Puhuttiin miehestä naimisiin mennessä kahdesta lapsesta, nyt meillä on yksi ja mies on sitä mieltä että saa riittää

Puhuitte miehestä?

Ap on paskiainen. Että kehtaa sanoa, että tekisi mieli jättää ehkäisy ottamatta. Halveksittavaa. Alinta kastia.

Kyllähän ne miehet haluaa ison perheen, kunnes se pitäisi oikeesti tehdä.

Yleensä joko

1) valehteli alusta asti ja suostui yhteen ettet lähde. Ja kun se yksi on tehty niin todennäköisempää ettet lähde, vaikkei enempään suostu.

2) Todellisuus lapsiarjesta iski ja ei enää halua enempää.

Meillä halusi kolme. Mutta sitten tuli se yksi, ja minä en suostutkaan hoitamaan kaikkea yksin. Mies joutui hoitamaan oman osansa. Ei enempää. Minä myös elätin sen aikaa kun mies oli kotona oman osansa lapsen kanssa ennen tarhaa. Eli kaikki on jaettu puoliksi. Minä en tee enempää kuin hänkään.

Yksi riitti ja piuhat laittoi ihan pyytämättä poikki ettei vaan tule toista.

Sinä siis pujuit

Ehkä voimavarat tuntuvat nyt riittävän yhteen lapseen. Se on tullut miehellesi ilmi, kun lapsiperhearkea olette pyörittäneet. Yksi lapsi on hyvä määrä. Minulle on ollut aina selvää, että haluan (vain) yhden lapsen.

Jaa-a, meillä toinen lapsi vaan helpotti vanhempien taakkaa. Esikoinen aina kinusi seuraa mutta parivuotiaasta alkaen kuopus olikin parempaa seuraa kuin vanhemmat. Tosi oudolta tuntuisi jos olisi yksi, varmaan olisi yksinäinenkin, nytkin nuo tuossa pelaavat yhdessä Afrikan tähteä, koululaisia jo.

Korkki kiinni.

Älä jätä ehkäisyä, jätä mies, joka pyörsi puheensa. Kyllä niitä isäksi haluavia löytyy.

Vierailija kirjoitti:

Jaa-a, meillä toinen lapsi vaan helpotti vanhempien taakkaa. Esikoinen aina kinusi seuraa mutta parivuotiaasta alkaen kuopus olikin parempaa seuraa kuin vanhemmat. Tosi oudolta tuntuisi jos olisi yksi, varmaan olisi yksinäinenkin, nytkin nuo tuossa pelaavat yhdessä Afrikan tähteä, koululaisia jo.

Riippuu luonteesta. Minä en ole koskaan kaivannut sisaruksia, ei myöskään 17-vuotiaani. Kavereissa on ollut molemmilla riittämiin tekemistä.

Minkä ikäinen eka lapsi on? Jättäkää pidempi ikäero, eihän lapsia tarvitse putkeen tehdä.

Ehkä mies osaa muuttaa suunnitelmia elämän tuoman kokemuksen mukaan. Nyt kun teillä on yksi lapsi ja hän on huomannut, kuina paljon jo yhden lapsen kasvattaminen hyvin vaatii, tajuaa hän, että toinen lapsi teettäisi todella paljon lisätöitä. Molemmille lapsille, sinulle, hänen omalle hyvinvoinnilleen ja teidän parisuhteelle ei jäisi enää tarpeeksi aikaa. Suunnitelmien muuttaminen tällaisessa tilanteessa on tervettä. Ehkäisyn salaa pois jättäminen salaa vain sen takia, että saa oman tahtonsa läpi taas on sairasta. 

"Vahinko" vaan. Vastentahtoinen isä on varmaan mitä parhain isä. Ellei sitten haista palaneen käryä, lopeta ensimmäisenkin hoitamista, ala ryyppäämään, käymään vieraissa tai peräti hae eroa. 

Onnea valintaasi! 😊

Tuttu jätti ehkäisyn pois vaikka miesystävä ei halunnut lapsia. Tuli raskaaksi, mies meni paniikkiin ja jätti. Nainen meni paniikkiin ja itki että mä haluun tän lapsen, mulla ei muuten ole ketään!!

Pariskunta päätyi muuttamaan yhteen, mutta väkinäiseltä näytti yhdessäolo. Etenkin kun seurustelunkin motiivi oli kuulemma "kun nyt on joku".

Että niin kovin monenlaisista lähtökohdista voi perheitä perustaa.

Henk koht en ymmärrä, miksi yksi lapsi ei riitä. Jos rakkautta on, on todellakin hullun hommaa jättää mies ja kuvitella löytävänsä toisen jota rakastaa ja jota kiinnostaa yh.äiti.

Ja siihen päälle koko rumba ja suru, mitä liiton ja perheen rikkomisesta seuraa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaa-a, meillä toinen lapsi vaan helpotti vanhempien taakkaa. Esikoinen aina kinusi seuraa mutta parivuotiaasta alkaen kuopus olikin parempaa seuraa kuin vanhemmat. Tosi oudolta tuntuisi jos olisi yksi, varmaan olisi yksinäinenkin, nytkin nuo tuossa pelaavat yhdessä Afrikan tähteä, koululaisia jo.

