Lue keskustelun säännöt.
Miksi narsisteja parjataan joka paikassa?
26.12.2017 |
Eiväthän he ole valinneet itse millaisen perimän ja kasvatuksen ovat saaneet. Lisäksi kun ottaa huomioon, että narsismista on lähes mahdotonta parantua, niin tuntuu todella ilkeältä. Ymmärrän tietysti harmituksen jota touhuillaan aiheuttavat, mutta kohtuutontahan tuollainen on. Tarkoitan siis oikeita narsisteja, enkä mulkvisteja naapureita, työkaveteita ja exiä.
Kommentit (274)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sellaiset kyökkipsykologiat tällä kertaa hohhoijaa. A. Narsistinen persoonallisuushäiriö EI ole sairaus, vaan häiriö kuten nimestäkin voi päätellä. B. Paraneminen ei ole mahdollista, kuin ns. narsistisen kriisin aikana aloitetun psykoterapian avulla ja tässäkin mahdollisuudet ovat häviävän pienet. T: Psykiatri(ei naistenlehtiä tenttinyt)
Seinähulluja sellaiset väkivaltaiset riehujat ovat jokaisen järkevästi ajattelevan mielestä, ja selvästi sinäkin olet vain osa kyseistä ongelmaa. Väkivaltaisten narsistien käytökseen puuttumiseen pitää jo ryhtyä, jopa ihan kaikkien AV-palstan "psykiatrienkin", jotka lähinnä nyt vain jankuttavat onko kyseessä vakava mielisairaus vaiko vakava persoonallisuushäiriö, johon liittyy väkivaltaisuutta ja psykoottista riehumista.
Narsisti voi olla väkivaltainen riehuja. Väkivaltaisen riehujan ei tarvitse olla narsisti. Psykoottisuus taas aivan oma asiansa. Et taida olla oikein perillä keskustelun aiheesta, eli narsistisesta persoonallisuushäiriöstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni se on kohtuutonta.
Eivät narsistit itselleen mitään voi
Jos eivät itse voi, niin mielenterveystyön tulee voida. Sen verran vakavasta mielisairaudesta ja uhasta toisille ihmisille on kuitenkin kysymys.
Just. Onko sinulla mitään käsitystä mielenterveystyön resursseista ja esim. pakkohoitoon liittyvästä lainsäädännöstä? Taidat olla itse todella harhainen, jos tosissasi tuollaisia heittelet.
Kyllä Suomessa rahaa riittää, kun pelkästään alkoholihaittoihinkin voidaan vuosittain upottaa yli 10 miljardia euroa. Rahasta se ei ole kiinni. Ja maksaa se narsistien uhrien mielenterveyshoitokin yhteiskunnalle enemmän kuin narsistit haluavat koskaan myöntää.
Alkoholinkäyttäjät kustantavat suuren osan haitoistaan itse. Kerro millaisella käytännössä toimivalla menetelmällä ensin seuloisit ja diagnoisit narsistit ja sen jälkeen parantaisit heidät?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sellaiset kyökkipsykologiat tällä kertaa hohhoijaa. A. Narsistinen persoonallisuushäiriö EI ole sairaus, vaan häiriö kuten nimestäkin voi päätellä. B. Paraneminen ei ole mahdollista, kuin ns. narsistisen kriisin aikana aloitetun psykoterapian avulla ja tässäkin mahdollisuudet ovat häviävän pienet. T: Psykiatri(ei naistenlehtiä tenttinyt)
Seinähulluja sellaiset väkivaltaiset riehujat ovat jokaisen järkevästi ajattelevan mielestä, ja selvästi sinäkin olet vain osa kyseistä ongelmaa. Väkivaltaisten narsistien käytökseen puuttumiseen pitää jo ryhtyä, jopa ihan kaikkien AV-palstan "psykiatrienkin", jotka lähinnä nyt vain jankuttavat onko kyseessä vakava mielisairaus vaiko vakava persoonallisuushäiriö, johon liittyy väkivaltaisuutta ja psykoottista riehumista.
