Miltä tuntuu rakastaa vuosikausia ihmistä, jota et voi koskaan saada?
Olen naimisissa ihan täydellisen miehen kanssa ja silti, jostain käsittämättömästä syystä olen ensin ihastunut ja sittemmin rakastunut työkaveriini.
Työkaverini on myös varattu ja hyvä niin, koska mitään ei koskaan tule tapahtumaan.
Mutta voiko sitä olla vuosia samassa talossa tuon ihmisen kanssa?
Kommentit (29)
Kyllä jo kolme vuotta. Mutta miehen kaveriin olen rakastunut. Menin tunnustamaanki tunteeni. Alettiin viestitellä. Tuo mies nyt jarruttelee koska ei halua ongelmia mun miehen kanssa ja itse antaisin mennä vaan.. me kirjotellaan että oisitpa tässä yms viestejä. Seksiviestejä ja suunnitellaan että nähdään. Tuo mies on mun mieleSssä 24/7 ja tää sattuu ja tuntuu paskalta. Nyt taas päätin että yritän unohtaa. Mut ei tuu mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pakkomielteitä, rakastumista harhakuviin ja ihastumisen tunteeseen. Jos heivaisitte ukkonne ja alkaisitte näiden ihastuksienne kanssa olemaan niin huomaisitte et ne on ihan perus-pertsoja, kuten nykyisennekin. Varmaan suhde loppuisi eroon, vaikka niin ollaan jo vuosia "rakastettu".
Tietenkin ne on perus-pertsoja, ei mitään muuta kuvitellakaan. Jokaisella omat vikansa ja omituisuutensa mutta silti myös se jokin mikä tekee heistä erityisen. Tapa katsoa, koskettaa.... siten kuin oma kumppani ei ole ikinä katsonut tai koskettanut. Ja nyt ei tarvitse ajatella edes sängyssä koskettamista vaan ihan vaikka kaupan jonossa. Sipaisu poskelle, siinä voi olla kaikki maailman tunteet mukana.
Sipaisu poskelle vieraalta mieheltä kaupan jonossa on jo pettämistä. Vai lipsahtiko kuvitelmien puolelle? Entä jos todellisuudessa mitään sipaisuja ei tule?
Vierailija kirjoitti:
Kyllä jo kolme vuotta. Mutta miehen kaveriin olen rakastunut. Menin tunnustamaanki tunteeni. Alettiin viestitellä. Tuo mies nyt jarruttelee koska ei halua ongelmia mun miehen kanssa ja itse antaisin mennä vaan.. me kirjotellaan että oisitpa tässä yms viestejä. Seksiviestejä ja suunnitellaan että nähdään. Tuo mies on mun mieleSssä 24/7 ja tää sattuu ja tuntuu paskalta. Nyt taas päätin että yritän unohtaa. Mut ei tuu mitään.
Tunnustappa sama miehelleskin. Johan sä olet pettänyt.
Se on niin helppo tuomita tällaiset ihastumiset ja rakastumiset jos ei ole itse ollut samassa tilanteessa. Kyllä se ehdottomuus häviää kun sattuu omalle kohdalle.
Vierailija kirjoitti:
Se on niin helppo tuomita tällaiset ihastumiset ja rakastumiset jos ei ole itse ollut samassa tilanteessa. Kyllä se ehdottomuus häviää kun sattuu omalle kohdalle.
Voihan sitä tuntea myös rakkauden vastakohtaa, vihaa. Silti sekään ei oikeuta tunteen mukaisiin tekoihin.
Mäkin haaveilin noin 7 vuotta Lukesta. Uusimmassa Star Warsissa se on rupsahtanu?
Meillä on töissä ihan sairaan ihana kirurgi joka on flirtannut ihan kybällä vuodesta 1998. Joskus v 2004 tajusin että se flirttaa kaikille näteille. Yksi naislääkäri erosi sen takia, mutta ei saanut tätä miestä ja vaihtoi työpaikkaa.
Arvostan, että kirurgi pysyy vaimonsa kanssa yhdessä. Flirttaan edelleen, koska se on nykyään vain kohteliaisuus mielestäni ja päivän piristys. Iiihana mies!
Tuo kaikki "ihanuus" perustuu salailuun. Kaikki, mikä tuossa tuntuu niin hienolta, latistuisi aivan naurettavaksi jos puhuisit siitä ääneen. Mietipä, että kertoisit asiasta noilla samoilla sanoilla miehellesi, lapsillesi, äidillesi ja isällesi. Noh, eivät varmasti olisi yhtä hurmaantuneita kuin itse olet.
Kuulostaa esimerkiksi ihan pölvästiltä, että hän pitää sinusta huolta. Myös "ne pienet kosketukset" ovat iankaikkista typeryyttä, jolla saa helposti toisen tunnekoukkuun ja tuntemaan itsensä imarrelluksi ja ihailluksi. Huolimatta ihanasta hymystään ja näennäisen kohteliaan kunnioittavista eleistään, hän ei kunnioita rajojasi, vaikka nyt niin luuletkin.
Olet sokaistunut, niellyt valheen, hurmaantunut ja tukevasti koukussa. Eikö ajatus irrottautumisesta tunnukin vaikealta? Mutta se sinun täytyy tehdä jos et halua olla kaksinaamainen ja epärehellinen.
Se on kaunista, kaunista, kaunista valhetta niin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tietääkö ihana työkaverisi tunteistasi? Oletko puhunut tästä jonkun ulkopuolisen kanssa muuta kuin nyt kerrot täällä?
En ole ikinä suoraan myöntänyt, mutta varmasti ihastumisen on huomannut. Ehkä muutkin.
Ja jotakin tunteita on hänenkin puoleltaan. Hän pitää minusta aina huolta. Minä välttelen häntä ja hän jää useamman kerran kiinni katselemasta minua. Hänellä on selvästi vahva kunnioitus sitä kohtaan, että minulla on perhe. Joten humalassakaan emme ole ikinä menneet rajojen yli, vaikka tottakai silloin toisen lähelle uskaltaa mennä eri tavalla. Ne on ne pienet kosketukset, ne hetket kun viihdytään kahdestaan ja hakeudutaan olemaan yhdessä. On niin ihana jutella.
Meillä on samanlaisia ajatuksia, huumorintaju ja tapa tehdä töitä. Töitä teemme yhdessä todella hyvin.
Olen yhdelle ystävälleni kertonut. Ei tuominnut, koska mitään ei ole tapahtunut ja tietää miten rakastan omaa miestäni.
nauti tunteesta. Haaveissa kaikki on täydellistä. En leikkisi ettet menetä mitä sinulla jo on...oletko ihminen joka haikailee mitä ei voi saada vai oletko aina tottunut saamaan haluamasi? Hm..