Mistä motivaatiota laihdutukseen, 97kg

Vierailija kirjoitti:

Samat aatokset täällä! Mulla ei ole pudotettavaa kuin 5-6 kiloa joten tilanteeni on siinä mielessä eri, mutta jos en nyt tee asialle jotain, olen varmaan vuoden päästä samassa jamassa kuin sinä nyt. Kaipaisin jotain hyviä vinkkejä minäkin, paino tuntuu nykyään nousevan jos vain edes ajattelen ruokaa. (Mulla ikä & hormonit syynä, vaihdevuodet nääs...)

Ajattelin kokeilla 8/16 (tai jos ei riitä, 6/18) -dieettiä niin, että syöminen sijoittuisi iltapäivään ja iltaan. Näinpäin siksi, että en yleensäkään ole näläinen aamusta ja pärjään hyvin pelkällä kahvilla yli puolenpäivän, mutta iltasyöminen on iso ongelma. Onko jollakulla kokemusta tästä, toimiiko?

Tuolla systeemillä homma riistäytyy helposti illalla kokonaan käsistä tai menee vain herkkujen vetämiseen. Minulla toimii parhaiten se, että syön aamulla ja päivällä tukevasti, jolloin illalla ei entää tule isoja mielitekoja. Silloin lähden lenkille ja sen jälkeen ei enää olekaan nälkä. Lämmin kaakao palautusjuomana on hyvä. Täyttää vatsan, palauttaa lihakset ja auttaa makeanhimoon, jos sellaisesta kärsii.

Ensinnäkin: älä ala laihdutuskuurille, vaan muuta ruokatapojasi. Ala syömään useammin ja pienempiä annoksia - herkkuja vain yhtenä päivänä viikossa ja silloinkin vain yhtä herkkua.

Laihduin itse puolessa vuodessa aikoinani 30 kg (painoin 110), tästä on nyt kymmenisen vuotta aikaa ja painan edelleenkin vain 80kg (kyllä, tämä on mulle "vain" ja olen tyytyväinen kehooni, vaikka 170-senttisenä ylipainoa vielä onkin). 

Tämä painonpudotus onnistui seuraavanlaisella ruokavaliolla, plus kävin kolmesti viikossa tunnin reippaan kävelylenkin (5-6km):

Aamiainen: joko mikropuuro (1 dl ruispuurohiutaleita, 2 dl vettä, vähän suolaa) pakastemarjoilla, tai turkkilaista jogurttia 2dl + 1 rkl hunajaa, tai 1 keitetty kananmuna reissumiesviipalella ja sipaisu voita (n. 1 tl). Maitokahvi.

Välipala: hedelmä (mandariini/appelsiini/omena/pieni kourallinen pähkinöitä)

Lounas: lautasellinen keittoa (ihan mitä keittoa vaan, itse söin yleensä herne- tai papukeittoa - ei niitä pussikeittolitkuja, niissä on liian vähän kaloreita), 2 dl kevytmaitoa

Välipala: hedelmä (päärynä tai banaani, jos oli kävelylenkkipäivä - päärynässä on kuituja paljon)

Illallinen: vähärasvaista lihaa (=kanafilettä, naudan jauhelihaa, kalaa) n. 120g, isolle lautaselle lisäksi puolet salaattia tai keitettyjä vihanneksia (salaattiin 1 tl oliiviöljyä, vihanneksiin laitoin 1 tl voita sulamaan) ja 1 peruna/1 dl valmista kokojyväriisiä tai -pastaa.

Jos jäi nälkä niin saatoin iltapalaksi vielä syödä muutaman siivun vähärasvaista kinkkua kiedottuna suolakurkkuun. (Vaikka 3 siivua kinkkua ja 3 suolakurkkua.) 

Tämän lisäksi join joka päivä 2 litraa vettä.

Ja sitten paras: koko tämän prosessin ajan tilasin kerran viikossa pizzan. Vaihtoehtoisesti kävin sunnuntaibrunssilla ja söin sen aikana ihan mitä mieleen juolahti. 

