Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olen lapseton, yksinäinen ja onneton
26.12.2017 |
Kun tätä palstaa lukee, tulee tunne, että lapsettomuus on ehdoton onnen lähde.
Miksi minä en ole edes melko tyytyväinen saati onnellinen, enkä tunne ketään muutakaan onnea pulppuavaa lapsetonta ikäluokastani?
Ilmeisesti nämä velat täällä ovat järjestään alle viisikymppisiä. Minulla on hyvä työ, varallisuutta kohtalaisesti.... se kissakin löytyy :)
Matkusteluun ja ns. itsensä kehittämiseen olen kyllästynyt ja parikymmentä vuotta sitten.
Mutta en sano, että kaikilla näin olisi. Jotenkin valheellisen kuvan elämästä antaa tämä velojen hehkutus täällä. Olisi avartavaa nähdä heidät parinkymmenen vuoden kuluttua. Epätoivoisen vakuuttelun tuntu monissa postauksissa.
(Olen lapseton liki kuusikymppinen siksi, etten ole löytänyt sopivaa miestä. En ole varma siitäkään, olisinko tullut raskaaksi. Huolehdin ehkäisystä. )
Kommentit (45)
On ystäviä ja fiksuja sellaisia. Eli yksnäinen sanavalintana ei ole täysin kuvaava. Koen itseni yksinäiseksi, koska ne kaikkein lähmmät rakkaat puuttuvat eli oma perhe lapsineen.
Perheellisiä miltei kaikki ystävät ovat, kuten lähisukulaisetkin mm. sisarukseni.
Kukaan ei koskaan ole valittanut mitään "lapsiperhearkea", ehkä ikäpolvikysymyskin.
Lapset ovat hyväkäytöksisiä, kauniita, terveitä ja menestyneitä järjestään. Ihan pieninäkin olivat. Totta kai kaikki lapset joskus itkevät.
Totta kai tajuan, että katson asiaa tiettyjen silmälasien läpi. Varmasti on ongelmatilanteita, joista minulle ei puhuta.
Ottaisin kuitenkin mieluusti ne vaikeatkin hetket harteilleni tämän tasaisen tylsyyden sijaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuntuu sitä ylistämistä yleisempää olla kykenemättömyys ymmärtää, että mikä tekee yhden ihmisen onnelliseksi ei tee toista. Ap osoittaa aloituksellaan juuri sellaista ymmärtämättömyyttä.
Kuka omalla nimellään ja naamallaan viisi- kuusikymppisenä hehkuttaa lapsettomuuden ihanuutta?
Kyllä sitä näkee vain näillä palstoilla ja nekin ovat paljon nuorempia.
Feikkiä koko juttu. Tietysti useat haluavat parikymppisinä ja vielä kolmikymppisinäkin olla lapsettomia. Mutta kuka siitä aidosti iloitsee kolmenkymmenen vuoden kuluttua?
En vain tunne ketään. Ja tuttavapiiri on niin laaja kuin olla ja voi...
Vierailija kirjoitti:
Kuka omalla nimellään ja naamallaan viisi- kuusikymppisenä hehkuttaa lapsettomuuden ihanuutta?
Kyllä sitä näkee vain näillä palstoilla ja nekin ovat paljon nuorempia.
Feikkiä koko juttu. Tietysti useat haluavat parikymppisinä ja vielä kolmikymppisinäkin olla lapsettomia. Mutta kuka siitä aidosti iloitsee kolmenkymmenen vuoden kuluttua?
En vain tunne ketään. Ja tuttavapiiri on niin laaja kuin olla ja voi...
Minä! Jos en olisi onnellinen näin, olisin elänyt toisin - eikö se ole ihan luonnollinen juttu? Ikää on ihan just 60.
Ei sitä sano, ettenkö olisi voinut sopeutua toisenlaiseenkin elämään, mutta nyt olen kiitollinen siitä, että kaikki on mennyt pääpiirteissään kuten olen toivonutkin.
Kuinka joku voi kyllästyä itsensä kehittämiseen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka omalla nimellään ja naamallaan viisi- kuusikymppisenä hehkuttaa lapsettomuuden ihanuutta?
