"Ei vaan jää säästöön mitään" - kuka opettaisi työssäkäyville aikuisille taloustaitoja?

Ymmärrän, että minimitoimeentulotuella elävä sanoo noin, tai opiskelija, mutta että 3000 e/kk bruttona tienaava lapseton työssäkäyvä. Minusta on ollut aika pysäyttävää huomata, että ihan oikeasti on kohtuullisen hyvin toimeentulevia työssäkäyviä, joilla ei muka ole varaa säästää penniäkään - ja sitten niitä säästöjä ei siis ole, ja joku pyykinpesukonehankinta joudutaan rahoittamaan kulutusluotolla.

Näillä, joilla mitään ei jää säästöön, on yleensä kuitenkin varaa huomattavan kauniiseen asuntoon huomattavan kivalla asuinalueella, kodin sisustamiseen, ripsenpidennyksiin, jatkuvaan ulkona syömiseen tai Woltilla tilailuun, kalliisiin harrastuksiin, merkkikosmetiikkaan ja -vaatteisiin ja joko autoiluun tai ihan päättömään taksilla ajeluun (siis melkein kirjaimellisesti sen erään teiniyoutubaajan "jos matka on pidempi kuin taksi niin otetaan taksi"-logiikalla).

Jos sinä tunnistat itsesi yllä olevasta kuvauksesta, niin miten sinä yksinkertaisesti uskallat elää niin, ettei sulla ole tonnin tai parin puskuria? Oletko koskaan miettinyt, mitä kaikkea rahaa vaativaa kurjaa (tai toisaalta tosi kivaa) elämässä voi tapahtua, ja miten paljon helpompaa elämä on, jos niiden asioiden vuoksi ei tarvitse valvoa öitä tai ottaa lainaa? Tai entäs sitä, miten kivaksi potiksi ihan jo joku 100 e/kk säästö muuttuu keskituottoisessa rahastossa vuosien mittaan?

Pahimmillaan nämä ovat vielä lapsiperheitä, jolloin se maksuvaran puute sinänsä OK-tuloisissa perheissä ei hankaloita vain ihmisen omaa elämää, vaan myös tilanteeseen viattoman lapsen.