Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olen lapseton, yksinäinen ja onneton
26.12.2017 |
Kun tätä palstaa lukee, tulee tunne, että lapsettomuus on ehdoton onnen lähde.
Miksi minä en ole edes melko tyytyväinen saati onnellinen, enkä tunne ketään muutakaan onnea pulppuavaa lapsetonta ikäluokastani?
Ilmeisesti nämä velat täällä ovat järjestään alle viisikymppisiä. Minulla on hyvä työ, varallisuutta kohtalaisesti.... se kissakin löytyy :)
Matkusteluun ja ns. itsensä kehittämiseen olen kyllästynyt ja parikymmentä vuotta sitten.
Mutta en sano, että kaikilla näin olisi. Jotenkin valheellisen kuvan elämästä antaa tämä velojen hehkutus täällä. Olisi avartavaa nähdä heidät parinkymmenen vuoden kuluttua. Epätoivoisen vakuuttelun tuntu monissa postauksissa.
(Olen lapseton liki kuusikymppinen siksi, etten ole löytänyt sopivaa miestä. En ole varma siitäkään, olisinko tullut raskaaksi. Huolehdin ehkäisystä. )
Kommentit (45)
Ap kärsii ilmeisesti masennuksesta. Jo otsikko viittaa siihen, samoin se, ettei hän saa nautintoa asioista, jotka ennen toivat hänelle mielihyvää. Kärttyisyys on myös yksi oireista.
Joulu voi olla masentuneelle vaikeaa aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka joku voi kyllästyä itsensä kehittämiseen?
Huono ilmaisu minulta.
Tarkoitin, että jatkuvaan kulttuuririennoissa ravaamiseen ja tietokirjallisuuden lukemiseen päämääränä sivistyksen kartuttaminen. Siihen minä olen ainakin väsynyt. Puhumattakaan matkailusta. Koen sen vain voimavaroja vievänä vaivana. Ei juuri löydy maailmankolkkaa, missä en olisi käynyt.
Itsensä kehittämiseen ei kai varsinaisesti voi kyllästyä. Olen monista ihmisistä nähnyt, että lasten kanssa eläminen ja sitä kautta ihmissuhteiden laajenenminen ihan muihin sfääreihin kehittää valtavasti, jos alun perin on kehityskykyä.
ap
Löytyykö kummilapsia? Minun lapsen kummitäti tekee paljon juttuja lapseni kanssa. Olen yksinhuoltaja. Ei lapsen tarvitse olla oma. Rupea vaikka MLL:n kautta tukihenkilöksi.
En kaipaa lasten seuraa sinänsä. On tarpeeksi sisarusten lapsia ja ulkopuolisiakin kummilapsia kaksi.
Ehkä kaipaan sitä, että on jollekin se kaikkein rakkain ja tärkein maailmassa. Ja siihen nyt ei riitä kissa.
Vauvalle äiti (tai isä) voi olla se kaikkein rakkain ja tärkein maailmassa. Aikuistuneelle lapselle näin ei ole, joten jos olet kuusikymppinen ja lapset olisivat jo omillaan, niin taitaisit olla taas sen kissasi kanssa kaksin. Tai puolison kanssa, mutta siitähän nyt ei ollut kysymys.
Ei ole sosiaalisesti hyväksyttyä olla avoimesti onnellinen vapaaehtoisesta lapsettomuudesta. Etenkään naisena. Sinut tullaan leimaamaan kylmäksi, epäonnistuneeksi tai jollain muulla tavalla vialliseksi naiseksi, koska et halunnut lisääntyä vaan valitsit keskittyä elämässäsi itseesi ja muihin asioihin.
Siksi helpompaa on elää omaa elämäänsä ja hymistellä muiden seurassa tyhjänpäiväisyyksiä, edes läheisimmät (lapsia hankkineet) ystäväni eivät voi ymmärtää mistä syystä koen omasta valinnastani onnea.