Eli ei ole mitään kitumista tämä elämäntapamuutos, se on vaan eri tavalla syömään opettelua. Pääpaino proteiineilla ja kasviksilla, ja annosten pienentämistä ja optimalisointia. Periaatteessa syön nykyään ihan mitä vaan - kehoni on tottunut pieniin ruoka-annoksiin, joten vaikka jos nykyään tilaan sen pizzan, siitä mahtuu vain puolet kerralla (eli syön sitä sitten ihan hyvällä omallatunnolla 2 päivää). Välttelen hiilihydraatteja mutta ne eivät minulle ole mitenkään pannassa - ja jos teen pastaa niin teen aina salaatin kylkeen, otan sitten yli puolet salaattia ja vähemmän sitä pastaa. 

Netistä jos uusia reseptejä haet niin kannattaa illalliselle pyrkiä resepteihin, jotka ovat korkeintaan 500 kcal per annos (ja sitten kanssa noudattaa niitä annoskokoja). Aasialaisissa ruuissa on näitä paljon, pääpaino kun on vihanneksilla eikä sillä lihalla. Olen huoletta syönyt wokkia, jossa on jopa pekonia - ei se rasvan määrä vaan se annoskoko... (jos neljän hengen wokissa on 50g pekonia, se on annosmääräisesti aika vähän) Tämän kun sisäistää niin on jo askeleen edempänä terveellisempiä ruokatottumuksia! 

Vierailija kirjoitti:

Motivaatio: se ihana ja kevyt ja jaksava olo, kun on ihannepainossaan! (Tosin itse olin myös maratonkunnossa siinä vaiheessa, kun ihannepainoni saavutin... mutta toisaalta olin maratonkunnossa jo kun BMI oli 25. Eli kyllä se ihana ja kevyt olo tuli siitä ihannepainosta!)

Teet sen vain ja ainoastaan itsesi takia! Pystyt kyllä, kun päätät, että haluat pystyä!

Mä niin inhoan sitä, että kaikki ’Onnistujat’ joita esim lehdissä hehkutetaan lopuksi ’löysivät liikunnan, käyvät 7krt viikossa punttisalilla, aikovat osallistua New Yorkin maratoniin ja siinä sivussa tietenkin kouluttautuvat Personallista Trainereiksi ja raakaruokaguruiksi...

Mä haluaisin roolimallin, joka on yhä elää normaalia elämää :(

T. Laihdutettavaa n10kg

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samat aatokset täällä! Mulla ei ole pudotettavaa kuin 5-6 kiloa joten tilanteeni on siinä mielessä eri, mutta jos en nyt tee asialle jotain, olen varmaan vuoden päästä samassa jamassa kuin sinä nyt. Kaipaisin jotain hyviä vinkkejä minäkin, paino tuntuu nykyään nousevan jos vain edes ajattelen ruokaa. (Mulla ikä & hormonit syynä, vaihdevuodet nääs...)

Ajattelin kokeilla 8/16 (tai jos ei riitä, 6/18) -dieettiä niin, että syöminen sijoittuisi iltapäivään ja iltaan. Näinpäin siksi, että en yleensäkään ole näläinen aamusta ja pärjään hyvin pelkällä kahvilla yli puolenpäivän, mutta iltasyöminen on iso ongelma. Onko jollakulla kokemusta tästä, toimiiko?

Tuolla systeemillä homma riistäytyy helposti illalla kokonaan käsistä tai menee vain herkkujen vetämiseen. Minulla toimii parhaiten se, että syön aamulla ja päivällä tukevasti, jolloin illalla ei entää tule isoja mielitekoja. Silloin lähden lenkille ja sen jälkeen ei enää olekaan nälkä. Lämmin kaakao palautusjuomana on hyvä. Täyttää vatsan, palauttaa lihakset ja auttaa makeanhimoon, jos sellaisesta kärsii.

Sinulla toimii tuo syömisrytmi, joten noudata sitä.  Jollain toisella on erilainen rytmi, hyväksy se.

