Lue keskustelun säännöt.
Muita joilla mies nukkunut koko päivän?
25.12.2017 |
Hyvähän se varmaan on, jos saa nukuttua univelkoja pois (ei siis nukkuminen johdu alkoholista), mutta kun on harvoin vapaata yhtä aikaa miehen kanssa, olin kuvitellut, että joulun pyhinä ehditään viettämään perheen kanssa yhdessä aikaa.
Mutta tässä mä olen ollut koko päivän kaksistaan lasten kanssa, mitä nyt päivällä mies heräsi tunniksi ja vetää yhä sikeitä. Jos olisin edes tiennyt, että päivä menee näin, en olisi elätellyt edes toivoa yhteisestä ajasta ja olisin lähtenyt lasten kanssa vaikka kyläilemään eikä olisi harmittanut, mutta nyt tässä on mennyt koko päivä.
Kun olisikin vain tämä päivä, mutta viimeiset pari kuukautta on mennyt vähintään toinen päivä viikonlopusta miehen nukkuessa aina ainakin puoli päivää.
Kommentit (61)
Vierailija kirjoitti:
Tiesikö mies sinun odotuksistasi? Etkö ole itse yhtälailla velvollinen niistä kertomaan?
Meillä on joulupäivä viimeiset 10 vuotta ollut "perhepäivä", joten en tullut erikseen maininneeksi, että oletin niin olevan nytkin. Ja muutenkin oletan, että jos perheen toinen vanhempi aikoo tehdä jotain, joka vaikuttaa muun perheen tekemisiin (esim. siten, että toinen on "vahtivuorossa", eikä vapaa sopimaan omia menojaan), niistä olisi korrektia kertoa ilman eri pyyntöä tai ilman, että toisen pitää erikseen kertoa, että ajattelin, että heräämme huomenna, syömme yhdessä lounaan ja päivällisen, leikimme lasten kanssa ja ehkä käymme ulkona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiesikö mies sinun odotuksistasi? Etkö ole itse yhtälailla velvollinen niistä kertomaan?
Meillä on joulupäivä viimeiset 10 vuotta ollut "perhepäivä", joten en tullut erikseen maininneeksi, että oletin niin olevan nytkin. Ja muutenkin oletan, että jos perheen toinen vanhempi aikoo tehdä jotain, joka vaikuttaa muun perheen tekemisiin (esim. siten, että toinen on "vahtivuorossa", eikä vapaa sopimaan omia menojaan), niistä olisi korrektia kertoa ilman eri pyyntöä tai ilman, että toisen pitää erikseen kertoa, että ajattelin, että heräämme huomenna, syömme yhdessä lounaan ja päivällisen, leikimme lasten kanssa ja ehkä käymme ulkona.
Edellinen oli siis ap.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisitte sopineet etukäteen mitä teette tänään tai yleensä joulun aikana. Meillä joulupäivä on perinteinen pyjamapäivä. Ei tehdä yhtään mitään, nukutaan ja syödään eilisiä ruokia, voi olla koneella tai katsoa elokuvan, lukea, mitä vaan, kunhan mitään ei ole pakko tehdä. Nukuin itse puoleen päivään ja äsken otin nokoset. Mies on lämmittänyt ruuat lapsille.
Minustakin olisi kiva sopia etukäteen, mutta mies ei tunnu näkevän mitenkään tarpeelliseksi kertoa mitä meinaa tehdä tai että väsyttää ja haluaisi nukkua. Enkä minä huomaa aina erikseen tentata toisen aikomuksia, vaan oletan, että toinen osaa itse kertoa.
t. ap
Niin ja siis päivällä hereillä ollessaan kysyin haluaisiko lähteä ulkoilemaan, mutta sanoi silloin vain, ettei vielä jaksa. Ei mitään, että haluaa levätä koko päivän. Iltapäivällä heräsi hetkeksi ja kysyin aikooko herätä vai nukkua vielä, muttei vastannut kysymykseen ollenkaan. Ei viitsisi alkaa jatkuvasti kuulustelemaan ja kiskomaan toisesta väkisin vastauksia.
t. ap
Mikä sinua oikein vaivaa? Mennä tenttaamaan väsynyttä ihmistä? Saisin oikeasti raivarin, jos mieheni toimisi noin. Itselleni ei tulisi edes mieleenkään.
Peräsuolentulehdus ja peräpukamat voivat aiheuttaa kovaa ja selittämätöntä väsymystä ja hiustenlähtöä. Lääketiede ja lääkärit eivät siltikään ymmärrä mitään mitään näistä tulehduksista, vaikka mikrobeja vuotaa verenkiertoon. Se on sama ikenien mikrobien kanssa, jotka puskevat hammaskiveä ikenien ympärille, joka kerta kun harjaa hampaansa, niin verenkiertoon tihkuu pieniä määriä bakteereja ja mikrobeja.
