Mitä tehdä, kun kumpikin odottaa, että toinen ottaa eron?

Vierailija kirjoitti:

Meillä ihan sama tilanne. Erona se, että mä olen avautunut ja kertonut mikä suhteessa mättää. Mies ei puhu mitään eikä anna mitään selkeää vastausta välinpitämättömälle, etääntyneelle käytökselleen.sanoo kuitenkin että rakastaa minua.

Välit on ihan kiristyneet koko ajan, toisessa ei siedä mitään ja arki ei siksi suju.todellinen läheisyys, pusut ,kosketukset kuolleet jo aikoja sitten. Minä olen yrittänyt puhua, mutta en saa mitään takaisin.

Tuntuu ,että puoliso odottaa, että minä ehdotan sitä eroa. Odotan lähinnä että mies löytää toisen naisen .

Meillä täsmälleen sama tilanne!

Olen yrittänyt keskustella monta kertaa, mutta mies yksinkertaisesti kieltäytyy. Olen kertonut, mikä minun mielestäni on vialla ja kysynyt mieheltä, miten hän toivoisi minun muuttavan käytöstäni tai olisiko jotain, mitä voisin omalla toiminnallani tehdä parantaakseni suhdetta.

Mies kieltäytyy puhumasta, välillä sanoo, että minä en ole tehnyt mitään väärää ja myöntää, että ongelmat johtuvat hänen käytöksestään, mutta ei suostu keskustelemaan tai selvittämään asioita. Eikä muuta käytöstään, vaan sama meno jatkuu. Ei kuitenkaan tahdo erota ja raivoaa ja alkaa ilkeäksi, jos minä yritän puhua erosta. Läheisyyttä ei ole, emme vietä aikaa yhdessä tai puhu mistään. Mies yrittää joskus tehdä seksialoitteita käymällä suoraan asiaa (perseestä kiinni tai kädet housuihin), eikä tajua miksi en suostu vaikka olen sen hänelle selittänyt. En epäile hetkeäkään, etteikö mies yrittäisi tehdä minun ja lasten elämästä helvettiä jos ottaisin eron "yllättäen". Toivoisin niin paljon, että mies löytäisi toisen naisen ja jättäisi meidät.

Vierailija kirjoitti:

Ollaan me puhuttu, mutta ei kummallakaan ole sinniä sitä eroa ensimmäiseksi ottaa/lomaketta täyttää.

Minäkin lähinnä odotan, että mies löytää toisen. Sitten olisi hyvä syy se ero ottaa... Mies tuntuu odottavan minulta sitä samaa.

ap.

Eron voi ottaa yhdessä, ihan sama kenen nimi tulee paperiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ollaan me puhuttu, mutta ei kummallakaan ole sinniä sitä eroa ensimmäiseksi ottaa/lomaketta täyttää.

Minäkin lähinnä odotan, että mies löytää toisen. Sitten olisi hyvä syy se ero ottaa... Mies tuntuu odottavan minulta sitä samaa.

ap.

Niin, että toinen olisi sitten se pahis? Eikö olisi fiksua erota sopuisasti? Sanoa, että näin nyt vain kävi, kasvettiin erilleen, rakkautta ei ole jne.

Kaikkien ihmisten kanssa ei nyt vaan valitettavasti voi keskustella ja erota sopuisasti. Vaihtoehdot ovat joko odottaa sitä, että toinen lähtee, tai sitten kestää kaikki se raivo ja p**ka mitä toinen päättää sinun ja lasten niskoille kaataa. Kaikki ihmiset eivät ole kivoja ja sivistyneitä, ja jotkut näyttävät sen todellisen luonteensa vasta kun lapset on tehty ja puoliso tiukasti sidottu asuntolainoihin ynnä muihin.

Näille joilla ei mikään ole huonosti muuten, mutta keskinäinen yhteys on lakannut toimimasta, niin menkää parisuhdeterapialle. Siellä kun annatte tulla kaiken, sillä ajatuksella että ero tästä tulee kumminkin. Niin tulee oltua rehellinen ja puhuttua kaikki ne mitä olisi pitänyt puhua jo aikaa sitten. Siinä käy helposti ilmi, että molemmilla on ollut ihan väärä käsitys toistensa ajatuksista.