Mulla toimii sokereiden mittaus motivaattorina.

Raskausdiabetes ja pakko mitata sokereita, on niin kuvottavaa puuhaa, että en todellakaan halua oman toimintani takia joutua loppuikääni pistelemään itseäni.

Ajattelin jatkaa (raskaus)diabetes ruokavaliota lopun ikäni, paino ei ole noussut raskaudesta huolimatta, päänsärkyjä ei enää juurikaan ole ja vatsa toimii hyvin. Ruoasta tuleva ähkyolokin tulee säännöllisellä syömisellä helpommin jos vahingossa syö liikaa, niin annoskoot pysyvät helposti kurissa.

Kun raskaus on ohi loppuu nämä liitoskivutkin (toivottavasti) niin pääsen liikkumaankin enemmän. En malta odottaa miltä tuntuu juosta lasten perässä vaikka hippaa ilman, että tuntuu kuolemalta :)

Itse en vielä paina noin paljon eikä ole ollut ongelmia terveyden kanssa. Minua silti motivoi se, että joskus näytin hyvältä, nykyään en. Ja se, etten todellakaan halua yhtäkkiä olla 200kg painava löllykkä. Kannattaa katsella ohjelmia, vaikka My 600lb Life, se motivoi ainakin joitakin. 

Motivaatiota ei voi kaivaa ulkoapäin, sinun pitää löytää se itsestäsi. Kirjoitit, että hengittäminen on työlästä. Tuossa yksi motivaation lähde, eli parempi olo. Ja kannattaa miettiä, mitä ruoka/juoma sinulle edustaa, oletko tunnesyöjä jne...meneekö alkoholia paljon? Entä terveys, onko ylipaino vaikuttanut siihen tai jaksamiseen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Motivaatio: se ihana ja kevyt ja jaksava olo, kun on ihannepainossaan! (Tosin itse olin myös maratonkunnossa siinä vaiheessa, kun ihannepainoni saavutin... mutta toisaalta olin maratonkunnossa jo kun BMI oli 25. Eli kyllä se ihana ja kevyt olo tuli siitä ihannepainosta!)

Teet sen vain ja ainoastaan itsesi takia! Pystyt kyllä, kun päätät, että haluat pystyä!

Mä niin inhoan sitä, että kaikki ’Onnistujat’ joita esim lehdissä hehkutetaan lopuksi ’löysivät liikunnan, käyvät 7krt viikossa punttisalilla, aikovat osallistua New Yorkin maratoniin ja siinä sivussa tietenkin kouluttautuvat Personallista Trainereiksi ja raakaruokaguruiksi...

Mä haluaisin roolimallin, joka on yhä elää normaalia elämää :(

T. Laihdutettavaa n10kg

Noh, mä elän ihan normaalia elämää töissä käyvänä 2 lapsen äitinä. Viikonloppuna juoksen aina yhden vähintään 2h lenkin, joka on mun laatuaikaa. Muut lenkit on yleensä 1h aina silloin, kun vaan ehdin. Maraton menee hitaasti, mutta varmasti, ja se on joka kerta suuri voitto, kun maaliviivan ylitän.

En jaksa kytätä syömisiäni. Tämä sopii mulle paremmin.

Jos laihtuminen on nälkää, epämieluisaa ruokaa, pakkoliikuntaa, kieltäytymistä, niin motivaation pitää olla aika ylimaallinen että sen kestää. Joten suosittelisin vaihtamaan tulokulmaa: mikä muutos, joka ei vaatisi nykyistä kummempaa motivaatiota, korjaisi oloa jo nyt eikä puolen vuoden päästä? Esim. laadukas aamiainen tai nopeiden hiilareiden välttäminen (iltapäiväkooman välttäminen) tai kasvisten lisääminen (mikä vähentää tukkoista, raskasta oloa heti).

Suosittelen 5:2-paastopäiviä.

