Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lapsi ei syö
Huolestunut äiti
24.12.2017 |
6-vuotias poikani ei syö melkein mitään. Herkut kyllä menee mutta oikea ruoka ei. Ei peruna, riisi, mikään liha,kasvikset, hedelmät, leipä, murot. Ei mikään muu kuin herkut. Ainiin paitsi luonnonjogurttia se syö. Marjatkaan ei maistu.
Ja tätä on jatkunut jo aika kauan. Istutaan pojan kanssa pöydässä ja katsotaan kun syö. Yhden aterian syömiseen menee noin 2h, ja omat hermot meinaa loppua. Sylkee kaiken muun paitsi sen jogurtin.
Yhden päivän ruoat oli viinirypäle, pala leipää, murunen nakkisämpylästä ja vähän nuudeleita. Tämä siis silloin kun oli siskon kanssa kotona kun olin töissä, ja ei jaksanut laittaa muuta kuin roskaruokaa. Yleensä meillä syödään tosi terveellisesti. Poika on laihtunut aivan kamalsti ja pelkään että hän kuolee. Mikä avuksi. Miten saada ruokaa suuhun?
Kommentit (23)
Vie verikokeisiin, voi olla anemia. Se vie ruokahalut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lääkäriin saamaan ensiapua ja sitten sijoitukseen jonnekin, missä tuo valtapeli loppuu. Parempaa uutta vuotta Porvooseen.
Ja herkkuruuat on mitä?
Annan kuolla jos "roskaruuan" tarjoaminen on huonoin vaihtoehto.
Vierailija kirjoitti:
huono
Kyllä tällaisia lapsia löytyy ihan oikeassa elämässä. Omanikin on ollut tosi huono syömään ja on vieläkin vaikka on jo teini. Itse ottaisin yhteyttä perheneuvolaan, koska todennäköisempää että on psyykkinen ongelma kyseessä. Istuminen 2h ruokapöydässä tekee todennäköisesti lapsen vielä ahdistuneemmaksi asiasta.
Herkuilla tarkoitan kaikkea karkkia, keksiä, limsaa yms.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsi sairaalaan, sinulle kiva lapseton ja rauhallinen joulu. Kyllä se sitä letkuruokkii vaikka 6 kk, jos tarpeen.
Vierailija kirjoitti:
Herkuilla tarkoitan kaikkea karkkia, keksiä, limsaa yms.
-ap
Niitä tarjoat ilmeisesti kun pidät niitä parempina tarjottavana kun vaikka nuudeleita tai nakkisämpylää?
Milloin lapsi on lopettanut syömisen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Herkkuja en anna jos ruokaa ei ole syöty! Mutta niitä se vetää kurkusta alas. Muu ruoka jää vain suuhun ja sitten syljetään.
Aina ollut huono syömään, mutta nyt tässä parin päivän aikana kärjistynyt tähän.
Täällä sama juttu mutta 6v tyttö. Oikean ruuan syönti on todella hidasta ja määrät pieniä. Tyttö on todella laiha. Ei sylje pois mutta vaadin että ruoka syödään, istuu kyyneleet valuen lautasen ääressä tunteja. Pitsaa, karkkia, kermavaahtoa ja jäätelöä menisi loputtomasti. En ole antanut periksi tälle selvälle värkkäämiselle vaan pakotan syömään kaikkien muiden mielestä herkulliset jauhelihat, perunat ja salaatit. Periaatteena on ollut että kaikkea maistetaan, ja onpa käynyt niinkin että itkun ja kirkumisen jälkeen maistettu ruoka onkin mennyt hyvinkin alas. Minusta tämä on ihan selvää osoitusta että haluaa syödä vain herkkuja. Olen henkisesti jo valmistautunut sairaalan letkuruokintaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Herkkuja en anna jos ruokaa ei ole syöty! Mutta niitä se vetää kurkusta alas. Muu ruoka jää vain suuhun ja sitten syljetään.
Aina ollut huono syömään, mutta nyt tässä parin päivän aikana kärjistynyt tähän.
Mitä ne ruuat on olleet mitä hän on kuitenkin syönyt ennen ja miksi hän on niiden syömisen lopettanut? Liittyykö silloin ruokailuun jotakin kielteistä? Jatkuvaa valitusta siitä kun et syö mitään tms?