Narsisti voi olla väkivaltainen riehuja. Väkivaltaisen riehujan ei tarvitse olla narsisti. Psykoottisuus taas aivan oma asiansa. Et taida olla oikein perillä keskustelun aiheesta, eli narsistisesta persoonallisuushäiriöstä.
Narsistisen raivokohtauksen saadessaan narsisti voi olla jopa psykoottinen ja harhainen. Ja narsismiin liittyy aina myös väkivaltaisuus - jokainen on väkivaltainen psyykkisesti ja monet myös fyysisesti, mutta tietysti aina vain tutussa ja turvallisessa "perhepiirissä". Ulkokultaisuuden määrä narsisteilla on uskomaton, kuten myös kyky valehdella mistä tahansa täysin ilman omaatuntoa, eikä yksikään toinen mielisairaus ole niin vakava toisille ihmisille mitä narsismi ja narsistit ovat.
Tottakai narsistikin ansaitsee myötätuntoa, mutta silti narsistia pitää estää tekemästä tuhojaan.
Mietin voiko sellainen ihminen edes olla narsisti joka tiedostaa tekonsa ja siksi eristäytyy ihmisistä ettei tekisi vahinkoa.
Vierailija kirjoitti:
Alkoholinkäyttäjät kustantavat suuren osan haitoistaan itse. Kerro millaisella käytännössä toimivalla menetelmällä ensin seuloisit ja diagnoisit narsistit ja sen jälkeen parantaisit heidät?
Eivät tosiaan kustanna. Alkoholiveron tuotto vuodessa on noin 1,5 miljardia, alkoholihaitat taas yli 10 miljardia.
Ja kyllä keinot keksitään, jos vain halutaan. Sinähän et edes halua, joten olet vain osa vakavaa ongelmaa. Jos narsistisen henkilön hoidon pitää olla loppuelämän kestävä laitoshoito, narsistin yhtään kasvamatta henkisesti koko elämänsä aikana, niin narsistien uhrien kärsimykset ja niiden vähentäminen ovat riittävä syy kyllä sillekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tajusin myöhään aikuisiällä, että isäni on hyvin narsistinen. Itselläni on paljon pelkoja, ahdistusta ym, saan varmasti kiittää suurelta osin häntä. Eipä isäni hirveästi ollut kuvioissa, mikä on ehkä parempikin. Enää en halua olla hänen kanssaan tekemisissä, mutta en viitsi vihatakaan häntä. Hyvin mielikuvituksekas ja viihdyttävä persoona oarhaimmillaan, mutta ei muistaakseni ikinä ollut kiinnostunut minusta. Paitsi jos tein jotain väärin, silloin olin suurin paska maailmassa.
Vierailija kirjoitti:
Väkivaltaisen riehujan ei tarvitse olla narsisti.
Ja narsisti on aina väkivaltainen riehuja, vaikka jokainen riehuja ei ole narsisti. Jos narsisti ei riehu, se tietää sitä, että hänellä ei enää ole läheisiä ihmisiä joille riehua. Mitä ei useinkaan voi ihmetellä lainkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
esim. pakkohoitoon liittyvästä lainsäädännöstä?
Ei ole mikään ongelma muuttaa lainsäädäntöä vastaamaan enemmän todellisuuden tarpeita. Narsistien harjoittama väkivalta on kuitenkin todella suuri riski monelle ihmiselle.
jorma75 kirjoitti:
Tottakai narsistikin ansaitsee myötätuntoa, mutta silti narsistia pitää estää tekemästä tuhojaan.
Mietin voiko sellainen ihminen edes olla narsisti joka tiedostaa tekonsa ja siksi eristäytyy ihmisistä ettei tekisi vahinkoa.
Ei voi! Narsisti ei ikinä myönnä sairauttaan vaan näkee sitä monissa muissa ihmisissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
esim. pakkohoitoon liittyvästä lainsäädännöstä?
Ei ole mikään ongelma muuttaa lainsäädäntöä vastaamaan enemmän todellisuuden tarpeita. Narsistien harjoittama väkivalta on kuitenkin todella suuri riski monelle ihmiselle.
