Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Pidättekö yhteyttä alkoholisoituneisiin läheisiin?
23.12.2017 |
Isäni on alkoholisti. En tiedä paljonko juo, mutta niin paljon että kun ei juo, ei osaa rentoutua ja on hiljainen, huomaa että ajattelee vaan tulevaa ryyppyä. Ja kun juo, niin muuttuu ensin puheliaaksi ja sitten ärtyisäksi ja sanoo samoja asioita moneen kertaan, eikä seuraavana päivänä muista mitä on sanonut.
Käydään mieheni kanssa vanhempieni luona, mutta tuntuu etten odota enää näkeväni isää. Äidin takia käyn, käy häntä sääliksi kun isä paksuutta häntä juopus päissään ja äiti vaan laihtuu (yrittää pitää itsensä työn touhussa ettei joudu katsomaan juoppoa isääni).
Tultiin vanhempieni luo eilen ja tekisi jo mieli lähteä pois. Maanantaihin saakka yritetän kuitenkin kestää. Asutaan sen verran kaukana ettei pelkkiä päiväreissuja voi tehdä.
Totta puhuen olisi helpotus jos isä kuolisi kun heidän kaikki rahatkin menee juomisen rahottamiseen.
Kommentit (17)
Alkoholistin läheiset tietää: se on sairaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En.Koska vasta kun he ovat täysin yksin, he ehkä alkavat tajuta mitä ovat tehneet. En halua olla mahdollistamassa juopottelua.
Vierailija kirjoitti:
En.Koska vasta kun he ovat täysin yksin, he ehkä alkavat tajuta mitä ovat tehneet. En halua olla mahdollistamassa juopottelua.
Saanko kysyä, voitko kertoa lisää? Millaisessa tilanteessa pystyt tekemään tuon ratkaisun?
t. -1, väsynyt
Vierailija kirjoitti:
Rakas ystävä,
Tiedän miltä se tuntuu. Mulla toinen vanhempi voi nyt paremmin, mutta toinen on sairaalassa kun elimistö pettää. Mä olen 10v toivonut "ettei enää tarvii" ja pian se on totta. Jokainen tekee kuten parhaaksi näkee. Mä olen ollut auttaja ja itse olen ihan loppu. Tein liikaa. Ja paljon turhaan. Muuttaisinko mitään? En, itsessäni. Parhaani yritin.. tähän se riitti.Emme ole yksin.
Kiitos vastauksestasi. Ei, en yritä auttaa isää. Hän on hylännyt kaiken avun vaikka tunnustaa ongelman. Yritän säilyttää malttini kun hän juopuneena syyttää äitiä siitä millainen itse on. Yritän tukea äitiä parhaani mukaan, ja jaksamaan tässä tilanteessa. Hienoa kun jaksoit auttaa, mutta alkoholisti voi vain itse itsensä muuttaa.
Ap
Tsemppiä ap!
Vastaus kysymykseen: Pidän yhteyttä mieheni juoppoihin sukulaisiin, mutta samalla tiettyä etäisyyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensi jouluna pyydät äitinne teille. Varaa vaikka päivä-pari kylpylässä, niin hän ei raaski jättää tulematta. Isä viettäköön joulunsa niin kuin parhaaksi näkee. Kyllä hän toimeen tulee ja jos ei niin se on ison ihmisen oma ongelma.
Mun isä on alkoholisti ja nähdään kyllä melko usein. Tällä hetkellä ainakin toistaiseksi on vähentänyt juomisen ihan minimiin ja yritän kannustaa ja olla tukena vaikka tiedän ettei se juominen tule kokonaan loppumaan.