Minulla olisi pudotettavaa n. 15 kg. Ajattelen toki vieläkin jonkinlaisena motivaattorina sitä, että voisin kesällä pukeutua kevyemmin ja kauniimmin jne. Silti minulla se isoin eteenpäin potkiva tekijä on ihan se, että isäni kuoli 56-vuotiaana sairauskohtaukseen, jonka taustalla ehkä oli kolesterolia jne. Nyt olen itse 43. Vielä olisi aikaa toimia. Oikeasti kun tuo asia jysähti tajuntaani joku aika sitten, alkoivat vanhat perusteet "ostaisin sellaiset ja tällaiset housut" vaikuttaa suorastaan lapsellisilta. Vasta tuo hengenvaara alkoi oikeasti mietityttää, ei joku ulkonäkö. Kuulostaa ehkä tylyltä, mutta toimisiko tämä ap:lla? Ei niitä lapsia ehkä se kiinnosta niin paljon, viekö äiti kesällä rannalle vaan se, onko äiti edes elossa?

Vierailija kirjoitti:

Minulla olisi pudotettavaa n. 15 kg. Ajattelen toki vieläkin jonkinlaisena motivaattorina sitä, että voisin kesällä pukeutua kevyemmin ja kauniimmin jne. Silti minulla se isoin eteenpäin potkiva tekijä on ihan se, että isäni kuoli 56-vuotiaana sairauskohtaukseen, jonka taustalla ehkä oli kolesterolia jne. Nyt olen itse 43. Vielä olisi aikaa toimia. Oikeasti kun tuo asia jysähti tajuntaani joku aika sitten, alkoivat vanhat perusteet "ostaisin sellaiset ja tällaiset housut" vaikuttaa suorastaan lapsellisilta. Vasta tuo hengenvaara alkoi oikeasti mietityttää, ei joku ulkonäkö. Kuulostaa ehkä tylyltä, mutta toimisiko tämä ap:lla? Ei niitä lapsia ehkä se kiinnosta niin paljon, viekö äiti kesällä rannalle vaan se, onko äiti edes elossa?

Mielenkiintoista, kerrotko tarkemmin tuosta kolesterolin aiheuttamasta kuolemasta?

Vierailija kirjoitti:

painoin vuosi sitten kun viimeksi kävin puntarilla. Sen jälkeen vaatteet alkanut kiristämään mutta puntarille en uskalla. Seksielämä surkeaa, kun ei jaksa tehdä mitään, läskit painaa keuhkoja. Siksi välttelen seksiä miehen kanssa. Mutta kuitenkaan tuo ei ole riittävä motivaattori, kun ilmankin pärjää.

Ois kiva näyttää hyvältä kesällä, mutta en jaksa kärsi ä puolta vuotta.ä sen takia.

Kuitenkin läskit estää elämästä.

Jos joku lupaisi 20 000 e jos jussiksi laihtuisin 20kg niin varmasti onnistuu! Mutta "turhaan" en jaksa siihen asti kärsiä. Vaikka olisihan se kiva kun lapset pääsisi uimaan kesällä. Mies ei käytä ja itse en kehtaa mennä.

Mistä saatte motivaatiota dieettiin?

Mulle riittää motivaattoriksi kohonnut maksa-arvo, paastosokeriarvo karvan alle 2-tyypin diabeteksen ja kohoamaan lähtevä verenpaine.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla olisi pudotettavaa n. 15 kg. Ajattelen toki vieläkin jonkinlaisena motivaattorina sitä, että voisin kesällä pukeutua kevyemmin ja kauniimmin jne. Silti minulla se isoin eteenpäin potkiva tekijä on ihan se, että isäni kuoli 56-vuotiaana sairauskohtaukseen, jonka taustalla ehkä oli kolesterolia jne. Nyt olen itse 43. Vielä olisi aikaa toimia. Oikeasti kun tuo asia jysähti tajuntaani joku aika sitten, alkoivat vanhat perusteet "ostaisin sellaiset ja tällaiset housut" vaikuttaa suorastaan lapsellisilta. Vasta tuo hengenvaara alkoi oikeasti mietityttää, ei joku ulkonäkö. Kuulostaa ehkä tylyltä, mutta toimisiko tämä ap:lla? Ei niitä lapsia ehkä se kiinnosta niin paljon, viekö äiti kesällä rannalle vaan se, onko äiti edes elossa?

