Lue keskustelun säännöt.
Mies myönsi että pelkää pettävänsä - mitä oikein ajatella?
28.12.2017 |
Keskustelimme miehen kanssa kaikesta maan ja taivaan väliltä ihan erityisen avoimesti, rakastavassa ja täysin rehellisessä hengessä. Tuli sellainen olo, että voin kysyä mieheltä ihan mitä vaan. Oltiin puhuttu siitä miten pettäminen johtaisi suhteessa eroon ja miten sen voisi etukäteen välttää jne, joten kysyin mieheltä että jos minä kerran joskus pelkään hänen pettävän, niin pelkääkö hän itse niin. Mies myönsi että kyllä pelkää, sitä että antaisi joskus vahingossa humalassa periksi sille eläimelliselle puolelle mikä meistä ihmisistä löytyy, mutta että hän ei missään nimessä halua tätä. Se kuitenkin voisi teoriassa tapahtua kuin "vahingossa", jos joku "liian hyvännäköinen nainen" tulisi tosissaan pokaamaan. Itse kysyin tästä vielä kyyneleet silmissä, että eikö sellainen olisi aivan kamalaa ja turhaa, pilata kaikki, meidän koko elämä yhden mahdollisen kiihkon hetken takia, mihin mies vastasi että tietysti olisi, ja siksi siinä hetkessä se rakkaus punnitaankin. Minulle jäi kuitenkin sellainen olo, ettei mies ole itsekään tarpeeksi varma, pystyykö vastustamaan näitä kiusauksia.
Myönnän että tämä jäi hieman ahdistamaan, vaikka mies ei ole vielä mitään pettänyt ja oli vain rehellinen. Huolestuttaa kuitenkin se, että mies itse myöntää alkoholin käytön lisäävän pettämisen mahdollisuutta ja mieheni sattuu käyttämään sitä aika paljon. Juuri oli ennen joulua ilman minua yksissä pikkujouluissa, joissa veti kunnon kännit kun kerran oli "loputtomasti ilmasta shamppanjaa". Ahdistaa ajatus, että jos joku olisi siellä vain halunnut iskeä mieheni, hän ei olisi ollut itsekään varma olisiko pystynyt vastustamaan. Onko tämä normaalia miehiltä, eli onko mieheni vain tavallista rehellisempi vai onko hänellä tavallista huonompi itsekontrolli? Itse en osaa naisena pelätä tuollaista, koska luotan itseeni että en tietenkään petä jos haluan olla mieheni kanssa. Siihen ei vaikuta humala eikä vieraiden miesten komeus, ainut mikä voisi teoriassa vaikeuttaa tilannetta olisi toiseen ihastuminen. Mies kuitenkin pelkää ilmeisesti pettävänsä tuntemattomien kanssa humalassa.
Mitä tästä pitäisi ajatella? Mies välillä puhuu että haluaisi lopettaa juomisen, mutta ei tunnu osaavan. Pelottaa, että alan päässäni yhdistää ryyppämisen tähän riskiin nyt kun mies on ottanut sen esille. Mitä te itse tekisitte jos mies myöntäisi samoin? Onko minulla epäluotettava mies? Miten toiseen voi luottaa täysin jos hän ei itsekään luota itseensä täysin?! Ainiin ja mahdollisille vittuilijoille tiedoksi, mies sanoi itse että se vieras nainen ei voisi olla paremman näköinen kuin minä, mutta tiedän itsekin että uusi on aina uusi. Ratkaisu ei siis löydy siitä, että minä muuttuisin kauniimmaksi. Mies voisi tuossa teoriassaan pettää vahingossa maailman kauneinta naista, koska edes se ei auta välittömän uuden ja jännittävän nautinnon ollessa saatavilla. Seksi on myös meillä loistavaa, miehen sanoin parasta kokemaansa.... Pitäisikö ajatella vain, että jos mies oikeasti rakastaa, hän pystyy ne pettämiset välttämään. Ja jos pettää, vain luuli rakastavansa? Miten tässä uskaltaa rakentaa yhteistä elämää, vai onko sama kaikissa suhteissa?