Onnen avain on olla tyytyväinen siihen, mitä on. Jos ap sun elämäsi meni näin, niin tee siitä paras mahdollinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka omalla nimellään ja naamallaan viisi- kuusikymppisenä hehkuttaa lapsettomuuden ihanuutta?
Kyllä sitä näkee vain näillä palstoilla ja nekin ovat paljon nuorempia.
Feikkiä koko juttu. Tietysti useat haluavat parikymppisinä ja vielä kolmikymppisinäkin olla lapsettomia. Mutta kuka siitä aidosti iloitsee kolmenkymmenen vuoden kuluttua?
En vain tunne ketään. Ja tuttavapiiri on niin laaja kuin olla ja voi...
Minä! Jos en olisi onnellinen näin, olisin elänyt toisin - eikö se ole ihan luonnollinen juttu? Ikää on ihan just 60.
Ei sitä sano, ettenkö olisi voinut sopeutua toisenlaiseenkin elämään, mutta nyt olen kiitollinen siitä, että kaikki on mennyt pääpiirteissään kuten olen toivonutkin.
En näe nimeäsi ja naamaasi täällä.
Kyse siitä, että täällä anonyymina voi esittää ihan mitä vain, vaikka olisi katkerista katkerin.
Sitä haettiin: ihan oikea ihminen sanomaan tämän. Kun en vain ole törmännyt koskaan tällä kuudenkymmenen vuoden kokemuksella.
Olen ihan oikea ja aito ihminen. Et kai vakavissaan ehdota, että lisäisin tähän oman nimeni ja kuvani? 😂😂😂
Ei hän sitä tarkoita vaan sitä, että oikeassa maailmassa ei oikeasti juuri törmää vela-aktiiveihin. Enkä minäkään tunne yhtään lapsettomuudestaan tai lapsenlapsettomuudestaan iloitsevaa yli 40 vuotiasta. Sen sijaan kaikki varsinkin isovanhemmat jotka tunnen ovat jopa naurettavan onnellisia ja ylpeitä isovanhempia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka omalla nimellään ja naamallaan viisi- kuusikymppisenä hehkuttaa lapsettomuuden ihanuutta?
Kyllä sitä näkee vain näillä palstoilla ja nekin ovat paljon nuorempia.
Feikkiä koko juttu. Tietysti useat haluavat parikymppisinä ja vielä kolmikymppisinäkin olla lapsettomia. Mutta kuka siitä aidosti iloitsee kolmenkymmenen vuoden kuluttua?
En vain tunne ketään. Ja tuttavapiiri on niin laaja kuin olla ja voi...
Minä! Jos en olisi onnellinen näin, olisin elänyt toisin - eikö se ole ihan luonnollinen juttu? Ikää on ihan just 60.
Ei sitä sano, ettenkö olisi voinut sopeutua toisenlaiseenkin elämään, mutta nyt olen kiitollinen siitä, että kaikki on mennyt pääpiirteissään kuten olen toivonutkin.
En näe nimeäsi ja naamaasi täällä.
Kyse siitä, että täällä anonyymina voi esittää ihan mitä vain, vaikka olisi katkerista katkerin.
Sitä haettiin: ihan oikea ihminen sanomaan tämän. Kun en vain ole törmännyt koskaan tällä kuudenkymmenen vuoden kokemuksella.
Olen ihan oikea ja aito ihminen. Et kai vakavissaan ehdota, että lisäisin tähän oman nimeni ja kuvani? 😂😂😂
Ei hän sitä tarkoita vaan sitä, että oikeassa maailmassa ei oikeasti juuri törmää vela-aktiiveihin. Enkä minäkään tunne yhtään lapsettomuudestaan tai lapsenlapsettomuudestaan iloitsevaa yli 40 vuotiasta. Sen sijaan kaikki varsinkin isovanhemmat jotka tunnen ovat jopa naurettavan onnellisia ja ylpeitä isovanhempia.
