Oletko katunut omakotitaloon muuttamista? Mistä syystä?

Ei omakotitalo aina tarkoita syrjäistä sijaintia, niin kuin jotkut antaa ymmärtää. Meiltä on kaupunkiin 2km ja lähimpään kauppaan 1km.

Ei kaduta, mutta pihatyöt ketuttaa joskus. Tänäänkin sai kolata puoli tuntia :D

Ei, Turussakin pääsee parin korttelin päähän okt aurajoesta ja siten myös keskustasta, eikä onneksi tarvitse kolata.

Olen katunut.

6 vuotta asuttiin ja palattiin sitten takaisin kerrostaloon keskustaan.

Haittapuolia omakotiasumisessa oli:

- ei kävelymatka harrastuksiin = muksujen jatkuva kuskaamisrumba... (nyt kävelevät itse menoihinsa)

- inhottava pelko öisin ja iltaisin = aina pieni epämiellyttävä ajatus useista ulko-ovista, niiden lukossa olemisesta, isoista ikkunoista jotka voi kuka tahansa heläyttää helposti sisään, potentiaaleista pihahiippareista autotallilla, yksin isossa talossa olevista lapsista iltapäivisin, tyhjä talo lomilla... (nyt tuki ja turva naapureissa ja tuplaovet kun rappukäytävä lukittu, rauhallinen ja kiva kerrostalo)

- helvetilliset naapurit = toisella puolella koiransa haukkuivat pihalla koko ajan ja aina sai pelätä, että milloin ne syöksyivät kimppuun jos heillä oli unohtunut portti auki, toisella puolella muidu oli koko ajan kutsumassa tupperwareille ja kahville ja roikkui aidanpielessä aina höpöttelemässä - ihan kiva joo, mutta meillä pitkät työpäivät ja omat kiireet - hän kotiäitinä....

- huonot ulkoilumahdollisuudet = aina samat jäiset tiet ja pimeys (nyt ihanat puistot vieressä ja kaikki ladut, luistinkentät, kuntosalit, uimahallit heti vieressä)

- lumityöt ja nurtsinleikkuu, lehtien tyhjentäminen ränneistä sekä ainainen pelko jostain kosteusvaurioista ja homeesta = kaikki mikä hajoaa tai alkaa vuotaa on yksin sun vastuulla ja kaikki maksut maksetaan per heti (nyt hoitovastiketta vastaan huoltomiehen avut käytössä 24/7 ja hyvin hoidetussa taloyhtiössä paikkojen kunnossapitosuunnitelmat ammattilaisten tekemiä)

En aio koskaan enää muuttaa pientaloon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen katunut. Muutettiin aikoinaan rivarista omakotitaloon. Oli niin työlästä että myytiin talo pois kahden vuoden jälkeen ja muutettiin takaisin rivariin. Nykyään asutaan itse vuokralla kerrostalossa ja omistetaan vain sijoitusasunto.

Rivitalo on ehkä kaikista pahin asumismoto. Niihin pesiytyy ihmisiä jotka eivät pärjää omakotialaossa, mutta haluaisivat asua sellaisessa. Sitten säästetään pakkotalkoilla ja hoidetaan yhtiön asioita päin helvettiä.

Rivitaloasumisessa yhdistyvät kerroataloasumisen ja omakotiasumisen huonot puolet.

Ai, minusta siinä yhdistyvät molempien hyvät puolet.

Uusi näkökulma, kiva, eli tarkemmin, mitkä?

