Mies ei koskaan "kuule mitään".

Mun exä teki samaa, paitsi vastasi kaikkeen "ai minä?", "ai mä vai?". Ja siis näin vaikka oltiin kahdestaan kotona, niin ärsyttävää.

Ja jos ei vastannut kysymykseen mitään niin exä vain jätti vastaamatta. Mistä ihmeestä tuollainen voi johtua?

Täällä kohtslontoveri. Mimulla ei tosin miestä ole, mutta näen päivittäin 82- ja 87-vuotiaita vanhempieni, joiden vastaus AINA JA KAIKKEEN on "Mitä?". Kauan luulin, että eivät kuule taikka saa selvää, onhan kummankin kuulo toki alentunut. En sitten enää jaksanut toistaa asiaani, ellei se ollut tuiki tärkeä, jolloin molemmat alkoivatkin vastata normaalisti! Kerta kaikkiaan raivostuttavaa, että kuukausikaupalla laittoivat minut toistamaan kaiken sanomani!

Miksi et voi vain toistaa niin asia hoituisi nopeammin? Ihan kuin yrittäisit väkisin tehdä tästä ongelman.

Onko täällä ketään joka itse harrastaisi tuota vastakyselyä? Miksi kukaan tekee niin?

(Tähän tuskin tulee titenkään vastausta ellei kysy uudestaan.)

Vierailija kirjoitti:

Onko täällä ketään joka itse harrastaisi tuota vastakyselyä? Miksi kukaan tekee niin?

(Tähän tuskin tulee titenkään vastausta ellei kysy uudestaan.)

😂😂

Yksi tapa torpata kysymys on alkaa toistella kysyjän sanoja. Mun mies on kanssa just sellainen. Ei halua vastata kysymyksiin. Ei sanoa mielipidettään mistään. Eiköhän se peliä ole, pitkitetään tilannetta ja pohditaan kuumeisesti mikä olisi itselle edullisin vastaus. Epärehellistä venkoilua, kyllä välillä verenpaineet nousee.

Tyyppi kuvittelee ovelana pelaavansa omaa etuaan mutta oikeasti häviää. Ei tuollainen venkoilu ihmisessä ole mikään miellyttävä piirre, kiukun tunteet saa vaan vastapuolelta. Mutta hänen kantansa onkin että ”sinähän suutut joka tapauksessa”. Tosi epäreilua.

Kyllä ap on se lapsellisempi tässä tilanteessa.

Kun jollain ihmisellä on selvästi tapana vastata kaikkeen kysymyksellä "mitä"? oma vastaukseni on "kyllä sä kuulit". Enkä todellakaan toista asiaani. Todellisuudessa he ovat kuulleet sanasta sanaan mitä sanoin. Miksi helvetissä pitää selvää asiaa pitkittää kun voisi mennä ja tehdä sen sijaan että käydään läpi tuo näytelmä joka kerta.

Minä olen mies ja tein juuri noin, koska väsyin ex-puolisoni surkutteluun ja valitukseen. Se mitä tein oli aina väärin. Ja miksi kaikkitietävä nainen kuvittelee osaavansa kotityöt paremmin kuin mies, mutta ei kuitenkaan saa niitä tehtyä. Itse hoidan oman tonttini ja toinen syyttelee. Sitten vielä jatkuva epätyytyväisyys elämään, mitä sitten koitetaan parantaa materialla. Ei kestetä mitään kritiikkiä itseä kohtaan. Näin päätin olla hiljaa ja välttää riitoja. Jos kaiken pitää olla täydellistä ja kodin tulee näyttää designlehden sivuilla olevilta kuvilta, niin pitää myös ymmärtää paljon se vaatii työtä. Jos näin haluaa, niin tulee kysyä mieheltä haluaako hän, ja ei vaatia että mies tekee näistäkin puolet. Kuunteleminen loppuu kun naisen luoma mielikuva hienosta elämästä tuleekin miehen työlistalle. Se on nykypäivänä ikäänkuin naisten oma harrastus, mihin miehen on otettava osaa. Nyt kun ex-puoliso on itsekseen minun ja lasteni arki rullaa ja voimme nauttia ihan elämästä. Keskustelkaa mikä elämisen taso on riittävää ja mitä se vaatii. Usein miehet ovat vähempään tyytyväisiä jos heille jää näin enemmän aikaa muuhun.

