Ei ole totta, asiaa äitipuolesta
Tässä joulun pyhinä kävi selväksi se, että oma äitipuoleni on minulle kateellinen.
Olen muuttanut ns pakon edessä isäni ja hänen uuden perheensä luokse asumaan 13 vuotiaana. Oma äitini oli alkoholisti (on jo kuollut) ja vaihtoehtona olisi ollut sijoitus lastensuojelulaitokseen. Meillä on aina ollut tärkeää, siis isän luona, että kaikki näyttää ulospäin mahdollisimman hyvältä, joten heidän oli ns pakko ottaa minut luokseen asumaan. Mitä siitäkin sanottaisiin jos tytär olisi "lastenkodissa".
Nuoruus oli aivan hirveä. Olin koko ajan kaikkien vaivaksi, ruma, haisin pahalta, lauluääni oli ruma, näytin äidiltäni, huono koulussa (oikeasti minulla on lukihäiriö johon olisin tarvinnut apua). Sain niin monta kertaa remmistä prseelle etten edes muista, minua lyötiin, revittiin hiuksista, haukuttiin aivan jatkuvasti, myös äitiäni haukuttiin koko ajan. Olin yksinkertaisesti huono, kaikessa ja kaikkialla, aina sai hävetä. Tein kotitöitä joka päivä monta tuntia. Imuroin, pesin lattioita, pesin vessaa, pesin ikkunoita, mankeloin, silitin, tein ruokaa, tein pihatöitä, kannoin puita, siivosin autotallia ja vaikka mitä. Ja aina oli joku pielessä.
Kommentit (20)
Olen tosi pahoillani kaikesta siitä, mitä olet joutunut kokemaan lapsuudessasi ja myös aikuisena. Olisi hyvä luoda selkeät rajat suhteessa isääsi ja äitipuoleesi. Olet kiltti ja hyväsydäminen, mutta hinta siitä taitaa olla melko kova itsellesi. Koita pitää puolesi ja olla suostumatta alistettavaksi. Olet aikuinen ja sinulla on oma elämä elettettävänä.
Miksi olet heidän kanssaan tekemisissä, en sinuna olisi.
Vierailija kirjoitti:
Olen tosi pahoillani kaikesta siitä, mitä olet joutunut kokemaan lapsuudessasi ja myös aikuisena. Olisi hyvä luoda selkeät rajat suhteessa isääsi ja äitipuoleesi. Olet kiltti ja hyväsydäminen, mutta hinta siitä taitaa olla melko kova itsellesi. Koita pitää puolesi ja olla suostumatta alistettavaksi. Olet aikuinen ja sinulla on oma elämä elettettävänä.
Yritän. Nyt tuntuu, että tämä oli se viimeinen pisara. Ap
Noniin. Nyt voit tehdä päätöksen elämässäsi: pidätkö puoliasi vai vietätkö lopun elämästäsi olemalla muiden kynnysmatto?
Vierailija kirjoitti:
Miksi olet heidän kanssaan tekemisissä, en sinuna olisi.
Lähes ainoat sukulaiset, muut on jo kuolleet. Ap
Sukulaisia ei voi valita ap, ystävät voi... Ei perheen tarvitse olla verisukulaisista kasattu. Heivaa hyvä nainen tuo äitipuoli elämääsi hapattamasta...
En minä oo kynnysmattona muille kuin vanhemmilleni. Onneksi. Ap
Se on hyvä että myönsit heti otsikossa että ei ole totta.
Et hitossa mene tekemään sinne mitään ruokia, tuo kertomasihan on ihan uskomatonta! :( Tuli paha mieli puolestasi, älä anna heidän enää kohdella itseäsi huonosti.
Jätä kyseiset ihmiset omaan arvoonsa ja jatka elämääsi ilman niitä! Keskity ihmisiin jotka arvostavat/rakastavat sinua eli mieheesi ja lapseesi☺️ minunkin lähisukulaiset on kuolleet ja muutamat henggissä olevat vain vinoilevat ja saavat mieleni aina surkeeksi joten en yhteyttä niihin pidä.Tsemppiä!!💖 N25
Mä ilmoittaisin, että tuli paha mieli joulun tapahtumista, äitipuoli voi hankkia uuden kokin juhliinsa. Ja lisäys vielä että ette tule koko juhliin.