Tulehdus peräsuolessa voi olla oireeton, mutta kudos voi ajoittain pullistua, kun tulehdus suurenee.
Mä nukun aina kaikki viikonloput kun en keksi muutakaan tekemistä. Odotan sunnuntaisin jo että olispa jo maanantai kun on niin tylsää vaan maata sängyssä. Kavereita mulla ei ole joten kotona menee kaikki viikonloput.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisitte sopineet etukäteen mitä teette tänään tai yleensä joulun aikana. Meillä joulupäivä on perinteinen pyjamapäivä. Ei tehdä yhtään mitään, nukutaan ja syödään eilisiä ruokia, voi olla koneella tai katsoa elokuvan, lukea, mitä vaan, kunhan mitään ei ole pakko tehdä. Nukuin itse puoleen päivään ja äsken otin nokoset. Mies on lämmittänyt ruuat lapsille.
Minustakin olisi kiva sopia etukäteen, mutta mies ei tunnu näkevän mitenkään tarpeelliseksi kertoa mitä meinaa tehdä tai että väsyttää ja haluaisi nukkua. Enkä minä huomaa aina erikseen tentata toisen aikomuksia, vaan oletan, että toinen osaa itse kertoa.
t. ap
Mies on varmaankin väsyneenä pitkin syksyä painanut töitä ajatellen lepäämistä ja nukkumista jouluna.
Sinä taas olet haaveillut yhteisestä ajasta.
Kumpikaan ei ole mitään toiselle kuitenkaan sanonut?
Ei varmaan ole tullut sanottua:( Kuten sanoin, tuntuu, että melkein aina on vähintään toinen töissä, kaupassa, viemässä lasta harrastukseen tai nukkuu. Tai illalla kun hetki nähdään yhtä aikaa lapsilla on kovasti jotain asiaa tai uhmaikäinen karjuu.
Kuten aiemmin sanoin, tuntuu, ettei ole koskaan sitä yhteistä aikaa, että tulisi edes puhuttua sen verran mitä toinen ajattelee tai haluaa:( Ollaanko me ainoat, joiden arki on tällaista?
t. ap
Mieheni tarvii paljon unta ja mikäli unet jää kovin vähäisiksi (alle 10h) yö niin asiat on silloin huonolla mallilla eikä mikään ole hyvin.
Kerran se veti 15h putkeen eikä varmaan käynyt kyin kerran vessassakaan siinä.
Samoin jos päästän sen päikkäreille ja se vannoo ja lupaa että max tunnin unet, niin yleensä vetää3 tuntia ainakin, herää iltapalalle, kattoo uutiset ja painuu takas pehkuihin. Huomenna on kuulemma sitten uusi päivä.
Tietääkseni perusterve 45v mies.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No voihan nyt helvetti. Ei kai sitä nyt edellisenä päivänä ennakkoon tiedä, että seuraavanakin päivänä väsyttää :D
Tilanteen mukaan, hyvä nainen!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisitte sopineet etukäteen mitä teette tänään tai yleensä joulun aikana. Meillä joulupäivä on perinteinen pyjamapäivä. Ei tehdä yhtään mitään, nukutaan ja syödään eilisiä ruokia, voi olla koneella tai katsoa elokuvan, lukea, mitä vaan, kunhan mitään ei ole pakko tehdä. Nukuin itse puoleen päivään ja äsken otin nokoset. Mies on lämmittänyt ruuat lapsille.
Minustakin olisi kiva sopia etukäteen, mutta mies ei tunnu näkevän mitenkään tarpeelliseksi kertoa mitä meinaa tehdä tai että väsyttää ja haluaisi nukkua. Enkä minä huomaa aina erikseen tentata toisen aikomuksia, vaan oletan, että toinen osaa itse kertoa.
t. ap
Mies on varmaankin väsyneenä pitkin syksyä painanut töitä ajatellen lepäämistä ja nukkumista jouluna.
Sinä taas olet haaveillut yhteisestä ajasta.
Kumpikaan ei ole mitään toiselle kuitenkaan sanonut?
Ei varmaan ole tullut sanottua:( Kuten sanoin, tuntuu, että melkein aina on vähintään toinen töissä, kaupassa, viemässä lasta harrastukseen tai nukkuu. Tai illalla kun hetki nähdään yhtä aikaa lapsilla on kovasti jotain asiaa tai uhmaikäinen karjuu.
