Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Sinkkuna oleminen on ihan peestä!
28.12.2017 |
No - siinä se otsikossa tulikin. Tinderin käyttö on peestä. Treffailu on peestä. Seksiä ei ole. Kainaloa ei ole eikä lämmintä syliä. Kaipaan miestä elämääni. Ihan käytännössäkin tää on peestä: siivosin jääkaapin takaa ja sain just ja just sen saakelin tonnikaapin ulos kolosta, mut en enää takas sinne. Siellä se nyt jököttää sitten keskellä keittiötä. EI V*TTU! Anteeksi kiroilu. Mut oon 37 ja ihan hiton yksin. Ystäville kyllä vakuuttelen, että ”en ole niin Parisuhdetyyppiä”. Mut oikeesti... onks kaikki hyvät miehet jo menny? Mistä niitä löytää? Hemmetin hemmetti.
Kommentit (303)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ohis mutta miksi homoseksuaaliset loistavat poissaolollaan näistä sinkkuus- ja parisuhdekeskusteluista?
Koska toistaiseksi heistä kukaan ei ole kokenut tarvetta kommentoida aihetta?
Kehäpäätelmä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ootko ap aina ollut sinkku vai onko takana pitempää parisuhdetta? Minä en ymmärrä miten jotkut ei saa miehiä, mulla ei ole ikinä sitä ongelmaa ollut. Parisuhteessa olen ja vientiä riittäisi siitäkin huolimatta vaikka ikääkin on jo...
Tuo on kyllä mielenkiintoista. Meistä jokainen tuntee sellaisen tyypin, jolla on aina ollut helppo löytää kumppaneita, ne vain ikään kuin putoavat syliin taivaasta. Yksin nämä tyypit eivät joudu olemaan kuin halutessaan ja jatkuvasti heidän ympärillään pörrätään, olivat varattuja tai eivät.
Sitten on meitä, joille kumppanin löytyminen on onnenpotku, joka tulee ehkä 1-3 kertaa elämässä. Jos suhde päättyy, välissä menee vuosikausia ennen kuin seuraava löytyy. Jos löytyy.
Miisu kirjoitti:
Olin Ap:n kohtalotoveri... Yritin etsiä netistä miesystävää, ei onnistunut, puoli vuotta yritin. Mutta sitten lähdin kotoa kerran iltaelämään, missä en yleensä koskaan käy, kun nökötän kotona yksin. Ja siinä hän sitten oli ihan yllättäen, se minulle sopiva, ihana ihminen. Ja nyt elämä hymyilee. 😊 eli kannattaa lähteä ihmisten ilmoille...
Samaa olen yrittänyt naistuttavalle takoa päähän, ettei tarvisi kuin ulkona vähän käydä niin se ukko löytyisi alta aikayksikön, ei sieltä kotoa kukaan tule hakemaan. On se kumma kun naisilla tällainen etu mutteivät sitä älyä käyttää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Senjälkeen kun tulee manipuloivan miehen hyväksikäytetyksi niin sinkkuus ei enään tunnukkaan niin pahalta. Vaikka sulla oliski se mies niin ei se tarkoita että nimenomaan hän olisi valmis auttamaan sinua sen jääkaapin siirrossa jos paska mäihä sinulle käy.
Näin. Monilta miehiltä puuttuu auttamisenhalu tai he pitävät tarkkaa kirjaa tehdyistä palveluksista ja suurieleisesti odottavat ja kärkkyvät vastapalveluksia, jos olet sen yhdenkin kerran erehtynyt pyytämään apua tämän tyyppiseltä mieheltä. Tämän tyyppiset miehet odottavat, että nainen hoitaa perinteisinä pidetyistä miesten töistä ainakin puolet (tasa-arvon nimissä!), mutta myös ne perinteisinä pidetyt naisten hommat. Sinkkumiesten joukosta näitä löytyy. Pysykää naiset mieluummin sinkkuina kuin hairahdutte tällaisen matkaan, tai jää se jääkaappi nököttämään keskelle keittiön lattiaa.