Kun poliisi ensimmäistä kertaa kutsutaan perheeseen väkivaltatapauksen takia, olisi hyvä tehdä testejä ja kyselläkin vähän aiheeseen liittyen. Narsistit kuitenkin ovat käytökseltään todella maneerisia.
Taidan omata aika pljon narsistisia käyttäytymismalleja.
Suoraan sanoen minua ei liikuta toisten ihmisten kohtalot tai kuolemat, enkä koe ongelmaksi käyttää ihmisten "kiltteyttä" hyväkseni. Liitelin aikoinaan parisuhteesta toiseen ja ero tuli yleensä siinä vaiheessa kun kumppanini huomasi elättävänsä minua ilman että oikeastaan millään tavalla osallistuin perheen sisäisiin asioihin. Tiedän, vaistoan aika hyvin mistä ihmiset pitävät ja pystyn melko sujuvasti antamaan heille mitä he haluavat, ellei se vaadi liikaa ponnisteluja. Yleensä kauniit puheet ja aikomukset riittävät aikaansaamaan halutun vaikutelman. Elekielen oppimisessa, toisen tarkkailussa ja oppimalla kuinka omilla eleillään saa ihmiset alentamaan arvostelukykyään, pidän itseäni aika hyvänä.
Ihmiset ovat yleensä hyvin ennalta ennustettavia reaktioissaan, joten heitä on helppo lukea pienen opiskelun jälkeen.
En ole koskaan hakenut itselleni valta-asemaa suuremmassa mittakaavassa, sillä helppoon elämään riittää muutamakin oikein valittu ihminen, riippuen tottakai omasta elämäntilanteestani.
Ennenkuin aloin ymmärtämään omaa narsismiani, tuli kyllä tehtyä huomattavasti pahaa eri ihmissuhteissa ja tarvitsi törmätä täysiveriseen narsistiin, ennenkuin aloin huomata ensin narsistiset käyttäytymismallit puolisossani ja hetken aikaa asioita tutkittuani löysin ne samat käyttäytymiskaavat itsestäni.
Sen jälkeen, ymmärrettyäni etten voi tilenteelleni mitään, sillä mistä minä voisin itsestäni löytää ne tunteet mitä normaalit ihmiset kokevat, aloin ajattelemaan asioita normi ihmisten kannalta.
En osaa samaistua heidän tunteisiinsa, mutta en ole sokea ja näen esimerkiksi kuinka vanhemmat suhtautuvat lapsiinsa ja vaikka katsonkin tilannetta hämmentyneenä, ymmärrän että minulta puuttuu päästä ne palikat jotka saavat ihmiset käyttäytymään tuolla tavalla.
Olen mahdollisimman vahinkoa ympäristölleni tekevä narsisti. Elän pienimuotoista elämää ja käytän kerrallaan hyvin pientä joukkoa hyväkseni.
Kertokaa minulle, mistä minä voisin löytää elämääni jotain sellaista mitä minulle ei ole lapsuudessani annettu. En koe olevani syypää narsismiini, vaan pikemminkin uhri.
Kävin jonkin aikaa terapiassa, mutta se meni aivan pelleilyksi ja jouduin ikävään tilanteeseen yrittäessäni lohduttaa ns. terapeuttia hänen ongelmissaa ja lyhyeen suhteeseen nekin käynnit siellä sitten johtivat.
Mukava kokemus sinänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap. Et tekisi tämän kaltaista aloitusta jos oma läheisesi olisi oikea narsisti.
Aika monet narsistinimettelijät eivät edes tiedä oikeasta narsismista vaan kaikki ilkeät ja omahyväiset ihmiset ovat heille sitä, leikitään hyvin raadollisella nimittelyllä.
Terveisin narsistinen persoonallisuus diagnoosin saaneen henkilön lapsi (2% väestöstä on narsisteja).
Ja ei, en ole itse narsisti enkä ole narsistisen vanhempani kanssa missään tekemisissä.
Vierailija kirjoitti:
Taidan omata aika pljon narsistisia käyttäytymismalleja.