Vierailija kirjoitti:

Ollaan me puhuttu, mutta ei kummallakaan ole sinniä sitä eroa ensimmäiseksi ottaa/lomaketta täyttää.

Minäkin lähinnä odotan, että mies löytää toisen. Sitten olisi hyvä syy se ero ottaa... Mies tuntuu odottavan minulta sitä samaa.

ap.

Meillä oli tämä tilanne. Odotin, että mies löytää toisen tai pettää, että olisi jokin konkreettinen syy erota. Sitten se tapahtui, mies petti ja kertoi siitä. Ja kuinkas ollakaan, tilanne meni tapauksen jälkeen vielä vaikeammaksi: yhtäkkiä mies olikin sitä mieltä, että pettäessään ymmärsi, että oikeasti tahtookin olla juuri minun kanssani ja korjata kaikki ongelmat, joita meillä on. Minä ymmärsin lähteä, mutta mies ruikuttaa perään vieläkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä ihan sama tilanne. Erona se, että mä olen avautunut ja kertonut mikä suhteessa mättää. Mies ei puhu mitään eikä anna mitään selkeää vastausta välinpitämättömälle, etääntyneelle käytökselleen.sanoo kuitenkin että rakastaa minua.

Välit on ihan kiristyneet koko ajan, toisessa ei siedä mitään ja arki ei siksi suju.todellinen läheisyys, pusut ,kosketukset kuolleet jo aikoja sitten. Minä olen yrittänyt puhua, mutta en saa mitään takaisin.

Tuntuu ,että puoliso odottaa, että minä ehdotan sitä eroa. Odotan lähinnä että mies löytää toisen naisen .

Meillä täsmälleen sama tilanne!

Olen yrittänyt keskustella monta kertaa, mutta mies yksinkertaisesti kieltäytyy. Olen kertonut, mikä minun mielestäni on vialla ja kysynyt mieheltä, miten hän toivoisi minun muuttavan käytöstäni tai olisiko jotain, mitä voisin omalla toiminnallani tehdä parantaakseni suhdetta.

Mies kieltäytyy puhumasta, välillä sanoo, että minä en ole tehnyt mitään väärää ja myöntää, että ongelmat johtuvat hänen käytöksestään, mutta ei suostu keskustelemaan tai selvittämään asioita. Eikä muuta käytöstään, vaan sama meno jatkuu. Ei kuitenkaan tahdo erota ja raivoaa ja alkaa ilkeäksi, jos minä yritän puhua erosta. Läheisyyttä ei ole, emme vietä aikaa yhdessä tai puhu mistään. Mies yrittää joskus tehdä seksialoitteita käymällä suoraan asiaa (perseestä kiinni tai kädet housuihin), eikä tajua miksi en suostu vaikka olen sen hänelle selittänyt. En epäile hetkeäkään, etteikö mies yrittäisi tehdä minun ja lasten elämästä helvettiä jos ottaisin eron "yllättäen". Toivoisin niin paljon, että mies löytäisi toisen naisen ja jättäisi meidät.

Mun mies on jopa sanonut ,että haluaa olla kanssani. Mutta käytös ei muutu mihinkään. Olen ilmaa ja jos puhun, niin en tiedä edes kuunteleeko. Joskus puhun toisen selälle.

Jos minä olen innoissani tai iloinen, niin miehen ilme ei värähdäkkään eikä hänestä ota mitään selvää.

Tuntuu, että olen lapsilleni henkisesti yksinhuoltaja. Pidän kaikki langat käsissäni, neuvolat, vaatetukset ,raha-asiat ,terveellisen ruokavalion yms. Puolisolle riittäisi vaikka avaisin nakkipaketin päivittäin lapsille.

Ehkä en siksikään halua tehdä eropäätöstä, koska en halua että puoliso "hoitaa" sitten vuorollaan lapsia, toisin sanoen menee siitä mistä aita on matalin, joka asiassa todennäköisesti.

Joskus ,harvoin ,jos miehellä tekee mieli seksiä, niin se on sitten selvä mitä haluaa.

No miten siinä itse pystyy olla mukana, kun kaikki tunneyhteys puuttuu ja sinua käytetään vain tyhjentymissäiliönä?

ei suudelmia, halaamista, keskustelua,katsekontaktia. Koskaan ei mies sanoo sanaakaan ulkonäöstäni.

