Keneen näistä miehistä kallistuisin...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itse eronnut, lapset jo lähes aikuisia. Tämmöisiä ehdokkaita:

1. Ystävä with benefits, 7 vuotta nuorempi, vähän hulivili, mutta meillä on aina hauskaa yhdessä, tunnettu yli vuosi. Nyt alkanut yhtäkkiä olla muutenkin kiinnostunut minusta (omat lapsensa itsenäistyneet).

2. Nuoruuden ihastus, 2 vuotta vanhempi, vakavarainen, hemmottelee, hiukan vanhanaikainen ja pappamainen jopa. Tunteeni lähinnä äidillisiä.

3. Kuumottava komistus, 5 vuotta vanhempi, hiukan etäinen enkä saa puhumaan mistään syvällisestä. On fiksu, itsenäinen, mutta huomaan että kaipaa seuraani. Puhuu minusta aina kauniisti, mutta vähän tylsä.

4. Yltiöromanttinen (huh) säätäjä, 4 vuotta nuorempi, lapset kaikki kaikessa ja joskus tuntuu ettei ehkä oikeasti haluakaan parisuhdetta, vaikka niin väittää. Hauska ja turvallisen oloinen.

Kaikki siis ikähaitarissa 44-55. Fyysinen kontakti ollut vain no. 1 kanssa, muista en vielä tiedä.

No mitäs sanotte?

Kaikki ovat huonoja vaihtoehtoja, koska sinulla selkeästi on vaihtoehtoja.

Ota sellainen henkilö, jolle et näe mitään vaihtoehtoja edes olevan.

Jos vaan haluat aikaasi viettää jotenkin, ota sitten toi nro 1 kun sen kanssa olet aiemminkin touhuillut.

Mut edelleenkin, huonoja vaihtoehtoja jokainen, koska sinä näet heille vaihtoehtoja.

Sehän se dilemma tässä onkin. Tässä kun useamman vuoden (=yli viisi vuotta) sinkkuna viettänyt ja odottanut että joku kolahtaisi ihan totaalisesti. Lähipiiri on antanut kritiikkiä, että olen liian nirso ja että kukaan ei ole täydellinen. (Totta, niinkuin en itsekään ole.)

Sitten kun vähän löysää narujaan ja näyttää vihreää valoa, on tilanteessa, jossa pohdiskelee ylläolevaa. Onko nyt vaan vaihtoehtona istua muumiona keinutuolissa hautaan asti ja odottaa että joku tosiaan veisi jalat alta ja huomata olevansa kuitenkin yksin? Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itse eronnut, lapset jo lähes aikuisia. Tämmöisiä ehdokkaita:

1. Ystävä with benefits, 7 vuotta nuorempi, vähän hulivili, mutta meillä on aina hauskaa yhdessä, tunnettu yli vuosi. Nyt alkanut yhtäkkiä olla muutenkin kiinnostunut minusta (omat lapsensa itsenäistyneet).

2. Nuoruuden ihastus, 2 vuotta vanhempi, vakavarainen, hemmottelee, hiukan vanhanaikainen ja pappamainen jopa. Tunteeni lähinnä äidillisiä.

3. Kuumottava komistus, 5 vuotta vanhempi, hiukan etäinen enkä saa puhumaan mistään syvällisestä. On fiksu, itsenäinen, mutta huomaan että kaipaa seuraani. Puhuu minusta aina kauniisti, mutta vähän tylsä.

4. Yltiöromanttinen (huh) säätäjä, 4 vuotta nuorempi, lapset kaikki kaikessa ja joskus tuntuu ettei ehkä oikeasti haluakaan parisuhdetta, vaikka niin väittää. Hauska ja turvallisen oloinen.

Kaikki siis ikähaitarissa 44-55. Fyysinen kontakti ollut vain no. 1 kanssa, muista en vielä tiedä.

No mitäs sanotte?

Kaikki ovat huonoja vaihtoehtoja, koska sinulla selkeästi on vaihtoehtoja.

Ota sellainen henkilö, jolle et näe mitään vaihtoehtoja edes olevan.

Jos vaan haluat aikaasi viettää jotenkin, ota sitten toi nro 1 kun sen kanssa olet aiemminkin touhuillut.

Mut edelleenkin, huonoja vaihtoehtoja jokainen, koska sinä näet heille vaihtoehtoja.

Sehän se dilemma tässä onkin. Tässä kun useamman vuoden (=yli viisi vuotta) sinkkuna viettänyt ja odottanut että joku kolahtaisi ihan totaalisesti. Lähipiiri on antanut kritiikkiä, että olen liian nirso ja että kukaan ei ole täydellinen. (Totta, niinkuin en itsekään ole.)

Sitten kun vähän löysää narujaan ja näyttää vihreää valoa, on tilanteessa, jossa pohdiskelee ylläolevaa. Onko nyt vaan vaihtoehtona istua muumiona keinutuolissa hautaan asti ja odottaa että joku tosiaan veisi jalat alta ja huomata olevansa kuitenkin yksin? Ap

Niin, yritä elää elämäsi jotenkin viihtyisästi, ei meille kaikille sitä "ainoaa oikeaa" tule koskaan.

Mutta ei se sitä tarkoita että pitäisi sitten laittaa elämä ihan sekaisin, eli kyllähän se on ihan sinun oma valintasi onko sinulla vaihtoehtoja vai keskitytkö vain yhteen kerrallaan.

Itsellänikin on laatuvaatimukset, mutta silti hyväksyn sen että välttämättä ei kaikki onni minulle keräänny, ja yritän siis sitten elää elämäni edes jotenkin viihtyisästi. Jonain päivänähän se kuolema sitten kumminkin tulee niin olisi mukavampi että on edes jotain vaihtoehtoista sisältöä elämäänsä saanut aikaan.

Kaikki asiat ei mee aina niinkuin haluaa, mutta se on kumminkin sitten oma valinta, mitä elämäänsä saa aikaan "vaihtoehtoisena sisältönä".

Siis, jos sinulla on mielessä elämällesi jokin "tärkein sisältö" minkä ehdottomasti haluaisit, mutta et jostain syystä saa, sitten sinun on tehtävä elämääsi jokin "vaihtoehtoinen sisältö", joka on kuitenkin sellaista sisältöä, joka ei sulje pois MAHDOLLISUUTTA saada aikaan myös tuon "tärkeimmän sisällön" jos se joskus tuleekin yhtäkkiä mahdolliseksi.

Ja aina kannattaa muistaa, että elämä on myös kaupankäyntiä ihmisten kesken, eli myös ne toisten ihmisten halut kannattaa ottaa huomioon kun mitä tahansa kauppoja elämällään tekee.