Meillä 4v samanlainen. Keksit, sipsit ja suklaa maistuisi, mutta niitä emme anna. Näiden lisäksi söisi vain maitoa ja lauantaimakkaraa. Kaikki muu pyöritellään lautasella. Kasviksia tai hedelmiä, banaania lukuunottamatta, ei suostu edes maistamaan. Syöminen on aina ollut vaikeaa imetyksen jälkeen. Olen aivan henkisesti hajalla tämän kanssa. Meillä Einolle toiminut nämä perinteiset tarjoamiset ja rohkaisut ym. normaalit keinot. Lelut ja ohjelmat eivät tule pöytään. Lapsi ilmoittaa ettei syö ja eikä myöskään syö. Uhkailu ja kiristys on tällä hetkellä ainoa keino saada syömään edes jotain esim. viisi makaroonia. Ruokailu kestää 2-3h ja yleensä ruoka on lopulta kylmää. Kävimme jonkin aikaa terpiassa ja olemme menossa sinne nyt vuoden tauon jälkeen uudestaan. Lapsi on hoikka, mutta ei vielä alipainoinen. Ihme, että on edes hengissä.
Usein puhutaan nirsoista lapsista ja annetaan vinkkejä siltä pohjalta. Olen tullut siihen tulokseen, että tässä on kyse jostain nirsoutta vaikeammasta häiriöstä. Mua rasittaa nämä horinat miten lapsen saa muka syömään, jos ei anna ruokaa. Meillä ei syö, vaikka itkee nälkää. Ihan kuin ois joku henkinen lukko, ettei vaan voi antaa periksi itselleen. Ja noita herkkujakaan ei syö kuin ehkä puolikkaan keksin, pari sipsiä ja puolikkaan suklaapalan. Ei halua enempää. Mutta silti niitäkin annetaan harvoin, 1-2 kertaa kuukaudessa. Vaatimuksena, että on syönyt oikeaa ruokaa sitä ennen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täällä sama juttu mutta 6v tyttö. Oikean ruuan syönti on todella hidasta ja määrät pieniä. Tyttö on todella laiha. Ei sylje pois mutta vaadin että ruoka syödään, istuu kyyneleet valuen lautasen ääressä tunteja. Pitsaa, karkkia, kermavaahtoa ja jäätelöä menisi loputtomasti. En ole antanut periksi tälle selvälle värkkäämiselle vaan pakotan syömään kaikkien muiden mielestä herkulliset jauhelihat, perunat ja salaatit. Periaatteena on ollut että kaikkea maistetaan, ja onpa käynyt niinkin että itkun ja kirkumisen jälkeen maistettu ruoka onkin mennyt hyvinkin alas. Minusta tämä on ihan selvää osoitusta että haluaa syödä vain herkkuja. Olen henkisesti jo valmistautunut sairaalan letkuruokintaan.
.
Et usko miten lohdulliselta tuntuu tuo, etten ole ainoa vanhempi joka käy mielessään letkuruokintaa jo läpi... niin karua kuin se onkin, mutta tähän on vaan niin väsynyt. Perusnirsojen ja hyvin syövien lasten vanhemmat ei voi tajuta, miten helvetillistä lapsen oikeasti huono syöminen on. Tuntuu suorastaan vähättelyltä kaikki ne ohjeet miten saa lapsen muka syömään. Mä vertaan meidän jokapäiväistä ruokailutaistelua syömishäiriöisen teinin perheen tilanteeseen. Jokaista suupalaa joutuu todella kyttäämään ja vahtimaan, jotta varmasti syö. Jos katse heltiää, niin ruoka syljetään lautaselle tai vaivihkaa käteen ja pöydän alle. . Viestin 12 kirjoittaja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä sama juttu mutta 6v tyttö. Oikean ruuan syönti on todella hidasta ja määrät pieniä. Tyttö on todella laiha. Ei sylje pois mutta vaadin että ruoka syödään, istuu kyyneleet valuen lautasen ääressä tunteja. Pitsaa, karkkia, kermavaahtoa ja jäätelöä menisi loputtomasti. En ole antanut periksi tälle selvälle värkkäämiselle vaan pakotan syömään kaikkien muiden mielestä herkulliset jauhelihat, perunat ja salaatit. Periaatteena on ollut että kaikkea maistetaan, ja onpa käynyt niinkin että itkun ja kirkumisen jälkeen maistettu ruoka onkin mennyt hyvinkin alas. Minusta tämä on ihan selvää osoitusta että haluaa syödä vain herkkuja. Olen henkisesti jo valmistautunut sairaalan letkuruokintaan.
