Miehet ja naisten nalkutus

Vierailija kirjoitti:

Naiset nalkuttavat niistä kevätverhojen silityksestä ja tuikkukupeistaan, jotka eivät ole miehen elämässä millään muotoa merkityksellisiä. Löysätkää pipoanne.

Mitkä ovat kevätverhot? Ja mitä nalkuttamista sinä tuikkukupista keksit?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on takana 12 nalkutusvapaata vuotta. Ei tarvitse nalkuttaa, kun tulee kuulluksi ja kommunikaatio pelaa.

Tämä on jotain, mikä ei mahdu noiden mieslasten kalloon sitten millään.

Mitä on nalkutus? Sitä, että jostakin asiasta sanotaan monta kertaa. Miksi samasta asiasta sitten pitää sanoa monta kertaa? Koska toinen makaa perse homeessa eikä hoida hommiaan.

Minä en nalkuta. En myöskään katsele vapaamatkustajia. Peli selvä ja kerrasta poikki. Nyt olen tasa-arvoisessa suhteessa, jossa kummankaan ei tarvitse nakuttaa koska molemmat tekevät osuutensa ilman mäkätystä. Kannatti etsiä eikä jämähtää johinkin laiskaan mieslapseen.

Hienoa jos teidän parisuhteenne on nalkutuksesta vapaa. Sen sijaan päätelmäsi, että nalkutus johtuisi "mieslapsista" on pahasti harhainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun jostain asiasta mainitsee kaksi (2) kertaa, se on miehen mielestä nalkutusta.

Mutta, kun ei miehelle mikään mene perille asti yhdellä (1) sanomisella. Ensimmäinen sanominen

avaa vasta korvakäytävät, toinen sanominen menee mahdollisesti jo kuulemisprosessiin asti.

Siitä toki menee vielä aikaa, ennenkuin sanoma on käsitelty, jopa toteuttamiseen asti.

On ns. pitkät piuhat, huoh.

Nalkutus on vallankäyttöä. Naisella on tyypillisesti paremmat puhelahjat, joita hän käyttää säälimättä tehden perheen arjesta täyttä helvettiä. Ei ihme, että mies pakenee autotalliin, harrastuksiin, pubiin jne. Nalkuttavalle naiselle antaisin pari ohjetta: mies ei osaa lukea ajatuksia, mies ei välttämättä muista mitä sanoit toissa viikolla kaupassa siinä makaronihyllyn edessä ja tärkeimpänä jos tiedät parhaiten miten asia hoidetaan niin tee se itse.

On sinun ongelmasi että et kykene puhumaan ongelmista vaan luikit pakoon häntä koipien välissä. Se on sinun ongelmasi. Sinun. Ei miesten.

Olen jyrkästi eri mieltä, että ongelma olisi yksinomaan minun. Kyllä ongelma koskee koko perhettä. Kun yksi perheen jäsenistä ei kykene sopuisaan vuorovaikutukseen vaan turvautuu nalkutukseen, niin koko perhe kärsii. Olen toki tietoinen tutkimuksesta, jonka mukaan nalkutus lyhentää juuri minun elinajanodotettani.

Koko perhe kärsii, jos toinen aikuinen ei hoida osuuttaan vaan heittäytyy vapaamatkustajaksi. Kovinkaan moni jaksa hiljaa kantaa sellaista apinaa selässään.

Teet sen virheoletuksen, että nalkutus johtuisi miehen tekemisistä tai tekemättömyyksistä. Nalkuttava nainen nalkuttaa, kun hän kohtaa vastoinkäymisiä. Ja niitähän riittää jokaisessa suhteessa. Tunnetuin lienee se kerran kuukaudessa koittava aika, jolloin mikä tahansa mitätön asia eskaloituu maailman suurimmaksi ongelmaksi. Silloin viisas mies vetäytyy (tai laittaa naisen vaihtoon). Omakohtainen tapaus oli auton hajoaminen keskelle korpea. Huollot oli tehty ajallaan, mutta niin vain auto hyytyi matkalle. Arvaapa kenen vika se oli! Siinä joutui koko miehisyyteni kyseenalaiseksi, kun en osannut autoa korjata paikan päällä. Muissa yhteyksissä kyllä vaaditaan tasa-arvoista töiden jakamista.

Teet sen virheoletuksen, että kaikki naiset ovat samanlaisia kuin sinun vaimosi. Paljon tavallisempaa on, että nainen nalkuttaa, koska on pakko ellei halua yksin tehdä ihan kaikkea. Mies on kekskenkasvuiseksi jäänyt ”äidin pikku apulainen”, joka puuhailee apuna jotain silloin kun huvitaa, ja jos ei huvita niin ei sitten tee vaikka kuinka sanottaisiin. Ja kas kummaa, miehellä on nalkuttava akka.

Minä en todellakaan ole mikään nalkuttaja. Sen sai eksäkin huomata, kun oletti että voi loisia kotonani mitään tekemättä ja odottaa täyshoitoa sormea nostamatta. Äijä joutui ulkoruokintaan ja itki sitten perään, että ”enhän mä voinut tietää että oot tosissasi kun sanoit vain kerran!” Ja siitä toisesta kerrasta olisin heti ollut nalkuttava akka.

Oletko koskaan miettinyt, mistä miehet puhuvat poikain saunailloissa? Siellä mm. surkutellaan Pekan kohtaloa, kun hän ei enää pääse saunailtoihin tai Hannun pahasuista uutta eukkoa. Parin saunakaljan jälkeen Matti ihmettelee mikä hitto omaan vaimoon on mennyt, kun koko ajan pitää nalkuttaa. Saunaillat ovat vertaistukea parhaimmillaan. Näiden iltojen tuomalla varmuudella voin sanoa, että en todellakaan ole yksin.

Oletko koskaan miettinyt, miksi te ruikutatte ja itketta akkojenne pahuutta siellä saunailloissa? Siellä salaa haukutte puolisoanne toisille yhtä munattomille luusereille? Miksi vasta parin kaljan jälkeen selän takana uskaltaa ihmetellä, mikä hitto vaimoon on mennyt, miksi ei voi ihmetellä selvinpäin sille asianosaiselle?

Ihmeellistä selkärangatonta lullukkaväkeä olette, joutaisitte ulkoruokintaan koko lössi.

Nostit tärkeän asian esille. Kyllä - olen lukuisat kerrat huomauttanut vaimolleni nalkutuksesta. Seuraus: aivan helvetillinen purkaus, jossa käsitellään kaikki (todelliset ja kyseenalaiset) syntini viime vuosituhannen lopulta lähtien. Ei tuollaista normaalihermoilla varustettu mies jaksa. Mieskin tarvitsee joskus kannustusta ja tukea. Parasta olisi, jos se tulisi vaimolta/tyttöystävältä, mutta kaverit on sitten se viimeinen pelastusrengas.