Kuten aiemmin sanoin, tuntuu, ettei ole koskaan sitä yhteistä aikaa, että tulisi edes puhuttua sen verran mitä toinen ajattelee tai haluaa:( Ollaanko me ainoat, joiden arki on tällaista?
t. ap
Mitä väliä jollain joululla? Järjestäkään yhteistä aikaa pitkin vuotta. Niin ja sitä nukkumisaikaa miehelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisitte sopineet etukäteen mitä teette tänään tai yleensä joulun aikana. Meillä joulupäivä on perinteinen pyjamapäivä. Ei tehdä yhtään mitään, nukutaan ja syödään eilisiä ruokia, voi olla koneella tai katsoa elokuvan, lukea, mitä vaan, kunhan mitään ei ole pakko tehdä. Nukuin itse puoleen päivään ja äsken otin nokoset. Mies on lämmittänyt ruuat lapsille.
Minustakin olisi kiva sopia etukäteen, mutta mies ei tunnu näkevän mitenkään tarpeelliseksi kertoa mitä meinaa tehdä tai että väsyttää ja haluaisi nukkua. Enkä minä huomaa aina erikseen tentata toisen aikomuksia, vaan oletan, että toinen osaa itse kertoa.
t. ap
Niin ja siis päivällä hereillä ollessaan kysyin haluaisiko lähteä ulkoilemaan, mutta sanoi silloin vain, ettei vielä jaksa. Ei mitään, että haluaa levätä koko päivän. Iltapäivällä heräsi hetkeksi ja kysyin aikooko herätä vai nukkua vielä, muttei vastannut kysymykseen ollenkaan. Ei viitsisi alkaa jatkuvasti kuulustelemaan ja kiskomaan toisesta väkisin vastauksia.
t. ap
Mikä sinua oikein vaivaa? Mennä tenttaamaan väsynyttä ihmistä? Saisin oikeasti raivarin, jos mieheni toimisi noin. Itselleni ei tulisi edes mieleenkään.
Siis mitä mä olisin saanut tehdä? Mies heräsi puolilta päivin, ei mitenkään ilmaissut haluaan mennä uudestaan nukkumaan tms, joten tietenkin kysyin mentäisiinkö tänään ulos, kun sitä olin aamupäivällä ajatellut. Ja kun heräsi välillä iltapäivällä, oliko sekin hirveää tenttaamista, että kysyin aikooko vielä nukkua vai onko heräämässä?
Just edellinen ihmetteli eikö me miehen kanssa jutella toiveistamme päivälle ja nyt on jo liikaa kysyä haluaako toinen vielä nukkua lisää vai aikooko nousta. Vai mitä mä en nyt tajua? Pitääkö odottaa heräämisen jälkeen joku määrätty aika, esim. tunti, ennen kuin voi ehdottaa tekemistä päivälle? Ja olla ihan tyytyväinen, että toisen aikomukset huomaa siitä, että se menikin takaisin nukkumaan sanomatta mitään?
t. ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisitte sopineet etukäteen mitä teette tänään tai yleensä joulun aikana. Meillä joulupäivä on perinteinen pyjamapäivä. Ei tehdä yhtään mitään, nukutaan ja syödään eilisiä ruokia, voi olla koneella tai katsoa elokuvan, lukea, mitä vaan, kunhan mitään ei ole pakko tehdä. Nukuin itse puoleen päivään ja äsken otin nokoset. Mies on lämmittänyt ruuat lapsille.
Minustakin olisi kiva sopia etukäteen, mutta mies ei tunnu näkevän mitenkään tarpeelliseksi kertoa mitä meinaa tehdä tai että väsyttää ja haluaisi nukkua. Enkä minä huomaa aina erikseen tentata toisen aikomuksia, vaan oletan, että toinen osaa itse kertoa.
t. ap
Mies on varmaankin väsyneenä pitkin syksyä painanut töitä ajatellen lepäämistä ja nukkumista jouluna.
Sinä taas olet haaveillut yhteisestä ajasta.
Kumpikaan ei ole mitään toiselle kuitenkaan sanonut?
Ei varmaan ole tullut sanottua:( Kuten sanoin, tuntuu, että melkein aina on vähintään toinen töissä, kaupassa, viemässä lasta harrastukseen tai nukkuu. Tai illalla kun hetki nähdään yhtä aikaa lapsilla on kovasti jotain asiaa tai uhmaikäinen karjuu.
Kuten aiemmin sanoin, tuntuu, ettei ole koskaan sitä yhteistä aikaa, että tulisi edes puhuttua sen verran mitä toinen ajattelee tai haluaa:( Ollaanko me ainoat, joiden arki on tällaista?
t. ap
Teillä on järkyttävä elämä! Kyllä mäkin nukkuisin jos tuollaista olisi!
Meillä mennään ysin maissa nukkumaan, tai makkariin ja siinä on vähän yhteistä aikaa, kympin maissa ollaan unessa. Tykätään aamuista.
Mutta me ehditään kyllä lojua sylikkäin sohvalla. Lapset leikkii kavereiden kanssa usein iltaisin.