Kyllä sitä näkee vain näillä palstoilla ja nekin ovat paljon nuorempia.
Feikkiä koko juttu. Tietysti useat haluavat parikymppisinä ja vielä kolmikymppisinäkin olla lapsettomia. Mutta kuka siitä aidosti iloitsee kolmenkymmenen vuoden kuluttua?
En vain tunne ketään. Ja tuttavapiiri on niin laaja kuin olla ja voi...
Minä! Jos en olisi onnellinen näin, olisin elänyt toisin - eikö se ole ihan luonnollinen juttu? Ikää on ihan just 60.
Ei sitä sano, ettenkö olisi voinut sopeutua toisenlaiseenkin elämään, mutta nyt olen kiitollinen siitä, että kaikki on mennyt pääpiirteissään kuten olen toivonutkin.
En näe nimeäsi ja naamaasi täällä.
Kyse siitä, että täällä anonyymina voi esittää ihan mitä vain, vaikka olisi katkerista katkerin.
Sitä haettiin: ihan oikea ihminen sanomaan tämän. Kun en vain ole törmännyt koskaan tällä kuudenkymmenen vuoden kokemuksella.
Ap, lapsettomuutta täällä hehkuttaa luultavasti muutama hyvin aktiivinen massapostaaja. Siten syntyy illuusio suuresta joukosta.
Hyvää Tapania!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka omalla nimellään ja naamallaan viisi- kuusikymppisenä hehkuttaa lapsettomuuden ihanuutta?
Kyllä sitä näkee vain näillä palstoilla ja nekin ovat paljon nuorempia.
Feikkiä koko juttu. Tietysti useat haluavat parikymppisinä ja vielä kolmikymppisinäkin olla lapsettomia. Mutta kuka siitä aidosti iloitsee kolmenkymmenen vuoden kuluttua?
En vain tunne ketään. Ja tuttavapiiri on niin laaja kuin olla ja voi...
Minä! Jos en olisi onnellinen näin, olisin elänyt toisin - eikö se ole ihan luonnollinen juttu? Ikää on ihan just 60.
Ei sitä sano, ettenkö olisi voinut sopeutua toisenlaiseenkin elämään, mutta nyt olen kiitollinen siitä, että kaikki on mennyt pääpiirteissään kuten olen toivonutkin.
Tähän vielä sellainen lisäys, että näin "kypsässä iässä" se hehkuttaminen jää pienen piirin tietoon, koska en halua pahoittaa toisten mieltä. Ikinä ei voi tietää, kärsiikö toinen lapsettomuudesta tai onko kenties menettänyt lapsensa, tai on uupumassa perhe-elämän taakan alle. Ehkä siksi et kovin usein törmää iäkkäämmän ihmisen lapsettomuuden ylistyslauluun. Eikä se välttämättä muutenkaan ole päällimmäisenä mielessä, koko asia ei vain ole ajankohtainen itselle, kun ratkaisut on tehty jo vuosikymmeniä sitten.
Vierailija kirjoitti:
Kuinka joku voi kyllästyä itsensä kehittämiseen?
Huono ilmaisu minulta.
Tarkoitin, että jatkuvaan kulttuuririennoissa ravaamiseen ja tietokirjallisuuden lukemiseen päämääränä sivistyksen kartuttaminen. Siihen minä olen ainakin väsynyt. Puhumattakaan matkailusta. Koen sen vain voimavaroja vievänä vaivana. Ei juuri löydy maailmankolkkaa, missä en olisi käynyt.
Itsensä kehittämiseen ei kai varsinaisesti voi kyllästyä. Olen monista ihmisistä nähnyt, että lasten kanssa eläminen ja sitä kautta ihmissuhteiden laajenenminen ihan muihin sfääreihin kehittää valtavasti, jos alun perin on kehityskykyä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka omalla nimellään ja naamallaan viisi- kuusikymppisenä hehkuttaa lapsettomuuden ihanuutta?
