Kaipaavatko tuntemanne Asperger-ihmiset perhettä/parisuhdetta?

Osa kaipaa ja osa ei.

Minun tuntemat kaikki kaipaa kyllä ja ovat niitä myös saaneet.

Osa kaipaa, osa ei. Assejakin on niin monenlaisia ja eri asteisia.

No parisuhde voisi olla ihan mukava, mikäli sopiva kumppani löytyisi. Mutta eipä minulla ole erityistä tarvetta tai kaipuuta sellaistakaan kohtaan, tulee jos on tullakseen. Mutta lapsia en voisi ikimaailmassa kuvittelevani hankkia, en vain jaksaisi sitä metelin ja vastuun määrää ja sitä, että pitää jatkuvasti laittaa muiden tarpeet etusijalle.

T: Asperger-henkilö

Joo parisuhde olisi kiva, ja jopa lapsia voisin mahdollisesti hankkia. Mutta sellaiseen tilanteeseen, että suhde päättyisi eroon lasten kanssa en haluaisi missään tilanteessa joutua.

Ainakaan lapsia en todellakaan kaipaa. Olen niin ääniyliherkkä, etten jaksaisi hetkeäkään sitä meteliä ja hälinää, joka lapsista lähtee.

En kaipaa. Viihdyn hyvin itsekseni ja omissa oloissani. Päin vastoin ärsyttäisi, jos joku toinen tulisi jatkuvasti keskeyttämään ja pyytämään tekemään jotain muuta. Ja ahdistaa se vastuu, jonka lastenkasvatus vaatii. Plus vielä aistiyliherkkyydet.

Jotkut kaipaa, jotkut ei.

Minä olen naimisissa, ollut jo yli 10 vuotta, lisäksi perheeseen kuuluu kissa. Lapsia en ole koskaan halunnut joten niitä en ole hankkinut. Näin on just hyvä.

t: toinen aspergerhenkilö

Itse as piirteinen ja en ennen oikein halunnut tai ollut varma, puoliso asperger ja samat mietteet ollut hänellä. Kuitenkin kun tavattiin niin perhehaaveet syttyi molemmilla. On vain ollut aina niin vääränlaisia kumppaneita molemmilla, nyt kun ollaan kuin kaksi marjaa, ei perhe ajatuksena tunnukaan niin vaikealta kuin olisi tuntunut neurotyypillisen ihmisen kanssa.

Mulla on mies ja kaksi lasta. Lapsista ainakin toinen on myös kirjolla. Suvussani kulkee tämä ja kyllä kaikilla ainakin parisuhde on.

Miehelläni on asperger ja hän on mitä parhain isä ja puoliso. Itse olen tuollainen yllämainittu "neurotyypillinen", toinen lapsista on hsp. Meillä on oikein tasapainoinen ja rakastava, mukava perhe-elämä.

Omista assituttavistani vähemmistössä ovat ainakin lapsia omaavat. Parisuhteessa olevia on jonkin verran, mutta kyllä aika moni on sinkkukin, osa vapaaehtoisesti, osa ei.

Tiedän asseja, joita ei voisi ikimaailmassa kuvitella vanhemmiksi ja vastaavasti myös sellaisia, jotka ovat tai olisivat mitä parhaita vanhempia. Asperger kun voi näkyä eri henkilöillä eri asteisena ja eri tavoin.

Olen vahvasti AS-piirteinen ja parisuhteessa.

Osa asseista on kyllä niin joustamattomia, rutiineista riippuvaisia, itsekeskeisiä, helposti väsyviä ja/tai aistiyliherkkiä, että heidän on parempi olla hankkimatta lapsia eivätkä he välttämättä niitä kaipaakaan. Mutta osa, varsinkin lievemmistä tapauksista, voi hyvinkin olla mitä parhaimpia vanhempia.

Itse olen aspergermies, enkä ole ollut koskaan seurustelu-/parisuhteessa, enkä sellaista ole koskaan osannut kaivatakaan. Viihdyn luultavasti aika hyvin itsekseni, koska ei ole yhtään kaveriakaan ja muutenkin sosiaalinen elämä on aina ollut hyvin rajoittunutta. En siis tee, enkä ole oikein koskaan tehnytkään mitään sinkkuuteni lopettamiseksi.

Kaipaisin kyllä naisilta ainakin joskus seksiä, mutta sen pitäisi tapahtua ulkonäöltään ja iältään riittävän haluttavan kumppanin kanssa. Ongelma vaan on siinä, etteivät seksuaalisesti haluttavat naiset käytännössä koskaan tee minulle seksitarjouksia. Itse en taas ole halukas tekemään naisille aloitteita, koska koen mahdolliset pakit (jotka naisten tekeminä ovat yleensä hyvin tylyjä ja mieltäalentavia) lähes mahdottomina kestää, ja koska omalle kiihottumiselleni on tärkeää nimenomaan se naisen taholta tapahtuva aloitteellisuus ja spontaani seksuaalinen mielenkiinto.

Tiedä sitten, paljonko seksuaalisia aloitteita kaikkein keskiverroin mies voi ylipäätään saa, vai onnistuuko sellaiselta kuinka hyvin irtosuhteet ylipäätään.  Paljon miehet ainakin valittavat naisten epäaloitteellisuutta, hiovat iskutaktiikoita jne. On muuten hyvä kysymys, että sitoutuisiko miesten enemmistö ollenkaan naisiin pidemmäksi ajaksi, mikäli irtoseksiä olisi riittävän paljon saatavilla. Se on kysymys, johon en itse osaa antaa vastausta empiiristen todisteiden puutteesta ja aiheesta saatava datakin lähinnä hajanaisia ja keskenään ristiriitaisia tiedon sirpaleita.

Kai heilläkin on eri vaiheita elämässään. Halutaan sinkkuutta ja sitten perhettä.

Toiset kaipaavat, toiset eivät.

Toiset ovay sosiaalisilta taidoiltaan niin rajoittuneita, etteivät suhteita kykene solmimaan, vaikka haluaisivat. Vaikka olisivat älykkäitä, työelämässä jne....

Olen vahvasti AS-piirteinen, lapsistani osa on autismin kirjolla.

Arvostan kovasti avioliittoani.

En ole hyvä solmimaan suhteita, eikä minua ole naiset montaa kertaa elämäni aikana lähestyneet.

Eivät edes silloin, kun elämässäni oli vaihe, jolloin kävin baarissa pari-kolme kertaa viikossa.

Onneksi tuo yksi lähestyi 😁

Kyllä kaipaa parisuhdetta ja perhettä. Toki viihtyy silti itsekseenkin ja omissa harrasteissaan. En ymmärrä, miten nuo sulkisivat toisensa pois?

Vierailija kirjoitti:

Kyllä kaipaa parisuhdetta ja perhettä. Toki viihtyy silti itsekseenkin ja omissa harrasteissaan. En ymmärrä, miten nuo sulkisivat toisensa pois?

Silloin jos viimeksimainitut tarpeet ovat kyllin voimakkaita, ne voivat sulkea perhe-elämän pois.