Niin, onhan se varmaan outoa, kun on naisena tottunut siihen, että sinulle tehdään palveluksia ilman mitään odotusta vastavuoroisuudesta. Huhhuh.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ohis mutta miksi homoseksuaaliset loistavat poissaolollaan näistä sinkkuus- ja parisuhdekeskusteluista?
Minä olen kyllä täällä(naisversio). En tosin tiedä mitä haluaisit minun sanovan. Itse en mitenkään vakavissani ajattele tuota parisuhteen saamista, koska se on hankalampaa eikä välttämättä koskaan tapahdu. Toisaalta taas itsetuntemus kasvaa monilla iän kanssa ja saattaa tulla noita valaistumisia, jolloin markkinoille ilmestyy myöhemmin uudelleen noita itsensä löytäneitä.
Ihan vaan omakohtaisia kokemuksia ja tuntoja kumppanin löytymisen vaikeudesta tai helppoudesta. Parisuhteitahan ne kaikki riippumatta suuntautumisesta. Nämä av.n keskustelut ovat tylsiä tilastoja nais- ja miesjakautumista, höpötystä tasoluokista jne. Homoaspekti voisi muuttaa kuvaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miisu kirjoitti:
Olin Ap:n kohtalotoveri... Yritin etsiä netistä miesystävää, ei onnistunut, puoli vuotta yritin. Mutta sitten lähdin kotoa kerran iltaelämään, missä en yleensä koskaan käy, kun nökötän kotona yksin. Ja siinä hän sitten oli ihan yllättäen, se minulle sopiva, ihana ihminen. Ja nyt elämä hymyilee. 😊 eli kannattaa lähteä ihmisten ilmoille...
Kas kummaa :) Taisit lisäksi vielä hymyillä ja olla lähestyttävällä päällä, se monesti unohtuu naisilta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parikymppisenä pariudutaan. Kolmikymppisessä on aina joku syy jos näin ei ole. Voihan olla että törmää uraohjuksena maailmalla kiertäneeseen joka on palannut Suomeen ja haluaa vakiintua. Muuten ehkä toisella kierroksella oleva jos valmisperhe ja exän suku ei ole rasite.
Komppaan. 35-40 ikäisten joukossa on ihan minimaalinen määrä vapaita, täysipäisiä sinkkuja. Lapsettomia sinkkunaisia on lähes mahdotonta löytää tuosta ikäluokasta. Ne parit on muodostettu jo parikymppisenä ja ne alkavat purkautua siinä neljänkympin kohdalla. Taitaa olla yli puolet kun päätyy eroon nykypäivänä.
Mikä on täyspäinen sinkku?
Kerro meneekö pahasti pieleen nämä mun speksit?
-akateeminen
-työtön
- omistuasunto (velkaa jäljellä)
- sijoituasunto (velkaa jäljellä)
- lemmikki
- masennuksen sairastanut, tällä hetkellä hieman kyyninen vaan, vaikka suhteessa romantikko
- valmis rakkauteen
- en koe itseäni viehättäväksi (se ei näy oikeastaan missään, kun en ole asiasta kenellekään sanonut)
- hyvä ystävä noin 5 hengelle + muut kaverit
- omia harrastuksia on pari
- haluan lapsia
- haluan miehen, jolla suurinpiirtein elämä samassa jamassa
Eihän toki noista voi vielä päätellä. Aikamoinen meedio pitää olla jos ihmistä tapaamatta pystyy muutaman rivin perusteella antaa mitään arvioita. Voithan sä kuuluakin siihen minimaaliseen joukkoon.
Kyllähän tuo työttömyys pomppaa esille tuolta aika lailla. Akateeminen on ensimmäisenä mielessä ja listassa, mutta silti työtön. Toisaalta on omistus-, ja sijoitusasuntoa, lainoineen. Eli joko on tehnyt tiliä aikaisemmin, tai sitten pappa betalar. Jälkimmäinen tapaus on ainakin huomio tai varoituskello. Niin tai sitten avioerosta saatu.