Miksi ihmeessä roikut tuollaisessa liitossa, jos kerran noin pahoin siinä voit?

Pahoinvointi nyt on ehkä liian vahva sana. Ei vaimo läpikotaisin kelvoton ole, vaikka nalkuttaja onkin. Suurin motiivi yhdessä pysymiseen on kuitenkin pienet lapset.

Ja ihan yllätyksenä tuli tuo vaimon nalkutustaipumus? Varmasti on ollut jotain ennusmerkkejä, mutta niin vain piti päästä pistämään siementä vakoon. No, sitä niittää mitä kylvää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun jostain asiasta mainitsee kaksi (2) kertaa, se on miehen mielestä nalkutusta.

Mutta, kun ei miehelle mikään mene perille asti yhdellä (1) sanomisella. Ensimmäinen sanominen

avaa vasta korvakäytävät, toinen sanominen menee mahdollisesti jo kuulemisprosessiin asti.

Siitä toki menee vielä aikaa, ennenkuin sanoma on käsitelty, jopa toteuttamiseen asti.

On ns. pitkät piuhat, huoh.

Nalkutus on vallankäyttöä. Naisella on tyypillisesti paremmat puhelahjat, joita hän käyttää säälimättä tehden perheen arjesta täyttä helvettiä. Ei ihme, että mies pakenee autotalliin, harrastuksiin, pubiin jne. Nalkuttavalle naiselle antaisin pari ohjetta: mies ei osaa lukea ajatuksia, mies ei välttämättä muista mitä sanoit toissa viikolla kaupassa siinä makaronihyllyn edessä ja tärkeimpänä jos tiedät parhaiten miten asia hoidetaan niin tee se itse.

On sinun ongelmasi että et kykene puhumaan ongelmista vaan luikit pakoon häntä koipien välissä. Se on sinun ongelmasi. Sinun. Ei miesten.

Olen jyrkästi eri mieltä, että ongelma olisi yksinomaan minun. Kyllä ongelma koskee koko perhettä. Kun yksi perheen jäsenistä ei kykene sopuisaan vuorovaikutukseen vaan turvautuu nalkutukseen, niin koko perhe kärsii. Olen toki tietoinen tutkimuksesta, jonka mukaan nalkutus lyhentää juuri minun elinajanodotettani.

Sinä olet vastuussa siitä, että et uskalla kohdata toista vaan pakenet. Se ei ole miesten käytösmalli vaan sinun. Koko perhe kärsii kyvyttömyydestäsi puhua asiat selväksi.

Mutta kun asiat eivät puhumalla selviä. Jos puolustan omia näkökulmiani, niin se johtaa vain entistä pahempaan riitaan. Voisi jopa sanoa, että nalkuttaja on riidanhaastaja. Sen verran monta vuotta ollaan oltu yhdessä, että tiedän kykeneväni puolustautumaan puhumalla myös nalkutusta vastaan. Mutta onko se vaivan arvoista? Perherauha on menetetty moneksi päiväksi jopa viikoiksi, kun vaimo nakkelee niskoja ja uhriutuu. On kaikkien kannalta parempi, jos vain väistän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun jostain asiasta mainitsee kaksi (2) kertaa, se on miehen mielestä nalkutusta.

Mutta, kun ei miehelle mikään mene perille asti yhdellä (1) sanomisella. Ensimmäinen sanominen

avaa vasta korvakäytävät, toinen sanominen menee mahdollisesti jo kuulemisprosessiin asti.

Siitä toki menee vielä aikaa, ennenkuin sanoma on käsitelty, jopa toteuttamiseen asti.

On ns. pitkät piuhat, huoh.

Nalkutus on vallankäyttöä. Naisella on tyypillisesti paremmat puhelahjat, joita hän käyttää säälimättä tehden perheen arjesta täyttä helvettiä. Ei ihme, että mies pakenee autotalliin, harrastuksiin, pubiin jne. Nalkuttavalle naiselle antaisin pari ohjetta: mies ei osaa lukea ajatuksia, mies ei välttämättä muista mitä sanoit toissa viikolla kaupassa siinä makaronihyllyn edessä ja tärkeimpänä jos tiedät parhaiten miten asia hoidetaan niin tee se itse.

On sinun ongelmasi että et kykene puhumaan ongelmista vaan luikit pakoon häntä koipien välissä. Se on sinun ongelmasi. Sinun. Ei miesten.

Olen jyrkästi eri mieltä, että ongelma olisi yksinomaan minun. Kyllä ongelma koskee koko perhettä. Kun yksi perheen jäsenistä ei kykene sopuisaan vuorovaikutukseen vaan turvautuu nalkutukseen, niin koko perhe kärsii. Olen toki tietoinen tutkimuksesta, jonka mukaan nalkutus lyhentää juuri minun elinajanodotettani.

Koko perhe kärsii, jos toinen aikuinen ei hoida osuuttaan vaan heittäytyy vapaamatkustajaksi. Kovinkaan moni jaksa hiljaa kantaa sellaista apinaa selässään.

Teet sen virheoletuksen, että nalkutus johtuisi miehen tekemisistä tai tekemättömyyksistä. Nalkuttava nainen nalkuttaa, kun hän kohtaa vastoinkäymisiä. Ja niitähän riittää jokaisessa suhteessa. Tunnetuin lienee se kerran kuukaudessa koittava aika, jolloin mikä tahansa mitätön asia eskaloituu maailman suurimmaksi ongelmaksi. Silloin viisas mies vetäytyy (tai laittaa naisen vaihtoon). Omakohtainen tapaus oli auton hajoaminen keskelle korpea. Huollot oli tehty ajallaan, mutta niin vain auto hyytyi matkalle. Arvaapa kenen vika se oli! Siinä joutui koko miehisyyteni kyseenalaiseksi, kun en osannut autoa korjata paikan päällä. Muissa yhteyksissä kyllä vaaditaan tasa-arvoista töiden jakamista.

Teet sen virheoletuksen, että kaikki naiset ovat samanlaisia kuin sinun vaimosi. Paljon tavallisempaa on, että nainen nalkuttaa, koska on pakko ellei halua yksin tehdä ihan kaikkea. Mies on kekskenkasvuiseksi jäänyt ”äidin pikku apulainen”, joka puuhailee apuna jotain silloin kun huvitaa, ja jos ei huvita niin ei sitten tee vaikka kuinka sanottaisiin. Ja kas kummaa, miehellä on nalkuttava akka.

Minä en todellakaan ole mikään nalkuttaja. Sen sai eksäkin huomata, kun oletti että voi loisia kotonani mitään tekemättä ja odottaa täyshoitoa sormea nostamatta. Äijä joutui ulkoruokintaan ja itki sitten perään, että ”enhän mä voinut tietää että oot tosissasi kun sanoit vain kerran!” Ja siitä toisesta kerrasta olisin heti ollut nalkuttava akka.