Miksi vain hyvät puolet pitää perustella tarkemmin mutta ei huonoja, joihin viitattiin tuossa aiemmassa kommentissa ("Rivariasumisessa yhdistyvät kerrostaloasumisen ja omakotiasumisen huonot puolet")? No, meidän rivariasumisessa yhdistyvät nämä:

Omakotitalomaisia hyviä puolia:

- rauhallinen, turvallinen ja lapsiystävällinen asuinalue

- luonto lähellä, ympäristössä puistoja ja metsää

- omaa rauhaa ja suora yhteys ulos esim. koiran kanssa lenkille

- ei ääniä ylä- tai alakerrasta

- ei opiskelijoita ja muita bilettäjiä ja möykkääjiä naapurustossa (koska ei niin keskeinen sijainti ja pienimmät asunnot isoja kaksioita, suurin osa asunnoista kolmioita ja neliöitä)

- piha/terassi, jossa puuhastella ja oleskella

Kerrostalomaisia hyviä puolia:

- asunnon omakotitaloa edullisempi hinta (en tarkoita neliöhintaa vaan asunnon hankintahintaa: meillä ei ole mitään tarvetta ylimääräiselle tilalle)

- naapurit: tuovat turvallisuutta, kun aina on porukkaa paikalla, lapsilla on kavereita, pienemmätkin lapset voivat olla keskenään suojaisalla yhteispihalla leikkimässä

- huoltoyhtiö tai taloyhtiö vastaa isosta osasta suurimpia remontteja ja korjauksia

- ei kiinteistönhuoltoa, lumitöitä tai pihatöitä (paitsi talkoissa, joita on kaksi kertaa vuodessa ja jotka ovat vain kivoja tapahtumia), meillä on sellainen postimerkkipiha, jossa on vain terassi ja vähän vihreää reunassa

- ei vastuuta kiinteistön ja tontin kunnosta

- taloyhtiössä suunnitellaan ja kartoitetaan remonttien tarve: vaikka joku sanoi, että omakotitalossa on hyvä, kun remontit voi tehdä silloin, kun haluaa ja on varaa, siinä on aikamoiset riskit myös. Taloyhtiössä remontit tehdään silloin, kun niille on tarvetta, ja kiinteistön arvo säilyy ja paikat pysyy kunnossa.

Nuo tulevat ekana mieleen. Toki rivitaloyhtiöitä ja -alueita on monenlaisia, kuten on omakotialueita ja kerrostalojakin. Me asutaan pääkaupunkiseudulla omakotitalovaltaisella alueella rivarissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen katunut. Muutettiin aikoinaan rivarista omakotitaloon. Oli niin työlästä että myytiin talo pois kahden vuoden jälkeen ja muutettiin takaisin rivariin. Nykyään asutaan itse vuokralla kerrostalossa ja omistetaan vain sijoitusasunto.

Rivitalo on ehkä kaikista pahin asumismoto. Niihin pesiytyy ihmisiä jotka eivät pärjää omakotialaossa, mutta haluaisivat asua sellaisessa. Sitten säästetään pakkotalkoilla ja hoidetaan yhtiön asioita päin helvettiä.

Rivitaloasumisessa yhdistyvät kerroataloasumisen ja omakotiasumisen huonot puolet.

Ai, minusta siinä yhdistyvät molempien hyvät puolet.

Uusi näkökulma, kiva, eli tarkemmin, mitkä?

Miksi vain hyvät puolet pitää perustella tarkemmin mutta ei huonoja, joihin viitattiin tuossa aiemmassa kommentissa ("Rivariasumisessa yhdistyvät kerrostaloasumisen ja omakotiasumisen huonot puolet")? No, meidän rivariasumisessa yhdistyvät nämä:

Omakotitalomaisia hyviä puolia:

- rauhallinen, turvallinen ja lapsiystävällinen asuinalue

- luonto lähellä, ympäristössä puistoja ja metsää

- omaa rauhaa ja suora yhteys ulos esim. koiran kanssa lenkille

- ei ääniä ylä- tai alakerrasta

- ei opiskelijoita ja muita bilettäjiä ja möykkääjiä naapurustossa (koska ei niin keskeinen sijainti ja pienimmät asunnot isoja kaksioita, suurin osa asunnoista kolmioita ja neliöitä)