Sitten ihmetellään miksi minä en oikein enää kiinnostu seksistä oman puolison kanssa.

Kaikilla on tarve esiintyä erossa sinä viattomana ja oikeassa olevana osapuolena. Tiedättekö, ei kukaan teidän ympärillä usko sitä kuitenkaan. Kaikki tietää että sekä suhteeseen että eroon tarvitaan kaksi. Jos esim miehesi pettäisi, ihmiset kuitenkin salaa miettisivät, että olikohan sinussakin syytä, olit ehkä niin kamala ettei hän kestänyt.

Että ihan turhaa sitä taktikoitte, erossa ei ole muiden silmissä muuta kuin kaksi eronnutta muiden mielestä. Vasta tulevaisuus näyttää, millaisia teistä tulee kun ette enää ole yhdessä.

Vierailija kirjoitti:

No, istukaa alas ja keskustelkaa asiasta, jos asia ei paremmaksikaan muutu eikä kumpikaan ole tyytyväinen. Tehkää päätös yhdessä kuin järkevät aikuiset.

Olen täysin samaa mieltä, yritä selvittää mistä tämä erokortin heittely johtuu.

Kannattaa myös miettiä onko itsellä jotain samankaltaista  provokaatiota mikä voi johtaa tuon erokortin heittämiseen.

Jos oikeasti haluaa jotain parannusta huonoon suhteeseen, on parasta katsoa peiliin ja muuttaa omaa käytöstä, kuin osoittaa toisen huonoja puolia.

Aivan sama tilanne meillä! Mies on hyvää ja pyhää poikaa, vannoo rakkautta ja käytännössä harjoittaa henkistä väkivaltaa ja seksi on muisto vain. Minä olen hullu akka joka uhkaa erolla ja suhteen kevytkenkäinen jos esim kauppareissulla viivyn liian kauan. Yritän käydä ammattiauttajalla, miettiä asiaa kaikilta kannoilta ja ihan oikeasti mikä olisi järkevintä lapsen kannalta- millaisen mallin saa parisuhteesta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ollaan me puhuttu, mutta ei kummallakaan ole sinniä sitä eroa ensimmäiseksi ottaa/lomaketta täyttää.

Minäkin lähinnä odotan, että mies löytää toisen. Sitten olisi hyvä syy se ero ottaa... Mies tuntuu odottavan minulta sitä samaa.

ap.

Niin, että toinen olisi sitten se pahis? Eikö olisi fiksua erota sopuisasti? Sanoa, että näin nyt vain kävi, kasvettiin erilleen, rakkautta ei ole jne.

Kaikkien ihmisten kanssa ei nyt vaan valitettavasti voi keskustella ja erota sopuisasti. Vaihtoehdot ovat joko odottaa sitä, että toinen lähtee, tai sitten kestää kaikki se raivo ja p**ka mitä toinen päättää sinun ja lasten niskoille kaataa. Kaikki ihmiset eivät ole kivoja ja sivistyneitä, ja jotkut näyttävät sen todellisen luonteensa vasta kun lapset on tehty ja puoliso tiukasti sidottu asuntolainoihin ynnä muihin.

Ymmärsin, että Apn miehen todellinen luonne ei nyt erityisen paha ole, mitä nyt erokorttia heiluttelee silloin, kun heillä sattuu olemaan riitaa. Arki rullaa ja tulevat toimeen. Siksi on vaikea käsittää miksi eroa ottaessa molemmat lakkaavat olemasta sopuisia, kun molemmilla on eväät keskustella asiasta järkevästi. Ulkopuolisille halutaan näyttää kadehdittavaa perheidylliä ja kummallakaan ei ole ballsseja keskustella erosta vakavasti, ellei saa tutuille heilutella eropapereita, että arvatkaapas kumman nimi tässä hakemuksessa on, sen sijaan että olisivat erossa kadehdittavan fiksuja. Tässä mietitään nyt aivan liikaa miltä ero näyttää ulkopuolisille, joille asia ei edes kuulu.

Luoja mitä nössöjä, pitääkö jonkun tulla eroamaankin teidän puolesta? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ollaan me puhuttu, mutta ei kummallakaan ole sinniä sitä eroa ensimmäiseksi ottaa/lomaketta täyttää.

