Onko Suomessa koskaan ollut nin kovaa työtön-vihaa kuin nykyään?

Vierailija kirjoitti:

Ennen järjestettiin hätääaputöitä jonne matkustettiin hommiin ja asuttiin parakissa tai mentiin Ruotsiin töihin. Ei odotettu kotona tumput suorana kela korvauksia.

Porvarit itse lopetti siirtotyömaat kun ne pelkäsi että työttömät rupeaa kommunisteiksi. 

Olisi kiva, jos Suomessa olisi työpaikkoja, niin voisi mennä töihin. 

Vierailija kirjoitti:

Ei. Ihmiset olivat ennen solidaarisempia ja empaattisempia. Ymmärrettiin vähäosaisia.

Ei todellakaan olleet. Mars historian tunnille.

Eliitin idea on syyllistää niitä, jotka eivät tuota eliitille lisää tuottoja.

Esimerkkejä:

- Jos et urheile, olet luuseri (koska et osta urheiluun tarvittavia palveluita ja tuotteita). Dogmaa tukemaan tuotetaan pseudotutkimuksia, joilla urheilun "kuolemalta pelastavat vaikutukset" todistetaan, kuten uskonnossa ikään.

- Ttyötön on uhka sekä byrokratialle että kulutukselle, sillä mikä sen hirveämpi ihminen, kuin tähän hetkeen ja itseensä tyytyväinen ihminen? Itseensä tyytyväinen ihminen ei kuluta, koska hänen ei tarvitse ostaa uusia vaatteita, kalliita meikkejä, autoja sun muuta roskaa. Työssäkäyntiin tarvittavista palveluista puhumattakaan.

- Lihavuus on kaiken paha ja aiheuttaa huimat 1,5% sairaanhoitokuluista (lähde THL)! Koska lihavuus on selvästi nähtävissä, on heitä helppo syyllistää ja syyllistetyt kuluttavat vaikka kaikki rahansa ostaakseen muiden hyväksyntää, laihtumiseen liittyvillä palveluilla.

Vierailija kirjoitti:

Työttömänä tekisin mitä tahansa työllistyäkseni, koska tiedättehän te nyt oikeasti, ettei mitään työtä ole teille tulossa.

Logiikka ohoi... Miksi tehdä mitä tahansa työllistyäkseen, jos tietää ettei mitään työtä ole tulossa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei. Ihmiset olivat ennen solidaarisempia ja empaattisempia. Ymmärrettiin vähäosaisia.

Ei todellakaan olleet. Mars historian tunnille.

Riippuu miten pitkälle menet. Ihminen ei olisi ilman empatiaa tähän päivään selvinnyt. Lähihistoriassa on toki uskonnot aiheuttaneet epäempaattisuutta vääräuskoisia kohtaan. Nykyisin sama, mutta uskonnon tilalla on mittarit, tiedeuskomukset ja usko auktoriteettien kaikkivoipaisuuteen.

Harvat työttömät edes äänestävät, joten ketään politiikassa ei kiinnosta mitä mieltä olette mistään.

Vierailija kirjoitti:

Ei. Ihmiset olivat ennen solidaarisempia ja empaattisempia. Ymmärrettiin vähäosaisia.

Nyky-yhteiskunnassahan narsismi on lisääntynyt. Nämä, jotka vihaavat ja haukkuvat työttömiä syyttä, ovat juuri näitä sisältä tyhjiä narsisteja, joiden täytyy jatkuvasti hakea itselleen huomiota ja arvoa ulkopuolelta, lyttäämällä muita ja yrittämällä epätoivoisesti uskotella, että muilla ihmisillä kuin narsistilla ei ole arvoa. 

Vierailija kirjoitti:

Koskaan ei ihmiskunnan historiassa ei ole ollut systeemiä jossa moni ei halua tehdä töitä ja kansalaisaloitteenkin tekijä kuvataan lähipubissa kaljatuopin kanssa ja heppu ei ole ollut töissä 9 vuoteen. En  tajua mistä tällainen entitlement culture on tullut. 