- piha/terassi, jossa puuhastella ja oleskella

Kerrostalomaisia hyviä puolia:

- asunnon omakotitaloa edullisempi hinta (en tarkoita neliöhintaa vaan asunnon hankintahintaa: meillä ei ole mitään tarvetta ylimääräiselle tilalle)

- naapurit: tuovat turvallisuutta, kun aina on porukkaa paikalla, lapsilla on kavereita, pienemmätkin lapset voivat olla keskenään suojaisalla yhteispihalla leikkimässä

- huoltoyhtiö tai taloyhtiö vastaa isosta osasta suurimpia remontteja ja korjauksia

- ei kiinteistönhuoltoa, lumitöitä tai pihatöitä (paitsi talkoissa, joita on kaksi kertaa vuodessa ja jotka ovat vain kivoja tapahtumia), meillä on sellainen postimerkkipiha, jossa on vain terassi ja vähän vihreää reunassa

- ei vastuuta kiinteistön ja tontin kunnosta

- taloyhtiössä suunnitellaan ja kartoitetaan remonttien tarve: vaikka joku sanoi, että omakotitalossa on hyvä, kun remontit voi tehdä silloin, kun haluaa ja on varaa, siinä on aikamoiset riskit myös. Taloyhtiössä remontit tehdään silloin, kun niille on tarvetta, ja kiinteistön arvo säilyy ja paikat pysyy kunnossa.

Nuo tulevat ekana mieleen. Toki rivitaloyhtiöitä ja -alueita on monenlaisia, kuten on omakotialueita ja kerrostalojakin. Me asutaan pääkaupunkiseudulla omakotitalovaltaisella alueella rivarissa.

Tulee mieleen ihana Laurinlahti ja lapsuuskoti.

Lapsuudenkoti oli omakotitalossa, samoin kuin puolisollakin ja meille oli itsestäänselvyys, että opiskelujen jälkeen rakennetaan omakotitalo. Ja niin ollaan nyt 12 vuotta rakentamassamme talossa asuttu. Talo on rakas ja ihanalla paikalla, sopivan kokoinen piha, joka itse tehty juuri meille sopivaksi. Ikinä toivottavasti ei tarvitse muuttaa pois. Joskus vain istun olohuoneessa tai keittiössä ja rakkaudella silmäilen seiniämme :-)

Näyttää vähän siltä että joidenkin mielestä vaihtoehtoina ovat vanha homeinen omakotitatalo hevontuutista tai sitten uusi kerrostaloasunto keskustasta.

Todellisuudessa aika moni asuu syrjäisessä kerrostalolähiössä tai sen lähiön ja keskustan välissä omakotitalossa.

En ole katunut kertaakaan:

- Täydellinen hiljaisuus kun haluan, ei ketään seinien takana

- On täysi päätäntävalta elämän suurimmasta sijoituksesta. Esim päätän koska rempataan ja miten rempataan

- Ei tarvitse ikinä tapella taloyhtiön asioista idioottien kanssa

- Uusi iso talo ja edulliset juoksevat asumiskulut (400e/kk) 

- Lähellä isoa kaupunkia, hyviä kulkuyhteyksiä ja kaunis luonnonläheinen ympäristö

- On oma kaunis piha, harrastan puutarhanhoitoa

Mielenrauhaa :) 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen katunut. Muutettiin aikoinaan rivarista omakotitaloon. Oli niin työlästä että myytiin talo pois kahden vuoden jälkeen ja muutettiin takaisin rivariin. Nykyään asutaan itse vuokralla kerrostalossa ja omistetaan vain sijoitusasunto.

Aikamoisen murjun olette hankkineet, jos omassa talossa asuminen oli työlästä. Mitä se työläs osuus piti sisällään?

En ole edellinen kirjoittaja, mutta nyt ainakin tulee mieleen, ja jotkut hurjat leikkaa nurmikkoakin.

