Mulla on hirveen ikävä yhtä poikaa :(

Se käyttää aina sen äitin tekemää villapaitaa ja kertoo herttasia vitsejä. Se on huippu pianisti, ja sitä on mukava halata. Me kumminkin voidaan vaan olla ystäviä, koska se on lestadiolainen ja mä en, vaikka uskonki Jumalaan hieman. Siitä huolimatta se halaa mua pitkään, painaa pään mun päätä vasten, ja kertoo että sille tulee ikävä mua. Se tuli mun luokse sillon ku mun elämä oli vaan tyhjä kuoppa. Mulla on nytki sen antama nalle kainalossa. Mä tarviin sen tänne. Mun ainoan ystävän.