Mikä ihme on vela-aktiivi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka omalla nimellään ja naamallaan viisi- kuusikymppisenä hehkuttaa lapsettomuuden ihanuutta?
Kyllä sitä näkee vain näillä palstoilla ja nekin ovat paljon nuorempia.
Feikkiä koko juttu. Tietysti useat haluavat parikymppisinä ja vielä kolmikymppisinäkin olla lapsettomia. Mutta kuka siitä aidosti iloitsee kolmenkymmenen vuoden kuluttua?
En vain tunne ketään. Ja tuttavapiiri on niin laaja kuin olla ja voi...
Minä! Jos en olisi onnellinen näin, olisin elänyt toisin - eikö se ole ihan luonnollinen juttu? Ikää on ihan just 60.
Ei sitä sano, ettenkö olisi voinut sopeutua toisenlaiseenkin elämään, mutta nyt olen kiitollinen siitä, että kaikki on mennyt pääpiirteissään kuten olen toivonutkin.
En näe nimeäsi ja naamaasi täällä.
Kyse siitä, että täällä anonyymina voi esittää ihan mitä vain, vaikka olisi katkerista katkerin.
Sitä haettiin: ihan oikea ihminen sanomaan tämän. Kun en vain ole törmännyt koskaan tällä kuudenkymmenen vuoden kokemuksella.
Taidat elää aika pienissä ympyröissä? Oletko työelämässä?
Olen työelämässä ja varsin laajoissa ympyröissä muutenkin.
En muista kohdanneeni ihmistä, joka sanoisi, että hänelle lapsettomuus on ollut onni ja autuus an sich.
Tietysti esim. terveysongelmien takia voi olla huojentunut lapsettomuudestaan.
Mutta näihin "kiva istua loppuelämä sohvalla piereskellen" tai "ihan omistautua itselleen" -tyyppejä en nyt vain ole tavannut muuta kuin täällä.
ap
Eli jos sinä et ole onnellinen lapsettomana, niin kukaan muukaan ei voi olla onnellinen lapsettomana.
Samanlainen katkera ja vanha kurppa olisit, vaikka sinulla olisikin lapsia.
Missä kohden olen sanonut, ettei voisi olla onnellisia kuusikymppisiä lapsettomia?
Sanoin vain, etten ole törmännyt.
Eli ilmiö ei ole ikäkäisteni keskuudessa yleinen. Sen verran tunnen ikätovereitani. Päättelen, että täällä lapsettomuutta ylistävät lähinnä alle viisikymppiset -- jopa pääosin paljon nuoremmat.
Ja hekin varmasti usein oikeasti onnettomia telkun, partsin ja tietsikan väliä ravaavat syrjäytyneet. Totuushan tuli ilmi näistä nettiriippuvaisista Susan Ruususen oikeudenkäynnin yhteydessä. Säälittäviä tapauksia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka omalla nimellään ja naamallaan viisi- kuusikymppisenä hehkuttaa lapsettomuuden ihanuutta?
Kyllä sitä näkee vain näillä palstoilla ja nekin ovat paljon nuorempia.
Feikkiä koko juttu. Tietysti useat haluavat parikymppisinä ja vielä kolmikymppisinäkin olla lapsettomia. Mutta kuka siitä aidosti iloitsee kolmenkymmenen vuoden kuluttua?
En vain tunne ketään. Ja tuttavapiiri on niin laaja kuin olla ja voi...
Minä! Jos en olisi onnellinen näin, olisin elänyt toisin - eikö se ole ihan luonnollinen juttu? Ikää on ihan just 60.
Ei sitä sano, ettenkö olisi voinut sopeutua toisenlaiseenkin elämään, mutta nyt olen kiitollinen siitä, että kaikki on mennyt pääpiirteissään kuten olen toivonutkin.
En näe nimeäsi ja naamaasi täällä.
