Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miehet ja naisten nalkutus
30.12.2017 |
Monesti mietin kun miehet valittavat että vaimot nalkuttavat. Mitä ovat nämä nalkutuksen syyt ja mietittekö miehet koskaan onko tähän nalkutukseen kenties syytä teissä itsessänne?
Kommentit (263)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nimitys mieslapsi kertoo kaiken tarpeellisen kirjoittajistaan ja näiden kirjoitusten yläpeukuttajista. Ohis.
Nimitys mieslapsi kertoo kaiken tarpeellisen miestyypistä, joka taantuu vauvan asteelle parisuhteessa viimeistään, kun suhteeseen syntyy oikea vauva, monet jo aiemminkin.
Se, että sinulla menee herne nenään tästä nimityksestä kertoo kaiken tarpeellisen sinusta, mieslapsesta.
Implikoitko, että lapsettomat naiset eivät nalkuta? Tai naiset joilla on aikuisia lapsia?
Henkilöön meneminenkin kertoo kaiken oleellisen kommentoijasta, onneksi olkoon.
Implikoinko? Niinkö sinusta? Mielestäni kirjoitin varsin selkeästi, että MONET (miehet taantuvat lapsen asteelle) JO AIEMMINKIN.
Sinä kirjoitat, että jonkin sanan käyttäminen kertoo kaiken tarpeellisen kirjoittajastaan, ja se ei ole henkilöön menemistä, mutta sen toteaminen, että tuon kirjoittajalla meni herne nenään koska määritelmä taisi osua, on? Ahhahah, nyt on kyllä jo niin edistyksellistä logiikkaa että vain esasaariset kykenevät ymmärtämään 😂.
Sinulla on siis oikeus määritellä miesten "tasot" ja halventaa heitä?
Mies tekee saman, niin olet kirkumassa #metoo-ketjussa siitä?
Tasot? Tasoteoreetikkoko se siellä?
Lapsen asteella/tasolla oleminen on aika kaukana noista tasoteorioistasi, vaikka sana ”taso” esiintyykin niissä molemmissa. Kyseessä on sanan erilaiset merkitykset, joita se saa eri yhteyksissä. Voisipa olla jo niin eriytynyt merkityssisältö, että kyseessä ovat homonyymit. :)
Niin, mikä oikeuttikaan sinut halventamaan yhtäkään miestä?
Jos olet valkoroskaa joka saa vain "mieslapsia" lähikapakasta yhden illan panoiksi, niin katsopa peiliin.
No niin, kukas se ensimmäisenä kirjoittikaan siitä henkilöön käymisestä? Zot zot, paljastat nyt aivan liikaa sivistyksesi tasosta ja kotikasvatuksestasi. Vanhempasi eivät ehkä ilahtuisi... Vai eivätkö he välitä? Ovatko he siellä lähikapakassa? :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun jostain asiasta mainitsee kaksi (2) kertaa, se on miehen mielestä nalkutusta.
Mutta, kun ei miehelle mikään mene perille asti yhdellä (1) sanomisella. Ensimmäinen sanominen
avaa vasta korvakäytävät, toinen sanominen menee mahdollisesti jo kuulemisprosessiin asti.
Siitä toki menee vielä aikaa, ennenkuin sanoma on käsitelty, jopa toteuttamiseen asti.
On ns. pitkät piuhat, huoh.
Nalkutus on vallankäyttöä. Naisella on tyypillisesti paremmat puhelahjat, joita hän käyttää säälimättä tehden perheen arjesta täyttä helvettiä. Ei ihme, että mies pakenee autotalliin, harrastuksiin, pubiin jne. Nalkuttavalle naiselle antaisin pari ohjetta: mies ei osaa lukea ajatuksia, mies ei välttämättä muista mitä sanoit toissa viikolla kaupassa siinä makaronihyllyn edessä ja tärkeimpänä jos tiedät parhaiten miten asia hoidetaan niin tee se itse.
On sinun ongelmasi että et kykene puhumaan ongelmista vaan luikit pakoon häntä koipien välissä. Se on sinun ongelmasi. Sinun. Ei miesten.
Olen jyrkästi eri mieltä, että ongelma olisi yksinomaan minun. Kyllä ongelma koskee koko perhettä. Kun yksi perheen jäsenistä ei kykene sopuisaan vuorovaikutukseen vaan turvautuu nalkutukseen, niin koko perhe kärsii. Olen toki tietoinen tutkimuksesta, jonka mukaan nalkutus lyhentää juuri minun elinajanodotettani.
Sinä olet vastuussa siitä, että et uskalla kohdata toista vaan pakenet. Se ei ole miesten käytösmalli vaan sinun. Koko perhe kärsii kyvyttömyydestäsi puhua asiat selväksi.
Mutta kun asiat eivät puhumalla selviä. Jos puolustan omia näkökulmiani, niin se johtaa vain entistä pahempaan riitaan. Voisi jopa sanoa, että nalkuttaja on riidanhaastaja. Sen verran monta vuotta ollaan oltu yhdessä, että tiedän kykeneväni puolustautumaan puhumalla myös nalkutusta vastaan. Mutta onko se vaivan arvoista? Perherauha on menetetty moneksi päiväksi jopa viikoiksi, kun vaimo nakkelee niskoja ja uhriutuu. On kaikkien kannalta parempi, jos vain väistän.
Miten joku voi olla noin surkea pelkuri? Oikein inhottaa lukeakin tuollaista tekstiä. Miten sinä pärjäät työelämässä? Tai yleensäkin missään, missä voi tulla pieniäkin konflikteja.
Ja mitä ihmeen nalkutusta vastaan PUOLUSTAUTUMISTA? Ei siinä pidä puolustautua tai paeta vaan etsiä kompromissia. Jo ennen kuin sanominen muuttuu nalkutukseksi. En ihmettele yhtään, jos kumppanilla menee hermot tuollaisen kanssa. Tunnen pariskuntia joissa toinen on juuri tuollainen pakoon luikkija enkä ihmettele yhtään, että heidän kumppaninsa tuntuvat aina olevan valmiita räjähtämään.
Nyt moposi keulii liikaa. Kun puhun puolustautumisesta, niin tarkoitan oman näkökulmani puolustamista. Siis sitä miksi teen tai jätän tekemättä jonkin asian. Mutta kun se ei sovi nalkuttajapersoonalle. Hän ei kestä eriäviä näkökulmia. Kirjoitin myös tuossa aiemmin, että nalkuttaja nalkuttaa puolisolleen myös aiheista, joiden kanssa puolisolla ei ole mitään tekemistä. Hän on siis pahoinvoivan nalkuttajan ukkosenjohdatin.
Mitä taas työelämään tulee niin pärjään oikein hyvin, kiitos kysymästä.
Ei "minun moponi keuli liikaa". Mitä tuo muka edes tarkoittaa? Ei mitään.
Ymmärsin kyllä mitä tarkoitit näkökulmasi puolustamisella. Ja siinä se ongelma on. Jankkaat omaa näkökulmaasi, kun pitäisi tulla vastaan ja löytää kopromissi. Sitten kun et enää uskalla jankata, lähdet pakoon.
Ja miksi sinä nalkutat koko ajan nalkuttamisesta? Nytkö siis jo sekin, että purkaa kumppanilleen tuntojaan on nalkuttamista? Eli koskaan ei saisi edes olla huonoa päivää tai ikävää kokemusta? Tai kun on, sinulle ei siitä saa puhua.
Mopon keulimisella tarkoitin sitä, että teit liian vähäisin tiedoin liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä eli "olet surkea pelkuri".
Totta kai minä teen parisuhteessa "kompromisseja": vien roskat, tiskaan astiat, kolaan pihan jne. Mutta kun jotkut nalkutuksen aiheet ovat vaikeammin toteutettavissa tai niissä ei muuten vain ole päätä eikä häntää. Mikään perustelu ei valitettavasti nalkuttajalle riitä. Mikä pahinta nämä tyytymättömyyden aiheet kumuloituvat nalkuttajan mielessä. Kun nalkuttajalla menee ns. kuppi nurin, hän laukoo koko laidan täydeltä kaiken päin naamaa.
Jokaisella meistä on huonoja päiviä ja hetkiä. Nalkuttaja on siitä raskas seuralainen, että hän purkaa turhautumisensa puolisoonsa. Joku muu saattaisi mököttää, mennä juoksulenkille tai pilkkoa puita kunnes taas jaksaa muiden seuraa.
Minusta sinä et nyt puhu nalkuttamisesta vaan ihan jostain muusta.
Anna jokin esimerkki noista päättömistä ja hännättömistä nalkutuksen aiheista?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun jostain asiasta mainitsee kaksi (2) kertaa, se on miehen mielestä nalkutusta.
Mutta, kun ei miehelle mikään mene perille asti yhdellä (1) sanomisella. Ensimmäinen sanominen
avaa vasta korvakäytävät, toinen sanominen menee mahdollisesti jo kuulemisprosessiin asti.
Siitä toki menee vielä aikaa, ennenkuin sanoma on käsitelty, jopa toteuttamiseen asti.
On ns. pitkät piuhat, huoh.
Nalkutus on vallankäyttöä. Naisella on tyypillisesti paremmat puhelahjat, joita hän käyttää säälimättä tehden perheen arjesta täyttä helvettiä. Ei ihme, että mies pakenee autotalliin, harrastuksiin, pubiin jne. Nalkuttavalle naiselle antaisin pari ohjetta: mies ei osaa lukea ajatuksia, mies ei välttämättä muista mitä sanoit toissa viikolla kaupassa siinä makaronihyllyn edessä ja tärkeimpänä jos tiedät parhaiten miten asia hoidetaan niin tee se itse.