Yrittäkää keksiä jotain tuohon loputtomaan stressiin ja aikatauluihin, ennenkuin toinen palaa loppuun. Ei elämän kuulu olla suorittamista aamusta iltaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisitte sopineet etukäteen mitä teette tänään tai yleensä joulun aikana. Meillä joulupäivä on perinteinen pyjamapäivä. Ei tehdä yhtään mitään, nukutaan ja syödään eilisiä ruokia, voi olla koneella tai katsoa elokuvan, lukea, mitä vaan, kunhan mitään ei ole pakko tehdä. Nukuin itse puoleen päivään ja äsken otin nokoset. Mies on lämmittänyt ruuat lapsille.
Minustakin olisi kiva sopia etukäteen, mutta mies ei tunnu näkevän mitenkään tarpeelliseksi kertoa mitä meinaa tehdä tai että väsyttää ja haluaisi nukkua. Enkä minä huomaa aina erikseen tentata toisen aikomuksia, vaan oletan, että toinen osaa itse kertoa.
t. ap
Mies on varmaankin väsyneenä pitkin syksyä painanut töitä ajatellen lepäämistä ja nukkumista jouluna.
Sinä taas olet haaveillut yhteisestä ajasta.
Kumpikaan ei ole mitään toiselle kuitenkaan sanonut?
Ei varmaan ole tullut sanottua:( Kuten sanoin, tuntuu, että melkein aina on vähintään toinen töissä, kaupassa, viemässä lasta harrastukseen tai nukkuu. Tai illalla kun hetki nähdään yhtä aikaa lapsilla on kovasti jotain asiaa tai uhmaikäinen karjuu.
Kuten aiemmin sanoin, tuntuu, ettei ole koskaan sitä yhteistä aikaa, että tulisi edes puhuttua sen verran mitä toinen ajattelee tai haluaa:( Ollaanko me ainoat, joiden arki on tällaista?
t. ap
Teillä on järkyttävä elämä! Kyllä mäkin nukkuisin jos tuollaista olisi!
Meillä mennään ysin maissa nukkumaan, tai makkariin ja siinä on vähän yhteistä aikaa, kympin maissa ollaan unessa. Tykätään aamuista.
Mutta me ehditään kyllä lojua sylikkäin sohvalla. Lapset leikkii kavereiden kanssa usein iltaisin.
Yrittäkää keksiä jotain tuohon loputtomaan stressiin ja aikatauluihin, ennenkuin toinen palaa loppuun. Ei elämän kuulu olla suorittamista aamusta iltaan.
Nää meidän aikataulut johtuu pääasiassa siitä, että ollaan yritetty järjestää lapsille lyhyet hoitopäivät, joten toinen menee aikaisin töihin ja toinen viettää rauhallista aamua lasten kanssa. Ja illalla taas toisin päin: Toinen pääsee hakemaan lapset ajoissa rauhassa ja toinen on myöhempään töissä. Joten lasten kanssa kyllä on kyllä kummallakin vanhemmalla erikseen kiireetöntä aikaa, mutta perheen yhteinen aika on silloin, kun lapset alkavat illalla olemaan väsyneitä. (Harrastuskuskauksia on pari sekä satunnaisia työmatkoja, eli ei paljoa.) Eli lisää perheaikaa tarkoittaisi taas lapsille pidempiä hoitopäiviä:( Eikä mies taas edes haluaisi vaihtaa aikaisempaan työaikaan ja minä taas en voi siirtää enää myöhemmäksi, joten ei tämäkään oikein toimisi.
Lapset ovat vielä huonounisia, joten sekin aiheuttaa välillä univelkaa. Se osaltaan harmittaa myös, kun itsellekin ne päikkärit tai myöhään aamulla nukkuminen tekisi useammin hyvää.
t. ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisitte sopineet etukäteen mitä teette tänään tai yleensä joulun aikana. Meillä joulupäivä on perinteinen pyjamapäivä. Ei tehdä yhtään mitään, nukutaan ja syödään eilisiä ruokia, voi olla koneella tai katsoa elokuvan, lukea, mitä vaan, kunhan mitään ei ole pakko tehdä. Nukuin itse puoleen päivään ja äsken otin nokoset. Mies on lämmittänyt ruuat lapsille.
Minustakin olisi kiva sopia etukäteen, mutta mies ei tunnu näkevän mitenkään tarpeelliseksi kertoa mitä meinaa tehdä tai että väsyttää ja haluaisi nukkua. Enkä minä huomaa aina erikseen tentata toisen aikomuksia, vaan oletan, että toinen osaa itse kertoa.
t. ap
Mies on varmaankin väsyneenä pitkin syksyä painanut töitä ajatellen lepäämistä ja nukkumista jouluna.
Sinä taas olet haaveillut yhteisestä ajasta.
Kumpikaan ei ole mitään toiselle kuitenkaan sanonut?