Kyllä sitä näkee vain näillä palstoilla ja nekin ovat paljon nuorempia.
Feikkiä koko juttu. Tietysti useat haluavat parikymppisinä ja vielä kolmikymppisinäkin olla lapsettomia. Mutta kuka siitä aidosti iloitsee kolmenkymmenen vuoden kuluttua?
En vain tunne ketään. Ja tuttavapiiri on niin laaja kuin olla ja voi...
Minä! Jos en olisi onnellinen näin, olisin elänyt toisin - eikö se ole ihan luonnollinen juttu? Ikää on ihan just 60.
Ei sitä sano, ettenkö olisi voinut sopeutua toisenlaiseenkin elämään, mutta nyt olen kiitollinen siitä, että kaikki on mennyt pääpiirteissään kuten olen toivonutkin.
En näe nimeäsi ja naamaasi täällä.
Kyse siitä, että täällä anonyymina voi esittää ihan mitä vain, vaikka olisi katkerista katkerin.
Sitä haettiin: ihan oikea ihminen sanomaan tämän. Kun en vain ole törmännyt koskaan tällä kuudenkymmenen vuoden kokemuksella.
Olen ihan oikea ja aito ihminen. Et kai vakavissaan ehdota, että lisäisin tähän oman nimeni ja kuvani? 😂😂😂
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka omalla nimellään ja naamallaan viisi- kuusikymppisenä hehkuttaa lapsettomuuden ihanuutta?
Kyllä sitä näkee vain näillä palstoilla ja nekin ovat paljon nuorempia.
Feikkiä koko juttu. Tietysti useat haluavat parikymppisinä ja vielä kolmikymppisinäkin olla lapsettomia. Mutta kuka siitä aidosti iloitsee kolmenkymmenen vuoden kuluttua?
En vain tunne ketään. Ja tuttavapiiri on niin laaja kuin olla ja voi...
Minä! Jos en olisi onnellinen näin, olisin elänyt toisin - eikö se ole ihan luonnollinen juttu? Ikää on ihan just 60.
Ei sitä sano, ettenkö olisi voinut sopeutua toisenlaiseenkin elämään, mutta nyt olen kiitollinen siitä, että kaikki on mennyt pääpiirteissään kuten olen toivonutkin.
En näe nimeäsi ja naamaasi täällä.
Kyse siitä, että täällä anonyymina voi esittää ihan mitä vain, vaikka olisi katkerista katkerin.
Sitä haettiin: ihan oikea ihminen sanomaan tämän. Kun en vain ole törmännyt koskaan tällä kuudenkymmenen vuoden kokemuksella.
Lue viesti 9. Se sopii vastaukseksi tähän, mutta olin kirjoittanut sen ennen kuin luin tämän kommentin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka joku voi kyllästyä itsensä kehittämiseen?
Huono ilmaisu minulta.
Tarkoitin, että jatkuvaan kulttuuririennoissa ravaamiseen ja tietokirjallisuuden lukemiseen päämääränä sivistyksen kartuttaminen. Siihen minä olen ainakin väsynyt. Puhumattakaan matkailusta. Koen sen vain voimavaroja vievänä vaivana. Ei juuri löydy maailmankolkkaa, missä en olisi käynyt.
Itsensä kehittämiseen ei kai varsinaisesti voi kyllästyä. Olen monista ihmisistä nähnyt, että lasten kanssa eläminen ja sitä kautta ihmissuhteiden laajenenminen ihan muihin sfääreihin kehittää valtavasti, jos alun perin on kehityskykyä.
ap
Löytyykö kummilapsia? Minun lapsen kummitäti tekee paljon juttuja lapseni kanssa. Olen yksinhuoltaja. Ei lapsen tarvitse olla oma. Rupea vaikka MLL:n kautta tukihenkilöksi.
Sinä et ole lapseton omasta tahdostasi? Voisiko ero johtua siitä?