Oletko koskaan miettinyt, mistä miehet puhuvat poikain saunailloissa? Siellä mm. surkutellaan Pekan kohtaloa, kun hän ei enää pääse saunailtoihin tai Hannun pahasuista uutta eukkoa. Parin saunakaljan jälkeen Matti ihmettelee mikä hitto omaan vaimoon on mennyt, kun koko ajan pitää nalkuttaa. Saunaillat ovat vertaistukea parhaimmillaan. Näiden iltojen tuomalla varmuudella voin sanoa, että en todellakaan ole yksin.

Oletko koskaan miettinyt, miksi te ruikutatte ja itketta akkojenne pahuutta siellä saunailloissa? Siellä salaa haukutte puolisoanne toisille yhtä munattomille luusereille? Miksi vasta parin kaljan jälkeen selän takana uskaltaa ihmetellä, mikä hitto vaimoon on mennyt, miksi ei voi ihmetellä selvinpäin sille asianosaiselle?

Ihmeellistä selkärangatonta lullukkaväkeä olette, joutaisitte ulkoruokintaan koko lössi.

Nostit tärkeän asian esille. Kyllä - olen lukuisat kerrat huomauttanut vaimolleni nalkutuksesta. Seuraus: aivan helvetillinen purkaus, jossa käsitellään kaikki (todelliset ja kyseenalaiset) syntini viime vuosituhannen lopulta lähtien. Ei tuollaista normaalihermoilla varustettu mies jaksa. Mieskin tarvitsee joskus kannustusta ja tukea. Parasta olisi, jos se tulisi vaimolta/tyttöystävältä, mutta kaverit on sitten se viimeinen pelastusrengas.

Miksi ihmeessä roikut tuollaisessa liitossa, jos kerran noin pahoin siinä voit?

Pahoinvointi nyt on ehkä liian vahva sana. Ei vaimo läpikotaisin kelvoton ole, vaikka nalkuttaja onkin. Suurin motiivi yhdessä pysymiseen on kuitenkin pienet lapset.

Ja ihan yllätyksenä tuli tuo vaimon nalkutustaipumus? Varmasti on ollut jotain ennusmerkkejä, mutta niin vain piti päästä pistämään siementä vakoon. No, sitä niittää mitä kylvää.

No ei sentään yllätyksenä tullut. Uskoin kykeneväni hillitsemään hänen pahimpia purkauksiaan. Mutta aivan kuten virtaava vesi tekee uoman kovimpaankin kallioon, nalkutus on jättänyt myös minuun jälkensä. Onneksi on mielenkiintoinen työ ja kaverit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun jostain asiasta mainitsee kaksi (2) kertaa, se on miehen mielestä nalkutusta.

Mutta, kun ei miehelle mikään mene perille asti yhdellä (1) sanomisella. Ensimmäinen sanominen

avaa vasta korvakäytävät, toinen sanominen menee mahdollisesti jo kuulemisprosessiin asti.

Siitä toki menee vielä aikaa, ennenkuin sanoma on käsitelty, jopa toteuttamiseen asti.

On ns. pitkät piuhat, huoh.

Nalkutus on vallankäyttöä. Naisella on tyypillisesti paremmat puhelahjat, joita hän käyttää säälimättä tehden perheen arjesta täyttä helvettiä. Ei ihme, että mies pakenee autotalliin, harrastuksiin, pubiin jne. Nalkuttavalle naiselle antaisin pari ohjetta: mies ei osaa lukea ajatuksia, mies ei välttämättä muista mitä sanoit toissa viikolla kaupassa siinä makaronihyllyn edessä ja tärkeimpänä jos tiedät parhaiten miten asia hoidetaan niin tee se itse.

On sinun ongelmasi että et kykene puhumaan ongelmista vaan luikit pakoon häntä koipien välissä. Se on sinun ongelmasi. Sinun. Ei miesten.

Olen jyrkästi eri mieltä, että ongelma olisi yksinomaan minun. Kyllä ongelma koskee koko perhettä. Kun yksi perheen jäsenistä ei kykene sopuisaan vuorovaikutukseen vaan turvautuu nalkutukseen, niin koko perhe kärsii. Olen toki tietoinen tutkimuksesta, jonka mukaan nalkutus lyhentää juuri minun elinajanodotettani.

Sinä olet vastuussa siitä, että et uskalla kohdata toista vaan pakenet. Se ei ole miesten käytösmalli vaan sinun. Koko perhe kärsii kyvyttömyydestäsi puhua asiat selväksi.

Mutta kun asiat eivät puhumalla selviä. Jos puolustan omia näkökulmiani, niin se johtaa vain entistä pahempaan riitaan. Voisi jopa sanoa, että nalkuttaja on riidanhaastaja. Sen verran monta vuotta ollaan oltu yhdessä, että tiedän kykeneväni puolustautumaan puhumalla myös nalkutusta vastaan. Mutta onko se vaivan arvoista? Perherauha on menetetty moneksi päiväksi jopa viikoiksi, kun vaimo nakkelee niskoja ja uhriutuu. On kaikkien kannalta parempi, jos vain väistän.

Miten joku voi olla noin surkea pelkuri? Oikein inhottaa lukeakin tuollaista tekstiä. Miten sinä pärjäät työelämässä? Tai yleensäkin missään, missä voi tulla pieniäkin konflikteja.

Ja mitä ihmeen nalkutusta vastaan PUOLUSTAUTUMISTA? Ei siinä pidä puolustautua tai paeta vaan etsiä kompromissia. Jo ennen kuin sanominen muuttuu nalkutukseksi. En ihmettele yhtään, jos kumppanilla menee hermot tuollaisen kanssa. Tunnen pariskuntia joissa toinen on juuri tuollainen pakoon luikkija enkä ihmettele yhtään, että heidän kumppaninsa tuntuvat aina olevan valmiita räjähtämään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun jostain asiasta mainitsee kaksi (2) kertaa, se on miehen mielestä nalkutusta.

Mutta, kun ei miehelle mikään mene perille asti yhdellä (1) sanomisella. Ensimmäinen sanominen

avaa vasta korvakäytävät, toinen sanominen menee mahdollisesti jo kuulemisprosessiin asti.

Siitä toki menee vielä aikaa, ennenkuin sanoma on käsitelty, jopa toteuttamiseen asti.

On ns. pitkät piuhat, huoh.

Nalkutus on vallankäyttöä. Naisella on tyypillisesti paremmat puhelahjat, joita hän käyttää säälimättä tehden perheen arjesta täyttä helvettiä. Ei ihme, että mies pakenee autotalliin, harrastuksiin, pubiin jne. Nalkuttavalle naiselle antaisin pari ohjetta: mies ei osaa lukea ajatuksia, mies ei välttämättä muista mitä sanoit toissa viikolla kaupassa siinä makaronihyllyn edessä ja tärkeimpänä jos tiedät parhaiten miten asia hoidetaan niin tee se itse.