.
Et usko miten lohdulliselta tuntuu tuo, etten ole ainoa vanhempi joka käy mielessään letkuruokintaa jo läpi... niin karua kuin se onkin, mutta tähän on vaan niin väsynyt. Perusnirsojen ja hyvin syövien lasten vanhemmat ei voi tajuta, miten helvetillistä lapsen oikeasti huono syöminen on. Tuntuu suorastaan vähättelyltä kaikki ne ohjeet miten saa lapsen muka syömään. Mä vertaan meidän jokapäiväistä ruokailutaistelua syömishäiriöisen teinin perheen tilanteeseen. Jokaista suupalaa joutuu todella kyttäämään ja vahtimaan, jotta varmasti syö. Jos katse heltiää, niin ruoka syljetään lautaselle tai vaivihkaa käteen ja pöydän alle. . Viestin 12 kirjoittaja.
Lapsi ihan varmasti aistii sen että vanhemmat ovat väsyneitä häneen tai siis hänen tapaansa syödä. Siksi minusta esim. AP tapauksessa ei ole ollenkaan huono vaihtoehto että sisko tarjoaa lapselle syötävää. Meillä oli joskus aika jolloin yksi lapsista söi enemmän mummolassa kuin kotona. Onneksi hänellä oli siihen mahdollisuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä sama juttu mutta 6v tyttö. Oikean ruuan syönti on todella hidasta ja määrät pieniä. Tyttö on todella laiha. Ei sylje pois mutta vaadin että ruoka syödään, istuu kyyneleet valuen lautasen ääressä tunteja. Pitsaa, karkkia, kermavaahtoa ja jäätelöä menisi loputtomasti. En ole antanut periksi tälle selvälle värkkäämiselle vaan pakotan syömään kaikkien muiden mielestä herkulliset jauhelihat, perunat ja salaatit. Periaatteena on ollut että kaikkea maistetaan, ja onpa käynyt niinkin että itkun ja kirkumisen jälkeen maistettu ruoka onkin mennyt hyvinkin alas. Minusta tämä on ihan selvää osoitusta että haluaa syödä vain herkkuja. Olen henkisesti jo valmistautunut sairaalan letkuruokintaan.
.
Et usko miten lohdulliselta tuntuu tuo, etten ole ainoa vanhempi joka käy mielessään letkuruokintaa jo läpi... niin karua kuin se onkin, mutta tähän on vaan niin väsynyt. Perusnirsojen ja hyvin syövien lasten vanhemmat ei voi tajuta, miten helvetillistä lapsen oikeasti huono syöminen on. Tuntuu suorastaan vähättelyltä kaikki ne ohjeet miten saa lapsen muka syömään. Mä vertaan meidän jokapäiväistä ruokailutaistelua syömishäiriöisen teinin perheen tilanteeseen. Jokaista suupalaa joutuu todella kyttäämään ja vahtimaan, jotta varmasti syö. Jos katse heltiää, niin ruoka syljetään lautaselle tai vaivihkaa käteen ja pöydän alle. . Viestin 12 kirjoittaja.
Lapsi ihan varmasti aistii sen että vanhemmat ovat väsyneitä häneen tai siis hänen tapaansa syödä. Siksi minusta esim. AP tapauksessa ei ole ollenkaan huono vaihtoehto että sisko tarjoaa lapselle syötävää. Meillä oli joskus aika jolloin yksi lapsista söi enemmän mummolassa kuin kotona. Onneksi hänellä oli siihen mahdollisuus.
Varmasti joskus näinkin. Miten silloin, kun lapsi ei syö muuallakaan? Ei päivähoidossa, ei mummoloissa, ei kumeilla eikä kavereiden luona. Eikä terapiassakaan syönyt kuin sipsiä, jota piti siis ottaa mukaan esimerkkinä että joku sentään maistuu.
Meillä on ongelmana kaikki nämä: lähes kaikki ruoka mitä ikinä missään on eteensä saanut on maultaan, hajultaan, koostumukseltaan vääränlaista ja väärän väristä, ruoka-aineet koskettavat toisiaan, jää kurkkuun, oksettaa, pitää pureskella, kädet ja ruokailuvälineet sotkuu (meillä SAA sotkea)... kyllä tässä on vuosien aikana yritetty hyvällä ja pahalla. Nykyään annan useimmiten olla syömättä, jos ei syö. Tarjoan kyllä, mutta en voi pakottaa.
