Aion laittautua ja kävellä korkokengissä sittenkin kun saan lapsen

Käytin korkkareita, kun poikani oli vauva ja taapero. Ja käytän edelleen, olen 67 v.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

28v. ja ”vieläkin” 😂 Sano tuo sitten kun olet 70v., silloin voit kehua _vieläkin_ käyttäväsi korkkareita.

Nolottaako kun huomaat että ymmärsit aloituksen väärin?

Auts, ei se mitään. Ens kerralla sit paremmin 😂

Hehe. Ok.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on neljä lasta, osa jo aikuisia, ja vieläkin laittaudun ja käytän korkokenkiä, silloin kun haluan. Tyhmää kyllä käyttää korkokenkiä aina ja kaikkialla.

Näin on. Eräs tuttavani aikoi ruveta lenkkeilemään mutta ei pystynyt pitää lenkkareita kun jalat olivat muotoutuneet korkkareitten mukaisiksi. Sattui liikaa.

Kerran olin ulkomailla eräässä porukassa ja mentiin illalla syömään. Kaikilla muilla oli kunnon kengät mutta yksi taiteili mukulakivikaduilla korkkareissa .

Yhden piti taluttaa häntä kun ei vaan pystynyt kävellä siellä muuten.

Naurettavalta näytti ainoastaan.

Saat yhä edelleen pukeutua miten haluat. Siitä ei kuitenkaan jaeta mitaleita, joten ihan puhtaasti oma valinta.

No sitten laitat ja laittaudut.

Mitäs sitä etukäteen täällä toitottelet.

Pilaat vain sillä yllätyksen.

Minäkin aioin. Raskausvaatteet valitsin tarkasti, tilasinpa vielä useamman näytin yöpuvun kun en sairaalan säkkejä halunnut käyttää synnytysreissulla. Käytin samoja korollisia saappaita kuten ennenkin, kunnes toisiksi viimeisellä raskausviikolla harmikseni vain lenkkarit mahtuivat turvotukselta jalkaan.

Sitten lapsi syntyi ja kaikki muuttui: koko reissun aikana en edes muistanut niitä nättejä yöpaitoja kassissa odottamassa, olin vaan tyytyväinen kun aina sai hakea uuden vaaleanpunaisen teltan kaapista eikä tarvinnut varoa veritahroja. Ja kun tultiin kotiin, ei lapsi antanut minun olla hetkeäkään itsekseni. Silloin kun mies otti pikkuisen hoitoonsa, ei tullut mieleenkään juosta peilin eteen laittautumaan vaan käytin ajan nukkumiseen ja suihkussa käyntiin tai muuhun yhtä hohdokkaaseen.

Meni jonkin aikaa, paikat alkoi vähän palautua synnytyksestä. Innoissani meikkasin, valitsin nätin mekon ja laitoin tukan ensimmäisiin mammatapaamisiin. Perillä kaikki muut olivat verkkareissa, kumisaappaissa ja meikittä, tunsin itseni hieman hölmöksi. Jossain vaiheessa vauva puklasi mekolleni. Paluumatkalla alkoi sataa, vaatteet oli litimärkiä sateenvarjosta huolimatta ja kengät täynnä vettä. Pari seuraavaa kertaa ulos lähtiessä vielä yritin laittautua, mutta pian se alkoi tuntua jotenkin turhalta. Vauva täytti 3 kk ja järkyttävä hiustenlähtö alkoi, nyt surkean ohutta tukkaa ei saa nätisti millään taikatempulla joten parempi vaan sitoa piiloon taakse, toivottavasti edes joskus kasvaa takaisin.

Nyt mulla on kumisaappaat vaunulenkillä kun sataa, toppatakki tai sadetakki päällä säästä riippuen, tukkaa en laita tai meikkaa sillä kukapa sitä näkisi jos ei pikkuista ja muita mammoja lasketa. Ehkä sitten joskus kun palaan taas töihin, nyt mennään näin ankean käytännöllisesti.

Minä olen 40 v kolmen lapsen äiti, eikä minulla nähdä korkkareita enää ikinä. Raskaudet toivat mukanaan vaivaisenluut.

Ja jos ihan rehellisiä ollaan, enpä haluaisikaan olla korkkareissa siellä hiekkalaatikolla. Olen mieluummin se lenkkariäiti, joka juoksee hippaa lastensa kanssa hymyssä suin ja tukka ponnarilla.

Kyllä minäkin ensimmäisen raskausajan laittauduin ja kuljin korollisissa kengissä. Osaksi sen takia että olin asiakaspalvelutyössä. Jos tiedän että olen koko päivän kotona ja käyn korkeintaan kävelyllä en näe syytä laittautua. Nyt asumme niin maalla etten todellakaan pukeudu kotona tai omassa pihassa ollessa muuten kun käytännöllisesti, syksyllä paljon saappaissa. On minulla edelleen pääsääntöisesti korolliset kengät jos johonkin kotipiiriä kauemmas lähdetään, se on ihan tottumus kysymys. Nyt rv. 33 ja ensimmäinen lapsi 1v3kk enkä näe syytä vaihtaa kenkiä. Mutta jotta oikein jaksan laittautua niin pitää olla jotain juhlaa tai vastaavaa. Johan tuo muuten vaan meikkaaminen maksaakin kamalasti ja iltaisin olen niin poikki että harmittaisi alkaa meikkejä pois pesemään. Hampaiden pesu on riittävän rankkaa.

