Työttömyyttä on vaikea ratkaista, jos työttömyyttä tarkastelee laiskojen vätysten ongelmana.

Todella hyvä kirjoitus Aamulehdessä:

Karkeasti jaoteltuna suomalaisen työttömyyskeskustelun koulukunnat voi jakaa kahteen. On se koulukunta, jonka mielestä työttömyys johtuu liian hyvästä sosiaaliturvasta. Tässä näkökannassa ongelma on ratkaistavissa kiristämällä ruuvia niin, että heikompikin leipä kelpaa.

Toinen koulukunta katsoo, että työttömyys johtuu töiden tai sopivan koulutuksen puutteesta.

Molemmat ovat vähän oikeassa. Yhteiskunnan tasavertaisten mahdollisuuksien kannalta huolestuttavaa on, että ensimmäisen ryhmän suoraviivaisilla ratkaisuilla Suomeen uhkaa syntyä työtätekevien köyhien yhä suurempi ryhmä ja kehitysloukku, jota voi olla vaikea murtaa.

Työn muuttuessa yhä useamman leipä on niin sanotusti paloina maailmalla, mutta koska se on maailmalla kohtuuttoman pieninä muruina?

On väärin, jos on vain yksilön vastuulla kasata toimeentulonsa vaikkapa osa-aikaisen siivoamisen ja osa-aikaisen ravintolatyön yhdistelmällä epävarmana siitä, paljonko ja koska töitä on tarjolla.

Työnantajalla tulee olla velvollisuus yrittää kehittää työelämää niin, että tarjotut tunnit riittävät järkevään toimeentuloon. Lakiensäätäjillä ja viranomaisilla velvollisuus pyrkiä luomaan koulutusta, työpaikkoja ja aidosti auttaa niiden löytämisessä, ei rankaista työttömyydestä. Se harvoin on kenenkään toivetila.

Tuore esimerkki kahden koulukunnan näkemyseroista on eduskunnassa vasta hyväksytty työttömyysturvalaki, johon sisältyy niin sanottu työttömien aktiivimalli. Siihen liittyy työttömyysturvan leikkaaminen vajaalla viidellä prosentilla, jos työtön ei ole ollut tietyn ajan sisällä tarpeeksi töissä tai osallistunut työllistymistään edistäviin toimiin.

Hallitus katsoo tukia leikkaamalla kannustavansa työttömiä omatoimiseen työnhakuun ja ehkäisevänsä pitkäaikaistyöttömyyttä. Vastustajien mielestä malli rankaisee työttömiä työttömyydestä, sillä aktiivimallissa aktiivinen yrittäminen ei riitä.

Vaarana on myös alueellinen eriarvoisuus ja tuen leikkautuminen yrityksistä huolimatta. Kaikkialla sopivia töitä ei ole, ja esityksen vaikutusarvioissakin kirjoitetaan näin: "Myös TE-toimistojen mahdollisuudet tarjota palkkatuettua työtä tai työllistymistä edistäviä palveluja vaihtelevat eri puolilla maata."

Palveluiden kysynnän kasvu on huolestuttanut myös Pirkanmaan TE-toimistoa, vaikka sille on luvattu 1,4 miljoonaa euroa lisärahaa palveluiden järjestämiseen. (AL 20.12.)

Jos aktivointi taas johtaa siihen, että työttömät istuvat toistuvasti opettelemassa ansioluettelon kirjoittamista, koska osa-aikatyötä tai riittävän monipuolisia palveluita ei ole, on uudistus kaukana järkevästä.

Hallituksen kannalta laissa on mukavia porkkanoita. Jos malli aktivoi, työttömyystilastot paranevat. Jos malli ei aktivoi, työttömyysmenot pienenevät.

Hallituksen olisi viisasta keskittyä mahdollisimman pitkäaikaisten työpaikkojen luomiseen tavalla ja toisella. Työttömyyden näkeminen laiskuutena ei tätä tavoitetta edistä.

Pitää myös muistaa, että työttömiä on hyvin erilaisia. Osa on erittäin koulutettuja ammattilaisia, joillain taas on useita erilaisia vaikeuksia, joiden ratkominen edellyttää yhteistyötä monien eri tahojen kesken. Mitä helpompaa tämä on työttömän kannalta, sen parempi.

https://www.aamulehti.fi/paakirjoitukset/hoplaa-hommiin-nyt-tyottomat-2…