Niin. Meillähän siis eskarissa syö henkilökunnan mukaan pieniä annoksia mutta muuten normaalisti. Joskus harvoin tuntuu kuin olisi unohtanut tämän ruokaongelmansa ja saattaa kotona pistellä monta haarukallista vaikkapa lihaa menemään. Sitten naama menee väärinpäin ja alkaa se "onko pakko syödä vielä?"
Viestin 10 lapsi siis kyseessä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä sama juttu mutta 6v tyttö. Oikean ruuan syönti on todella hidasta ja määrät pieniä. Tyttö on todella laiha. Ei sylje pois mutta vaadin että ruoka syödään, istuu kyyneleet valuen lautasen ääressä tunteja. Pitsaa, karkkia, kermavaahtoa ja jäätelöä menisi loputtomasti. En ole antanut periksi tälle selvälle värkkäämiselle vaan pakotan syömään kaikkien muiden mielestä herkulliset jauhelihat, perunat ja salaatit. Periaatteena on ollut että kaikkea maistetaan, ja onpa käynyt niinkin että itkun ja kirkumisen jälkeen maistettu ruoka onkin mennyt hyvinkin alas. Minusta tämä on ihan selvää osoitusta että haluaa syödä vain herkkuja. Olen henkisesti jo valmistautunut sairaalan letkuruokintaan.
.
Et usko miten lohdulliselta tuntuu tuo, etten ole ainoa vanhempi joka käy mielessään letkuruokintaa jo läpi... niin karua kuin se onkin, mutta tähän on vaan niin väsynyt. Perusnirsojen ja hyvin syövien lasten vanhemmat ei voi tajuta, miten helvetillistä lapsen oikeasti huono syöminen on. Tuntuu suorastaan vähättelyltä kaikki ne ohjeet miten saa lapsen muka syömään. Mä vertaan meidän jokapäiväistä ruokailutaistelua syömishäiriöisen teinin perheen tilanteeseen. Jokaista suupalaa joutuu todella kyttäämään ja vahtimaan, jotta varmasti syö. Jos katse heltiää, niin ruoka syljetään lautaselle tai vaivihkaa käteen ja pöydän alle. . Viestin 12 kirjoittaja.
Lapsi ihan varmasti aistii sen että vanhemmat ovat väsyneitä häneen tai siis hänen tapaansa syödä. Siksi minusta esim. AP tapauksessa ei ole ollenkaan huono vaihtoehto että sisko tarjoaa lapselle syötävää. Meillä oli joskus aika jolloin yksi lapsista söi enemmän mummolassa kuin kotona. Onneksi hänellä oli siihen mahdollisuus.
Varmasti joskus näinkin. Miten silloin, kun lapsi ei syö muuallakaan? Ei päivähoidossa, ei mummoloissa, ei kumeilla eikä kavereiden luona. Eikä terapiassakaan syönyt kuin sipsiä, jota piti siis ottaa mukaan esimerkkinä että joku sentään maistuu.
Meillä on ongelmana kaikki nämä: lähes kaikki ruoka mitä ikinä missään on eteensä saanut on maultaan, hajultaan, koostumukseltaan vääränlaista ja väärän väristä, ruoka-aineet koskettavat toisiaan, jää kurkkuun, oksettaa, pitää pureskella, kädet ja ruokailuvälineet sotkuu (meillä SAA sotkea)... kyllä tässä on vuosien aikana yritetty hyvällä ja pahalla. Nykyään annan useimmiten olla syömättä, jos ei syö. Tarjoan kyllä, mutta en voi pakottaa.
En kyllä henkilökohtaisesti näe mitään hyötyä siinä että lapselle syötetään sipsejä vain siksi että hän söisi jotakin. Ehkä mieluummin sitten tarjoaisi jotakin muuta joka vastaa koostumukseltaan niitä sipsejä.
Jos lapsen ravitsemus tila selvästi on huono ja hän kärsii aliravitsemuksesta veisin lapsen mieluummin lääkäriin kuin syöttäisin sipsejä vain siksi että söisi nyt jotakin.