Mutta se on totta, että lapset tuovat elämään vaihtelua ja eri vaiheita. Pari- tai kolmekymppisen silmissä se pikkulapsivaihe voi vaikuttaa monotoniselta, mutta pitkässä juoksussa lapset tuovat elämään eri vaiheita ja "uusia alkuja". Ainakin itselläni "itseni kehittäminen" on ollut usein seurausta uudesta vaiheesta, esim. lasten aikuistumisen kohdalla oma itsensä pitää taas uudelleen löytää tai kun pääsee matkustamaan harvoin itsekseen, se on elämys vielä keski-iässäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka joku voi kyllästyä itsensä kehittämiseen?
Huono ilmaisu minulta.
Tarkoitin, että jatkuvaan kulttuuririennoissa ravaamiseen ja tietokirjallisuuden lukemiseen päämääränä sivistyksen kartuttaminen. Siihen minä olen ainakin väsynyt. Puhumattakaan matkailusta. Koen sen vain voimavaroja vievänä vaivana. Ei juuri löydy maailmankolkkaa, missä en olisi käynyt.
Itsensä kehittämiseen ei kai varsinaisesti voi kyllästyä. Olen monista ihmisistä nähnyt, että lasten kanssa eläminen ja sitä kautta ihmissuhteiden laajenenminen ihan muihin sfääreihin kehittää valtavasti, jos alun perin on kehityskykyä.
ap
Ollaanpa erilaisia ihmisiä. En ole koskaan ravannut kulttuuririennoissa (ym) päämääränä sivistyksen kartuttaminen, vaan koska nautin siitä. En voi kuvitella kyllästyväni myöskään matkustamiseen, vaikka vannomatta paras, tottakai niinkin voi käydä. Vaikka napa-alueita lukuunottamatta kaikki mantereet on käyty, niin löytyy vielä valtaisasti paikkoja, joissa en ole käynyt, ja moneen menisin mieluusti myös uudelleen. Jopa kotikaupungistani löytyy vielä uutta!
Toki kaikkea voi harrastaa myös perheen kanssa, jos vain rahatilanne antaa myöten (ja jos ei ole yhtä laiska kuin minä).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka joku voi kyllästyä itsensä kehittämiseen?
Huono ilmaisu minulta.
Tarkoitin, että jatkuvaan kulttuuririennoissa ravaamiseen ja tietokirjallisuuden lukemiseen päämääränä sivistyksen kartuttaminen. Siihen minä olen ainakin väsynyt. Puhumattakaan matkailusta. Koen sen vain voimavaroja vievänä vaivana. Ei juuri löydy maailmankolkkaa, missä en olisi käynyt.
Itsensä kehittämiseen ei kai varsinaisesti voi kyllästyä. Olen monista ihmisistä nähnyt, että lasten kanssa eläminen ja sitä kautta ihmissuhteiden laajenenminen ihan muihin sfääreihin kehittää valtavasti, jos alun perin on kehityskykyä.
ap
Löytyykö kummilapsia? Minun lapsen kummitäti tekee paljon juttuja lapseni kanssa. Olen yksinhuoltaja. Ei lapsen tarvitse olla oma. Rupea vaikka MLL:n kautta tukihenkilöksi.
En kaipaa lasten seuraa sinänsä. On tarpeeksi sisarusten lapsia ja ulkopuolisiakin kummilapsia kaksi.
Ehkä kaipaan sitä, että on jollekin se kaikkein rakkain ja tärkein maailmassa. Ja siihen nyt ei riitä kissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka omalla nimellään ja naamallaan viisi- kuusikymppisenä hehkuttaa lapsettomuuden ihanuutta?
Kyllä sitä näkee vain näillä palstoilla ja nekin ovat paljon nuorempia.
Feikkiä koko juttu. Tietysti useat haluavat parikymppisinä ja vielä kolmikymppisinäkin olla lapsettomia. Mutta kuka siitä aidosti iloitsee kolmenkymmenen vuoden kuluttua?
En vain tunne ketään. Ja tuttavapiiri on niin laaja kuin olla ja voi...
Minä! Jos en olisi onnellinen näin, olisin elänyt toisin - eikö se ole ihan luonnollinen juttu? Ikää on ihan just 60.
