Lue keskustelun säännöt.
Miten päästä yli äidin kuolemasta, kun sairaalahoito oli aivan yhtä tyhjän kanssa?
27.12.2017 |
Sen kummemmin kamaliin yksityiskohtiin menemättä menetin äitini pari viikkoa sitten ja hän oli sairaskohtauksen saatuaan sairaalassa jonkin aikaa. Koko aikana en saanut mitään järkevää vastausta siihen, miksi äitini sairastui tai miksi hän ei parane, vaan sairaalahoidossa meni päivä päivältä huonompaan kuntoon, kunnes lopulta menehtyi. Hoitohenkilökunta vain nosteli käsiään ja kun kysyin milloin mitäkin, niin aina vähäteltiin (tämä ei ollut vain minun kokemukseni, vaan ihan jokaisen joka äitiäni kävi katsomassa). Olen aina uskonut Suomen terveyden- ja sairaanhoitoon kunnes vastassa oli suorat sanat "emme tiedä mikä hänellä on ja suosittelemme saattohoitoa". Tutkimukset olivat vähäisiä, koska sen ikäisen hoitamiseen ei kannata laittaa rahaa, vaikka syy sairastumiseen ja kuolemaan jäi ikuiseksi mysteeriksi. Hoidosta myös paljastui virheitä, joita ei minulle koskaan selvitetty.
Mun on tosi vaikea hyväksyä tätä. Kuolema tuntuu niin turhalta ja sairaalahoito ja sen taso oli järjenvastaista. Onko muilla ollut vastaavia kokemuksia? Jos syy olisi selvillä ja kuolinsyy ilmeinen seuraus sairastumisesta eikä heikosta hoidosta voisi olla helpompi hyväksyä. Nyt kuitenkin se on hankalaa ja asia pyörii mielessä alati. Minulla ei ole voimia lähteä oikeusteitse asiaa selvittelemään sillä äitini on jo haudattu eikä ruumiinavausta tehty. Jotenkin tämä vain pitäisi osata hyväksyä.
Kommentit (31)
Suomessa on käytössä ns. passiivinen eutanasia eli tarpeettomat lääkitään tajuttomiksi ja sitten annetaan kuolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No voisiko ap kertoa mikä se kuolinsyy oli kuolintodistuksessa?
Kahdessa viikossa ap on ehtinyt haudata äitinsä ja hankkia keskusteluapua, jonka on todennut hyödyttömäksi. Välissä viettänyt vielä joulunkin. Aika näppärä nainen.
Omaisten luulot vs. todellisuus. Ero voi olla kuin yöllä ja päivällä. En tiedä tästä tapauksesta, mutta toteampahan vain.
Lähiomainen kuoli viitisen vuotta sitten johonkin kohtaukseen yöllä kotonaan. Kuolinsyy jäi ikuisesti epäselväksi koska nykyinen puoliso kielsi ruumiinavauksen.
Vainajalla ikää yli 70-vuotta, ei perussairauksia. Edelleenkin häiritsee, kun kuolinsyytä ei selvitetty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Läheisen kuolema on aina ikävää. Mutta tee ajatusleikki 20 vuotta eteenpäin. Olen viimeiset 10 vuotta katsonut kuinka äitisi on hiljalleen hiiipunut ja huonontunut. Olet vuosia taistellut kotihoidon, vaihtuvien lääkärien ja sosiaaliohjaajien kanssa. Olet taistellut turvapuhelinta, asentanut omalla kustannuksella tukia ja remontoinut asuntoa. Peset, pyykkäät, hoidat kauppa-asiat ja juoksevat asiat. Äitisi on osasto-koti-osasto-koti kierteessä: liian hyväkuntoinen viranomaisten mielestä laitosjonoon mutta selkeästi ei pärjää kotona. Kotihoito käy 2-3krt/pvä, sinä vähintään kerran päivässä. Vanhus ei muista missä on, kuka on käynyt. Suree ja itkee kun hänet on hylätty. Kiukuttelee kuin pieni lapsi. Inhoaa suihkussakäyntiä, ei aina ehdi vessaan. Joka kerta kun kännykkäsi soi, säpsähdät kauhusta. Oma elämäsi on mennyt täysin omaishoitajan lomattomaan arkeen. Et harrasta mitään, et matkusta minnekään, et istu iltaa missään. Hoidat äitiäsi kun kukaan muu ei hoida.