Suoraan sanoen minua ei liikuta toisten ihmisten kohtalot tai kuolemat, enkä koe ongelmaksi käyttää ihmisten "kiltteyttä" hyväkseni. Liitelin aikoinaan parisuhteesta toiseen ja ero tuli yleensä siinä vaiheessa kun kumppanini huomasi elättävänsä minua ilman että oikeastaan millään tavalla osallistuin perheen sisäisiin asioihin. Tiedän, vaistoan aika hyvin mistä ihmiset pitävät ja pystyn melko sujuvasti antamaan heille mitä he haluavat, ellei se vaadi liikaa ponnisteluja. Yleensä kauniit puheet ja aikomukset riittävät aikaansaamaan halutun vaikutelman. Elekielen oppimisessa, toisen tarkkailussa ja oppimalla kuinka omilla eleillään saa ihmiset alentamaan arvostelukykyään, pidän itseäni aika hyvänä.
Ihmiset ovat yleensä hyvin ennalta ennustettavia reaktioissaan, joten heitä on helppo lukea pienen opiskelun jälkeen.
En ole koskaan hakenut itselleni valta-asemaa suuremmassa mittakaavassa, sillä helppoon elämään riittää muutamakin oikein valittu ihminen, riippuen tottakai omasta elämäntilanteestani.
Ennenkuin aloin ymmärtämään omaa narsismiani, tuli kyllä tehtyä huomattavasti pahaa eri ihmissuhteissa ja tarvitsi törmätä täysiveriseen narsistiin, ennenkuin aloin huomata ensin narsistiset käyttäytymismallit puolisossani ja hetken aikaa asioita tutkittuani löysin ne samat käyttäytymiskaavat itsestäni.
Sen jälkeen, ymmärrettyäni etten voi tilenteelleni mitään, sillä mistä minä voisin itsestäni löytää ne tunteet mitä normaalit ihmiset kokevat, aloin ajattelemaan asioita normi ihmisten kannalta.
En osaa samaistua heidän tunteisiinsa, mutta en ole sokea ja näen esimerkiksi kuinka vanhemmat suhtautuvat lapsiinsa ja vaikka katsonkin tilannetta hämmentyneenä, ymmärrän että minulta puuttuu päästä ne palikat jotka saavat ihmiset käyttäytymään tuolla tavalla.
Olen mahdollisimman vahinkoa ympäristölleni tekevä narsisti. Elän pienimuotoista elämää ja käytän kerrallaan hyvin pientä joukkoa hyväkseni.
Kertokaa minulle, mistä minä voisin löytää elämääni jotain sellaista mitä minulle ei ole lapsuudessani annettu. En koe olevani syypää narsismiini, vaan pikemminkin uhri.
Kävin jonkin aikaa terapiassa, mutta se meni aivan pelleilyksi ja jouduin ikävään tilanteeseen yrittäessäni lohduttaa ns. terapeuttia hänen ongelmissaa ja lyhyeen suhteeseen nekin käynnit siellä sitten johtivat.
Mukava kokemus sinänsä.
Hienoa, että valaiset varsin avoimesti psyykkisesti sairaan narsistin mielenmaisemaa, vahvistaen sitä mikä on jo tiedettykin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taidan omata aika pljon narsistisia käyttäytymismalleja.
Suoraan sanoen minua ei liikuta toisten ihmisten kohtalot tai kuolemat, enkä koe ongelmaksi käyttää ihmisten "kiltteyttä" hyväkseni. Liitelin aikoinaan parisuhteesta toiseen ja ero tuli yleensä siinä vaiheessa kun kumppanini huomasi elättävänsä minua ilman että oikeastaan millään tavalla osallistuin perheen sisäisiin asioihin. Tiedän, vaistoan aika hyvin mistä ihmiset pitävät ja pystyn melko sujuvasti antamaan heille mitä he haluavat, ellei se vaadi liikaa ponnisteluja. Yleensä kauniit puheet ja aikomukset riittävät aikaansaamaan halutun vaikutelman. Elekielen oppimisessa, toisen tarkkailussa ja oppimalla kuinka omilla eleillään saa ihmiset alentamaan arvostelukykyään, pidän itseäni aika hyvänä.