On sinun ongelmasi että et kykene puhumaan ongelmista vaan luikit pakoon häntä koipien välissä. Se on sinun ongelmasi. Sinun. Ei miesten.

Olen jyrkästi eri mieltä, että ongelma olisi yksinomaan minun. Kyllä ongelma koskee koko perhettä. Kun yksi perheen jäsenistä ei kykene sopuisaan vuorovaikutukseen vaan turvautuu nalkutukseen, niin koko perhe kärsii. Olen toki tietoinen tutkimuksesta, jonka mukaan nalkutus lyhentää juuri minun elinajanodotettani.

Koko perhe kärsii, jos toinen aikuinen ei hoida osuuttaan vaan heittäytyy vapaamatkustajaksi. Kovinkaan moni jaksa hiljaa kantaa sellaista apinaa selässään.

Teet sen virheoletuksen, että nalkutus johtuisi miehen tekemisistä tai tekemättömyyksistä. Nalkuttava nainen nalkuttaa, kun hän kohtaa vastoinkäymisiä. Ja niitähän riittää jokaisessa suhteessa. Tunnetuin lienee se kerran kuukaudessa koittava aika, jolloin mikä tahansa mitätön asia eskaloituu maailman suurimmaksi ongelmaksi. Silloin viisas mies vetäytyy (tai laittaa naisen vaihtoon). Omakohtainen tapaus oli auton hajoaminen keskelle korpea. Huollot oli tehty ajallaan, mutta niin vain auto hyytyi matkalle. Arvaapa kenen vika se oli! Siinä joutui koko miehisyyteni kyseenalaiseksi, kun en osannut autoa korjata paikan päällä. Muissa yhteyksissä kyllä vaaditaan tasa-arvoista töiden jakamista.

Teet sen virheoletuksen, että kaikki naiset ovat samanlaisia kuin sinun vaimosi. Paljon tavallisempaa on, että nainen nalkuttaa, koska on pakko ellei halua yksin tehdä ihan kaikkea. Mies on kekskenkasvuiseksi jäänyt ”äidin pikku apulainen”, joka puuhailee apuna jotain silloin kun huvitaa, ja jos ei huvita niin ei sitten tee vaikka kuinka sanottaisiin. Ja kas kummaa, miehellä on nalkuttava akka.

Minä en todellakaan ole mikään nalkuttaja. Sen sai eksäkin huomata, kun oletti että voi loisia kotonani mitään tekemättä ja odottaa täyshoitoa sormea nostamatta. Äijä joutui ulkoruokintaan ja itki sitten perään, että ”enhän mä voinut tietää että oot tosissasi kun sanoit vain kerran!” Ja siitä toisesta kerrasta olisin heti ollut nalkuttava akka.

Oletko koskaan miettinyt, mistä miehet puhuvat poikain saunailloissa? Siellä mm. surkutellaan Pekan kohtaloa, kun hän ei enää pääse saunailtoihin tai Hannun pahasuista uutta eukkoa. Parin saunakaljan jälkeen Matti ihmettelee mikä hitto omaan vaimoon on mennyt, kun koko ajan pitää nalkuttaa. Saunaillat ovat vertaistukea parhaimmillaan. Näiden iltojen tuomalla varmuudella voin sanoa, että en todellakaan ole yksin.

Oletko koskaan miettinyt, miksi te ruikutatte ja itketta akkojenne pahuutta siellä saunailloissa? Siellä salaa haukutte puolisoanne toisille yhtä munattomille luusereille? Miksi vasta parin kaljan jälkeen selän takana uskaltaa ihmetellä, mikä hitto vaimoon on mennyt, miksi ei voi ihmetellä selvinpäin sille asianosaiselle?

Ihmeellistä selkärangatonta lullukkaväkeä olette, joutaisitte ulkoruokintaan koko lössi.

Nostit tärkeän asian esille. Kyllä - olen lukuisat kerrat huomauttanut vaimolleni nalkutuksesta. Seuraus: aivan helvetillinen purkaus, jossa käsitellään kaikki (todelliset ja kyseenalaiset) syntini viime vuosituhannen lopulta lähtien. Ei tuollaista normaalihermoilla varustettu mies jaksa. Mieskin tarvitsee joskus kannustusta ja tukea. Parasta olisi, jos se tulisi vaimolta/tyttöystävältä, mutta kaverit on sitten se viimeinen pelastusrengas.

Miksi ihmeessä roikut tuollaisessa liitossa, jos kerran noin pahoin siinä voit?

Pahoinvointi nyt on ehkä liian vahva sana. Ei vaimo läpikotaisin kelvoton ole, vaikka nalkuttaja onkin. Suurin motiivi yhdessä pysymiseen on kuitenkin pienet lapset.

Älä puhu vaimosi puolesta, veikkaan hyvinkin että pahoinvointi on ihan oikea sana. Minusta kuoriutui 20 vuoden jälkeen omaksi yllätyksekseni asioihin takertuva valittaja. Tätä edelsi miehen muuttuminen itsekkääksi ja minua itsestäänselvyytenä pitäväksi.

Vihaan itsekin valitustani ja olen yrittänyt siitä syystä jättää miehen jo muutamaan otteeseen. Aina hän pyytää uutta mahdollisuutta ja haluaa minun jäävän , mutta lopulta se olen taas minä, joka yksin yritän. Veikkaan jättäväni hänet lopullisesti kesään mennessä. Pääsen sitten irti omasta valituksestani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on takana 12 nalkutusvapaata vuotta. Ei tarvitse nalkuttaa, kun tulee kuulluksi ja kommunikaatio pelaa.

Tämä on jotain, mikä ei mahdu noiden mieslasten kalloon sitten millään.

Mitä on nalkutus? Sitä, että jostakin asiasta sanotaan monta kertaa. Miksi samasta asiasta sitten pitää sanoa monta kertaa? Koska toinen makaa perse homeessa eikä hoida hommiaan.

Minä en nalkuta. En myöskään katsele vapaamatkustajia. Peli selvä ja kerrasta poikki. Nyt olen tasa-arvoisessa suhteessa, jossa kummankaan ei tarvitse nakuttaa koska molemmat tekevät osuutensa ilman mäkätystä. Kannatti etsiä eikä jämähtää johinkin laiskaan mieslapseen.

Hienoa jos teidän parisuhteenne on nalkutuksesta vapaa. Sen sijaan päätelmäsi, että nalkutus johtuisi "mieslapsista" on pahasti harhainen.

