Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

17-vuotias, kohta aikuinen. Kuinka vapaasti annatte elää?

Vierailija
27.12.2017 |

Meillä on hyvin haastava teini, jonka kanssa elo on ollut seiskaluokasta asti rankkaa, päihteet, rikollisuus ja mielenterveysongelmat on olleet vahvasti läsnä, samoin poliisi ja lastensuojelu. Oli hetken huostaanotettunakin. Huostaanotto loppui 15-vuotiaana siihen että poika tuli järkiinsä ja lopetti sekoilun. Alussa oli tietenkin sossut mukana ja tiukat rajat, ja pojalla pahoja mielenterveysongelmia, itsetuhoisuutta. Pikkuhiljaa alettiin antaa vapautta lisää, ja samaa tahtia henkinen hyvinvointi palasi. Nyt ei ole vuoteen ollut ongelmia poliisien kanssa ja pojalla on palikat hyvin kasassa. Sanoi itse että pää hajoaa jos ei saa vapautta, on aina ollut tarkka itsemääräämisoikeudestaan.. tehdäänkö me väärin kun annetaan pojan elää vapaasti ilman tiukkoja rajoja? Vaatimuksena vain ettei sekoile päihteiden kanssa ja hoitaa koulunsa jotenkuten.

Kommentit (5)

Vierailija
1/5 |
27.12.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Huh. Ootte kyllä itse oman tilanteenne asiantuntijat. Jos homma toimii noin niin ei kai parempaakaan tapaa löydy. Vaikka ulkopuolisia "viisaampia" neuvojia teilläkin varmaan löytyy.....

Vierailija
2/5 |
27.12.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Tässä on jo neljättä päivää vaivannut todella löysät ulosteet tai oikeastaan ehkäpä jo ripuli olisi oikea termi.

Outoa tässä on se, että aamuisin kun herään, niin pitää juosta vessaan ja suoli tyhjenee todella ärhäkästi miltei kerralla. Aamuisin vessassa tarvitsee rampata noin 2-4 kertaa. Ja tämän ripuloinnin jälkeen joskus tulee melko heikko olo.

Kuitenkin kun suoli on jo ihan täysin tyhjä, niin pystyn kuitenkin syömään ja juomaan ihan normaalisti, eikä vatsa tunnu siihen reakoivan mitenkaan huonosti, mutta kuitenkin sitten päivän mittaan ei tarvitse käydä lainkaan vessassa, vaan sitten taas seuraavana aamuna ja kaikki sitten tyhjeneekin taas ripulina ulos.

Olisiko mitään konsteja miten tämän vaivan voisi saada jotenkin kuriin? Olisi melko kiusallista jos tämä vaiva ehtisi jatkua ensi viikkoon saakka, kun työtkin alkaisi silloin, enkä todellakaan haluaisi mahdollisesti myöhästyä ripulin takia tai sitten siellä töissä käyttää aikaana vessassa ramppailuun.

Kiitti kun kerroit tän. Auttoi mua kovasti suhteuttamaan ongelmaani.. :D

T. Ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/5 |
27.12.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meillä aika lailla sama tilanne. Vuoden verran on nyt meilläkin kestänyt vaihetta, ettei enää ole tarvinnut nuoren perässä juosta ympäri kaupunkia ja pelätä sydän kurkussa. Useampi sijoitus auttoi lopulta pysäyttämään tilanteen. Rajat on olemassa, mutta ne ovat erilaiset kuin mitä joskus muutamia vuosia sitten ajattelin teinilläni olevan. Käytännössä ne pitävät sisällään lähinnä seuraavat asiat:

-koulua pyritään käymään säännöllisesti

-kotiin tullaan sovitusti

-ilmoitetaan missä ollaan ja kenen seurassa

-ollaan tavoitettavissa

-alkoholia jos käytetään niin mitään myrkytystilaa ei kuitenkaan

-alkoholia käytetään vain tutussa ja turvallisessa seurassa

-aikeista käyttää alkoholia kerrotaan avoimesti, myös määristä ja kuka hankkii (ei hanki tuntemattomilta)

-edelleen valistan tupakoinnin haitoista, mutta ostan silloin tällöin nuorelle tupakkaa, jos vaihtoehtona on ajan viettäminen epämääräisessä seurassa ja tuntemattomien hakijoiden käyttäminen. Alkoholia en hanki.