Minäkin lähinnä odotan, että mies löytää toisen. Sitten olisi hyvä syy se ero ottaa... Mies tuntuu odottavan minulta sitä samaa.

ap.

Niin, että toinen olisi sitten se pahis? Eikö olisi fiksua erota sopuisasti? Sanoa, että näin nyt vain kävi, kasvettiin erilleen, rakkautta ei ole jne.

Kaikkien ihmisten kanssa ei nyt vaan valitettavasti voi keskustella ja erota sopuisasti. Vaihtoehdot ovat joko odottaa sitä, että toinen lähtee, tai sitten kestää kaikki se raivo ja p**ka mitä toinen päättää sinun ja lasten niskoille kaataa. Kaikki ihmiset eivät ole kivoja ja sivistyneitä, ja jotkut näyttävät sen todellisen luonteensa vasta kun lapset on tehty ja puoliso tiukasti sidottu asuntolainoihin ynnä muihin.

Ymmärsin, että Apn miehen todellinen luonne ei nyt erityisen paha ole, mitä nyt erokorttia heiluttelee silloin, kun heillä sattuu olemaan riitaa. Arki rullaa ja tulevat toimeen. Siksi on vaikea käsittää miksi eroa ottaessa molemmat lakkaavat olemasta sopuisia, kun molemmilla on eväät keskustella asiasta järkevästi. Ulkopuolisille halutaan näyttää kadehdittavaa perheidylliä ja kummallakaan ei ole ballsseja keskustella erosta vakavasti, ellei saa tutuille heilutella eropapereita, että arvatkaapas kumman nimi tässä hakemuksessa on, sen sijaan että olisivat erossa kadehdittavan fiksuja. Tässä mietitään nyt aivan liikaa miltä ero näyttää ulkopuolisille, joille asia ei edes kuulu.

Erossa voi muuten täyspäinenkin ihminen käyttäytyä kuin ihan hullu. Esim minun eksä, joka ennen eroa eli kuin poikamiesvuokralainen, eikä kiinnittänyt mitään huomiota lapsiin, olisi eron jälkeen halunnut heidät vuoroviikoiksi itselleen. Eihän siinä ollut järjen häivää, kun ei siihen asti ollut jaksanut heitä kokonaista päivää kerrallaan. Hyvä ettei oikeuteen jouduttu tästä.

Myöhemmin asia kyllä laukesi, ja on lastensa kanssa pari päivää viikossa, ja harrastaa ja tekee töitä loput. Vuoroviikoista ei ole enää puhuttu, ja kaikki on järjestelyn kanssa sinut. Mutta en olisi hänestäkään ikinä uskonut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä syy erota on se, että nyt annatte huonon parisuhdemallin lapsillenne. He ajautuvat suurella todennäköisyydellä juuri samanlaisiin suhteisiin itse. Kotoa saadaan malli siihen, minkälaista kohtelua sopii parisuhteessa odottaa ja kuinka kohdella toista.

Tuollaisesta eron partaalla roikkumisesta ei seuraa mitään hyvää. Ota vastuu itsestäsi ja lapsistasi ja laita ero vireille jo tänään. Lopeta selkärangaton vastuun välttely.

Millä tavalla lapset saavat huonon parisuhdemallin, kun me mm. ollaan enemmän perhe kuin moni toisiaan rakastava pariskunta? Tarkoitan, että vietetään perheenä enemmän aikaa yhdessä. Käydään lomamatkoila, syödään päivän ateriat yhdessä saman pöydän ääressä, jutellaan päivän asioista sohvalla lojuten, pelataan lautapelejä, nauretaan jne. Miehen kanssa ei riidellä isosti, ei syytellä toisiamme, mutta ei myöskään suukotella tai halailla lasten nähden. Ei tosin tehnyt koskaan mun omatkaan vanhempani vaikka olivat/ovat onnellisia toistensa kanssa.

Meistä ei koskaan päällisin puolin huomaisi, että meillä ei ole enää minkäänlaista parisuhdetta. Siksi ne sukulaisten ym. puheet ahdistaakin välillä niin paljon.

ap.

Lapset eivät ole mitään päällisin puolin katsojia. He elävät teidän kanssanne joka päivä. He eivät ole sivustakatsojia.

