Naiset oletteko valmiita maksamaan miehen syömiset ja juomiset treffeillä?

Nuori Väinämöinen kirjoitti:

Oletteko valmiita tarjoomaan miehelle lystin?

En, mutta maksan yleensä omat syömiseni ja juomiseni.

En ole kiinnostunut miehestä joka maksattaisi syömisensä minulla. Toisen laskuun on hyvä syödä kallista ja paljon. Maksan itse omat ruokani ja mies maksaa omansa.

Nuori Väinämöinen kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensitreffeillä? En koskaan lähtisi ensitreffeillä ulos syömään. Jatkossa molemmat maksavat omansa tai toinen maksaa esim. leffaliput ja toinen juomat tai pienet purtavat.

Elämä ei ole vaikeaa kun siitä ei itse tee sellaista.

Kerrohan minne arvon prinsessa haluaisi ensitreffit järjestettävän jos kerta ravintola ei käy?

Olisin kuvitellut, että nimenomaan prinsessat haluavat ensitreffit hienoon ravintolaan, mutta ilmeisesti sinun logiikallasi se on juuri päinvastoin.

Nykyisen mieheni kanssa ensitreffeillä kävin kävelyllä merenrannalla. Sen jälkeen kutsuin hänet kotiini ja tarjosin teetä ja croissanteja. Tähän päätökseen toki vaikutti se, että tutustuin häneen yhteisen ystävän kautta eli minun ei tarvinnut pelätä, että hän on hullu tai hankala.

Myös ne treffit, joilla kävin ennen hänen tapaamistaan, olivat useimmiten kävelytreffit. Jos oli kivaa, mentiin vielä teekupilliselle (annoin miehen tarjota, jos hän oli se joka teelle menoa ehdotti ja kassalla sanoi maksavansa molemmat), jos ei niin sitten toivoteltiin vain mukavaa jatkoa.

Vierailija kirjoitti:

Nuori Väinämöinen kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensitreffeillä? En koskaan lähtisi ensitreffeillä ulos syömään. Jatkossa molemmat maksavat omansa tai toinen maksaa esim. leffaliput ja toinen juomat tai pienet purtavat.

Elämä ei ole vaikeaa kun siitä ei itse tee sellaista.

Kerrohan minne arvon prinsessa haluaisi ensitreffit järjestettävän jos kerta ravintola ei käy?

Etkö ole koskaan kuullut kahviloista?

Tuo vastaaja oli joku muu, en minä jolle kysymyksen esitit.

Nuori Väinämöinen kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikäli kyse ei ole ensimmäisistä treffeistä niin toki. Ja olen kyllä tapailun alussa tarjonnutkin aviomiehelleni kaikki muut treffit melkein paitsi ne ekat. Itse kun olin työssäkäyvä ja hän työtön. Tarjosinpa paljon muutakin jo ennen yhteenmuuttoa, kuten ruokaa ja vuokransakin maksoin useaan kertaan.

Mutta ekoilla treffeillä en tarjoaisi ikinä.

Syy ei selvinnyt miksi et tarjoaisi ekoilla treffeillä?

Kuuluu niihin perinteisiin tapoihin joista haluan pitää kiinni.

Treffeistä on kauan, mutta en muista koskaan treffeillä maksaneeni miehen puolesta. Mutta olen vastaavasti tarjonnut ravintolapäivällisen ystävämiehelle, joka oli opiskelija kun itse olin jo töissä (joskin duunarihommissa, mutta kuitenkin). Mutta olen treffaillut viimeksi siihen aikaan, jolloin ensimmäisten treffien jälkeen joko seurusteltiin tai sitten ei tavattu enää ikinä. Minulla ei ole kokemusta treffeistä, jotka eivät olisi johtaneet seurusteluun.

Tätä nykyistä kuviota olen miettinyt, kun tytär on seurusteluiässä. Hänellä on kuukausiraha 30€ ja poikaystävä on pienipalkkaisessa työssä. Jo silloin kun poikakin oli vielä vasta lukiolainen, hän tarjosi usein tytölle jotain. Ja aina silloin tällöin tyttö on tarjonnut hänelle. Kun poika sai lukion jälkeen töitä, hän tarjosi tytölle syntymäpäivälahjaksi kylpyläreissun. Tyttö puolestaan valitsi kaikkein halvimman huoneen, kun ei halunnut pojan kuluttavan häneen niin paljon rahaa. Bussilla menivät kylpylään ja kotimatkalla kävelivät 4km päähän bussipysäkille rahojen säästämiseksi. Minusta on jotenkin liikuttavaa, miten pitävät huolta siitä ettei tuhlata liikaa, vaikka välillä on hemmotteluakin. Siellä kylpylässäkin söivät kahteen kertaan ravintolan halvimman annoksen <3

naisilla on omituisia periaatteita :D

terv.n31

Kyllä, jos se olen minä joka on treffipyynnön esittänyt. Jos taas mies on kutsunut treffeille niin mies maksaa. Ihan kuten muutoinkin: se maksaa joka kutsuu! Jos kutsun ystävän kahville, se olen minä joka ne kahvit ja pullat maksaa. Jos taas ystävä kutsuu minut niin on kohteliasta kutsujan maksaa. Sama pätee myös treffimaailmaan. 