On sinun ongelmasi että et kykene puhumaan ongelmista vaan luikit pakoon häntä koipien välissä. Se on sinun ongelmasi. Sinun. Ei miesten.
Olen jyrkästi eri mieltä, että ongelma olisi yksinomaan minun. Kyllä ongelma koskee koko perhettä. Kun yksi perheen jäsenistä ei kykene sopuisaan vuorovaikutukseen vaan turvautuu nalkutukseen, niin koko perhe kärsii. Olen toki tietoinen tutkimuksesta, jonka mukaan nalkutus lyhentää juuri minun elinajanodotettani.
Sinä olet vastuussa siitä, että et uskalla kohdata toista vaan pakenet. Se ei ole miesten käytösmalli vaan sinun. Koko perhe kärsii kyvyttömyydestäsi puhua asiat selväksi.
Mutta kun asiat eivät puhumalla selviä. Jos puolustan omia näkökulmiani, niin se johtaa vain entistä pahempaan riitaan. Voisi jopa sanoa, että nalkuttaja on riidanhaastaja. Sen verran monta vuotta ollaan oltu yhdessä, että tiedän kykeneväni puolustautumaan puhumalla myös nalkutusta vastaan. Mutta onko se vaivan arvoista? Perherauha on menetetty moneksi päiväksi jopa viikoiksi, kun vaimo nakkelee niskoja ja uhriutuu. On kaikkien kannalta parempi, jos vain väistän.
Miten joku voi olla noin surkea pelkuri? Oikein inhottaa lukeakin tuollaista tekstiä. Miten sinä pärjäät työelämässä? Tai yleensäkin missään, missä voi tulla pieniäkin konflikteja.
Ja mitä ihmeen nalkutusta vastaan PUOLUSTAUTUMISTA? Ei siinä pidä puolustautua tai paeta vaan etsiä kompromissia. Jo ennen kuin sanominen muuttuu nalkutukseksi. En ihmettele yhtään, jos kumppanilla menee hermot tuollaisen kanssa. Tunnen pariskuntia joissa toinen on juuri tuollainen pakoon luikkija enkä ihmettele yhtään, että heidän kumppaninsa tuntuvat aina olevan valmiita räjähtämään.
Nyt moposi keulii liikaa. Kun puhun puolustautumisesta, niin tarkoitan oman näkökulmani puolustamista. Siis sitä miksi teen tai jätän tekemättä jonkin asian. Mutta kun se ei sovi nalkuttajapersoonalle. Hän ei kestä eriäviä näkökulmia. Kirjoitin myös tuossa aiemmin, että nalkuttaja nalkuttaa puolisolleen myös aiheista, joiden kanssa puolisolla ei ole mitään tekemistä. Hän on siis pahoinvoivan nalkuttajan ukkosenjohdatin.
Mitä taas työelämään tulee niin pärjään oikein hyvin, kiitos kysymästä.
Ei "minun moponi keuli liikaa". Mitä tuo muka edes tarkoittaa? Ei mitään.
Ymmärsin kyllä mitä tarkoitit näkökulmasi puolustamisella. Ja siinä se ongelma on. Jankkaat omaa näkökulmaasi, kun pitäisi tulla vastaan ja löytää kopromissi. Sitten kun et enää uskalla jankata, lähdet pakoon.
Ja miksi sinä nalkutat koko ajan nalkuttamisesta? Nytkö siis jo sekin, että purkaa kumppanilleen tuntojaan on nalkuttamista? Eli koskaan ei saisi edes olla huonoa päivää tai ikävää kokemusta? Tai kun on, sinulle ei siitä saa puhua.
Mopon keulimisella tarkoitin sitä, että teit liian vähäisin tiedoin liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä eli "olet surkea pelkuri".
Totta kai minä teen parisuhteessa "kompromisseja": vien roskat, tiskaan astiat, kolaan pihan jne. Mutta kun jotkut nalkutuksen aiheet ovat vaikeammin toteutettavissa tai niissä ei muuten vain ole päätä eikä häntää. Mikään perustelu ei valitettavasti nalkuttajalle riitä. Mikä pahinta nämä tyytymättömyyden aiheet kumuloituvat nalkuttajan mielessä. Kun nalkuttajalla menee ns. kuppi nurin, hän laukoo koko laidan täydeltä kaiken päin naamaa.
Jokaisella meistä on huonoja päiviä ja hetkiä. Nalkuttaja on siitä raskas seuralainen, että hän purkaa turhautumisensa puolisoonsa. Joku muu saattaisi mököttää, mennä juoksulenkille tai pilkkoa puita kunnes taas jaksaa muiden seuraa.
Minusta sinä puhut sitruunasta tai valittajasta etkä nalkuttajasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun jostain asiasta mainitsee kaksi (2) kertaa, se on miehen mielestä nalkutusta.
Mutta, kun ei miehelle mikään mene perille asti yhdellä (1) sanomisella. Ensimmäinen sanominen
avaa vasta korvakäytävät, toinen sanominen menee mahdollisesti jo kuulemisprosessiin asti.
Siitä toki menee vielä aikaa, ennenkuin sanoma on käsitelty, jopa toteuttamiseen asti.
On ns. pitkät piuhat, huoh.
Nalkutus on vallankäyttöä. Naisella on tyypillisesti paremmat puhelahjat, joita hän käyttää säälimättä tehden perheen arjesta täyttä helvettiä. Ei ihme, että mies pakenee autotalliin, harrastuksiin, pubiin jne. Nalkuttavalle naiselle antaisin pari ohjetta: mies ei osaa lukea ajatuksia, mies ei välttämättä muista mitä sanoit toissa viikolla kaupassa siinä makaronihyllyn edessä ja tärkeimpänä jos tiedät parhaiten miten asia hoidetaan niin tee se itse.
On sinun ongelmasi että et kykene puhumaan ongelmista vaan luikit pakoon häntä koipien välissä. Se on sinun ongelmasi. Sinun. Ei miesten.
Olen jyrkästi eri mieltä, että ongelma olisi yksinomaan minun. Kyllä ongelma koskee koko perhettä. Kun yksi perheen jäsenistä ei kykene sopuisaan vuorovaikutukseen vaan turvautuu nalkutukseen, niin koko perhe kärsii. Olen toki tietoinen tutkimuksesta, jonka mukaan nalkutus lyhentää juuri minun elinajanodotettani.
Koko perhe kärsii, jos toinen aikuinen ei hoida osuuttaan vaan heittäytyy vapaamatkustajaksi. Kovinkaan moni jaksa hiljaa kantaa sellaista apinaa selässään.
Teet sen virheoletuksen, että nalkutus johtuisi miehen tekemisistä tai tekemättömyyksistä. Nalkuttava nainen nalkuttaa, kun hän kohtaa vastoinkäymisiä. Ja niitähän riittää jokaisessa suhteessa. Tunnetuin lienee se kerran kuukaudessa koittava aika, jolloin mikä tahansa mitätön asia eskaloituu maailman suurimmaksi ongelmaksi. Silloin viisas mies vetäytyy (tai laittaa naisen vaihtoon). Omakohtainen tapaus oli auton hajoaminen keskelle korpea. Huollot oli tehty ajallaan, mutta niin vain auto hyytyi matkalle. Arvaapa kenen vika se oli! Siinä joutui koko miehisyyteni kyseenalaiseksi, kun en osannut autoa korjata paikan päällä. Muissa yhteyksissä kyllä vaaditaan tasa-arvoista töiden jakamista.
Teet sen virheoletuksen, että kaikki naiset ovat samanlaisia kuin sinun vaimosi. Paljon tavallisempaa on, että nainen nalkuttaa, koska on pakko ellei halua yksin tehdä ihan kaikkea. Mies on kekskenkasvuiseksi jäänyt ”äidin pikku apulainen”, joka puuhailee apuna jotain silloin kun huvitaa, ja jos ei huvita niin ei sitten tee vaikka kuinka sanottaisiin. Ja kas kummaa, miehellä on nalkuttava akka.
Minä en todellakaan ole mikään nalkuttaja. Sen sai eksäkin huomata, kun oletti että voi loisia kotonani mitään tekemättä ja odottaa täyshoitoa sormea nostamatta. Äijä joutui ulkoruokintaan ja itki sitten perään, että ”enhän mä voinut tietää että oot tosissasi kun sanoit vain kerran!” Ja siitä toisesta kerrasta olisin heti ollut nalkuttava akka.
Oletko koskaan miettinyt, mistä miehet puhuvat poikain saunailloissa? Siellä mm. surkutellaan Pekan kohtaloa, kun hän ei enää pääse saunailtoihin tai Hannun pahasuista uutta eukkoa. Parin saunakaljan jälkeen Matti ihmettelee mikä hitto omaan vaimoon on mennyt, kun koko ajan pitää nalkuttaa. Saunaillat ovat vertaistukea parhaimmillaan. Näiden iltojen tuomalla varmuudella voin sanoa, että en todellakaan ole yksin.
Oletko koskaan miettinyt, miksi te ruikutatte ja itketta akkojenne pahuutta siellä saunailloissa? Siellä salaa haukutte puolisoanne toisille yhtä munattomille luusereille? Miksi vasta parin kaljan jälkeen selän takana uskaltaa ihmetellä, mikä hitto vaimoon on mennyt, miksi ei voi ihmetellä selvinpäin sille asianosaiselle?
Ihmeellistä selkärangatonta lullukkaväkeä olette, joutaisitte ulkoruokintaan koko lössi.
