Tajusin, että veljeni on se ns. kultapoika perheessä.

Yritä olla ajattelematta asiaa. Muiden ihmisten köytökselle et mitään voi, ja asiaa vatvomalla vahingoitat vain itseäsi.

Ymmärrän kyllä tuntemuksesi.

Yritä nauttia joulusta ja muista arvostaa itseäsi.

Masentuneet näkevät elämänsä juuri noin eli on aina joku toinen, joka saa kaikkea enemmän. Syyllistät vanhempiasi, sekin on osa tuota sairautta.

Onko veli pikkuveli? Meillä ihan sama juttu, mutta olen laittanut tuon pikkuveljeyden piikkiin. Äiti on ”vauvastaan” vuoroin ylpeä ja vuoroin huolissaan, ajattelee että minä pärjään kyllä.

ei vaan minä olen se pikkusisko, veli on isoveli, menestynyt vain paremmin elämässään, hänen puolisonsa on parempi kuin minun, lapsensa iloisempia jne...

ap

Vierailija kirjoitti:

Masentuneet näkevät elämänsä juuri noin eli on aina joku toinen, joka saa kaikkea enemmän. Syyllistät vanhempiasi, sekin on osa tuota sairautta.

Ei tuo masennuksesta johdu vaan oikeasti epäoikeudenmukaisesta kohtelusta.

Meillä ihan sama homma. Meillä lapsuudenkodissa paljon lapsia ja vain 2 on äidille arvokkaita. Toinen kuollut jo aikaa sitten ja koko ajan joutuu hänestä kuulemaan ja kuinka mahtava oli ja kaikki tiedämme että oikeasti oli oikea ihmispaska.

Toinen on sitten josta äiti puhuu koko ajan ei mitåän rajaa. Kaikki mitä sisko tai hänen perheensä tekee ja sanoo on niin mahtavaa ja lapset niin ihania pikkuisia ja miten ne on jo yläaasteella ne vauvat. Niin ja muilla sisaruksilla paljon pienempia lapsia. Ja kultasisko ja perheensä ei käy kuin hyvä jos kerran vuodessa äidin luona ja asuvat aivan lähellä.

Mutta kai me muut lapset ollaan sitten vain masentuneita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Masentuneet näkevät elämänsä juuri noin eli on aina joku toinen, joka saa kaikkea enemmän. Syyllistät vanhempiasi, sekin on osa tuota sairautta.

Ei tuo masennuksesta johdu vaan oikeasti epäoikeudenmukaisesta kohtelusta.

Meillä ihan sama homma. Meillä lapsuudenkodissa paljon lapsia ja vain 2 on äidille arvokkaita. Toinen kuollut jo aikaa sitten ja koko ajan joutuu hänestä kuulemaan ja kuinka mahtava oli ja kaikki tiedämme että oikeasti oli oikea ihmispaska.

Toinen on sitten josta äiti puhuu koko ajan ei mitåän rajaa. Kaikki mitä sisko tai hänen perheensä tekee ja sanoo on niin mahtavaa ja lapset niin ihania pikkuisia ja miten ne on jo yläaasteella ne vauvat. Niin ja muilla sisaruksilla paljon pienempia lapsia. Ja kultasisko ja perheensä ei käy kuin hyvä jos kerran vuodessa äidin luona ja asuvat aivan lähellä.

Mutta kai me muut lapset ollaan sitten vain masentuneita.

Ei, te olette pelkästään tyhmiä.

Jos johonkin sairauteen liittyy tiettyjä piirteitä, ei se tarkoita, etteikö vastaavaa voisi esiintyä myös ilman ko. sairautta.

Vai tosissasiko väität, että jos umpisuolentulehdukseen liittyy vatsakipua, niin kaikki vatsakipu on umpisolentulehduksesta johtuvaa?

Työkaveri piti itsestäänselvyytenä, että pojat ovat aina äideilleen rakkaampia kuin tytöt. Hänellä on siis sekä tyttö että poika. 

Minullakin sama tilanne, mutta oikeastaan olen siitä vain hyvilläni. Inhoan kaikenlaista huomiota ja rakastan omaa tilaa. Veljeni taas tykkää paistatella valokeilassa, joten win-win. Ihanaa, että saan olla rauhassa kun vanhempien ja suvun utelut keskittyy veljen perheeseen. Veljeni työhön liittyy julkisuus ja senkin vuoksi koko suku seuraa hänen uraansa ylpeydellä. Itse oon ihan mielelläni se huomaamaton tavissisko :)

up

Vierailija kirjoitti:

Työkaveri piti itsestäänselvyytenä, että pojat ovat aina äideilleen rakkaampia kuin tytöt. Hänellä on siis sekä tyttö että poika. 

