Lue keskustelun säännöt.
Miksi Suomessa romantisoidaan vaikeuksia ja vaivannäköä ja halveksitaan helppoutta?
25.12.2017 |
Minä ainakin haluan elämäni olevan mahdollisimman helppoa ja mukavaa. Jokaiselle koituu muutenkin niin paljon vastoinkäymisiä ja ongelmia, etten ymmärrä, miksi niitä pitäisi haalia ehdoin tahdoin lisää. Parhaat asiat elämässä ovat yksinkertaisia!
Kommentit (8)
Protestantismi. Esimerkiksi Intiassa tai Etelä-Amerikassa ei ole tällaisia uskomuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos olet tehnyt elämästäsi pysyvästi vaikeaa esimerkiksi muuttamalla rempattavaan omakotitaloon, ostamalla hevosen tai hankkimalla lapsia, vaivannäön hehkuttaminen on tärkeä suojakeino, jotta jaksaa arkea. Pakko löytää merkitystä siitä epämukavuudesta tai muuten kuuppa hajoaa.
Suomessa elää edelleen sitkeästi "kärsi, kärsi, kirkkaamman kruunun saat"-menttaliteetti.
Yksi metka esimerkki asiasta on, että Yhdysvalloissa Mikki Hiiri on suosituin Walt Disney-hahmo. Suomessa taasen Aku Ankka.
Ap, mitä teet itse käytännössä sen eteen, että elämäsi olisi helpompaa?
Valittaminen sinänsä on tosi ikävää. Ehkä vaikeuksien romantisoimisessa on vähän defensiivinenkin aspekti, jos et voi jotain muuttaa niin keksi siitä edes jotain hyvää ;) Mutta toisaalta inhoan myös sitä ajatusta, että mahdollisimman helppo elämä olisi hyvä ja oikein. Ei aina tartte tai voi olla helppoakaan, mutta siihen sitten oma asenne kohdilleen, ei turhaa vinkumista! Ja jos tämä viittaa lapsikeskusteluihin, niin minusta helppous on jotenkin nolo syy olla hankkimatta lapsia. Sanoisi vain suoraan ettei halua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap, mitä teet itse käytännössä sen eteen, että elämäsi olisi helpompaa?
Siinähän se pointti Just onkin. Kaikkein helpoimmin pääsee kun ei tee yhtään mitään.
Jotta voidaa ottaa tatuointeja tai ostaa kotiin tekstitauluja, joissa lukee "never lose hope", "I survived", "never give up trying" jne. wt-roskaa.
Minulla on ystävä, joka käyttää monta tuntia viikossa iäkkäiden sukulaistensa asioiden hoitamiseen. Hän on hirveän huolissaan siitä, miten "kuuluu" toimia ja valittaa joka tapaamisella, miten raskasta ja ilotonta sukulaisten juoksutyttönä on toimia. Hän toistelee aina tätä mantraa, että hyvät asiat eivät tule helpolla, vaikka on todella epäselvää, millä lailla tuo asia on hyvä!
Minä kätken irvistykseni viinilasin taakse.