Nostit tärkeän asian esille. Kyllä - olen lukuisat kerrat huomauttanut vaimolleni nalkutuksesta. Seuraus: aivan helvetillinen purkaus, jossa käsitellään kaikki (todelliset ja kyseenalaiset) syntini viime vuosituhannen lopulta lähtien. Ei tuollaista normaalihermoilla varustettu mies jaksa. Mieskin tarvitsee joskus kannustusta ja tukea. Parasta olisi, jos se tulisi vaimolta/tyttöystävältä, mutta kaverit on sitten se viimeinen pelastusrengas.
Miksi ihmeessä roikut tuollaisessa liitossa, jos kerran noin pahoin siinä voit?
Pahoinvointi nyt on ehkä liian vahva sana. Ei vaimo läpikotaisin kelvoton ole, vaikka nalkuttaja onkin. Suurin motiivi yhdessä pysymiseen on kuitenkin pienet lapset.
Älä puhu vaimosi puolesta, veikkaan hyvinkin että pahoinvointi on ihan oikea sana. Minusta kuoriutui 20 vuoden jälkeen omaksi yllätyksekseni asioihin takertuva valittaja. Tätä edelsi miehen muuttuminen itsekkääksi ja minua itsestäänselvyytenä pitäväksi.
Vihaan itsekin valitustani ja olen yrittänyt siitä syystä jättää miehen jo muutamaan otteeseen. Aina hän pyytää uutta mahdollisuutta ja haluaa minun jäävän , mutta lopulta se olen taas minä, joka yksin yritän. Veikkaan jättäväni hänet lopullisesti kesään mennessä. Pääsen sitten irti omasta valituksestani.
Jos maltat lukea edellisen viestin, niin huomaat, että minulta kysyttiin MINUN pahoinvoinnistani.
Totta. Sinuna silti miettisin sanomaani myös ja kysyisin asiasta vaimolta, ellet tosissasi ole jo lähtökuopissa.
Totta kai hän voi pahoin. Siksi hän nalkuttaakin. Voin tehdä paljonkin hänen hyvinvointinsa eteen, mutta en voi täysin suojella häntä vastoinkäymisiltä. Kun niitä tulee, niin suu alkaa käydä ja minä olen tulilinjalla.
Tässä sinulle nyt ilmaista parisuhdeterapiaa, ota tai jätä. Vaimosi kokee, ettet tue häntä. Miehillä on usein tapana ahdistua vaikeuksien koittaessa. Pahimmassa tapauksessa viet häneltä voimavaroja sen vaikeuden käsittelyltä, kun hän joutuu samalla kestämään pettymyksen sinusta.
Minulle mies ehdotti ihan kirkkain silmin, että voisi etääntyä siksi aikaa, että saan vaikeuteni voitettua ja suruni surtua. Kyllä, hänellä on vapaus lähteä ihan koska vaan, mutta mitä ihmettä tekisin hänellä enää sitten, kun olen yksin tai ystävien kanssa voittanut elämäni suurimmat vaikeudet.
No niihän minä olen tehnyt valintani ja ottanut hänet. Teen omasta mielestäni parisuhteen eteen sen mitä ihmiseltä voi kohtuudella vaatia. Vaimo on varmasti eri mieltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun jostain asiasta mainitsee kaksi (2) kertaa, se on miehen mielestä nalkutusta.
Mutta, kun ei miehelle mikään mene perille asti yhdellä (1) sanomisella. Ensimmäinen sanominen
avaa vasta korvakäytävät, toinen sanominen menee mahdollisesti jo kuulemisprosessiin asti.
Siitä toki menee vielä aikaa, ennenkuin sanoma on käsitelty, jopa toteuttamiseen asti.
On ns. pitkät piuhat, huoh.
Nalkutus on vallankäyttöä. Naisella on tyypillisesti paremmat puhelahjat, joita hän käyttää säälimättä tehden perheen arjesta täyttä helvettiä. Ei ihme, että mies pakenee autotalliin, harrastuksiin, pubiin jne. Nalkuttavalle naiselle antaisin pari ohjetta: mies ei osaa lukea ajatuksia, mies ei välttämättä muista mitä sanoit toissa viikolla kaupassa siinä makaronihyllyn edessä ja tärkeimpänä jos tiedät parhaiten miten asia hoidetaan niin tee se itse.
On sinun ongelmasi että et kykene puhumaan ongelmista vaan luikit pakoon häntä koipien välissä. Se on sinun ongelmasi. Sinun. Ei miesten.
Olen jyrkästi eri mieltä, että ongelma olisi yksinomaan minun. Kyllä ongelma koskee koko perhettä. Kun yksi perheen jäsenistä ei kykene sopuisaan vuorovaikutukseen vaan turvautuu nalkutukseen, niin koko perhe kärsii. Olen toki tietoinen tutkimuksesta, jonka mukaan nalkutus lyhentää juuri minun elinajanodotettani.
Sinä olet vastuussa siitä, että et uskalla kohdata toista vaan pakenet. Se ei ole miesten käytösmalli vaan sinun. Koko perhe kärsii kyvyttömyydestäsi puhua asiat selväksi.
Mutta kun asiat eivät puhumalla selviä. Jos puolustan omia näkökulmiani, niin se johtaa vain entistä pahempaan riitaan. Voisi jopa sanoa, että nalkuttaja on riidanhaastaja. Sen verran monta vuotta ollaan oltu yhdessä, että tiedän kykeneväni puolustautumaan puhumalla myös nalkutusta vastaan. Mutta onko se vaivan arvoista? Perherauha on menetetty moneksi päiväksi jopa viikoiksi, kun vaimo nakkelee niskoja ja uhriutuu. On kaikkien kannalta parempi, jos vain väistän.
Miten joku voi olla noin surkea pelkuri? Oikein inhottaa lukeakin tuollaista tekstiä. Miten sinä pärjäät työelämässä? Tai yleensäkin missään, missä voi tulla pieniäkin konflikteja.
Ja mitä ihmeen nalkutusta vastaan PUOLUSTAUTUMISTA? Ei siinä pidä puolustautua tai paeta vaan etsiä kompromissia. Jo ennen kuin sanominen muuttuu nalkutukseksi. En ihmettele yhtään, jos kumppanilla menee hermot tuollaisen kanssa. Tunnen pariskuntia joissa toinen on juuri tuollainen pakoon luikkija enkä ihmettele yhtään, että heidän kumppaninsa tuntuvat aina olevan valmiita räjähtämään.
Nyt moposi keulii liikaa. Kun puhun puolustautumisesta, niin tarkoitan oman näkökulmani puolustamista. Siis sitä miksi teen tai jätän tekemättä jonkin asian. Mutta kun se ei sovi nalkuttajapersoonalle. Hän ei kestä eriäviä näkökulmia. Kirjoitin myös tuossa aiemmin, että nalkuttaja nalkuttaa puolisolleen myös aiheista, joiden kanssa puolisolla ei ole mitään tekemistä. Hän on siis pahoinvoivan nalkuttajan ukkosenjohdatin.
Mitä taas työelämään tulee niin pärjään oikein hyvin, kiitos kysymästä.
Ei "minun moponi keuli liikaa". Mitä tuo muka edes tarkoittaa? Ei mitään.
Ymmärsin kyllä mitä tarkoitit näkökulmasi puolustamisella. Ja siinä se ongelma on. Jankkaat omaa näkökulmaasi, kun pitäisi tulla vastaan ja löytää kopromissi. Sitten kun et enää uskalla jankata, lähdet pakoon.
Ja miksi sinä nalkutat koko ajan nalkuttamisesta? Nytkö siis jo sekin, että purkaa kumppanilleen tuntojaan on nalkuttamista? Eli koskaan ei saisi edes olla huonoa päivää tai ikävää kokemusta? Tai kun on, sinulle ei siitä saa puhua.
Mopon keulimisella tarkoitin sitä, että teit liian vähäisin tiedoin liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä eli "olet surkea pelkuri".
Totta kai minä teen parisuhteessa "kompromisseja": vien roskat, tiskaan astiat, kolaan pihan jne. Mutta kun jotkut nalkutuksen aiheet ovat vaikeammin toteutettavissa tai niissä ei muuten vain ole päätä eikä häntää. Mikään perustelu ei valitettavasti nalkuttajalle riitä. Mikä pahinta nämä tyytymättömyyden aiheet kumuloituvat nalkuttajan mielessä. Kun nalkuttajalla menee ns. kuppi nurin, hän laukoo koko laidan täydeltä kaiken päin naamaa.
Jokaisella meistä on huonoja päiviä ja hetkiä. Nalkuttaja on siitä raskas seuralainen, että hän purkaa turhautumisensa puolisoonsa. Joku muu saattaisi mököttää, mennä juoksulenkille tai pilkkoa puita kunnes taas jaksaa muiden seuraa.
Ei tietenkään riitä, koska tuo ei ole nalkutusta vaan rinnastettavissa vauvan itkuun. Hän haluaa rakkautta, ei perusteluja. Ei vauvakaan hiljene perustelemalla itkun turhuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun jostain asiasta mainitsee kaksi (2) kertaa, se on miehen mielestä nalkutusta.
Mutta, kun ei miehelle mikään mene perille asti yhdellä (1) sanomisella. Ensimmäinen sanominen
avaa vasta korvakäytävät, toinen sanominen menee mahdollisesti jo kuulemisprosessiin asti.
Siitä toki menee vielä aikaa, ennenkuin sanoma on käsitelty, jopa toteuttamiseen asti.
On ns. pitkät piuhat, huoh.
