Lue keskustelun säännöt.
Erityisherkän kanssa asuminen on yhtä rankka kuin narsistin kanssa asuminen.
Kommentit (86)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, kyllä jo vastasyntyneissä on kaikenlaisia eroja ja joillain on huomattavasti enemmän taipumusta olla aggressiivinenkin, mikä näkyy pienenä lapsena esim kimppuun käymisenä huomattavasti enemmän kuin ikätovereilla. Silti nämä ovat ihmisen synnynnäisiä haasteita, joiden kanssa pitää oppia työskentelemään. Mun oma kokemus erityisherkkyydestä on, että nämä erityisherkät eivät vaadi itseltään juurikaan, vaan nimenomaan muulta maailmalta. Siitä seuraa usein ongelmia.
Sun tuntemat erityisherkät tai sellaiseksi julistautuvat ei sun mielestä ja sun standardeilla vaadi. Mun kokemus erityisherkkä on se että koko elämä vietetään hyvin suureksi osaksi epämukavuusalueella ja parhaasi tekemisen jälkeen muut on sitä mieltä että yrittäisit enemmän.
Miksi joku synnynnäinen ominaisuus tulee olla tuomitumpaa kuin toinen? Ei kukaan silittele aggresiivisenkään päätä et "no voi voi, kun se kuitenkin yrittää parhaansa" Ehei. Mammat ovat valmiita potkimaan tällaiset jo pienenä omaan erityisporukkaansa, ettei vaan tule häiritsemään omaa kullannuppuaan. Erityisherkät saavat siihen nähden paljon enemmän sympatiaa, kuin monet muut, joilla on muita ulospäin vahingollisina tai haitallisina näyttäytyviä piirteitä.
Ja mitähän toisille "vahingollisia ja haitallisia" ominaisuuksia mielestäsi siis erityisherkkyydessä on?
Erityisherkkyys myöskin näkyy eri ihmisissä kovin eri tavoin. (Eikä kaikki ihmisen ominaisuudet todella liity siihen erityisherkkyteen, vaikka hän erityisherkkä olisikin. ) Useilla ei tämä hermoston herkkyys kyllä näy edes mitenkään kovin erikoisesti, edes läheisemmissä suhteissa. Tai ainakaan erityisen negatiivisesti.
Tuntuu, että huomio kiinnittyykin näissä erityisherkkyys-kerkusteluissa niihin erityisherkkiin, joilla ilmeisesti on paljon muitakin ongelmia, ja siten myötä myös erityisherkkyys tulee erikoisemmin ilmi. Olisi hyvä kuiteknin muistaa, että näitä herkkiä on kuitenkin iso osa kaikista ihmisistä. Ihan tavallinen ominaisuus on siis kyseessä, ei mikään suuri poikkeavuus, häiriö tai sairaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erityisherkkä ei ole erityisen herkkä loukkaantumaan, vaan on yleensä herkkä äänille, hajusteille yms. ärsykkeille ja nämä pitäisi tietysti osata suhteessa huomioda. Tämä on aivan todellinen diagnoosi, jota vaan ei yleensä tutkita ja näitä oireita voi olla lapsilla ja aikuisilla.
Mieti vähän sen toisen näkökulmasta: mitä tuollainen suhde antaa? Tosiaan, joku sanoi sen hyvin täällä: ei tuossa ole varaa huomioida molempien näkökulmasta, vaan suhteessa toinen kannattelee toista.
No ehkäpä sun kannattaa valita sellainen puoliso, josta itse pidät ja jonka ominaisuuksia osaat arvostaa? Kukaan ei käske pariutmaan herkän kanssa jos itse olet ihan toisenlainen ja sinusta olisi rajoittavaa seurustella herkän kanssa. Jonkun toisen mielestä se on oikein antoisaa. (jos itse esim. tykkäät kuunnella musiikkia kotona kovalla ja paljon, ja toinen ei sellaista jaksa. yms.)
Keskivertoa suuremmassa herkkyydessä kun on ne hyvätkin puolensa. Jos ei niistä piittaa tai osaa arvostaa, niin suosittelen seurustelemaan toisenlaisen ihmisen kanssa, sellaisen, joka sopii sinulle paremmin. Jätä suosiolla erityiskerkät sellaiselle, joka osaa heidän herkkyyttäänkin ja ominaisuuksiaan arvostaa. Niitäkin onneksi löytyy.
Diagnoosi ei erityisherkkyys kuitenkaan ole, vaan ihan yleinen hermoston ominaisuus, joka on n. 25% ihmisistä.