Ihmiset ovat yleensä hyvin ennalta ennustettavia reaktioissaan, joten heitä on helppo lukea pienen opiskelun jälkeen.
En ole koskaan hakenut itselleni valta-asemaa suuremmassa mittakaavassa, sillä helppoon elämään riittää muutamakin oikein valittu ihminen, riippuen tottakai omasta elämäntilanteestani.
Ennenkuin aloin ymmärtämään omaa narsismiani, tuli kyllä tehtyä huomattavasti pahaa eri ihmissuhteissa ja tarvitsi törmätä täysiveriseen narsistiin, ennenkuin aloin huomata ensin narsistiset käyttäytymismallit puolisossani ja hetken aikaa asioita tutkittuani löysin ne samat käyttäytymiskaavat itsestäni.
Sen jälkeen, ymmärrettyäni etten voi tilenteelleni mitään, sillä mistä minä voisin itsestäni löytää ne tunteet mitä normaalit ihmiset kokevat, aloin ajattelemaan asioita normi ihmisten kannalta.
En osaa samaistua heidän tunteisiinsa, mutta en ole sokea ja näen esimerkiksi kuinka vanhemmat suhtautuvat lapsiinsa ja vaikka katsonkin tilannetta hämmentyneenä, ymmärrän että minulta puuttuu päästä ne palikat jotka saavat ihmiset käyttäytymään tuolla tavalla.
Olen mahdollisimman vahinkoa ympäristölleni tekevä narsisti. Elän pienimuotoista elämää ja käytän kerrallaan hyvin pientä joukkoa hyväkseni.
Kertokaa minulle, mistä minä voisin löytää elämääni jotain sellaista mitä minulle ei ole lapsuudessani annettu. En koe olevani syypää narsismiini, vaan pikemminkin uhri.
Kävin jonkin aikaa terapiassa, mutta se meni aivan pelleilyksi ja jouduin ikävään tilanteeseen yrittäessäni lohduttaa ns. terapeuttia hänen ongelmissaa ja lyhyeen suhteeseen nekin käynnit siellä sitten johtivat.
Mukava kokemus sinänsä.
Hienoa, että valaiset varsin avoimesti psyykkisesti sairaan narsistin mielenmaisemaa, vahvistaen sitä mikä on jo tiedettykin.
Sopii hyvin narsistin maneeriseen satuiluun, että hän terapiaan mentyään joutui lohduttamaan terapeuttiaan ja suhdekin sitten syntyi. Luulee varmaan, että joku uskoo hänen juttunsa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itse narsisti ja kärsin tilanteesta todella paljon. Olen tietoisesti erakoitunut ja eristäytynyt ihmisistä, etten aiheuttaisi muille ikävyyksiä.
Jos aiheutat muille ikävyyksiä, niin hyvähän se on pysyä poissa ihmisten ilmoilta. Toisaalta, kun olet itse oivaltanut olevasi vakavasti psyykkisesti sairas ja aiheuttavasi ongelmia muille ihmisille, niin käytösterapia voisi sopia sinulle ja auttaa sairaan käytöksesi korjaamisessa. Oppisit uusia käytösmuotoja narsististen käytösmaneerien sijaan.
Sellaiset kyökkipsykologiat tällä kertaa hohhoijaa. A. Narsistinen persoonallisuushäiriö EI ole sairaus, vaan häiriö kuten nimestäkin voi päätellä. B. Paraneminen ei ole mahdollista, kuin ns. narsistisen kriisin aikana aloitetun psykoterapian avulla ja tässäkin mahdollisuudet ovat häviävän pienet. T: Psykiatri(ei naistenlehtiä tenttinyt)
Mikä on narsistinen kriisi?
Lähetä naistenlehtiin lukijapalautetta, josko avaisivat käsitettä hieman.
Sinäkö et ihan "psykiatrina" siihen itse kykene?