Nalkutus on vallankäyttöä. Naisella on tyypillisesti paremmat puhelahjat, joita hän käyttää säälimättä tehden perheen arjesta täyttä helvettiä. Ei ihme, että mies pakenee autotalliin, harrastuksiin, pubiin jne. Nalkuttavalle naiselle antaisin pari ohjetta: mies ei osaa lukea ajatuksia, mies ei välttämättä muista mitä sanoit toissa viikolla kaupassa siinä makaronihyllyn edessä ja tärkeimpänä jos tiedät parhaiten miten asia hoidetaan niin tee se itse.
On sinun ongelmasi että et kykene puhumaan ongelmista vaan luikit pakoon häntä koipien välissä. Se on sinun ongelmasi. Sinun. Ei miesten.
Olen jyrkästi eri mieltä, että ongelma olisi yksinomaan minun. Kyllä ongelma koskee koko perhettä. Kun yksi perheen jäsenistä ei kykene sopuisaan vuorovaikutukseen vaan turvautuu nalkutukseen, niin koko perhe kärsii. Olen toki tietoinen tutkimuksesta, jonka mukaan nalkutus lyhentää juuri minun elinajanodotettani.
Koko perhe kärsii, jos toinen aikuinen ei hoida osuuttaan vaan heittäytyy vapaamatkustajaksi. Kovinkaan moni jaksa hiljaa kantaa sellaista apinaa selässään.
Teet sen virheoletuksen, että nalkutus johtuisi miehen tekemisistä tai tekemättömyyksistä. Nalkuttava nainen nalkuttaa, kun hän kohtaa vastoinkäymisiä. Ja niitähän riittää jokaisessa suhteessa. Tunnetuin lienee se kerran kuukaudessa koittava aika, jolloin mikä tahansa mitätön asia eskaloituu maailman suurimmaksi ongelmaksi. Silloin viisas mies vetäytyy (tai laittaa naisen vaihtoon). Omakohtainen tapaus oli auton hajoaminen keskelle korpea. Huollot oli tehty ajallaan, mutta niin vain auto hyytyi matkalle. Arvaapa kenen vika se oli! Siinä joutui koko miehisyyteni kyseenalaiseksi, kun en osannut autoa korjata paikan päällä. Muissa yhteyksissä kyllä vaaditaan tasa-arvoista töiden jakamista.
Teet sen virheoletuksen, että kaikki naiset ovat samanlaisia kuin sinun vaimosi. Paljon tavallisempaa on, että nainen nalkuttaa, koska on pakko ellei halua yksin tehdä ihan kaikkea. Mies on kekskenkasvuiseksi jäänyt ”äidin pikku apulainen”, joka puuhailee apuna jotain silloin kun huvitaa, ja jos ei huvita niin ei sitten tee vaikka kuinka sanottaisiin. Ja kas kummaa, miehellä on nalkuttava akka.
Minä en todellakaan ole mikään nalkuttaja. Sen sai eksäkin huomata, kun oletti että voi loisia kotonani mitään tekemättä ja odottaa täyshoitoa sormea nostamatta. Äijä joutui ulkoruokintaan ja itki sitten perään, että ”enhän mä voinut tietää että oot tosissasi kun sanoit vain kerran!” Ja siitä toisesta kerrasta olisin heti ollut nalkuttava akka.
Oletko koskaan miettinyt, mistä miehet puhuvat poikain saunailloissa? Siellä mm. surkutellaan Pekan kohtaloa, kun hän ei enää pääse saunailtoihin tai Hannun pahasuista uutta eukkoa. Parin saunakaljan jälkeen Matti ihmettelee mikä hitto omaan vaimoon on mennyt, kun koko ajan pitää nalkuttaa. Saunaillat ovat vertaistukea parhaimmillaan. Näiden iltojen tuomalla varmuudella voin sanoa, että en todellakaan ole yksin.
Oletko koskaan miettinyt, miksi te ruikutatte ja itketta akkojenne pahuutta siellä saunailloissa? Siellä salaa haukutte puolisoanne toisille yhtä munattomille luusereille? Miksi vasta parin kaljan jälkeen selän takana uskaltaa ihmetellä, mikä hitto vaimoon on mennyt, miksi ei voi ihmetellä selvinpäin sille asianosaiselle?
Ihmeellistä selkärangatonta lullukkaväkeä olette, joutaisitte ulkoruokintaan koko lössi.
Nostit tärkeän asian esille. Kyllä - olen lukuisat kerrat huomauttanut vaimolleni nalkutuksesta. Seuraus: aivan helvetillinen purkaus, jossa käsitellään kaikki (todelliset ja kyseenalaiset) syntini viime vuosituhannen lopulta lähtien. Ei tuollaista normaalihermoilla varustettu mies jaksa. Mieskin tarvitsee joskus kannustusta ja tukea. Parasta olisi, jos se tulisi vaimolta/tyttöystävältä, mutta kaverit on sitten se viimeinen pelastusrengas.
Miksi ihmeessä roikut tuollaisessa liitossa, jos kerran noin pahoin siinä voit?
Pahoinvointi nyt on ehkä liian vahva sana. Ei vaimo läpikotaisin kelvoton ole, vaikka nalkuttaja onkin. Suurin motiivi yhdessä pysymiseen on kuitenkin pienet lapset.
Älä puhu vaimosi puolesta, veikkaan hyvinkin että pahoinvointi on ihan oikea sana. Minusta kuoriutui 20 vuoden jälkeen omaksi yllätyksekseni asioihin takertuva valittaja. Tätä edelsi miehen muuttuminen itsekkääksi ja minua itsestäänselvyytenä pitäväksi.
Vihaan itsekin valitustani ja olen yrittänyt siitä syystä jättää miehen jo muutamaan otteeseen. Aina hän pyytää uutta mahdollisuutta ja haluaa minun jäävän , mutta lopulta se olen taas minä, joka yksin yritän. Veikkaan jättäväni hänet lopullisesti kesään mennessä. Pääsen sitten irti omasta valituksestani.
Jos maltat lukea edellisen viestin, niin huomaat, että minulta kysyttiin MINUN pahoinvoinnistani.
Totta. Sinuna silti miettisin sanomaani myös ja kysyisin asiasta vaimolta, ellet tosissasi ole jo lähtökuopissa.
Totta kai hän voi pahoin. Siksi hän nalkuttaakin. Voin tehdä paljonkin hänen hyvinvointinsa eteen, mutta en voi täysin suojella häntä vastoinkäymisiltä. Kun niitä tulee, niin suu alkaa käydä ja minä olen tulilinjalla.
Tässä sinulle nyt ilmaista parisuhdeterapiaa, ota tai jätä. Vaimosi kokee, ettet tue häntä. Miehillä on usein tapana ahdistua vaikeuksien koittaessa. Pahimmassa tapauksessa viet häneltä voimavaroja sen vaikeuden käsittelyltä, kun hän joutuu samalla kestämään pettymyksen sinusta.
Minulle mies ehdotti ihan kirkkain silmin, että voisi etääntyä siksi aikaa, että saan vaikeuteni voitettua ja suruni surtua. Kyllä, hänellä on vapaus lähteä ihan koska vaan, mutta mitä ihmettä tekisin hänellä enää sitten, kun olen yksin tai ystävien kanssa voittanut elämäni suurimmat vaikeudet.
No niihän minä olen tehnyt valintani ja ottanut hänet. Teen omasta mielestäni parisuhteen eteen sen mitä ihmiseltä voi kohtuudella vaatia. Vaimo on varmasti eri mieltä.
Tarkoitin, että ota tai jätä neuvoni. Nyt kuulostaa siltä, että teidän perheessä tarvitaan terapiaa, jos toinen voi edelleen pahoin ja toinen kokee jo tehneensä kaikkensa. Tuo tilanne ei tule päättymään hyvin teidän omin voimin.
Fiksu ihminen ei nalkuta. Piste.
Mutta en mitään tämän palstan naisilta osaa edes odottaakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Faktahan on se, että kukaan ei mäkätä suhteessa, jossa voi hyvin. Sitten, kun alkaa pahoinvointi, se asioihin muutosta aktiivisesti haluava ja myös valmis tekemään, alkaa nitinän. Se passiivinen ajelehtija tai asioihin tyytyväinen/tyytyjä aloittaa pakoilun ja/tai valittajan syyllistämisen.
Kyllä voi olla nalkuttajassakin vika. Mieheni haluaisi, että istuisin vain kotona kaiken vapaa-aikani hänen kanssaan. Olemme lapsettomia ja hän aina rahaton(juo rahansa tai tuhlaa johonkin mikä ei kuulu mulle). Menen sitten ystävieni ja perheeni kanssa tekemään mukavia asioita ja hän kiukuttelee yksiössään. Siitä marina ja vittuilu pääsääntöisesti.
No kyllähän miehesi käytös on selvä osoitus pahasta olosta (ei välttämättä suinkaan sinun aiheuttamasi, mutta ei koe saavansa sinulta apua tai ei edes halua vaan halua sinut mukaan kurjuuteen). Miksi hän muuten joisi, eristäytyisi ja valittaisi?
Muuten epäilisin masennusta, mutta energiaa hänellä riittää tuohon päänaukomiseen liikaa siihen nähden. Juominen samalaisten kotona viihtyvien "aikamiespoikaysävien" kanssa ei piristä ainakaan. Juovat kahvia ja tupakoivat. Noin kolmesti viikossa kännit ja poltetaan ketjussa. Ehkä menevät välillä ostamaan jonkun osan autoon tms. Muyten tuota samaa. Kaikki työttömiä yms. Masentaisi minuakin. Onneksi olen töissä ja ystäväni haluavat lähteä vaikka lenkille, keilaamaan yms. Sitten mies haluaa minun olevan sisältö elämälleen ja arkenakin pitäisi jaksaa hänen itsesäälivirttänsä jopa yöhön asti kuunnella vaikka olisi aikainen herätys. Jos en jaksa alkaa nalkutus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun jostain asiasta mainitsee kaksi (2) kertaa, se on miehen mielestä nalkutusta.