He näkevät, että vanhemmat eivät välitä toisistaan, viihdy toistensa kanssa, eivät hellittele, halaile, ole lähellä, eivät rakasta toisiaan. Usko pois, kyllä lapsi sen näkee vaikka miten näyttelisitte. He ottavat malliksi samanlaisen suorittamis-/kämppissuhteen kuin mikä teillä nyt on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ollaan me puhuttu, mutta ei kummallakaan ole sinniä sitä eroa ensimmäiseksi ottaa/lomaketta täyttää.

Minäkin lähinnä odotan, että mies löytää toisen. Sitten olisi hyvä syy se ero ottaa... Mies tuntuu odottavan minulta sitä samaa.

ap.

Niin, että toinen olisi sitten se pahis? Eikö olisi fiksua erota sopuisasti? Sanoa, että näin nyt vain kävi, kasvettiin erilleen, rakkautta ei ole jne.

Kaikkien ihmisten kanssa ei nyt vaan valitettavasti voi keskustella ja erota sopuisasti. Vaihtoehdot ovat joko odottaa sitä, että toinen lähtee, tai sitten kestää kaikki se raivo ja p**ka mitä toinen päättää sinun ja lasten niskoille kaataa. Kaikki ihmiset eivät ole kivoja ja sivistyneitä, ja jotkut näyttävät sen todellisen luonteensa vasta kun lapset on tehty ja puoliso tiukasti sidottu asuntolainoihin ynnä muihin.

Ymmärsin, että Apn miehen todellinen luonne ei nyt erityisen paha ole, mitä nyt erokorttia heiluttelee silloin, kun heillä sattuu olemaan riitaa. Arki rullaa ja tulevat toimeen. Siksi on vaikea käsittää miksi eroa ottaessa molemmat lakkaavat olemasta sopuisia, kun molemmilla on eväät keskustella asiasta järkevästi. Ulkopuolisille halutaan näyttää kadehdittavaa perheidylliä ja kummallakaan ei ole ballsseja keskustella erosta vakavasti, ellei saa tutuille heilutella eropapereita, että arvatkaapas kumman nimi tässä hakemuksessa on, sen sijaan että olisivat erossa kadehdittavan fiksuja. Tässä mietitään nyt aivan liikaa miltä ero näyttää ulkopuolisille, joille asia ei edes kuulu.

Erossa voi muuten täyspäinenkin ihminen käyttäytyä kuin ihan hullu. Esim minun eksä, joka ennen eroa eli kuin poikamiesvuokralainen, eikä kiinnittänyt mitään huomiota lapsiin, olisi eron jälkeen halunnut heidät vuoroviikoiksi itselleen. Eihän siinä ollut järjen häivää, kun ei siihen asti ollut jaksanut heitä kokonaista päivää kerrallaan. Hyvä ettei oikeuteen jouduttu tästä.

Myöhemmin asia kyllä laukesi, ja on lastensa kanssa pari päivää viikossa, ja harrastaa ja tekee töitä loput. Vuoroviikoista ei ole enää puhuttu, ja kaikki on järjestelyn kanssa sinut. Mutta en olisi hänestäkään ikinä uskonut.

Ei nyt miltään helmeltä kuulostanut ennen eroakaan tuo sinun eksäsi. Ap sanoi, että heillä arki rullaa ja lasten kanssa vietetään aikaa. 

Älä sitten koskaan kerro lapsille, että olit heidän takiaan huonossa suhteessa, koska voivat kokea siitä syyllisyyttä vielä aikuisiälläkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä syy erota on se, että nyt annatte huonon parisuhdemallin lapsillenne. He ajautuvat suurella todennäköisyydellä juuri samanlaisiin suhteisiin itse. Kotoa saadaan malli siihen, minkälaista kohtelua sopii parisuhteessa odottaa ja kuinka kohdella toista.

Tuollaisesta eron partaalla roikkumisesta ei seuraa mitään hyvää. Ota vastuu itsestäsi ja lapsistasi ja laita ero vireille jo tänään. Lopeta selkärangaton vastuun välttely.