Ei aina, mutta hyvin usein. Ja tuo miehen lapseksi taantuminen tapautuu kätevästi vasta sitten, kun on saatu jälkikasvua ja miehen heittäminen pellolle on käynyt vaikeammaksi. Sitten on hyvä asettautua äidin passattavaksi, yhdeksi lapseksi muiden joukossa. Nähty ja kuultu niin monta kertaa. Ja nalkutusmarinan lisäksi alkaa pihtaumarmatus, kun naista ei kiinnosta seksi lapsentasoisen kumppanin kanssa.

Onneksi on olemassa myös vastuuntuntoisia, aikuisuuteen ja tasa-arvoiseen suhteeseen kykeneviä miehiä.

Vierailija kirjoitti:

Meillä mies nalkuttaa. Ehkä se johtuu siitä että mies on tekevä ja minä relaan. ..haluaisi mun tekevän enemmän kuin teen.

Tämä kerää naisten yläpeukut, mutta sukupuolten ollessa toisinpäin tässä tarinassa, menisi peukutuksetkin päinvastoin.

Outoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä mies nalkuttaa. Ehkä se johtuu siitä että mies on tekevä ja minä relaan. ..haluaisi mun tekevän enemmän kuin teen.

Tämä kerää naisten yläpeukut, mutta sukupuolten ollessa toisinpäin tässä tarinassa, menisi peukutuksetkin päinvastoin.

Outoa.

Minä en näe mitään outoa naisten välisessä solidaarisuudessa, kun koko aloituskin otsikon muotoilusta lähtien on naisia syyllistävä.

Nalkutus on henkistä väkivaltaa, vaikka naiset muuta koittavat selittääkin.

Onhan se nähty lastenkurittamisketjuissakin, naisten harjoittama väkivalta ei ole väkivaltaa.

Kaksoisstandardit on vahvana kaikessa, mitä naiset länkyttävät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä mies nalkuttaa. Ehkä se johtuu siitä että mies on tekevä ja minä relaan. ..haluaisi mun tekevän enemmän kuin teen.

Tämä kerää naisten yläpeukut, mutta sukupuolten ollessa toisinpäin tässä tarinassa, menisi peukutuksetkin päinvastoin.

Outoa.

Outoa on minusta korkeintaan se, että nalkutus mielletään naisten tavaksi, vaikka itsekin tunnen useita parsikuntia, joissa mies nalkuttaa (ml. omani). Kyseessä ei ole mikään sukupuolisidonnainen vaan luonteeseen liittyvä ominaisuus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun jostain asiasta mainitsee kaksi (2) kertaa, se on miehen mielestä nalkutusta.

Mutta, kun ei miehelle mikään mene perille asti yhdellä (1) sanomisella. Ensimmäinen sanominen

avaa vasta korvakäytävät, toinen sanominen menee mahdollisesti jo kuulemisprosessiin asti.

Siitä toki menee vielä aikaa, ennenkuin sanoma on käsitelty, jopa toteuttamiseen asti.

On ns. pitkät piuhat, huoh.

Nalkutus on vallankäyttöä. Naisella on tyypillisesti paremmat puhelahjat, joita hän käyttää säälimättä tehden perheen arjesta täyttä helvettiä. Ei ihme, että mies pakenee autotalliin, harrastuksiin, pubiin jne. Nalkuttavalle naiselle antaisin pari ohjetta: mies ei osaa lukea ajatuksia, mies ei välttämättä muista mitä sanoit toissa viikolla kaupassa siinä makaronihyllyn edessä ja tärkeimpänä jos tiedät parhaiten miten asia hoidetaan niin tee se itse.

On sinun ongelmasi että et kykene puhumaan ongelmista vaan luikit pakoon häntä koipien välissä. Se on sinun ongelmasi. Sinun. Ei miesten.

Olen jyrkästi eri mieltä, että ongelma olisi yksinomaan minun. Kyllä ongelma koskee koko perhettä. Kun yksi perheen jäsenistä ei kykene sopuisaan vuorovaikutukseen vaan turvautuu nalkutukseen, niin koko perhe kärsii. Olen toki tietoinen tutkimuksesta, jonka mukaan nalkutus lyhentää juuri minun elinajanodotettani.

Sinä olet vastuussa siitä, että et uskalla kohdata toista vaan pakenet. Se ei ole miesten käytösmalli vaan sinun. Koko perhe kärsii kyvyttömyydestäsi puhua asiat selväksi.

Mutta kun asiat eivät puhumalla selviä. Jos puolustan omia näkökulmiani, niin se johtaa vain entistä pahempaan riitaan. Voisi jopa sanoa, että nalkuttaja on riidanhaastaja. Sen verran monta vuotta ollaan oltu yhdessä, että tiedän kykeneväni puolustautumaan puhumalla myös nalkutusta vastaan. Mutta onko se vaivan arvoista? Perherauha on menetetty moneksi päiväksi jopa viikoiksi, kun vaimo nakkelee niskoja ja uhriutuu. On kaikkien kannalta parempi, jos vain väistän.

Miten joku voi olla noin surkea pelkuri? Oikein inhottaa lukeakin tuollaista tekstiä. Miten sinä pärjäät työelämässä? Tai yleensäkin missään, missä voi tulla pieniäkin konflikteja.

Ja mitä ihmeen nalkutusta vastaan PUOLUSTAUTUMISTA? Ei siinä pidä puolustautua tai paeta vaan etsiä kompromissia. Jo ennen kuin sanominen muuttuu nalkutukseksi. En ihmettele yhtään, jos kumppanilla menee hermot tuollaisen kanssa. Tunnen pariskuntia joissa toinen on juuri tuollainen pakoon luikkija enkä ihmettele yhtään, että heidän kumppaninsa tuntuvat aina olevan valmiita räjähtämään.

Nyt moposi keulii liikaa. Kun puhun puolustautumisesta, niin tarkoitan oman näkökulmani puolustamista. Siis sitä miksi teen tai jätän tekemättä jonkin asian. Mutta kun se ei sovi nalkuttajapersoonalle. Hän ei kestä eriäviä näkökulmia. Kirjoitin myös tuossa aiemmin, että nalkuttaja nalkuttaa puolisolleen myös aiheista, joiden kanssa puolisolla ei ole mitään tekemistä. Hän on siis pahoinvoivan nalkuttajan ukkosenjohdatin.

Mitä taas työelämään tulee niin pärjään oikein hyvin, kiitos kysymästä.

Nimitys mieslapsi kertoo kaiken tarpeellisen kirjoittajistaan ja näiden kirjoitusten yläpeukuttajista. Ohis.