Kyse siitä, että täällä anonyymina voi esittää ihan mitä vain, vaikka olisi katkerista katkerin.
Sitä haettiin: ihan oikea ihminen sanomaan tämän. Kun en vain ole törmännyt koskaan tällä kuudenkymmenen vuoden kokemuksella.
Olen ihan oikea ja aito ihminen. Et kai vakavissaan ehdota, että lisäisin tähän oman nimeni ja kuvani? 😂😂😂
Ei hän sitä tarkoita vaan sitä, että oikeassa maailmassa ei oikeasti juuri törmää vela-aktiiveihin. Enkä minäkään tunne yhtään lapsettomuudestaan tai lapsenlapsettomuudestaan iloitsevaa yli 40 vuotiasta. Sen sijaan kaikki varsinkin isovanhemmat jotka tunnen ovat jopa naurettavan onnellisia ja ylpeitä isovanhempia.
On yleisesti hyväksyttyä esitellä lastenlasten kuvia. Ei ole kohteliasta vastata siihen tyyliin luojan kiitos, en koskaan hankkinut huutavia rääpäleitä elämääni pilaamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka omalla nimellään ja naamallaan viisi- kuusikymppisenä hehkuttaa lapsettomuuden ihanuutta?
Kyllä sitä näkee vain näillä palstoilla ja nekin ovat paljon nuorempia.
Feikkiä koko juttu. Tietysti useat haluavat parikymppisinä ja vielä kolmikymppisinäkin olla lapsettomia. Mutta kuka siitä aidosti iloitsee kolmenkymmenen vuoden kuluttua?
En vain tunne ketään. Ja tuttavapiiri on niin laaja kuin olla ja voi...
Minä! Jos en olisi onnellinen näin, olisin elänyt toisin - eikö se ole ihan luonnollinen juttu? Ikää on ihan just 60.
Ei sitä sano, ettenkö olisi voinut sopeutua toisenlaiseenkin elämään, mutta nyt olen kiitollinen siitä, että kaikki on mennyt pääpiirteissään kuten olen toivonutkin.
En näe nimeäsi ja naamaasi täällä.
Kyse siitä, että täällä anonyymina voi esittää ihan mitä vain, vaikka olisi katkerista katkerin.
Sitä haettiin: ihan oikea ihminen sanomaan tämän. Kun en vain ole törmännyt koskaan tällä kuudenkymmenen vuoden kokemuksella.
Taidat elää aika pienissä ympyröissä? Oletko työelämässä?
Olen työelämässä ja varsin laajoissa ympyröissä muutenkin.
En muista kohdanneeni ihmistä, joka sanoisi, että hänelle lapsettomuus on ollut onni ja autuus an sich.
Tietysti esim. terveysongelmien takia voi olla huojentunut lapsettomuudestaan.
Mutta näihin "kiva istua loppuelämä sohvalla piereskellen" tai "ihan omistautua itselleen" -tyyppejä en nyt vain ole tavannut muuta kuin täällä.
ap
Eli jos sinä et ole onnellinen lapsettomana, niin kukaan muukaan ei voi olla onnellinen lapsettomana.
Samanlainen katkera ja vanha kurppa olisit, vaikka sinulla olisikin lapsia.
Missä kohden olen sanonut, ettei voisi olla onnellisia kuusikymppisiä lapsettomia?
Sanoin vain, etten ole törmännyt.
Eli ilmiö ei ole ikäkäisteni keskuudessa yleinen. Sen verran tunnen ikätovereitani. Päättelen, että täällä lapsettomuutta ylistävät lähinnä alle viisikymppiset -- jopa pääosin paljon nuoremmat.
Ja hekin varmasti usein oikeasti onnettomia telkun, partsin ja tietsikan väliä ravaavat syrjäytyneet. Totuushan tuli ilmi näistä nettiriippuvaisista Susan Ruususen oikeudenkäynnin yhteydessä. Säälittäviä tapauksia!
