Lue keskustelun säännöt.
Miltä tuntuu rakastaa vuosikausia ihmistä, jota et voi koskaan saada?
01.01.2018 |
Olen naimisissa ihan täydellisen miehen kanssa ja silti, jostain käsittämättömästä syystä olen ensin ihastunut ja sittemmin rakastunut työkaveriini.
Työkaverini on myös varattu ja hyvä niin, koska mitään ei koskaan tule tapahtumaan.
Mutta voiko sitä olla vuosia samassa talossa tuon ihmisen kanssa?
Kommentit (29)
Tietääkö ihana työkaverisi tunteistasi? Oletko puhunut tästä jonkun ulkopuolisen kanssa muuta kuin nyt kerrot täällä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tuo ole rakkautta vaan pakkomielle. Harhainen kuvitelma rakkaudesta.
Vierailija kirjoitti:
Tietääkö ihana työkaverisi tunteistasi? Oletko puhunut tästä jonkun ulkopuolisen kanssa muuta kuin nyt kerrot täällä?
En ole ikinä suoraan myöntänyt, mutta varmasti ihastumisen on huomannut. Ehkä muutkin.
Ja jotakin tunteita on hänenkin puoleltaan. Hän pitää minusta aina huolta. Minä välttelen häntä ja hän jää useamman kerran kiinni katselemasta minua. Hänellä on selvästi vahva kunnioitus sitä kohtaan, että minulla on perhe. Joten humalassakaan emme ole ikinä menneet rajojen yli, vaikka tottakai silloin toisen lähelle uskaltaa mennä eri tavalla. Ne on ne pienet kosketukset, ne hetket kun viihdytään kahdestaan ja hakeudutaan olemaan yhdessä. On niin ihana jutella.
Meillä on samanlaisia ajatuksia, huumorintaju ja tapa tehdä töitä. Töitä teemme yhdessä todella hyvin.
Olen yhdelle ystävälleni kertonut. Ei tuominnut, koska mitään ei ole tapahtunut ja tietää miten rakastan omaa miestäni.
Minä ihastuin työkaveriini v. 2015. Mitenkään en ihastumistani näyttänyt aluksi. Sitten yhteisissä bileissä viime vuonna lähennyttiin ja suukot vaihdettiin. Siitä muutama viikko ja aloimme viestitellä. Itse olin varattu ja huonossa suhteessa. Välittömästi tuon viestittelyn muututtua syvemmäksi tein eropäätöksen.
Muista kuitenkin, että nuo ovat vain omia tulkintojasi toisen käytöksestä. Minulle kävi vuosia sitten entisessä työpaikassa tilanne, jossa entinen kollega tulkitsi käytöstäni väärin. Olimme kumpikin varattuja, minä nainen, hän mies. Koin, että hänelle oli helppo puhua, meillä molemmilla oli yhtä kieroutunut huumorintaju ja työnteko yhdessä oli hauskaa. Itsekin hakeuduin hänen seuraansa, koska mielestäni hän oli hyvää seuraa. Työpaikan illanvietoissakin ajattelin, että mitä pahaa kahden varatun on tanssia keskenään. Usein puhuimme suhteistammekin, hyvistä ja huonoista asioista.
Myöhemmin sitten paljastui, että tämä työkaveri oli ajatellut minun olevan ihastunut häneen ja hänellä oli vahvoja tunteita minua kohtaan. Olin pettynyt, jopa vihainen. Hyvä ystävyys meni pilalle ja pian tämän jälkeen mies vaihtoi työpaikkaa. Sen jälkeen en ole enää uskaltanut luottaa, että nainen ja mies voisivat olla vain hyviä ystäviä. Sinunkin kannattaa ap olla varma, etteivät nämä kosketukset ja katseet ole vain omaa mielikuvitustasi, ennen kuin pilaat vähintään oman parisuhteesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No me olemme rakastaneet toisiamme yli 30v mutta tuskin meistä koskaan tulee paria. Tai ehkä vanhainkodissa pyyhitään kuolaa toistemme poskilta, kuka tietää.
Tämä rakkaus vain on.
Mistäkö tiedän että toinenkin tuntee samoin? Tuskin tuo olisi näin kauan yhteyttä pitänyt ja pisimmän eronkin aikaan mun kuvaani työpöydän laatikossa säilyttänyt.
Aamulla luin yöllä laittamansa viestin, oli päässyt joulureissusta turvallisesti kotiin. Tiesi että mä huolehdin kun on huono ajokeli.
En voi käsittää tuollaisia pakkomielteisesti ihastumisia. Miksi ylläpidätte tuollaisia. Se on kuitenkin oikeasti pois oikeilta läheisiltänne. Olette kaksinaamaisia paskoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä. Mulla on bursiitti polvessa ja revähdys pohkeessa. Liekö tuosta kintusta kalua tulee enää koskaan. Pumpustakin ottaa harva se päivä. Ihan vähän ohis mut..
Olen miespuolinen ja olin joku aika sitten vähän vastaavanlaisessa tilanteessa.
