Lue keskustelun säännöt.
Alkaako jollain eroperosessi nyt, kun loppuvuoden juhlat on juhlittu?
02.01.2018 |
Itsellä alkoi heti pyöriä taas eroajatukset. Vapailla ja pyhinä ei jaksa miettiä, mutta nyt taas ahdistaa koko suhde 😑
Kommentit (9)
Paperit tulostettu ja allekirjoitettu. Huomenna viedään. Tässä vielä ehtii kesähäät saamaan uuden kanssa kun nopeasti toimii. Ja syysvauvan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole ihan varma mutta erittäin vakavassa harkinnassa on.
Miten nämä pyhät ja juhla-ajat aina muistuttavatkin kuinka äärettömän erilsisia olemme. Ja joo, emme mitenkään vahvista toisiamme. Pidän juhlien laittamisesta, vaikka en mitenkään suureellisesti juhlikaan. Mies ei voi sietää mitään juhlia, hän on aina aivan hirvittävän herkkä suuttumaan ja meidän nuorisokin sen huomaa. Olen perheessä ainoa aikuinen, jonka puoleen uskaltavat kääntyä asiassa kuin asiassa. Jopa, onko meillä leipää (tms) kysymys on liian hurja isälle esitettäväksi...
Tässä uuden vuoden pyhinä jo oli kurkua myöten täynnä jatkuvaa isoon ääneen kiroilua ja stressaamista. Onneksi lähti töihin.
Joo kaiken lomastressin jälkee tekee mieli heittää ukko suohon ja lähtee etsimään paremmin käyttäytyvää ihmistä rinnalle.
Odottelen kesään, kun nuorin lähtee armeijaan. Sitten on tämä projekti päätöksessään ja loppuu yhteiselo! :-D
Ei ala, olen onnellisesti naimisissa, mutta se on ilmeisesti yleistä, että uuden vuoden alussa hankkiudutaan eroon toimimattomasta parisuhteesta. Eikä siinä mitään, jos ei toimi niin ei toimi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole ihan varma mutta erittäin vakavassa harkinnassa on.
Miten nämä pyhät ja juhla-ajat aina muistuttavatkin kuinka äärettömän erilsisia olemme. Ja joo, emme mitenkään vahvista toisiamme. Pidän juhlien laittamisesta, vaikka en mitenkään suureellisesti juhlikaan. Mies ei voi sietää mitään juhlia, hän on aina aivan hirvittävän herkkä suuttumaan ja meidän nuorisokin sen huomaa. Olen perheessä ainoa aikuinen, jonka puoleen uskaltavat kääntyä asiassa kuin asiassa. Jopa, onko meillä leipää (tms) kysymys on liian hurja isälle esitettäväksi...
Tässä uuden vuoden pyhinä jo oli kurkua myöten täynnä jatkuvaa isoon ääneen kiroilua ja stressaamista. Onneksi lähti töihin.
Jos lapsesi pelkäävät puhua isälleen, annan sinulle neuvon jota luultavasti et kuuntele vaan vedät herneen nenään. Lopeta itsesi murehtiminen ja keskity lapsiisi. Sinä olet aikuinen ja pärjäät, lapsesi ovat isänsä armoilla. Itselleni jäi tuollaisesta isästä loppuelämän vaivaksi paha sosiaalisten tilanteiden pelko. Enkä anna äidilleni anteeksi että hän ei auttanut minua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole ihan varma mutta erittäin vakavassa harkinnassa on.
Miten nämä pyhät ja juhla-ajat aina muistuttavatkin kuinka äärettömän erilsisia olemme. Ja joo, emme mitenkään vahvista toisiamme. Pidän juhlien laittamisesta, vaikka en mitenkään suureellisesti juhlikaan. Mies ei voi sietää mitään juhlia, hän on aina aivan hirvittävän herkkä suuttumaan ja meidän nuorisokin sen huomaa. Olen perheessä ainoa aikuinen, jonka puoleen uskaltavat kääntyä asiassa kuin asiassa. Jopa, onko meillä leipää (tms) kysymys on liian hurja isälle esitettäväksi...
Tässä uuden vuoden pyhinä jo oli kurkua myöten täynnä jatkuvaa isoon ääneen kiroilua ja stressaamista. Onneksi lähti töihin.
Jos lapsesi pelkäävät puhua isälleen, annan sinulle neuvon jota luultavasti et kuuntele vaan vedät herneen nenään. Lopeta itsesi murehtiminen ja keskity lapsiisi. Sinä olet aikuinen ja pärjäät, lapsesi ovat isänsä armoilla. Itselleni jäi tuollaisesta isästä loppuelämän vaivaksi paha sosiaalisten tilanteiden pelko. Enkä anna äidilleni anteeksi että hän ei auttanut minua.
Olet oikeassa. Oireitakin on valitettavsti jo havaittavissa. En vaan ole osannut niitä tuohon pölvästiin yhdistää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onneksi ero on jo selvä. Tietty moni asia vielä kesken, kun lapset alaikäisiä, mutta lopullinen avioero tuli päätökseen loppuvuodesta.
Ähs, eroprosessi