Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mies ei koskaan "kuule mitään".
28.12.2017 |
Nyt olen ottanut kokeiluun "älä toista vaan odota" metodin. Sanon / huudan jotakin, ja ei vastausta. Sanon / huudan jotakin ja kysyy MITÄH? En vastaa. Hetken päästä vastaa kysymykseen. Eli kuulee mutta ei viitsi vastata. Ja kyse 45-vuotiaasta teinistä.
Kommentit (43)
Vierailija kirjoitti:
Mieheni ei kuule mitään ja ei siis todellakaan kuule/huomaa. Saatan kysyä häneltä jotain ja mies vaan tyynen rauhallisesti jatkaa puhelimen/telkan katselua. Koko muu perhe saattaa keskustella hänen vieressään eikä miehellä ole pienintäkään hajua mistä muut puhuvat.
Esim. eilen lapset monisanaisesti kertoivat, että haluavat tiettyyn kauppakeskukseen, jossa on kauppa, johon saivat lahjakortit. Mietittiin, voisiko ko. kauppaan mennä muutaman päivän päästä vai pitääkö sinne mennä heti. Keskustelua (miehen vieressä) käytiin useita minuutteja. Päädyimme lopulta lähtemään kauppakeskukseen. Mieheltä sitten vielä selkeästi kysyin että tuleeko mukaan. "Ai minne?" Kerroin minne. "Miksi sinne, eikö voi mennä vain lähikauppaan?" No ei kun siellä ei ole sitä liikettä jon lahkakortit ovat. "Ai mitkä lahjakortit?"
Miten voi olla noin ulalla?
Ääh!
Ihan kuin mun mies. Ei näe eikä kuule. Paras tapaus oli, kun mietittiin aamulla, että lähdetäänkö Ikeaan. Käytiin koko keskustelu, syötiin aamupala ja löhdettiin. Kun peruutettiin pihatieltä mies soitti lapselle, että mihin te lähditte? No sinne ikeaan mistä on aamu puhuttu. Mies katteli jotain urheilukisoja niin poissa tästä maailmasta ettei tajunnut ennen kuin ovi kävi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saattaa olla kyse aikuisiän add:stä eli tarkkaavaisuuden häiriöstä. Silloin keskittymisen ylläpitäminen voi olla vaikeaa jos kuunneltavaa on paljon. Kokeile lyhyitä selkeitä kysymyksiä.
Vierailija kirjoitti:
Miehelläni todettiin taannoin kuulenalenema. Nyt hän käyttää sitä jokseenkin edukseen eikä ole kuulevinaan sitäkään vähää mitä aiemmin.
😂
Mä teen tuota, olen nainen. Mies on niin kova keksimään kaikkea pientä tekemistä minulle, suorastaan simputtaa välillä ja koko ajan pitäisi olla hoidettuna kaikki kiireettömätkin askareet. Kun puhuu minulle niin useimmiten kysymys koskee siis asioita mitkä on toivonut minun hoitavan tai tietävän. En siis vastaa koska en halua kohdata todellisuutta että taas pitäisi antaa ukolle todiste siitä etten ole laiska ja saamaton kuten hän minusta ajattelee vaikka ehkä olenkin.
Vierailija kirjoitti:
Onko täällä ketään joka itse harrastaisi tuota vastakyselyä? Miksi kukaan tekee niin?
(Tähän tuskin tulee titenkään vastausta ellei kysy uudestaan.)
Yleensä ongelmana on naisten jatkuva pölötys. Kysymys ei erotu jatkuvan pulinan seasta.
Puolitietoisena toimintana ihminen kykenee ohittamaan jatkuvan taustahölinän ja silloin kuulo reagoi vain poikkeuksellisiin asioihin. Kysymyksen muotoon puettu lause saattaa loppuosallaan herättää horroksesta, mutta alku on jo ehtinyt mennä ohi.
Naisten on turha syyllistää tällaisesta miehiä, koska naisten mieli toimii vastaavissa olosuhteissa ihan samalla tavalla. Jatkuvasti ympärillä pölöttävien lasten jutut menevät naisilta ohi korvien, ihan siinä missä naisten pölinät menevät miesten korvien ohi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Valikoiva kuulo. Niin minunkin miehelläni. Kuin kuusivuotiaalla. Miehet näes taantuu kuusivuotiaan tasolle joissakin asioissa, että pääsisivät helpommalla🙉
Meilläkin mies kuulee, mutta kestää aikansa, että hänen kuulemansa saavuttaa aivot ja siitä vielä oma aikansa, että asia peosessoituu aivoissa. Helvetin ärsyttävää. On joskus ryypännyt paljon, lienee alkoholi tehnyt tehtävänsä. Ikääkin vasta 35.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos asia ei liity seksiin tai päihteisiin niin asia ei yksinkertaisesti ole kuulemisen arvoinen. Ns. valikoivan kuulon ansiosta miesten kuuloa voi luulla huonoksi.