Mikä Susan Ruususen nettiriippuvaisuusjuttu? Säälitkö Vanhasta vai ketä? Hänellä on kai lapsia, vai onko?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka omalla nimellään ja naamallaan viisi- kuusikymppisenä hehkuttaa lapsettomuuden ihanuutta?
Kyllä sitä näkee vain näillä palstoilla ja nekin ovat paljon nuorempia.
Feikkiä koko juttu. Tietysti useat haluavat parikymppisinä ja vielä kolmikymppisinäkin olla lapsettomia. Mutta kuka siitä aidosti iloitsee kolmenkymmenen vuoden kuluttua?
En vain tunne ketään. Ja tuttavapiiri on niin laaja kuin olla ja voi...
Minä! Jos en olisi onnellinen näin, olisin elänyt toisin - eikö se ole ihan luonnollinen juttu? Ikää on ihan just 60.
Ei sitä sano, ettenkö olisi voinut sopeutua toisenlaiseenkin elämään, mutta nyt olen kiitollinen siitä, että kaikki on mennyt pääpiirteissään kuten olen toivonutkin.
En näe nimeäsi ja naamaasi täällä.
Kyse siitä, että täällä anonyymina voi esittää ihan mitä vain, vaikka olisi katkerista katkerin.
Sitä haettiin: ihan oikea ihminen sanomaan tämän. Kun en vain ole törmännyt koskaan tällä kuudenkymmenen vuoden kokemuksella.
Taidat elää aika pienissä ympyröissä? Oletko työelämässä?
Olen työelämässä ja varsin laajoissa ympyröissä muutenkin.
En muista kohdanneeni ihmistä, joka sanoisi, että hänelle lapsettomuus on ollut onni ja autuus an sich.
Tietysti esim. terveysongelmien takia voi olla huojentunut lapsettomuudestaan.
Mutta näihin "kiva istua loppuelämä sohvalla piereskellen" tai "ihan omistautua itselleen" -tyyppejä en nyt vain ole tavannut muuta kuin täällä.
ap
Eli jos sinä et ole onnellinen lapsettomana, niin kukaan muukaan ei voi olla onnellinen lapsettomana.
Samanlainen katkera ja vanha kurppa olisit, vaikka sinulla olisikin lapsia.
Missä kohden olen sanonut, ettei voisi olla onnellisia kuusikymppisiä lapsettomia?
Sanoin vain, etten ole törmännyt.
Eli ilmiö ei ole ikäkäisteni keskuudessa yleinen. Sen verran tunnen ikätovereitani. Päättelen, että täällä lapsettomuutta ylistävät lähinnä alle viisikymppiset -- jopa pääosin paljon nuoremmat.
Ja hekin varmasti usein oikeasti onnettomia telkun, partsin ja tietsikan väliä ravaavat syrjäytyneet. Totuushan tuli ilmi näistä nettiriippuvaisista Susan Ruususen oikeudenkäynnin yhteydessä. Säälittäviä tapauksia!
Olen kuuskymppinen vela, ja mun läheisimpiin ystäviin kuuluu muutama samanlainen. Jännä juttu, että pari heistä on ollut läheisiä ystäviäni jo teinivuosista asti. Ehkä samankaltaisuus toi meidät yhteen jo silloin, vaikka mielipide lastenhankkimiseen ei ollut ainakaan itselläni silloin vielä muodostunut. Tai sitten ystävyys on kestänyt paremmin meidän kesken, kun pikkulapsiaika ei ole tullut sekoittamaan kuvioita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka omalla nimellään ja naamallaan viisi- kuusikymppisenä hehkuttaa lapsettomuuden ihanuutta?
Kyllä sitä näkee vain näillä palstoilla ja nekin ovat paljon nuorempia.
Feikkiä koko juttu. Tietysti useat haluavat parikymppisinä ja vielä kolmikymppisinäkin olla lapsettomia. Mutta kuka siitä aidosti iloitsee kolmenkymmenen vuoden kuluttua?