Vierailija kirjoitti:

"Miksi sä aina oot vaan kavereides kanssa kun meet baariin, ne on sinkkujakin eli haluut pettää?" "Katkaisisit napanuoran. Ei oo normaalia olla äitinsä kanssa noin paljoa tekemisissä." "Miksi et halua muuttaa yhteen? " "Juot liikaa ja liian usein" "Pitääkö kokoajan roikkua koneella?" "Sä tiedä, että näin saat mut suuttumaan joten on omaa vikaasi kun löin" Tässä lauseita joiden jälkeen vasta alkaa tuntien vittuilu ja nalkutus MIEHELTÄNI. Ei varmaan vaikeaa arvata etten ole muuttamassa yhteen. Tosiaan juttelen äidin kanssa viikottain ja baarissa käyn noin 2kk välein. Miehen kanssa en sillä vaan murjottaisi ja vittuilisi, kun muka miehet kuolaa. Koneella "roikun" pitäessäni yhteyksiä mm. kaukana asuviin ystäviini ja kirjoittaessani päivityksen Facebookkiin. Muutenkin tulee luokseni ja sotkee ja syö ruokiani ja vastavuoroisuutta ei näy. Mielestään on suurikin sankari, kun pyynnöstäni siivoa paskansa kotonani. Joo olemme eroamassa.

Sydämelliset onnittelut eron johdosta. Huh mikä tyyppi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun jostain asiasta mainitsee kaksi (2) kertaa, se on miehen mielestä nalkutusta.

Mutta, kun ei miehelle mikään mene perille asti yhdellä (1) sanomisella. Ensimmäinen sanominen

avaa vasta korvakäytävät, toinen sanominen menee mahdollisesti jo kuulemisprosessiin asti.

Siitä toki menee vielä aikaa, ennenkuin sanoma on käsitelty, jopa toteuttamiseen asti.

On ns. pitkät piuhat, huoh.

Nalkutus on vallankäyttöä. Naisella on tyypillisesti paremmat puhelahjat, joita hän käyttää säälimättä tehden perheen arjesta täyttä helvettiä. Ei ihme, että mies pakenee autotalliin, harrastuksiin, pubiin jne. Nalkuttavalle naiselle antaisin pari ohjetta: mies ei osaa lukea ajatuksia, mies ei välttämättä muista mitä sanoit toissa viikolla kaupassa siinä makaronihyllyn edessä ja tärkeimpänä jos tiedät parhaiten miten asia hoidetaan niin tee se itse.

On sinun ongelmasi että et kykene puhumaan ongelmista vaan luikit pakoon häntä koipien välissä. Se on sinun ongelmasi. Sinun. Ei miesten.

Olen jyrkästi eri mieltä, että ongelma olisi yksinomaan minun. Kyllä ongelma koskee koko perhettä. Kun yksi perheen jäsenistä ei kykene sopuisaan vuorovaikutukseen vaan turvautuu nalkutukseen, niin koko perhe kärsii. Olen toki tietoinen tutkimuksesta, jonka mukaan nalkutus lyhentää juuri minun elinajanodotettani.

Koko perhe kärsii, jos toinen aikuinen ei hoida osuuttaan vaan heittäytyy vapaamatkustajaksi. Kovinkaan moni jaksa hiljaa kantaa sellaista apinaa selässään.

Teet sen virheoletuksen, että nalkutus johtuisi miehen tekemisistä tai tekemättömyyksistä. Nalkuttava nainen nalkuttaa, kun hän kohtaa vastoinkäymisiä. Ja niitähän riittää jokaisessa suhteessa. Tunnetuin lienee se kerran kuukaudessa koittava aika, jolloin mikä tahansa mitätön asia eskaloituu maailman suurimmaksi ongelmaksi. Silloin viisas mies vetäytyy (tai laittaa naisen vaihtoon). Omakohtainen tapaus oli auton hajoaminen keskelle korpea. Huollot oli tehty ajallaan, mutta niin vain auto hyytyi matkalle. Arvaapa kenen vika se oli! Siinä joutui koko miehisyyteni kyseenalaiseksi, kun en osannut autoa korjata paikan päällä. Muissa yhteyksissä kyllä vaaditaan tasa-arvoista töiden jakamista.

Teet sen virheoletuksen, että kaikki naiset ovat samanlaisia kuin sinun vaimosi. Paljon tavallisempaa on, että nainen nalkuttaa, koska on pakko ellei halua yksin tehdä ihan kaikkea. Mies on kekskenkasvuiseksi jäänyt ”äidin pikku apulainen”, joka puuhailee apuna jotain silloin kun huvitaa, ja jos ei huvita niin ei sitten tee vaikka kuinka sanottaisiin. Ja kas kummaa, miehellä on nalkuttava akka.

Minä en todellakaan ole mikään nalkuttaja. Sen sai eksäkin huomata, kun oletti että voi loisia kotonani mitään tekemättä ja odottaa täyshoitoa sormea nostamatta. Äijä joutui ulkoruokintaan ja itki sitten perään, että ”enhän mä voinut tietää että oot tosissasi kun sanoit vain kerran!” Ja siitä toisesta kerrasta olisin heti ollut nalkuttava akka.

Oletko koskaan miettinyt, mistä miehet puhuvat poikain saunailloissa? Siellä mm. surkutellaan Pekan kohtaloa, kun hän ei enää pääse saunailtoihin tai Hannun pahasuista uutta eukkoa. Parin saunakaljan jälkeen Matti ihmettelee mikä hitto omaan vaimoon on mennyt, kun koko ajan pitää nalkuttaa. Saunaillat ovat vertaistukea parhaimmillaan. Näiden iltojen tuomalla varmuudella voin sanoa, että en todellakaan ole yksin.

Oletko koskaan miettinyt, miksi te ruikutatte ja itketta akkojenne pahuutta siellä saunailloissa? Siellä salaa haukutte puolisoanne toisille yhtä munattomille luusereille? Miksi vasta parin kaljan jälkeen selän takana uskaltaa ihmetellä, mikä hitto vaimoon on mennyt, miksi ei voi ihmetellä selvinpäin sille asianosaiselle?

Ihmeellistä selkärangatonta lullukkaväkeä olette, joutaisitte ulkoruokintaan koko lössi.

Nostit tärkeän asian esille. Kyllä - olen lukuisat kerrat huomauttanut vaimolleni nalkutuksesta. Seuraus: aivan helvetillinen purkaus, jossa käsitellään kaikki (todelliset ja kyseenalaiset) syntini viime vuosituhannen lopulta lähtien. Ei tuollaista normaalihermoilla varustettu mies jaksa. Mieskin tarvitsee joskus kannustusta ja tukea. Parasta olisi, jos se tulisi vaimolta/tyttöystävältä, mutta kaverit on sitten se viimeinen pelastusrengas.

Miksi ihmeessä roikut tuollaisessa liitossa, jos kerran noin pahoin siinä voit?

Pahoinvointi nyt on ehkä liian vahva sana. Ei vaimo läpikotaisin kelvoton ole, vaikka nalkuttaja onkin. Suurin motiivi yhdessä pysymiseen on kuitenkin pienet lapset.