Kommentit (50)
Miehesi on polyamorinen, miksi estää täysin luonnollinen seksuaalinen suuntautuminen sen takia ettet kestä että miehesi olisi muiden kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keskustelimme miehen kanssa kaikesta maan ja taivaan väliltä ihan erityisen avoimesti, rakastavassa ja täysin rehellisessä hengessä. Tuli sellainen olo, että voin kysyä mieheltä ihan mitä vaan. Oltiin puhuttu siitä miten pettäminen johtaisi suhteessa eroon ja miten sen voisi etukäteen välttää jne, joten kysyin mieheltä että jos minä kerran joskus pelkään hänen pettävän, niin ... Pelottaa, että alan päässäni yhdistää ryyppämisen tähän riskiin nyt kun mies on ottanut sen esille.
Pari juttua tuli mieleen. Ensinnäkin, mieshän ei ottanut esille, vaan sinä tuossa avoimuuden huumassasi halusit nyhtää tämän tiedon miehestäsi. Toiseksi, mitä sulle jo sanottiinkin - älä kysy kysymyksiä, joihin et halua kuulla kuin yhdenlaisen vastauksen, ja kuitenkin painotat rehellisyyttä. Mies parka on varmasti ajatellut, että hän nyt puhuu rehellisesti kun sitä on korostettu, mutta eipä arvannut, että puhuu sillä itsensä suoraan pussiin, ja terapiaan. Luulen ettei tuo seikka ole ollut ajatusta suurempi, mutta nyt kun se on irti painostettu ja pöydälle analysoitavaksi revitty (ja sitä tosiaan tunnut tekevän, ja vielä oikein terapeutin voimin seuraavaksi) niin ei sitä oikein takaisinkaan voi ottaa.
En mitenkään pahalla sano, hieman vanhemman naisen kokemuksella vain, mitä tässä nyt miesotusten eloa ja ajatustenjuoksua vuosien aikana seurannut.
Ymmärrän pointtisi hyvin. Tavallaan olen itsekin sitä mieltä, että ei olisi pitänyt kysyä koko asiasta, mutta toisaalta eihän tällainen pelko poistu kummankaan päästä ainakaan sillä että siitä ei puhuta? Minua on häirinnyt tämä asia usein kun on miettinyt miestäni esim baarissa kovassa kännissä, joten olen tottakai kaivannut vakuuttelua siihen että pettäminen ja juominen eivät kuitenkaan liittyisi toisiinsa. Olen ajatellut naiivisti, että kyllähän mies voi juoda, niin kauan kun meillä on asiat hyvin eikä pettämiselle ole tarvetta. Nyt joudun ikään kuin käsittelemään asian ihan kokonaan uusiksi, kun mies myönsi että pelkää itsekin juomisen johtavan tähän. Tehtyä ei saa tekemättömäksi, enkä osaa unohtaa tätä asiaa. Kaivoin sen itse miehestä esiin, mutta eikö se toisaalta ole hyväkin, kerta tuollainen mahdollisuus ON olemassa? Luulen että terapia ja puhuminen ovat ainoita toimivia konsteja sille, miten pettämisen voi välttää jos siihen on olemassa taipumus. Hyssyttely ei poista ongelmia, se vain siirtää niitä. En halua herätä todellisuuteen vasta kun on liian myöhäistä. Ap
Ymmärrän mitä ajat takaa. Mutta muista, että vakuuttelu ei koskaan takaa uskollisuutta! Ja toisaalta pettämisen pelko ei johda pettämiseen, melkein mieluummin päinvastoin. Siispä luota mieheesi, älä anna pelon vallata alaa ajatuksissasi! Älä ainakaan ala jankata asiasta ja kerjätä lisävakuutteluja, ne vain ärsyttää. Miehesi halua takuulla olla luottamuksesi arvoinen, siispä luota häneen! Etukäteen pelkääminen ei auta elämässä, päinvastoin se estää elämästä.