Vierailija kirjoitti:
Taidan omata aika pljon narsistisia käyttäytymismalleja.
Suoraan sanoen minua ei liikuta toisten ihmisten kohtalot tai kuolemat, enkä koe ongelmaksi käyttää ihmisten "kiltteyttä" hyväkseni. Liitelin aikoinaan parisuhteesta toiseen ja ero tuli yleensä siinä vaiheessa kun kumppanini huomasi elättävänsä minua ilman että oikeastaan millään tavalla osallistuin perheen sisäisiin asioihin. Tiedän, vaistoan aika hyvin mistä ihmiset pitävät ja pystyn melko sujuvasti antamaan heille mitä he haluavat, ellei se vaadi liikaa ponnisteluja. Yleensä kauniit puheet ja aikomukset riittävät aikaansaamaan halutun vaikutelman. Elekielen oppimisessa, toisen tarkkailussa ja oppimalla kuinka omilla eleillään saa ihmiset alentamaan arvostelukykyään, pidän itseäni aika hyvänä.
Ihmiset ovat yleensä hyvin ennalta ennustettavia reaktioissaan, joten heitä on helppo lukea pienen opiskelun jälkeen.
En ole koskaan hakenut itselleni valta-asemaa suuremmassa mittakaavassa, sillä helppoon elämään riittää muutamakin oikein valittu ihminen, riippuen tottakai omasta elämäntilanteestani.
Ennenkuin aloin ymmärtämään omaa narsismiani, tuli kyllä tehtyä huomattavasti pahaa eri ihmissuhteissa ja tarvitsi törmätä täysiveriseen narsistiin, ennenkuin aloin huomata ensin narsistiset käyttäytymismallit puolisossani ja hetken aikaa asioita tutkittuani löysin ne samat käyttäytymiskaavat itsestäni.
Sen jälkeen, ymmärrettyäni etten voi tilenteelleni mitään, sillä mistä minä voisin itsestäni löytää ne tunteet mitä normaalit ihmiset kokevat, aloin ajattelemaan asioita normi ihmisten kannalta.
En osaa samaistua heidän tunteisiinsa, mutta en ole sokea ja näen esimerkiksi kuinka vanhemmat suhtautuvat lapsiinsa ja vaikka katsonkin tilannetta hämmentyneenä, ymmärrän että minulta puuttuu päästä ne palikat jotka saavat ihmiset käyttäytymään tuolla tavalla.
Olen mahdollisimman vahinkoa ympäristölleni tekevä narsisti. Elän pienimuotoista elämää ja käytän kerrallaan hyvin pientä joukkoa hyväkseni.
Kertokaa minulle, mistä minä voisin löytää elämääni jotain sellaista mitä minulle ei ole lapsuudessani annettu. En koe olevani syypää narsismiini, vaan pikemminkin uhri.
Kävin jonkin aikaa terapiassa, mutta se meni aivan pelleilyksi ja jouduin ikävään tilanteeseen yrittäessäni lohduttaa ns. terapeuttia hänen ongelmissaa ja lyhyeen suhteeseen nekin käynnit siellä sitten johtivat.
Mukava kokemus sinänsä.
Sulla menee varmaan paljon aikaa päivittäiseen satuiluun netissä? Uskotko muuten itse kaikki juttusi, vai kuulutko siihen ryhmään narsisteja, jotka itsekin tietävät valehtelevansa?
Vierailija kirjoitti:
Taidan omata aika pljon narsistisia käyttäytymismalleja.
Suoraan sanoen minua ei liikuta toisten ihmisten kohtalot tai kuolemat, enkä koe ongelmaksi käyttää ihmisten "kiltteyttä" hyväkseni. Liitelin aikoinaan parisuhteesta toiseen ja ero tuli yleensä siinä vaiheessa kun kumppanini huomasi elättävänsä minua ilman että oikeastaan millään tavalla osallistuin perheen sisäisiin asioihin. Tiedän, vaistoan aika hyvin mistä ihmiset pitävät ja pystyn melko sujuvasti antamaan heille mitä he haluavat, ellei se vaadi liikaa ponnisteluja. Yleensä kauniit puheet ja aikomukset riittävät aikaansaamaan halutun vaikutelman. Elekielen oppimisessa, toisen tarkkailussa ja oppimalla kuinka omilla eleillään saa ihmiset alentamaan arvostelukykyään, pidän itseäni aika hyvänä.