Välillä on ollut niitä aikoja ettei olla oltu yhteyksissä, olen puhelimessa sanonut että älä soita päissään ja en ole käynytkään pariin kuukauteen ollenkaan ihan vaan koska silloin se viina menee ihan kaiken edelle ja jutut on tosiaan aina ihan tasan samoja kerta toisensa jälkeen koska ei enää muista mitä on selittänyt ja elää omassa kuplassaan kotona ryypäten. Yleensä vaan annan jossain välissä periksi ja alan taas käymään kylässä, koska isä on välillä kova telomaan itseään päissään ja saattaa olla syömättäkin useita päiviä.. välillä tuntuu etten voi kunnolla alkaa elämään omaa elämää rauhassa kun olen vaan aina huolissaan ja tuntuu että olen velvollinen viemään sinne ruokaa, siivoamaan, tekemään pihatöitä, olemaan seurana (vahtimassa) jne vaikka tiedän ettei se ole mun vastuulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakas ystävä,
Tiedän miltä se tuntuu. Mulla toinen vanhempi voi nyt paremmin, mutta toinen on sairaalassa kun elimistö pettää. Mä olen 10v toivonut "ettei enää tarvii" ja pian se on totta. Jokainen tekee kuten parhaaksi näkee. Mä olen ollut auttaja ja itse olen ihan loppu. Tein liikaa. Ja paljon turhaan. Muuttaisinko mitään? En, itsessäni. Parhaani yritin.. tähän se riitti.Emme ole yksin.
Kiitos vastauksestasi. Ei, en yritä auttaa isää. Hän on hylännyt kaiken avun vaikka tunnustaa ongelman. Yritän säilyttää malttini kun hän juopuneena syyttää äitiä siitä millainen itse on. Yritän tukea äitiä parhaani mukaan, ja jaksamaan tässä tilanteessa. Hienoa kun jaksoit auttaa, mutta alkoholisti voi vain itse itsensä muuttaa.
Ap
Ymmärrän tosiaan tilanteesi, vaikka omat vanhmepani (meillä molemmat juo) erosivat jo ollessani 2-vuotias. Olemme varmaan molemmat oppineet ainakin yhden asian: oma viha on asia mitä _ei näytetä_ ja koko ajan anteeksianteeksi.. olen pahoillani puolestasi ja toivon sulle, kuten itsellenikin, jatkossa kaikkea hyvää.
Ennenkaikkea kenties, joulurauhaa? :)
-1
Vierailija kirjoitti:
Mun isä on alkoholisti ja nähdään kyllä melko usein. Tällä hetkellä ainakin toistaiseksi on vähentänyt juomisen ihan minimiin ja yritän kannustaa ja olla tukena vaikka tiedän ettei se juominen tule kokonaan loppumaan.
Välillä on ollut niitä aikoja ettei olla oltu yhteyksissä, olen puhelimessa sanonut että älä soita päissään ja en ole käynytkään pariin kuukauteen ollenkaan ihan vaan koska silloin se viina menee ihan kaiken edelle ja jutut on tosiaan aina ihan tasan samoja kerta toisensa jälkeen koska ei enää muista mitä on selittänyt ja elää omassa kuplassaan kotona ryypäten. Yleensä vaan annan jossain välissä periksi ja alan taas käymään kylässä, koska isä on välillä kova telomaan itseään päissään ja saattaa olla syömättäkin useita päiviä.. välillä tuntuu etten voi kunnolla alkaa elämään omaa elämää rauhassa kun olen vaan aina huolissaan ja tuntuu että olen velvollinen viemään sinne ruokaa, siivoamaan, tekemään pihatöitä, olemaan seurana (vahtimassa) jne vaikka tiedän ettei se ole mun vastuulla.
Tosi ihanaa et jaksat olla tukena. Pidä huoli itsestäsikin. Mä en pitänyt.
t. kokemuksen syvä rintaääni -1
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä vitun läheinen se sillon on, jos ei edes pidä yhteyttä?
Daa-aa?
Äitini on alkkis ja saa ihan itsekseen nauttia nykyään jouluista. Niin monet joulut pilasi, joi ja räyhäsi. Sitä saa, mitä tilaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En.Koska vasta kun he ovat täysin yksin, he ehkä alkavat tajuta mitä ovat tehneet. En halua olla mahdollistamassa juopottelua.
Saanko kysyä, voitko kertoa lisää? Millaisessa tilanteessa pystyt tekemään tuon ratkaisun?
t. -1, väsynyt
Siinä vaikeessa kun kuppi tuli täyteen. Minulla ei ole velvollisuutta hyysätä itsensä ehdoin tahdoin tuhoavaa ihmistä jolle kelpaa ihan kaikki syyksi juomiseen. Enkä koe siitä syyllisyyttä, koska läheisen ongelma ei ole minun syyni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En.Koska vasta kun he ovat täysin yksin, he ehkä alkavat tajuta mitä ovat tehneet. En halua olla mahdollistamassa juopottelua.
