Tyttöjen ja poikien kasvatuserot on niin nähtävissä...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelin samaa poikani päiväkodissa, mutta siellä oltiin sitä mieltä, että poikiin ei tehoa puhe. Lasten pitää selvittää oma nokkimisjärjestyksensä tappeluilla.

Niinpä vein lapsen yhtenä päivänä liian myöhään eli aamupiirin aikaan ja kerroin lapsille yhteisesti, että heidät on kaikki kutsuttu poikani synttäreille seuraavana kesänä. Luvassa on poniratsastusta, merirosvoseikkailu ja pomppulinna. Mutta jos kukaan heistä kertaakaan satuttaa poikaani, tappelee hänen kanssaan tms. niin lopullista kutsua ei tule! (lapseni on surkuteltava nössö, ei riidanhaastaja)

Ihmeesti ne ymmärsi puhetta.

No niin varmaan

- perusohjelma jokaisessa suomalaisissa synttäreissä poniratsastukset ja pomppulinnat

- lapset eivät todellakaan kykene ajattelemaan tekojensa seurauksia noin pitkällä. Et tosin maininnut ajanjaksoa, mutta jos puhut vuodenajasta, niin ajattelen että kyseessä voisi olla kuukausista? Tai vähintään viikoista?

Ihan tosissaan oletat meidät uskovan, että kaikki lapset tuolla tavalla kykenisivät säätelemään käytöstään kuin katkaisimesta painais?

Please.

Tiedätkö mitä: kun lapsille kertoo, mitä tietystä toiminnasta seuraa, niin ne yllättäen uskovat aika lailla hyvin puhetta. Jos lapsille osoittaa, että toista saa lyödä - kuten päiväkodissa pojille opetetaan - niin ihan samalla tavalla voi opettaa, että lyömisellä on seurauksensa. Kyllä, lapseni kiristi jokaista tappelupukaria sillä, että jos lyöt, niin kutsua ei tule. Hyvä niin, koska maailma toimii juuri sillä tavalla, tehdään sopimuksia, joissa voi olla erilaisia ehtoja. Tässä oli ehtona se, että ei käytetä väkivaltaa.

Maalla ne pomppulinnat ja poniratsastukset on aika lailla tavallinen juttu, kotipihassa kun riittää tilaa vaikka mihin.

Vierailija kirjoitti:

Annetaan poikien olla poikia, kautta aikain he ovat olleet villimpiä kuin tytöt. On miesvihaa ajatella, että pojat ovat vain viallisia tyttöjä.

Mies on biologisesti vain viallinen nainen. Y-kromosomi on vajaavainen X. Tästä ei pääse kompensoimalla sillä apinanraivolla ja rumilla väkivaltatilastoillakaan mihinkään.

Höpsis.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelin samaa poikani päiväkodissa, mutta siellä oltiin sitä mieltä, että poikiin ei tehoa puhe. Lasten pitää selvittää oma nokkimisjärjestyksensä tappeluilla.

Niinpä vein lapsen yhtenä päivänä liian myöhään eli aamupiirin aikaan ja kerroin lapsille yhteisesti, että heidät on kaikki kutsuttu poikani synttäreille seuraavana kesänä. Luvassa on poniratsastusta, merirosvoseikkailu ja pomppulinna. Mutta jos kukaan heistä kertaakaan satuttaa poikaani, tappelee hänen kanssaan tms. niin lopullista kutsua ei tule! (lapseni on surkuteltava nössö, ei riidanhaastaja)

Ihmeesti ne ymmärsi puhetta.

No niin varmaan

- perusohjelma jokaisessa suomalaisissa synttäreissä poniratsastukset ja pomppulinnat

- lapset eivät todellakaan kykene ajattelemaan tekojensa seurauksia noin pitkällä. Et tosin maininnut ajanjaksoa, mutta jos puhut vuodenajasta, niin ajattelen että kyseessä voisi olla kuukausista? Tai vähintään viikoista?

Ihan tosissaan oletat meidät uskovan, että kaikki lapset tuolla tavalla kykenisivät säätelemään käytöstään kuin katkaisimesta painais?

Please.

Tiedätkö mitä: kun lapsille kertoo, mitä tietystä toiminnasta seuraa, niin ne yllättäen uskovat aika lailla hyvin puhetta. Jos lapsille osoittaa, että toista saa lyödä - kuten päiväkodissa pojille opetetaan - niin ihan samalla tavalla voi opettaa, että lyömisellä on seurauksensa. Kyllä, lapseni kiristi jokaista tappelupukaria sillä, että jos lyöt, niin kutsua ei tule. Hyvä niin, koska maailma toimii juuri sillä tavalla, tehdään sopimuksia, joissa voi olla erilaisia ehtoja. Tässä oli ehtona se, että ei käytetä väkivaltaa.

Maalla ne pomppulinnat ja poniratsastukset on aika lailla tavallinen juttu, kotipihassa kun riittää tilaa vaikka mihin.

Huhhuh! Kuka haluaa kasvattaa lapsensa käyttämään kiristyskeinoja saadakseen haluamansa? Tällaisia manipuloijia ja kiristäjiä olen itsekin nähnyt omien lasten kavereissa, surullisia tapauksia joilla ei pääsääntöisesti ole yhtään oikeaa kaveria.

Oletko miettinyt tätä asiaa yhtään pitemmälle?

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelin samaa poikani päiväkodissa, mutta siellä oltiin sitä mieltä, että poikiin ei tehoa puhe. Lasten pitää selvittää oma nokkimisjärjestyksensä tappeluilla.

Niinpä vein lapsen yhtenä päivänä liian myöhään eli aamupiirin aikaan ja kerroin lapsille yhteisesti, että heidät on kaikki kutsuttu poikani synttäreille seuraavana kesänä. Luvassa on poniratsastusta, merirosvoseikkailu ja pomppulinna. Mutta jos kukaan heistä kertaakaan satuttaa poikaani, tappelee hänen kanssaan tms. niin lopullista kutsua ei tule! (lapseni on surkuteltava nössö, ei riidanhaastaja)

Ihmeesti ne ymmärsi puhetta.

Keksitty juttu,tuon ikäiset lapset ei montaa minuuttia muista jonkun vieraan naisen höpinöitä.

Äh, sata alapeukkua tälle. Sillä on paljon enemmän merkitystä, mikä on malli kotoa.

Ei meidän pojan tarhassa ainakaan ole tuollaista,tytöt riehuu ihan samalla tavalla kuin pojatkin.

Vierailija kirjoitti:

Äh, sata alapeukkua tälle. Sillä on paljon enemmän merkitystä, mikä on malli kotoa.

Kodin malli on monessa asiassa tärkeämpi kuin päiväkodin, ja sellainen yleinen muita ihmisiä kunnioittava asenne opitaan kotoa. Mutta harmillinen tosiasia on, että taaperoiän ohittaneiden lasten kaveri- ja ryhmätilanteissa läsnä on useammin ammattikasvattaja kuin vanhempi. Kodin asenneilmapiirillä on väliä, mutta pieni lapsi tarvitsee ohjausta siinä omassa konfliktitilanteessa, siinä hetkessä, silloin kun ei vielä osaa soveltaa tietoisesti muualla nähtyjä malleja tai muistaa kotona pidettyjä palopuheita. Pienen lapsen kohdalla tarvitaan paikalla oleva aikuinen avaamaan toisen näkökulmaa ja antamaan työkaluja.