"Kommenttisi julkaistaan hyväksynnän jälkeen" eli ei ikinä.
Monologimainen ketju.
Koetin irrotella erityisherkkyyden aistiherkkyydestä ja narsismi voi olla taas molemmissa lisäominaisuutena. Ei välttämättä kuulu kumpaankaan.
Narsismin julmuus voi olla kiusaus herkälle päästä loukkaantumasta.
Aistiherkkä ei jää vatvomaan ovalta haistettua homeista leipää, vaan siirtyy seuraavaan asiaan. Erityisherkkä pohtii tunneperäisiä loukkauksia päiväkausia, kuulemani mukaan pahimmillaan koko elämänsä.
Joku hyvin kommentoi, että erityisherkkä=hienompi nimi hullulle. Olin tällaisen erityisherkän työkaveri hetken aikaa, ja joka jumalan asia oli kuormittavaa, tuli kiire, ei pysty, koska tunteet! Jäi onneksi kokonaan pois työelämästä, koska "tunteet" =).
Naapuri kosti eilen hyppimällä terassilla tasajalkaa yöhön asti. Meillä oli yksi tuoli kolahtanut joskus klo 12.20, kun mies siihen istahti eikä tuoli ollut maton päällä.
En tiedä diagnoosia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
52 jatkaa: aion tänään siivota, vaikka on jo tänäänkin hypähdellyt varmaan kostona eilisestä.
Vierailija kirjoitti:
Joku hyvin kommentoi, että erityisherkkä=hienompi nimi hullulle. Olin tällaisen erityisherkän työkaveri hetken aikaa, ja joka jumalan asia oli kuormittavaa, tuli kiire, ei pysty, koska tunteet! Jäi onneksi kokonaan pois työelämästä, koska "tunteet" =).
En ole lukenut Elaine Aronin kirjaa erityisherkkyydestä, mutta käsitin, ettei tuontyyppinen käytös ole HSP:tä vaan ihan muu mt-diagnoosi? Miksi: koska herkkyys on vastaanottopuolella, "hulluus" on reaktio.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Otsikkoon Ap:lle: Mitä erityisherkkys EI OLE. Narsismiin rinnastettiin.
"8. Persoonallisuushäiriöt
Yhteistä: Persoonallisuushäiriöinen mutta myös HSP temperamenttityyppiä oleva poikkeaa keskivertokansalaisesta. Kumpaankin ryhmään kuuluvat voidaan kokea epänormaaleina. Sekä persoonallisuushäiriö että HSP-piirteet ovat pysyviä, näkyvät usein jo nuorena sekä johtavat usein tiettyihin ongelmiin.
Erilaista: Persoonallisuushäiriöt ovat merkkejä vaikeista persoonallisuuden vääristymistä, ja ne johtuvat suurelta osin häiriytyneistä lapsuuden vuorovaikutussuhteista. Useimmilla HSP-piirteisillä on ollut tavanomainen tai hyvä ja tasapainoinen lapsuus. HSP on ihminen, joka on persoonallisuudenrakenteeltaan terve, mutta hänen tunnemaailmansa ja kokemuksensa ovat epätavallisen voimakkaita, ja moni HSP tekee tämän takia epätavallisia elämänvalintoja.
Vierailija kirjoitti:
Erityisherkkä = uusi nimike hulluille
Ei ole näin. Ja mikä on hullu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei erityisherkkä/aistiyliherkkä voi mitään sille minkälaisen ominaispiirteen kanssa on syntynyt :)
Välillä saa kohareita niinku muutkin.
Tarvii rauhaa,omaa tilaa.
Kiltti,tunnollinen sekä tekevä, teeskentelemätön.
Ei tämän kans ole aina helppoa, mutta kun löytää oikean elämäntyylin niin melko paljon rikkaampaa elämää!
Kehollinen tuntemus, valoherkkyys ja nopeammin väsyy kun muut jne, on vaan ns erilainen aivotoiminta kun tavallisesti.
Äärettömän viisaita, varhaiskypsiä,seksi kumppaneina melko taitavia(itselle elämässä melko tärkeä asia)
,kun löytyy ihminen joka ymmärtää ja johon luottaa niin elämä on ihan äärettömän ihanaa :) eivät hypi sängystä sänkyyn.
Pois ne ihmiset jotka kyseenalaistaa. Ei kande välittää.