Öh, lumityöt tulee mieleen, mutta ei näköjään viestiin asti :)

Oman pihan lumitöihin menee sellainen 15 minuuttia jos ne tekee hyvin. Riippuu tietysti paljo talvesta ja siitä että missä päin suomea asuu, jotta montako kertaa tuo operaatio pitää tehdä. Tänä talvena olen tarttunut kahdesti kolaan ja silloinkin vähän huvikseni, koska tiedossa oli että parin päivän päästä sataa vettä ja lumet sulaa ja niin myös kävi. Runsaslumisena talvena noita kolauskertoja voi tulla jopa 30 (talvi 2010), eli aikaa palaa kokonaiset 7,5 tuntia, eli yhden työpäivän verran. Toisaalta voi laskea että tienasi samalla 500€, kun tuotta työtä ei teettetty huoltoyhtiöllä.

t. Turkulainen

Riippuu siitä jos sulla on alle 1000m2 tontti niin äkkiäkö se nyt on hinkattua. Siinä vaiheessa kun on se 1000m2 pelkästään tien, autotallin ja etuoven edustalla, niin ei ole ihan vartissa kolattu.

Peräti 8 vuotta jaksoin omakotitaloa maalla. Inhosin niitä ihmisiä ja sitä maalaisten pöljyyttä. Inhosin kaikkea tuota minkä 324 listasi. Häpesin niin helvetisti jopa sitä että asuimme siellä eikä viereisessä kaupungissa että juhlin sitä hetkeä kun kuntaliitos tuli ja teki minustakin "kaupunkilaisen". Edelleenhän sitä siellä perseessä asuttiin kuitenkin. Talo oli työläs myydä. Onneksi olimme ostaneet sen varsin edulliseen hintaan, joten sitkeä myynti kannatti ja hinnasta jäi jopa voittoa.

Omakotitaloon muutto ei sinänsä kaduta, mutta tähän nykyiseen taloomme kyllä. Aiemmin kokemusta oli vain kerrostaloaaumisesra ja sen tämä kyllä voittaa mennen tullen; ei seinänaapureita valittamassa siitä poraammeko seinään reikää sunnuntaina tai kuuntelemmeko musiikkia klo 21 jälkeen.

Mutta tämä talo johon muutimme on sen verran raihnainen etten voi olla tyytyväinen, kosteusvaurioita ja muuta vikaa. Jos asuisin ehjässä ja hyvässä omakotitalossa olisin enemmän kuin tyytyväinen.

Vierailija kirjoitti:

Ei musta omakotitalossa ole paljoakaan työtä. Nurtsi poikki alkukesästä vajaan viikon välein, loppukesästä voi leikkausväli oli miltei parikin viikkoa, kun nurmikko kasvaa niin hitaasti. Vähän nypit muutamaa perennaa ja laitat kukkasia terassille. Terassin öljyäminen on rivarissain hommana. Lumitöitä esim. viime talvena ei tehty kertaakaan, nyt on tehty kahdesti. Menee noin 15 min/kerta. Oikeasti omakotitalon työt on aika pieniä, jos ei tee itselleen hankalahoitoista pihaa yms.

Omakotitalo plussat:

- lapset saa jättää kamppeet pihalle, pyörät, auton saa oven eteen jne.

- ei tarvi miettiä meteliä, pesukoneen käyttöä yms.