Miksi kukaan ei ihmettele, että ihan työkykyinen heppu eikä elätä itseään.

Ihmetteletkö miten täysin pehmeitä puhuva tyyppi hallituspuolueesta saa media-aikaa ja joku köyhämielinen vielä uskoo sitä?

Tarkoitan tietysti torkkupeitto-vartiaista, aikamme aivopierujen keksijä!

Vierailija kirjoitti:

Koskaan ei ihmiskunnan historiassa ei ole ollut systeemiä jossa moni ei halua tehdä töitä ja kansalaisaloitteenkin tekijä kuvataan lähipubissa kaljatuopin kanssa ja heppu ei ole ollut töissä 9 vuoteen. En  tajua mistä tällainen entitlement culture on tullut. 

Miksi kukaan ei ihmettele, että ihan työkykyinen heppu eikä elätä itseään.

Se ei ole mikään ongelma, jos on ihmisiä jotka eivät halua tehdä töitä. Nimittäin kun niitä töitä ei riitä edes kaikille työhaluisille. 

Sitä en tiedä, miksi Racine on ollut työttömänä 9 vuotta. Minä olen ollut työttömänä kaksi vuotta, koska hakemuksistani huolimatta en ole saanut töitä. Siivousfirmasta on suoraan sanottu että olen liian koulutettu siihen hommaan, sieltä sentään tuli joku selitys. Muualta ei ole vastattu muuta kuin korkeintaan se "saimme runsaasti hyviä hakemuksia ja valintamme ei tällä kertaa kohdistunut sinuun", yleensä ei sitäkään. Veikkaan että ikä (alkaa viitosella) vaikuttaa aika lailla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työttömänä tekisin mitä tahansa työllistyäkseni, koska tiedättehän te nyt oikeasti, ettei mitään työtä ole teille tulossa.

Logiikka ohoi... Miksi tehdä mitä tahansa työllistyäkseen, jos tietää ettei mitään työtä ole tulossa?

: D   tällä logiikalla se aktiivimallikin on kai tehty ....

Vierailija kirjoitti:

Koskaan ei ihmiskunnan historiassa ei ole ollut systeemiä jossa moni ei halua tehdä töitä ja kansalaisaloitteenkin tekijä kuvataan lähipubissa kaljatuopin kanssa ja heppu ei ole ollut töissä 9 vuoteen. En  tajua mistä tällainen entitlement culture on tullut. 

Miksi kukaan ei ihmettele, että ihan työkykyinen heppu eikä elätä itseään.

Kyllähän sitä ihmetellään ja tämä on juurikin nykyisen työttömyyden kuva. Töitä ei vain ole tai sen tekeminen on tehty todella vaikeaksi. Ei ihminen jaksa loputtomiin taistella.

Työttömuusturva kuten monet muutkin sosiaaliturvan muodot luotiin aikana jollloin käytännössä oli täystyöllisyys nykytilanteeseen verrattuna. Maassa ei ollut pulaa lapio- ja muista fyysisistä töistä, joihin ei tarvittu koulutusta. Elintaso nousi, kun oli Neuvostoliitto, johon saattaoi viedä vaikka reikäisiä kumikenkiä. Samalla kasvoi byrokraattisen järjestelmän muodot uusiin mittoihin. 1970-80-luvuilla uskottiin suunnitelmatalouteen ja tähän kuului myös ehdottomasti monenlainen ihmiselämän säätelykoneisto kehdosta hautaan. Luotiin varmaankin hyvää tarkoittaen tukimuotoja, mutta homma lähti lapasesta. Tulinyhö uusia tukimuotoja ja entisiä ei voitu lakkauttaa. 1990-luvulla NL hajosi, samoin Suomi lamaan. Siitä alkaen tukia on leikattu ja yritetty parsia huonoin tuloksin. Välillä näytti menevän hyvinkin (Nokia) mutta taas oli paluu laman kautta nihkeään kasvuun. Elämme kuitenkin aivan eri aikaa kuin teollistumisen aikoihin. Tuöpaikkoja katoaa aidosti ja suåyntyvät työpaikat eivät työllistä massoja vaan yksilöitä. Vaikeutena on siis löytää sopiva yksilö tiettyyn yksittäiseen työpaikkaan. Tähän sopii huonosti byrokraattinen massamittainen te-koneisto ja Kela, jotka eivät pysty ottamaan yksilöitä huomioon. Tilanne on päästetty niin pahaksi, että sitä on enää hankala muuttaa! Satojatuhansia työttömiä ei voida enää palvella yksilöllisesti, aiemmin se ehkä olisi onnistunut. Kannatan kansalaispalkkaa ja työllistymistä edistäviä porkkanoita raippojen sijaan.