Millä tavalla lapset saavat huonon parisuhdemallin, kun me mm. ollaan enemmän perhe kuin moni toisiaan rakastava pariskunta? Tarkoitan, että vietetään perheenä enemmän aikaa yhdessä. Käydään lomamatkoila, syödään päivän ateriat yhdessä saman pöydän ääressä, jutellaan päivän asioista sohvalla lojuten, pelataan lautapelejä, nauretaan jne. Miehen kanssa ei riidellä isosti, ei syytellä toisiamme, mutta ei myöskään suukotella tai halailla lasten nähden. Ei tosin tehnyt koskaan mun omatkaan vanhempani vaikka olivat/ovat onnellisia toistensa kanssa.

Meistä ei koskaan päällisin puolin huomaisi, että meillä ei ole enää minkäänlaista parisuhdetta. Siksi ne sukulaisten ym. puheet ahdistaakin välillä niin paljon.

ap.

Lapset eivät ole mitään päällisin puolin katsojia. He elävät teidän kanssanne joka päivä. He eivät ole sivustakatsojia.

He näkevät, että vanhemmat eivät välitä toisistaan, viihdy toistensa kanssa, eivät hellittele, halaile, ole lähellä, eivät rakasta toisiaan. Usko pois, kyllä lapsi sen näkee vaikka miten näyttelisitte. He ottavat malliksi samanlaisen suorittamis-/kämppissuhteen kuin mikä teillä nyt on.

Näin on. Kun teidän lapset on aikuisia, he mielessään vertaa omaa suhdetta siihen millainen oli vanhempien suhde. He ajattelee että kun te olette pysyneet yhdessä niin kauan, niin varmaan teidän suhteessa on ollut hyvää.

Kun he miettii omaa suhdettaan, he miettivät, tällainenko parisuhteen kuuluu olla? Onko tämä riittävä? Pitääkö minun olla tähän tyytyväinen? Ja teidän suhde on mallina, joo-o, tää on ihan normaalia, ja jos koen ettei tämä riitä, en varmaan ole tarpeeksi kypsä ja mun täytyy jotenkin muuttua. Ja he ajattelee että puoliso on oikeassa kun sanoo hankalaksi, koska osasihan äiti ja isäkin tehdä hyvän liiton samoilla eväillä.

Ja moni ei ajattele sitä tällä tavalla auki, mutta se vertailu on taustalla olemassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ollaan me puhuttu, mutta ei kummallakaan ole sinniä sitä eroa ensimmäiseksi ottaa/lomaketta täyttää.

Minäkin lähinnä odotan, että mies löytää toisen. Sitten olisi hyvä syy se ero ottaa... Mies tuntuu odottavan minulta sitä samaa.

ap.

Niin, että toinen olisi sitten se pahis? Eikö olisi fiksua erota sopuisasti? Sanoa, että näin nyt vain kävi, kasvettiin erilleen, rakkautta ei ole jne.

Kaikkien ihmisten kanssa ei nyt vaan valitettavasti voi keskustella ja erota sopuisasti. Vaihtoehdot ovat joko odottaa sitä, että toinen lähtee, tai sitten kestää kaikki se raivo ja p**ka mitä toinen päättää sinun ja lasten niskoille kaataa. Kaikki ihmiset eivät ole kivoja ja sivistyneitä, ja jotkut näyttävät sen todellisen luonteensa vasta kun lapset on tehty ja puoliso tiukasti sidottu asuntolainoihin ynnä muihin.

Ymmärsin, että Apn miehen todellinen luonne ei nyt erityisen paha ole, mitä nyt erokorttia heiluttelee silloin, kun heillä sattuu olemaan riitaa. Arki rullaa ja tulevat toimeen. Siksi on vaikea käsittää miksi eroa ottaessa molemmat lakkaavat olemasta sopuisia, kun molemmilla on eväät keskustella asiasta järkevästi. Ulkopuolisille halutaan näyttää kadehdittavaa perheidylliä ja kummallakaan ei ole ballsseja keskustella erosta vakavasti, ellei saa tutuille heilutella eropapereita, että arvatkaapas kumman nimi tässä hakemuksessa on, sen sijaan että olisivat erossa kadehdittavan fiksuja. Tässä mietitään nyt aivan liikaa miltä ero näyttää ulkopuolisille, joille asia ei edes kuulu.

Erossa voi muuten täyspäinenkin ihminen käyttäytyä kuin ihan hullu. Esim minun eksä, joka ennen eroa eli kuin poikamiesvuokralainen, eikä kiinnittänyt mitään huomiota lapsiin, olisi eron jälkeen halunnut heidät vuoroviikoiksi itselleen. Eihän siinä ollut järjen häivää, kun ei siihen asti ollut jaksanut heitä kokonaista päivää kerrallaan. Hyvä ettei oikeuteen jouduttu tästä.