Mielenkiintoista, kerrotko tarkemmin tuosta kolesterolin aiheuttamasta kuolemasta?

Isäni sai siis äkillisen rytmihäiriön ja papereissa luki sitten jotain muutoksia sisäelimissä jne. ja tuttu lääkäri sanoi, että taustalla oli luultavasti sydän- ja verisuonitautia. En todellakaan enää muista tarkkaan, mutta käsittääkseni tapaus ei ollut ihan ainutlaatuinen. Surullista vielä sikäli, että isäni oli terveydestään huolissaan, mutta lääkärit vain aina toppuuttelivat, että ei tässä mitään, nuori olet. Isä oli juuri sellainen kaljamahainen mies eli rasva kertynyt vaaralliselle alueelle. Naisilla riskit eivät ole samanlaisia, mutta kyllä tuo nyt nelikymppisenä alkoi herätellä itseäni eli ei se pullan syöminen vaikuta vain ulkonäköön.

Hengittäminen ei ole työlästä. Vain jos mies päällä niin mies ja läskit painaa keuhkoja

Ap

Vierailija kirjoitti:

painoin vuosi sitten kun viimeksi kävin puntarilla. Sen jälkeen vaatteet alkanut kiristämään mutta puntarille en uskalla. Seksielämä surkeaa, kun ei jaksa tehdä mitään, läskit painaa keuhkoja. Siksi välttelen seksiä miehen kanssa. Mutta kuitenkaan tuo ei ole riittävä motivaattori, kun ilmankin pärjää.

Ois kiva näyttää hyvältä kesällä, mutta en jaksa kärsi ä puolta vuotta.ä sen takia.

Kuitenkin läskit estää elämästä.

Jos joku lupaisi 20 000 e jos jussiksi laihtuisin 20kg niin varmasti onnistuu! Mutta "turhaan" en jaksa siihen asti kärsiä. Vaikka olisihan se kiva kun lapset pääsisi uimaan kesällä. Mies ei käytä ja itse en kehtaa mennä.

Mistä saatte motivaatiota dieettiin?

Tee kuten minä eli palkitset itsesi jokaisesta viidestä kilosta, joka on pudonnut. Säästä herkkurahat palkintoa varten. Olet vuoden päästä hoikempi ja omistat ainakin laadukkaat kengät ja laukun jne.

Puntarille en aio, mittanauhan ottaisin käyttöön.. Terveys ei ikävä kyllä motivoi, sama kun saarnaisi tupakoitsijalle vaaroista.

Tunnesyöjä olen, jos vähänkin vastoinkäymisiä niin lohdutan itseä ruualla. Ja aina johonkin vastoinkäymiseen on laihdutus tyssännyt. Ap

Tämä on ehkä lapsellista, mutta minua motivoi itse tekemäni "laihdutusseuranta", jonka väkersin ruutuvihkoon. Siinä on pystysuunnassa palkki, jota väritän sitä mukaa, kun laihdun. Kilomäärät ovat palkissa puolen kilon tarkkuudella ja itselläni on tavoitteena - 20 kg. Kilomäärien viereen olen kirjoittanut itselleni palkintoja, joita saan saavuttaessani tavoitteen. Olen jokaiselle puolelle kilolle keksinyt jotain pientä, ja "merkittäville" saavutuksille (esim. bmi 25 alitettu, siirrytty uudelle kymmenluvulle, tasan 10 kg laihdutettu jne.) jotain isompia, kuten kylpyläloma. Palkinnot eivät ole mitään ruokapalkintoja, ellei lasketa yhtä ravintolatreffit-palkintoa (ravintolassakin voi syödä ihmismäisesti, tai sitten paikata nuo kalorit tavallista pitemmällä lenkillä).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

painoin vuosi sitten kun viimeksi kävin puntarilla. Sen jälkeen vaatteet alkanut kiristämään mutta puntarille en uskalla. Seksielämä surkeaa, kun ei jaksa tehdä mitään, läskit painaa keuhkoja. Siksi välttelen seksiä miehen kanssa. Mutta kuitenkaan tuo ei ole riittävä motivaattori, kun ilmankin pärjää.