Huh, toivottavasti edes tytön isä onnistuu olemaan lapsilleen tasapuolinen. :(

kärsit vieläkin sisarkateudesta.  Jokainen kuitenkin elämässä pärjää niillä omilla avuillaan. Samaa mieltä että jos on masentunut, alkaa nähdä kaiken kieroutuneesti. Ja vieläpä alkaa nähdä normaalissa, hyvässä lapsuudessakin jotain vikaa. Hyvä raatava äiti olikin paha, ja kehtasi silloin 50 vuotta sitten kieltää tupakoinnin. Sekin nähdään pahuutena. Mulla tällainen sisko. On sairastunut mieletään, ja nyt kaikki mitä lapsena sai, on pahuutta. Se kun sisar harrasti jotain, on pahuutta häntä kohtaan. Hänelle aina tarjottiin kaikki samat mahdollisuudet samoihin harrastuksiin, mutta laiskana häntä ei huvittanut. Nyt se onkin pahuutta. 

Ihan oikein ettei äitis jaksa tollasta marisijaa.

MITÄ SINÄ olet antanut vanhemmillesi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Masentuneet näkevät elämänsä juuri noin eli on aina joku toinen, joka saa kaikkea enemmän. Syyllistät vanhempiasi, sekin on osa tuota sairautta.

Ei tuo masennuksesta johdu vaan oikeasti epäoikeudenmukaisesta kohtelusta.

Meillä ihan sama homma. Meillä lapsuudenkodissa paljon lapsia ja vain 2 on äidille arvokkaita. Toinen kuollut jo aikaa sitten ja koko ajan joutuu hänestä kuulemaan ja kuinka mahtava oli ja kaikki tiedämme että oikeasti oli oikea ihmispaska.

Toinen on sitten josta äiti puhuu koko ajan ei mitåän rajaa. Kaikki mitä sisko tai hänen perheensä tekee ja sanoo on niin mahtavaa ja lapset niin ihania pikkuisia ja miten ne on jo yläaasteella ne vauvat. Niin ja muilla sisaruksilla paljon pienempia lapsia. Ja kultasisko ja perheensä ei käy kuin hyvä jos kerran vuodessa äidin luona ja asuvat aivan lähellä.

Mutta kai me muut lapset ollaan sitten vain masentuneita.

uskoisin jos äiti ei olisi antanut ruokaa kuin näille kahdelle lellitylle. Mutta jollain tavalla myös lapsi voi omalla käytökesllään olla joko rakastettava tai hieman vaikeammin rakastettava. 

Hän on perheen poika, joten on ihan ymmärrettävää että pitävät hänestä enemmän. Olen myös perheen ainoa poika ja siskoni ovat aika urpoja. Ymmärrän hyvin miksi vanhemmat ovat tukeneet minua enemmän, koska näkevät että pääsen elämässä pitemmälle ja lapsistakin tulee todennäköisesti fiksumpia kuin siskojen lapsista.

Vierailija kirjoitti:

Hän on perheen poika, joten on ihan ymmärrettävää että pitävät hänestä enemmän. Olen myös perheen ainoa poika ja siskoni ovat aika urpoja. Ymmärrän hyvin miksi vanhemmat ovat tukeneet minua enemmän, koska näkevät että pääsen elämässä pitemmälle ja lapsistakin tulee todennäköisesti fiksumpia kuin siskojen lapsista.

Niinpä, kyllähän se tästä tekstistäkin oikein paistaa miten rakastettava ihminen oikein olet! :D

Kultalapsi, näkymätön ja syntipukki. Epätasa-arvoinen lasten kohtelu, josta ei hyvää seuraa.

Äitini huuteli aina, että hänellä on sentään x määrä poikia (vertasi naapurin akkaan, jolla oli vain yksi). Meitä tyttöjä halveksi ja ivasi, oli hukassa itsensä ja oman naiseutensa kanssa. Kaikenlaiset sitä lapsia hankkivat, yleensä eniten sellaiset, joilla on heikoimmat edellytykset.