Erityisherkkyys on oikea muotisairaus nykyään. Kun ei edes haluta kestää yhtään kovaäänisempää puhetta tai muuta ääntä, ihmisjoukot ahdistaa, kirkkaat valot häikäisee, voimakkaat värit häiritsee, mikään ei saa haista/tuoksua, iho kelpuuttaa vain silkinpehmeät materiaalit jne. niin vedotaan erityisherkkyyteen.
Ja miksi erityisherkät eivät koskaan tingi omasta mukavuudestaan vaan muiden on elettävä erityisherkkien ehdoilla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Erityisherkkyys on oikea muotisairaus nykyään. Kun ei edes haluta kestää yhtään kovaäänisempää puhetta tai muuta ääntä, ihmisjoukot ahdistaa, kirkkaat valot häikäisee, voimakkaat värit häiritsee, mikään ei saa haista/tuoksua, iho kelpuuttaa vain silkinpehmeät materiaalit jne. niin vedotaan erityisherkkyyteen.
Ja miksi erityisherkät eivät koskaan tingi omasta mukavuudestaan vaan muiden on elettävä erityisherkkien ehdoilla?
Olet kyllä tyhmä ihminen. Ei kukaan valitse kärsiä kovista äänistä. Mielelläni olisin kaltaisesi luupää kenen aivot eivät reagoi mihinkään ärsykkeisiin.
Olet täysin kyvytön tuntemaan empatiaa ja huomioimaan toisia ihmisiä.
Mikään pakko kenekään ei ole meluta ja möykätä. Et mene rikki siitä, jos jätät meluamatta. Jos haluat huudattaa musiikkiasi niin kuulokkeilla voit huudattaa sitä niin paljon että tärykalvosi repeää.
Ei sinun musiikkinautintosi edellytä sitä että toisten pitää siitä kärsiä.
Taidat kuitenkin olla ilkeä ihminen ja nauttia kun toisesta tuntuu pahalta?
Vierailija wrote:
Erityisherkkyys on oikea muotisairaus nykyään. Kun ei edes haluta kestää yhtään kovaäänisempää puhetta tai muuta ääntä, ihmisjoukot ahdistaa, kirkkaat valot häikäisee, voimakkaat värit häiritsee, mikään ei saa haista/tuoksua, iho kelpuuttaa vain silkinpehmeät materiaalit jne. niin vedotaan erityisherkkyyteen.
Ja miksi erityisherkät eivät koskaan tingi omasta mukavuudestaan vaan muiden on elettävä erityisherkkien ehdoilla?
Ihminenhän on luotu tänne maapallolle elämään metelissä, vilkkuvaloissa ja saasteissa? Se on se ihmisen luonnollinen ympäristö?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei erityisherkkä ole tuollainen, että joka sanasta loukkaantuu. Itselläni se ilmenee seuraavina piirteinä:
- herkkyys melulle ja koville äänille. Lisäksi en voi sietää esim maiskutusta. Lähden silloin eri huoneeseen tai laitan vastamelut korville, jos toinen syö äänekkäästi.
- herkkyys vahvoille tuoksuille. Saatan alkaa fyysisesti yökätä jonkun vanhentuneen ruuan hajulle tai vahvoille hajuvesille.
- tietyt herkkyydet tuntoaistissa. Kutittavat laput vaatteissa aiheuttavat ihan jäytävän raivontunteen. Tietyt tekstuurit vaatteissa on nounoi, vaikka joku karkea materiaali. Puristavat vaatteet. Talvella hankaluutta aiheuttaa kerrospukeutuminen, koska aina joku kerros vetää kieroon ja vihaan sitä tunnetta. Tykkään kosketuksesta sinänsä, mutta tämä ilmenee myös niin, että jos mues hipsuttaa pitkään samaa kohtaa, niin se kevytkin kosketus alkaa sattua. Mutta silloin pyydän vaan vaihtamaan kohtaa tai siirrän miehen kättä eri paikkaan. Hän vain hymähtää, koska tietää mistä on kyse. Istuminen paikoillaan pitkiä aikoja liittyy myös näihin kehollisiin tuntemuksiin. Tulee helposti kroppaan epämukava olo ja sitä ei sitten pysty ignoorata, kun se alkaa.
