Mun lapsuuden nuket ja muut tavarat, en halua niitä
Äitini tekee muuttoa pienempään asuntoon. Hän on säästänyt paljon tavaraa mun lapsuudesta. Nukkeja, kouluvihkoja, piirustuksia ja vaikka mitä. Haluaa että minä otan se. En halua/tarvitse niitä. Äiti ei halua että heitetään roskiin.
Toisaalta kaikki kaapit ja varastot on täynnä muutakin vanhaa roinaa, joita ei halua heittää roskiin, vaan yrittää tyrkyttää sukulaisille. Pitäiskö nyt vaan alistua ottamaan kaikki roju vastaan ja minä heitän ne roskiin??
Kommentit (19)
Jos ne eivät liikuta sinua, ne eivät liikuta.
No alistu. Joko sinä heität ne nyt pois tai sinä heität ne pois kun raivaat perikuntaa.
Käy hakemassa ne, ja kippaa lähimpääan roskikseen. Asia ratkaistu.
Koita saada äitisi säilyttämään itse hänelle tärkeimmät. Ota loput; säästä pari juttua ja hävitä loput.
Vierailija kirjoitti:
No alistu. Joko sinä heität ne nyt pois tai sinä heität ne pois kun raivaat perikuntaa.
Äiti muuttaa puolta pienempään kämppään, joten väkisinkin joutuu karsimaan tavaraa, jos aikoo saada talon tyhjäksi ja myytyä. En koe olevani vastuussa toisen romuista. Se tavarasta luopumattomuus on kuin suoraan himohamstraajat -ohjelmasta =(
Ap.
Minä olen antanut lapsieni tavarat heidän lapsuudestaan sanoilla: voit tehdä näille itse mitä haluat.
Selvä peli!
Vierailija kirjoitti:
Käy hakemassa ne, ja kippaa lähimpääan roskikseen. Asia ratkaistu.
Jos nyt annan periksi yhdessä jutussa niin kohta joudun ottamaan kaiken. Tavaraa on about 3 roskalavallista
Oletko sinä jotenkin tunteeton psykopaatti. En tarkoita pahalla ollenkaan, mutta kyllä kaikki normaalit ihmiset säästävät pienen määrän tärkeimpiä muistojaan lapsuudesta ja nuoruudesta.
Ehkä olet perinyt isäsi tunnemaailman ja hän oli tunteeton psykopaatti. Eihän kaikki psykopaatit ole rikollisia. Suurjohtajkssa ja menestyvissä poliitikoissa on paljon näitä. Korostan, etten sano tätä pahalla, mutta äidilläsi lienee normaalit tunteet ja sulla ei. Voit alkaa miettiä tätä itseksesi. Turha täällä on tästä väitellä, jos kiellät tämän.
Sinun kannattaa kyllä ne säästää, sillä jos kumminkin vanhempana niitä kaipaisit tai haluaisit näyttää lapsillesi. Minun on hauska katsoa vanhoja koulu juttujani nyt, kun lapseni on koulussa.
Ehdottomasti parempi noin. Minun äitini kun muutti pienempään niin hänen mielestä olisi ollut parempi viedä esim kauniit lasiesineet kaatopaikalle kuin antaa minulle. Kyllä pikkuisen ärsytti. Ja perusteluna käytti että meillä on niin paljon tavaraa ennestään. Ehdotan että otat tavarat vastaan ja käyt läpi mitä haluat pitää.
Vierailija kirjoitti:
Oletko sinä jotenkin tunteeton psykopaatti. En tarkoita pahalla ollenkaan, mutta kyllä kaikki normaalit ihmiset säästävät pienen määrän tärkeimpiä muistojaan lapsuudesta ja nuoruudesta.
Ehkä olet perinyt isäsi tunnemaailman ja hän oli tunteeton psykopaatti. Eihän kaikki psykopaatit ole rikollisia. Suurjohtajkssa ja menestyvissä poliitikoissa on paljon näitä. Korostan, etten sano tätä pahalla, mutta äidilläsi lienee normaalit tunteet ja sulla ei. Voit alkaa miettiä tätä itseksesi. Turha täällä on tästä väitellä, jos kiellät tämän.
Sinun kannattaa kyllä ne säästää, sillä jos kumminkin vanhempana niitä kaipaisit tai haluaisit näyttää lapsillesi. Minun on hauska katsoa vanhoja koulu juttujani nyt, kun lapseni on koulussa.
Etkö muka tunnista ap:tä? Palstan kestohulluja.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen antanut lapsieni tavarat heidän lapsuudestaan sanoilla: voit tehdä näille itse mitä haluat.
Selvä peli!
Miksi et voi vain kysyä, haluatko nämä vai heitänkö roskiin? Miksi se roskiin heittäminen pitää ulkoistaa jollekin toiselle? Onko sinulla tallessa omat lapsuuskamasi tai kaipaatko niitä?
