Muuttaminen työpaikan perässä

Onhan se perhe oikeakin syy mutta yhtä paljon myös tekosyy silloin kun ei viitsitä tai uskalleta vaihtaa paikkakuntaa.

Pendelöinnin perään inisevät työnantajat, joiden työmaita vaivaavat 'kohtaanto-ongelmat', sekä tietystikin näiden iloiset kalvinistiorjat, jotka tietystikin vaativat kaikilta samaa työpanosta - mutta mihinkäs se raja sitten vedetään tämmöisessä työmaratoonissa t. kikytyksessä, kun joku saattaapi alkaa tekemään töitä ilmaiseksi ts. talkoohengessä eli palkatta? Suomi sweatshopit pystyyn vaan ja kaupunkien kaduille silmiinkantamattomiin 'yksityisyrittäjien' kojuja, joissa suunnilleen jokainen myy samoja tuotteita?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisin muuttaa, jos työtä olisi varmasti. Nyt on aina joko pätkätyö tai ainakin koeaika. Herra Vartiainen voisi kertoa, mistä löydän asunnon, mikä olisi vapaa heti kun työ alkaa ja jonka voisi irtisanoa heti, jos työ päättyy esim. koeaika. Monessa yksityiseltä vuokrattavassa asunnossa ensimmäinen mahdollisuus irtisanoa vuokrasopimus on vasta vuoden päässä. Vai kuvitteleekohan hän, että ihmiset voivat tuosta vaan ostaa oman asunnon pääkaupunkiseudulta? Koska siellähän valtaosa työpaikoista on.

Nää on kaikki sun omalla vastuulla. Oot aikuinen ihminen.

Ennen yritykset tarjosivat työntekijöille työsuhdeasuntoja. Isoilla työnantajilla oli työntekijöille omat kaupat ja päiväkodit. Näin oli vielä 80-luvulla, ilmeisesti silloin työntekijät olivat avuttomampia kuin nykyään.

Sen verran yhteiskunnan pitäisi tulla vastaan, että työn perässä muuttaville olisi niitä 15 neliön asuntoja, joissa vuokra olisi max 300 euroa kuukaudessa kuluineen, myös pl-seudulla. Samoin monen vuokranantajan vaatima vuoden minimivuokra-aika pitäisi lopettaa alkuunsa. Mahtaako joku kansanedustajista ottaa tästä kopin ja viedä asiaa eteenpäin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin siinä on vaakakupissa erilaisia asioita ja jokainen perhe tekee omannäköisen ratkaisun. Suomalaiset perinteisesti haluavat pysyä samoissa ympyröissä ja kuvioissa perheen perustettuaan. Enemmän rohkeutta ja heittäytymistä. Esim. Toinen puolisoista voisi muuttaa työn perässä ja tehdä 4-päiväistä viikkoa ajatuksella toistaiseksi.. Elintaso lapsiperheessä laskee merkittävästi, jos vain toinen vanhempi on töissä. Ja lapset kärsivät köyhyydestä enemmän kuin aikuiset.

Entäpä jos työnantaja ei suostu nelipäiväiseen viikkoon, vaan vaatii 5 päiväistä tekemään. Kaikilla aloilla ei voi viikon työmäärää tehdä neljässä päivässä. Vai meinaatko, että jokainen voi alkaa sanella omat työaikansa? Tuohon eilintaso laskee merkittävästi juttuun sanoisin sen, että vuokran maksu toisella paikkakunnalla asuessa vie sen verran paljon rahaa + matkat, että olisko plusmiinusnolla. Kaikilla ei ole ministeritason palkkaa eikä työasuntoaetua. Eikä myöskään noista saatava verotuksellinen etu kannata.

Monet asiat ovat neuvoteltavissa. Työnantajalle voi ehdottaa pidempää päivää ja saada näin perjantai vapaaksi tai käyttämällä etätyömahdollisuutta hyväksi.

On myös edullisia asumismuotoja esim. Kimppa-asuminen.

Verohelpotus matkoista ja vuokra-asunnosta yli 100 km kotoa on noin oman progressioveroprosentin suuruinen. Ei siinä tarvita mitään ministeritason palkkoja. Kulut ovat muutamia satasia enemmän per kk.

Ja kuten sanoin, kyse on väliaikaisesta ratkaisusta. työn kotipaikkakunnnalta saa helpommin, kun hakee sitä työssäolevana kuin työttömänä.