- tunne-elämä on todella syvää. Herkistyn kovasti musiikista ja taide-elämyksistä. Saan kylmiä väreitä ja saatan tirauttaa muutaman kyynelen. Liikutun helposti leffoja katsellessa, eläydyn niin syvästi ja empaattisesti roolihahmoihin. Arjessa tämä ehkä ilmenee lähinnä niin, että en pysty katsomaan mitään raakoja ohjelmia, en lue rikosdekkareita, luen lähinnä talousuutiset, koska mulle on liikaa uutiset raiskauksista ja muusta sairaasta, ajattelen sitä uhria ja mulle tulee niin kamala olo, että en pysty olemaan. Kun puolestaan nauran, niin nauran kyyneleet silmissä ja kippurassa. Tunteet on siis suuria.
- joskus pystyn aistimaan ja arvaamaan muiden ajatuksia ja tunnetiloja, ilman että he kertovat mulle mitään. Tiedän heti, jos joku ei vaikka tykkää musta ihmisenä, vaikka yrittää muuta esittää. Tunnistan myös valehtelevan ihmisen kilometrin päästä. Samasta syystä vältän kireän ilmapiirin paikkoja. Tietyt kaverit on jääneet sen takia, että heillä kyläillessä on aina ollut kireä ja ahdistava ilmapiiri. Tekisi mieli käskeä eroamaan, jos elämä on noin kurjaa. Itse en elämääni tuhlaisi tuollaiseen.
Muuten elän aivan normaalia elämää. Käyn salilla pumppaamassa rautaa, nyrkkeilen, opiskelen yliopistossa, menestyn hyvin töissä, mulla on hyviä pitkiä ja läheisiä ihmissuhteita, olen miellyttävä ihminen, en purkaa tunteitani muihin ja sitä rataa. Minusta tuota erityisherkkä termiä käytetään liian laajasti. Erityisherkkyys on hermoston yliaktiivisuutta tietyssä mielessä, ei mikään mt-ongelma.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Erityisherkkyys on oikea muotisairaus nykyään. Kun ei edes haluta kestää yhtään kovaäänisempää puhetta tai muuta ääntä, ihmisjoukot ahdistaa, kirkkaat valot häikäisee, voimakkaat värit häiritsee, mikään ei saa haista/tuoksua, iho kelpuuttaa vain silkinpehmeät materiaalit jne. niin vedotaan erityisherkkyyteen.
Ja miksi erityisherkät eivät koskaan tingi omasta mukavuudestaan vaan muiden on elettävä erityisherkkien ehdoilla?
Ihminenhän on luotu tänne maapallolle elämään metelissä, vilkkuvaloissa ja saasteissa? Se on se ihmisen luonnollinen ympäristö?
On luonnollista ja normaalia kuormittua melusta, häiritsevistä ärsykkeistä ja kaikesta mikä laukaisee aivojen taistele/pakene/lamaannu keskuksen.
Oikeasti sellainen ihminen on viallinen, kenen aivot eivät reagoi ärsykkeisiin. Aivojen kuuluu toimia.
Nythän osa ihmisistä on "vammaisia" herkkyyystasoltaan. Heidän aivonsa eivät toimi.
Kun nämä möllykät ja luupäät kouhkaavat, meluavat, koheltavat ja touhottavat menemään mistään mitään välittämättä, niin normaalit ihmiset kärsivät.
Vierailija wrote:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, kyllä jo vastasyntyneissä on kaikenlaisia eroja ja joillain on huomattavasti enemmän taipumusta olla aggressiivinenkin, mikä näkyy pienenä lapsena esim kimppuun käymisenä huomattavasti enemmän kuin ikätovereilla. Silti nämä ovat ihmisen synnynnäisiä haasteita, joiden kanssa pitää oppia työskentelemään. Mun oma kokemus erityisherkkyydestä on, että nämä erityisherkät eivät vaadi itseltään juurikaan, vaan nimenomaan muulta maailmalta. Siitä seuraa usein ongelmia.
Sun tuntemat erityisherkät tai sellaiseksi julistautuvat ei sun mielestä ja sun standardeilla vaadi. Mun kokemus erityisherkkä on se että koko elämä vietetään hyvin suureksi osaksi epämukavuusalueella ja parhaasi tekemisen jälkeen muut on sitä mieltä että yrittäisit enemmän.
Miksi joku synnynnäinen ominaisuus tulee olla tuom
Kertoisitko vielä, miten pohdiskelevuus, aistiherkkyys tai empaattisuus ovat haitallisia piirteitä?
Tuomitsevuutta ja leimaavaa käytöstä pidän pahempana, just saying.
Vierailija wrote:
52 jatkaa: aion tänään siivota, vaikka on jo tänäänkin hypähdellyt varmaan kostona eilisestä.