Vierailija kirjoitti:

Miksi et voi vain toistaa niin asia hoituisi nopeammin? Ihan kuin yrittäisit väkisin tehdä tästä ongelman.

Eikö se asia hoituisi nopeammin niin, että se kuulija vastaa kysymykseen suoraan? Ilman mitään MITÄ-huuteluita tai toistamisia.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen mies ja tein juuri noin, koska väsyin ex-puolisoni surkutteluun ja valitukseen. Se mitä tein oli aina väärin. Ja miksi kaikkitietävä nainen kuvittelee osaavansa kotityöt paremmin kuin mies, mutta ei kuitenkaan saa niitä tehtyä. Itse hoidan oman tonttini ja toinen syyttelee. Sitten vielä jatkuva epätyytyväisyys elämään, mitä sitten koitetaan parantaa materialla. Ei kestetä mitään kritiikkiä itseä kohtaan. Näin päätin olla hiljaa ja välttää riitoja. Jos kaiken pitää olla täydellistä ja kodin tulee näyttää designlehden sivuilla olevilta kuvilta, niin pitää myös ymmärtää paljon se vaatii työtä. Jos näin haluaa, niin tulee kysyä mieheltä haluaako hän, ja ei vaatia että mies tekee näistäkin puolet. Kuunteleminen loppuu kun naisen luoma mielikuva hienosta elämästä tuleekin miehen työlistalle. Se on nykypäivänä ikäänkuin naisten oma harrastus, mihin miehen on otettava osaa. Nyt kun ex-puoliso on itsekseen minun ja lasteni arki rullaa ja voimme nauttia ihan elämästä. Keskustelkaa mikä elämisen taso on riittävää ja mitä se vaatii. Usein miehet ovat vähempään tyytyväisiä jos heille jää näin enemmän aikaa muuhun.

Ihana! Juuri näin.

Terv eronnut nainen, vähän sama tilanne eri syistä

Vierailija kirjoitti:

Minä olen mies ja tein juuri noin, koska väsyin ex-puolisoni surkutteluun ja valitukseen. Se mitä tein oli aina väärin. Ja miksi kaikkitietävä nainen kuvittelee osaavansa kotityöt paremmin kuin mies, mutta ei kuitenkaan saa niitä tehtyä. Itse hoidan oman tonttini ja toinen syyttelee. Sitten vielä jatkuva epätyytyväisyys elämään, mitä sitten koitetaan parantaa materialla. Ei kestetä mitään kritiikkiä itseä kohtaan. Näin päätin olla hiljaa ja välttää riitoja. Jos kaiken pitää olla täydellistä ja kodin tulee näyttää designlehden sivuilla olevilta kuvilta, niin pitää myös ymmärtää paljon se vaatii työtä. Jos näin haluaa, niin tulee kysyä mieheltä haluaako hän, ja ei vaatia että mies tekee näistäkin puolet. Kuunteleminen loppuu kun naisen luoma mielikuva hienosta elämästä tuleekin miehen työlistalle. Se on nykypäivänä ikäänkuin naisten oma harrastus, mihin miehen on otettava osaa. Nyt kun ex-puoliso on itsekseen minun ja lasteni arki rullaa ja voimme nauttia ihan elämästä. Keskustelkaa mikä elämisen taso on riittävää ja mitä se vaatii. Usein miehet ovat vähempään tyytyväisiä jos heille jää näin enemmän aikaa muuhun.

Arveletko että kyseessä on avioeroa edeltävä käytösmalli? Haitko sinä eroa?

Vetele ympäri korvia tuollaista ihmispersettä.

En hakenut eroa, koska tilanne ei käynyt minulle ylivoimaseksi. Minulla on sentään lapset ja harrastukseni, niin ei yksi pahanilmanlintu niin paljon hetkauta.. Ajan kanssa kaikkeen tottuu. Ehkä tämänkin takia nykyinen elämä tuntuu uskomattoman hyvältä.