Ei varmaan ole tullut sanottua:( Kuten sanoin, tuntuu, että melkein aina on vähintään toinen töissä, kaupassa, viemässä lasta harrastukseen tai nukkuu. Tai illalla kun hetki nähdään yhtä aikaa lapsilla on kovasti jotain asiaa tai uhmaikäinen karjuu.
Kuten aiemmin sanoin, tuntuu, ettei ole koskaan sitä yhteistä aikaa, että tulisi edes puhuttua sen verran mitä toinen ajattelee tai haluaa:( Ollaanko me ainoat, joiden arki on tällaista?
t. ap
Luitko ap oman tekstisi? Ongelmasi ei selvästikään ole se, että mies on nukkunut yhtenä päivänä vaan se, minkälainen teidän parisuhteenne ja perhe-elämänne on kaikkina muina päivinä.
Siihen taas ei auta muu kuin puhuminen. Teidän täytyy istua alas (joulun jälkeen) ja puhua siitä, oletteko te molemmat onnellisia, elättekö sellaista elämää, jota haluatte?
Ja jos vastaus on ei, sitten teidän täytyy muuttaa jotain.
Minua aina vähän rasittaa sellaiset aikuiset, jotka valittavat oman ajan tai yhteisen ajan puutetta mutta eivät tee mitään. Onko se teidän oma elämä vai pakottaako joku elämään sitä? Kannattaa ottaa se arki ihan omiin käsiin. Siellä on varmasti paljon sellaista, johon sinä itse pystyt vaikuttamaan. Jos haluat.
Mutta monen mielestä on helpompaa valittaa (ja syyttää puolisoa omasta tyytymättömyydestä) kuin tarttua asioihin ja tehdä jotain itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisitte sopineet etukäteen mitä teette tänään tai yleensä joulun aikana. Meillä joulupäivä on perinteinen pyjamapäivä. Ei tehdä yhtään mitään, nukutaan ja syödään eilisiä ruokia, voi olla koneella tai katsoa elokuvan, lukea, mitä vaan, kunhan mitään ei ole pakko tehdä. Nukuin itse puoleen päivään ja äsken otin nokoset. Mies on lämmittänyt ruuat lapsille.
Minustakin olisi kiva sopia etukäteen, mutta mies ei tunnu näkevän mitenkään tarpeelliseksi kertoa mitä meinaa tehdä tai että väsyttää ja haluaisi nukkua. Enkä minä huomaa aina erikseen tentata toisen aikomuksia, vaan oletan, että toinen osaa itse kertoa.
t. ap
Mies on varmaankin väsyneenä pitkin syksyä painanut töitä ajatellen lepäämistä ja nukkumista jouluna.
Sinä taas olet haaveillut yhteisestä ajasta.
Kumpikaan ei ole mitään toiselle kuitenkaan sanonut?
Ei varmaan ole tullut sanottua:( Kuten sanoin, tuntuu, että melkein aina on vähintään toinen töissä, kaupassa, viemässä lasta harrastukseen tai nukkuu. Tai illalla kun hetki nähdään yhtä aikaa lapsilla on kovasti jotain asiaa tai uhmaikäinen karjuu.
Kuten aiemmin sanoin, tuntuu, ettei ole koskaan sitä yhteistä aikaa, että tulisi edes puhuttua sen verran mitä toinen ajattelee tai haluaa:( Ollaanko me ainoat, joiden arki on tällaista?
t. ap
Teillä on järkyttävä elämä! Kyllä mäkin nukkuisin jos tuollaista olisi!
Meillä mennään ysin maissa nukkumaan, tai makkariin ja siinä on vähän yhteistä aikaa, kympin maissa ollaan unessa. Tykätään aamuista.
Mutta me ehditään kyllä lojua sylikkäin sohvalla. Lapset leikkii kavereiden kanssa usein iltaisin.
Yrittäkää keksiä jotain tuohon loputtomaan stressiin ja aikatauluihin, ennenkuin toinen palaa loppuun. Ei elämän kuulu olla suorittamista aamusta iltaan.Nää meidän aikataulut johtuu pääasiassa siitä, että ollaan yritetty järjestää lapsille lyhyet hoitopäivät, joten toinen menee aikaisin töihin ja toinen viettää rauhallista aamua lasten kanssa. Ja illalla taas toisin päin: Toinen pääsee hakemaan lapset ajoissa rauhassa ja toinen on myöhempään töissä. Joten lasten kanssa kyllä on kyllä kummallakin vanhemmalla erikseen kiireetöntä aikaa, mutta perheen yhteinen aika on silloin, kun lapset alkavat illalla olemaan väsyneitä. (Harrastuskuskauksia on pari sekä satunnaisia työmatkoja, eli ei paljoa.) Eli lisää perheaikaa tarkoittaisi taas lapsille pidempiä hoitopäiviä:( Eikä mies taas edes haluaisi vaihtaa aikaisempaan työaikaan ja minä taas en voi siirtää enää myöhemmäksi, joten ei tämäkään oikein toimisi.