-muita päihteitä ei käytetä

Näillä mennään ja tilanne pysyy nykyään hallinnassa. Täytyy tietysti koputtaa nyt puuta. Entiseen helvettiin verrattuna tilanne on ihan mahtava, nuoren kanssa on hyvät puhevälit ja se on mielestäni tärkeintä. Alkoholia käyttää keskimäärin kerran kuukaudessa ja on pysynyt kohtuudessa. Edelleen kuitenkin seuraan tosi tarkasti teinin elämää, tarkastan ajoittain huoneen jne. Luottamuksen rakentaminen uudelleen ottaa aikaa ainakin minulla, niin monta kertaa se on rikottu.

Vierailija
4/5 |
28.12.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Meillä aika lailla sama tilanne. Vuoden verran on nyt meilläkin kestänyt vaihetta, ettei enää ole tarvinnut nuoren perässä juosta ympäri kaupunkia ja pelätä sydän kurkussa. Useampi sijoitus auttoi lopulta pysäyttämään tilanteen. Rajat on olemassa, mutta ne ovat erilaiset kuin mitä joskus muutamia vuosia sitten ajattelin teinilläni olevan. Käytännössä ne pitävät sisällään lähinnä seuraavat asiat:

-koulua pyritään käymään säännöllisesti

-kotiin tullaan sovitusti

-ilmoitetaan missä ollaan ja kenen seurassa

-ollaan tavoitettavissa

-alkoholia jos käytetään niin mitään myrkytystilaa ei kuitenkaan

-alkoholia käytetään vain tutussa ja turvallisessa seurassa

-aikeista käyttää alkoholia kerrotaan avoimesti, myös määristä ja kuka hankkii (ei hanki tuntemattomilta)

-edelleen valistan tupakoinnin haitoista, mutta ostan silloin tällöin nuorelle tupakkaa, jos vaihtoehtona on ajan viettäminen epämääräisessä seurassa ja tuntemattomien hakijoiden käyttäminen. Alkoholia en hanki.

-muita päihteitä ei käytetä

Näillä mennään ja tilanne pysyy nykyään hallinnassa. Täytyy tietysti koputtaa nyt puuta. Entiseen helvettiin verrattuna tilanne on ihan mahtava, nuoren kanssa on hyvät puhevälit ja se on mielestäni tärkeintä. Alkoholia käyttää keskimäärin kerran kuukaudessa ja on pysynyt kohtuudessa. Edelleen kuitenkin seuraan tosi tarkasti teinin elämää, tarkastan ajoittain huoneen jne. Luottamuksen rakentaminen uudelleen ottaa aikaa ainakin minulla, niin monta kertaa se on rikottu.

Kiitos vertaistuesta :) liitetään vaan siihen että hyviä niistä kasvaa. Voiton puolella ollaan jo!

Ap

Vierailija
5/5 |
28.12.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ihan aikuisen tavoin saa elää elämäänsä. 

Vielä kun yhteisessä taloudessa eletään, niin tietysti ilmoitellaan erityismenoista. Eli jos nyt lähtee vaikka täältä Helsingisä Rovanimelle viikoksi -- ja pienemmätkin menot. 

On lukiolainen tyttö ja fiksu poikaystävä. Aina ollut kaikki asiansa hoitava ja työssäkin käynyt koulun ohella jo pari vuotta. 

Eli ei mitään syytä kytätä millään tavoin tytärtäni. 

Vaikka taustanne on erilainen, teet mielestäni ihan oikein oman 17-vuotiaasi kohdalla. Ei lapsi ahdistavasta sääntösanelusta muutu parempaan suuntaan, vaan vapaudesta ja vastuusta omista teoistaan. 

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kaksi kolme kahdeksan