Asenteenmuokkaus tällaiseksi on vaan harvinaisen helppoa individualismiin kannustavassa yhteiskunnassa. Tässä tapauksessa vielä hyvin onnistunutta. On helppo kääntää ihmisiä toisiaan vastaan, kun kaikki ajavat vain omaa etuaan. Pikku totuudenvääristely siellä ja täällä ja valmista tuli. Tyhjät tynnyrit kolisee eniten ja mikä tahansa totena esitetty asia leviää kuin kulovalkea ja vieläkin laajemmalle kiitos internetin. Loppupeleissä kukan ei tiedä mikä on tosi. Sellainen asia pitäisi muistaa, että kukaan ei tiedä millaista elämää toinen todella elää. Joten, mitä jos syyllisen etsimisen sijaan etsittäisiin porukalla ratkaisuja?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei. Ihmiset olivat ennen solidaarisempia ja empaattisempia. Ymmärrettiin vähäosaisia.

Ei todellakaan olleet. Mars historian tunnille.

Riippuu miten pitkälle menet. Ihminen ei olisi ilman empatiaa tähän päivään selvinnyt. Lähihistoriassa on toki uskonnot aiheuttaneet epäempaattisuutta vääräuskoisia kohtaan. Nykyisin sama, mutta uskonnon tilalla on mittarit, tiedeuskomukset ja usko auktoriteettien kaikkivoipaisuuteen.

"Ken ei työtä tee, sen ei syömänkään pidä". 

Pari esimerkkiä, aloitetaan vaikka 50-luvulta. Silloin työttömille järjestettiin pakollisia, ns. hätäaputöitä, joihin oli osallistuttava tai rahaa ei saanut mistään. Hätäaputyöt, jotka olivat surkeasti palkattuja hanttihommia kurjissa oloissa, järjestettiin siellä missä tarve oli. Työttömän oli siis lähdettävä kotoaan niiden perässä pitkienkin matkojen päähän. Isonisänikin oli kaivamassa ojaa jossakin Kainuun perällä ja olosuhteet olivat kuulemma vastenmieliset, mutta sille ei voinut mitään, piti vaan alistua.

30-luvulla oli pakkotyölaitoksia, johon passitettiin "ne jotka eivät elätä itseään". Esimerkiksi Kalle Päätalon isä laitettiin tällaiseen laitokseen, vaikka kyseessä oli mielisairas ja siksi työkyvyttömäksi mennyt ihminen. Kannattaa lukea Päätalon lapsuudesta kertovia kirjoja, niistä saat käsityksen miten "solidaarisia ja empaattisia" ihmisiä silloin oli. Käsite "kunnan jauhot" avautuu melko julmalla tavalla ja kertoo miten raakalaismaisia ja halveksivia kanssaihmisten asenteet yhteiskunnan varaan jääneitä ihmisiä kohtaan olivat.