Voi toki olla täyspäinen, ja loistava kumppani, ei tuosta voi tietää.
Toisaalta miehelle ei yleensä vaikuta suuntaan tai toiseen kumpikaan noista, akateemisuus tai työttömyys, joten niillä ei sinänsä ole kovin suurta merkitystä. Kunhan nainen pystyy itsensä elättämään, on ihan sama mikä koulutus tai työtilanne on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nettideittailu on perseestä. Mulla on ollut profiili Suomi 24:ssä ja Happy Pancakessa n. vuosi sitten (olen 45-vuotias nainen). Joitakin treffejä oli, ei kolahtanut tai sitten miehet tarjottelivat rahaa seksistä :-(. Lisäksi liian vanhat ja liian nuoret laittoivat viestiä. Laitoin selvästi ikätoiveeni ja sen, etten etsi mitään seikkailuja. Yksi mies, jota tapailin hetken, sanoi haikailevansa nuorempien naisten ja/tai eksiensä perään. En jaksa tuota pyöritystä ja minua halventavia miehiä. Mun on vaikea saada parisuhdetta, olen aika ujo (olen ollut kerran naimisissa kuitenkin). Miehillä on liian yhdenkaltainen naismaku, pitäisi olla nuori, laiha ja pirteä, vaikka teeskennellä pirteää. Vihaan teennäisyyttä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa tutulta, fiksuja, vapaita naisia ei löydy sitten millään. Tinderistä löytyy ainoastaan mt-potilaita, varattuja ja löytyi jopa yks narsisti :D Samaa mieltä treffailusta, en vaan jaksa enää.
M35
Ai nyt on uusi lyömäase, joka alkaa vaikuttaa melkein suositummalta kuin huono.BMI: mt-potilaan status.
Oletko ajatellut siltä kannalta, että ns mt-potilaaksi pääsee sillä, että lähtee selvittämään ongelmiaan ammattiavun kanssa? Ts. henkilö joka vain hyppää parisuhteesta toiseen toistaen yhä uudelleen samoja virheitään, eikä älyä tai halua hakea apua, koska omasta mielestä vika on aina niissä muissa, on sinusta parempi kumppanikandidaatti kuin *hui!* mt-potilas?
Onneksi olkoon vain, ja ei ihme ettet löydä ketään.
MT-potilailla tarkoitin näitä ihmisiä jotka ei ymmärrä hakea apua, enkä puhu ainoastaan heikosta itsetunnosta kärsivistä naisista. Projisoidaan omat heikkoudet muihin ihmisiin, kykenemättömiä kantamaan vastuuta jne.
Olen nuorempana seurustellut bipolaarisen ihmisen kanssa 3 vuotta, ja oli sen verran raskasta aikaa, että en jaksa samaa rumbaa enää. Toki lääkityksellä ihminen pysyy suht tasapainossa, mutta silti.
Enkö minä saa toivoa tai haaveilla tasapainoisesta, turvallisesta parisuhteesta?
M35
Kyllä psyykkisesti sairaankin kanssa voi saada tasapainoisen ja turvallisen parisuhteen. Jokainen meistä voi kohdata psyyken sairauden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa tutulta, fiksuja, vapaita naisia ei löydy sitten millään. Tinderistä löytyy ainoastaan mt-potilaita, varattuja ja löytyi jopa yks narsisti :D Samaa mieltä treffailusta, en vaan jaksa enää. Miksei vois vaan hypätä suoraan sohva-verkkarivaiheeseen? :D
Olen itse kans vakuuttanut kavereille, et parisuhde ei oo mun juttu, en halua lapsia jne jne. mutta todellisuus on jotain ihan muuta :(
Mut hei,, sain ängetty oman jääkaapin takaisin joulusiivouksen jälkeen :D
M35
Tää M35 on kyllä harvinainen helmi, tekee joulusiivoukset ja siivoaa jääkaapin takaa! Ottakaa nyt joku tästä itsellenne hyvä mies!