TIlanteen mukaan. En silti ole näyttänyt seinästä repäistyltä edes kotona, aina on vähintään hiukset puhtaat ja laitetut. Korkkareita olen käyttänyt joka päivä töissä ja juhlissakin tietty. Tänään viimeksi korkeakorkoiset nilkkurit kun olin kaupungilla. Kumisaappaat sitten hiekkalaatikolla ja crocsit puutarhatöissä.

4 lasta.

Kiitos tiedosta.

Oikein! Naisellinen ja itsestään huolta pitävä vaimo on taivaan lahja miehelle. Annoin sinulle yläpeukun, sillä pidän asenteestasi.

Tää on varmaan kaikkein eniten kuultu uhkaus esikoisten vanhemmilta, kaikki niin uniikkeja omassa hehkeydessään. ;)

Minä aina ihmettelin äitiä joka oli aina todella vahvoissa meikeissä leikkipuistossa, mutta kerran näin sen ilman ja ymmärsin. Joillekin meikki todellakin tekee ihmeitä.

Vierailija kirjoitti:

Oikein! Naisellinen ja itsestään huolta pitävä vaimo on taivaan lahja miehelle. Annoin sinulle yläpeukun, sillä pidän asenteestasi.

Kai sinä ostat omalle vaimolle tarpeeksi vaatteita vauva-aikaa varten? Muutama asukokonaisuus ei riitä, jos vauva pulauttelee äidin päälle monta kertaa vuorokaudessa. Ei ne nätitkään vaatteet ole nättejä, jos ne on täynnä pulautustahroja ja haisee oksennukselle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hahahaa. Tuulipuku ja haisaappaat ne kohta sinullakin on päällä, vaikka kuinka uhoaisit muuta.

Miksi olisi? Ei äidiksi tuleminen edellytä kaiken tyylitajun menettämistä. Tottakai tilanteen ja olosuhteiden mukaan on hyvä osata pukeutua, mutta kyllä äiditkin saavat näyttää nätiltä. Oma äitini edustaa ilmeisesti kanssasi samaa koulukuntaa, ja hän usein kommentoi minun pukeutumistani (esim. korkkarit ja farkut) että "miten sä nyt tollai, äiti-ihminen". Siinähän paheksuu, mä haluan tuntea oloni omakseni.

Ahaa? Sinä haluat näpäyttää äitiäsi! "Siinähän paheksuu, minä kyllä kävelen korkkareilla!"

Ja saathan sinä kävellä ja huulipunaa saat panna ihan niin paljon kuin haluat! Näin pienen lapsen äitinä huvitun tietenkin suunnattomasti kaikista näistä "kun mun lapseni syntyy, niin MINÄ AION sitä ja tätä" tai "kun mun lapseni syntyy, niin MINÄ EN SITTEN IKINÄ sitä tai tätä".

"Minusta ei sitten KOSKAAN tule SELLAISTA ÄITIÄ".

Niin niin. Niinhän me kaikki.

Minä käytin harvoin korkkareita ennen lastakaan, eikä laittautuminen tai vaatteet ole koskaan olleet minulle järin mielenkiintoisia. Kyllä nyt peiliin vilkaisen ennen kuin ulos lähden, mutta itselleni nämä asiat eivät olleet kovin merkityksellisiä ennen äidiksi tuloakaan. Ei näistä mitään äitiyspisteitä jaeta, jokainen kulkekoon kuten haluaa.

Kannustan ehdottomasti pitämään mukana vauva-arjessa sellaisia toimintamalleja, jotka tuovat itselle hyvää mieltä ja jaksamista. Joillekin se voi olla korkkarit ja laittautuminen, toiselle jokin muu.

Tiedätkö, mikä on vielä parempaa?

Annat lapsesi laittaa sinun meikit ja tukan! Meidänkin 3-vuotias on jo tosi taitava laittamaan hiuspinnejä päähäni ja haluaisi kovasti myös auttaa meikkien kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Moni kaveri on jämähtänyt verkkarit ja rasvainen tukka-linjalle lapsen saatuaan. Itse olen nyt rv 28 ja kuljen vieläkin koroissa.

Ihan vapaasti vaan. Siihen sinulla on oikeus, mutta myös kavereillasi on oikeus kulkea sellaisissa asuissa kuin he haluavat tai kuinka heidän aikansa ja voimavaransa riittävät.

Itselläni ei ollut mitään agendaa korkojen suhteen. Kävelin kyllä raskausaikana viimeiseen asti korkokengillä, koska minulla ei ollut turvotusta tai selkä tai liitoskipuja. Lapsen kanssa korkokengät jotenkin jäi. Ehkä kävelymatkat piteni ja kävelyalustat muuttui pehmeämmäksi esim. nurmikot. Ja siinä vaiheessa moni muu asia meni korkokenkien edelle, kuten käytännöllisyys ja huolettomuus ja arjen helpottaminen.