Kuulostaa hirveältä! mitä varten olet tekemisissä heidän kanssaan? Säästyisit varmaan itsekin paljolta mielipahalta ja vaivalta jos et olisi yhteydessä heihin. Itse en olisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen tosi pahoillani kaikesta siitä, mitä olet joutunut kokemaan lapsuudessasi ja myös aikuisena. Olisi hyvä luoda selkeät rajat suhteessa isääsi ja äitipuoleesi. Olet kiltti ja hyväsydäminen, mutta hinta siitä taitaa olla melko kova itsellesi. Koita pitää puolesi ja olla suostumatta alistettavaksi. Olet aikuinen ja sinulla on oma elämä elettettävänä.
Yritän. Nyt tuntuu, että tämä oli se viimeinen pisara. Ap
Samaa mieltä. Ap, melkein sama tarina kun mulla mutta kyseessä on oma äiti. Annoin anteeksi kaikki lapsuuden pahoinpitelyt, haukkumiset yms. Nyt en ole viiteen vuoteen nähnyt vanhempiani, nuorimmat lapset eivät edes tunne heitä koska narsismiin taipuvainen äitini pisti sopan pystyyn aikoinaan. Tänäkin jouluna lahjoilla muistivat vaan ensimmäisen liiton lapsiani. Kohta alla olla vaikea selittää lapsille mummusta ja papasta jotka ovat hyvissä voimissa mutta eivät halua tavata. Nuorinta eivät ole koskaan nähneet, ei kiinnostanut vaikka tehostetun hoidon osastolla oli pari ensimmäistä viikkoaan.
Eikös Disney tehnyt tästä elokuvan? Eikös siinä ajettu kurpitsasta maagisesti tehdyilla hevoskärryillä? Olikos siinä samassa tarinassa se lasinen kenkä?
Nyt sinulla on sopiva tilaisuus katkaista välit. Ne eivät ikinä tule paranemaan, vaikka kuinka uskoisit siihen. Minä katkaisin välit tätiini suht samoista syistä ja sain tilalle lisää energiaa. Kuin taakka olisi pudonnut harteilta. Et voi muuttaa kuin omaa elämääsi.
Ajattelin tehdä niin, etten enää itse ota yhteyttä heihin. En tee ruokia tai mene juhliin.
Mulle käy aina niin, että jos vaikka ajattelen "pahaa" äitipuolesta ja isästä, tulee tosi huono omatunto. Eilenkin illalla tuli ihan kamala syyllisyys kun kirjoitin tänne tämän asian. Ap
Sinä et ole heille mitään velkaa. Et yhtään mitään. Olet henkisesti vahva, olet saanut rakennettua oman hienon elämän, älä vaan anna heidän pilata yhtään asiaa tai hetkeä siitä.
Nyt vaan ensimmäiseksi ilmoitat, että tuli este, et pääse laittamaan etkä viettämään juhlia. Syytä ei tarvitse edes sanoa, et vaan pääse. Etkä vaan pääse milloinkaan, kun pyytävät, et kutsu, et soita. Voi tuntua hetken pahalta, mutta kerta kerran jälkeen helpottaa se huono omatunto, koska sulla ei siihen ole syytä. Jätä heidät taakse, älä odota mitään, älä pidä ovea raollaan. He ovat myrkkyä sinulle ja omille ihmisillesi.
Muutin pois heti kun täytin 18. Isää ja äitipuolta näin aika harvoin. Sain lapsen, jota he joskus halusivat käydä katsomassa. Kuulin aina muualta miten isäni ja äitipuoli puhuivat, että jatkuvasti hoidatan lastani heillä ja miten he ovat väsyneitä ja tarvitsevat lomaa. Todellisuudessa asuin toisella puolella Suomea, välillä jopa toisessa maassa, joten aika harvoin he meitä edes näkivät.