En vain tunne ketään. Ja tuttavapiiri on niin laaja kuin olla ja voi...
Minä! Jos en olisi onnellinen näin, olisin elänyt toisin - eikö se ole ihan luonnollinen juttu? Ikää on ihan just 60.
Ei sitä sano, ettenkö olisi voinut sopeutua toisenlaiseenkin elämään, mutta nyt olen kiitollinen siitä, että kaikki on mennyt pääpiirteissään kuten olen toivonutkin.
En näe nimeäsi ja naamaasi täällä.
Kyse siitä, että täällä anonyymina voi esittää ihan mitä vain, vaikka olisi katkerista katkerin.
Sitä haettiin: ihan oikea ihminen sanomaan tämän. Kun en vain ole törmännyt koskaan tällä kuudenkymmenen vuoden kokemuksella.
Taidat elää aika pienissä ympyröissä? Oletko työelämässä?
Olen työelämässä ja varsin laajoissa ympyröissä muutenkin.
En muista kohdanneeni ihmistä, joka sanoisi, että hänelle lapsettomuus on ollut onni ja autuus an sich.
Tietysti esim. terveysongelmien takia voi olla huojentunut lapsettomuudestaan.
Mutta näihin "kiva istua loppuelämä sohvalla piereskellen" tai "ihan omistautua itselleen" -tyyppejä en nyt vain ole tavannut muuta kuin täällä.
ap
Eihän lapsettomuus tietenkään ole onni ja autuus an sich, kyllä elämässä pitää olla muutakin sisältöä - tai eihän lapsettomuus ole sisältö, vaan mahdollistaja. Mahdollisuus elää haluamaansa elämää. Kukin tyylillään, minä haluan elää näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka omalla nimellään ja naamallaan viisi- kuusikymppisenä hehkuttaa lapsettomuuden ihanuutta?
Kyllä sitä näkee vain näillä palstoilla ja nekin ovat paljon nuorempia.
Feikkiä koko juttu. Tietysti useat haluavat parikymppisinä ja vielä kolmikymppisinäkin olla lapsettomia. Mutta kuka siitä aidosti iloitsee kolmenkymmenen vuoden kuluttua?
En vain tunne ketään. Ja tuttavapiiri on niin laaja kuin olla ja voi...
Minä! Jos en olisi onnellinen näin, olisin elänyt toisin - eikö se ole ihan luonnollinen juttu? Ikää on ihan just 60.
Ei sitä sano, ettenkö olisi voinut sopeutua toisenlaiseenkin elämään, mutta nyt olen kiitollinen siitä, että kaikki on mennyt pääpiirteissään kuten olen toivonutkin.
En näe nimeäsi ja naamaasi täällä.
Kyse siitä, että täällä anonyymina voi esittää ihan mitä vain, vaikka olisi katkerista katkerin.
Sitä haettiin: ihan oikea ihminen sanomaan tämän. Kun en vain ole törmännyt koskaan tällä kuudenkymmenen vuoden kokemuksella.
Taidat elää aika pienissä ympyröissä? Oletko työelämässä?
Olen työelämässä ja varsin laajoissa ympyröissä muutenkin.
En muista kohdanneeni ihmistä, joka sanoisi, että hänelle lapsettomuus on ollut onni ja autuus an sich.
Tietysti esim. terveysongelmien takia voi olla huojentunut lapsettomuudestaan.
Mutta näihin "kiva istua loppuelämä sohvalla piereskellen" tai "ihan omistautua itselleen" -tyyppejä en nyt vain ole tavannut muuta kuin täällä.
ap
Eli jos sinä et ole onnellinen lapsettomana, niin kukaan muukaan ei voi olla onnellinen lapsettomana.
Samanlainen katkera ja vanha kurppa olisit, vaikka sinulla olisikin lapsia.
Missä kohden olen sanonut, ettei voisi olla onnellisia kuusikymppisiä lapsettomia?