Mitä kohtaa et ymmärtänyt? Jos ta ei suostu, sitähän mä tuossa kyselin. Ja noita kimppakämppiä ei ainakaan silloin ollut, kun olisin työn vuoksi tarvinnut ja pienestä palkasta sataset ovat iso raha. Tiedän tämän kaiken siitä ja sen kannattamattomuudesta, että tein itse vuosia töitä niin, että asuin toisella paikkakunnalla. Meillä tämä tosin oli ratkaistu niin, että lapset olivat minun mukanani ja mies jäi asumaan omistusasuntoomme. Hänen epäsäännöllinen työ ei sallinut "lähivanhemmuutta". Tässä ei ollut rahallisesti mitään järkeä ja siksi todella ihmettelen, miksi tällaista ihan tosta vaan suositellaan: muuta työn perässä.

Mä muutin. Kuljin viisi vuotta 4-5 tunnin yhden suuntaista matkaa autolla, julkisilla tuohon vielä 2-3 tuntia lisää. Epätarkka aika, koska eri suuntiin ja eri aikoina erilaiset yhteydet julkisilla ja automatkaan kauden rajoitukset ja tietyöt vaikuttavat aika paljon, sekä tietysti se, pysähtyykö välillä syömään. Aika rankkaa se oli ajaa työpäivän päälle, vaikka työ on siistiä sisätyötä. En tiedä kauanko olisin jaksanut, mutta onneksi mies sai töitä tuli perässä. Työttömyyttäkään en kyllä olisi jaksanut. Se on helppo huudella toisille, jos ei omaa kokemusta ole. Minut yllätti se, miten rankkaa se on. Meillä minun aloittaessa työt nuorin oli lukion tokalla ja miehen muuttaessa ei enää ollut lapsia kotona.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisin muuttaa, jos työtä olisi varmasti. Nyt on aina joko pätkätyö tai ainakin koeaika. Herra Vartiainen voisi kertoa, mistä löydän asunnon, mikä olisi vapaa heti kun työ alkaa ja jonka voisi irtisanoa heti, jos työ päättyy esim. koeaika. Monessa yksityiseltä vuokrattavassa asunnossa ensimmäinen mahdollisuus irtisanoa vuokrasopimus on vasta vuoden päässä. Vai kuvitteleekohan hän, että ihmiset voivat tuosta vaan ostaa oman asunnon pääkaupunkiseudulta? Koska siellähän valtaosa työpaikoista on.

Nää on kaikki sun omalla vastuulla. Oot aikuinen ihminen.

Ennen yritykset tarjosivat työntekijöille työsuhdeasuntoja. Isoilla työnantajilla oli työntekijöille omat kaupat ja päiväkodit. Näin oli vielä 80-luvulla, ilmeisesti silloin työntekijät olivat avuttomampia kuin nykyään.

Sen verran yhteiskunnan pitäisi tulla vastaan, että työn perässä muuttaville olisi niitä 15 neliön asuntoja, joissa vuokra olisi max 300 euroa kuukaudessa kuluineen, myös pl-seudulla. Samoin monen vuokranantajan vaatima vuoden minimivuokra-aika pitäisi lopettaa alkuunsa. Mahtaako joku kansanedustajista ottaa tästä kopin ja viedä asiaa eteenpäin?

Tuo vuoden minimivuokra-aika on kyllä aika iso riski. Jos joutuu koeajalla pois tai firma tekee konkan, niin siinäpä sitten maksat asunnosta, mitä et ehkä tarvitse ja joudut hakemaan asuntoa vielä kolmannelta paikkakunnalta...

Omalla kohdallani oli helkutinmoinen tuuri siinä, että sain työnantajan kautta edullisen asunnon, mistä ei tarvinnut maksaa edes takuuvuokraa kun työnantaja takasi ja ei ollut määräaikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisin muuttaa, jos työtä olisi varmasti. Nyt on aina joko pätkätyö tai ainakin koeaika. Herra Vartiainen voisi kertoa, mistä löydän asunnon, mikä olisi vapaa heti kun työ alkaa ja jonka voisi irtisanoa heti, jos työ päättyy esim. koeaika. Monessa yksityiseltä vuokrattavassa asunnossa ensimmäinen mahdollisuus irtisanoa vuokrasopimus on vasta vuoden päässä. Vai kuvitteleekohan hän, että ihmiset voivat tuosta vaan ostaa oman asunnon pääkaupunkiseudulta? Koska siellähän valtaosa työpaikoista on.

Nää on kaikki sun omalla vastuulla. Oot aikuinen ihminen.

Ennen yritykset tarjosivat työntekijöille työsuhdeasuntoja. Isoilla työnantajilla oli työntekijöille omat kaupat ja päiväkodit. Näin oli vielä 80-luvulla, ilmeisesti silloin työntekijät olivat avuttomampia kuin nykyään.