Riippuu luonteesta. Minä en ole koskaan kaivannut sisaruksia, ei myöskään 17-vuotiaani. Kavereissa on ollut molemmilla riittämiin tekemistä.

Mulla taas on yksi sisarus pienellä ikäerolla, eikä olla ikinä viihdytty yhdessä. Aina menty omia reittejä ja oltu eri kaveriporukoissa. Aikuisinakaan ei olla lähennytty. Ollaan vaan niin erilaisia persoonia. Eivät sisarukset todellakaan ole automaattisesti läheisiä ja halua pitää toisilleen seuraa. 

On vain huomannut ettei edes sen yhden hoitaminen sulta luonnistu.

Oikeasti ei voi tietää montako lasta haluaa ennen kuin saa sen yhden. Toki joku suunta voi olla mutta mielipiteensä voi ja saa muuttaa siinä vaiheessa kun valkenee mitä se lapsiperhearki vaatii. Ymmärrän kyllä tuskasi, vauvakuume ei paljon järkipuhetta kuuntele, mutta yritä rentoutua. Anna sille aikaa. Minkä ikäinen esikoisenne on? Mieli voi muuttua kun hän kasvaa. Eihän se haittaa jos ikäero on pitempi. Ja yritä perustella vaikka sillä miten tärkeitä sisarukset ovat. Älä jätä ehkäisyä salaa, siitä ei seuraa kuin murhetta..

Vierailija kirjoitti:

Jaa-a, meillä toinen lapsi vaan helpotti vanhempien taakkaa. Esikoinen aina kinusi seuraa mutta parivuotiaasta alkaen kuopus olikin parempaa seuraa kuin vanhemmat. Tosi oudolta tuntuisi jos olisi yksi, varmaan olisi yksinäinenkin, nytkin nuo tuossa pelaavat yhdessä Afrikan tähteä, koululaisia jo.

Tähän ei kannata tuudittautua. Meillä lapsilla ikäeroa 3 vuotta ja eivät tee yhdessä muuta kun riitelevät jatkuvasti. Ja luoja sitä sisarkateuden määrää. Jos yksi lapsi tuntuu työläältä, niin toisen tekeminen ei todellakaan helpota tilannetta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaa-a, meillä toinen lapsi vaan helpotti vanhempien taakkaa. Esikoinen aina kinusi seuraa mutta parivuotiaasta alkaen kuopus olikin parempaa seuraa kuin vanhemmat. Tosi oudolta tuntuisi jos olisi yksi, varmaan olisi yksinäinenkin, nytkin nuo tuossa pelaavat yhdessä Afrikan tähteä, koululaisia jo.

Riippuu luonteesta. Minä en ole koskaan kaivannut sisaruksia, ei myöskään 17-vuotiaani. Kavereissa on ollut molemmilla riittämiin tekemistä.

Ehkä jos ei paljon lomaile, mökkeile jne. Meillä ainakin nämä lomat olisi aika ankeita ilman sisarusta, kaveritkin lomailevat omilla tahoillaan.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä mies osaa muuttaa suunnitelmia elämän tuoman kokemuksen mukaan. Nyt kun teillä on yksi lapsi ja hän on huomannut, kuina paljon jo yhden lapsen kasvattaminen hyvin vaatii, tajuaa hän, että toinen lapsi teettäisi todella paljon lisätöitä. Molemmille lapsille, sinulle, hänen omalle hyvinvoinnilleen ja teidän parisuhteelle ei jäisi enää tarpeeksi aikaa. Suunnitelmien muuttaminen tällaisessa tilanteessa on tervettä. Ehkäisyn salaa pois jättäminen salaa vain sen takia, että saa oman tahtonsa läpi taas on sairasta. 

No kun ei se toinen aina vaadi pelkkää lisätyötä, paitsi siinä alkuvaiheessa. Meilläkin sisarukset ovat vain parantaneet perherauhaa kun ei ainokainen vingu tylsyyttä. Aina on kaveri vierellä.

Kyllä tuollaiset asiat pitää sopia yhdessä eikä niin että vain toinen saa tahtonsa läpi, katkeruuteen sellainen vain johtaa. Viime kädessä sitten ero jos kompromissia ei löydy.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä voimavarat tuntuvat nyt riittävän yhteen lapseen. Se on tullut miehellesi ilmi, kun lapsiperhearkea olette pyörittäneet. Yksi lapsi on hyvä määrä. Minulle on ollut aina selvää, että haluan (vain) yhden lapsen.

Niin SINULLE mutta jos on yhdessä sovittu useasta lapsesta niin on se aika paskamaista pyörtää puheensa. Tosin ap ei nyt kerro kuinka vanha se eka on, jos vasta ihan pieni niin ymmärrän miehen epäröinnin, parissa vuodessa helpottuu kuitenkin valtavasti, kun lapsi tulee omatoimiseksi.