Helluntalaisen kanssa seurusteltu

Mitä meidän pitäisi tähän sanoa ja vieläpä jouluna? Jätä se sika? Senkö haluat kuulla?

Mikset ottaisi miestä, eikä sellaista joka on ikuinen pikkupoika eikä uskalla kertoa vanhemmilleen totuutta?

Vierailija kirjoitti:

Mikset ottaisi miestä, eikä sellaista joka on ikuinen pikkupoika eikä uskalla kertoa vanhemmilleen totuutta?

Toisaalta, miksi ap:n kannattaisi kysyä sinunlaiseltasi äkkiväärältä yhtään mitään?

Vierailija kirjoitti:

Mikset ottaisi miestä, eikä sellaista joka on ikuinen pikkupoika eikä uskalla kertoa vanhemmilleen totuutta?

Ollaan molemmat todella nuoria. Ensimmäinen parisuhde. Vaikka yhteisen tulevaisuuden suunnittelu on vielä vähän turhaa mua silti pelottaa. Tuskin hänen vanhemmat ajattelisivat hyvällä jos saisivat tietää että poikaystävä on seurustellut salaa vuosia.

Vierailija kirjoitti:

Mitä meidän pitäisi tähän sanoa ja vieläpä jouluna? Jätä se sika? Senkö haluat kuulla?

Ei. Halusin vain kertoa asiasta ja ehkä joku, jolla kokemusta tai tietoa asiasta voisi kommentoida jollain tavalla.

Ihmettelen, miten hän sinut otti, koska tietää varmasti ettei tule onnistumaan.

Sisimmässä ei saa pois uskonasioita ja sitä totuutta, että Jeesus elää ja Pyhähenki vaikuttaa, antaen rauhan, vaikka olisi mikä tilanne ympärillä. Tämä on totuus, jota ei kukaan vaihda maailman tyhjyyteen, jos kerran on hengessään kokenut Pyhän hengen voiman eli Jumalan olemassaolon.

Tämä ei ole uskonto, vaan totuus, verraten vaikka happeen jota hengität, mutta et näe sitä.

Sinun kannattaisi päästää irti omista mielipiteistäsi sen verran, että kokeilet, onko asiat niin kuin itse olet päättänyt.

Eli aidolla sydämellä tulet itsekin rukouksessa uskoon, katsot onko se totta. Sitten vasta voit tietää, onko Jumalaa vai ei.

Eihän avaruuteenkaan mennä tutkimaan paikkoja sillä mielellä, että nauretaan ettei siellä kuitenkaan mitään ole. Ei luotaimien ja rakettien rakentaminen aikuiselta mieheltä onnistuisi, jos motivaatiota ja uskoa ei olisi.

Pakotatko poikaystäväsi pois uskostaan, vai päästätkö jo nyt irti, ettei mene henkisen väkivallan puolelle?

Et voi yrittää erottaa häntä vakaumuksesta ja kulttuuristaan. Sitä sanotaan manipulaatioksi.

Samoin hän ei voi sinua pakottaa uskoon.

Sinun täytyy itse löytää se, mitä mieltä olet. Tosin tapa, jolla löydät sen, ei soisi olevan koettelematon, valmiiksi pureskeltu, oma ylpeyden tuottama tulos siitä, kuinka ego tietää kaiken.

Jk kirjoitti:

Pakotatko poikaystäväsi pois uskostaan, vai päästätkö jo nyt irti, ettei mene henkisen väkivallan puolelle?

Et voi yrittää erottaa häntä vakaumuksesta ja kulttuuristaan. Sitä sanotaan manipulaatioksi.

Samoin hän ei voi sinua pakottaa uskoon.

Sinun täytyy itse löytää se, mitä mieltä olet. Tosin tapa, jolla löydät sen, ei soisi olevan koettelematon, valmiiksi pureskeltu, oma ylpeyden tuottama tulos siitä, kuinka ego tietää kaiken.