Saanko kysyä, voitko kertoa lisää? Millaisessa tilanteessa pystyt tekemään tuon ratkaisun?
t. -1, väsynyt
Siinä vaikeessa kun kuppi tuli täyteen. Minulla ei ole velvollisuutta hyysätä itsensä ehdoin tahdoin tuhoavaa ihmistä jolle kelpaa ihan kaikki syyksi juomiseen. Enkä koe siitä syyllisyyttä, koska läheisen ongelma ei ole minun syyni.
Kovin geneeristä puhetta, olisin toivonut jotain omakohtaisempaa. Ei minullakaan ole velvollisuutta bla bl bla ja olen kuullut esittämäsi virret satakertaa 10v aikana. Toivoin jotain... herättävämpää,
-1, edelleen väsynyt
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun isä on alkoholisti ja nähdään kyllä melko usein. Tällä hetkellä ainakin toistaiseksi on vähentänyt juomisen ihan minimiin ja yritän kannustaa ja olla tukena vaikka tiedän ettei se juominen tule kokonaan loppumaan.
Välillä on ollut niitä aikoja ettei olla oltu yhteyksissä, olen puhelimessa sanonut että älä soita päissään ja en ole käynytkään pariin kuukauteen ollenkaan ihan vaan koska silloin se viina menee ihan kaiken edelle ja jutut on tosiaan aina ihan tasan samoja kerta toisensa jälkeen koska ei enää muista mitä on selittänyt ja elää omassa kuplassaan kotona ryypäten. Yleensä vaan annan jossain välissä periksi ja alan taas käymään kylässä, koska isä on välillä kova telomaan itseään päissään ja saattaa olla syömättäkin useita päiviä.. välillä tuntuu etten voi kunnolla alkaa elämään omaa elämää rauhassa kun olen vaan aina huolissaan ja tuntuu että olen velvollinen viemään sinne ruokaa, siivoamaan, tekemään pihatöitä, olemaan seurana (vahtimassa) jne vaikka tiedän ettei se ole mun vastuulla.
Pyydä apua sosiaalitoimelta. Et ole velvollinen mihinkään. Autat eniten kun et auta ja mahdollista juomista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En.Koska vasta kun he ovat täysin yksin, he ehkä alkavat tajuta mitä ovat tehneet. En halua olla mahdollistamassa juopottelua.
Saanko kysyä, voitko kertoa lisää? Millaisessa tilanteessa pystyt tekemään tuon ratkaisun?
t. -1, väsynyt
Siinä vaikeessa kun kuppi tuli täyteen. Minulla ei ole velvollisuutta hyysätä itsensä ehdoin tahdoin tuhoavaa ihmistä jolle kelpaa ihan kaikki syyksi juomiseen. Enkä koe siitä syyllisyyttä, koska läheisen ongelma ei ole minun syyni.
Kovin geneeristä puhetta, olisin toivonut jotain omakohtaisempaa. Ei minullakaan ole velvollisuutta bla bl bla ja olen kuullut esittämäsi virret satakertaa 10v aikana. Toivoin jotain... herättävämpää,
-1, edelleen väsynyt
Toi sun asenteesi ja tapasi on myös valinta. Eipä näytä apu ja neuvot kelpaavan, kuten ne eivät kelpaa juopoillekaan. Jokaisen on oma pohjansa löydettävä, niin läheisen kuin juopon. Hyysäämällä ei auta ketään. T. Eri vastaaja
Pidin isääni yhteyksiä säännöllisesti aina kuolemaansa asti. Hän ei ollut paha suustaan vaan humalassakin aina mukava ja avulias. Vuosia olisi tullut hänelle lisää, jos olisi jättänyt oluensa. Valinta oli hänen.
Alue: Aihe vapaa
Rakas ystävä,
Tiedän miltä se tuntuu. Mulla toinen vanhempi voi nyt paremmin, mutta toinen on sairaalassa kun elimistö pettää. Mä olen 10v toivonut "ettei enää tarvii" ja pian se on totta. Jokainen tekee kuten parhaaksi näkee. Mä olen ollut auttaja ja itse olen ihan loppu. Tein liikaa. Ja paljon turhaan. Muuttaisinko mitään? En, itsessäni. Parhaani yritin.. tähän se riitti.
Emme ole yksin.