvalinnoista, erilaisuudesta. Ihan samaa kaipaan blogeja lukiessa: haluan kuulla ihmisten näkemyksiä asioihin.

Ei tätä mielestäni voi tehdä suoraan blogissa. Tai no, on bloggaajia, jotka sallivat enemmän keskustelua kommenteissa, mutta en minä halua usein kuulla lisää samalta ihmiseltä, joka on asiasta jo postauksen kirjoittanut, vaan juuri niiden muiden näkemyksiä kaipaan.

Tämä tietenkin tarkoittaa oikeaa rakentavaa keskustelua, ei pilkkaamista, vähättelyä, haukkumista. Harmittaa, kun täälläkin keskutelut usein menevät niin ilkeiksi.

Olen pääpiirteissään samaa mieltä.

Mutta pitäisi kuitenkin ehkä ottaa huomioon, että keskustelu julkisella nettipalstalla ei ole ihan sama asia, kuin kaveri- tai tuttavapiirissä juoruilu.

Itseäni ei esimerkiksi haittaa, kuinka voisikaan, jos minusta ilkeään sävyyn keskustellaan ns. selkäni takana, ellen tule siitä tietämään. Nettikeskustelussa on se puoli, että jos nimetyistä ihmisistä keskustellaan, niin silloin kohde, tai hänen läheisensä saattavat lukea itseään koskevan keskustelun.

Olen samaa mieltä, että julkisuus tuo asiaan uuden ulottuvuuden verrattuna kaverien kanssa jutteluun. Tosin julkisuuselementin asiaan tuo jo bloggaaja itse, enkä ihan tiedä, miten asia tulisi ratkaista.

Mielestäni kuitenkin pitäisi olla ok keskustella bloggaajien itse julkisuuteen tuomista asioista julkisesti.

Vierailija kirjoitti:

Seiskalehti on hyvä esimerkki julkisuuden sietokyvystä missä ruoditaan kaikki mahdollinen yksityinen lihomisesta laihtumiseen, asunnon koosta autoihin sekä sinkkuuteen/perhe/eroihin välillä välillä igkuvien tai blogien perusteella tehtyjä juttuja. Onko se kiusaamista vai julkisuuden kiroja?

MIelestäni siinäkin ja muissakin viihdelehdissä on kuitenkin eroteltu nämä "kohujulkkikset" ja henkilöt, jotka ovat työnsä puolesta julkkiksia, eivätkä ole avanneet yksityiselämäänsä. Välillä tulee yksityisyyttään tarkemmin varjelluilta julkkiksista joitakin juoruja esiin esim. "salasuhteesta" mutta kyllä nämä jutut kuitenkin aika nopeasti kuolee. Sitten on erikseen nämä, jotka ovat julkisuuden takia julkisuudessa, jolloin heidän kohdallaan se julkaisukynnyskin on pienempi.

En nyt sano, että Sieppi on pelkästään julkisuuden takia julkisuudessa mutta hyvä esimerkki kesältä, kun hän arvosteli kovin sanoin mediaa ja muta ulkopuolisia, jotka ovat niin kiinnostuneita hänen ja Roopen suhteesta, että ei välittäisi kuulla mitään pettämisspekulaatioita. Ymmärrettävää toki. Mutta ymmärrettävää myös, että henkilö, joka tienaa ns. yksityiselämällään, julkaisee usein kuvia parisuhteestaan ja matkoistaan niin tottakai ne negatiivisetkin asiat silloin kiinnostaa. Muistan kun Iltapäivälehtien kommenttiosio oli silloin täynnä vastaavia kommentteja, että julkisuudesta ei voi saada vain niitä hyviä puolia. Sama pätee bloggajiin, jos valitset sen tien, että tienaat omasta elämästä päivittämisellä niin siinä tulee negativiset ilmiöt mukana.