Muita kenen välit omiin vanhempiin katkennut?
Me vietetään AINA joulu omalla porukalla, minä & mies ja lapset. Syy siihen, että me ei olla väleissä kummankaan vanhempien kanssa. Siellä on mt-ongelmia, rajattomuutta, välinpitämättömyyttä, itsekkyyttä ja ikävää kohtelua. Näin siis ehdottomasti parempi mutta jouluisin tulee haikea olo siitä kuinka ihanaa olisi, kun isovanhemmat olisi elämässä mukana, voisi käydä vaikka joulukahvilla heidän luonaan, lapset saisivat leikkiä isovanhempien kanssa yms... todellisuus olisi kuitenkin riitelyä, vähättelyä, mielenterveysongelmia.
Onko muita samassa tilanteessa? Miten vietätte joulua? Onko teillä "varamummoja" elämässänne tms?
Kommentit (5)
Kai löytyy kai, mutta mikset kertoisi itse enemmän kun kerran aloitit?
Kyllähän monellakin löytyy yksi tai useampi tuollainen isovanhempi, mutta ehkei niin monelle ole sattunut noin paska nakki, että kaikki olisivat petojen sukua.
Omillakin vanhemmillani on molemmilla liuta tuollaisia vammoja, mutta miehen isovanhemmat olivat verrattain normaaleja. Eli omat ongelmansa siinäkin suhteessa, mutta eivät juuri rajoittaneet kanssakäymistä. Eiköhän se aika usein mene juuri näin, että jos pariskunnan yksi osapuoli on täyskaheli, niin ei se toinenkaan täysillä käy. Eli tavallaan nämä vastoinkäymiset kyllä kertyykin.
Joo, toki voin avata syitä miksi emme ole tekemisissä:
1 on diagnosoitu skitsofreenikko
1 on niin epävakaa, että uhannut mm tappaa yhden miniöistään + kaikkea muuta epävakaata käytöstä, että lapset (ja muut aikuiset) pelkää
1 on sellainen ettei itse pidä mitään yhteyksiä, ei ole mm koskaan kysynyt lastenlasten kuulumisia, kutsunut luokseen kylään, ei kutsu sisään kun joskus kävimme hänen luonaan yms
1 on kuollut
Olisitko tekemisissä näiden yllä mainittujen kanssa?
Itsellä äiti on katkaissut välit, enkä edes halua häntä takaisin elämääni, narsisti ja pahoinpitekiä kun on. Isääni en tunne enkä haluakkaan tuntea. Itse olen mielisairas 18-vuotias, dissosiaatiota, masennusta, ADD:tä ja ahdistusta löytyy. Isovanhemmat haluaisivat pitää yhteyttä, joka tuntuu oudolta kun koko lapsuuden äiti on puhunut paskaa omasta ja isäni perheestä. Tuntuu pahalta, että äiti on kaltoinkohdellut omia vanhempiaan tällä tavoin. Hakuaisin, että olisi perhe, mutta tuntuu, että se on liian myöhäistä. Karkotan kaikki kaverit ja poikaystävätkin oudolla persoonallani.
Tuntuu että ketään ei kiinnosta. Kukaan ei usko että minulla on dissosiaatiohäiriö. Joudun kärsimään siitä yksin ja koulu menee penkin alle. Minulla ei ikinä ole ollut kavereita kiusaamisen takia ja nyt tuntuu että olen aivan yksin. Ainoat ihmiset joita pidän luotettavana ovat poikaystävän vanhemmat mutta en voi enää sietää poikaystäväni seuraa. Olen monta kertaa hänelle sanonut että hän on kuin kävelevä wikipedia, huonolla tavalla. Hänellä on aina vastaus retorisiin kysymyksiin. Myös hänellä on mt-ongelmia. Tuntuu vaan ettei jaksa. Hakuan vain jonkun diagnoosin, kun minulla ei autismia eikä aspergeriakaan ole. Ihan sama vaikka olisin introvertti, minulla voi silti olla dissosiaatiohäiriö. Anteeksi kun meni pitkäksi, tuntui vaan hyvältä saada tämä sanotuksi.
Kai täältä joku muukin perhe löytyy joka viettää joulua vaan keskenään?