Olin pitkään huonossa suhteessa, masennuin todella vaikeasti ja olin välillä sairaalahoidossa. Lopulta sain erottua. Silloin sain kuulla, että miten olen häpeäksi koko suvulle. Tähän aikaan asuimme samassa kaupungissa ja he halusivat tulla sairaalaan käymään, sanoin kuitenkin, että sinä päivänä en jaksa. Olin siis todella rikki siihen aikaan, masennus oli psykoottistasoinen. Äitipuoli soitti minulle ja haukkui pystyyn, kun olin pahoittanut isäni mielen, että pitäisi pyytää anteeksi.
Vuosien varrella välit kuitenkin jonkun verran korjaantuivat, nähtiin satunnaisesti.
Kun aloin voimaan paremmin, pystyin palaamaan työelämään, opiskelin lisää, he olivat taas ihan mukavia.
Olen sellainen ihminen, että loppuun asti yritän välttää riitoja, en koskaan sano pahasti, annan anteeksi vaikka ei edes pitäisi, olen erittäin kiltti. Annoin heille siis tavallaan uuden mahdollisuuden mm tutustua lapsenlapseensa ja olla osa meidän perhettä. Asiat on oikeastaan sujuneet aika hyvin. Olen kyllä edelleen aina varpaillani äitipuolen seurassa, koska hänestä ei koskaan tiedä millä tuulella hän on. Saattaa olla joko mukava, tai sitten alkaa sättiä jostain vanhasta asiasta.
Olen nyt kaksi vuotta seurustellut ihanan miehen kanssa, olen tosi onnellinen, hänen vanhempansa ovat jo tulleet minulle läheiseksi. Isäni ja äitipuoli ovat myös tavanneet tämän miehen.
Isälleni ja äitipuolelle on ollut aina todella tärkeää näyttää ulospäin, että rahaa on. Siis niin naurettavalta kuin se kuulostaakin, niin aina he ovat tehneet erittäin selväksi sen, että tulevat hyvin toimeen ja tuntevat sen ja sen tärkeän henkilön. Tiedän että kuulostaa hlvetin typerältä, mutta näin se on.
Itse kituutin pitkään pienellä sairaseläkkeellä ja elin aika vaatimattomasti. Nyt eletään ns normaalia elämää kun olen päässyt palaamaan töihin. Siihen aikaan kun meillä oli rahat todella vähissä, mainitsin joskus, että mm lapsi sai kaupungilta harrastusrahaa ja että saimme välillä lahjakortin ruokakauppaan, käytiin myös leipäjonossa muutaman kerran. Tästä kuultuaan he ilmoittivat, että he puuttuvat asiaan, jatkossa ei mitään "almuja" oteta vastaan, hävettää minun puolestani.
Miehen kanssa emme vielä asu yhdessä, mutta vietetään paljon aikaa mm hänen mökillään, välillä ollaan matkusteltu yhdessä. Nyt sain joululahjaksi miniloman Barcelonaan. En ikinä millään tavalla kehu tätä nykyistä tilannettani. Olen vain onnellinen, että viimein olen tavannut ihanan ihmisen jonka kanssa on hyvä olla.
Äitipuoleni on aina ollut erittäin kiinnostunut mieheni mökistä, meidän matkoista, että kuka ne maksaa, nyt jouluna tuhahteli kun lapseni sai miehen vanhemmilta kivan joululahjan, josta tykkäsi. Jouluna tuli tämä mökki puheeksi, kerroin, että ensi kesänä hankitaan sinne palju. Äitipuoli alkoi tämän jälkeen suorastaan vttuilemaan minulle. Nyt olen pyrkyri, rahojen perässä ja niin edelleen. Jäin suu auki tuijottamaan ja lähdettiin lapsen kanssa melko nopeasti. Joulupäivänä isä soitti,ajattelin että haluaa puhua asiasta, mutta käski hakemaan meidän pyörät pois heidän pihastaan, kuulemma joku naapuri oli jo niistä häiriintynyt. Ihan älytöntä.
Tammikuussa on äitipuolen 60v juhlat, joihin minun olisi tarkoitus tehdä ruoat. Ei ihan hirveästi tällä hetkellä kiinnosta.