Sen verran yhteiskunnan pitäisi tulla vastaan, että työn perässä muuttaville olisi niitä 15 neliön asuntoja, joissa vuokra olisi max 300 euroa kuukaudessa kuluineen, myös pl-seudulla. Samoin monen vuokranantajan vaatima vuoden minimivuokra-aika pitäisi lopettaa alkuunsa. Mahtaako joku kansanedustajista ottaa tästä kopin ja viedä asiaa eteenpäin?

Tuo vuoden minimivuokra-aika on kyllä aika iso riski. Jos joutuu koeajalla pois tai firma tekee konkan, niin siinäpä sitten maksat asunnosta, mitä et ehkä tarvitse ja joudut hakemaan asuntoa vielä kolmannelta paikkakunnalta...

Omalla kohdallani oli helkutinmoinen tuuri siinä, että sain työnantajan kautta edullisen asunnon, mistä ei tarvinnut maksaa edes takuuvuokraa kun työnantaja takasi ja ei ollut määräaikaa.

Ainahan voi hakea uutta työtä samalta paikkakunnalta, tai ruveta yrittäjäksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin siinä on vaakakupissa erilaisia asioita ja jokainen perhe tekee omannäköisen ratkaisun. Suomalaiset perinteisesti haluavat pysyä samoissa ympyröissä ja kuvioissa perheen perustettuaan. Enemmän rohkeutta ja heittäytymistä. Esim. Toinen puolisoista voisi muuttaa työn perässä ja tehdä 4-päiväistä viikkoa ajatuksella toistaiseksi.. Elintaso lapsiperheessä laskee merkittävästi, jos vain toinen vanhempi on töissä. Ja lapset kärsivät köyhyydestä enemmän kuin aikuiset.

Entäpä jos työnantaja ei suostu nelipäiväiseen viikkoon, vaan vaatii 5 päiväistä tekemään. Kaikilla aloilla ei voi viikon työmäärää tehdä neljässä päivässä. Vai meinaatko, että jokainen voi alkaa sanella omat työaikansa? Tuohon eilintaso laskee merkittävästi juttuun sanoisin sen, että vuokran maksu toisella paikkakunnalla asuessa vie sen verran paljon rahaa + matkat, että olisko plusmiinusnolla. Kaikilla ei ole ministeritason palkkaa eikä työasuntoaetua. Eikä myöskään noista saatava verotuksellinen etu kannata.

Monet asiat ovat neuvoteltavissa. Työnantajalle voi ehdottaa pidempää päivää ja saada näin perjantai vapaaksi tai käyttämällä etätyömahdollisuutta hyväksi.

On myös edullisia asumismuotoja esim. Kimppa-asuminen.

Verohelpotus matkoista ja vuokra-asunnosta yli 100 km kotoa on noin oman progressioveroprosentin suuruinen. Ei siinä tarvita mitään ministeritason palkkoja. Kulut ovat muutamia satasia enemmän per kk.

Ja kuten sanoin, kyse on väliaikaisesta ratkaisusta. työn kotipaikkakunnnalta saa helpommin, kun hakee sitä työssäolevana kuin työttömänä.

Mitä kohtaa et ymmärtänyt? Jos ta ei suostu, sitähän mä tuossa kyselin. Ja noita kimppakämppiä ei ainakaan silloin ollut, kun olisin työn vuoksi tarvinnut ja pienestä palkasta sataset ovat iso raha. Tiedän tämän kaiken siitä ja sen kannattamattomuudesta, että tein itse vuosia töitä niin, että asuin toisella paikkakunnalla. Meillä tämä tosin oli ratkaistu niin, että lapset olivat minun mukanani ja mies jäi asumaan omistusasuntoomme. Hänen epäsäännöllinen työ ei sallinut "lähivanhemmuutta". Tässä ei ollut rahallisesti mitään järkeä ja siksi todella ihmettelen, miksi tällaista ihan tosta vaan suositellaan: muuta työn perässä.

Se on täysin yhdentekevää, onko työn perässä muutossa rahallisesti järkeä. Kyllä ihan hyvin voi pärjätä vähemmälläkin rahalla vähän aikaa. Mutta töiden perässä pitää tarvittaessa muuttaa, et sinä sen perusteellakaan voi kieltäytyä työstä! Olen itse muuttanut monta kertaa lyhyiden pätkäduunien perässä, ja kirjaimellisesti kaikki rahani menivät muuttoihin ja vuokranmaksuihin. Jouduin tämän seurauksena eroamaan lasteni äidistä ja aviovaimostani, mutta enhän minä olisi työttömänääkään voinut olla. Ei täällä yhteiskunnassa katsota työttömiä hyvällä. Töitä pitää tehdä, aina voi tarvittaessa hankkia uusia tukiverkkoja, uuden puolison, uuden perheen, jne.