Itsellä tulee tuo vastaan jos olen keskittynyt vaikka tekemään jotain omaa juttuuni ja toinen kysyy /huutaa jotain kauempaa niin osa toisen asiasta "menee ohi" enennkuin kerkeät kiinnittää huomioni siihen. Siksi kysyn mutta toisaalta jos kerkeät hetken miettiä saatan kyllä arvata kuulemastani loppuosasta mikä koko kysymys oli. Mutta jos en vastaa heti vaan jään arvailemaan esitettyä kysymystä ja sitten vielä miettimään vastausta toinen hermostuu kun en vastaa riittävän nopeasti.

Ratkaisu olisi että toinen huikkasi vaikka alkuun nimeni ja kun kysyisin mitä niin sitten se varsinainen asia kerran ja kuulisin sen heti. Mutta keskittymiskykyyn on hyvä enkä tosiaan välttämättä kuuntele ympäristöäni kokoajan valmiina kuulemaan kaiken.

Mieheni ei kuule mitään ja ei siis todellakaan kuule/huomaa. Saatan kysyä häneltä jotain ja mies vaan tyynen rauhallisesti jatkaa puhelimen/telkan katselua. Koko muu perhe saattaa keskustella hänen vieressään eikä miehellä ole pienintäkään hajua mistä muut puhuvat.

Esim. eilen lapset monisanaisesti kertoivat, että haluavat tiettyyn kauppakeskukseen, jossa on kauppa, johon saivat lahjakortit. Mietittiin, voisiko ko. kauppaan mennä muutaman päivän päästä vai pitääkö sinne mennä heti. Keskustelua (miehen vieressä) käytiin useita minuutteja. Päädyimme lopulta lähtemään kauppakeskukseen. Mieheltä sitten vielä selkeästi kysyin että tuleeko mukaan. "Ai minne?" Kerroin minne. "Miksi sinne, eikö voi mennä vain lähikauppaan?" No ei kun siellä ei ole sitä liikettä jon lahkakortit ovat. "Ai mitkä lahjakortit?"

Miten voi olla noin ulalla?

Ääh!

No jos sillä on kuulossa oikeasti vikaa.

Vierailija kirjoitti:

No jos sillä on kuulossa oikeasti vikaa.

Miehelläni todettiin taannoin kuulenalenema. Nyt hän käyttää sitä jokseenkin edukseen eikä ole kuulevinaan sitäkään vähää mitä aiemmin. Jos haluan hänen huomionsa joudun aloittamaan keskustelun kutsumalla häntä nimellä, sitten odotan 10 minuuttia ja aloitan uudestaan. Näin pääsemme asioissa eteenpäin:D Verenpaineeni on varmasti koholla ja pahasti.

Vierailija kirjoitti:

Mieheni ei kuule mitään ja ei siis todellakaan kuule/huomaa. Saatan kysyä häneltä jotain ja mies vaan tyynen rauhallisesti jatkaa puhelimen/telkan katselua. Koko muu perhe saattaa keskustella hänen vieressään eikä miehellä ole pienintäkään hajua mistä muut puhuvat.

Esim. eilen lapset monisanaisesti kertoivat, että haluavat tiettyyn kauppakeskukseen, jossa on kauppa, johon saivat lahjakortit. Mietittiin, voisiko ko. kauppaan mennä muutaman päivän päästä vai pitääkö sinne mennä heti. Keskustelua (miehen vieressä) käytiin useita minuutteja. Päädyimme lopulta lähtemään kauppakeskukseen. Mieheltä sitten vielä selkeästi kysyin että tuleeko mukaan. "Ai minne?" Kerroin minne. "Miksi sinne, eikö voi mennä vain lähikauppaan?" No ei kun siellä ei ole sitä liikettä jon lahkakortit ovat. "Ai mitkä lahjakortit?"

Miten voi olla noin ulalla?

Ääh!

Mulla on samanlainen mies. Hänellä ei ole koskaan hajuakaan mitä ympärillä/vieressä tapahtuu tai etenkään puhutaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko täällä ketään joka itse harrastaisi tuota vastakyselyä? Miksi kukaan tekee niin?

(Tähän tuskin tulee titenkään vastausta ellei kysy uudestaan.)

😂😂

Tää oli hyvä 😁😁