En varmaankaan kelpaisi tuolle miehelle. Käyn psykoterapiassa pakko-oireiden häiriön takia. Koen stigmaa mt-dg:n takia, en halua enää joutua kotona nöyryytetyksi asiasta. N27
Vierailija kirjoitti:
Parikymppisenä pariudutaan. Kolmikymppisessä on aina joku syy jos näin ei ole. Voihan olla että törmää uraohjuksena maailmalla kiertäneeseen joka on palannut Suomeen ja haluaa vakiintua. Muuten ehkä toisella kierroksella oleva jos valmisperhe ja exän suku ei ole rasite.
Parikymppisenä harjoitellaan, yritetään ja erehdytään. Opiskellaan. Kolmikymppisenä pariudutaan, kun ollaan jo hieman viisaampia ja kokeneempia.
Tervetuloa nykyaikaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nettideittailu on perseestä. Mulla on ollut profiili Suomi 24:ssä ja Happy Pancakessa n. vuosi sitten (olen 45-vuotias nainen). Joitakin treffejä oli, ei kolahtanut tai sitten miehet tarjottelivat rahaa seksistä :-(. Lisäksi liian vanhat ja liian nuoret laittoivat viestiä. Laitoin selvästi ikätoiveeni ja sen, etten etsi mitään seikkailuja. Yksi mies, jota tapailin hetken, sanoi haikailevansa nuorempien naisten ja/tai eksiensä perään. En jaksa tuota pyöritystä ja minua halventavia miehiä. Mun on vaikea saada parisuhdetta, olen aika ujo (olen ollut kerran naimisissa kuitenkin). Miehillä on liian yhdenkaltainen naismaku, pitäisi olla nuori, laiha ja pirteä, vaikka teeskennellä pirteää. Vihaan teennäisyyttä.
Sinua muutaman vuoden nuoremmissa miehissä on paljon sinkkuja. Rohkeasti ottamaan kontaktia. Vanhempaa miestä 45+ naisen ei kannata ottaa, vaikka ne itseään tyrkyttävät. Ei tule aktiivista eläkeikäö, vaan omaishoitajuus.
Klisee mutta: liika yrittäminen kumppanin löytämisessä vie usein metsään. Neuvoisin siis, ettei kannata hakemalla hakea (toki helpommin sanottu kuin tehty jos halu toisen löytämiseen on kova). Aktiivinen kannattaa kuitenkin olla, esim. joksus käydä sellaisissakin tilaisuuksissa, jotka eivät välttämättä tunnu just omalta jutulta. Yhden poikaystävän löysin, kun lähdin krapulaisena seuraksi baariin (ei olisi siis erityisemmin huvittanut), nykyisen mieheni, kun olin tekemässä lähtöä yksistä bileistä ja hän vain tupsahti eteeni.
Liika yrittäminen saattaa pelottaa ihmisiä pois, pitäisi yrittää löytää sellainen "sisäinen rauha" ja kiinnostus tutustua ihmisiin, vaikka se ei johtaisikaan sen kummempaan. Olen itse myös siinä mielessä monen mielestä ehkä outo tapaus, että olen aika ujo, ihan nätti mutta en mielestäni keskivertoa kummoisempi ja miehet ovat aikalailla tupsahtaneet elämääni. En ole koskaan ollut Tinderissä, käyttänyt deittipalstoja tms. Ja onhan siinä sekin, että monet miehet haluavat iskeä ja nainen tulla isketyksi. Mitä vanhemmaksi tulee, sen vakuuttuneempi olen tuosta vaikka monella mittarilla feministi olenkin.
