Vaihdevuodet, mummikset..Onko täällä kohtalontovereita?

Vierailija kirjoitti:

Te kaikki tiedätte sen tunteen yöllä kun ensin tulee hiki, iho on aivan kauttaaltaan hiessä. Heität peiton pois, tulee kylmä, sitten taas kohta kuuma ja lakanat on kylmän kosteat, eikä niissä sa enää unta. Itse olen hikoilun takia vähentänyt yöllä vaatetta, kunnes keksin, mikä pitää ihon ja olon mukavana sekä hikoillessa että sen jälkeen. Ohut merinovillainen paita. Imee hien, tuntuu kuivalta ja lämpimältä koko ajan. Tämän keksinnön jälkeen olen saanut nukuttua, eikä kuumat aallot ole herättäneet yöllä.

Tämän kun olisin keksinyt! 10 vuotta rajuja yöhikoiluja, kaksi kylpypyyhettä yössä hikoilin (nukuin pyyhkeen päällä ja välillä vaihdoin kuivaan). Päivisin hikoilu oli ihan siedettävää. Muita oireita: tunneherkkyys (musta on tullut itkupilli raivoaja), seksihalujen katoaminen (tämä hyvä, ei ole miestä, enkä jaksaisi säätää enää mitään) ja finnejä selässä. Koputan puuta, mutta nyt on alkanut hikoilu helpottamaan. Ikää 52

Olen pian 49v.

Kuukautiset ovat olleet jo monta vuotta runsaammat kuin ennen. Nyt viimeisen vuoden aikana on alkanut kierto heitellä. Olen lihonut. Pissattaa usein. Seksihalut vaihtelee.

Jotenkin "puolikuntoinen" olo. Mieliala on kuitenkin ok ja ei ole kuumia aaltoja.

En voi käyttää hormonikorvaushoitoja koska minulla on verenhyytymishäiriö ja minulla on ollut veritulppa reidessä. Pienellä kauhulla odotan tulevaa...

Multa taas on menneet seksihalut oikeastaan kokonaan. Osin johtuu kyllä nopeasti laukeavasta miehesrä, en ehdi ikinä saada yhdynnässä. Koko homma tuntuu lähinnä yhdentekevältä.

Seksihalujen väheneminen on selvästi yleisempää kuin niiden kasvaminen, mutta osalla voi toki käydä noinkin onnekkaasti kuin ap:lla. Minulla taas ei ole koskaan kuukautiset vaikuttaneet asiaan, yhdyntöjä on harrastettu niistä huolimatta ja raskauttakaan en ole pelännyt, joten siksi kuukautisten poisjääminen ei vaikuta "vapauttavasti".

Tai no, onnekkaasti ja onnekkaasti.... en minä kaipaa mitään, koska ei kerran ole halujakaan. Sellaista ei kaipaa, jota ei halua ;-)

Ihan mukavaa elämää tämä on, nautin lapsistani (jotka ovat teini-iässä ja hauskaa seuraa) ja miehen kanssa harrastamisesta ja matkailusta.

N51, vaihdevuodet alkoivat kaksi vuotta sitten

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli jonkun aikaa sellaisia lämpölehahduksia. Tuntui, että posket kuumenivat, mutta eivät tulleet kyllä punaisiksi. Ei sellainen mikään paidat kasteleva hikikohtaus, ei kylmä eikä kuuma hiki, mutta sellaiset selkeät lämpöpurskeet. Nyt huomasin, ettei niitä ole ollut noin pariin viikkoon. Kestivät ehkä pari kolme kuukautta muutamia päivässä, ympäri vuorokauden aivan riippumatta siitä mitä olin tekemässä. Olikohan ne oireet sitten siinä, vai jotain muuta vielä tiedossa? Olen kohta 52. Minulla ei ole tietenkään enää kuukautisia, kun kohtu on poistettu jokunen vuosi sitten. 

Mulla sama. Lämpötilan vaihteluja ja pientä hikeä otsalla, nukuin myös huonosti. Tätä jatkui noin 2-3 kk, sen jälkeen ei ole tullut. Menkat ollu poissa noin puoli vuotta. Mieliala yllättävän seesteinen, yöuni parantunut. 

Olikohan tämä tässä vai pitääkö varautua vielä paheneviin kuumiin aaltoihin tms.?

