Lue keskustelun säännöt.
Voisitteko asua aikuisena vielä vanhempienne kodissa?
Kommentit (39)
Jos olisi kovin yksin, olisihan siitä hyötyä. Ja jos olisi lapsia, heistä olisi hyötyä siinä asiassa. Kautta maailman asutaan sellaisissa kokoonpanoissa. Miksi ei Suomessa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tilapäisesti kyllä, en pysyvästi. Pari vuotta sitten opiskellessa asuin siellä yhden harjoittelun ajan ja se pari kuukautta alkoi loppuvaiheessa kiristää pinnaa yhä enemmän ja enemään vaikka olinkin viikonloput omassa kodissa.
En missään tapauksessa. Pelkkä ajatuskin ahdistaa. Lähdin heti, kun täytin 18.
En voisi. Kolmas maailmansota syntyisi viikossa jos muuttaisin vanhempien luokse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä aikuisena pitää mielestäni olla väleissä vanhempiensa kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä aikuisena pitää mielestäni olla väleissä vanhempiensa kanssa.
Välit pysyy parempina kun ei väkisin yritä asua saman katon alla.
Vierailija kirjoitti:
Jos olisi kovin yksin, olisihan siitä hyötyä. Ja jos olisi lapsia, heistä olisi hyötyä siinä asiassa. Kautta maailman asutaan sellaisissa kokoonpanoissa. Miksi ei Suomessa?
Sellaisissa kokoonpanoissa on yleensä iäkäs äiti, joka passaa aikuisia lapsiaan ja jopa näiden perheitä. Seuraava polvi ottaa vastuun sitten, kun äiti ei enää jaksa. Ei tunnu kivalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tulee varmaan yleistymään, Etelä-Euroopassa missä nuorten miesten työttömyysprosentti on yli 50 asuvat ihan yleisesti edelleen vanhempiensa luona kolmekymppiseksi. Siellä ei jaeta asuntoja rahattomille.
En voisi. Välit vanhempiini ovat hyvät, mutta ei... :D Kokisin sen myös ikään kuin takaisinpäin elämässä menemiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asuin mieheni kanssa melkein vuoden ajan vanhempieni omakotitalon toisessa kerroksessa aikaa ennen lapsia. Alunperin asumisen piti olla vain pari kuukautta, mutta asiat eivät menneetkään ihan niin kuin olimme ajatelleet. Asumisessa oli paljon hyviä puolia, mm. halpuus ja jaetut kotityöt, mutta enemmän oli huonoja puolia. Vaikka talo olikin iso ja meillä oli käytössä noin 60m2, niin menemisen ja tulemisen selittely, hissun kissun eläminen ja jaettu keittiö rassasivat. Asuminen ei kuitenkaan pilannut välejämme, vaan olemme oikein hyvissä väleissä.
En tod. Olen sen verran introvertti että ahdistuisin. Olen nyt 10 v asunut yksin enkä voisi enää koskaan muuttaa saman katon alle kenenkään kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on oma koti. Äidin luona nyt omakotitalossa. 3 viikkoa lähes.
Ei oo vanhempia ollu yli kahteenkymmeneen vuoteen
En tiedä omakotitalossa tms. Mutta kun äitini eli niin pari päivää oli maksimi mitä pystyin kerrostaloasunnossa viettämään yhdessä sen jälkeen kun napanuora oli katkaistu eli asuin omillani. Toki on hienoa että lapset välittää vanhemmistaan ja pitäisi niin ollakin jos vanhemmat sairaita tms niin asia ehkä eri.
Isän kanssa voisin, koska hän on täysjärkinen ja mukava, mutta äidin kanssa en voisi, koska hän on hirveä ihminen.
Oma tupa, oma lupa. Vaikka sitten kiviä syöden.
Ei aikuisten kuulu asua vanhempiensa nurkissa .
En, se tuntuisi kummalliselta.