Älä puhu vaimosi puolesta, veikkaan hyvinkin että pahoinvointi on ihan oikea sana. Minusta kuoriutui 20 vuoden jälkeen omaksi yllätyksekseni asioihin takertuva valittaja. Tätä edelsi miehen muuttuminen itsekkääksi ja minua itsestäänselvyytenä pitäväksi.

Vihaan itsekin valitustani ja olen yrittänyt siitä syystä jättää miehen jo muutamaan otteeseen. Aina hän pyytää uutta mahdollisuutta ja haluaa minun jäävän , mutta lopulta se olen taas minä, joka yksin yritän. Veikkaan jättäväni hänet lopullisesti kesään mennessä. Pääsen sitten irti omasta valituksestani.

Jos maltat lukea edellisen viestin, niin huomaat, että minulta kysyttiin MINUN pahoinvoinnistani.

Ehkä ärsyttävin valitus naisten nalkuttamisesta on kun pitää saada ryypätä ja elää samaa teini elämää johon jotkut jämähtävät koko iäkseen. Kaikki tutut alkavat olla toisella kierroksella uuden vaimon kanssa koska edellinen tietysti nalkutti liikaa tai sitten ollaan ja eletään uutta villiä poikamies elämää ja piruillaan ukkomiehelle kuinka tossun alla on kun ei ehkä joka viikonloppu juo sinkku kavereidensa kanssa. Tästä kun erehtyy sanomaan on varmasti kaikkien nalkuttajien äiti.

Vierailija kirjoitti:

Nalkutus on henkistä väkivaltaa, vaikka naiset muuta koittavat selittääkin.

Onhan se nähty lastenkurittamisketjuissakin, naisten harjoittama väkivalta ei ole väkivaltaa.

Kaksoisstandardit on vahvana kaikessa, mitä naiset länkyttävät.

Kaksoisstandardit ovat erityisen vahvana kaikessa, mitä mieasiamiehet länkyttävät.

Nalkutus tosiaankin ON henkistä väkivaltaa, ja erityisen ansioituneita tässä väkikivallan muodossa ovat vaimojaan vähättelevät, alistavat ja kotiorjinaan pitävät miehet.

Mutta puhutaanko koskaan miesten nalkutuksesta? Ei tietenkään, mieshän vain pitää akkaansa kurissa, ”opastaa” toistaitoista ja laiskaa naista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun jostain asiasta mainitsee kaksi (2) kertaa, se on miehen mielestä nalkutusta.

Mutta, kun ei miehelle mikään mene perille asti yhdellä (1) sanomisella. Ensimmäinen sanominen

avaa vasta korvakäytävät, toinen sanominen menee mahdollisesti jo kuulemisprosessiin asti.

Siitä toki menee vielä aikaa, ennenkuin sanoma on käsitelty, jopa toteuttamiseen asti.

On ns. pitkät piuhat, huoh.

Nalkutus on vallankäyttöä. Naisella on tyypillisesti paremmat puhelahjat, joita hän käyttää säälimättä tehden perheen arjesta täyttä helvettiä. Ei ihme, että mies pakenee autotalliin, harrastuksiin, pubiin jne. Nalkuttavalle naiselle antaisin pari ohjetta: mies ei osaa lukea ajatuksia, mies ei välttämättä muista mitä sanoit toissa viikolla kaupassa siinä makaronihyllyn edessä ja tärkeimpänä jos tiedät parhaiten miten asia hoidetaan niin tee se itse.

On sinun ongelmasi että et kykene puhumaan ongelmista vaan luikit pakoon häntä koipien välissä. Se on sinun ongelmasi. Sinun. Ei miesten.

Olen jyrkästi eri mieltä, että ongelma olisi yksinomaan minun. Kyllä ongelma koskee koko perhettä. Kun yksi perheen jäsenistä ei kykene sopuisaan vuorovaikutukseen vaan turvautuu nalkutukseen, niin koko perhe kärsii. Olen toki tietoinen tutkimuksesta, jonka mukaan nalkutus lyhentää juuri minun elinajanodotettani.

Koko perhe kärsii, jos toinen aikuinen ei hoida osuuttaan vaan heittäytyy vapaamatkustajaksi. Kovinkaan moni jaksa hiljaa kantaa sellaista apinaa selässään.

Teet sen virheoletuksen, että nalkutus johtuisi miehen tekemisistä tai tekemättömyyksistä. Nalkuttava nainen nalkuttaa, kun hän kohtaa vastoinkäymisiä. Ja niitähän riittää jokaisessa suhteessa. Tunnetuin lienee se kerran kuukaudessa koittava aika, jolloin mikä tahansa mitätön asia eskaloituu maailman suurimmaksi ongelmaksi. Silloin viisas mies vetäytyy (tai laittaa naisen vaihtoon). Omakohtainen tapaus oli auton hajoaminen keskelle korpea. Huollot oli tehty ajallaan, mutta niin vain auto hyytyi matkalle. Arvaapa kenen vika se oli! Siinä joutui koko miehisyyteni kyseenalaiseksi, kun en osannut autoa korjata paikan päällä. Muissa yhteyksissä kyllä vaaditaan tasa-arvoista töiden jakamista.

Teet sen virheoletuksen, että kaikki naiset ovat samanlaisia kuin sinun vaimosi. Paljon tavallisempaa on, että nainen nalkuttaa, koska on pakko ellei halua yksin tehdä ihan kaikkea. Mies on kekskenkasvuiseksi jäänyt ”äidin pikku apulainen”, joka puuhailee apuna jotain silloin kun huvitaa, ja jos ei huvita niin ei sitten tee vaikka kuinka sanottaisiin. Ja kas kummaa, miehellä on nalkuttava akka.

Minä en todellakaan ole mikään nalkuttaja. Sen sai eksäkin huomata, kun oletti että voi loisia kotonani mitään tekemättä ja odottaa täyshoitoa sormea nostamatta. Äijä joutui ulkoruokintaan ja itki sitten perään, että ”enhän mä voinut tietää että oot tosissasi kun sanoit vain kerran!” Ja siitä toisesta kerrasta olisin heti ollut nalkuttava akka.

Oletko koskaan miettinyt, mistä miehet puhuvat poikain saunailloissa? Siellä mm. surkutellaan Pekan kohtaloa, kun hän ei enää pääse saunailtoihin tai Hannun pahasuista uutta eukkoa. Parin saunakaljan jälkeen Matti ihmettelee mikä hitto omaan vaimoon on mennyt, kun koko ajan pitää nalkuttaa. Saunaillat ovat vertaistukea parhaimmillaan. Näiden iltojen tuomalla varmuudella voin sanoa, että en todellakaan ole yksin.

Oletko koskaan miettinyt, miksi te ruikutatte ja itketta akkojenne pahuutta siellä saunailloissa? Siellä salaa haukutte puolisoanne toisille yhtä munattomille luusereille? Miksi vasta parin kaljan jälkeen selän takana uskaltaa ihmetellä, mikä hitto vaimoon on mennyt, miksi ei voi ihmetellä selvinpäin sille asianosaiselle?