Sanoin vain, etten ole törmännyt.
Eli ilmiö ei ole ikäkäisteni keskuudessa yleinen. Sen verran tunnen ikätovereitani. Päättelen, että täällä lapsettomuutta ylistävät lähinnä alle viisikymppiset -- jopa pääosin paljon nuoremmat.
Ja hekin varmasti usein oikeasti onnettomia telkun, partsin ja tietsikan väliä ravaavat syrjäytyneet. Totuushan tuli ilmi näistä nettiriippuvaisista Susan Ruususen oikeudenkäynnin yhteydessä. Säälittäviä tapauksia!
Sanot, että et ole törmännyt kuuskymppiseen onnelliseen velaan, ja että taitaa olla feikkiä koko juttu. Niin, tarkalleen ottaen et sanonut, että sellaisia ei voisi olla, epäilit vain sitä. Ehkä myönnyt siihen, että maailmassa voisi edes YKSI sellainen friikki olla? :)
Ap, ymmärrän tunteesi. Vela-piireissä lapsettomuuden katuminen on hirvittävä tabu. Olen itsekin jo lapsentekoiän ohittanut, mutta onneksi minulla on hyvä parisuhde. Silti huomaan katuvani sitä, että miksei voinut tehdä edes yhtä lasta. Omilla samanikäisillä kavereilla alkaa tulla jo lapsenlapsia ja kieltämättä kadehdin heitä vähän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka omalla nimellään ja naamallaan viisi- kuusikymppisenä hehkuttaa lapsettomuuden ihanuutta?
Kyllä sitä näkee vain näillä palstoilla ja nekin ovat paljon nuorempia.
Feikkiä koko juttu. Tietysti useat haluavat parikymppisinä ja vielä kolmikymppisinäkin olla lapsettomia. Mutta kuka siitä aidosti iloitsee kolmenkymmenen vuoden kuluttua?
En vain tunne ketään. Ja tuttavapiiri on niin laaja kuin olla ja voi...
Minä! Jos en olisi onnellinen näin, olisin elänyt toisin - eikö se ole ihan luonnollinen juttu? Ikää on ihan just 60.
Ei sitä sano, ettenkö olisi voinut sopeutua toisenlaiseenkin elämään, mutta nyt olen kiitollinen siitä, että kaikki on mennyt pääpiirteissään kuten olen toivonutkin.
Tähän vielä sellainen lisäys, että näin "kypsässä iässä" se hehkuttaminen jää pienen piirin tietoon, koska en halua pahoittaa toisten mieltä. Ikinä ei voi tietää, kärsiikö toinen lapsettomuudesta tai onko kenties menettänyt lapsensa, tai on uupumassa perhe-elämän taakan alle. Ehkä siksi et kovin usein törmää iäkkäämmän ihmisen lapsettomuuden ylistyslauluun. Eikä se välttämättä muutenkaan ole päällimmäisenä mielessä, koko asia ei vain ole ajankohtainen itselle, kun ratkaisut on tehty jo vuosikymmeniä sitten.
Nyt kun mulla alkaa olla ikää 50 vuotta, lapsettomuus on mulle jo niin normaalia, että ei siitä ole tarvis keskustella oikeastaan edes lähipiirissä. Muutamaan vuoteen ei ole enää tarvinnut myöskään vastata kysymyksiin siitä, koska meille tulee lapsia. Oletan, että tulevina vuosina asia tulee yhä harvemmin esille - mutta ei se tarkoita, ettenkö olisi edelleen tyytyväinen elämääni.
(Ja meidän ratkaisu siis on se, että emme lähteneet lapsettomuushoitoihin, jotka olisivat olleet mulle ainoa, ja silti epävarma, keino lisääntyä. Puolisolla on aikuinen lapsi perheineen edellisestä liitostaan.)