Ihmiset ovat yleensä hyvin ennalta ennustettavia reaktioissaan, joten heitä on helppo lukea pienen opiskelun jälkeen.
En ole koskaan hakenut itselleni valta-asemaa suuremmassa mittakaavassa, sillä helppoon elämään riittää muutamakin oikein valittu ihminen, riippuen tottakai omasta elämäntilanteestani.
Ennenkuin aloin ymmärtämään omaa narsismiani, tuli kyllä tehtyä huomattavasti pahaa eri ihmissuhteissa ja tarvitsi törmätä täysiveriseen narsistiin, ennenkuin aloin huomata ensin narsistiset käyttäytymismallit puolisossani ja hetken aikaa asioita tutkittuani löysin ne samat käyttäytymiskaavat itsestäni.
Sen jälkeen, ymmärrettyäni etten voi tilenteelleni mitään, sillä mistä minä voisin itsestäni löytää ne tunteet mitä normaalit ihmiset kokevat, aloin ajattelemaan asioita normi ihmisten kannalta.
En osaa samaistua heidän tunteisiinsa, mutta en ole sokea ja näen esimerkiksi kuinka vanhemmat suhtautuvat lapsiinsa ja vaikka katsonkin tilannetta hämmentyneenä, ymmärrän että minulta puuttuu päästä ne palikat jotka saavat ihmiset käyttäytymään tuolla tavalla.
Olen mahdollisimman vahinkoa ympäristölleni tekevä narsisti. Elän pienimuotoista elämää ja käytän kerrallaan hyvin pientä joukkoa hyväkseni.
Kertokaa minulle, mistä minä voisin löytää elämääni jotain sellaista mitä minulle ei ole lapsuudessani annettu. En koe olevani syypää narsismiini, vaan pikemminkin uhri.
Kävin jonkin aikaa terapiassa, mutta se meni aivan pelleilyksi ja jouduin ikävään tilanteeseen yrittäessäni lohduttaa ns. terapeuttia hänen ongelmissaa ja lyhyeen suhteeseen nekin käynnit siellä sitten johtivat.
Mukava kokemus sinänsä.
Eksänikin määritteli itse itsensä ilomielin narsistiksi 20 vuotta sitten, silloin kun narsismi oli vain kiva vanha kreikkalainen taru eikä mikään persoonallisuushäiriö. Nykyisin kun asiaan liittyy niin paljon negatiivista on ääni kellossa muuttunut. Kaipa se kuuluu taudin kuvaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taidan omata aika pljon narsistisia käyttäytymismalleja.
Suoraan sanoen minua ei liikuta toisten ihmisten kohtalot tai kuolemat, enkä koe ongelmaksi käyttää ihmisten "kiltteyttä" hyväkseni. Liitelin aikoinaan parisuhteesta toiseen ja ero tuli yleensä siinä vaiheessa kun kumppanini huomasi elättävänsä minua ilman että oikeastaan millään tavalla osallistuin perheen sisäisiin asioihin. Tiedän, vaistoan aika hyvin mistä ihmiset pitävät ja pystyn melko sujuvasti antamaan heille mitä he haluavat, ellei se vaadi liikaa ponnisteluja. Yleensä kauniit puheet ja aikomukset riittävät aikaansaamaan halutun vaikutelman. Elekielen oppimisessa, toisen tarkkailussa ja oppimalla kuinka omilla eleillään saa ihmiset alentamaan arvostelukykyään, pidän itseäni aika hyvänä.
Ihmiset ovat yleensä hyvin ennalta ennustettavia reaktioissaan, joten heitä on helppo lukea pienen opiskelun jälkeen.