Lapset ovat vielä huonounisia, joten sekin aiheuttaa välillä univelkaa. Se osaltaan harmittaa myös, kun itsellekin ne päikkärit tai myöhään aamulla nukkuminen tekisi useammin hyvää.
t. ap
Tiedätkö mitä? Ei meillä ole kenelläkään arki-iltoina mitään hohdokasta "perhe-elämää". Mitä ihmettä, missä välissä? Päiväkoti-ikäinen lapsi haetaan tarhasta, syötetään, pestään ja pannaan nukkumaan viiden ja yhdeksän välillä ja sitten menekin jo itse nukkumaan, jotta saan tarpeeksi unta.
Aamuisin vielä vähemmän ehditään mitään perhejuttuja. Ei tulisi mieleenkään kuvitella.
Jos me halutaan jotain spesiaalia yhdessä niin viikonloppuisin sitten. Ja jos halutaan tehdä jotain ilman lasta niin lapselle järjestetään hoito ensin.
Mutta itse ajattelen, että se perusarki on juuri sitä perhe-elämää parhaimmillaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisitte sopineet etukäteen mitä teette tänään tai yleensä joulun aikana. Meillä joulupäivä on perinteinen pyjamapäivä. Ei tehdä yhtään mitään, nukutaan ja syödään eilisiä ruokia, voi olla koneella tai katsoa elokuvan, lukea, mitä vaan, kunhan mitään ei ole pakko tehdä. Nukuin itse puoleen päivään ja äsken otin nokoset. Mies on lämmittänyt ruuat lapsille.
Minustakin olisi kiva sopia etukäteen, mutta mies ei tunnu näkevän mitenkään tarpeelliseksi kertoa mitä meinaa tehdä tai että väsyttää ja haluaisi nukkua. Enkä minä huomaa aina erikseen tentata toisen aikomuksia, vaan oletan, että toinen osaa itse kertoa.
t. ap
Mies on varmaankin väsyneenä pitkin syksyä painanut töitä ajatellen lepäämistä ja nukkumista jouluna.
Sinä taas olet haaveillut yhteisestä ajasta.
Kumpikaan ei ole mitään toiselle kuitenkaan sanonut?
Ei varmaan ole tullut sanottua:( Kuten sanoin, tuntuu, että melkein aina on vähintään toinen töissä, kaupassa, viemässä lasta harrastukseen tai nukkuu. Tai illalla kun hetki nähdään yhtä aikaa lapsilla on kovasti jotain asiaa tai uhmaikäinen karjuu.
Kuten aiemmin sanoin, tuntuu, ettei ole koskaan sitä yhteistä aikaa, että tulisi edes puhuttua sen verran mitä toinen ajattelee tai haluaa:( Ollaanko me ainoat, joiden arki on tällaista?
t. ap
Teillä on järkyttävä elämä! Kyllä mäkin nukkuisin jos tuollaista olisi!
Meillä mennään ysin maissa nukkumaan, tai makkariin ja siinä on vähän yhteistä aikaa, kympin maissa ollaan unessa. Tykätään aamuista.
Mutta me ehditään kyllä lojua sylikkäin sohvalla. Lapset leikkii kavereiden kanssa usein iltaisin.
Yrittäkää keksiä jotain tuohon loputtomaan stressiin ja aikatauluihin, ennenkuin toinen palaa loppuun. Ei elämän kuulu olla suorittamista aamusta iltaan.Nää meidän aikataulut johtuu pääasiassa siitä, että ollaan yritetty järjestää lapsille lyhyet hoitopäivät, joten toinen menee aikaisin töihin ja toinen viettää rauhallista aamua lasten kanssa. Ja illalla taas toisin päin: Toinen pääsee hakemaan lapset ajoissa rauhassa ja toinen on myöhempään töissä. Joten lasten kanssa kyllä on kyllä kummallakin vanhemmalla erikseen kiireetöntä aikaa, mutta perheen yhteinen aika on silloin, kun lapset alkavat illalla olemaan väsyneitä. (Harrastuskuskauksia on pari sekä satunnaisia työmatkoja, eli ei paljoa.) Eli lisää perheaikaa tarkoittaisi taas lapsille pidempiä hoitopäiviä:( Eikä mies taas edes haluaisi vaihtaa aikaisempaan työaikaan ja minä taas en voi siirtää enää myöhemmäksi, joten ei tämäkään oikein toimisi.
Lapset ovat vielä huonounisia, joten sekin aiheuttaa välillä univelkaa. Se osaltaan harmittaa myös, kun itsellekin ne päikkärit tai myöhään aamulla nukkuminen tekisi useammin hyvää.
t. ap
Ja siis tietenkin tää nukkuminen: Kun mies nukkuu viikonloppuisin puoleenpäivään ja toisinaan koko päivän tai päikkärit sekä satunnaisesti päikkärit myös arki-iltaisin ja minäkin joskus viikonloppuisin päikkärit tai menen aikaisin nukkumaan.