Ja vaikka onkin totta, että hyvistä 30+ miehistä suurin osa on parisuhteessa, on niitä hyviä sinkkuinakin. Nykyinen mieheni oli 37, kun tapasimme. Toki mitä vanhemmaksi tulee, pitää hyväksyä, että elämää on takana. Esim. mieheni paketissa tuli silloin 5-vuotias, nyt 7-vuotias tytär.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitäsköhän perustaa palvelu missä ruokapalkalla tai pientä korvausta vastaan tuun siirtää jääkaapin ja/tai katsoa viekussa jakson Outlanderia?
M
palveluita on ollut vuosikausia: sen nimi on Vuokra-aviomies.
Muutama nainen tuota voi kokeilla, mutta kun sopimukseen ei kuulu vuokramiehen lompakon käyttöoikeus niin palvelun käyttö jää lyhyeen. Fiksummat (ja ahneimmat) naiset tuon tajuavat etukäteen.
Oletko hölmö, vai etkö oikeasti tiedä mikä on vuokra-aviomies? Hän on yksityisyrittäjä, joka tulee tuntipalkalla tekemään sovitut työt, kuten kiinnittämään kattolamput, poraamaan taulut seinään, rakentamaan kaapin, tekemään pihatöitä. Palkkaaja tietenkin varmistaa, että vuokra-aviomies todella osaa tehdä työt ja että vakuutukset on kunnossa. Pimeää duunaria ei kannata ottaa.
Viidakkorummulla ensin kysellään, onko tyyppi ollut hyvä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parikymppisenä pariudutaan. Kolmikymppisessä on aina joku syy jos näin ei ole. Voihan olla että törmää uraohjuksena maailmalla kiertäneeseen joka on palannut Suomeen ja haluaa vakiintua. Muuten ehkä toisella kierroksella oleva jos valmisperhe ja exän suku ei ole rasite.
Parikymppisenä harjoitellaan, yritetään ja erehdytään. Opiskellaan. Kolmikymppisenä pariudutaan, kun ollaan jo hieman viisaampia ja kokeneempia.
Tervetuloa nykyaikaan!
*Kun juoksut on juostu, eikä saa huomiota alfoilta enää.
Mitä annettavaa sinulla on suhteessa? Minkälaista suhdetta ylipäätään etsit?
Pahoin pelkään, että tässä ketjussa vänisevien naisten suurin ongelma on heikko itsekuri ja sitä myötä lihavuus.
Vierailija kirjoitti:
Voin kertoa että leskeys nelikymppisenä on noin miljoona kertaa pahempaa. Sinkkuna jaksaa toivoa että löytäisi sen suuren rakkauden. Leskenä sen on sitten löytänyt ja myös menettänyt :(
Otan osaa.
Mutta huomautan, että eronnut leimataan usein epäonnistuneeksi. Sellaiseksi hän itsekin itsensä tuntee. Useampaan kertaan eronnut leimataan todennäköisesti ongelmatyypiksi, joka ei osaa olla suhteessa.
Leskeä ei leimata miksikään. Hänen suhteensa loppui traagisesti ennen aikojaan. Mutta kun hän on surustaan toipunut, hän on tavoiteltava kumppani.
Vierailija kirjoitti:
Mää oon 27v eikä löydy! Voi kyllä johtua sijainnistakin, asun sastamalassa eikä täällä oo yhtään järkevää sinkkumiestä.. oon miettinyt tosissani muuttoa Helsinkiin ihan vaan löytääkseni joskus miehen.
Sehän on entinen Vammala. Ei ihme ettei löydy järkevää sinkkumiestä tai ylipäätään järkevää ihmistä.
Alue: Aihe vapaa
Olin Ap:n kohtalotoveri... Yritin etsiä netistä miesystävää, ei onnistunut, puoli vuotta yritin. Mutta sitten lähdin kotoa kerran iltaelämään, missä en yleensä koskaan käy, kun nökötän kotona yksin. Ja siinä hän sitten oli ihan yllättäen, se minulle sopiva, ihana ihminen. Ja nyt elämä hymyilee. 😊 eli kannattaa lähteä ihmisten ilmoille...