Elämä oli ennen vanhaan raakaa ja mitään armoa ei annettu, vaikka kotona oli alaikäisiä lapsia ja nälkä piinasi. Yleensäkin ajateltiin, että jos joku saa yhteiskunnalta jotakin, on se toiselta pois. Ja sen mukaan muokkatuivat asenteet. Huipulla ei toki silloinkaan uhrattu mitään, se on aina ollut tavallisen pulliaisen kohtalo. Solidaarisuus ja yleensäkin käsitys siitä, että työttömyys ja puute ei välttämättä olekaan automaattisesti työttömän itsensä vika, alkoi tulla esiin 60-luvulla. Sittemmin se johti kehitykseen, joka mahdollisti erilaiset sosiaaliset tukijärjestelmät sun muut. Tästä kuuluu kiitos pitkälti paljon parjatulle vasemmistolle, oikeistolaiset sen sijaan asettuivat hanakasti sosiaalisia uudistuksia vastaan, alkaen aina peruskoulusta, jonka kuningasajatus oli saada koulutus taustasta riippumattomaksi oikeudeksi kaikille.

Vierailija kirjoitti:

Asenteenmuokkaus tällaiseksi on vaan harvinaisen helppoa individualismiin kannustavassa yhteiskunnassa. Tässä tapauksessa vielä hyvin onnistunutta. On helppo kääntää ihmisiä toisiaan vastaan, kun kaikki ajavat vain omaa etuaan. Pikku totuudenvääristely siellä ja täällä ja valmista tuli. Tyhjät tynnyrit kolisee eniten ja mikä tahansa totena esitetty asia leviää kuin kulovalkea ja vieläkin laajemmalle kiitos internetin. Loppupeleissä kukan ei tiedä mikä on tosi. Sellainen asia pitäisi muistaa, että kukaan ei tiedä millaista elämää toinen todella elää. Joten, mitä jos syyllisen etsimisen sijaan etsittäisiin porukalla ratkaisuja?

Hienoa löytää viisaita ajatuksia täältä. Tällaista lisää.

Vierailija kirjoitti:

Työttömuusturva kuten monet muutkin sosiaaliturvan muodot luotiin aikana jollloin käytännössä oli täystyöllisyys nykytilanteeseen verrattuna. Maassa ei ollut pulaa lapio- ja muista fyysisistä töistä, joihin ei tarvittu koulutusta. Elintaso nousi, kun oli Neuvostoliitto, johon saattaoi viedä vaikka reikäisiä kumikenkiä. Samalla kasvoi byrokraattisen järjestelmän muodot uusiin mittoihin. 1970-80-luvuilla uskottiin suunnitelmatalouteen ja tähän kuului myös ehdottomasti monenlainen ihmiselämän säätelykoneisto kehdosta hautaan. Luotiin varmaankin hyvää tarkoittaen tukimuotoja, mutta homma lähti lapasesta. Tulinyhö uusia tukimuotoja ja entisiä ei voitu lakkauttaa. 1990-luvulla NL hajosi, samoin Suomi lamaan. Siitä alkaen tukia on leikattu ja yritetty parsia huonoin tuloksin. Välillä näytti menevän hyvinkin (Nokia) mutta taas oli paluu laman kautta nihkeään kasvuun. Elämme kuitenkin aivan eri aikaa kuin teollistumisen aikoihin. Tuöpaikkoja katoaa aidosti ja suåyntyvät työpaikat eivät työllistä massoja vaan yksilöitä. Vaikeutena on siis löytää sopiva yksilö tiettyyn yksittäiseen työpaikkaan. Tähän sopii huonosti byrokraattinen massamittainen te-koneisto ja Kela, jotka eivät pysty ottamaan yksilöitä huomioon. Tilanne on päästetty niin pahaksi, että sitä on enää hankala muuttaa! Satojatuhansia työttömiä ei voida enää palvella yksilöllisesti, aiemmin se ehkä olisi onnistunut. Kannatan kansalaispalkkaa ja työllistymistä edistäviä porkkanoita raippojen sijaan.

Säännösten ja verojen määrä on nykyään suurempi kuin kertaakaan Kekkosen ja taistolaisten aikana. Ei noita ole vähennetty vaan lisätty, kokoomuksen ollessa vallassa. Ainoa missä on tullut takapakkia on kaikkein köyhimpien tuet muiden tulotasoon verrattuna.