Minua ei haittaa se että poikaystävä uskoo. Ei sitä edes huomaisi ellei tietäisi. Ainoa mikä meidän suhteessa huolettaa on poikaystävän suku. En tiedä helluntalaisuudesta paljoa, mutta esiaviollinen seksi on pahasta ja avioliitto todella tärkeä. Itselle naimisiinmeno on täysin toissijainen juttu. Minusta kuitenkin tuntuu siltä että poikaystäväni haluaisi kunnioittaa omaa perhettään ja uskoa. Ei siis ole yhtä vapaamielinen kuin minä vaan kunnioittaa perinteitä.

Vierailija kirjoitti:

Sinun kannattaisi päästää irti omista mielipiteistäsi sen verran, että kokeilet, onko asiat niin kuin itse olet päättänyt.

Eli aidolla sydämellä tulet itsekin rukouksessa uskoon, katsot onko se totta. Sitten vasta voit tietää, onko Jumalaa vai ei.

Eihän avaruuteenkaan mennä tutkimaan paikkoja sillä mielellä, että nauretaan ettei siellä kuitenkaan mitään ole. Ei luotaimien ja rakettien rakentaminen aikuiselta mieheltä onnistuisi, jos motivaatiota ja uskoa ei olisi.

Toinen vanhemmistani oli uskossa ennen kuolemaansa. Kasvoin ns. tapakristittynä ja olin myös mukana seurakunnan toiminnassa. Teini-iässä yritin saada jumalaa elämääni, mutta tuloksetta. Yritin etsiä itselle oikeaa uskoa, mutta sitä ei löytynyt. Edesmenneen vanhempani kautta olin myös mukana uskonnollisissa toimissa ja sain kuulla jumalan sanaa enemmän kuin tarpeeksi. Usko ei ole minua varten mutta jos joku uskoo ei se ole minulta myöskään pois.

Omituista tosiaan, että tuollaisesta taustasta tuleva helluntailaispoika seurustelee ateistin (?) kanssa. Yleensä uskovien piireissä on naisista ylitarjontaa, joten luulisi niistä omista porukoista löytyvän riittävästi vaimoehdokkaita. Ja vielä kun oman perheen suhtautuminen on noin jyrkkää, ettei sukulaisille voi esitellä.

Oma tyttäreni, joka ei ole minkään sortin uskossa, seurustelee mormonin kanssa. Minä olen tätä kakistellut varmaan enemmän kuin pojan mormonivanhemmat ja muut sukulaiset. Heilläkin tietenkin on ensisijainen toive, että kumppani olisi myös mormoni, mutta koska heitä on Suomessa niin älyttömän vähän, niin ovat valmiita tinkimään tästä. Pojalle riittää, että tyttäreni hyväksyy ja kunnioittaa hänen uskoaan. Kirkossa hän käy yksin, mutta tytär on ollut mukana silloin kun on ollut kyläilemässä pojan perheen luona. Nyt hän oli mukana heidän joulunvietossa, kun oli utelias näkemään minkälainen joulu heillä on ja pojan vanhemmat ilman muuta toivottivat tervetulleiksi. 

He alkoivat seurustella viime vuoden syksynä ja jo silloin ensimmäisenä jouluna tämän pojan isoäiti antoi pojalle joululahjaksi 80€ sillä ehdolla, että käyttää ne tytön kanssa treffeillä. Minusta tuo oli jotenkin suloista, mutta poikaa hieman ahdistaa kun omat vanhemmat ja sukulaiset ovat niin "romantiikannälkäisiä". Nyt he ovat jo yli vuoden seurustelleet, joten kai tässä molemmin puolin yritetään totutella ajatukseen, ettei tämä ole ihan hetken hairahdus.

Jos helluntailaispojan suvun puolelta on noin jyrkkä vastustus, niin voi olla etteivät he koskaan tule hyväksymään ap:tä sukuun. Kannattaa miettiä haluaako jatkaa tuollaisessa kuviossa. Jos oikein huonosti käy, hylkäävät myös tuon pojan. Se olisi ehkä ap:n kannalta helpompi, mutta tuskallista pojalle. Jos hylkivät vain ap:tä, niin sitten on tuskallista kun poika käy lasten kanssa sukulaisten luona ja ap jää aivan ulkopuoliseksi.