En maksa miehen puolesta, enkä ikinä antaisi tuntemattoman ihmisen maksaa minun ostoksiani. Johan nyt.

Vierailija kirjoitti:

Nuori Väinämöinen kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensitreffeillä? En koskaan lähtisi ensitreffeillä ulos syömään. Jatkossa molemmat maksavat omansa tai toinen maksaa esim. leffaliput ja toinen juomat tai pienet purtavat.

Elämä ei ole vaikeaa kun siitä ei itse tee sellaista.

Kerrohan minne arvon prinsessa haluaisi ensitreffit järjestettävän jos kerta ravintola ei käy?

Olisin kuvitellut, että nimenomaan prinsessat haluavat ensitreffit hienoon ravintolaan, mutta ilmeisesti sinun logiikallasi se on juuri päinvastoin.

Nykyisen mieheni kanssa ensitreffeillä kävin kävelyllä merenrannalla. Sen jälkeen kutsuin hänet kotiini ja tarjosin teetä ja croissanteja. Tähän päätökseen toki vaikutti se, että tutustuin häneen yhteisen ystävän kautta eli minun ei tarvinnut pelätä, että hän on hullu tai hankala.

Myös ne treffit, joilla kävin ennen hänen tapaamistaan, olivat useimmiten kävelytreffit. Jos oli kivaa, mentiin vielä teekupilliselle (annoin miehen tarjota, jos hän oli se joka teelle menoa ehdotti ja kassalla sanoi maksavansa molemmat), jos ei niin sitten toivoteltiin vain mukavaa jatkoa.

Sinä, joka alapeukutit (ap?), kerropa rehellisesti miksi sen teit. Mikä treffeissäni oli mielestäsi väärin tai pahaa tai sopimatonta.

Ihan uteliaisuudesta: Miksi jotkut täällä ovat sillä linjalla, etteivät ensitreffeillä lähtisi ulos syömään? Minun ja miehen ensitreffit oli juuri tuollaiset ulkonasyömistreffit. Oltiin vähän hienommassa ravintolassa ja tilattiin alkuruoka, pääruoka ja jälkiruoka. Sitten käveltiin kaupungilla ja käytiin myöhemmin vielä jossain kahvilassa. Ja käveltiin vielä vähän lisää ennen kuin mentiin koteihimme. Mies maksoi ravintolassa, muistan vain sen että etukäteen en tiennyt maksaako hän vai maksetaanko puoliksi. Enkä muista maksoinko minä puolestani kahvilassa (huomattavasti pienemmän laskun). Mutta tuossa meni oikein mukavasti sellaiset 5-6 tuntia että ehdittiin jutella kunnolla.

Tapaavatko ihmiset nykyisin kiinnostavia kumppaniehdokkaita niin tiheällä tahdilla, että ruokaravintoloita ei voi edes harkita? Vai pidetäänkö sitä liian isona riskinä, että joutuu viettämään vähintään pari tuntia ihmisen kanssa, jonka kanssa kemiat eivät kuitenkaan kohtaa?

Voin maksaa. Seurustelun mahdollisesti jatkuessa toivon, että huvitukset maksetaan jokseenkin tasan. Exceliä ei tarvitse ryhtyä pitämään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuori Väinämöinen kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensitreffeillä? En koskaan lähtisi ensitreffeillä ulos syömään. Jatkossa molemmat maksavat omansa tai toinen maksaa esim. leffaliput ja toinen juomat tai pienet purtavat.

Elämä ei ole vaikeaa kun siitä ei itse tee sellaista.

Kerrohan minne arvon prinsessa haluaisi ensitreffit järjestettävän jos kerta ravintola ei käy?

Olisin kuvitellut, että nimenomaan prinsessat haluavat ensitreffit hienoon ravintolaan, mutta ilmeisesti sinun logiikallasi se on juuri päinvastoin.

Nykyisen mieheni kanssa ensitreffeillä kävin kävelyllä merenrannalla. Sen jälkeen kutsuin hänet kotiini ja tarjosin teetä ja croissanteja. Tähän päätökseen toki vaikutti se, että tutustuin häneen yhteisen ystävän kautta eli minun ei tarvinnut pelätä, että hän on hullu tai hankala.

Myös ne treffit, joilla kävin ennen hänen tapaamistaan, olivat useimmiten kävelytreffit. Jos oli kivaa, mentiin vielä teekupilliselle (annoin miehen tarjota, jos hän oli se joka teelle menoa ehdotti ja kassalla sanoi maksavansa molemmat), jos ei niin sitten toivoteltiin vain mukavaa jatkoa.