Jos ei itsellä ole / ole ollut todella huonosti syövää lasta, niin ei voi ymmärtää mistä on kyse. Tämä on nyt ihan eri asia kuin lasten tavanomainen nirsoilu tai "huonon syömisen kaudet", jotka menevät ohi (näitähän on lähes kaikilla lapsilla).
Neuvolassa ja muussa terveydenhuollossakin ymmärretään tätä todellista lapsen syömättömyyttä hirveän huonosti. Tavanomaiset "nirsoille" tarkoitetut ohjeet eivät todellakaan toimi. Vanhempien sydäntä raastaa kun lapsi kieltäytyy syömästä, sitä on valmis tekemään lähes mitä tahansa tilanteen parantamiseksi!
Haluan kuitenkin tuoda toivoa kaikkien syömisestä kieltäytyvien lasten vanhemmille.
Meillä on lapsi, jolle syöminen on ollut ongelma aivan elämänsä ensiminuuteista lähtien. Imetys oli todella vaikeaa - olin aivan hädissäni kun lapsi oli kovin pieni (syntyi alle 3 kg painoisena), mutta imetysten välit saattoivat venyä useampaan tuntiin. Tuttipulloa ei huolinut myöskään. Odotin malttamattomana, että lapsi on sen 3-4 kk ja saan aloittaa kiinteän ruuan antamisen. No ei se syöminen sujunut yhtään paremmin, enemmän syljettiin ulos mitä sinne vatsaan meni. Vähän isompana lapsi yksinkertaisesti vain kieltäytyi syömästä. Ja hän oli hyvin pienikokoinen ja painokäyrä aivan alakäyrillä. Jouduimme ramppaamaan yliopistosairaalassa tutkimuksissa, jossa yritettiin selvittää miksi lapsi ei kasva. Myöhemmin luin epikriiseistä, että oli jopa epäilty että tarkoituksella pidämme lasta nälässä, kun mitään sairautta hitaan kasvun ja alipainoisuuden taustalta ei löytynyt!
Aina sanotaan, että vanhemman tulisi pysyä rauhallisena eikä tehdä syömisestä numeroa. Näin varmasti onkin, mutta täytyy sanoa, että jossain vaiheessa omat hermot alkoi olla aika riekaleina ja syömistilanteita oli todella vaikea pitää positiivisina. Tämä varmasti pahensi tilannetta entisestään :-(
No, jossain vaiheessa leikki-ikää alkoi olla muitakin ongelmia ja selvisi, että lapsella on autismikirjon häiriö. Eli meidän kohdalla syömisongelmat todennäköisesti, ainakin osittain, liittyivät siihen. Mm. aistiherkkyydet voivat aiheuttaa sen, että ruoka (tai tietyt ruuat) ja myös hajut tuntuvat hyvin epämiellyttäviltä. Aistiherkkyyksiä liittyy usein autismikirjoon, mutta voi niitä olla muutenkin, täysin terveilläkin ihmisillä.
Meidän lapsen kohdalla tilanne on parantunut ihan hurjasti kasvun myötä. Pikkuhiljaa ruokamäärät ovat lisääntyneet ja ruokavalio monipuolistunut. Nyt hän on jo murrosiässä, eikä syömisestä ole tarvinnut kantaa huolta enää moneen vuoteen. Kovin hoikka ja melko lyhyt hän on edelleen. Ei kuitenkaan poikkeavan lyhyt, ja myös murrosikä on tullut ajallaan. Eli lapsuuden syömättömyydellä ei onneksi ole ollut ainakaan kovin huomattavia pysyviä vaikutuksia fyysiseen kehitykseen. Älyllinen kehitys on myös normaalia, autismikirjoa lukuun ottamatta, ja lapsemme on tavallisella yläasteella.
Toivon kovasti voimia kaikille teille lasten syömisongelmien kanssa kamppaileville! Tiedän erittäin hyvin mistä on kyse silloin kun nämä ongelmat ovat pahoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä sama juttu mutta 6v tyttö. Oikean ruuan syönti on todella hidasta ja määrät pieniä. Tyttö on todella laiha. Ei sylje pois mutta vaadin että ruoka syödään, istuu kyyneleet valuen lautasen ääressä tunteja. Pitsaa, karkkia, kermavaahtoa ja jäätelöä menisi loputtomasti. En ole antanut periksi tälle selvälle värkkäämiselle vaan pakotan syömään kaikkien muiden mielestä herkulliset jauhelihat, perunat ja salaatit. Periaatteena on ollut että kaikkea maistetaan, ja onpa käynyt niinkin että itkun ja kirkumisen jälkeen maistettu ruoka onkin mennyt hyvinkin alas. Minusta tämä on ihan selvää osoitusta että haluaa syödä vain herkkuja. Olen henkisesti jo valmistautunut sairaalan letkuruokintaan.