Ap, minkä ikäinen olet?

Vierailija kirjoitti:

Ap, minkä ikäinen olet?

20

Vierailija kirjoitti:

Omituista tosiaan, että tuollaisesta taustasta tuleva helluntailaispoika seurustelee ateistin (?) kanssa. Yleensä uskovien piireissä on naisista ylitarjontaa, joten luulisi niistä omista porukoista löytyvän riittävästi vaimoehdokkaita. Ja vielä kun oman perheen suhtautuminen on noin jyrkkää, ettei sukulaisille voi esitellä.

Oma tyttäreni, joka ei ole minkään sortin uskossa, seurustelee mormonin kanssa. Minä olen tätä kakistellut varmaan enemmän kuin pojan mormonivanhemmat ja muut sukulaiset. Heilläkin tietenkin on ensisijainen toive, että kumppani olisi myös mormoni, mutta koska heitä on Suomessa niin älyttömän vähän, niin ovat valmiita tinkimään tästä. Pojalle riittää, että tyttäreni hyväksyy ja kunnioittaa hänen uskoaan. Kirkossa hän käy yksin, mutta tytär on ollut mukana silloin kun on ollut kyläilemässä pojan perheen luona. Nyt hän oli mukana heidän joulunvietossa, kun oli utelias näkemään minkälainen joulu heillä on ja pojan vanhemmat ilman muuta toivottivat tervetulleiksi. 

He alkoivat seurustella viime vuoden syksynä ja jo silloin ensimmäisenä jouluna tämän pojan isoäiti antoi pojalle joululahjaksi 80€ sillä ehdolla, että käyttää ne tytön kanssa treffeillä. Minusta tuo oli jotenkin suloista, mutta poikaa hieman ahdistaa kun omat vanhemmat ja sukulaiset ovat niin "romantiikannälkäisiä". Nyt he ovat jo yli vuoden seurustelleet, joten kai tässä molemmin puolin yritetään totutella ajatukseen, ettei tämä ole ihan hetken hairahdus.

Jos helluntailaispojan suvun puolelta on noin jyrkkä vastustus, niin voi olla etteivät he koskaan tule hyväksymään ap:tä sukuun. Kannattaa miettiä haluaako jatkaa tuollaisessa kuviossa. Jos oikein huonosti käy, hylkäävät myös tuon pojan. Se olisi ehkä ap:n kannalta helpompi, mutta tuskallista pojalle. Jos hylkivät vain ap:tä, niin sitten on tuskallista kun poika käy lasten kanssa sukulaisten luona ja ap jää aivan ulkopuoliseksi.

Poikaystävä on vähän nörttityyppinen ja todella ujo. Hänen ystäväporukkansa on opiskeluiden myötä muovautunut täysin uudeksi (muutti pois kotipaikkakunnaltaan) ja sen myötä myös alkoholi on tullut mukaan kuvioihin. Kuten sanoin, poikaystävä ei ole yhtä fanaattinen uskonsa kanssa, mutta selkeästi haluaa kunnioittaa oman sukunsa ja varmasti myös uskonsa toimintaperiaatteita ja ”sääntöjä”.

Hän ei käy enää kirkossa mutta kotona asuessaan kävi säännöllisesti, ehkä vanhempien painostuksesta.

En ole edes ajatellut tuota hylkäämisjuttua. Minulle tulisi todella paha olo, jos hänen perheensä hylkäisi hänet minun takiani. Uskonasiat ovat hankalia, ehkä mun pitäisi vaan kysyä poikaystävältä suoraan miten hän suhtautuu asioihin ja lisää hänen perheestään.

Vierailija kirjoitti:

 Poikaystävä on vähän nörttityyppinen ja todella ujo. Hänen ystäväporukkansa on opiskeluiden myötä muovautunut täysin uudeksi (muutti pois kotipaikkakunnaltaan) ja sen myötä myös alkoholi on tullut mukaan kuvioihin. Kuten sanoin, poikaystävä ei ole yhtä fanaattinen uskonsa kanssa, mutta selkeästi haluaa kunnioittaa oman sukunsa ja varmasti myös uskonsa toimintaperiaatteita ja ”sääntöjä”.