Mutta, kun ei miehelle mikään mene perille asti yhdellä (1) sanomisella. Ensimmäinen sanominen
avaa vasta korvakäytävät, toinen sanominen menee mahdollisesti jo kuulemisprosessiin asti.
Siitä toki menee vielä aikaa, ennenkuin sanoma on käsitelty, jopa toteuttamiseen asti.
On ns. pitkät piuhat, huoh.
Nalkutus on vallankäyttöä. Naisella on tyypillisesti paremmat puhelahjat, joita hän käyttää säälimättä tehden perheen arjesta täyttä helvettiä. Ei ihme, että mies pakenee autotalliin, harrastuksiin, pubiin jne. Nalkuttavalle naiselle antaisin pari ohjetta: mies ei osaa lukea ajatuksia, mies ei välttämättä muista mitä sanoit toissa viikolla kaupassa siinä makaronihyllyn edessä ja tärkeimpänä jos tiedät parhaiten miten asia hoidetaan niin tee se itse.
On sinun ongelmasi että et kykene puhumaan ongelmista vaan luikit pakoon häntä koipien välissä. Se on sinun ongelmasi. Sinun. Ei miesten.
Olen jyrkästi eri mieltä, että ongelma olisi yksinomaan minun. Kyllä ongelma koskee koko perhettä. Kun yksi perheen jäsenistä ei kykene sopuisaan vuorovaikutukseen vaan turvautuu nalkutukseen, niin koko perhe kärsii. Olen toki tietoinen tutkimuksesta, jonka mukaan nalkutus lyhentää juuri minun elinajanodotettani.
Sinä olet vastuussa siitä, että et uskalla kohdata toista vaan pakenet. Se ei ole miesten käytösmalli vaan sinun. Koko perhe kärsii kyvyttömyydestäsi puhua asiat selväksi.
Mutta kun asiat eivät puhumalla selviä. Jos puolustan omia näkökulmiani, niin se johtaa vain entistä pahempaan riitaan. Voisi jopa sanoa, että nalkuttaja on riidanhaastaja. Sen verran monta vuotta ollaan oltu yhdessä, että tiedän kykeneväni puolustautumaan puhumalla myös nalkutusta vastaan. Mutta onko se vaivan arvoista? Perherauha on menetetty moneksi päiväksi jopa viikoiksi, kun vaimo nakkelee niskoja ja uhriutuu. On kaikkien kannalta parempi, jos vain väistän.
Miten joku voi olla noin surkea pelkuri? Oikein inhottaa lukeakin tuollaista tekstiä. Miten sinä pärjäät työelämässä? Tai yleensäkin missään, missä voi tulla pieniäkin konflikteja.
Ja mitä ihmeen nalkutusta vastaan PUOLUSTAUTUMISTA? Ei siinä pidä puolustautua tai paeta vaan etsiä kompromissia. Jo ennen kuin sanominen muuttuu nalkutukseksi. En ihmettele yhtään, jos kumppanilla menee hermot tuollaisen kanssa. Tunnen pariskuntia joissa toinen on juuri tuollainen pakoon luikkija enkä ihmettele yhtään, että heidän kumppaninsa tuntuvat aina olevan valmiita räjähtämään.
Nyt moposi keulii liikaa. Kun puhun puolustautumisesta, niin tarkoitan oman näkökulmani puolustamista. Siis sitä miksi teen tai jätän tekemättä jonkin asian. Mutta kun se ei sovi nalkuttajapersoonalle. Hän ei kestä eriäviä näkökulmia. Kirjoitin myös tuossa aiemmin, että nalkuttaja nalkuttaa puolisolleen myös aiheista, joiden kanssa puolisolla ei ole mitään tekemistä. Hän on siis pahoinvoivan nalkuttajan ukkosenjohdatin.
Mitä taas työelämään tulee niin pärjään oikein hyvin, kiitos kysymästä.
Ei "minun moponi keuli liikaa". Mitä tuo muka edes tarkoittaa? Ei mitään.
Ymmärsin kyllä mitä tarkoitit näkökulmasi puolustamisella. Ja siinä se ongelma on. Jankkaat omaa näkökulmaasi, kun pitäisi tulla vastaan ja löytää kopromissi. Sitten kun et enää uskalla jankata, lähdet pakoon.
Ja miksi sinä nalkutat koko ajan nalkuttamisesta? Nytkö siis jo sekin, että purkaa kumppanilleen tuntojaan on nalkuttamista? Eli koskaan ei saisi edes olla huonoa päivää tai ikävää kokemusta? Tai kun on, sinulle ei siitä saa puhua.
Mopon keulimisella tarkoitin sitä, että teit liian vähäisin tiedoin liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä eli "olet surkea pelkuri".
Totta kai minä teen parisuhteessa "kompromisseja": vien roskat, tiskaan astiat, kolaan pihan jne. Mutta kun jotkut nalkutuksen aiheet ovat vaikeammin toteutettavissa tai niissä ei muuten vain ole päätä eikä häntää. Mikään perustelu ei valitettavasti nalkuttajalle riitä. Mikä pahinta nämä tyytymättömyyden aiheet kumuloituvat nalkuttajan mielessä. Kun nalkuttajalla menee ns. kuppi nurin, hän laukoo koko laidan täydeltä kaiken päin naamaa.
Jokaisella meistä on huonoja päiviä ja hetkiä. Nalkuttaja on siitä raskas seuralainen, että hän purkaa turhautumisensa puolisoonsa. Joku muu saattaisi mököttää, mennä juoksulenkille tai pilkkoa puita kunnes taas jaksaa muiden seuraa.
Minusta sinä et nyt puhu nalkuttamisesta vaan ihan jostain muusta.
Anna jokin esimerkki noista päättömistä ja hännättömistä nalkutuksen aiheista?
No sanotaan nyt vaikka lomamatka kesken kiireisimmän työrupeaman. Jos esimerkiksi joku lähisukulainen on käynyt etelän lämmössä kun itse kärvistellään paukkupakkasissa, niin johan alkaa suu käydä. Mutta jos ei ole lomaa töistä, niin mahdotonhan sieltä on irrottautua. Voit vain arvailla kuinka kauan tämäkin säilyi kestonalkutuksen aiheena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö naiset pystyneekään kaikkeen samaan kuin miehetkin? Jos pystyvät, niin mikä asia on sellainen josta nalkutatte miehellenne?
Vierailija kirjoitti:
Monesti mietin kun miehet valittavat..
Miksei tämä ole nalkuttamista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monesti mietin kun miehet valittavat..
Miksei tämä ole nalkuttamista?
Nalkuttaminen on henkilöön menevää jatkuvasyöttöistä henkistä väkivaltaa.
Valittaminen ei sitä ole. Ja mistä miehet mielestäsi valittavat?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun jostain asiasta mainitsee kaksi (2) kertaa, se on miehen mielestä nalkutusta.
Mutta, kun ei miehelle mikään mene perille asti yhdellä (1) sanomisella. Ensimmäinen sanominen
avaa vasta korvakäytävät, toinen sanominen menee mahdollisesti jo kuulemisprosessiin asti.
Siitä toki menee vielä aikaa, ennenkuin sanoma on käsitelty, jopa toteuttamiseen asti.
On ns. pitkät piuhat, huoh.
Nalkutus on vallankäyttöä. Naisella on tyypillisesti paremmat puhelahjat, joita hän käyttää säälimättä tehden perheen arjesta täyttä helvettiä. Ei ihme, että mies pakenee autotalliin, harrastuksiin, pubiin jne. Nalkuttavalle naiselle antaisin pari ohjetta: mies ei osaa lukea ajatuksia, mies ei välttämättä muista mitä sanoit toissa viikolla kaupassa siinä makaronihyllyn edessä ja tärkeimpänä jos tiedät parhaiten miten asia hoidetaan niin tee se itse.
On sinun ongelmasi että et kykene puhumaan ongelmista vaan luikit pakoon häntä koipien välissä. Se on sinun ongelmasi. Sinun. Ei miesten.
Olen jyrkästi eri mieltä, että ongelma olisi yksinomaan minun. Kyllä ongelma koskee koko perhettä. Kun yksi perheen jäsenistä ei kykene sopuisaan vuorovaikutukseen vaan turvautuu nalkutukseen, niin koko perhe kärsii. Olen toki tietoinen tutkimuksesta, jonka mukaan nalkutus lyhentää juuri minun elinajanodotettani.
Sinä olet vastuussa siitä, että et uskalla kohdata toista vaan pakenet. Se ei ole miesten käytösmalli vaan sinun. Koko perhe kärsii kyvyttömyydestäsi puhua asiat selväksi.
Mutta kun asiat eivät puhumalla selviä. Jos puolustan omia näkökulmiani, niin se johtaa vain entistä pahempaan riitaan. Voisi jopa sanoa, että nalkuttaja on riidanhaastaja. Sen verran monta vuotta ollaan oltu yhdessä, että tiedän kykeneväni puolustautumaan puhumalla myös nalkutusta vastaan. Mutta onko se vaivan arvoista? Perherauha on menetetty moneksi päiväksi jopa viikoiksi, kun vaimo nakkelee niskoja ja uhriutuu. On kaikkien kannalta parempi, jos vain väistän.