Ei tässä siis hirveästi mitään hektisiä menoja ole töiden lisäksi eikä voikaan olla, kun tuntuu, että aina jompi kumpi aikuisista nukkuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisitte sopineet etukäteen mitä teette tänään tai yleensä joulun aikana. Meillä joulupäivä on perinteinen pyjamapäivä. Ei tehdä yhtään mitään, nukutaan ja syödään eilisiä ruokia, voi olla koneella tai katsoa elokuvan, lukea, mitä vaan, kunhan mitään ei ole pakko tehdä. Nukuin itse puoleen päivään ja äsken otin nokoset. Mies on lämmittänyt ruuat lapsille.
Minustakin olisi kiva sopia etukäteen, mutta mies ei tunnu näkevän mitenkään tarpeelliseksi kertoa mitä meinaa tehdä tai että väsyttää ja haluaisi nukkua. Enkä minä huomaa aina erikseen tentata toisen aikomuksia, vaan oletan, että toinen osaa itse kertoa.
t. ap
Niin ja siis päivällä hereillä ollessaan kysyin haluaisiko lähteä ulkoilemaan, mutta sanoi silloin vain, ettei vielä jaksa. Ei mitään, että haluaa levätä koko päivän. Iltapäivällä heräsi hetkeksi ja kysyin aikooko herätä vai nukkua vielä, muttei vastannut kysymykseen ollenkaan. Ei viitsisi alkaa jatkuvasti kuulustelemaan ja kiskomaan toisesta väkisin vastauksia.
t. ap
Mikä sinua oikein vaivaa? Mennä tenttaamaan väsynyttä ihmistä? Saisin oikeasti raivarin, jos mieheni toimisi noin. Itselleni ei tulisi edes mieleenkään.
Siis mitä mä olisin saanut tehdä? Mies heräsi puolilta päivin, ei mitenkään ilmaissut haluaan mennä uudestaan nukkumaan tms, joten tietenkin kysyin mentäisiinkö tänään ulos, kun sitä olin aamupäivällä ajatellut. Ja kun heräsi välillä iltapäivällä, oliko sekin hirveää tenttaamista, että kysyin aikooko vielä nukkua vai onko heräämässä?
Just edellinen ihmetteli eikö me miehen kanssa jutella toiveistamme päivälle ja nyt on jo liikaa kysyä haluaako toinen vielä nukkua lisää vai aikooko nousta. Vai mitä mä en nyt tajua? Pitääkö odottaa heräämisen jälkeen joku määrätty aika, esim. tunti, ennen kuin voi ehdottaa tekemistä päivälle? Ja olla ihan tyytyväinen, että toisen aikomukset huomaa siitä, että se menikin takaisin nukkumaan sanomatta mitään?
t. ap
No kyllä meillä aikuiset ihmiset ja lapsetkin saavat halutessaan nukkua vapaapäivinä.
Se että sinä olet mielessäsi suunnitellut jotain muuta, ei ole miehesi vika.
Ei elämässä oikein ole mitään muuta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisitte sopineet etukäteen mitä teette tänään tai yleensä joulun aikana. Meillä joulupäivä on perinteinen pyjamapäivä. Ei tehdä yhtään mitään, nukutaan ja syödään eilisiä ruokia, voi olla koneella tai katsoa elokuvan, lukea, mitä vaan, kunhan mitään ei ole pakko tehdä. Nukuin itse puoleen päivään ja äsken otin nokoset. Mies on lämmittänyt ruuat lapsille.
Minustakin olisi kiva sopia etukäteen, mutta mies ei tunnu näkevän mitenkään tarpeelliseksi kertoa mitä meinaa tehdä tai että väsyttää ja haluaisi nukkua. Enkä minä huomaa aina erikseen tentata toisen aikomuksia, vaan oletan, että toinen osaa itse kertoa.
t. ap
Mies on varmaankin väsyneenä pitkin syksyä painanut töitä ajatellen lepäämistä ja nukkumista jouluna.
Sinä taas olet haaveillut yhteisestä ajasta.
Kumpikaan ei ole mitään toiselle kuitenkaan sanonut?
Ei varmaan ole tullut sanottua:( Kuten sanoin, tuntuu, että melkein aina on vähintään toinen töissä, kaupassa, viemässä lasta harrastukseen tai nukkuu. Tai illalla kun hetki nähdään yhtä aikaa lapsilla on kovasti jotain asiaa tai uhmaikäinen karjuu.
Kuten aiemmin sanoin, tuntuu, ettei ole koskaan sitä yhteistä aikaa, että tulisi edes puhuttua sen verran mitä toinen ajattelee tai haluaa:( Ollaanko me ainoat, joiden arki on tällaista?
t. ap
Teillä on järkyttävä elämä! Kyllä mäkin nukkuisin jos tuollaista olisi!