Vierailija kirjoitti:
age is just a number kirjoitti:
Musta tuntuu että sun mies on keskimääräistä rehellisempi, kun myöntää tuon. Alkoholihan laskee estoja, ja jos on tarpeeksi naamat niin voi tehdä huonoja valintoja. Toisaalta taas en ymmärrä, miksi pitää vetää elämän naamat, jos rakastaa toista ja jo tiedostaa, että se lisää pettämisen riskiä...
Hyvä kommentti!
Olen nainen mutta voin samaistua ap:n mieheen. En juo enää juuri koskaan, tyylin kerran vuodessa mutta kun juon, ei koskaan tule mieleen että nyt olisi hyvä aika lopettaa, päinvastoin. Minulla on selvin päin hyvin vähän estoja ja humalassa ei mitään.
Ihmiset käyttäytyy eri tavalla humalassa. Ja vastaus kysymykseen, onko pakko juoda sitten jos pelkää lankeavansa niin eihän se ole. Mutta joskus sitä tulee silti tehtyä jotain mikä ei ole aina niin fiksua.
Ja ap:lle, on pahempiakin asioita mitä toiselle voi tehdä kuin pettäminen. Mielestäni miehesi kuulostaa avoimelta, fiksulta ja rehellisestä tyypiltä ja teillä tuntuu olevan mahtava keskusteluyhteys ja luottamus.
Ehkä on joo pahempiakin asioita, mutta se on meidän suhteessa kuitenkin sellainen yhteinen raja. Kumpikaan ei sietäisi toiselta pettämistä, enkä osaisi sen jälkeen enää luottaa. En osaisi antaa sitä anteeksi, vaikka haluaisinkin. Sen takia pettämistä ei mielestäni pidä vähätellä ellei sitten vähättele koko suhdetta. Meidän suhde loppuisi siihen, ihan samalla tapaa jos minä pettäisin miestäni, ja koska suhteemme on molemmille niin tärkeä, on se silloin MEILLE paha ja ihan tarpeeksi vaikea asia. Jollekin toiselle parille vastaava asia voisi olla vaikkapa toisen huumeiden käyttö, tai mitä tahansa. Se riippuu niin jokaisen omista rajoista. Ap
Vierailija kirjoitti:
Miehesi on polyamorinen, miksi estää täysin luonnollinen seksuaalinen suuntautuminen sen takia ettet kestä että miehesi olisi muiden kanssa.
Miksi estää? No siksi että mies itse haluaa olla vain yksiavioisessa suhteessa, eikä itse sietäisi vieraissa käymistä naiselta. Polyamoriassa molemmilla on samat säännöt, eikä edes esitetä vain yhdelle uskollista. Miksi minun pitäisi kestää mieheltä jotain mitä hänkään ei sallisi minulta? Polyamorisen ihmisen täytyy luoda polyamorinen suhde (ja yleensä he niin tekevätkin), eikä valehdella pystyvänsä perinteiseen. Pettäjä ei ole polyamorinen vaan itsekäs. Ap
Voin jakaa oman henkilökohtaisen, samantyyppisen kokemukseni: itse ajattelin kuten miehesi, että olen heikko ihminen ja varsinkin kännissä saattaisin pettää. Tunnustin tämän pelon itselleni (kumppanille en kyllä uskaltanut), ja kun sitten tuli tilanne jota olin pelännyt, jota pidin juuri sinä hetkenä jolloin sortuisin, niin ei käynytkään. Sanoin ei ja vasta sillä hetkellä tajusin sen että PYSTYN sanomaan ei. Yhdenlainen valaistumisen kokemus. Houkutus jonka kuvittelin ylivoimaiseksi, ei ollutkaan sitä. Ehkä juuri siksi, että en ollut tietoisesti sulkenut vaihtoehtoja väkisin mielestäni.
Väitän, että kyllä kuka tahansa voi hokea itselleen ja kumppanilleen ettei koskaan pettäisi, mutta vasta kun se tilanne on edessä, tiedetään totuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen minäkin joskus kysynyt mieheltä voisiko tämä pettää. Sanoi ettei hyväksy pettämistä, mutta on olemassa tilanteita joissa olisi pieni mahdollisuus, että se voisi tapahtua silti. Mainitsi juurikin vahvan humalatilan(ei ole kovin viinaan menevä) ja sen lisäksi jos olisi riita meneillään niin lisäisi entisestään riskiä.
