Miksi sellaset miehet pyytää treffeille

Vierailija kirjoitti:

"En ole omasta mielestä edes mitenkään erityisen nirso, olen ollut jopa ihastunut sellaiseen uskovaan mieheen, joka ei ehkä useimpien mielestä ole mitenkään komea tai hyvännäköinen"

Tässä on se ongelma: "jopa ... ehkä".

Olet siis kerran ollut ihastunut mieheen, joka ei mahdollisesti ole kaikkien mielestä komea.

Tästä voi päätellä, että kaikki muut ihastumisen kohteesi ovat olleet kaikkien mielestä komeita. Jos mies on kaikkien mielestä komea, niin hän on harvinainen. Ja sitten tämä ainoa ei-komea ihastumisen kohteesikin on ollut vain joidenkin mielestä komea.

Eli et käy deittisivustoilla, luultavasti et baareissa, luultavasti käyt aika vähän ulkona ja aika suppealla piirillä, mahdollisesti suurimman osan ihmisistä tapaat oman seurakuntasi sisältä. Nyt haluat miehen, joka on nuori, komea ja uskovainen. Mikäs siinä. Noita ei pakosti paljoa ole.

Totta on, että kierrän kaikki baarit ja deittipalvelut kaukaa. Uskon että se oikea löytyy kyllä muullakin tavoin. Ja todennäköisemmin jostain seurakunnasta tai sitten vaan vahingossa törmätään jossain ja se on rakkautta ensisilmäyksellä :D

Mutta saahan sitä haaveilla vaikka näin ei koskaan kävisikään. :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joista mä en ole pätkääkää kiinnostunu, mutta sitten ne miehet joihin ois kiva tutustua lähemmin, niin niitä ei taas tunnu kiinnostavan.

Ja en ole missään deittipalstoilla. Vaan uskovia ihmisiä ollaan kaikki, ja jotkut uskovat , kuten eilen yks, kysyi treffeille, mut ei sitten yhtään ole mun tyyppiä.

En ole omasta mielestä edes mitenkään erityisen nirso, olen ollut jopa ihastunut sellaiseen uskovaan mieheen, joka ei ehkä useimpien mielestä ole mitenkään komea tai hyvännäköinen, mutta mä näin siinä jotakin erityistä. Ja edelleen elättelen toivoa, että tuo mies kiinnostuis minusta. Mutta ehkä mä en vaan ole sitten hänen mieleensä...

Hän tietää kyllä mun tunteeni, koska kerran satuin kirjottamaan hänelle sellaisen ällön siirappisen rakkaudentunnustuksen...huhhuh. Oli kyllä noloa ja on vieläkin jos ees aattelen sitä...mutta onneks pystyn käyttäytymään niinkuin mitään en ois koskaan hälle tunnustanu, kun ollaan samassa seurakunnassa.

Ja mistähän muut tietäisivät sinun kiinnostuksesi?

Nii, ois vaan niin kiva kun ees kerran sellanen mies pyytäis ulos, josta vois jopa ite kiinnostua.

No luuletko että miehiä pyytää ikinä kukaan siedettävä nainen ulos?

Kyllä se menee niin että jos nainen vaivautuu pyytämään ulos niin hän on lihava ja epäviehättävä. Nainen ei vahingossakaan pyydä ulos omantasoistaan miestä.

Itsekin kun olin koulussa niin se luokan rumin ja lihavin nainen pyysi mua ulos ja mä ajattelin vain että oletko sä tosissasi..

Olen normaalipainoinen ja olen ihan itse lähestynyt miehiä, mutta en ole kelvannut. Nämä lähestymäni miehet eivät olleet itsekään mitään namupaloja, mutta niinpä vain torjuivat minut. Kai naamani on sitten niin ruma etten kelpaa yhdellekään miehelle. Turha on teidänkään itkeä sitä yksinäisyyttä, kun ei teille omantasoisenne naisten seura kelpaa. 

Tuota sinä ihan aloitit oma ketjun, jossa asiantilaa valitetaan. :D