Vierailija kirjoitti:
Meilläkin mies kuulee, mutta kestää aikansa, että hänen kuulemansa saavuttaa aivot ja siitä vielä oma aikansa, että asia peosessoituu aivoissa. Helvetin ärsyttävää. On joskus ryypännyt paljon, lienee alkoholi tehnyt tehtävänsä. Ikääkin vasta 35.
Ja tosiaan, prosessoituu, ei peossesoidu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itsellä tulee tuo vastaan jos olen keskittynyt vaikka tekemään jotain omaa juttuuni ja toinen kysyy /huutaa jotain kauempaa niin osa toisen asiasta "menee ohi" enennkuin kerkeät kiinnittää huomioni siihen. Siksi kysyn mutta toisaalta jos kerkeät hetken miettiä saatan kyllä arvata kuulemastani loppuosasta mikä koko kysymys oli. Mutta jos en vastaa heti vaan jään arvailemaan esitettyä kysymystä ja sitten vielä miettimään vastausta toinen hermostuu kun en vastaa riittävän nopeasti.
Ratkaisu olisi että toinen huikkasi vaikka alkuun nimeni ja kun kysyisin mitä niin sitten se varsinainen asia kerran ja kuulisin sen heti. Mutta keskittymiskykyyn on hyvä enkä tosiaan välttämättä kuuntele ympäristöäni kokoajan valmiina kuulemaan kaiken.
Tätä käy minulle myös! Lisäksi joskus kuulen toisen sanomat sanat, mutta olen niin ajatuksissani, että vastaan automaatiolla esim. ”Ai mitä sanoit?” ennen kuin ehdin käydä läpi kuulemani ja ymmärtää sen. Mieheni tekee vastaavaa, joten välillä hetken odotan, kunnes hän saa käytyä läpi sanomani päänsä sisällä ja vastaa siihen sitten.
Minulla oli tuollainen työtoveri. Johtui ihan siitä, että häntä ei yhtään kiinnostanut työnteko. Hänellä vaan ei ollut mitään käsitystä siitä, että sen "ilmaisen" rahan eteen pitäisi vaivautua muutakin kun raahautua ruikuttaen ja valittaen paikalle hengaamaan netissä.
Sen jälkeen kun esimies piti hänelle puhuttelun, alkoi kuulo toimimaan virheettömästi. En kuullut yhtäkään täh-sanaa enää sen jälkeen kun jäbä tajusi että potkut on edessä. (Onneksi vaihtoi kuitenkin lopulta työpaikkaa.)
Eli miehelle pitää tulla joku todella ikävä seuraamus tuosta "kuulohäiriöstä". Erolla nyt ei voi uhata, jos ei aio toteuttaa, mutta jotain muuta. "Kun et sanonut mitään, niin ajattelin ettei sinua haittaa että isotäti Gertrud tulee meidän makuuhuoneeseen asumaan. Sinä et enää mahdu sinne, joten saat mennä autotalliin."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En hakenut eroa, koska tilanne ei käynyt minulle ylivoimaseksi. Minulla on sentään lapset ja harrastukseni, niin ei yksi pahanilmanlintu niin paljon hetkauta.. Ajan kanssa kaikkeen tottuu. Ehkä tämänkin takia nykyinen elämä tuntuu uskomattoman hyvältä.
Se on siis passiivis-aggressiivistä käytöstä, peiteltyä vihaa. Mutta vätyksen harrastamana. Normaali ihminen ottaisi eron, jos vihaisi ja halveksisi puolisoaan, mutta nämä surkimukset eivät tee sitäkään, vaan toisen pitää hoitaa erokin heidän puolestaan.
Exäni oli samanlainen, sai käskeä syömäänkin noin kahdeksan kertaa. Opetin koirastani "kuulovammaiselle" apukoiran, se haki miehen syömään ja meni haukahtamaan viereen ennenkuin aloin puhua hänelle. Aamuherätys oli koiran mielityö, nostin peiton reunaa, heitin pallon peiton alle miehen selän taakse ja annoin koiralle etsi- käskyn. Äijä ampaisi ylös sängystä kun paimenkoira työskenteli intensiivisesti :D.
Totesin lopulta ettei minulla ole mitään asiaa hänelle enkä puhunut enää mitään, parin vuoden päästä hän alkoi epäillä että suhteessamme saattaa olla jotain vikaa koska hän asuu telkkarin, sohvan ja pölypallojen kanssa yksin olohuoneessa, olin laittanut itselleni olohuoneen toiseen päähän taloa. Hän ei oikein muistanut kuka olin niin hänen oli helppo ottaa sohvansa ja telkkarinsa ja lähteä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä harrastan tuota että vastaan mitä. Aivot ymmärtää sen kysymyksen vasta kun olen jo ehtinyt vastata että mitä.