Meillä mennään ysin maissa nukkumaan, tai makkariin ja siinä on vähän yhteistä aikaa, kympin maissa ollaan unessa. Tykätään aamuista.
Mutta me ehditään kyllä lojua sylikkäin sohvalla. Lapset leikkii kavereiden kanssa usein iltaisin.
Yrittäkää keksiä jotain tuohon loputtomaan stressiin ja aikatauluihin, ennenkuin toinen palaa loppuun. Ei elämän kuulu olla suorittamista aamusta iltaan.Nää meidän aikataulut johtuu pääasiassa siitä, että ollaan yritetty järjestää lapsille lyhyet hoitopäivät, joten toinen menee aikaisin töihin ja toinen viettää rauhallista aamua lasten kanssa. Ja illalla taas toisin päin: Toinen pääsee hakemaan lapset ajoissa rauhassa ja toinen on myöhempään töissä. Joten lasten kanssa kyllä on kyllä kummallakin vanhemmalla erikseen kiireetöntä aikaa, mutta perheen yhteinen aika on silloin, kun lapset alkavat illalla olemaan väsyneitä. (Harrastuskuskauksia on pari sekä satunnaisia työmatkoja, eli ei paljoa.) Eli lisää perheaikaa tarkoittaisi taas lapsille pidempiä hoitopäiviä:( Eikä mies taas edes haluaisi vaihtaa aikaisempaan työaikaan ja minä taas en voi siirtää enää myöhemmäksi, joten ei tämäkään oikein toimisi.
Lapset ovat vielä huonounisia, joten sekin aiheuttaa välillä univelkaa. Se osaltaan harmittaa myös, kun itsellekin ne päikkärit tai myöhään aamulla nukkuminen tekisi useammin hyvää.
t. ap
Ja siis tietenkin tää nukkuminen: Kun mies nukkuu viikonloppuisin puoleenpäivään ja toisinaan koko päivän tai päikkärit sekä satunnaisesti päikkärit myös arki-iltaisin ja minäkin joskus viikonloppuisin päikkärit tai menen aikaisin nukkumaan.
Ei tässä siis hirveästi mitään hektisiä menoja ole töiden lisäksi eikä voikaan olla, kun tuntuu, että aina jompi kumpi aikuisista nukkuu.
Ootte järkänneet kummallekin vanhemmalle eri rytmin. Mies varmaan valvoo pikkutunneille, kun herää myöhään. Sä teet aaamuvuoron, mies iltavuoron. Se on kuten sairaalassa, aamuvuorolainen antaa iltavuorolaiselle nopean raportin. Lapset kyllä viihtyy päiväkodissa yleensä 8-16 ja nukkuvat päikkärit.
Ei ole nukkunut koko päivää mutta nukkui puolille päiville niin kuin AINA. Ja se tympii että sanoi suoraan ettei halua herätä aikaisemmin. Tekee viikolla pääsääntöisesti iltatyötä, minä normaalia toimistoaikaa. Ei nähdä juuri lainkaan. Tänäänkin se jaksoi hereillä vain 8 tuntia ja nyt jo makaa sohvalla kaikkensa antaneena. Minun kanssa se ei ole puhunut juuri lainkaan. Lapsen kanssa muutaman sanan. Se on semmoinen "hiljainen mies", tuppisuu joka välillä murahtelee jotain ja jos kysyy mitään niin epämääräistä mutinaa ja sanojen vääntelyä josta saa sitten tulkita että mitä mahtaa tarkoittaa juu vai ei... koko joukukuun se on paahtanut töitä melkein kaikki illat, kun ollut pikkujoulukausi ravintoloissa. Minä en näe miestä oikein ikinä. Mitään se ei kerro etukäteen suunnitelmistaan. Ei aina edes tunnin varoituksella. Odottelen lapsen kanssa puoli päivää ensin että se heräisi ja sitten se lähtee omille ostoksille ja bisneksilleen. Haahuilee kotona kännykän kanssa napit korvilla, somettaa, puhuu puheluita. Joskus se tekee lapselle ruokaa mutta noin niinku parisuhteena ei tämä ole mistään kotoisin. Aamulla se sano mulle että aikoo nukkua koko päivän eli pitkään eikä saisi herättää. Että se jo kertoo aika paljon että kehtaa sillon harvoin suun avatessaan osoittaa että tehkää te mitä teette kunhan annatte hänen kans tehdä mitä lystää...
Mies on varmaankin väsyneenä pitkin syksyä painanut töitä ajatellen lepäämistä ja nukkumista jouluna.
Sinä taas olet haaveillut yhteisestä ajasta.
Kumpikaan ei ole mitään toiselle kuitenkaan sanonut?