Sinä, joka alapeukutit (ap?), kerropa rehellisesti miksi sen teit. Mikä treffeissäni oli mielestäsi väärin tai pahaa tai sopimatonta.

oli niin tylsän oloiset treffit, älä nyt hyvä nainen kilahda :D

Vierailija kirjoitti:

Ihan uteliaisuudesta: Miksi jotkut täällä ovat sillä linjalla, etteivät ensitreffeillä lähtisi ulos syömään? Minun ja miehen ensitreffit oli juuri tuollaiset ulkonasyömistreffit. Oltiin vähän hienommassa ravintolassa ja tilattiin alkuruoka, pääruoka ja jälkiruoka. Sitten käveltiin kaupungilla ja käytiin myöhemmin vielä jossain kahvilassa. Ja käveltiin vielä vähän lisää ennen kuin mentiin koteihimme. Mies maksoi ravintolassa, muistan vain sen että etukäteen en tiennyt maksaako hän vai maksetaanko puoliksi. Enkä muista maksoinko minä puolestani kahvilassa (huomattavasti pienemmän laskun). Mutta tuossa meni oikein mukavasti sellaiset 5-6 tuntia että ehdittiin jutella kunnolla.

Tapaavatko ihmiset nykyisin kiinnostavia kumppaniehdokkaita niin tiheällä tahdilla, että ruokaravintoloita ei voi edes harkita? Vai pidetäänkö sitä liian isona riskinä, että joutuu viettämään vähintään pari tuntia ihmisen kanssa, jonka kanssa kemiat eivät kuitenkaan kohtaa?

Juuri tuo viimeinen kohta. En ole enää 2010-luvulla käynyt netin kautta solmituilla treffeillä kuin kerran (käveltiin Töölönlahden ympäri) mutta 1990-luvulla ehdin käydä kymmenillä treffeillä. Kohdalle osui sellaisia miehiä, että olisi ollut todella piinallista, jos olisi pitänyt sinnitellä jossain ravintolassa päivällisen verran. Eikä sitä voinut tietää etukäteen, kaikki vaikuttivat etukäteen ihan kiinnostavilta ja järkeviltä ja sosiaalisiltakin (no, tunnustan etten soitellut etukäteen läheskään kaikkien kanssa). Treffeille saattoi kuitenkin ilmestyä mies ihan ryppyisissä vaatteissa tai jurottaja, joka ei katsonut silmiin eikä saanut juuri sanaa suustaan jne. Eli valitsin ensitreffeiksi pikaisen tapaamisen mieluiten suoraan töiden jälkeen jossain kahvilassa, baarissa tai ihan vain kävelyllä.

(Enkä väitäkään, että itsekään olisin ollut kaikkien miesten mieleen, päinvastoin. Monta kertaa kävi myös niin, että minä olisin ollut kiinnostunut mutta mies ei. Väitän sen sijaan, että minua ei sentään olisi koskaan tarvinnut hävetä ravintolassa eikä seurassani ollut kiusallista.)

Maksan välillä, kun käymme mieheni kanssa syömässä. Mies ei kyllä tykkää yhtään, että maksan. Pitääkin olla nopsakka, että ehdin.

Sellaiset naiset jotka juovat alkoholia ovat yksinkertaisia

Kahvin tai oluen voin hyvin tarjota, jos puhutaan ulkona syömisestä tms, niin kumpikin maksaa omansa.

Olen maksanut miehelle ensitreffeillä ruoan Helsingin Elitessä, joka ei ole ihan niitä halvimpia paikkoja. Kyseessä olivat vieläpä nettitreffit, joten en ollut tavannut miestä aikaisemmin. En ole tai ollut mitenkään epätoivoinen eikä minulla ollut vaikeuksia päästä miesten kanssa treffeille. Maksoin ruoat, kun mies tuli treffeille pidemmän matkan päästä toiselta paikkakunnalta. Toisia treffejä ei kyllä tullut, mies ei ollut tyyppiäni.

En. Jos mies ei tarjoa minulle ekoilla treffeillä, niin toisia ei tule. Markkina-arvo on korkea. Siis minun ja ei tarvitse kaiken maailman luusereita katsella.

Kyllä olen valmis maksamaan, jos ei mitään yllätyssuurta laskua tule. Niin harvoin tulee käytyä treffeillä ja ulkona syömässä, että maksaminen ei sitä iloa mitenkään vähennä. 

Viimeksi olin ihanilla treffeillä. Kävimme syömässä (mies maksoi), kävelyllä, kahvilla (minä maksoin) ja jatkoimme vielä elokuviinkin (mies maksoi). Olisin kyllä ilomielin maksanut oman osuuteni myös elokuvista ja ruoasta, mutta mies ei antanut minun maksaa.