Miten joku voi olla noin surkea pelkuri? Oikein inhottaa lukeakin tuollaista tekstiä. Miten sinä pärjäät työelämässä? Tai yleensäkin missään, missä voi tulla pieniäkin konflikteja.
Ja mitä ihmeen nalkutusta vastaan PUOLUSTAUTUMISTA? Ei siinä pidä puolustautua tai paeta vaan etsiä kompromissia. Jo ennen kuin sanominen muuttuu nalkutukseksi. En ihmettele yhtään, jos kumppanilla menee hermot tuollaisen kanssa. Tunnen pariskuntia joissa toinen on juuri tuollainen pakoon luikkija enkä ihmettele yhtään, että heidän kumppaninsa tuntuvat aina olevan valmiita räjähtämään.
Nyt moposi keulii liikaa. Kun puhun puolustautumisesta, niin tarkoitan oman näkökulmani puolustamista. Siis sitä miksi teen tai jätän tekemättä jonkin asian. Mutta kun se ei sovi nalkuttajapersoonalle. Hän ei kestä eriäviä näkökulmia. Kirjoitin myös tuossa aiemmin, että nalkuttaja nalkuttaa puolisolleen myös aiheista, joiden kanssa puolisolla ei ole mitään tekemistä. Hän on siis pahoinvoivan nalkuttajan ukkosenjohdatin.
Mitä taas työelämään tulee niin pärjään oikein hyvin, kiitos kysymästä.
Ei "minun moponi keuli liikaa". Mitä tuo muka edes tarkoittaa? Ei mitään.
Ymmärsin kyllä mitä tarkoitit näkökulmasi puolustamisella. Ja siinä se ongelma on. Jankkaat omaa näkökulmaasi, kun pitäisi tulla vastaan ja löytää kopromissi. Sitten kun et enää uskalla jankata, lähdet pakoon.
Ja miksi sinä nalkutat koko ajan nalkuttamisesta? Nytkö siis jo sekin, että purkaa kumppanilleen tuntojaan on nalkuttamista? Eli koskaan ei saisi edes olla huonoa päivää tai ikävää kokemusta? Tai kun on, sinulle ei siitä saa puhua.
Mopon keulimisella tarkoitin sitä, että teit liian vähäisin tiedoin liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä eli "olet surkea pelkuri".
Totta kai minä teen parisuhteessa "kompromisseja": vien roskat, tiskaan astiat, kolaan pihan jne. Mutta kun jotkut nalkutuksen aiheet ovat vaikeammin toteutettavissa tai niissä ei muuten vain ole päätä eikä häntää. Mikään perustelu ei valitettavasti nalkuttajalle riitä. Mikä pahinta nämä tyytymättömyyden aiheet kumuloituvat nalkuttajan mielessä. Kun nalkuttajalla menee ns. kuppi nurin, hän laukoo koko laidan täydeltä kaiken päin naamaa.
Jokaisella meistä on huonoja päiviä ja hetkiä. Nalkuttaja on siitä raskas seuralainen, että hän purkaa turhautumisensa puolisoonsa. Joku muu saattaisi mököttää, mennä juoksulenkille tai pilkkoa puita kunnes taas jaksaa muiden seuraa.
Minusta sinä et nyt puhu nalkuttamisesta vaan ihan jostain muusta.
Anna jokin esimerkki noista päättömistä ja hännättömistä nalkutuksen aiheista?
No sanotaan nyt vaikka lomamatka kesken kiireisimmän työrupeaman. Jos esimerkiksi joku lähisukulainen on käynyt etelän lämmössä kun itse kärvistellään paukkupakkasissa, niin johan alkaa suu käydä. Mutta jos ei ole lomaa töistä, niin mahdotonhan sieltä on irrottautua. Voit vain arvailla kuinka kauan tämäkin säilyi kestonalkutuksen aiheena.
No pakko on nyt sanoa, että vaimollasi on kyllä elämän realiteetit hukassa, jos tuollaisesta asiasta natkuttaa. Eihän tuossa todellakaan ole päätä eikä häntää. Eikö hän itse käy töissä, vai miten ei ymmärrä työn asettamia rajoitteita?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monesti mietin kun miehet valittavat..
Miksei tämä ole nalkuttamista?
Nalkuttaminen on henkilöön menevää jatkuvasyöttöistä henkistä väkivaltaa.
Valittaminen ei sitä ole. Ja mistä miehet mielestäsi valittavat?
No esimerkiksi minun mieheni nalkuttaa kaikesta mahdollisesta, mitä minun (hänen mielestään) kuuluisi tehdä jollain (hänen mielessään päättämällään) aikataululla. Esim. imurointi, tiskikoneen tyhjennys ja/tai täyttäminen, kaupassa käynti, saunassa käynti, lenkille meno (tosiaankin nalkuttaa siitäkin, että minun pitäisi jo mennä, vaikkei minulla itselläni ole mitään aikataulua vaan menen kun huvittaa). Jaa-a, siis tuohan nalkuttaa ihan älyttömistä asioista, nyt kun tarkemmin ajattelen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun jostain asiasta mainitsee kaksi (2) kertaa, se on miehen mielestä nalkutusta.
Mutta, kun ei miehelle mikään mene perille asti yhdellä (1) sanomisella. Ensimmäinen sanominen
avaa vasta korvakäytävät, toinen sanominen menee mahdollisesti jo kuulemisprosessiin asti.
Siitä toki menee vielä aikaa, ennenkuin sanoma on käsitelty, jopa toteuttamiseen asti.
On ns. pitkät piuhat, huoh.
Nalkutus on vallankäyttöä. Naisella on tyypillisesti paremmat puhelahjat, joita hän käyttää säälimättä tehden perheen arjesta täyttä helvettiä. Ei ihme, että mies pakenee autotalliin, harrastuksiin, pubiin jne. Nalkuttavalle naiselle antaisin pari ohjetta: mies ei osaa lukea ajatuksia, mies ei välttämättä muista mitä sanoit toissa viikolla kaupassa siinä makaronihyllyn edessä ja tärkeimpänä jos tiedät parhaiten miten asia hoidetaan niin tee se itse.
On sinun ongelmasi että et kykene puhumaan ongelmista vaan luikit pakoon häntä koipien välissä. Se on sinun ongelmasi. Sinun. Ei miesten.
Olen jyrkästi eri mieltä, että ongelma olisi yksinomaan minun. Kyllä ongelma koskee koko perhettä. Kun yksi perheen jäsenistä ei kykene sopuisaan vuorovaikutukseen vaan turvautuu nalkutukseen, niin koko perhe kärsii. Olen toki tietoinen tutkimuksesta, jonka mukaan nalkutus lyhentää juuri minun elinajanodotettani.
Sinä olet vastuussa siitä, että et uskalla kohdata toista vaan pakenet. Se ei ole miesten käytösmalli vaan sinun. Koko perhe kärsii kyvyttömyydestäsi puhua asiat selväksi.
Mutta kun asiat eivät puhumalla selviä. Jos puolustan omia näkökulmiani, niin se johtaa vain entistä pahempaan riitaan. Voisi jopa sanoa, että nalkuttaja on riidanhaastaja. Sen verran monta vuotta ollaan oltu yhdessä, että tiedän kykeneväni puolustautumaan puhumalla myös nalkutusta vastaan. Mutta onko se vaivan arvoista? Perherauha on menetetty moneksi päiväksi jopa viikoiksi, kun vaimo nakkelee niskoja ja uhriutuu. On kaikkien kannalta parempi, jos vain väistän.
Miten joku voi olla noin surkea pelkuri? Oikein inhottaa lukeakin tuollaista tekstiä. Miten sinä pärjäät työelämässä? Tai yleensäkin missään, missä voi tulla pieniäkin konflikteja.
Ja mitä ihmeen nalkutusta vastaan PUOLUSTAUTUMISTA? Ei siinä pidä puolustautua tai paeta vaan etsiä kompromissia. Jo ennen kuin sanominen muuttuu nalkutukseksi. En ihmettele yhtään, jos kumppanilla menee hermot tuollaisen kanssa. Tunnen pariskuntia joissa toinen on juuri tuollainen pakoon luikkija enkä ihmettele yhtään, että heidän kumppaninsa tuntuvat aina olevan valmiita räjähtämään.
Nyt moposi keulii liikaa. Kun puhun puolustautumisesta, niin tarkoitan oman näkökulmani puolustamista. Siis sitä miksi teen tai jätän tekemättä jonkin asian. Mutta kun se ei sovi nalkuttajapersoonalle. Hän ei kestä eriäviä näkökulmia. Kirjoitin myös tuossa aiemmin, että nalkuttaja nalkuttaa puolisolleen myös aiheista, joiden kanssa puolisolla ei ole mitään tekemistä. Hän on siis pahoinvoivan nalkuttajan ukkosenjohdatin.
Mitä taas työelämään tulee niin pärjään oikein hyvin, kiitos kysymästä.
Ei "minun moponi keuli liikaa". Mitä tuo muka edes tarkoittaa? Ei mitään.
Ymmärsin kyllä mitä tarkoitit näkökulmasi puolustamisella. Ja siinä se ongelma on. Jankkaat omaa näkökulmaasi, kun pitäisi tulla vastaan ja löytää kopromissi. Sitten kun et enää uskalla jankata, lähdet pakoon.
Ja miksi sinä nalkutat koko ajan nalkuttamisesta? Nytkö siis jo sekin, että purkaa kumppanilleen tuntojaan on nalkuttamista? Eli koskaan ei saisi edes olla huonoa päivää tai ikävää kokemusta? Tai kun on, sinulle ei siitä saa puhua.
