Lue keskustelun säännöt.
Aktiivimalli loukkaa yleistä oikeustajua – siksi se sai vastaansa kansanliikkeen
05.01.2018 |
PÄÄMINISTERI Juha Sipilän (kesk) hallitus koki yhden ikävimmistä yllätyksistään, kun vuodenvaihteessa voimaan tullut työttömyysturvan aktiivimalli sai vastaansa kansanliikkeen. Vain pari viikkoa sitten hyväksyttyä lakia vastustava kansalaisaloite on koonnut jo satatuhatta allekirjoitusta.
Hallitus ei tainnut tietää, mitä tuli tehneeksi. Jos olisi tiennyt, se ei olisi yllättynyt. Suomalaisten oikeudentunto on herkkä. Aktiivimalli rankaisee työttömiä asioista, joihin he eivät voi vaikuttaa. Siksi se loukkaa muidenkin kuin työttömien oikeustajua.
Tarkoitus oli varmaankin hyvä – kuten on lähes kaikilla huonoilla päätöksillä. On periaatteessa aina parempi, että työtön yrittää aktiivisesti kohentaa tilannettaan sen sijaan, että jäisi löhöämään tukien varaan.
On hyvä, jos työllisyyttä saadaan parannetuksi. Virkamiehet ovat laskeneet, että aktiivimalli työllistäisi 8 000 kansalaista. Sitä sopii epäillä. Todennäköisesti uutta työtä tulee enemmän byrokraateille kuin työttömille.
AKTIIVIMALLI HEIKENTÄÄ työttömän työttömyyskorvauksia, ellei hän kykene hankkimaan itselleen vähimmäismäärää palkkatyötä, yritystuloja tai osallistumaan työllistämistä edistäviin palveluihin. Heikennykset eivät ole suuria, mutta kun tulot ovat kyllin pienet, ovat pienetkin vähennykset suuria.
jatkuu ->
Kommentit (1)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mallin suurin heikkous on sen perustana oleva ihmis- ja maailmankuva. Ministerit – ja muu yläluokka – näyttävät ajattelevan, että työttömät – ja muut vähätuloiset – ovat eri ihmisrotua kuin ne, joilla on hyvä työpaikka ja palkka, varallisuutta ja asemaa. Hyväosaisia voidaan kannustaa palkitsemalla, huono-osaisia vain rankaisemalla. Tämä on uutta luokka-ajattelua sata vuotta luokkasodan jälkeen.
Ne jotka muutenkin työllistyvät helpoimmin, täyttävät helposti aktiivimallin ehdot. Vaikeinta se on niille, jotka vaikeimmin työllistyvät, osalle mahdotonta. Tukea he tarvitsevat, eivät rangaistuksia. Loppuun ajettu hevonen ei piiskaamalla virkuksi muutu.
TIETENKIN TYÖTTÖMIÄKIN on joka lähtöön. Kaikki eivät työllisty ikinä, osa ei edes halua. Työnantaja voi saada pelkän sähköpostin, jossa lukee vain, että haen auki olevaa työpaikkaa. Mukana ei ole tarkempia tietoja hakijasta, hänen koulutuksestaan, kokemuksestaan tai muustakaan. Tiedän tämän lähipiiristäni.
Tietenkään kukaan ei tällaisilla hakemuksilla työtä saa, eikä ole tarkoituskaan. Ne ovat silkka riesa. Siksi monet työnantajat varovatkin ilmoittamasta auki olevista työpaikoistaan työvoimatoimistoihin. Aktiivimallin ehkä paras puoli onkin, että siinä ei sentään pakoteta työtöntä tekemään tiettyä määrää työhakemuksia, kuten jossain vaiheessa kaavailtiin.
Nämä työnvälttelijät eivät anna oikeutta leimata kaikkia työttömiä. Useimmat heistä tekisivät työtä, jos sitä vain olisi.
Aktiivimallia eivät arvostele vain työttömät, oppositio ja ay-liike. Sen ongelmiin puuttui myös eduskunnan perustuslakivaliokunta. Se totesi, että työllistämispalveluita ei ole tarjolla tasaisesti ympäri maata, eikä työtön voi näin välttämättä täyttää lain tarkoittamaa aktiivisuusvaatimusta. Hallitus ei huomautuksesta piitannut.
MINULLE AKTIIVIMALLI tuo mieleen suomalaiskirjailijoista itselleni läheisimmän, Pentti Haanpään, ja hänen juttunsa Esa Kurkimaan elämys vuodelta 1933. Nyt ei eletä yleismaailmallista lamaa, vaan ripeää nousukautta. Silti nytkin ”maailma on tullut niin valmiiksi, että työtätekevät kädet joutuvat joutilaiksi”, ja asenteissakin on paljon samaa.
Esa on yksi lukemattomista maanteillä harhailevista jätkistä, joilta on loppunut työ ja leipä. Hän kysyy työtä kylän rikkaimmalta isännältä. ”Sinulla on siis totiset työhalut?” isäntä kysyy. Hänelläkään ei ole tarjota järkevää työtä, mutta hän palkkaa Esan kantamaan vettä ämpärillä kuopasta toiseen, mennen tullen. ”Mitään erityistä kiirettä ei tarvitse pitää, kunhan tuppi heiluu”.
Esa ryhtyy työhön, aluksi ahkerastikin, mutta pian hänen mieleensä hiipii vihastusta ja katkeruutta. ”Sillä häntä pilkataan, maan työvoimaa pilkataan”, kun hän tekee ”tällaista naurettavaa työtä”.
Isäntä palkkaa toisen jätkän huitelemaan ruoskalla paksua petäjähirttä, ”puutyömieheksi”.
Esa pyytää seuraavana aamuna palkkansa ja sanoo sietävänsä nälän ja kävelyn paremmin kuin tuollaisen työn. Puutyömies heiluttaa vielä sen päivän hevosruoskaa, muta seuraavana aamuna ei häntäkään nähdä enää työmaallaan.
”Voitiin huomauttaa, että työnkyselijöitä ovat monet, mutta harvassa heistä on oikein totista työnhalua”.
Ei toiminut 1930-luvun aktiivimalli, jos ei tämä nykyinenkään.
Kirjoittaja on kokenut politiikan toimittaja, joka on työskennellyt sanoma- ja aikakauslehdissä.
https://www.hs.fi/politiikka/art-2000005513618.html?utm_campaign=tf-HS&…