En ole koskaan hakenut itselleni valta-asemaa suuremmassa mittakaavassa, sillä helppoon elämään riittää muutamakin oikein valittu ihminen, riippuen tottakai omasta elämäntilanteestani.
Ennenkuin aloin ymmärtämään omaa narsismiani, tuli kyllä tehtyä huomattavasti pahaa eri ihmissuhteissa ja tarvitsi törmätä täysiveriseen narsistiin, ennenkuin aloin huomata ensin narsistiset käyttäytymismallit puolisossani ja hetken aikaa asioita tutkittuani löysin ne samat käyttäytymiskaavat itsestäni.
Sen jälkeen, ymmärrettyäni etten voi tilenteelleni mitään, sillä mistä minä voisin itsestäni löytää ne tunteet mitä normaalit ihmiset kokevat, aloin ajattelemaan asioita normi ihmisten kannalta.
En osaa samaistua heidän tunteisiinsa, mutta en ole sokea ja näen esimerkiksi kuinka vanhemmat suhtautuvat lapsiinsa ja vaikka katsonkin tilannetta hämmentyneenä, ymmärrän että minulta puuttuu päästä ne palikat jotka saavat ihmiset käyttäytymään tuolla tavalla.
Olen mahdollisimman vahinkoa ympäristölleni tekevä narsisti. Elän pienimuotoista elämää ja käytän kerrallaan hyvin pientä joukkoa hyväkseni.
Kertokaa minulle, mistä minä voisin löytää elämääni jotain sellaista mitä minulle ei ole lapsuudessani annettu. En koe olevani syypää narsismiini, vaan pikemminkin uhri.
Kävin jonkin aikaa terapiassa, mutta se meni aivan pelleilyksi ja jouduin ikävään tilanteeseen yrittäessäni lohduttaa ns. terapeuttia hänen ongelmissaa ja lyhyeen suhteeseen nekin käynnit siellä sitten johtivat.
Mukava kokemus sinänsä.
Eksänikin määritteli itse itsensä ilomielin narsistiksi 20 vuotta sitten, silloin kun narsismi oli vain kiva vanha kreikkalainen taru eikä mikään persoonallisuushäiriö. Nykyisin kun asiaan liittyy niin paljon negatiivista on ääni kellossa muuttunut. Kaipa se kuuluu taudin kuvaan.
Vaikea on kyllä keksiä vakavampaa mielisairautta mitä narsismi on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itse narsisti ja kärsin tilanteesta todella paljon. Olen tietoisesti erakoitunut ja eristäytynyt ihmisistä, etten aiheuttaisi muille ikävyyksiä.
Jos aiheutat muille ikävyyksiä, niin hyvähän se on pysyä poissa ihmisten ilmoilta. Toisaalta, kun olet itse oivaltanut olevasi vakavasti psyykkisesti sairas ja aiheuttavasi ongelmia muille ihmisille, niin käytösterapia voisi sopia sinulle ja auttaa sairaan käytöksesi korjaamisessa. Oppisit uusia käytösmuotoja narsististen käytösmaneerien sijaan.
Sellaiset kyökkipsykologiat tällä kertaa hohhoijaa. A. Narsistinen persoonallisuushäiriö EI ole sairaus, vaan häiriö kuten nimestäkin voi päätellä. B. Paraneminen ei ole mahdollista, kuin ns. narsistisen kriisin aikana aloitetun psykoterapian avulla ja tässäkin mahdollisuudet ovat häviävän pienet. T: Psykiatri(ei naistenlehtiä tenttinyt)
Eikö sinua yhtään hävetä tuollaiset roolileikit? Et sinä mikään psykiatri ole. Yritähän ymmärtää se asia.
Menehän nyt vielä esittelemään tuota asiaa niille alaikäisille lapsille, jotka joutuvat elämään narsistien harjoittaman väkivaltaisen ja usein myös psykoottisenkin terrorin maailmassa. Yhdenkään mielenterveys ei ole kunnossa sen lapsuuden jäljiltä. Ei, vaikka jossain vaiheessa oppisikin tajuamaan narsistien luonteen sairauden ja välttelemään näitä.