Mopon keulimisella tarkoitin sitä, että teit liian vähäisin tiedoin liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä eli "olet surkea pelkuri".
Totta kai minä teen parisuhteessa "kompromisseja": vien roskat, tiskaan astiat, kolaan pihan jne. Mutta kun jotkut nalkutuksen aiheet ovat vaikeammin toteutettavissa tai niissä ei muuten vain ole päätä eikä häntää. Mikään perustelu ei valitettavasti nalkuttajalle riitä. Mikä pahinta nämä tyytymättömyyden aiheet kumuloituvat nalkuttajan mielessä. Kun nalkuttajalla menee ns. kuppi nurin, hän laukoo koko laidan täydeltä kaiken päin naamaa.
Jokaisella meistä on huonoja päiviä ja hetkiä. Nalkuttaja on siitä raskas seuralainen, että hän purkaa turhautumisensa puolisoonsa. Joku muu saattaisi mököttää, mennä juoksulenkille tai pilkkoa puita kunnes taas jaksaa muiden seuraa.
Annoit itse tarpeelliset tiedot. Sanoit pakenevasi autotalliin, pubiin ym. paikkoihin, koska naisella on sukupuolensa takia niin paljon paremmat puhelahjat. Toisin sanoen: jos nainen sanoo sinulle vastaan, sinun on täysin mahdotonta pitää puolesi koska killuttimet koipien välissä estävät sen. Tämä käsittämätön asenne saa minut pitämään sinua pelkurina.
Ja miksi ihmeessä luokittelet kompromissiksi sen että teet kotitöitä omassa kodissasi? Ei se ole kompromissi. Ei se ole kumppanin kannan huomioimista. Se on aikuisen arkielämää.
Ja sinun asenteesi toista vaivaaviin asioihin on: "Ei ole päätä eikä häntää". Miten sinä voit ajatella kumppanistasi noin epäkunnioittavasti ja halventavasti? Ja hän on kyllä tuon huomannut.
Kun yhdessä eletään, silloin toista ei mitätöidä tuolla tavalla. Ei kerta kaikkiaan ikinä. Toista yritetään aina ymmärtää ja tulla vastaan. Vaikka olisi mistä kyse.
Tässä on nyt ihan klassinen nalkuttamistapaus. Toinen mitätöi kumppanin pyynnöt ja pakenee asiaa selvittämättä. Toinen alkaa pyytää useammin ja äänekkäämmin, kun toinen jättää koko ajan huomiotta.
Nalkutus on epäkunnioittavaa puhetta. Sellaista en kuuntele parisuhteissani. Yhden varoituksen voin antaa.
Jos itse pystyn ilmaisemaan tarpeeni ja toiveeni ilman nalkutusta, odotan kyllä toiselta aivan samaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun jostain asiasta mainitsee kaksi (2) kertaa, se on miehen mielestä nalkutusta.
Mutta, kun ei miehelle mikään mene perille asti yhdellä (1) sanomisella. Ensimmäinen sanominen
avaa vasta korvakäytävät, toinen sanominen menee mahdollisesti jo kuulemisprosessiin asti.
Siitä toki menee vielä aikaa, ennenkuin sanoma on käsitelty, jopa toteuttamiseen asti.
On ns. pitkät piuhat, huoh.
Nalkutus on vallankäyttöä. Naisella on tyypillisesti paremmat puhelahjat, joita hän käyttää säälimättä tehden perheen arjesta täyttä helvettiä. Ei ihme, että mies pakenee autotalliin, harrastuksiin, pubiin jne. Nalkuttavalle naiselle antaisin pari ohjetta: mies ei osaa lukea ajatuksia, mies ei välttämättä muista mitä sanoit toissa viikolla kaupassa siinä makaronihyllyn edessä ja tärkeimpänä jos tiedät parhaiten miten asia hoidetaan niin tee se itse.
On sinun ongelmasi että et kykene puhumaan ongelmista vaan luikit pakoon häntä koipien välissä. Se on sinun ongelmasi. Sinun. Ei miesten.
Olen jyrkästi eri mieltä, että ongelma olisi yksinomaan minun. Kyllä ongelma koskee koko perhettä. Kun yksi perheen jäsenistä ei kykene sopuisaan vuorovaikutukseen vaan turvautuu nalkutukseen, niin koko perhe kärsii. Olen toki tietoinen tutkimuksesta, jonka mukaan nalkutus lyhentää juuri minun elinajanodotettani.
Sinä olet vastuussa siitä, että et uskalla kohdata toista vaan pakenet. Se ei ole miesten käytösmalli vaan sinun. Koko perhe kärsii kyvyttömyydestäsi puhua asiat selväksi.
Mutta kun asiat eivät puhumalla selviä. Jos puolustan omia näkökulmiani, niin se johtaa vain entistä pahempaan riitaan. Voisi jopa sanoa, että nalkuttaja on riidanhaastaja. Sen verran monta vuotta ollaan oltu yhdessä, että tiedän kykeneväni puolustautumaan puhumalla myös nalkutusta vastaan. Mutta onko se vaivan arvoista? Perherauha on menetetty moneksi päiväksi jopa viikoiksi, kun vaimo nakkelee niskoja ja uhriutuu. On kaikkien kannalta parempi, jos vain väistän.
Miten joku voi olla noin surkea pelkuri? Oikein inhottaa lukeakin tuollaista tekstiä. Miten sinä pärjäät työelämässä? Tai yleensäkin missään, missä voi tulla pieniäkin konflikteja.
Ja mitä ihmeen nalkutusta vastaan PUOLUSTAUTUMISTA? Ei siinä pidä puolustautua tai paeta vaan etsiä kompromissia. Jo ennen kuin sanominen muuttuu nalkutukseksi. En ihmettele yhtään, jos kumppanilla menee hermot tuollaisen kanssa. Tunnen pariskuntia joissa toinen on juuri tuollainen pakoon luikkija enkä ihmettele yhtään, että heidän kumppaninsa tuntuvat aina olevan valmiita räjähtämään.
Nyt moposi keulii liikaa. Kun puhun puolustautumisesta, niin tarkoitan oman näkökulmani puolustamista. Siis sitä miksi teen tai jätän tekemättä jonkin asian. Mutta kun se ei sovi nalkuttajapersoonalle. Hän ei kestä eriäviä näkökulmia. Kirjoitin myös tuossa aiemmin, että nalkuttaja nalkuttaa puolisolleen myös aiheista, joiden kanssa puolisolla ei ole mitään tekemistä. Hän on siis pahoinvoivan nalkuttajan ukkosenjohdatin.
Mitä taas työelämään tulee niin pärjään oikein hyvin, kiitos kysymästä.
Ei "minun moponi keuli liikaa". Mitä tuo muka edes tarkoittaa? Ei mitään.
Ymmärsin kyllä mitä tarkoitit näkökulmasi puolustamisella. Ja siinä se ongelma on. Jankkaat omaa näkökulmaasi, kun pitäisi tulla vastaan ja löytää kopromissi. Sitten kun et enää uskalla jankata, lähdet pakoon.
Ja miksi sinä nalkutat koko ajan nalkuttamisesta? Nytkö siis jo sekin, että purkaa kumppanilleen tuntojaan on nalkuttamista? Eli koskaan ei saisi edes olla huonoa päivää tai ikävää kokemusta? Tai kun on, sinulle ei siitä saa puhua.
Mopon keulimisella tarkoitin sitä, että teit liian vähäisin tiedoin liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä eli "olet surkea pelkuri".
Totta kai minä teen parisuhteessa "kompromisseja": vien roskat, tiskaan astiat, kolaan pihan jne. Mutta kun jotkut nalkutuksen aiheet ovat vaikeammin toteutettavissa tai niissä ei muuten vain ole päätä eikä häntää. Mikään perustelu ei valitettavasti nalkuttajalle riitä. Mikä pahinta nämä tyytymättömyyden aiheet kumuloituvat nalkuttajan mielessä. Kun nalkuttajalla menee ns. kuppi nurin, hän laukoo koko laidan täydeltä kaiken päin naamaa.
Jokaisella meistä on huonoja päiviä ja hetkiä. Nalkuttaja on siitä raskas seuralainen, että hän purkaa turhautumisensa puolisoonsa. Joku muu saattaisi mököttää, mennä juoksulenkille tai pilkkoa puita kunnes taas jaksaa muiden seuraa.
Annoit itse tarpeelliset tiedot. Sanoit pakenevasi autotalliin, pubiin ym. paikkoihin, koska naisella on sukupuolensa takia niin paljon paremmat puhelahjat. Toisin sanoen: jos nainen sanoo sinulle vastaan, sinun on täysin mahdotonta pitää puolesi koska killuttimet koipien välissä estävät sen. Tämä käsittämätön asenne saa minut pitämään sinua pelkurina.
Ja miksi ihmeessä luokittelet kompromissiksi sen että teet kotitöitä omassa kodissasi? Ei se ole kompromissi. Ei se ole kumppanin kannan huomioimista. Se on aikuisen arkielämää.
Ja sinun asenteesi toista vaivaaviin asioihin on: "Ei ole päätä eikä häntää". Miten sinä voit ajatella kumppanistasi noin epäkunnioittavasti ja halventavasti? Ja hän on kyllä tuon huomannut.
Kun yhdessä eletään, silloin toista ei mitätöidä tuolla tavalla. Ei kerta kaikkiaan ikinä. Toista yritetään aina ymmärtää ja tulla vastaan. Vaikka olisi mistä kyse.
Tässä on nyt ihan klassinen nalkuttamistapaus. Toinen mitätöi kumppanin pyynnöt ja pakenee asiaa selvittämättä. Toinen alkaa pyytää useammin ja äänekkäämmin, kun toinen jättää koko ajan huomiotta.
