Kannattaako hankkia lapsi tällaisen miehen kanssa?
On jatkuvasti reissussa. Siis luonnossa, kalareissuilla, vaelluksilla yms. Lisäksi tekee toimistotyötä noin 8-17.
Minulla on järkky vauvakuume! Inhoan vaelluksia ym. En ikinä lähtisi niille vauvan kanssa. Enkä muutenkaan.
Mies sanoo että lapsi on ok, mutta olisin käytännössä yh. Miten sitä mahdollisrsti jaksaa? Mies myös viikonloppuja usein pois.
Kommentit (31)
Vierailija kirjoitti:
Ei ole valmis vähentämään reissuja...
Ap
Olet nyt sitten sen valinnan edessä kuin moni meistä naisista.
1 pysyt tämän miehen kanssa ettekä hanki lapsia.
2 teet kuitenkin lapsen tämän miehen kanssa, järkytyt miten yksin jäät kaiken kanssa, opit selviämään mutta tulet katkeraksi miehelle, ja lopulta eroatte.
3 jätät tämän suhteen, ja etsit miehen joka haluaa perheen ja lapsia ( voit silti päätyä tässäkin vaihtoehtoon 2, takeita ei ole)
4 lähdet suhteesta etkä löydä muutakaan miestä ja jäät ilman lapsia.
Näissä ne vaihtoehdot on vähän pyörineet meillä muillakin. Mä valitsin nron 2 koska olin jo 33.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, kuinka paljon sulla on ikää? Kuulostat kovin nuorelta. "Mies on hyvännäköinen, olisi ihanaa saada sen näköinen lapsi". "Mietin vauvaa ihan joka tunti, olisi ihanaa saada sisustaa huone."
26. Mutta juu, tuo kohta ehkä kuulosti lapselliselta. Yhdessä ollaan oltu kuitenkin kohta 5 vuotta.
Ap
Ja miehesi on samaa ikäluokkaa? Sanoisin, ettei teidän kannata pitää asiassa kiirettä, vaikka sinulla olisikin vauvakuume. Jos olisit lähempänä neljääkymppiä, ymmärtäisin, että haaveilet lapsen tekemisestä vastahakoisen miehen kanssa. Mutta kun te olette lapsentekemisenkin näkökulmasta vielä nuoria niin sanoisin, että anna sille miehelle aikaa mennä omia menojaan ja kasvaa ajatukseen vanhemmuudesta.
Enemmän olisin huolissani siitä, että kuulostaa siltä, ettei teillä ole miehen kanssa kauheasti yhteistä. Kiinnostus luontoon ja retkeilyyn on yleensä enemmän kuin harrastus, se on elämäntapa. Jos sinun elämäntapasi taas on brunssit, voi olla, että huomaatte jossain vaiheessa, ettei teidän elämät kauheasti kohtaa.
Vaikka on söpö mielikuva, että mies jonain päivänä retkeilee kahdestaan teidän taaperon kanssa ja opettaa luonnosta niin eihän sellainen ole perhe-elämää. Täytyyhän teillä olla muutakin yhteistä kuin se lapsi.
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni meillä on ihan hyvät olosuhteet, yksi ylimääräinen huone, molemmilla työpaikat, ja äitini sekä siskoni asuu lähellä. Lisäksi kahdella hyvällä ystävälläni on vauva. Ja olen tottunut olemaan paljon yksin.
Ap
"kahdella hyvällä ystävälläni on vauva..." eli vauva on satava koska kavereillakin on. Just just. Mietippä vielä .
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni meillä on ihan hyvät olosuhteet, yksi ylimääräinen huone, molemmilla työpaikat, ja äitini sekä siskoni asuu lähellä. Lisäksi kahdella hyvällä ystävälläni on vauva. Ja olen tottunut olemaan paljon yksin.
Ap
Vauva ei tarvitse mitään ylimääräisiä huoneita.
Parhaat olosuhteet on sitä, kun te molemmat aidosti haluatte lapsen eli olette valmiit luopumaan vapaudesta ja panemaan vauvan tarpeet omienne edelle. Jos vain toinen on, se ei ole hyvä olosuhde.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole valmis vähentämään reissuja...
ApOlet nyt sitten sen valinnan edessä kuin moni meistä naisista.
1 pysyt tämän miehen kanssa ettekä hanki lapsia.
2 teet kuitenkin lapsen tämän miehen kanssa, järkytyt miten yksin jäät kaiken kanssa, opit selviämään mutta tulet katkeraksi miehelle, ja lopulta eroatte.
3 jätät tämän suhteen, ja etsit miehen joka haluaa perheen ja lapsia ( voit silti päätyä tässäkin vaihtoehtoon 2, takeita ei ole)
4 lähdet suhteesta etkä löydä muutakaan miestä ja jäät ilman lapsia.
Näissä ne vaihtoehdot on vähän pyörineet meillä muillakin. Mä valitsin nron 2 koska olin jo 33.
Haluausin vaihtoehdon kaksi, vaikka riski erosta ja katkeruudesta olisi. En elättele toiveita että mies muuttuu, vaikka kai sitä tietenkin toivoo vähän. Mies on 5 vuotta vanhempi, ja aloitti luonnossa oleilun jo lukiossa eli tuskin muuttuu. On sanonut, että olen ensimmäinen nainen joka ei valita ja jolla on omaakin elämää, eikä onnellisuuteni riipu hänestä.
Jos meillä olisi lapsi, niin ehkä alkaisin valittaa. Kun nytkin oikeasti toivon, että hän haluaisi olla kanssani. En vaan halua valittaa, koska pointti olisi se, että hän itse haluaa eikä ole mieliksi.
En halua erota tämän takia. Olen nähnyt niin paljon huonoja miehiä, että omani tuntuu aivan todella hyvältä.