Yhtenä yönä äitisi kaatuu ja murtuu luita, kenties lonkka. Leikkaus ja sairaala ja sieltä vihdoin vanhainkotijonoon. Sekavia siirtoja viiteen eri laitokseen usemman kuukauden aikana ennekuin pysyvä paikka löytyy. Uudessa ympäristössä vanhusta ahdistaa ja hän haluaa kotiin. Kaikki maksaa entistä enemmän; valitset kuinka monta kertaa päivässä vaipat vaihdetaan, otetaanko suihku kerran vai kahdesti viikossa, onko syöttäpalvelua vai ei. Jokainen rasti maksaa vähän enemmän. Ja vanhuksen kunto heikkenee päivä päivältä. Hän ei enää tunnista ketään mutta alkaa kiroilla ja olla aggressiivinen.
Oikeastiko nopea kuolema 68-vuotiaana oli se kamala vaihtoehto?
Kyllä kuolintodistuksessa on pari kolmekin syytä kuolemaan ja ainakin siinä minkä minä omaiseni jälkeen sain jopa ihan maallikon ymmärrettävässä muodossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Omaisten luulot vs. todellisuus. Ero voi olla kuin yöllä ja päivällä. En tiedä tästä tapauksesta, mutta toteampahan vain.
Toisaalta myös ne omat luulot ja todellisuus ovat kaukana julkisen puolen todellisuudesta. Olen kärsinyt tietystä ongelmasta pari kuukautta, lääkärin mielestä ei mitään aihetta tutkia lisää, koska minulla on taustalla 15 vuoden takaa diagnoosina paniikkihäiriö. Sen piikkiin menee kaikki. Myös juuri ennen joulua yksityisellä puolella löytynyt aivokasvain. Jos en olisi maksanut itse magneettikuvausta, en vieläkään tietäisi, miksi näkökenttäni kapenee päivä päivältä. Toisaalta julkisella puolella en pääse hoitoon ennen kuin heidän protokollansa mukaan odotan 6 kk.
Kun kuolema on odotettavissa oleva niin kuolinsyy on lääkärin tulkinta. Varmuuden saa vain avauksella johon esim. terkkarin vuodeosaston kuolemista menee van alle 10% mutulla. SIksi aina ihettelen sitä omaisten tarvetta saada kuolintodistus (virkatodistuksella hoidetaan pankki ym asioita, saa maistraatista tai seurakunnasta).
Jos potilaan vointi ei kohene hoidolla olisi kärsimystä lisäävää altistaa häntä lisätutkimuksille vain sen vuoksi ettei syy ole selvillä ja omaisille tulee pahamieli. Miksi ei tule pahamieli siitä, että omainen kuoleman lähestyessä kärsii kun piikitellään, kuljetellaan edes takaisin, maakavat epämukavilla pritseillä röntgenissä kuvien vuoksi ym
Ilman tarkaa syytä voinnin romahdukselle voi silti nähdä vastaako potilas hoitoon. Esim. korkea tulehdusarvo jolle ei löydy syytä on hyvin yleistä. Antibiottihoto laskee arvoa, hoito toimii. Tai antibiottien vaihtamisesta huolimatta arvo ei laske, hoito ei toimi, ei ole enää uusia lääkkeitä annettavaksi. Ei siinä syykään palastaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmiset sekottaa nyt asioita, saattohoidossa on vain todella vaikeasti, parantumattomasti sairaat potilaat. Esimerkiksi elvytyskielto on sitten ihan eri asia, ei se ole saattohoitoa. Ketään perustervettä 68 vuotiasta ei laiteta saattohoitoon sen takia ettei lääkäri osaa selvittää miksi potilaan kunto heikkenee hoidosta huolimatta, ihan turha väittää tuollaista. Eli joko ap:n äidillä on ollut joku pitkälle edennyt vaikea sairaus tai sitten saamansa sairaskohtaus on aiheuttanut niin pahat tuhot ettei äiti ole niistä enää toipunut.
Kuolinsyyssä ei ole voinut olla juurikaan epäselvyyttä koska avausta ei tehty tai asiasta edes puhuttu ap:lle.
Olen pahoillani kaikkien omaisiaan menettäneiden puolesta mutta jotenkin tämä ap:n tarina nyt vaan ei kuulosta totuudenmukaiselta.
Kyllä 68 v on liian "nuori" siihen että jätetään selvittämättä miksi tekee kuolemaa ja annetaan vain kuolla. Eri juttu joku yli 80 v vaikka ei sekään ajatus kivalta tunnu jos vanhus on ollut hyväkuntoinen ennen sairastumista ja tilanne olisi pelastettavissa. Jos valmiiksi huonokuntoinen monesti olisi varmasti armeliaampaa antaa kuolla.