Kuulemma jo sekin vaikuttaa negatiivisesti, että olen helposti mustis, niin jos mitkään vakuuttelut eivät auta kuitenkaan ettei reissulla tapahtunut mitään, niin mitä väliä sillä on vaikka pettäisikin?
Mies on yleensä kovin rehellinen ja suora puheissaan.
Kuulostaa projisoinnilta. Pelkäät lähtökohtaisesti pettämistä (hylkäämistä?). Nyt olet saanut nyhdettyä miehestä pelkoasi pönkittäviä lauseita. Ja voi miten kätevää - ongelma ei olekaan nyt sinun vaan miehen! Nyt sinun ei tarvitse keskittyä miettimään, miksi pelkäät pettämistä, vaan voit keskittyä miehen terapoimiseen. Jos jankkaat asiasta tarpeeksi, saat taatusti miehen karkotettua ja sitten saat hylkäämisen kokemuksen, jota luultavasti pelkäät. Voit välttää sen esimerkiksi uskottelemalla itsellesi, että mies varmasti tulee pettämään sinua kun on kerta tuollaista mennyt sanomaan ja jätätkin hänet itse ensin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa projisoinnilta. Pelkäät lähtökohtaisesti pettämistä (hylkäämistä?). Nyt olet saanut nyhdettyä miehestä pelkoasi pönkittäviä lauseita. Ja voi miten kätevää - ongelma ei olekaan nyt sinun vaan miehen! Nyt sinun ei tarvitse keskittyä miettimään, miksi pelkäät pettämistä, vaan voit keskittyä miehen terapoimiseen. Jos jankkaat asiasta tarpeeksi, saat taatusti miehen karkotettua ja sitten saat hylkäämisen kokemuksen, jota luultavasti pelkäät. Voit välttää sen esimerkiksi uskottelemalla itsellesi, että mies varmasti tulee pettämään sinua kun on kerta tuollaista mennyt sanomaan ja jätätkin hänet itse ensin.
Tässä on varmasti perää, myönnän sen. Olen tullut aiemmassa suhteessa petetyksi ja se on jättänyt sellaisen trauman, että sitä pelkää nykyisessäkin suhteessa vaikka järjellä tietää, että nyt on aivan uusi ihminen ja suhde kyseessä. Tiedän, että ratkaisu olisi lopettaa petetyksi ja/tai hylätyksi tulemisen pelkääminen. Mutta miten?! Tämä on ehdottomasti ongelmani, eikä miehen vika ole se että pelkään.
Asiaa ei myöskään yhtään auta se, että nykyinen mieheni on pettänyt humalassa omaa eksäänsä edellisessä suhteessaan. Kun tietää tämän historian, ja saa varmistuksen miehen suusta (vaikka sitten itsekkäästi nyhdettynä) että hän jollain tasolla pelkää toistavansa tekonsa uudelleen minun kanssani, on päässäni kaaos valmis. En halua syyllistää tai jankata, enkä halua pelätä. En vain osaa päästää tästä huolesta irti, koska jollain alitajuisella tasolla kuvittelen että mahdollinen uusi pettäminen sattuisi MUKA vähemmän jos olisin siihen "varautunut". Ei siihen oikeasti voi varautua niin ettei se kohdalle osuessa sattuisi ihan yhtä paljon kuin on pelännytkin. Ap
Samaa mieltä siitä, että aina ei kannata avata suutaan. Mutta toisaalta ihmettelen, eikö teidän itsetuntonne kestä rehellistä puhetta? Aikamoisia pintaliittoja, jos ei kestä puhua asioista suoraan. Olen ennenkin surrut, että monet ihmiset elävät jossain ihme kulissiliitoissa, joissa vaan vedetään ennaltaodotettuja rooleja. Todellinen hyvä suhde on sellainen, jossa luotetaan ja uskalletaan puhua raadollisimmistakin asioista. Pinnallisemmat asiat, kuten kodin sisustus taas on sitä kategoriaa, ettei kannata aina sanoa mielipidettään. Mutta syvälliset: suu auki!