Ihmeellistä selkärangatonta lullukkaväkeä olette, joutaisitte ulkoruokintaan koko lössi.

Nostit tärkeän asian esille. Kyllä - olen lukuisat kerrat huomauttanut vaimolleni nalkutuksesta. Seuraus: aivan helvetillinen purkaus, jossa käsitellään kaikki (todelliset ja kyseenalaiset) syntini viime vuosituhannen lopulta lähtien. Ei tuollaista normaalihermoilla varustettu mies jaksa. Mieskin tarvitsee joskus kannustusta ja tukea. Parasta olisi, jos se tulisi vaimolta/tyttöystävältä, mutta kaverit on sitten se viimeinen pelastusrengas.

Miksi ihmeessä roikut tuollaisessa liitossa, jos kerran noin pahoin siinä voit?

Pahoinvointi nyt on ehkä liian vahva sana. Ei vaimo läpikotaisin kelvoton ole, vaikka nalkuttaja onkin. Suurin motiivi yhdessä pysymiseen on kuitenkin pienet lapset.

Älä puhu vaimosi puolesta, veikkaan hyvinkin että pahoinvointi on ihan oikea sana. Minusta kuoriutui 20 vuoden jälkeen omaksi yllätyksekseni asioihin takertuva valittaja. Tätä edelsi miehen muuttuminen itsekkääksi ja minua itsestäänselvyytenä pitäväksi.

Vihaan itsekin valitustani ja olen yrittänyt siitä syystä jättää miehen jo muutamaan otteeseen. Aina hän pyytää uutta mahdollisuutta ja haluaa minun jäävän , mutta lopulta se olen taas minä, joka yksin yritän. Veikkaan jättäväni hänet lopullisesti kesään mennessä. Pääsen sitten irti omasta valituksestani.

Jos maltat lukea edellisen viestin, niin huomaat, että minulta kysyttiin MINUN pahoinvoinnistani.

Totta. Sinuna silti miettisin sanomaani myös ja kysyisin asiasta vaimolta, ellet tosissasi ole jo lähtökuopissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun jostain asiasta mainitsee kaksi (2) kertaa, se on miehen mielestä nalkutusta.

Mutta, kun ei miehelle mikään mene perille asti yhdellä (1) sanomisella. Ensimmäinen sanominen

avaa vasta korvakäytävät, toinen sanominen menee mahdollisesti jo kuulemisprosessiin asti.

Siitä toki menee vielä aikaa, ennenkuin sanoma on käsitelty, jopa toteuttamiseen asti.

On ns. pitkät piuhat, huoh.

Nalkutus on vallankäyttöä. Naisella on tyypillisesti paremmat puhelahjat, joita hän käyttää säälimättä tehden perheen arjesta täyttä helvettiä. Ei ihme, että mies pakenee autotalliin, harrastuksiin, pubiin jne. Nalkuttavalle naiselle antaisin pari ohjetta: mies ei osaa lukea ajatuksia, mies ei välttämättä muista mitä sanoit toissa viikolla kaupassa siinä makaronihyllyn edessä ja tärkeimpänä jos tiedät parhaiten miten asia hoidetaan niin tee se itse.

On sinun ongelmasi että et kykene puhumaan ongelmista vaan luikit pakoon häntä koipien välissä. Se on sinun ongelmasi. Sinun. Ei miesten.

Olen jyrkästi eri mieltä, että ongelma olisi yksinomaan minun. Kyllä ongelma koskee koko perhettä. Kun yksi perheen jäsenistä ei kykene sopuisaan vuorovaikutukseen vaan turvautuu nalkutukseen, niin koko perhe kärsii. Olen toki tietoinen tutkimuksesta, jonka mukaan nalkutus lyhentää juuri minun elinajanodotettani.

Sinä olet vastuussa siitä, että et uskalla kohdata toista vaan pakenet. Se ei ole miesten käytösmalli vaan sinun. Koko perhe kärsii kyvyttömyydestäsi puhua asiat selväksi.

Mutta kun asiat eivät puhumalla selviä. Jos puolustan omia näkökulmiani, niin se johtaa vain entistä pahempaan riitaan. Voisi jopa sanoa, että nalkuttaja on riidanhaastaja. Sen verran monta vuotta ollaan oltu yhdessä, että tiedän kykeneväni puolustautumaan puhumalla myös nalkutusta vastaan. Mutta onko se vaivan arvoista? Perherauha on menetetty moneksi päiväksi jopa viikoiksi, kun vaimo nakkelee niskoja ja uhriutuu. On kaikkien kannalta parempi, jos vain väistän.

Miten joku voi olla noin surkea pelkuri? Oikein inhottaa lukeakin tuollaista tekstiä. Miten sinä pärjäät työelämässä? Tai yleensäkin missään, missä voi tulla pieniäkin konflikteja.

Ja mitä ihmeen nalkutusta vastaan PUOLUSTAUTUMISTA? Ei siinä pidä puolustautua tai paeta vaan etsiä kompromissia. Jo ennen kuin sanominen muuttuu nalkutukseksi. En ihmettele yhtään, jos kumppanilla menee hermot tuollaisen kanssa. Tunnen pariskuntia joissa toinen on juuri tuollainen pakoon luikkija enkä ihmettele yhtään, että heidän kumppaninsa tuntuvat aina olevan valmiita räjähtämään.

Nyt moposi keulii liikaa. Kun puhun puolustautumisesta, niin tarkoitan oman näkökulmani puolustamista. Siis sitä miksi teen tai jätän tekemättä jonkin asian. Mutta kun se ei sovi nalkuttajapersoonalle. Hän ei kestä eriäviä näkökulmia. Kirjoitin myös tuossa aiemmin, että nalkuttaja nalkuttaa puolisolleen myös aiheista, joiden kanssa puolisolla ei ole mitään tekemistä. Hän on siis pahoinvoivan nalkuttajan ukkosenjohdatin.

Mitä taas työelämään tulee niin pärjään oikein hyvin, kiitos kysymästä.

Ei "minun moponi keuli liikaa". Mitä tuo muka edes tarkoittaa? Ei mitään.

Ymmärsin kyllä mitä tarkoitit näkökulmasi puolustamisella. Ja siinä se ongelma on. Jankkaat omaa näkökulmaasi, kun pitäisi tulla vastaan ja löytää kopromissi. Sitten kun et enää uskalla jankata, lähdet pakoon.

Ja miksi sinä nalkutat koko ajan nalkuttamisesta? Nytkö siis jo sekin, että purkaa kumppanilleen tuntojaan on nalkuttamista? Eli koskaan ei saisi edes olla huonoa päivää tai ikävää kokemusta? Tai kun on, sinulle ei siitä saa puhua.