Ei sitä sano, ettenkö olisi voinut sopeutua toisenlaiseenkin elämään, mutta nyt olen kiitollinen siitä, että kaikki on mennyt pääpiirteissään kuten olen toivonutkin.
En näe nimeäsi ja naamaasi täällä.
Kyse siitä, että täällä anonyymina voi esittää ihan mitä vain, vaikka olisi katkerista katkerin.
Sitä haettiin: ihan oikea ihminen sanomaan tämän. Kun en vain ole törmännyt koskaan tällä kuudenkymmenen vuoden kokemuksella.
Taidat elää aika pienissä ympyröissä? Oletko työelämässä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka omalla nimellään ja naamallaan viisi- kuusikymppisenä hehkuttaa lapsettomuuden ihanuutta?
Kyllä sitä näkee vain näillä palstoilla ja nekin ovat paljon nuorempia.
Feikkiä koko juttu. Tietysti useat haluavat parikymppisinä ja vielä kolmikymppisinäkin olla lapsettomia. Mutta kuka siitä aidosti iloitsee kolmenkymmenen vuoden kuluttua?
En vain tunne ketään. Ja tuttavapiiri on niin laaja kuin olla ja voi...
Minä! Jos en olisi onnellinen näin, olisin elänyt toisin - eikö se ole ihan luonnollinen juttu? Ikää on ihan just 60.
Ei sitä sano, ettenkö olisi voinut sopeutua toisenlaiseenkin elämään, mutta nyt olen kiitollinen siitä, että kaikki on mennyt pääpiirteissään kuten olen toivonutkin.
En näe nimeäsi ja naamaasi täällä.
Kyse siitä, että täällä anonyymina voi esittää ihan mitä vain, vaikka olisi katkerista katkerin.
Sitä haettiin: ihan oikea ihminen sanomaan tämän. Kun en vain ole törmännyt koskaan tällä kuudenkymmenen vuoden kokemuksella.
Olen ihan oikea ja aito ihminen. Et kai vakavissaan ehdota, että lisäisin tähän oman nimeni ja kuvani? 😂😂😂
Hymiöiden liikakäyttö viittaa nuoreen ihmiseen.
Ja tarkoitin vaikka, että asiallinen ihminen mediassa ylistää lapsettomuuden ihanuutta. En tarkoittanut sinua henkilökohtaisesti. Saa linkittää, muttei tietenkään mitään seiskatason juttuja puhumattakaan jostain blogeista.
Jos pari tällaista löytyy, niin linkkaan takaisin parikymmentä päinvastaista artikkelia.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka omalla nimellään ja naamallaan viisi- kuusikymppisenä hehkuttaa lapsettomuuden ihanuutta?
Kyllä sitä näkee vain näillä palstoilla ja nekin ovat paljon nuorempia.
Feikkiä koko juttu. Tietysti useat haluavat parikymppisinä ja vielä kolmikymppisinäkin olla lapsettomia. Mutta kuka siitä aidosti iloitsee kolmenkymmenen vuoden kuluttua?
En vain tunne ketään. Ja tuttavapiiri on niin laaja kuin olla ja voi...
Minä! Jos en olisi onnellinen näin, olisin elänyt toisin - eikö se ole ihan luonnollinen juttu? Ikää on ihan just 60.
Ei sitä sano, ettenkö olisi voinut sopeutua toisenlaiseenkin elämään, mutta nyt olen kiitollinen siitä, että kaikki on mennyt pääpiirteissään kuten olen toivonutkin.
En näe nimeäsi ja naamaasi täällä.
Kyse siitä, että täällä anonyymina voi esittää ihan mitä vain, vaikka olisi katkerista katkerin.
Sitä haettiin: ihan oikea ihminen sanomaan tämän. Kun en vain ole törmännyt koskaan tällä kuudenkymmenen vuoden kokemuksella.
Taidat elää aika pienissä ympyröissä? Oletko työelämässä?
Olen työelämässä ja varsin laajoissa ympyröissä muutenkin.
En muista kohdanneeni ihmistä, joka sanoisi, että hänelle lapsettomuus on ollut onni ja autuus an sich.