48 v. Yöhikoilua jo pari vuotta silloin tällöin, nyt parin kuukauden ajan melkein joka yö. Kuumia aaltoja myös niin että tuntuu pään alueelta rintakehään leviävän ja kasvot hikoilevat. Noloa töissä... Kohtuni on poistettu.

Seksihalut normaalit, mutta viimeksi koin kamalaa kipua yhdynnässä, kuin koko lantionseutu olisi ollut ikään kuin krampissa. Onko vaihdevuosien tekosia? Muilla vastaavia kokemuksia?

Hiusten oheneminen oli aiemmin mun ykköhuoli, mutta kyllä se on toi yöhikoilu, tai just se kylmä-kuuma-tosi kylmä- kuumotushiki-jne- säätäminen öisin. Sen toivoisin loppuvan.

Omat oireeni ihan kuin ap.llä. Olo kokonaisuudessaan parempi kuin koskaan. Pidän kyllä parempaa huoltakin itsestäni, liikun ja nukun paljon ja syön monipuolisesti.

Ennen kaikkea on ihana vapauden tunne ja seksikin ihanaa :)

Te, jotka käytätte hormoneja; auttaako hoito myös hiusten ohenemiseen? V*duddaa nämä pudonneet karvat joka paikassa...

Paino ei tunnu laskevan sitten millään. Lisäksi pitäisi ilmeisesti syödä puolet pienempiä annoksia kuin aiemmin.

Vierailija kirjoitti:

Paino ei tunnu laskevan sitten millään. Lisäksi pitäisi ilmeisesti syödä puolet pienempiä annoksia kuin aiemmin.

liittyy yleensä ikääntymiseen, ei niinkään vaihdevuosiin.

Femoston pelasti elämäni. Ennen sitä yhtä helvettiä. Yöhikoilu, päänsärky, mieliala ym.

Jännä, kun mä en hikoillut ennen ollenkaan, enkä vieläkään kainaloista. Sen sijaan pää ja kasvot, rinta ja selkä välillä ihan hiessä. Tuntuu että varsinkin ilman kosteus vaikuttaa tähän.Hiki on vielä sellaista rasvaista, hyi. Todellakin kivaa olla hoitsuna töissä, kun naama märkänä muutenkin ja sitten vielä saunotuksia ja suihkutuksia potilaille:(

Mieliala myös varsin surkea. Tullut unettomuutta ja ahdistuskohtauksia, jolloin ei pysty nukkumaan, kuten ennen. Herää kun ajatukset pyörivät päässä, eikä saa enää unta. Menkat vielä melko säännölliset ja runsaat. Ennen menkkoja ihan hirveä PMS, jossa turvotus rinnoissa yhdessä kivistyksen kanssa pahinta ja silloin myös todella epävarma olo. Apua, loppuuko tämä joskus? Olenko sairastunut henkisesti vai kuuluuko täsä vaihdevuosioireisiin? N49

Onko kukaan kokeillut mielialalääkkeitä oireisiin? Muistan jonkun entisen mallin niitä mainostaneen jossain lehtijutussa, kuulemma Ranskassa kaikki naiset käyttävät niitä vv-oireisiin.

Vierailija kirjoitti:

Femoston pelasti elämäni. Ennen sitä yhtä helvettiä. Yöhikoilu, päänsärky, mieliala ym.

Onko reseptilääke, itsehoito, luontaistuote vai mistä saa? Mulle heti jotain helppiä! 😊

Vierailija kirjoitti:

Onko kukaan kokeillut mielialalääkkeitä oireisiin? Muistan jonkun entisen mallin niitä mainostaneen jossain lehtijutussa, kuulemma Ranskassa kaikki naiset käyttävät niitä vv-oireisiin.

Mulla on Escitalopramia, jota varmaan pitäisi käyttää. Olen pari kertaa kokeillut, mutta ne hikoilut ja olotilat alussa olleet niin hirveät, että olen lopettanut heti alkuunsa. Pitäisi kyllä syödä niitä muutenkin, jos auttaisivat tähän kauheaan ahdistukseen ja synkkyyteen, jossa nyt elän. N49

Kohta 53 ja kuukautiset on ihan säännölliset, tosin todella runsaat. Yöhikoiluakin oli, mutta kun rupesin muista syistä kuntoilemaan tavoitteellisesti se loppui, tai siis tapahtuu nykyään vain treenatessa. Tulisi ehkä takaisin jos en treenaisi niin sykettä nostavasti?

Totta...