Myöhemmin asia kyllä laukesi, ja on lastensa kanssa pari päivää viikossa, ja harrastaa ja tekee töitä loput. Vuoroviikoista ei ole enää puhuttu, ja kaikki on järjestelyn kanssa sinut. Mutta en olisi hänestäkään ikinä uskonut.

Ei nyt miltään helmeltä kuulostanut ennen eroakaan tuo sinun eksäsi. Ap sanoi, että heillä arki rullaa ja lasten kanssa vietetään aikaa. 

Sillähän se tietysti onkin eksä. Mutta kiitos tuosta, ei minunkaan mielestä. Sikäli ap voisi vielä kokeilla parisuhdeterapeuttia kun hänellä on vähän parempi.

31

puunjakuorenvälissäahistaa kirjoitti:

Aivan sama tilanne meillä! Mies on hyvää ja pyhää poikaa, vannoo rakkautta ja käytännössä harjoittaa henkistä väkivaltaa ja seksi on muisto vain. Minä olen hullu akka joka uhkaa erolla ja suhteen kevytkenkäinen jos esim kauppareissulla viivyn liian kauan. Yritän käydä ammattiauttajalla, miettiä asiaa kaikilta kannoilta ja ihan oikeasti mikä olisi järkevintä lapsen kannalta- millaisen mallin saa parisuhteesta?

Ei tuohon auta kuin selkeä ero-ota yhteyttä sosiaalitoimeen ja hanki asunto. Muuten haaskaat aikaasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ollaan me puhuttu, mutta ei kummallakaan ole sinniä sitä eroa ensimmäiseksi ottaa/lomaketta täyttää.

Minäkin lähinnä odotan, että mies löytää toisen. Sitten olisi hyvä syy se ero ottaa... Mies tuntuu odottavan minulta sitä samaa.

ap.

Niin, että toinen olisi sitten se pahis? Eikö olisi fiksua erota sopuisasti? Sanoa, että näin nyt vain kävi, kasvettiin erilleen, rakkautta ei ole jne.

Kaikkien ihmisten kanssa ei nyt vaan valitettavasti voi keskustella ja erota sopuisasti. Vaihtoehdot ovat joko odottaa sitä, että toinen lähtee, tai sitten kestää kaikki se raivo ja p**ka mitä toinen päättää sinun ja lasten niskoille kaataa. Kaikki ihmiset eivät ole kivoja ja sivistyneitä, ja jotkut näyttävät sen todellisen luonteensa vasta kun lapset on tehty ja puoliso tiukasti sidottu asuntolainoihin ynnä muihin.

Ymmärsin, että Apn miehen todellinen luonne ei nyt erityisen paha ole, mitä nyt erokorttia heiluttelee silloin, kun heillä sattuu olemaan riitaa. Arki rullaa ja tulevat toimeen. Siksi on vaikea käsittää miksi eroa ottaessa molemmat lakkaavat olemasta sopuisia, kun molemmilla on eväät keskustella asiasta järkevästi. Ulkopuolisille halutaan näyttää kadehdittavaa perheidylliä ja kummallakaan ei ole ballsseja keskustella erosta vakavasti, ellei saa tutuille heilutella eropapereita, että arvatkaapas kumman nimi tässä hakemuksessa on, sen sijaan että olisivat erossa kadehdittavan fiksuja. Tässä mietitään nyt aivan liikaa miltä ero näyttää ulkopuolisille, joille asia ei edes kuulu.

Erossa voi muuten täyspäinenkin ihminen käyttäytyä kuin ihan hullu. Esim minun eksä, joka ennen eroa eli kuin poikamiesvuokralainen, eikä kiinnittänyt mitään huomiota lapsiin, olisi eron jälkeen halunnut heidät vuoroviikoiksi itselleen. Eihän siinä ollut järjen häivää, kun ei siihen asti ollut jaksanut heitä kokonaista päivää kerrallaan. Hyvä ettei oikeuteen jouduttu tästä.

