Miksi ihmiset eivät voi hyväksyä pelkoani?

Menin vahingossa sanomaan neuvolassa lasteni ollessa 3v ja 1v, että olen väsynyt hoitamaan heitä ja minulle sanottiin, että lapseni saatetaan huostaan ottaa, jos puhun sellaisia. Siitä lähtien olen pelännyt, että lapset viedään minulta.

Lapset ovat nyt 11v ja 9v ja meille on syntynyt mieheni kanssa sen jälkeen vielä 3 lasta lisää, jotka ovat nyt 7v, 5v ja 3. Minä en halua, että lapset ovat kaikki poissa kotoa samaan aikaan, jos minä en ole heidän kanssaan samassa paikassa kodin ulkopuolella. Se minun on pakko hyväksyä, että 3 vanhinta lasta ovat ainakin osan koulupäivistään poissa kotoa samaan aikaan, mutta onneksi 2 nuorinta ovat vielä kotona. En tiedä sitten, että kun nuo 2 nuorintakin ovat kouluikäisiä, että miten kestän sen, että kaikki lapset ovat poissa kotoa samaan aikaan, ehkä pidän nuo nuorimmat kotona kotikoulussa ja hankin heille kotiopettajan.

En halua, että kaikki lapseni ovat samaan aikaan poissa kotoa jos minä en ole mukana, koska heidät voidaan huostaan ottaa minulta juuri silloin kun he eivät ole kotona ja minun valvontani alaisena. Pelkään myös, että joku pedofiili tai joku muu paha mies kidnappaa heidät ja vie heidät mukanaan. En todellakaan halua, että jos kaikki lapseni ovat kotoa pois samaan aikaan ilman minua, että he olisivat kaikki samassa paikassa, esim. samassa koulussa, ettei heidän kaikkien poisotto olisi niin helppoa kuin jos jokainen olisi eri paikassa. Onneksi poika on eri koulussa koululaisista kuin tytöt, niin että toivon, että jos joku nappaa minulta lapsiani, niin hän nappaisi tai huostaan ottaisi tytöt ja poika jäisi minulle, koska hän on minulle tärkeämpi kuin tytöt siksi, että on poika. Jos kaikki lapset ovat poissa kotoa samaan aikaan, niin heidät voidaan viedä minulta kaikki, mutta jos ainakin osa lapsista on kotona niin minulle jäisi edes osa lapsista, ne kotona olevat lapset etten menettäisi kaikkia lapsiani.

Kukaan ei tunnu ymmärtävän huoltani vaan käskevät minun lopettaa tällaiset puheet, kun kerron heille huoleni. Miehelleni en saa edes vihjaista näistä peloista, koska hän on sanonut, että jos puhun hänelle vielä kerrankin näistä asioista, niin hän vie minut mielisairaalaan jossa olen muutaman kerran ollut hoidossa, jättää minut loppuelämäkseni sinne eikä hae minua koskaan kotiin ja pitää huolen, että en ikinä enää näe lapsiamme. Ja hän ei ole suostunut tekemään kanssani lisää lapsia vaikka haluaisin, koska minä hänen mukaansa teen näistä nykyisistäkin hulluja.