Ois kiva näyttää hyvältä kesällä, mutta en jaksa kärsi ä puolta vuotta.ä sen takia.

Kuitenkin läskit estää elämästä.

Jos joku lupaisi 20 000 e jos jussiksi laihtuisin 20kg niin varmasti onnistuu! Mutta "turhaan" en jaksa siihen asti kärsiä. Vaikka olisihan se kiva kun lapset pääsisi uimaan kesällä. Mies ei käytä ja itse en kehtaa mennä.

Mistä saatte motivaatiota dieettiin?

Mulle riittää motivaattoriksi kohonnut maksa-arvo, paastosokeriarvo karvan alle 2-tyypin diabeteksen ja kohoamaan lähtevä verenpaine.

Mun BMI on jotain 44 eli selvästi sairaalloisen lihavuuden puolella, mutta mulla ei _vielä_ ole mitään vikaa esim. paastosokerissa (4,6), kolesteroliarvoissa (kok 2,8 ja HDL/LDL ihanteellinen), maksa-arvoissa (normaalit) tai verenpaineessa (75-80/125-130). Silti jotain pitäisi tehdä, koska vaikuttaahan tämä oloon ja jaksamiseen! Perusterveydenhuollosta totesivat että kun sokerit lähtevät nousuun niin voivat ohjata diabeteshoitajalle mutta "terveenä" (jos tätä tilaa voi niin kutsua) ei apua ole tarjolla. Paitsi jos haluan lihavuusleikkauksen tai laihdutuslääkkeet, niitä oli tarjolla, mutta pelkkään elämäntapamuutokseen tukea ei saa. Aika hölmöä minusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla olisi pudotettavaa n. 15 kg. Ajattelen toki vieläkin jonkinlaisena motivaattorina sitä, että voisin kesällä pukeutua kevyemmin ja kauniimmin jne. Silti minulla se isoin eteenpäin potkiva tekijä on ihan se, että isäni kuoli 56-vuotiaana sairauskohtaukseen, jonka taustalla ehkä oli kolesterolia jne. Nyt olen itse 43. Vielä olisi aikaa toimia. Oikeasti kun tuo asia jysähti tajuntaani joku aika sitten, alkoivat vanhat perusteet "ostaisin sellaiset ja tällaiset housut" vaikuttaa suorastaan lapsellisilta. Vasta tuo hengenvaara alkoi oikeasti mietityttää, ei joku ulkonäkö. Kuulostaa ehkä tylyltä, mutta toimisiko tämä ap:lla? Ei niitä lapsia ehkä se kiinnosta niin paljon, viekö äiti kesällä rannalle vaan se, onko äiti edes elossa?

Mielenkiintoista, kerrotko tarkemmin tuosta kolesterolin aiheuttamasta kuolemasta?

Isäni sai siis äkillisen rytmihäiriön ja papereissa luki sitten jotain muutoksia sisäelimissä jne. ja tuttu lääkäri sanoi, että taustalla oli luultavasti sydän- ja verisuonitautia. En todellakaan enää muista tarkkaan, mutta käsittääkseni tapaus ei ollut ihan ainutlaatuinen. Surullista vielä sikäli, että isäni oli terveydestään huolissaan, mutta lääkärit vain aina toppuuttelivat, että ei tässä mitään, nuori olet. Isä oli juuri sellainen kaljamahainen mies eli rasva kertynyt vaaralliselle alueelle. Naisilla riskit eivät ole samanlaisia, mutta kyllä tuo nyt nelikymppisenä alkoi herätellä itseäni eli ei se pullan syöminen vaikuta vain ulkonäköön.

Kolesterolilla ei ole mitään tuon kanssa tekemistä.