- saat itse tehdä asioita kysymättä taloyhtiöltä, hommata remontit järkihinnalla (vs. taloyhtiöiden rahastus remppafirmalta, just juttelin yhden urakoitsijan kanssa, että taloyhtiöltä saa laskuttaa 2-3 -kertaisen hinnan, kun vaan voitelee isännöitsijän... hyvää bisnestä kuulemma päästä niihin kiinni)

- yleensä tilavampia, paremmat varastotilat, asumiskulut alhaiset, samalla hinnalla asuu yleensä kolmiota tai pientä neliötä kuin 150m2 omakotitaloa

- koiralle tilaa

- ympäristö on yleensä rauhallinen

Se, missä talo sijaitsee vaikuttaa tietysti palveluihin. Me asumme tavallisessa lähiössä, lähin kauppa 400m, isompi ruokakauppa 1,7km ja 4km löytyy kaksi automarkettia ja kaikki mahdolliset kauppakeskittymän liikkeet. Bussit menee 200 metrin päästä vartin välein, alakouluun reilu kilometri, yläkouluun vajaat 2km. Tampereen keskustaan vajaat 10km.

Siivikkala? Niemenranta kuittaa. :)

Olen katunut sitä, että ostettiin vanha omakotitalo. Liikaa työtä, rahanmenoa ja päänvaivaa. Toisaalta meillä ei olisi ollut varaa uuteen samalta alueelta. Samalla hinnalla olisi saanut uudehkon rivarin mutta en halunnut. Kymmenisen vuotta tässä on tarkoitus kituutella ja ostaa tai rakennuttaa sitten uusi.

vittumullekin  omakotitalo espanjasta, ärsyttää kun joka ikisessä kerrostalossa joku ELÄKELÄINEN tai muu valitta kun oon känissä kuunnellut musaa liian kovalla

saisko jostain avustusta tähän?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen katunut. Muutettiin aikoinaan rivarista omakotitaloon. Oli niin työlästä että myytiin talo pois kahden vuoden jälkeen ja muutettiin takaisin rivariin. Nykyään asutaan itse vuokralla kerrostalossa ja omistetaan vain sijoitusasunto.

Aikamoisen murjun olette hankkineet, jos omassa talossa asuminen oli työlästä. Mitä se työläs osuus piti sisällään?

En ole edellinen kirjoittaja, mutta nyt ainakin tulee mieleen, ja jotkut hurjat leikkaa nurmikkoakin.

Öh, lumityöt tulee mieleen, mutta ei näköjään viestiin asti :)

Oman pihan lumitöihin menee sellainen 15 minuuttia jos ne tekee hyvin. Riippuu tietysti paljo talvesta ja siitä että missä päin suomea asuu, jotta montako kertaa tuo operaatio pitää tehdä. Tänä talvena olen tarttunut kahdesti kolaan ja silloinkin vähän huvikseni, koska tiedossa oli että parin päivän päästä sataa vettä ja lumet sulaa ja niin myös kävi. Runsaslumisena talvena noita kolauskertoja voi tulla jopa 30 (talvi 2010), eli aikaa palaa kokonaiset 7,5 tuntia, eli yhden työpäivän verran. Toisaalta voi laskea että tienasi samalla 500€, kun tuotta työtä ei teettetty huoltoyhtiöllä.

Suurimmalla osalla ei ole tuhannen neliön tietä kolattavana. Oma tontti on vähän reilu 1000 neliötä, mutta eihän sitä tarvi kokonaan kolata. riittää että kolaa autopaikan ja polun ulko-ovelle. Ei ole varmaan edes neljääkymmätäneliötä kolattavaa.

t. Turkulainen

Riippuu siitä jos sulla on alle 1000m2 tontti niin äkkiäkö se nyt on hinkattua. Siinä vaiheessa kun on se 1000m2 pelkästään tien, autotallin ja etuoven edustalla, niin ei ole ihan vartissa kolattu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen katunut. Muutettiin aikoinaan rivarista omakotitaloon. Oli niin työlästä että myytiin talo pois kahden vuoden jälkeen ja muutettiin takaisin rivariin. Nykyään asutaan itse vuokralla kerrostalossa ja omistetaan vain sijoitusasunto.

Aikamoisen murjun olette hankkineet, jos omassa talossa asuminen oli työlästä. Mitä se työläs osuus piti sisällään?