Ja mikä se on, joka kuvittelee kaikkien ulkopuolisten tekemien asioiden liittyvän jotenkin häneen itseensä?
Vierailija wrote:
Erityisherkkyys on oikea muotisairaus nykyään. Kun ei edes haluta kestää yhtään kovaäänisempää puhetta tai muuta ääntä, ihmisjoukot ahdistaa, kirkkaat valot häikäisee, voimakkaat värit häiritsee, mikään ei saa haista/tuoksua, iho kelpuuttaa vain silkinpehmeät materiaalit jne. niin vedotaan erityisherkkyyteen.
Ja miksi erityisherkät eivät koskaan tingi omasta mukavuudestaan vaan muiden on elettävä erityisherkkien ehdoilla?
Minä haluaisin kestää ääniä paremmin. Miten voit edes luulla, että kukaan valitsee tahallaan kärsiä?
Käytän korvatulppia ja välttelen melua parhaani mukaan. Silti jotkut äänet ovat liikaa hermostolleni, ja korvatulpat eivät suojaa kaikelta melulta. Jotkut tykkäävät jumputtaa bassojytkettä niin kovalla, että se kuuluu sadan metrin päähän. Minulla tulee oikeasti itku sellaisesta mökästä ja se tuntuu kehossani pahalta. Saan ahdistuskohtauksia sellaisesta.
Myös lasten äärimmäisen korkeat kirkumisäänet laukaisevat aivojeni hätäkeskuksen, ja koen suurta tuskaa niistä äänistä.
Jos voisin "päättämällä" ja "tahtomalla" muuttua sellaiseksi, ettei ne äänet aiheuta minulle tuskaa, niin tekisin sen heti.
Vaihtaisin myös ihoni sellaiseksi ettei se kutise niin herkästi. En vaan voi, enkä pysty sitä toisenlaiseksi taikomaan.
Voimakkaan värit tuskin ketään häiritsee, ja sinä olet sen keksinyt päässäsi nyt kun haluat halveksia ja pilkata herkempiä ihmisiä.
Itselleni ei hajut ja tuoksut aiheuta suurempaa kärsimystä, mutta en ole silti inhottava heitä kohtaan, kenelle niistä tulee oireita. Siksi en lotraa tuoksuilla, vaikka itse tykkäisinkin käyttää kivoja hajuvesiä.
Kysyt inhottavan moukkamaiseen ja tyhmään sävyyn, "miksi erityisherkät eivät KOSKAAN tingi omasta mukavuudestaan."
Olet tosi tyhmä! Mehän tingimme KOKOAJAN! Mehän kärsimme koko ajan muiden ihmisten melusta ja itsekkyydestä ja yritämme väistellä ja suojautua ärsykkeiltä.
Jos sinulla on sellainen tilanne, että joku jatkuvasti huomauttaa sinulle käytöksestäsi ja pyytää ettet jotain ärsyttävää tekisi, niin sinussa on silloin paljon vikaa ja peiliin voisit katsoa. Itsekäs pska taidat olla.
Näissä "x on rikkaus" -määritelmissä minua häiritsee se, että miten kukaan voi asettaa itsensä asemaan, jossa kokee olevansa oikeutettu päättämään toisten puolesta, kuinka rikasta tai antoisaa näiden elämä on. Erityisherkiksi itsensä määrittelevät usein kuvaavat, kuinka heidän tunne-elämänsä on rikkaampaa kuin muilla. Eihän kukaan tiedä, millainen toisen ihmisen tunne-elämä on. On todella omahyväistä ajatella, että juuri se oma tunne-elämä olisi erityisen rikasta verrattuna muihin.
Erityisherkät tosiaan on suureksi osaksi ihan tavanomaisia ihmisiä. Eivät siis mitenkään "erityisen vaikeita". Ehkäpä tuo "erityis-"etuliite vähän hämää. Voitaisiin pohua ehkäpä vain herkistä ihmisistä, niinkuin ennenvanhaan? (toisaalta kaikki ihmiset ovat herkkiä, niin ehkäpä on ihan hyvä että noille vielä herkemmille on sitten oma sanansa.)
Erityisherkät voivat olla "erityisen vaikeita" ehkäpä sellaiselle puolisolle, jolla on empatiakyvyssä tai toisen ymmärtämisessä ja toisen asemaan asettumisessa puutteita. Eli esim. sellainen kovakuorisempi itsekäs jääräpää ei välttämättä tule kovin hyvin toimeen kovin herkän ihmisen kanssa. Ja päinvastoin.