Joka kerta, kun jossain sanotaan vaikka lennolla vauva huutaa, niin mies toteaa, miten ihanaa on, että ei koskaan tehty lapsia. Ikää 55.
Lapsettomuus nimen omaan on onnen lähde. Ole kiitollinen, ap. Sinulla on asiat paremmin kuin suurella osalla suomalaisista. Perhettä ei saa tekemättömäksi. Sinulla on vapaus tehdä mitä vain.
Vierailija kirjoitti:
Ap, ymmärrän tunteesi. Vela-piireissä lapsettomuuden katuminen on hirvittävä tabu. Olen itsekin jo lapsentekoiän ohittanut, mutta onneksi minulla on hyvä parisuhde. Silti huomaan katuvani sitä, että miksei voinut tehdä edes yhtä lasta. Omilla samanikäisillä kavereilla alkaa tulla jo lapsenlapsia ja kieltämättä kadehdin heitä vähän.
Törkeää haluta lapsenlapsia. Jos lapsesi olisi erityislapsi, hän ei joka tapauksessa lisääntyisi. Naurettavaa kadehtia muiden lapsenlapsia. Aivan kuten on törkeää vanhemmilta pyytää lapsiltaan perheenlisäystä, jotta saisivat lapsenlapsia. Inhottavaa. Että joku vela kehtaakin olla olematta kiitollinen tilanteestaan, kun kuka tahansa perheellinen vaihtaisi velan kanssa paikkaa milloin vain. Perheellisyys on aivan kauhea taakka, josta ei pääse eroon. Se on elinkautinen. Sen sijaan lapsettomat porskuttavat onnellisina harrastaen ja nähden kavereitaan, joihin on ollut mahdollisuus pitää suhteita yllä.
Täälä toinen!
minulla on ollut kova vauvakuume jo vuoden verran, mutta mies ei halua lasta.
Tuntuu pahalta nähdä nuorempia sukulaisia jotka perustavat perheitä.
Olen ajatellut muuttoa pois kotikaupungistani.
En enää pysty katsomaan vierestä kun yli kymmenen vuotta nuoremmat saavat tuosta noin vaan sen josta olen itse haaveillut siitä asti kun he ovat olleet lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Kuka omalla nimellään ja naamallaan viisi- kuusikymppisenä hehkuttaa lapsettomuuden ihanuutta?
Kyllä sitä näkee vain näillä palstoilla ja nekin ovat paljon nuorempia.
Feikkiä koko juttu. Tietysti useat haluavat parikymppisinä ja vielä kolmikymppisinäkin olla lapsettomia. Mutta kuka siitä aidosti iloitsee kolmenkymmenen vuoden kuluttua?
En vain tunne ketään. Ja tuttavapiiri on niin laaja kuin olla ja voi...
Viisi- ja kuusikymppiset eivät yleensä ole oikein voineet valita lapsettomuutta tietoisesti, vaan lapsettomia ovat olleet vain hedelmättömät ja ilman kumppania jääneet. Melkeinpä kaikki muut hankkivat lapsia, koska niin kuului tehdä, vapaaehtoinen lapsettomuus ei ollut vaihtoehto tai ainakaan sellaisesta valinnasta ei olisi muille voinut kertoa ilman lynkkausta.
Nuo mainitsemasi ikäpolvet ovat ensimmäisiä, jotka ovat oikeasti voineet päättää, etteivät hanki lapsia vain siksi, että yhteiskunta ja "kaikki"ympärillä olevat painostavat siihen.
Tosin itse tiedän lähempänä 60 olen naisen, joka ei koskaan erityisesti lapsia halunnutkaan. Hänen puolisonsa ei voi lapsia saada. Onnellisia ovat kummatkin, eikä nainen kadu valitsemaansa lapsettomuutta.
Alue: Aihe vapaa
Olet yllättynyt, että ihmisillä on erilaisia mielipiteitä? Linkkaa artikkeli, niin linkkaan takaisin useampia päinvastaisia - mikä järki?