En ole edellinen kirjoittaja, mutta nyt ainakin tulee mieleen, ja jotkut hurjat leikkaa nurmikkoakin.

Öh, lumityöt tulee mieleen, mutta ei näköjään viestiin asti :)

Oman pihan lumitöihin menee sellainen 15 minuuttia jos ne tekee hyvin. Riippuu tietysti paljo talvesta ja siitä että missä päin suomea asuu, jotta montako kertaa tuo operaatio pitää tehdä. Tänä talvena olen tarttunut kahdesti kolaan ja silloinkin vähän huvikseni, koska tiedossa oli että parin päivän päästä sataa vettä ja lumet sulaa ja niin myös kävi. Runsaslumisena talvena noita kolauskertoja voi tulla jopa 30 (talvi 2010), eli aikaa palaa kokonaiset 7,5 tuntia, eli yhden työpäivän verran. Toisaalta voi laskea että tienasi samalla 500€, kun tuotta työtä ei teettetty huoltoyhtiöllä.

t. Turkulainen

Riippuu siitä jos sulla on alle 1000m2 tontti niin äkkiäkö se nyt on hinkattua. Siinä vaiheessa kun on se 1000m2 pelkästään tien, autotallin ja etuoven edustalla, niin ei ole ihan vartissa kolattu.

Suurimmalla osalla ei ole tuhannen neliön tietä kolattavana. Oma tontti on vähän reilu 1000 neliötä, mutta eihän sitä tarvi kokonaan kolata. riittää että kolaa autopaikan ja polun ulko-ovelle. Ei ole varmaan edes neljääkymmätä neliötä kolattavaa.

En ole katunut. Lapsuuden elin rivi- ja omakotitalossa, opiskeluajat ja nuorena aikuisena kerrostaloissa. Lasten synnyttyä olemme asuneet kolmessa eri omakotitalossa, kaikista hyvät kokemukset. osa uusia ostettaessa, osa vanhempia, mutta mitään vakavaa ei ole vastaan tullut, tehty tiukat kuntokartoitukset ostaessa ja tutkittu rakennuspiirrustuksia myöten yksityiskohdat. Ilman muuta tekemistä on enemmän kuin kerrostalossa, mutta kun nauttii pihalla puuhastelusta ja hyötyliikunnasta niin se vain mukavaa. Oma iso tontti jossa touhuta ja jossa lapset saavat touhuta omiaan. Muutenkin, vapaus elää tavallaan omien seinien sisällä ilman, että esim. soittaminen haittaa naapureita tai naapureiden elämä haittaa itseä, tuossa syitä minulle omakotitaloasumiseen.

En ole katunut omakotitalon hankkimista. Olen asunut nyt 15 vuotta omassa talossa. Sitä ennen olen asunut kerran 3 vuotta vuokralla omakotitalossa ja myös lapsuuden koti oli omakotitalo ja siinä ehdin asua 15 vuotta.

Lisäksi olen asunut kolmessa kerrostaloasunnossa, yhdessä pienkerrostalossa ja kahdessa rivitalossa. Osakkeessa, vuokralla ja asumisoikeusasunnoissa.

Väittäisin siis olevani aika pro näissä asumisasioissa. OKT on paras :) Koska saa itse päättää asioista ja tarvii maksaa vain omia kulujaan.

En. 12 vuotta. Penskana 19.

En ole katunut. Valmistalo otettiin silloisen kumppanin kanssa. Kumppani väsyi, tuli ero ja mä jäin taloon.

Ainoana miinuksena nään ruohonleikkuun mutta eipä tuotakaan hirveesti ja naapurin räksyttävät koirat.

Itse täs ny hommailen. Luultavasti jos ei löydy puolisoa niin muutan sitten pois kun lapsi lähtee opiskelen mutta siihen on vielä aikaa kun nyt on 9v. Siihen syytäkin on sitten tuo että on liian paljon neliöitä yhdelle 150neliötä.