Minulle aikakin on tärkeämpiä muistot ominen lapsien lapsuusajalta kuin oman lapsuuteni kamat.
Vierailija kirjoitti:
Sinun kannattaa kyllä ne säästää, sillä jos kumminkin vanhempana niitä kaipaisit tai haluaisit näyttää lapsillesi. Minun on hauska katsoa vanhoja koulu juttujani nyt, kun lapseni on koulussa.
Olen kohta 50v ja lapseni on 18-20v. Niitä koujuttuja on kyllä katsottu aikanaan mummulasssa kun olivat pieniä.
Ap.
Minunkin äiti on säästänyt piirustuksia, kouluvihkoja ym. mun lapsuudesta. Olen ottanut ne kiltisti vastaan ja tuhonnut. En tee piirustuksilla yhtään mitään, en ole niitä 30 vuoteen kaivannut joten miksi kaipaisin jatkossakaan? Omia lapsia mulla on, en tiedä miksi olisivat kiinnostuneita mun kouluaikaisista piirustuksista, en minäkään halua nähdä vanhempieni kaikkia piirustuksia koulu-ajalta, pari makeinta voi toki säästää.
Vinkkinä että osta äidillesi Konmari-kirja, saattaa hieman ajatella asioita eri tavalla sen jälkeen ja ymmärtää ettei ole mitään mieltä säästää kaikkea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen antanut lapsieni tavarat heidän lapsuudestaan sanoilla: voit tehdä näille itse mitä haluat.
Selvä peli!
Miksi et voi vain kysyä, haluatko nämä vai heitänkö roskiin? Miksi se roskiin heittäminen pitää ulkoistaa jollekin toiselle? Onko sinulla tallessa omat lapsuuskamasi tai kaipaatko niitä?
Minulle aikakin on tärkeämpiä muistot ominen lapsien lapsuusajalta kuin oman lapsuuteni kamat.
Mitä oikein niuhotat?
Ei ulkoisteta kenellekään, vaan tavaran omistaja tekee päätöksen.
Mä heitin ihan itse nuo jutut roskikseen ennen kuin muutin lapsuudekodista veks.En käsitä mitä ap valittaa kun valittamisen sijaan voisi kylmästi kantaa romut roskikseen tai kirpparille.Elämänhallinta jotenkin hukassa?
Vierailija kirjoitti:
Oletko sinä jotenkin tunteeton psykopaatti. En tarkoita pahalla ollenkaan, mutta kyllä kaikki normaalit ihmiset säästävät pienen määrän tärkeimpiä muistojaan lapsuudesta ja nuoruudesta.
Ehkä olet perinyt isäsi tunnemaailman ja hän oli tunteeton psykopaatti. Eihän kaikki psykopaatit ole rikollisia. Suurjohtajkssa ja menestyvissä poliitikoissa on paljon näitä. Korostan, etten sano tätä pahalla, mutta äidilläsi lienee normaalit tunteet ja sulla ei. Voit alkaa miettiä tätä itseksesi. Turha täällä on tästä väitellä, jos kiellät tämän.
Sinun kannattaa kyllä ne säästää, sillä jos kumminkin vanhempana niitä kaipaisit tai haluaisit näyttää lapsillesi. Minun on hauska katsoa vanhoja koulu juttujani nyt, kun lapseni on koulussa.
Ai jos ei välitä _tavaroista_ on tunteeton psykopaatti? :D mielenkiintoinen näkemys. Mulla on kyllä muistot päässäni vaikka tavarat on hävitetty.
Lapsenlapseni ovat kiinnostuneita vanhempiensa lapsuuajoista ja esim. leluista.
Jos äitisi jättää tavarat sinulle, teet itä tahdot, mutta ehjät lelut veisin kirpparille. Samoin jos on säästynyt ehjiä hyväkuntoisia vaatteita, veisin kierrätykseen. Voihan niitä itsekin myydä ja saada vähän rahaa, mutta on työlästä. Minä lahjoitan kierrätykseen kelpaavan tavaran hyväntekeväisyyskirpparille.
Kasva aikuiseksi. Se tapahtuu näin:
Ilmoita jämäkästi, että et halua vastaanottaa tavaroita. Äitisi on ne aikuisena ihmisenä omasta vapaasta tahdostaan päättänyt säilyttää itsellään. Hän on itse vastuussa tavaroistaan.
No se todennäköisesti on viisain. Äitisi ajattelee, että on säästänyt ne sulle. Ihmisillä on erilainen suhde tavaraan ja muistoihin.
Sen jälkeen kun ne on sun hallussa voit tehdä tavaroille mitä haluat. Mutta et voi vaatia äitiäsi hävittämään niitä.