Työttömät näkevät vain oman napansa,tai korkeintaankin omien talojensa sisäseinät.Turha sitä asiaa on täällä vatuloida.

Moni on mennyt epämukavuusalueelle,käy töissä kotipaikkakunnan ulkopuolella,vuokraa kotinsa ja muuttaa työn perässä,pakkaa koko perheen ja muuttaa toisaalle,vaihtaa alaa,ottaa työtä koulutusalansa tai mieltymystensä ulkopuolelta.Keksii ratkaisut ja muuntautuu.Sitten on se toinen porukka joka ei tee mitään koska näe mitään ristiriitaa vaikka ovat työssäkäyvien elättejä (eivätkä edes myönnä sitä).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin siinä on vaakakupissa erilaisia asioita ja jokainen perhe tekee omannäköisen ratkaisun. Suomalaiset perinteisesti haluavat pysyä samoissa ympyröissä ja kuvioissa perheen perustettuaan. Enemmän rohkeutta ja heittäytymistä. Esim. Toinen puolisoista voisi muuttaa työn perässä ja tehdä 4-päiväistä viikkoa ajatuksella toistaiseksi.. Elintaso lapsiperheessä laskee merkittävästi, jos vain toinen vanhempi on töissä. Ja lapset kärsivät köyhyydestä enemmän kuin aikuiset.

Entäpä jos työnantaja ei suostu nelipäiväiseen viikkoon, vaan vaatii 5 päiväistä tekemään. Kaikilla aloilla ei voi viikon työmäärää tehdä neljässä päivässä. Vai meinaatko, että jokainen voi alkaa sanella omat työaikansa? Tuohon eilintaso laskee merkittävästi juttuun sanoisin sen, että vuokran maksu toisella paikkakunnalla asuessa vie sen verran paljon rahaa + matkat, että olisko plusmiinusnolla. Kaikilla ei ole ministeritason palkkaa eikä työasuntoaetua. Eikä myöskään noista saatava verotuksellinen etu kannata.

Monet asiat ovat neuvoteltavissa. Työnantajalle voi ehdottaa pidempää päivää ja saada näin perjantai vapaaksi tai käyttämällä etätyömahdollisuutta hyväksi.

On myös edullisia asumismuotoja esim. Kimppa-asuminen.

Verohelpotus matkoista ja vuokra-asunnosta yli 100 km kotoa on noin oman progressioveroprosentin suuruinen. Ei siinä tarvita mitään ministeritason palkkoja. Kulut ovat muutamia satasia enemmän per kk.

Ja kuten sanoin, kyse on väliaikaisesta ratkaisusta. työn kotipaikkakunnnalta saa helpommin, kun hakee sitä työssäolevana kuin työttömänä.

Mitä kohtaa et ymmärtänyt? Jos ta ei suostu, sitähän mä tuossa kyselin. Ja noita kimppakämppiä ei ainakaan silloin ollut, kun olisin työn vuoksi tarvinnut ja pienestä palkasta sataset ovat iso raha. Tiedän tämän kaiken siitä ja sen kannattamattomuudesta, että tein itse vuosia töitä niin, että asuin toisella paikkakunnalla. Meillä tämä tosin oli ratkaistu niin, että lapset olivat minun mukanani ja mies jäi asumaan omistusasuntoomme. Hänen epäsäännöllinen työ ei sallinut "lähivanhemmuutta". Tässä ei ollut rahallisesti mitään järkeä ja siksi todella ihmettelen, miksi tällaista ihan tosta vaan suositellaan: muuta työn perässä.

Se on täysin yhdentekevää, onko työn perässä muutossa rahallisesti järkeä. Kyllä ihan hyvin voi pärjätä vähemmälläkin rahalla vähän aikaa. Mutta töiden perässä pitää tarvittaessa muuttaa, et sinä sen perusteellakaan voi kieltäytyä työstä! Olen itse muuttanut monta kertaa lyhyiden pätkäduunien perässä, ja kirjaimellisesti kaikki rahani menivät muuttoihin ja vuokranmaksuihin. Jouduin tämän seurauksena eroamaan lasteni äidistä ja aviovaimostani, mutta enhän minä olisi työttömänääkään voinut olla. Ei täällä yhteiskunnassa katsota työttömiä hyvällä. Töitä pitää tehdä, aina voi tarvittaessa hankkia uusia tukiverkkoja, uuden puolison, uuden perheen, jne.

V*ttu mikä imbesilli.

Minulla ei ole varaa muutta, ei ole ajokorttia eikä muuttoapua. Ei varaa maksaa takuuvuokria. Tosin ei taida enää mistään päin Suomea edes löytyä töitä ikäiselleni.