Ap
Mikä v-i-t-u-n vauvakuume, se on mielenterveyshäiriö.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole valmis vähentämään reissuja...
ApOlet nyt sitten sen valinnan edessä kuin moni meistä naisista.
1 pysyt tämän miehen kanssa ettekä hanki lapsia.
2 teet kuitenkin lapsen tämän miehen kanssa, järkytyt miten yksin jäät kaiken kanssa, opit selviämään mutta tulet katkeraksi miehelle, ja lopulta eroatte.
3 jätät tämän suhteen, ja etsit miehen joka haluaa perheen ja lapsia ( voit silti päätyä tässäkin vaihtoehtoon 2, takeita ei ole)
4 lähdet suhteesta etkä löydä muutakaan miestä ja jäät ilman lapsia.
Näissä ne vaihtoehdot on vähän pyörineet meillä muillakin. Mä valitsin nron 2 koska olin jo 33.
Haluausin vaihtoehdon kaksi, vaikka riski erosta ja katkeruudesta olisi. En elättele toiveita että mies muuttuu, vaikka kai sitä tietenkin toivoo vähän. Mies on 5 vuotta vanhempi, ja aloitti luonnossa oleilun jo lukiossa eli tuskin muuttuu. On sanonut, että olen ensimmäinen nainen joka ei valita ja jolla on omaakin elämää, eikä onnellisuuteni riipu hänestä.
Jos meillä olisi lapsi, niin ehkä alkaisin valittaa. Kun nytkin oikeasti toivon, että hän haluaisi olla kanssani. En vaan halua valittaa, koska pointti olisi se, että hän itse haluaa eikä ole mieliksi.En halua erota tämän takia. Olen nähnyt niin paljon huonoja miehiä, että omani tuntuu aivan todella hyvältä.
Ap
Pitäisiköhän sinun kertoa se sille miehellesi, että haluat hänen olevan kanssasi.?
Vai pitäisikö miehen kyetä lukemaan ajatuksiasi haluistasi?
ihmiset=idiootteja
Olet sairas. Teet lapsen vain sen miehen ulkonäön takia. Et edes tykkää samoista asioista kun mies. Miten luulet että lapsesi tulee arvostamaan sinun touhujasi? Ette tule koskaan kuitenkaan tekemään yhdessä kuin pakolliset asiat. Miksi ihmiset on näin itsekkäitä. Lapsi kasvatetaan juuri tuolla samalla itsekkyydellä. En usko että olet valmis lapseen. Et ajattele omaa aikaasi ja jos mietit sen oman ajan olevan kuitenkin koko lopun elämää poissa niin jossain. Vaiheessa et jaksa. Vaikka sinulla ei ole isää niin elä nyt sitä omalta lapselta vie sen takia. Koita kerätä ne aivon järkevät osat yhteen ja sallia itsellesi semmoinen mies joka haluaa lasta sekä on valmis laittamaan myös aikaa sekä rahaa omaan perheeseen. En ymmärrä myöskään miestä. Ymmärtäisin jos työ menisi lapsen edelle mutta että harrastuksetkin. Ei ole tervettä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole valmis vähentämään reissuja...
ApOlet nyt sitten sen valinnan edessä kuin moni meistä naisista.
1 pysyt tämän miehen kanssa ettekä hanki lapsia.
2 teet kuitenkin lapsen tämän miehen kanssa, järkytyt miten yksin jäät kaiken kanssa, opit selviämään mutta tulet katkeraksi miehelle, ja lopulta eroatte.
3 jätät tämän suhteen, ja etsit miehen joka haluaa perheen ja lapsia ( voit silti päätyä tässäkin vaihtoehtoon 2, takeita ei ole)
4 lähdet suhteesta etkä löydä muutakaan miestä ja jäät ilman lapsia.
Näissä ne vaihtoehdot on vähän pyörineet meillä muillakin. Mä valitsin nron 2 koska olin jo 33.
Haluausin vaihtoehdon kaksi, vaikka riski erosta ja katkeruudesta olisi. En elättele toiveita että mies muuttuu, vaikka kai sitä tietenkin toivoo vähän. Mies on 5 vuotta vanhempi, ja aloitti luonnossa oleilun jo lukiossa eli tuskin muuttuu. On sanonut, että olen ensimmäinen nainen joka ei valita ja jolla on omaakin elämää, eikä onnellisuuteni riipu hänestä.
Jos meillä olisi lapsi, niin ehkä alkaisin valittaa. Kun nytkin oikeasti toivon, että hän haluaisi olla kanssani. En vaan halua valittaa, koska pointti olisi se, että hän itse haluaa eikä ole mieliksi.En halua erota tämän takia. Olen nähnyt niin paljon huonoja miehiä, että omani tuntuu aivan todella hyvältä.
Ap
Tuohan on ihan selvä juttu. Mies on sinun kanssa koska olet vähään tyytyväinen. Hän ei halua tiivistä perhe-elämää.
Kun ehdotat lasta hän ei halua sitä, hän ahdistuu. Jos teet lapsen kysymättä, hän ahdistuu ja suhde särkyy. Ei sinulla ole vaihtoehtoa kaksi hänen kanssa, hän ei halua sitä. Hänelle on juuri tuo mitä teillä nyt on ja siinä se.
Olet riippuvainen ja takertuva ja lapsellinen. Herää ja lähde.
No luulen, että mies tietää. Suostun aina kun hän ehdottaa yhteistä tekemistä.
Vaeltamaan en lähde vuorokausiksi, mutta päiväksi tai yhdeksi yöksi olen suostunut usein.
Ap
26. Mutta juu, tuo kohta ehkä kuulosti lapselliselta. Yhdessä ollaan oltu kuitenkin kohta 5 vuotta.
Ap