Tietysti esim. terveysongelmien takia voi olla huojentunut lapsettomuudestaan.
Mutta näihin "kiva istua loppuelämä sohvalla piereskellen" tai "ihan omistautua itselleen" -tyyppejä en nyt vain ole tavannut muuta kuin täällä.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka omalla nimellään ja naamallaan viisi- kuusikymppisenä hehkuttaa lapsettomuuden ihanuutta?
Kyllä sitä näkee vain näillä palstoilla ja nekin ovat paljon nuorempia.
Feikkiä koko juttu. Tietysti useat haluavat parikymppisinä ja vielä kolmikymppisinäkin olla lapsettomia. Mutta kuka siitä aidosti iloitsee kolmenkymmenen vuoden kuluttua?
En vain tunne ketään. Ja tuttavapiiri on niin laaja kuin olla ja voi...
Minä! Jos en olisi onnellinen näin, olisin elänyt toisin - eikö se ole ihan luonnollinen juttu? Ikää on ihan just 60.
Ei sitä sano, ettenkö olisi voinut sopeutua toisenlaiseenkin elämään, mutta nyt olen kiitollinen siitä, että kaikki on mennyt pääpiirteissään kuten olen toivonutkin.
En näe nimeäsi ja naamaasi täällä.
Kyse siitä, että täällä anonyymina voi esittää ihan mitä vain, vaikka olisi katkerista katkerin.
Sitä haettiin: ihan oikea ihminen sanomaan tämän. Kun en vain ole törmännyt koskaan tällä kuudenkymmenen vuoden kokemuksella.
Taidat elää aika pienissä ympyröissä? Oletko työelämässä?
Olen työelämässä ja varsin laajoissa ympyröissä muutenkin.
En muista kohdanneeni ihmistä, joka sanoisi, että hänelle lapsettomuus on ollut onni ja autuus an sich.
Tietysti esim. terveysongelmien takia voi olla huojentunut lapsettomuudestaan.
Mutta näihin "kiva istua loppuelämä sohvalla piereskellen" tai "ihan omistautua itselleen" -tyyppejä en nyt vain ole tavannut muuta kuin täällä.
ap
Eli jos sinä et ole onnellinen lapsettomana, niin kukaan muukaan ei voi olla onnellinen lapsettomana.
Samanlainen katkera ja vanha kurppa olisit, vaikka sinulla olisikin lapsia.
Alue: Aihe vapaa
Kaikissa elämäntilanteissa on kaksi puolta. Kun pikkulapsiarki on päällä tuntuu joskus että olisi ihanaa ajatella vain itseään hetken. Sit tulee teiniaika jolloin toteaa että pikkulapsiarki olikin helppoa siihen verrattuna. Moni voi olla yksinäinen isossakin perheessä. Vaikka on lapsia he eivät välttämättä ole juurikaan tekemisissä kanssasi aikuisena. Jne. Mulla on 4lasta (14-25v) ja olen heidän kanssa erittäin läheisissä ja hyvissä väleissä. Kiitollinen heistä olen joka päivä. Joskus olisi ihanaa elää yhtä päivää uudestaan siitä ajasta kun olivat pieniä, kun tarvitsivat minua ja sain kuolaa poskelleni kun halasivat. Nyt on u usi vaihe, erilainen vaihe. Eronneena olen toki onnellinen, mutta huomaan myös että voi olla yksinäisiä aikoja edessä kun nuorinkin muuttaa pois. Sitten on tietti kaksi eri asiaa olla yksin ja yksinäinen. Yksinäinen voi olla suhteessakin ja perheessä, jos ei ole hyvää olla siellä. Parempi sitten olla yksin joka päivä kuin yksinäinen suhteessa. Liian moni elää sitä faktaa. Toivottavasti sinullaki, ap, on ystäviä kenen kanssa reissata, olla, unelmoida ja tehdä asioita. Ystävä on ja pysyy kunhan muistaa pitää heistä huolta silloin kun elää sitä pikkulapsiarkea, liian moni unohtaa sen.