Itselleni olisi riittänyt ihan vaan keskustelu ja että olisi saanut olla toisen lähellä, mutta lopulta koko juttu kaatui ilmeisesti väärin ymmärryksiin puolin ja toisin.
Miksi et voisi vain nauttia nykyisestä tilanteesta, jos viihdyt työkaverisi kanssa ja hän tuntee samoin, miksi se tarvitsisi viedä pitemmälle.
Kirjoituksestasi päätellen olette jo kyllä aikas läheisiä.
Nauti siitä, että töihin on mukava tulla ja aika kuluu kuin siivillä... sinulla on oma mies odottamassa kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen miespuolinen ja olin joku aika sitten vähän vastaavanlaisessa tilanteessa.
Itselleni olisi riittänyt ihan vaan keskustelu ja että olisi saanut olla toisen lähellä, mutta lopulta koko juttu kaatui ilmeisesti väärin ymmärryksiin puolin ja toisin.Miksi et voisi vain nauttia nykyisestä tilanteesta, jos viihdyt työkaverisi kanssa ja hän tuntee samoin, miksi se tarvitsisi viedä pitemmälle.
Kirjoituksestasi päätellen olette jo kyllä aikas läheisiä.
Nauti siitä, että töihin on mukava tulla ja aika kuluu kuin siivillä... sinulla on oma mies odottamassa kotona.Niin, varsinkin kun töissä ollaan tietyllä tavalla asiallisia, eli teeskennellään, vaikka oikeasti olis täys k*sipää m*lkku p*ska..
Jaa.. No meidän työpaikalla on kyllä aikas hyvä yhteishenki, mulle on ihan sama minkälaisia he ovat työ ajan ulkopuolella.
Mutta jos tarkoitit sitä, että jos ihastut johonkin henkilöön, joka vaikuttaa täydelliseltä kumppanilta, niin kyllähän se arki karistaa ne täydellisyys illuusiot jossain vaiheessa.
Työpaikalla on helppo ihastua, lisäksi tutustuminen on paljon helpompaa, kun voi aloittaa puhumisen työasioista ja siirtyä siitä muihin aiheisiin, kuin yrittää jossain baarissa alkaa vääntämään väkinäisiä iskukommentteja toiselle.
Perseestähän se on mutta minkäs sitä tunteilleen mahtaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Armi vois varmaan kertoa kokemuksistaan Dannyn kanssa. Iski elämä sitten rankalla kädellä, kun vihdoin tajusi että nuoruus mennyt hukkaan ja elämänsä rakkautta ei tule oikeasti koskaan saamaan virallisesti rinnalleen.
Pakkomielle, keksi jotain muuta fiksumpaa ajateltavaa tilalle. Pakkomielteet syövät energiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pakkomielteitä, rakastumista harhakuviin ja ihastumisen tunteeseen. Jos heivaisitte ukkonne ja alkaisitte näiden ihastuksienne kanssa olemaan niin huomaisitte et ne on ihan perus-pertsoja, kuten nykyisennekin. Varmaan suhde loppuisi eroon, vaikka niin ollaan jo vuosia "rakastettu".
Tutustuin teininä nuoreen mieheen, joka asui samalla kylällä. Juttelimme ja olimme ihastuneita, mutta aina oli jotain, emmekä aloittaneet suhdetta. Näemme toisiamme aina silloin tällöin ja jotakin välillämme varmasti on, mutta ainakin minä olen varattu. Ajattelen miestä paljon ja tunnen, että myös mies ajattelee minua paljon, näen hänen katseestaan sen. Ehkä meidän aikamme tulee joskus? N43
Vierailija kirjoitti:
Pakkomielteitä, rakastumista harhakuviin ja ihastumisen tunteeseen. Jos heivaisitte ukkonne ja alkaisitte näiden ihastuksienne kanssa olemaan niin huomaisitte et ne on ihan perus-pertsoja, kuten nykyisennekin. Varmaan suhde loppuisi eroon, vaikka niin ollaan jo vuosia "rakastettu".
Tietenkin ne on perus-pertsoja, ei mitään muuta kuvitellakaan. Jokaisella omat vikansa ja omituisuutensa mutta silti myös se jokin mikä tekee heistä erityisen. Tapa katsoa, koskettaa.... siten kuin oma kumppani ei ole ikinä katsonut tai koskettanut. Ja nyt ei tarvitse ajatella edes sängyssä koskettamista vaan ihan vaikka kaupan jonossa. Sipaisu poskelle, siinä voi olla kaikki maailman tunteet mukana.
Vierailija kirjoitti:
Pakkomielteitä, rakastumista harhakuviin ja ihastumisen tunteeseen. Jos heivaisitte ukkonne ja alkaisitte näiden ihastuksienne kanssa olemaan niin huomaisitte et ne on ihan perus-pertsoja, kuten nykyisennekin. Varmaan suhde loppuisi eroon, vaikka niin ollaan jo vuosia "rakastettu".
Osaltaan kyllä, mutta mitä väliä sillä on, jos asia tuntuu mukavalle? N43
En tunnista tilannetta.