Joskus en myöskääm kuule kunnolla ja ole varma kysymyksestä. Tai esim. yhdestä sanasta en ole varma. Ihan eri asia vaikkapa "Missä me käydään kaupassa?" ja "Milloin me käydään kaupassa?".
Vierailija kirjoitti:
Meilläkin mies kuulee, mutta kestää aikansa, että hänen kuulemansa saavuttaa aivot ja siitä vielä oma aikansa, että asia peosessoituu aivoissa. Helvetin ärsyttävää. On joskus ryypännyt paljon, lienee alkoholi tehnyt tehtävänsä. Ikääkin vasta 35.
Tai ihan vaan perusominaisuus. Mä olin tollainen jo lapsena ennen kuin olin alkoholia maistanutkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En hakenut eroa, koska tilanne ei käynyt minulle ylivoimaseksi. Minulla on sentään lapset ja harrastukseni, niin ei yksi pahanilmanlintu niin paljon hetkauta.. Ajan kanssa kaikkeen tottuu. Ehkä tämänkin takia nykyinen elämä tuntuu uskomattoman hyvältä.
Se on siis passiivis-aggressiivistä käytöstä, peiteltyä vihaa. Mutta vätyksen harrastamana. Normaali ihminen ottaisi eron, jos vihaisi ja halveksisi puolisoaan, mutta nämä surkimukset eivät tee sitäkään, vaan toisen pitää hoitaa erokin heidän puolestaan.
Juuri näin.
Hermot meni minullakin aikanaan. Sittemmin olen pyytänyt toistamaan sanomani, jos en ole varma, että viesti meni perille. Ääneen sanominen parantaa tutkitusti muistia :) Lapsilla on meillä ihan sama juttu kuin miehellä.
Ja tiedättekö; ihmeitä tapahtuu. Nykyään kuulevat kaikki pojat ihan kerrasta. Toista vuotta siinä meni.
Minkälaisista asioista sinä sitten huudat?
Mikä on puhetyylisi?
Intonaatiosi? Tajuaako hän kysymyksesi vasta viimeisestä sanasta.
Puhutko paljon itseksesi tai puhelimessa? Ehkä hän vaan on ylialtistunut puheääneesi eikä tajua koska sanot jotain häntä koskevaa.
Ehkä hänellä soi tämä kappale päässään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieheni ei kuule mitään ja ei siis todellakaan kuule/huomaa. Saatan kysyä häneltä jotain ja mies vaan tyynen rauhallisesti jatkaa puhelimen/telkan katselua. Koko muu perhe saattaa keskustella hänen vieressään eikä miehellä ole pienintäkään hajua mistä muut puhuvat.
Esim. eilen lapset monisanaisesti kertoivat, että haluavat tiettyyn kauppakeskukseen, jossa on kauppa, johon saivat lahjakortit. Mietittiin, voisiko ko. kauppaan mennä muutaman päivän päästä vai pitääkö sinne mennä heti. Keskustelua (miehen vieressä) käytiin useita minuutteja. Päädyimme lopulta lähtemään kauppakeskukseen. Mieheltä sitten vielä selkeästi kysyin että tuleeko mukaan. "Ai minne?" Kerroin minne. "Miksi sinne, eikö voi mennä vain lähikauppaan?" No ei kun siellä ei ole sitä liikettä jon lahkakortit ovat. "Ai mitkä lahjakortit?"
Miten voi olla noin ulalla?
Ääh!
Mulla on samanlainen mies. Hänellä ei ole koskaan hajuakaan mitä ympärillä/vieressä tapahtuu tai etenkään puhutaan.
Täällä kans asuu samanlainen mies. Niiiiin raivostuttava "tapa" tai ominaisuus!! En mitenkään pysty ymmärtämään miten tuommoinen voi olla edes mahdollista. Huoh.
Niin tuttua, niin tuttua. Meillä lapsi huutaa miehen korvan juuressa ” hei iskäääääää!!! Hei IIIIIIIISKÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄ!!!!!!!! HEI IIIIIISKÄÄÄÄÄÄÄÄ”, mies ei reagoi mitenkään ja lapsi hermostuu ja volyymi vaan kovenee ja kovenee.
Mies välillä tokaisee ”ai, mitä?” Ja jatkaa tablettinsa rämppäämistä ja sitten hänenkin hermot menee lapsen huutamiseen.
”ÄLÄ HUUDA!!!” ”NO KUN SÄ ET KUUNTELEEEEEEEEE!!!!!!”
Menee jo hermot pelkästään vieressä kuuntelemiseen. 🤯
Alue: Aihe vapaa
Täällä kans asuu samanlainen mies. Niiiiin raivostuttava "tapa" tai ominaisuus!! En mitenkään pysty ymmärtämään miten tuommoinen voi olla edes mahdollista. Huoh.