Myöhemmin asia kyllä laukesi, ja on lastensa kanssa pari päivää viikossa, ja harrastaa ja tekee töitä loput. Vuoroviikoista ei ole enää puhuttu, ja kaikki on järjestelyn kanssa sinut. Mutta en olisi hänestäkään ikinä uskonut.

Ei nyt miltään helmeltä kuulostanut ennen eroakaan tuo sinun eksäsi. Ap sanoi, että heillä arki rullaa ja lasten kanssa vietetään aikaa. 

Sillähän se tietysti onkin eksä. Mutta kiitos tuosta, ei minunkaan mielestä. Sikäli ap voisi vielä kokeilla parisuhdeterapeuttia kun hänellä on vähän parempi.

31

Eipä kestä :D 

Niin, parisuhdeterapeutti heillä voisi kyllä mahdollisesti olla avuksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ollaan me puhuttu, mutta ei kummallakaan ole sinniä sitä eroa ensimmäiseksi ottaa/lomaketta täyttää.

Minäkin lähinnä odotan, että mies löytää toisen. Sitten olisi hyvä syy se ero ottaa... Mies tuntuu odottavan minulta sitä samaa.

ap.

Niin, että toinen olisi sitten se pahis? Eikö olisi fiksua erota sopuisasti? Sanoa, että näin nyt vain kävi, kasvettiin erilleen, rakkautta ei ole jne.

Kaikkien ihmisten kanssa ei nyt vaan valitettavasti voi keskustella ja erota sopuisasti. Vaihtoehdot ovat joko odottaa sitä, että toinen lähtee, tai sitten kestää kaikki se raivo ja p**ka mitä toinen päättää sinun ja lasten niskoille kaataa. Kaikki ihmiset eivät ole kivoja ja sivistyneitä, ja jotkut näyttävät sen todellisen luonteensa vasta kun lapset on tehty ja puoliso tiukasti sidottu asuntolainoihin ynnä muihin.

Ymmärsin, että Apn miehen todellinen luonne ei nyt erityisen paha ole, mitä nyt erokorttia heiluttelee silloin, kun heillä sattuu olemaan riitaa. Arki rullaa ja tulevat toimeen. Siksi on vaikea käsittää miksi eroa ottaessa molemmat lakkaavat olemasta sopuisia, kun molemmilla on eväät keskustella asiasta järkevästi. Ulkopuolisille halutaan näyttää kadehdittavaa perheidylliä ja kummallakaan ei ole ballsseja keskustella erosta vakavasti, ellei saa tutuille heilutella eropapereita, että arvatkaapas kumman nimi tässä hakemuksessa on, sen sijaan että olisivat erossa kadehdittavan fiksuja. Tässä mietitään nyt aivan liikaa miltä ero näyttää ulkopuolisille, joille asia ei edes kuulu.

Erossa voi muuten täyspäinenkin ihminen käyttäytyä kuin ihan hullu. Esim minun eksä, joka ennen eroa eli kuin poikamiesvuokralainen, eikä kiinnittänyt mitään huomiota lapsiin, olisi eron jälkeen halunnut heidät vuoroviikoiksi itselleen. Eihän siinä ollut järjen häivää, kun ei siihen asti ollut jaksanut heitä kokonaista päivää kerrallaan. Hyvä ettei oikeuteen jouduttu tästä.

Myöhemmin asia kyllä laukesi, ja on lastensa kanssa pari päivää viikossa, ja harrastaa ja tekee töitä loput. Vuoroviikoista ei ole enää puhuttu, ja kaikki on järjestelyn kanssa sinut. Mutta en olisi hänestäkään ikinä uskonut.

Eihän tuossa lapsien haluamisessa vuoroviikoiksi ole mitään hullua. Siinähän mies osoitti tahtonsa . Usein isä on perheessä sivuosassa koska hänet laitetaan siihen rooliin. Mun isä oli juuri tuollainen poikamiesvuokralainen äitini silmissä. Kerran vuodessa äiti kuitenkin lähti viikoksi matkoille ja uskalsi jättää isän huolehtimaan meistä lapsista. Nuo viikot oli aina ihan parasta aikaa isän kanssa. Otti tosissaan vastuunsa, laittoi ruokaa (ei aina niin onnistuen), huolehti että mentiin kouluun. .. ja järjesti kaikkea kivaa ja oli paremmalla tuulella kuin silloin kun äiti oli kotona.