.
Et usko miten lohdulliselta tuntuu tuo, etten ole ainoa vanhempi joka käy mielessään letkuruokintaa jo läpi... niin karua kuin se onkin, mutta tähän on vaan niin väsynyt. Perusnirsojen ja hyvin syövien lasten vanhemmat ei voi tajuta, miten helvetillistä lapsen oikeasti huono syöminen on. Tuntuu suorastaan vähättelyltä kaikki ne ohjeet miten saa lapsen muka syömään. Mä vertaan meidän jokapäiväistä ruokailutaistelua syömishäiriöisen teinin perheen tilanteeseen. Jokaista suupalaa joutuu todella kyttäämään ja vahtimaan, jotta varmasti syö. Jos katse heltiää, niin ruoka syljetään lautaselle tai vaivihkaa käteen ja pöydän alle. . Viestin 12 kirjoittaja.
Lapsi ihan varmasti aistii sen että vanhemmat ovat väsyneitä häneen tai siis hänen tapaansa syödä. Siksi minusta esim. AP tapauksessa ei ole ollenkaan huono vaihtoehto että sisko tarjoaa lapselle syötävää. Meillä oli joskus aika jolloin yksi lapsista söi enemmän mummolassa kuin kotona. Onneksi hänellä oli siihen mahdollisuus.
Varmasti joskus näinkin. Miten silloin, kun lapsi ei syö muuallakaan? Ei päivähoidossa, ei mummoloissa, ei kumeilla eikä kavereiden luona. Eikä terapiassakaan syönyt kuin sipsiä, jota piti siis ottaa mukaan esimerkkinä että joku sentään maistuu.
Meillä on ongelmana kaikki nämä: lähes kaikki ruoka mitä ikinä missään on eteensä saanut on maultaan, hajultaan, koostumukseltaan vääränlaista ja väärän väristä, ruoka-aineet koskettavat toisiaan, jää kurkkuun, oksettaa, pitää pureskella, kädet ja ruokailuvälineet sotkuu (meillä SAA sotkea)... kyllä tässä on vuosien aikana yritetty hyvällä ja pahalla. Nykyään annan useimmiten olla syömättä, jos ei syö. Tarjoan kyllä, mutta en voi pakottaa.
En kyllä henkilökohtaisesti näe mitään hyötyä siinä että lapselle syötetään sipsejä vain siksi että hän söisi jotakin. Ehkä mieluummin sitten tarjoaisi jotakin muuta joka vastaa koostumukseltaan niitä sipsejä.
Jos lapsen ravitsemus tila selvästi on huono ja hän kärsii aliravitsemuksesta veisin lapsen mieluummin lääkäriin kuin syöttäisin sipsejä vain siksi että söisi nyt jotakin.
No sairaalan terapeutti näin halusi, että siellä syötetään. Lääkärin kautta saatiin lähete. Oletan, että osaavat asiansa, koska en voi olettaa muuta. Mukaan piti ottaa ruokia, joita kieltäytyy syömästä ja niitä joita suostuu syömään. En tiedä mitä sillä haluavat osoittaa.
No miten vitun vaikeata on tarjota lapselle vaikkapa proteiinijuomia, jotka eivät oikeasti maistu tai tunnu miltään? Soseuttakaa ruoat, tarjoilkaa yksi ruoka-aine per astia, juottakaa maitoa.
Ja jos ei tämäkään tepsi, sairaalaan tiputukseen. Samalla lastenpsykiatrin vastaanotto ja hoito, jos ei ruoka mene alas. Ihan oikeasti aliravitsemus on kamala, kivulias ja kylmä olotila, joka pahimmassa tapauksessa johtaa kasvukehityksen tyssäämiseen ja kuolemaan. Olisiko nyt ihan oikeasti parempi lopettaa sen lapsen ymmärtäminen ja syömään houkuttelu ja osoittaa, mitä tapahtuu, jos ei syö? Se on sitten letku ruokatorveen ja oleilua kivassa sairaalassa!!
Alue: Aihe vapaa
huono