Sellainen nalkuttaja siellä. Joko sinun miehesi lähti kävelemään? -eri kirjoittaja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun jostain asiasta mainitsee kaksi (2) kertaa, se on miehen mielestä nalkutusta.
Mutta, kun ei miehelle mikään mene perille asti yhdellä (1) sanomisella. Ensimmäinen sanominen
avaa vasta korvakäytävät, toinen sanominen menee mahdollisesti jo kuulemisprosessiin asti.
Siitä toki menee vielä aikaa, ennenkuin sanoma on käsitelty, jopa toteuttamiseen asti.
On ns. pitkät piuhat, huoh.
Nalkutus on vallankäyttöä. Naisella on tyypillisesti paremmat puhelahjat, joita hän käyttää säälimättä tehden perheen arjesta täyttä helvettiä. Ei ihme, että mies pakenee autotalliin, harrastuksiin, pubiin jne. Nalkuttavalle naiselle antaisin pari ohjetta: mies ei osaa lukea ajatuksia, mies ei välttämättä muista mitä sanoit toissa viikolla kaupassa siinä makaronihyllyn edessä ja tärkeimpänä jos tiedät parhaiten miten asia hoidetaan niin tee se itse.
On sinun ongelmasi että et kykene puhumaan ongelmista vaan luikit pakoon häntä koipien välissä. Se on sinun ongelmasi. Sinun. Ei miesten.
Olen jyrkästi eri mieltä, että ongelma olisi yksinomaan minun. Kyllä ongelma koskee koko perhettä. Kun yksi perheen jäsenistä ei kykene sopuisaan vuorovaikutukseen vaan turvautuu nalkutukseen, niin koko perhe kärsii. Olen toki tietoinen tutkimuksesta, jonka mukaan nalkutus lyhentää juuri minun elinajanodotettani.
Sinä olet vastuussa siitä, että et uskalla kohdata toista vaan pakenet. Se ei ole miesten käytösmalli vaan sinun. Koko perhe kärsii kyvyttömyydestäsi puhua asiat selväksi.
Mutta kun asiat eivät puhumalla selviä. Jos puolustan omia näkökulmiani, niin se johtaa vain entistä pahempaan riitaan. Voisi jopa sanoa, että nalkuttaja on riidanhaastaja. Sen verran monta vuotta ollaan oltu yhdessä, että tiedän kykeneväni puolustautumaan puhumalla myös nalkutusta vastaan. Mutta onko se vaivan arvoista? Perherauha on menetetty moneksi päiväksi jopa viikoiksi, kun vaimo nakkelee niskoja ja uhriutuu. On kaikkien kannalta parempi, jos vain väistän.
Miten joku voi olla noin surkea pelkuri? Oikein inhottaa lukeakin tuollaista tekstiä. Miten sinä pärjäät työelämässä? Tai yleensäkin missään, missä voi tulla pieniäkin konflikteja.
Ja mitä ihmeen nalkutusta vastaan PUOLUSTAUTUMISTA? Ei siinä pidä puolustautua tai paeta vaan etsiä kompromissia. Jo ennen kuin sanominen muuttuu nalkutukseksi. En ihmettele yhtään, jos kumppanilla menee hermot tuollaisen kanssa. Tunnen pariskuntia joissa toinen on juuri tuollainen pakoon luikkija enkä ihmettele yhtään, että heidän kumppaninsa tuntuvat aina olevan valmiita räjähtämään.
Nyt moposi keulii liikaa. Kun puhun puolustautumisesta, niin tarkoitan oman näkökulmani puolustamista. Siis sitä miksi teen tai jätän tekemättä jonkin asian. Mutta kun se ei sovi nalkuttajapersoonalle. Hän ei kestä eriäviä näkökulmia. Kirjoitin myös tuossa aiemmin, että nalkuttaja nalkuttaa puolisolleen myös aiheista, joiden kanssa puolisolla ei ole mitään tekemistä. Hän on siis pahoinvoivan nalkuttajan ukkosenjohdatin.
Mitä taas työelämään tulee niin pärjään oikein hyvin, kiitos kysymästä.
Ei "minun moponi keuli liikaa". Mitä tuo muka edes tarkoittaa? Ei mitään.
Ymmärsin kyllä mitä tarkoitit näkökulmasi puolustamisella. Ja siinä se ongelma on. Jankkaat omaa näkökulmaasi, kun pitäisi tulla vastaan ja löytää kopromissi. Sitten kun et enää uskalla jankata, lähdet pakoon.
Ja miksi sinä nalkutat koko ajan nalkuttamisesta? Nytkö siis jo sekin, että purkaa kumppanilleen tuntojaan on nalkuttamista? Eli koskaan ei saisi edes olla huonoa päivää tai ikävää kokemusta? Tai kun on, sinulle ei siitä saa puhua.
Mopon keulimisella tarkoitin sitä, että teit liian vähäisin tiedoin liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä eli "olet surkea pelkuri".
Totta kai minä teen parisuhteessa "kompromisseja": vien roskat, tiskaan astiat, kolaan pihan jne. Mutta kun jotkut nalkutuksen aiheet ovat vaikeammin toteutettavissa tai niissä ei muuten vain ole päätä eikä häntää. Mikään perustelu ei valitettavasti nalkuttajalle riitä. Mikä pahinta nämä tyytymättömyyden aiheet kumuloituvat nalkuttajan mielessä. Kun nalkuttajalla menee ns. kuppi nurin, hän laukoo koko laidan täydeltä kaiken päin naamaa.
Jokaisella meistä on huonoja päiviä ja hetkiä. Nalkuttaja on siitä raskas seuralainen, että hän purkaa turhautumisensa puolisoonsa. Joku muu saattaisi mököttää, mennä juoksulenkille tai pilkkoa puita kunnes taas jaksaa muiden seuraa.
Annoit itse tarpeelliset tiedot. Sanoit pakenevasi autotalliin, pubiin ym. paikkoihin, koska naisella on sukupuolensa takia niin paljon paremmat puhelahjat. Toisin sanoen: jos nainen sanoo sinulle vastaan, sinun on täysin mahdotonta pitää puolesi koska killuttimet koipien välissä estävät sen. Tämä käsittämätön asenne saa minut pitämään sinua pelkurina.
Ja miksi ihmeessä luokittelet kompromissiksi sen että teet kotitöitä omassa kodissasi? Ei se ole kompromissi. Ei se ole kumppanin kannan huomioimista. Se on aikuisen arkielämää.
Ja sinun asenteesi toista vaivaaviin asioihin on: "Ei ole päätä eikä häntää". Miten sinä voit ajatella kumppanistasi noin epäkunnioittavasti ja halventavasti? Ja hän on kyllä tuon huomannut.
Kun yhdessä eletään, silloin toista ei mitätöidä tuolla tavalla. Ei kerta kaikkiaan ikinä. Toista yritetään aina ymmärtää ja tulla vastaan. Vaikka olisi mistä kyse.
Tässä on nyt ihan klassinen nalkuttamistapaus. Toinen mitätöi kumppanin pyynnöt ja pakenee asiaa selvittämättä. Toinen alkaa pyytää useammin ja äänekkäämmin, kun toinen jättää koko ajan huomiotta.
Moposi keulii edelleen. Kuten edellä totesin pystyn tarvittaessa pitämään puoleni, mutta se ei johda mihinkään toivottuun lopputulokseen. Kotityökin voi olla "kompromissi", jos esimerkiksi olen tekemässä toista kotityötä, mutta vaimon nalkutuksen vuoksi käyn välissä heittämässä roskapussin roskiin. Välillä toki ihmettelen, eikö vaimo olisi samalla vaivalla voinut itsekin käydä viemässä sen mutta menköön tämäkin kotirauhan säilyttämisen piikkiin.
Sitten "ei päätä ei häntää" naputukseen... Kerropa oi guru kuinka mielestäsi olisi pitänyt reagoida, kun vaimo haluaa etelään lomailemaan vaikka minulla ei ole lomaa. Miten minun olisi pitänyt tulla vastaan? Selitin toki etten pääse, mutta kun se ei vaimolle riittänyt. Tästä sain kuulla aina sopivan tilaisuuden tullen kunnes lopulta teimme etelän matkan.
90 % kaikesta nalkutuksen aiheesta poistuu, kun kumpikin pitää omat asuntonsa. Silti voi viettää sekä laatuaikaa että tylsää arkea, mutta molemmilla on oma koti, josta on vastuussa. Aivan loistava ratkaisu.
Alue: Aihe vapaa
Mopon keulimisella tarkoitin sitä, että teit liian vähäisin tiedoin liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä eli "olet surkea pelkuri".
Totta kai minä teen parisuhteessa "kompromisseja": vien roskat, tiskaan astiat, kolaan pihan jne. Mutta kun jotkut nalkutuksen aiheet ovat vaikeammin toteutettavissa tai niissä ei muuten vain ole päätä eikä häntää. Mikään perustelu ei valitettavasti nalkuttajalle riitä. Mikä pahinta nämä tyytymättömyyden aiheet kumuloituvat nalkuttajan mielessä. Kun nalkuttajalla menee ns. kuppi nurin, hän laukoo koko laidan täydeltä kaiken päin naamaa.
Jokaisella meistä on huonoja päiviä ja hetkiä. Nalkuttaja on siitä raskas seuralainen, että hän purkaa turhautumisensa puolisoonsa. Joku muu saattaisi mököttää, mennä juoksulenkille tai pilkkoa puita kunnes taas jaksaa muiden seuraa.