Hän ei käy enää kirkossa mutta kotona asuessaan kävi säännöllisesti, ehkä vanhempien painostuksesta.

En ole edes ajatellut tuota hylkäämisjuttua. Minulle tulisi todella paha olo, jos hänen perheensä hylkäisi hänet minun takiani. Uskonasiat ovat hankalia, ehkä mun pitäisi vaan kysyä poikaystävältä suoraan miten hän suhtautuu asioihin ja lisää hänen perheestään.

Minusta tuo kuulostaa siltä, että pojalla ei välttämättä ole henkilökohtaista uskoa, vaan on mennyt kuvioissa mukana kun on siihen kasvatettu. Jos hänellä olisi henkilökohtainen usko, niin hän kyllä käyttäisi päivittäin aikaa rukoilemiseen, raamatun lukemiseen ja etsisi sieltä opiskelupaikalta hengellisen yhteisön itselleen. Ehkä jonkun opiskelijoiden kristillisen porukan tms. 

Tai sitten tuo nykyinen kuvio on seurausta siitä, että hän seurustelee ei-uskovan kanssa. Minä olin itsekin ihan kovan luokan hihhuli (en kylläkään helluntailainen), siis tyyliin luin raamattua bussissakin ja rukoilin joka päivä, lauantaisin pidin rukouspaastoa, sunnuntaina kävin kirkossa ja keskiviikkona raamattupiirissä. Mutta kun aloin seurustella ateistin kanssa, niin eipä tullut enää lähdettyä noihin rientoihin ja se oma hengellinen elämä kuihtui. Vieläkin olen uskossa, mutta niin kuin raamatussa sanotaan, usko ilman tekoja on kuollut. En ole elävässä uskossa, mutta tiedän että Jumala ei silti hylkää ja varmasti jossain vaiheessa tämäkin kadonnut lammas taas käydään hakemassa laumaan. 

Minuakin kovasti varoiteltiin menemästä ateistin kanssa naimisiin juuri siksi, että sitä omaa hengellistä elämää on paljon työläämpää pitää yllä, jos puoliso ei ole uskova. Joiltain se onnistuu, mutta monilta ei. Eikä ei-uskovan puolison kanssa voi koskaan kokea samanlaista yhteyttä kuin uskovan puolison kanssa. Siitä suhteesta jää kokonaan puuttumaan se hengellinen yhteys, mikä uskovilla on. Ja uskoville se on todella tärkeä ja suhdetta lujittava ulottuvuus, että on se yhteinen usko ja voidaan rukoilla yhdessä.

Kannattaa tosiaan sen poikaystävän kanssa keskustella ihan huolella. Ja keskustella myös siitä, miten lapset kasvatetaan hengellisesti. Viedäänkö heitä pyhäkouluun ja kirkkoon? Osallistuvatko he koulussa uskonnon opetukseen? Uskovan kanssa pitää olla valmis siihenkin vaihtoehtoon, että niistä omista lapsista tulee ihan hihhuleita. Helluntailaisten piirissä ne lapset saattavat rukoilla kielilläkin, oletko sinä valmis tällaiseen?

Eli sinulle on ok seurustella tekopyhän valehtelijan kanssa? Jos hän ei voi kertoa vanhemmilleen seurustelusta, koska se on syntiä, miksi sitten seurustelette ja ilmeisesti harrastatte esiaviollista seksiä? Tai näinhän kaikki uskovaiset tekevät, mutta noloa se kyllä on.

Vierailija kirjoitti:

Eli sinulle on ok seurustella tekopyhän valehtelijan kanssa? Jos hän ei voi kertoa vanhemmilleen seurustelusta, koska se on syntiä, miksi sitten seurustelette ja ilmeisesti harrastatte esiaviollista seksiä? Tai näinhän kaikki uskovaiset tekevät, mutta noloa se kyllä on.

Yritän ymmärtää myös hänen puolta asiasta.